KYSYMYS: Hei, olen kolmen pojan äiti, joista nuorin on puolivuotias, olen siis vielä kotosalla. Minulla ei ole mitään eikä ketään..
En tiedä jaksanko enää olla ylikäveltävä piika, yritän olla suhteessa vain lasten takia, tiedän ettei se kannata, mutta pelkään, että mies keksii jotain jos lähden. Asumme pienessä kaupungissa, jossa apua ei paljoa ole..
Olen joskus miettinyt, että tekisin lastensuojeluun ilmoituksen miehestäni, mutta pelkään että hän saa tietää. Minulla ei ole ajokorttia, olemme vain kotona. Tuntuu hullulta, että jäätyäni äitiyslomalle minusta tuli pelkkä palvelija ja kaiken maksaja.. Ja arvoni nousisi, kun menen takaisin töihin, että pystyn maksamaan enemmän.. En jaksaisi kymmenen vuoden jälkeen enää käskeä, ja toivoisin että hän välittäisi lapsistaan..
VASTAUS: Kerroit kirjeessäsi koskettavasti omasta ja perheesi haastavasta tilanteesta. Arki pienten lasten lasten kanssa voi olla joskus hyvinkin uuvuttavaa. Lapset tarvitsevat molempien vanhempien huomion, läsnäolon ja sitoutumisen vanhemmuuden tuomaan vastuuseen. Aika on monesti tiukilla ja parisuhdekin joutuu koetukselle. Tällaisessa haasteellisessa elämäntilanteessa turvaverkko ainakin jossakin muodossa tulee todella tarpeeseen. Vaikka lapset toisaalta tuovat iloa ja paljon hyvää myös vanhempien elämään, kummankin vanhemman on voitava välillä vähän hengähtää. Jos parisuhteelle ei riitä aikaa, puolisot etääntyvät helposti toisistaan. Jokainen tarvitsee omaakin aikaa, harrastuksia ja ystävien seuraa.
Kirjeesi perusteella sain kuvan että koet ettei puolisosi sitoudu riittävästi perheenne arkeen. Sinusta tuntuu ettei hän arvosta sinua ja työpanostasi. Koet myös ettei hän välitä lapsistaan. Kirjeestäsi välittyy paitsi huoli lapsistasi, myös kokemasi pelko: mitä mies tekee jos lähdet, miten hän reagoi jos saa tietää sinun tehneen lastensuojeluilmoituksen. Sain kuvan että olet hyvin yksin etkä koe saaneesi apua.
Minusta on tärkeää että kuuntelet itseäsi ja omaa jaksamistasi. Yli voimiensa ei kenenkään tarvitse yrittää selvitä. Huoltensa kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Koetko voivasi hakeutua avun piiriin kotikaupungissasi? Oletko puhunut tilanteestanne esimerkiksi lastenneuvolassa? Jos koet ettei miehesi kuule eikä näe väsymistäsi ja huoltasi lapsista, sinun kannattaa esimerkiksi ottaa elämäntilanteenne puheeksi neuvolassa, jossa puolivuotiaan kanssa varmaankin käyt. Jos kerrot avoimesti uuvuttavasta arjestanne, turvaverkon puuttumisesta ja huolestasi lapsista, neuvolassa osataan parhaiten auttaa teitä. Kirkon perheneuvonnasta voitte myös saada apua niin parisuhteen kuin koko perheen pulmiin.
Olet miettinyt myös lastensuojeluilmoituksen tekoa. Se tehdään aina lasten parhaaksi, ei toista vanhempaa vastaan. Ehkäpä voisit ottaa asian puheeksi neuvolassa? Siellä voisit yhdessä henkilökunnan kanssa arvioida mikä olisi lapsille ja koko perheellenne paras polku eteenpäin.
Kannustan sinua lämpimästi hakemaan ulkopuolista apua!
Perheneuvoja Olli