KYSYMYS: Meillä on pitkä parisuhde, 16 vuotta yhdessä, naimisissa 13. Lapsia 3, nuorin neljävuotias, isommat koulussa. Parisuhteemme on kriisissä, mies sanoi ettei ole enää oikein varma, rakastaako minua. Minä rakastan miestäni. Syrjähyppyjä tähän ei liity. Mies on sairastellut viimeisen vuoden ajan rankasti. Kertoi ettei ole enää vuosikausiin ollut tyytyväinen parisuhteeseemme. Olemme etääntyneet kaiken arjen ja suorittamisen keskellä. Molemmilla vaativat työt. Lastenhoito on vienyt veronsa yhteisestä ajasta etenkin minulla. Myös työ on tullut kotiin ja vuosikausia vienyt minulta aikaa ja huomiota. Arki on ollut vuosikausia vinksallaan, olen torjunut mieheni seksuaalista lähentymistä paljon, koska arki on uuvuttanut minua ja seksille on ollut vaikea virittäytyä kun on ollut niin paljon stressiä.

VASTAUS: Kun yhteys parin välillä alkaa heiketä parisuhde on aina vaarassa. Jos pari ei reagoi vaaran merkkeihin ollaan jo matkalla kohti suurempaa vaaraa ja onnettomuusriski lisääntyy.

Monet parisuhteet joutuvat jossain kohdassaan tilanteeseen, jossa jompikumpi puolisoista tavalla tai toisella pysäyttää parisuhdejunan ja sanoo, että ei tiedä haluaako enää jatkaa yhteistä matkaa. Tämä on yleensä viesti siitä, että määränpää on jollain tapaa hukassa, yhteinen matka ei tunnukaan enää hyvältä. Näin emme voi enää jatkaa. On aika pysähtyä.

Joskus pysäytys voi olla raju, eräänlainen parisuhteen onnettomuus, kuten uskottomuus tai uusi rakastuminen. Joskus se on hienovaraisempaa, kuten ehkä teidän tapauksessa on tilanne. Kummassakin tapauksessa parisuhteen toiselle osapuolelle pysähtyminen tulee yleensä järkytyksenä. "Maailmani on murskana" kuten sinä tilannettanne kuvaat. "Tämä on hirveää, olen aivan eksyksissä". Kun tapahtunutta ryhdytään tutkimaan, huomataan yleensä aika pian, että itseasiassa kumpikin on kadottanut ajatuksen siitä mihin me olimmekaan menossa ja miten vaarallisia ja hoitamattomia kiskoja pitkin olemmekaan jo pitkään kulkeneet.

Itse ajattelisin, että tällaiset tilanteet ovat myös mahdollisuuksia sekä yhteiselle parisuhteelle että sen osapuolille. Usein tällaisissa kohdissa ihmiset kasvavat. Monet parisuhteen kriisit ovat itseasiassa kehityskriisejä, joissa joku uusi hakee muotoaan. Parhaimmillaan tällaisten tilanteiden läpikäyminen mahdollistaa uudenlaisen, syvemmän yhteyden puolisoiden välille. Joskus on kuitenkin niin, että yhteinen matka päättyy, esimerkiksi siksi, että yhteistä määränpäätä ei enää löydy tai siksi, että onnettomuus rikkoi liikaa.

On helppo ymmärtää miten pahalta ja pelottavalta tuntuu yhtäkkiä kuulla, että toinen ei enää rakasta. On kuitenkin tärkeä muistaa, että monissa parisuhteissa on aikoja, joissa puolisoita pitää yhdessä jotkut muut rakenteet kuin rakkaudentunteet. Samaan aikaan ajattelen, että rakkauden tunteet saattavat alkaa uudelleen nousta, pitkänkin ajan jälkeen, mutta eivät pakottamalla tai vaatimalla. Jotta parisuhteessa olevat ihmiset voisivat hyvin, heillä on oltava edes toivoa rakkaudesta. Parisuhde ilman toivoa on kuollut.

Kysyt miten pääsisitte nopeimmin pariterapiaan. En tiedä millä paikkakunnalla asutte, mutta pariterapiapalveluja voi kysyä esim. paikkakunnan kirkon perheneuvonnasta. Ilmaisiin palveluihin joutuu usein jonottamaan. Yksityisiä pariterapeutteja voi etsiä esimerkiksi www.pariterapia.fi sivuilta tai Väestöliiton sivuilta. Yksityiselle terapeutille pääsee yleensä nopeammin, mutta ne maksavat noin sadasta eurosta ylöspäin/kerta.

Toivotan sinulle paljon voimia tähän elämänvaiheeseen!

Perheneuvoja Helena