Olen ollut mieheni kanssa kohta kahdeksan vuotta, siitä neljä naimisissa. Meillä on 4-vuotias tytär.
Aluksi kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes mieheni alkoi jäämään valheista kiinni. Hän lähti usein salaa baariin, kun lapsi oli vielä pieni ja vähätteli suuttumustani. Pian sen jälkeen hän jäi kiinni aikuisviihdesivustojen käytöstä. Tuntui, että naiseuteni mureni, kun sain tietää mieheni harrastuksesta. Lisäksi erään laivamatkan päätteeksi hänen puhelimessaan oli tuntemattomalta naiselta viestejä. Tiedän, olen urkkinut puhelinta, koska luottamus on mennyt. Nykyään mieheni käy usein ulkona kavereidensa kanssa ja lupaa tulla vaikka klo 24 kotiin, mutta todellisuudessa tulee kotiin aamulla neljältä. Ja taas ihmetellään, miksi suutun.
Jos sattumalta on käynyt niin, että minä olen päässyt ulos kavereiden kanssa, niin mieheni lähettää koko ajan viestejä, että "kotiin heti" ja haukkuu alentavasti. Minä en saisi mennä, mutta mieheni kyllä omasta mielestään saa sitäkin enemmän. Olen katsonut nyt tätä touhua jo niin kauan, että alan olemaan lopen uupunut ja tyytymätön elämääni. Mitä voin tehdä? Meillä aina riitojen jälkeen sovitaan, että nyt puhutaan, mutta se menee siihen, että mies on hiljaa ja minä puhun. Hän ei ota opikseen virheistään ja luulee saavansa ikuisesti anteeksi. En ole enää pitkään aikaan ollut varma rakastanko miestäni enää...
Nainen, 26
Hyvä nainen 26
Kerrot vaikeuksista miehesi kanssa. Vaikeutenne alkoivat samoihin aikoihin kun lapsenne syntyi. Olet vähitellen menettänyt luottamuksen mieheesi hänen jäätyään useamman kerran valheesta kiinni. Miehesi näyttää sallivan itselleen sellaista, mitä hän ei salli sinulle. Riiteleminen onnistuu teiltä molemmilta mutta riita-asioiden selvittely menee sinun yksinpuheluksesi. Et tiedä, mitä miehesi oikein ajattelee, kun hän ei jaa tuntemuksiaan kanssasi. Olet syystä pettynyt ja turhautunut.
Olisikohan teille mahdollista lähestyä tätä kipeää aihetta vähän toisesta näkökulmasta? Voisitteko herättää keskustelua vaikkapa seuraavista kysymyksistä: Millaista elämänne oli silloin kun kaikki oli hyvin? Mistä olitte tyytyväisiä? Miten sinä koit lapsenne syntymän? Entä miten miehesi koki lapsenne syntymän? Muuttuiko parisuhteessanne jotain tuolloin? Kaipasiko jompikumpi tai molemmat toiselta jotain sellaista, mikä ei tuossa elämäntilanteessa mahdollistunut? Mihin olette pettyneet toisissanne ja suhteessanne tällä hetkellä? Mitä toivotte toinen toisiltanne?
Tilanteen ollessa tulehtunut voi tällaisen keskustelun herättäminen kahden kesken olla hankalaa. Silloin kannattaa hakea apua. Ulkopuolinen kuuntelija voi auttaa teitä jakamaan kipeitä asioita toisillenne ja etsimään niihin teille toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskuksista ja yksityiseltä puolelta löytyy parisuhdekysymyksiin erikoistuneita terapeutteja.
perheneuvoja Pirkko
6 kommenttia
Akhilles
20.6.2012 20:31
Eiköhän tuo peli ole jo menetetty? Cut ur losses ...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
VeliSkeptinen
21.6.2012 12:10
Jätä se sika!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kryptoniitti
22.6.2012 10:11
Hyviä neuvoja sait,mieti niitä ensin,mutta jos keskustelua ei synny ja olet toisarvoisessa asemassa edelleen niin ainoa mikä auttaa on erota ja antaa menneille anteeksi. Tahtoo olla niin,että ihminen on syntynyt sellaiseksi kuin on ja on vaikea muuttaa toista,varsinkin kun miehellesi on ajatuksia jumallallisista oikeuksista nostaa itsensä ylemmäs kuin sinä. Hän ampuu tekstiviesteillä sinua kun olet ulkona,siksi että hänellä on huono itsetunto ja ei ole kasvanut aikuiseksi vielä... Jotkut ei kasva koskaan,siksi älä tuhlaa elämääsi arkivankilaan jos ei tasavertaisuus tule ja nopeasti. Onnea tulevaisuuteen,sä olet elämäsi pomo !
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.6.2012 10:08
Itse jättäisin tuommosen tyypin. Komppaan edellistä, eli jotkut vaan eivät kasva koskaan aikuiseksi. Lähde lätkimään, ansaitset parempaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
pikkupete
25.6.2012 19:09
Miksi ihmeessä pitää tolla lailla provota, normaalit miehet rakastaa naisiaan eikä käyttäydy tuolla tavalla, aivan älytöntä idioottimiehet kait lienee ihan vähemmistössä, vai kuinka?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.6.2012 21:14
Kuullostaa kylläsiltä, että ei kannata jatkaa. Miehesi toiminta on henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Suhteenne ei ole tasapainossa eikä mies tunnu siihen tasapainoa haluavankaan. Ero olisi paras ratkaisu jo lapsenkin kannalta, sillä moinen suhteen kieroutuneisuus vaikuttaa häneenkin.
Jos eroat, saattaa olla, että mies yrittää pitää kiinni vallankäytöstä suhteen hajottuakin, esim. lapsen tapaamisoikeuksien ym. muodossa. Siihen sinun kannattaa henkisesti valmistautua ja ottaa selvää oikeuksistasi. Pidä mielessä, että olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessä, kunhan otat ohjat käteen.
Itse olen mies, mutta jos olisin nainen, en katsoisi tuollaista menoa pitkään. Suosittelen, ettet sinäkään. Olet yrittänyt jo liikaakin. Ei itsekäs ihminen muutu, vaikka mitä väittäisi. Lähde äläkä katso taakse, kun maailma on täynnä parempaa elämää ja oikeasti kioja ihmisiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin