KYSYMYS: Kirjoittelin tänne jo toukokuussa, kun en saanut vaimoni pettämistä ja seurustelua pois mielestäni. Asian ilmitulosta on kulunut jo yli puoli vuotta ja asia pyörii mielessäni melkein päivittäin. Se ei vaan lähde mielestä vaikka kuinka yritän. Edelleen tuntuu pahalta ajatella sitä mitä vaimo minulle teki. En voi käsittää vieläkään miten sellainen on mahdollista. Voiko toinen ihminen eli vaimoni ihastua/rakastua toiseen mieheen välittämättä siitä mitä hänellä jo oli sillä hetkellä? Velaton talo, mies, lapset, työpaikat, yli 20 yhteistä vuotta takana. Eikö nuo asiat paina vaakakupissa minkään vertaa, kun kuvioihin tulee toinen mies?

VASTAUS: Kysymyksessäsi on monta kohtaa johon tekee mieli tarttua.

Ensinnäkin, monessa kohdassa tunnut soimaavan itseäsi siitä, ettet ole vielä päässyt vaimosi uskottomuuden yli. Toivot, että pääsisit eteenpäin, voisit luottaa ja antaa anteeksi. Olet sitä mieltä, että itsesääli saa riittää ja sinua tulisi ”potkaista” eteenpäin. Tunnut ajattelevan, että olet jollain tavalla heikko, kun et ole puolessa vuodessa kyennyt ”ryhdistäytymään” ja jatkamaan avioliittoa, kuten ennenkin.

Toinen puoli kirjeestä kertoo hieman toisenlaista tarinaa. Siinä kyselet, miksi vaimo ylipäänsä on pettänyt sinua. Ihmettelet sitä, miten on mahdollista, että joku asettaa vaakalaudalle yli 20-vuotisen yhteisen elämän, vaikka kaiken tulisi olla kunnossa. Myönnät, että asian ajatteleminen tuntuu pahalta ja ainakaan minulle ei välity oloa, että olisit löytänyt mitään syitä, tai saanut selityksiä, tapahtuneelle.

Ehkä itsekin huomaat, että näiden kahden puolen välillä on melkoinen ristiriita. Toinen puolesi olisi halukas jo unohtamaan ja jatkamaan yhteistä liittoa, toinen taas haluasi vielä vastauksia, ja kaiken kaikkiaan haluaisi tietää, miksi näin kävi. Voisitko miettiä sitä miksi sinulla on niin kiire päästä asioiden yli? Miksi tapahtunut pitäisi unohtaa niin nopeasti?

Vaimosi uskottomuus on haavoittanut sinua, se on tullut yllättävänä tapahtumana keskelle avioliittoanne. Haavat eivät yleensä parane laiminlyömällä kipua ja tulehdusta, niitä täytyy yleensä hoitaa.

Hoidolla tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että pysähtyisitte yhdessä asian ääreen. Se vaatii keskusteluja, ehkä ”menneisyyden kaivelua”, se aiheuttaa varmasti molemmissa teissä kipua ja tuskallisia tunteita. Joskus vaan kipeät kysymykset on kysyttävä ja toisen on niihin vastattava. Voihan olla, että vaimosikin haluaisi puhua ja kertoa asioista omalta kannaltaan. Silloin sinun täytyy puolestasi olla valmis kuuntelemaan ja kuulemaan mahdollisesti jotain, mitä et ole tullut ajatelleeksikaan. Voit myös kertoa vaimollesi, että tarkoituksesi ei ole hyökätä häntä vastaan kysymyksilläsi, vaan pikemminkin lähestyä häntä ja yrittää ymmärtää asiaa.

On hienoa, että yritätte hoitaa suhdettanne viettämällä aikaa yhdessä ja tehden teille mieluisia asioista. Sitäkin tarvitaan. Mutta jos olette valinneet yhdessä sen, että haluatte jatkaa, ettekä erota, tulee teidän yhdessä myös tehdä työtä sen eteen.

Usein on niin, etteivät vaikeat tapahtumat ja niihin liittyvät ahdistavat tunteet unohdu vain niin, että niistä ei puhuta. Jos asiat jäävät käsittelemättä, ne ilmaantuvat kutsumattomina paikalle yllättäen, niin kuin kirjeessäsi kuvailet: ”...kunnes niin kuin joku löisi minua päähän ja sanoisi: Hei muista, että sun vaimo petti sua!”

Kerrot uskovasi, että teitä odottaa loistava tulevaisuus. Vaikuttaa siltä, että pelkäät pilaavasi sen, jos juutut vaikeuksiinne. Itse ajattelen, että loistavan tulevaisuuden voi pilata myös kiirehtimällä sinne, ohittamalla vaikeat asiat ja tunteet.

Kaikkea hyvää!
Perheneuvoja Kati