KYSYMYS: Poikaystäväni jätti minut pari päivää sitten yli kolmen vuoden suhteen jälkeen. Hän sanoi silti rakastavansa minua edelleen, ja välittävänsä minusta. Hän jopa itki jättäessään minut. Sanoi, että tämä tuntuu aivan kamalalta. Meillä on suurimman osan ajasta ollut onnellista aikaa, mutta loppukeväästä tänne asti molemmat ovat olleet onnettomia vähän väliä. Emme ole osanneet puhua asioista vasta kun nyt, erotessamme ja sen jälkeen.
Minusta tuntuu, että hän ei oikeasti haluaisi erota, mutta hän sanoi, että ehkä hän on luovuttanut meidän suhteen. Ja hän ei pysty olemaan yhdessä jos ei olla onnellisia. Minä en suostu luovuttamaan, koska rakkautemme ei ole hävinnyt mihinkään. Tiedän, että pystymme olemaan onnellisia yhdessä, kun olemme ennenkin olleet.
Minua suututtaa, että hän haluaa heittää minut pois, yrittämättä ensin korjata asioita. Aion antaa hänelle tilaa ja omaa aikaa, mutta minusta tuntuu, että jotain pitäisi tehdä. Miten saisin hänet taas uskomaan meihin?
Marje
VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa kerrot yli kolme vuotta kestäneen rakkaussuhteesi päättymisestä. Kuvaat, että suurin osa yhteisestä ajastanne oli onnellista mutta viime keväästä saakka olette olleet vähän väliä onnettomia. Sanoit, että ette ole osanneet puhua asioista kun vasta nyt eron myötä.
Et kerro tarkemmin millä tavalla olitte onnettomia. Mitkä ovat niitä asioita, jotka tulivat väliinne ja joista olisi pitänyt pystyä puhumaan aiemmin? Tiedätkö sinä miksi poikaystäväsi halusi erota? Pystyikö hän nyt, erotessanne kertomaan asioista, jotka tekivät hänet onnettomaksi suhteessanne? Onko mahdollisesti niin, että nyt tiedät ja haluaisit tehdä noille asioille jotain, mutta hän ei enää halua. Juna meni jo. Luulen, että aika monen meistä on helppo eläytyä siihen, miltä sinusta tuntuu katsoa hänen lähtöään voimatta vaikuttaa siihen. ”I can't let him go. I can't. There must be some way to bring him back”. Kuten Scarlet sanoo Tuulen viemää -elokuvan lopussa Rhetin lähdettyä.
Kokemukseni mukaan on hyvin tavallista, että erossa osapuolet ovat eri mieltä siitä, että onko oikea hetki erota. Lähes aina toinen osapuoli haluaa eroa enemmän ja toinen puolisoista haluaisi vielä yrittää ja on sitä mieltä, että emme ole vielä tehneet kaikkea. Erityisen kipeältä tuntuu, kun kuulee toisen pettymyksiä ja toiveita vasta erossa, eikä toinen anna enää mahdollisuutta korjata. Minusta kuvaat viestissäsi hyvin myös sitä, miten eroaminen on jättävällekin osapuolelle usein ristiriitaista ja vaikeaa. Rakastan, välitän ja suren, ja silti tiedän, että näin minun pitää tehdä. Se tuntuu ymmärrettävästi hämmentävältä ja herättää toivoa jätetyssä, silloinkin kun toivoa ei enää ole. Erotessa joudumme eroamaan myös niistä asioista joista pidämme.
Parisuhteen jatkoa ei useinkaan ennusta se, miten isoja ongelmia parisuhteessa on, vaan se, miten paljon osapuolet näkevät toivoa yhteisessä parisuhteessa. Jos jompikumpi puolisoista on luovuttanut, niin todennäköisesti parisuhde päätyy eroon. Sanot, että sinusta tuntuu, että hän ei oikeasti halua erota. Sanot, että et suostu luovuttamaan. Kysyt miten saisit hänet taas uskomaan teihin. Me emme voi tietää mitä toinen ihminen oikeasti haluaa. Meidän on suostuttava siihen, että hänellä on oikeus tuntea niin kuin hän tuntee ja annettava hänen tehdä omat ratkaisunsa, jopa omat virheensä. Jos poikaystäväsi päätyykin vielä yrittämään yhteistä suhdetta, niin ainoa kestävä ratkaisu on, että hän tekee päätöksen itse, ilman, että muut ihmiset ovat yrittäneet vaikuttaa hänen päätökseensä.
Sinulle toivotan voimia irti päästämiseen, suremiseen ja tulevaisuuteen suuntautumiseen. Siellä todennäköisesti odottaa sinua jokin uusi vaihe elämässäsi.
Perheneuvoja Helena
