Suhdeklinikka

KYSYMYS: Mieheni haukkuu ja vähättelee minua yhteisen lapsemme nähden ja hänelle. "Äiti ei osaa pitää sinusta huolta, hän haluaa että kuolet." Hän on myös esittänyt lyövänsä minua lapsen nähden, huutanut ja rikkonut tavaroita lapsen nähden. Perhetyöntekijämme mielestä käytös on vain isän huolta lapsesta ja kyvystäni pitää lapsesta huolta sillä lapsi on loukannut itseään useasti läsnäollessani.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Se sai minut huolestuneeksi. Huutaminen, haukkuminen, väkivallalla uhkaaminen, tavaroiden rikkominen, toisen vanhemmuuden kyseenalaistaminen, yms. ovat vakavia asioita ja henkisen väkivallan tunnusmerkkejä. "Äiti ei osaa pitää sinusta huolta, hän haluaa että kuolet", on todella väkivaltainen viesti lapselle. Tähän pitää puuttua heti!

Kirjoitat, että perhetyöntekijänne mielestä miehesi (väkivaltainen) käytös on vain isän huolta lapsesta ja kyvystäsi huolehtia hänestä. Tällaista huolta kumpi tahansa vanhemmista voi toki ilmaista, mutta tapa millä se nyt tehdään, ei kuullosta asialliselta. Kirjoitat, että perhetyöntekijä lähinnä myötäilee isää eikä ole mielestäsi tarpeeksi jämäkkä. Jäin miettimään, että olettekohan jo lastensuojelun asiakkaita ts. onkohan perhetyöntekijänne ohjautunut teille lastensuojelun kautta? Vai onko perhetyö kunnan ennaltaehkäisevää palvelua? Mikäli ette ole vielä lastensuojelun asiakkaita, suosittelen sinua kääntymään viipymättä kuntanne sosiaalitoimiston puoleen! Mikäli olette jo lastensuojelun asiakkaita, voit ilmaista tyytymättömyytesi perhetyöntekijän toiminnasta hänelle itselleen ja / tai hänen esimiehelleen. Kuullostaa siltä, että jäät nyt kovin yksin hätäsi ja mielipahasi kanssa. Vielä tiivistetysti: Kysyit, mikä on oikea taho hakea apua perheelle ja mielestäni se on ensisijaisesti lastensuojelu.

Kirjoitit kasvatuksellisista erimielisyyksistä kuten lapsen ulkoilusta ja syömisestä. Kaksivuotias lapsi tarvitsee monipuolista ja terveellistä ravintoa, jokapäiväistä ulkoilua ja riittävästi unta. Lisäksi hän tarvitsee paljon rakkautta ja rajoja sekä ennen kaikkea rauhallisen kasvuympäristön. Kaksivuotias ei jää mistään paitsi vaikkei hänen elämässään olisi lainkaan sipsiä, kokista (tai muita vastaavia herkkuja), tablettia tai televisiota (tai muita ruutuja). Toki edellä mainittuja asioita (ja muitakin) voi tulla lapsen elämään vähitellen, mutta sopivasti annosteltuna ja lapsen kehitystaso huomioiden. Mikäli parisuhdetilanteenne jatkuu pidempään riitaisena eikä siihen löydy riittävää apua, kannattaa eroa miettiä vakavana vaihtoehtona. Mutta ensisijaista olisi nyt saada lastensuojelu kuvioon mukaan tai tehostaa sen toimintaa.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Hei, olen kolmen pojan äiti, joista nuorin on puolivuotias, olen siis vielä kotosalla. Minulla ei ole mitään eikä ketään..

Olen joskus miettinyt, että tekisin lastensuojeluun ilmoituksen miehestäni, mutta pelkään että hän saa tietää. Minulla ei ole ajokorttia, olemme vain kotona. Tuntuu hullulta, että jäätyäni äitiyslomalle minusta tuli pelkkä palvelija ja kaiken maksaja.. Ja arvoni nousisi, kun menen takaisin töihin, että pystyn maksamaan enemmän.. En jaksaisi kymmenen vuoden jälkeen enää käskeä, ja toivoisin että hän välittäisi lapsistaan..
 
VASTAUS: Kerroit kirjeessäsi koskettavasti omasta ja perheesi haastavasta tilanteesta. Arki pienten lasten lasten kanssa voi olla joskus hyvinkin uuvuttavaa. Lapset tarvitsevat molempien vanhempien huomion, läsnäolon ja sitoutumisen vanhemmuuden tuomaan vastuuseen. Aika on monesti tiukilla ja parisuhdekin joutuu koetukselle. Tällaisessa haasteellisessa elämäntilanteessa turvaverkko ainakin jossakin muodossa tulee todella tarpeeseen. Vaikka lapset toisaalta tuovat iloa ja paljon hyvää myös vanhempien elämään, kummankin vanhemman on voitava välillä vähän hengähtää. Jos parisuhteelle ei riitä aikaa, puolisot etääntyvät helposti toisistaan. Jokainen tarvitsee omaakin aikaa, harrastuksia ja ystävien seuraa.

Kirjeesi perusteella sain kuvan että koet ettei puolisosi sitoudu riittävästi perheenne arkeen. Sinusta tuntuu ettei hän arvosta sinua ja työpanostasi. Koet myös ettei hän välitä lapsistaan. Kirjeestäsi välittyy paitsi huoli lapsistasi, myös kokemasi pelko: mitä mies tekee jos lähdet, miten hän reagoi jos saa tietää sinun tehneen lastensuojeluilmoituksen. Sain kuvan että olet hyvin yksin etkä koe saaneesi apua.  

Minusta on tärkeää että kuuntelet itseäsi ja omaa jaksamistasi. Yli voimiensa ei kenenkään tarvitse yrittää selvitä. Huoltensa kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Koetko voivasi hakeutua avun piiriin kotikaupungissasi? Oletko puhunut tilanteestanne esimerkiksi lastenneuvolassa? Jos koet ettei miehesi kuule eikä näe väsymistäsi ja huoltasi lapsista, sinun kannattaa esimerkiksi ottaa elämäntilanteenne puheeksi neuvolassa, jossa puolivuotiaan kanssa varmaankin käyt. Jos kerrot avoimesti uuvuttavasta arjestanne, turvaverkon puuttumisesta ja huolestasi lapsista, neuvolassa osataan parhaiten auttaa teitä. Kirkon perheneuvonnasta voitte myös saada apua niin parisuhteen kuin koko perheen pulmiin.  

Olet miettinyt myös lastensuojeluilmoituksen tekoa. Se tehdään aina lasten parhaaksi, ei toista vanhempaa vastaan. Ehkäpä voisit ottaa asian puheeksi neuvolassa? Siellä voisit yhdessä henkilökunnan kanssa arvioida mikä olisi lapsille ja koko perheellenne paras polku eteenpäin.

Kannustan sinua lämpimästi hakemaan ulkopuolista apua!

Perheneuvoja Olli