KYSYMYS: Perheemme on uusioperhe joka koostuu minun omista kahdesta lapsesta 14 vuotiaasta tytöstä jolla on adhf, 17 vuotiaasta pojasta, avomiehestä ja hänen 15 vuotiaasta pojasta, sekä 2 koiraa.
Noin reilu vuosi sitten avomieheni pojalla alkoi mennä huonosti.Ensin hänellä todettiin chronin tauti, tämän jälkeen hän lintsasi koulusta, sekaantui päihteisiin ja vaikutti ahdistuneelta.Hän pääsi lastensuojelun piiriin, koska emme saanet kotona häntä kouluun.
Hän on ollut siitä lähtien erilaisten tukitoimien piirissä ja hänelle diagnosoitiin myös add.
Olen aivan loppu. Tunnen itseni huonoksi äitipuoleksi ja minun on erittäin vaikea hyväksyä poikapuolen haasteet ja käytös.Tuntuu että olen tutustunut oman lapseni kohdalla hänen sairautensa alusta, 4 vuotiaasta asti eri tukitoimiin, vienyt häntä terapiaan, kokeillut erilaisia lääkehoitoja ja samalla ollut kohtuuttoman vähän esikoispoikani tukena. Olen hoitanut tämän kaiken yksin.
Miten voin piilottaa ikävät tunteeni mieheltäni ja poikapuolelta, koska en haluaisi missään tapauksessa kuormittaa heitä enempää, mutta olen oman jaksamiseni äärirajoilla?
VASTAUS: Kysyt, kuinka voit piilottaa ikävät tunteesi mieheltäsi ja poikapuoleltasi. Ajattelisin, että hyvä tapa toimia löytyy kuitenkin toisaalta. Uskon, että sinun olisi päinvastoin hyvä kertoa miehellesi uupumuksestasi ja siihen liittyvistä tunteista. Olet varmaan joutunut elämässäsi kantamaan vähän liikaa. Ei se tee kenestäkään huonoa ihmistä tai äitipuolta, jos voimat loppuvat. Avoin keskustelu on paras tapa koittaa löytää selviämiskeinoja tilanteesta. Voitteko kenties jakaa kuormaa vähän toisella tavalla? Keksittekö yhdessä uusia toimintatapoja? Jo se voi lievittää tilannetta, jos voitte keskustella avoimesti ja ymmärtäväisesti, niin että voitte kokea olevanne samalla puolella ja toistenne tukena.
On hienoa, että et halua kuormittaa miestäsi ja poikapuoltasi enempää, mutta joskus yhdessä kannettu kuorma voi olla molemmista kevyempi.
KYSYMYS: En osaa yhdistää 5 hengen perhearkea ja kolmivuorotyötä hoitoalalla. Olen ihan poikki enkä nauti mistään. Hermot todella kireällä..
VASTAUS: Viiden hengen perhearjen ja työelämän yhdistäminen on hankalaa kelle tahansa, saati jos on komivuorotyössä. Otan osaa. Laitan alle pari linkkiä, joita voit vilkuilla ja goolettamalla löydät lisää. Niitä lukemalla huomaat, että et taatusti ole yksin tilanteesi kanssa.
Noista linkeistä ja googlettamalla voit löytää monenlaisia käytännön vinkkejä kuinka helpottaa perhearkeasi. Mietin, että ehkä olet jo kuitenkin saanut käytännön "siivoa vähemmän" ja "priorisoi" -vinkkejä riittävästi ympäristöstäsi. Aprikoin mikä saa sinut hakemaan lisäapua tästä palvelusta. Käytännön vinkkejä netistä löydät paremmin muualta. Meidän ainoa poikkeus on se, että tarjoamme kontaktia ammattilaiseen. Keskustelupalstoilla löytyy kontaktia, mutta vain harvoista paikoista saa yhteyden parisuhdealan ammattilaiseen. Mietin kertooko se minulle jotakin.
Viestisi on sinänsä jännä: tunnut haluavan henkilökohtaista yhteyttä ammattilaiseen, mutta kerrot kovin vähän itsestäsi ja tilanteestasi. Pohdin, mitä minun kannattaisi ymmärtää siitä? Kun viesti on näin lyhyt yli- ja väärinymmärtämisen mahdollisuus on valtava. Voisin siis vastata samalla niukkuudella ja ohjata sinua hakeutumaan ammattilaisen kanssa arvioimaan tilannettasi. Seuraavaksi pohtisin miten löytää omalta alueeltasi terapia- ja tukipalveluita ja lopuksi toivottelisin hyvät jatkot.
Mutta näin ammattilaisena kuvittelen sinun hakevan sittenkin jotakin muuta, mutta miten arvata, mitä se muu olisi? Ensimmäisenä voisin kiinnittää huomioni viestisi yleisilmeeseen: niukka, ja painavaan ilmaisuusi: ihan poikki enkä nauti mistään. Hermot todella kireällä. Toiseksi voisin tunnistaa mahdollisia masennuksen oireita: poikki ja en nauti mistään, hermot kireällä. Kolmaneksi voisin nojata yleiseen tietämykseeni ja kokemukseeni lapsiperheiden tilanteista ja ihmisen psyykestä. Voisin vielä ratsastaa sillä tiedolla, että otat yhteyttä aikuisten parisuhdepalveluun ja arvailla sen pohjalta ongelmia lähisuhteissasi. Yritänpä vastailla jotakin sinulle tältä pohjalta ja jätän sinut arviomaan oliko siitä sinulle hyötyä.
Niukka, mutta painava viesti
Kysyn itseltäni, miksi joku haluaisi ilmaista asiansa näin? Niukkuus voisi kertoa kiireestä, välinpitämättömyydestä omaa tilannettaan kohtaan, epäluottamuksesta viestin lukijaa kohtaan, epätoivosta tai uupumuksesta. Tietysti niukkuus voisi kertoa myös huolimattomuudesta ja siitä ettei asia oikeasti niin tärkeä ole, lopun painokkuus ei kuitenkaan näyttäisi tukevan tätä tulkintaa, eikä ainakaan se, mitä tiedän lapsiperhearjesta ja kolmivuorotyöstä.
Nojaan siis ensimmäisiin tulkintoihini ja ne saavat minut ajattelemaan aika vakavia ajatuksia. Huomaan hieman huolestuvani ja mietin olisiko sinulle mahdollista arvioida tilannettasi jonkun ulkopuolisen kanssa. Onko sinulla jotakuta ystävää, sukulaista, jonka arviokykyyn luotat ja jonka uskot olevan sinun puolellasi? Jos tällaista ihmistä ei ole, etsi paikkakunnaltasi ammattilainen neuvolasta, mielenterveystoimistosta, psykiatrian polilta, terveyskeskuksesta, perheneuvonnasta, yksityisiltä markkinoilta tai muualta pohtimaan yhdessä sinun kanssa tilannettasi. Tehkää yhteinen suunnitelma, miten lähdette ratkomaan tilannetta. Ymmärrän, että voit kokea tilanteesi hankalaksi jos paikkakuntasi on pieni. Oman kunnan terveyspalveluita ei ole aina helppo tai viisastakaan käyttää silloin kun itse on alalla. Usein tällaisissa tilanteissa saa kuitenkin käyttää naapurikunnan palveluita ja kolmannelta sektorilta on myös palveluita saatavissa.
Ilmaisusi: "Olen poikki ja en nauti mistään, hermot kireällä"
Yllä mainitut ilmaukset voisivat helposti viitata masennukseen. Olisiko sinun syytä arvioita tätä mahdollisuutta yhdessä jonkun toisen ihmisen kanssa? Ei ole tavatonta uupua ja masentua lapsiperhepyörityksessä. Kun sinun tapauksessasi siihen vielä lisää kolmivuorotyön ei olisi ihme, jos uupuisit. Masennukseen ja uupumukseen voidaan kuitenkin vaikuttaa, mutta kaikki niistä kuitenkin vaativat sen, että ryhdyt jakamaan tilannettasi, kipuasi ja ajatuksiasi jonkun toisen kanssa. Onko se sinulle haastavaa? Onko taustalasi pettymisiä avunsaannissa ja kuulluksi tulemisessa? Jos näin olisi, kehotan sinua olemaan tarkkana sen suhteen, että valitset avata sydämesi sellaiselle ihmiselle, jonka koet turvalliseksi. Jos kyse on ammattilaisesta, et voi etukäteen tietää millainen henkilö vastassasi on. Silloin voi kuitenkin aloittaa siitä, että kertoo kuinka vaikea on luottaa ja kertoa omista asioistaan. Se keskustelu avaa sinulle ripeästi sitä, kuinka paljon on mahdollista rakentaa luottamusta tässä suhteessa.
Yleistä pohdintaa
Sitä mietin, että missä on lasten isä/isät/toinen vanhempi? Miten hän on mukana perheenne arjessa vai elättekö eri talouksissa? Modernia on jaettuvanhemmuus, jossa molemmat vanhemmat osallistuvat niin lasten kuin kodin hoitoon. Olisiko teillä jotakin tekemistä tai uudelleen määrittelyn aihetta tällä saralla? Helpommin sanottu kuin tehty, vai? Jos koet, että perheenne työnjako on vinoutunut tai vastuu kaatuu liika toisen niskoille, on korkea aika keskustella. Oikeudenmukaiseksi koettu työnjako lisää molempien hyvinvointia ja suhteen koettua tyytyväisyyttä. Jos keskustelu ei suju tai yltyy toistuvasti riidaksi, suosittelen hakemaan pariterapeutista apua. Jos toista vanhempaa ei ole käytettävissä, kannattaa pohtia, mistä kaikkialta voisit tukea saada. Väsynyt vanhempi ei ole kenenkään etu, vaan kaikkien tappio. Samalla mietin, miten ylipäänsä koet, saatko riittävästi tukea ympäristöstäsi ja mahdolliselta puolisoltasi? Kokemus, että jää liian yksin on varmin tapa uupua ja masentua. Olipa tuen puute konkreettista kotitöiden kasautumista tai henkistä yksin jäämistä, se syö miestä/naista/lasta/koiraa. Me olemme kaikki laumaeläimiä ja yksin ja tuetta jääminen on meille jo biologisesti kauhistus, vaaran ja stressin paikka. Siksipä toivon, että kurottuisit muita kohdin ja etsisit rinnallesi ihmisiä, joiden kanssa jakaa asioita ja ajatuksia. Jos vaikeutesi kuitenkin piilee juuri tässä, sitä painokkaammin neuvoisin sinua kääntymää ainakin aluksi ammattilaisen puoleen.
Tällaisen vastauksen nyt siis laadin kuvittelemalleni kysyjälle. Toivottavasti siinä oli sinulle jotakin hyödyllistä ja käyttökelpoista.
Toivon sinulle kaikenlaista hyvää syksyn synkän keskelle.
