Suhdeklinikka

Hei,

Koko ajan toivon, että suhteemme jatkuu, mutta kun minun olisi aika tehdä asialle jotakin, ahdistun ja pelästyn ja tunnen, etten pysty ottamaan vastuuta itsestäni, saati sitten toisesta ihmisestä. Koko ajan kuitenkin myös näen meidät tekemässä yhdessä asioita, jakamassa elämämme ja rakastavamme toisiamme. Miksi en uskalla tarttua tähän mielikuvaan, vaan juoksen peloissani karkuun?
Nainen, 24

Hei ja kiitos viestistäsi!

Kuullostaa siltä, että kamppailet varsin ristiriitaisten ajatusten ja tunteiden kanssa tällä hetkellä. Olet seurustellut tyttöystäväsi kanssa noin puolitoista vuotta, mutta tällä hetkellä olette eronneet. Jäin miettimään, oliko eropäätöksenne yhteinen? Kirjeestäsi syntyy vaikutelma, että haet syytä vaikeuksiinne pitkälti itsestäsi vaikka toteatkin, että kai (parisuhde)ongelmiin tarvitaan aina kaksi. Olette käyneet yhdessä pariterapiassa pohtimassa tilannetta - se kuullostaa minusta hyvältä. Kirjoitit, että tällä hetkellä kaipaat kuitenkin enemmän yksilöterapiaa ja Sinulla onkin nyt säännöllinen yksilökontakti perheneuvonnassa. Rohkaisen Sinua antamaan nyt itsellesi aikaa ja olemaan itsellesi armollinen!

Kuvasit, että menneisyyssäsi koetut vaikeat ja käsittelemättömät asiat ovat nyt nousseet pintaan ja viime keväästä asti olet ollut negatiivisempi kuin koskaan. Kesäinen sairastamisesi ja syksyinen työhönpaluusi kuormittivat Sinua entisestään ja aloit etsiä vikoja parisuhteestasi. Kuullostaa hyvältä, että tiedostat nyt tämän. Tilanteesi huipentui joitakin viikkoja sitten loppuunpalamiseesi. Kuvaat mielialan vaihteluita, ahdistuneisuutta, päättämättömyyttä, pelkoja, syyllisyyttä, ym. vaikeita tunteita, jotka vaikuttavat muodostaneen noidankehämäisen tilanteen. Nyt olisi tärkeää pysähtyä näiden vaikeiden tunteiden äärelle ja rauhoittaa tilanne. Kiirettä ei ole.

Kerrot, että Sinulla antaa voimaa kaikki hyvät ja kauniit muistot seurusteluajaltanne. Pidä niistä kiinni ja vaali niitä - kukaan ei voi ottaa niitä pois! Toivot, että suhteenne jatkuu, mutta et koe olevasi tällä hetkellä olevasi siihen valmis. Kuuntele tätä tunnetta ja kerro se Hänelle. Voisitko luottaa siihen, että elämä kantaa? Hiljaa hyvä tulee...

Lämpimin ajatuksin,
perheneuvoja Kaisa

Olen eronnut pitkästä avioliitosta. Lähes 20 vuotta liittoa kesti, kunnes vaimo ilmoitti muuttavansa pois, joten erosimme. Eromme jälkeen seurustelin 36-vuotiaan naisen kanssa. Alku meni hyvin, olin ihastunut, ehkä jopa rakastunut. Puolen vuoden seurustelun jälkeen riitelimme paljon. Paljon ei oikeasti ole paljon, mutta paljon verrattaen ex-vaimon kanssa riitelyihin. Lopetimme seurustelun 7-9 kuukauden yhdessäolon jälkeen. Erosimme välissä ja aloimme uudestaa seurustelemaan, mutta nykyisin olemme vain ystäviä. Joskus chattailemme.

Minua askarruttaa se, että en koe olevani rakastunut (vieläkään). Tuskinpa löydän ihanampaa, mukavempaa, huumoritajuisempaa naista kuin hän on. Kannattaako/pitääkö minun jatkaa suhdetta ja odottaa rakastumista (onko se tunne edes tarpeellista?), vai pitääkö vaan haluta rakastaa ilman tunnetta (joka voi sekin mennä kyllä ohi, kun aika kuluu)?
Mies, 43

Hei,

Sinulla on kokemus pitkästä avioliitosta. Oliko siinä rakkautta? Ilmeisesti oli. Kysymyksestäsi saa sen käsityksen, että vaimosi halusi erota, tai ainakin muuttaa erilleen. Entä sinä? Mitä sinä halusit?

Eron jälkeen pystyit joka tapauksessa uuteen suhteeseen, olit ihastunut, jopa rakastunut. Mutta se oli erilaista kuin pitkässä avioliitossasi. Riidatkin olivat erilaisia. Voi olla, että tuo päättynyt seurustelusuhde oli kuitenkin sinulle tärkeä erosta toipumisenkin kannalta, vaikka se sitten päättyikin. Sait ainakin ystävän!

Sitten tämä nykyinen suhde. Sehän kuulostaa oikein hyvältä: teillä menee hyvin, hän on ihana ja herttainen, mukava ja huumorintajuinen. Sinä haluat olla hänelle luotettava ja uskollinen. Lisäksi teillä on vielä yhteistä arvopohjaa; usko Jumalaan. Kaikki tuntuisi olevan hyvin, jopa erinomaisesti.

Kuitenkin sinua askarruttaa, että et koe olevasi rakastunut. Mihin vertaat tätä tunnetta? Siihen mitä sinulla oli ex-vaimosi kanssa vai tähän edelliseen suhteeseesi? Silloin olit ihastunut, "ehkä jopa rakastunut". Joskus, usein - tai itse asiassa aina - on vaikeaa aloittaa uutta suhdetta noin pitkän avioliiton jälkeen kuin teillä oli. Ero ei ole vain sitä, että muuttaa pois, tai sitä että siitä on virallinen päätös. Tunnetason eroaminen vie aikansa. En tiedä missä vaiheessa olet tässä prosessissa.

Mietit nyt: "pitääkö jatkaa... pitääkö haluta rakastaa...". Ei pidä eikä tarvitse. Mitä on rakastuminen ja mitä on rakkaus? Suhde voi olla hyvä ja siinä voi olla paljon rakkautta, vaikka se ei alkaisikaan voimakkaasta rakastumisen tunteesta. Rakkaus on paljon enemmän kuin tunne: se on välittämistä, joka ilmenee arkisina tekoina. Se ilmenee sitoutumisena: haluaa olla toiselle luotettava ja uskollinen. Aivan niin kuin kirjoitit. Eikö se ole rakkautta parhaimmillaan? Tai se tunne, että ei ole ihanampaa naista kuin hän.

Tärkeintä nyt olisi, että kysyisit itseltäsi: mitä minä haluan. Mitään pakkoa tai velvollisuutta ei ole. Jos päätät jatkaa, se on vapaaehtoinen valintasi. Mieti mikä on sinulle tärkeää. Jos tärkeää on voimakas rakastumisen tunne, niin silloin tuskin kannattaa jatkaa tätä suhdetta, missä sitä ei ole. Jos tärkeää on se, mitä teillä on, niin miksi heittäisit sen pois.
Perheneuvoja Heikki

Yritämme lapseni isän kanssa parisuhdetta. Olen hirveän epävarma itsestäni lapsen isän taustoista johtuen. Ennen lapsemme syntymää poikaystäväni oli menevää sorttia ja ns. pelimies. Hän itse kertoi minulle pettäneensä entisiä kumppaneita. Mietinkin tässä, että voiko pettäjä muuttua?

Pelottaa, että joudun itsekin petetyksi.

Nainen, 21

Kiitos että kerrot tilanteestasi ja peloistasi. Olet tullut äidiksi nuorella iällä, ja tunnet vastuuta tilanteesta ja mietit miten saisitte suhteenne vankemmalle perustalle, toisaalta sinulla on epävarmuutta ja pelko tulevaisuuden suhteen, erityisesti lapsesi isän aiempien suhteiden takia.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että "parisuhteen yrittäminen" lapsen isän kanssa on se ensisijainen vaihtoehto. Mikään itsetarkoitus se ei kuitenkaan saa olla, sillä niin lapsen kuin sinunkin kannalta olennaisinta on se, että elämänne järjestyy tavalla jossa yhteisellä lapsellanne on turvallinen ja kehittävä kasvuympäristö, unohtamatta sinun hyvinvointiasi, onnellisuutta, turvallisuudentunnettasi ja pärjäämistä niin vanhemmuuden henkisten kuin aineellisten vaatimusten kanssa - etenkin koska sinä olet lapsesi tärkein kasvuympäristö. Onko sinulla muuten muita läheisiä ihmisiä saatavilla, joihin voit tukeutua nyt ja myöhemminkin, erityisesti jos alkaa näyttää siltä, ettei parisuhteen rakentaminen lapsesi isän kanssa onnistu?

Tuot lapsesi isän - "pelimiehen" - taustoista esiin pettämisen, joka herättää sinussa epävarmuutta ja aiheellista pelkoa itsekin petetyksi tulemisesta. Se on yksi tärkeä näkökulma, mutta ei ainoa. Avoin hän ainakin tuntuu olevan, koska on kertonut sinulle aiempien suhteiden tapahtumista. Voisiko siihen sisältyä viesti tai toive siitä, että hän itsekin olisi valmis yrittämään kestävämpää suhdetta?

Mietin, että minkälaista se tuntemasi epävarmuus ja pelko on, onko tämä sinulle ihan uusi tilanne ja tunne, jota mahdollisesti äitiys ja vastuu lapsen hyvinvoinnista vahvistaa, vai oletko tullut petetyksi aiemminkin, ja jos olet niin mitä silloin tapahtui, mitä silloin tunsit ja miten pääsit eteenpäin? Edelleen jään miettimään, että miten keskustelu hänen aiemmista suhteistaan on teidän kahden välillä jatkunut, mitä siinä on mahdollisesti puhuttu sitoutumisesta ja uskollisuudesta ja teidän parisuhteestanne ja sen arvoista - näistä puhuminen ja yhteisen sävelen löytäminen kun on yksi iso ja tärkeä osa siinä prosessissa, jota kuvaat sanoilla "parisuhteen yrittäminen" ja josta käytät me-muotoa, eli oletan että se on teidän molempien toive. Rohkaisen sinua puhumaan peloistasi ja epävarmuudestasi kumppanillesi, siinä miten hän niihin suhtautuu on sinulle yksi peruste kun arvioit suhteenne tulevaisuutta. Voisin kuvitella, että "pettäjällä" itselläänkin voisi olla epävarmuutta tai pelkoa sitoutumista kohtaan, tai vaikeuksia luottaa toisiin ihmisiin, sinuunkin. Joskus pettäjä pettää, ettei tule petetyksi, vaikkei sitä sisimmässään haluaisikaan. Ehkä asiasta puhuminen helpottaa häntäkin.

Pelko petetyksi tulemisesta liittyy siihen, että ihmissuhteet yleensä, ja parisuhteet erityisesti, sisältävät aina riskin. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, olosuhteet, terveys, suhdanteet, työ, elämänarvot ja moni muu tekijä tulee vuosien aikana muuttumaan ja merkitsemään parisuhteen osapuolille eri asioita, kuin suhteen alussa. Avainkysymys on, että kasvaako ja päivittyykö parisuhde näiden muuttuvien tekijöiden mukana vai ei. "Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma. Jos haluaa päästä helpolla, ei kannata ryhtyä parisuhteeseen. Toista ihmistä voi muuttaa vain muuttamalla itseään." Kaikkien näiden kliseiden avulla haluan kiinnittää huomiota siihen, että mitään varmuutta ei kukaan voi sinulle luvata parisuhteesi onnistumisesta niin "pelimiehen" kuin kenenkään muun kanssa. Kerroit vain pettämisestä, et siitä saako hän sinut nauramaan, onko hän empaattinen, saatko häneltä tukea, arvostaako hän sinua naisena ja äitinä, millainen isä hän on lapsellesi, toimiiko läheisyys ja seksuaalisuus ja niin edelleen. On totta, että pettäminen tekee suhteessa tyhjäksi monta hyvää asiaa joko pysyvästi tai väliaikaisesti, mutta jos oikein ymmärsin, teidän suhteessa pettämistä ei ole tapahtunut, ja siksi vastaukseni kysymykseesi "voiko pettäjä muuttua?" on, että on se mahdollista.

Ihmisen elämässä on tiettyjä "otollisia aikoja" suunnanmuutoksiin, erityisesti suurten elämänmuutosten kohdalla, joista vanhemmaksi tuleminen on yksi. Ratkaisevaa on se, että onko lapsesi isällä motivaatio ja halu - "otollinen aika" - muutokseen pelimiehestä sitoutuneeseen kumppanin? Ilman sitä on vaikea nähdä suhteellenne haluamaasi suuntaa.

Olet ottanut askeleen hyvään suuntaan, onnea seuraaviin!
Perheneuvoja Jarno

Hei!

Ilmeisesti olen tutustunut aina vain vääriin miehiin.
Nainen, 22

Hyvä Kysyjä!

Kiitos viestistäsi ja luottamuksestasi meitä kohtaan. Kerrot, että et uskalla luottaa miehiin, mutta onneksi uskallat kokeilla onneasi palvelumme kanssa. Ehkä uskallat luottaa myös ystäviisi, joiden kanssa jaat asioita. Hieno juttu!

Et varsinaisesti kysy mitään, vaan pohdiskelet tilannettasi. Ehkäpä minäkin vain pohdiskelen mietteitä, joita heräsi viestiäsi lukiessa. Toivottavasti siitä on sinulle apua ja iloa. Kerrot olevasi nuori nainen, jolle on sattunut jo paljon: huonoja miessuhteita, pettämistä, hyväksikäyttöä, pelkoa raskaudesta ja väkivaltaa. On surullista, että jo tuohon ikään mennessä olet joutunut kokemaan noin paljon. Ymmärtäisin, että haluat muuttaa kuviota ja tutustua oikeanlaisiin miehiin. Mutta miten tehdä se?!

Itse tunnun ajattelevan, että meille kaikille jää elämämme eri vaiheista oppimistehtäviä. Tärkeitä tunneasioita, jotka eivät ole menneet hyvin, mutta joihin meille on välttämätöntä etsiä ja löytää uudenlaisia ratkaisumalleja. Siksi huomaamattamme hakeudumme uudestaan ja uudestaan tilanteisiin, joissa voimme työstää "oppimistehtäväämme", kunnes saamme siihen tyydyttävämmän vastuksen. Tunnistatko oman oppimistehtäväsi, kun tarkastelet entisiä miessuhteitasi?

Voisiko sinun oppimishaasteesi liittyä siihen, miten arvostat omia tarpeitasi ja miten annat itseäsi kohdella? Minkä arvoisena pidät itseäsi? Onko sinulla työstettävää siinä, miten olet läheisissä ihmissuhteissasi, esim. kotona, tullut rakastettua, kunnioiteltua ja arvostettua? Oletko saanut kokea, että sinä ja sinun tarpeesi voivat olla niin arvokkaita, että toinen laittaa oman etunsa taka-alalle sinun tähtesi? Oletko saanut olla se maailman kaunein ja ihanin tyttö?

Vai pitäisikö sinun työstää sitä mallia, jonka olet kotona oppinut naisen ja miehen suhteesta. Millaisen mallin kahden ihmisen intiimistä suhteesta olet saanut? Oletko siihen tyytyväinen? Vai voisiko sinun taustallasi olla yksittäinen trauma tai jopa useampia niitä? Oletko tullut lapsuudessasi tai nuoruudessasi kaltoinkohdelluksi tavalla tai toisella? Kaltoinkohtelu, pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja/tai hoidon laiminlyöminen voivat myöhemmin elämässä näkyä myös ajautumisena huonoihin parisuhteisiin. Muistatko mitään tällaista elämäsi varrelta?

Toisaalta olet vielä varsin nuori, 22 vuotta, ja jos ensimmäiset seurustelukokemukset ovat menneet jo hyvin pieleen, nekin voivat jo riittää huonon mallin kopioitumiseen seuraaviin suhteisiin. Väkivalta ja hyväksikäyttö rikkovat mieltä joka tapauksessa. Oletko saanut tukea ja apua liittyen edellisten suhteittesi vastoinkäymisiin ja kohtaamiisi traumoihin? Oletko saanut tulla vakuutettua, että väkivalta ei ollut sinun syy? Oletko saanut löytää oman ainutlaatuisen arvosi hyväksikäytön, pettämisten ja lokaan vetämisen jälkeen?

Jos et ole ihan satavarma että olet ihana, arvokas ja ansaitset hyvää kohtelua, neuvoisin sinua ryhtymään työhön. Etsi itsestäsi kaikki hyvät puolet ja kiitä itseäsi onnistumistasi, pienistäkin. Tee itsellesi jotain hyvää joka päivä, sillä sinä olet sen ansainnut. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka tekevät sinut iloiseksi ja antavat sinulle voimaa. Ja ehkä haluat jutella myös ammattiauttajan kanssa, joka voi tukea sinua oppimistehtäväsi ratkaisemisen kanssa.

Kaikkea hyvää sinulle!
perheneuvoja Iiris

Moi.

Jos avaudun naiselleni, hän saa kauheat raivarit ja uhkailee viedä yhteisen koiran. Mua oikeestaan pelottaa, jos näin käy!! Pliiiis auta! T: Yx lepakko
Nainen, 30

Hei!

Kiitos viestistäsi! Tilanne kuulostaa varsin hankalalta. Olet niin kyllästynyt kumppanisi käytökseen, kontrollointiin ja alkoholinkäyttöön, ettet näe teillä enää jatkamisen mahdollisuuksia.

Ei kuulosta oikein hyvin voivan kumppanisikaan. Epäluottamus hänen puoleltaan on suurta, kun hän tuntee tarvetta tutkia yksityisiä viestejäsi. Onko teillä ollut pettämistä eli onko hänelle aihetta olla mustasukkainen sinusta vai onko se täysin aiheetonta? Ainakin se kertoo hänen epävarmuudestaan suhdettanne kohtaan.

Jokailtainen juominen kuulostaa pakenemiselta. Onko kumppanisi mahdollisesti niin ahdistunut tilanteestanne, että lääkitsee sitä alkoholilla?

Kuulostaa siltä, että voitte molemmat huonosti ja koira on otettu välillenne kiistakapulaksi. Kumppanisi varmasti tietää, että koira on sinulle tärkeä ja siksi se on tehokas ase parisuhdetaistelussa.

Kerroit, että olet yrittänyt avautua, mutta keskustelu ei ole edennyt rakentavasti vaan päinvastoin. Mietin, mikähän on kumppanisi raivostumisen takana. Pelkääkö hän kenties eroa niin paljon, ettei uskalla edes kuunnella, mitä sinulla on sanottavaa? Jotenkin teidän olisi päästävä puhumaan tilanteestanne, josta molemmat nyt kärsitte. Entä jos kirjoittaisit hänelle kirjeen tai sähköpostia? Sen hän voisi lukea omassa rauhassaan ja sulatella sanomaasi ennen kuin vastaa.

Muutamakin käynti pariterapeutilla voisi auttaa teitä puhumaan asiat selviksi, mikäli se ei kahden kesken mitenkään luonnistu. Kuuden ja puolen vuoden yhteisen elämän jälkeen ansaitsette molemmat sen, että tiedätte, mitä rakkaudellenne tapahtui ja miksi olette nyt eroamassa.

Jos saatte asianne jotenkin puhuttua ja erottua muulla tavoin kuin suuressa riidassa, saatte varmasti sovittua myös koiran hoidosta jatkossa. Voi olla, että on tarpeen tehdä sopimus siitä, kumman luona se milloinkin on ihan niin kuin tapaamisoikeudet lapsille.

Olette olleet toisillenne tärkeitä ja ehkä olette sitä edelleenkin. Toivon, että pääsette puhumaan asioista rakentavasti ja toisianne kunnioittaen.

Lämpimin terveisin,
perheneuvoja Paula

Minulla on sellainen ongelma, että psykiatrini mukaan vain kuvittelen olevani liian ujo. Että oikeasti minulla on niin heikko itsetunto, että en uskalla tehdä mitään, jos nainen lähestyy minua baarissa tavalla tai toisella. Näin ollen jää sitten aina se tieto saamatta, että oliko nainen minusta kiinnostunut ja missä mielessä.

Itse en uskalla lähestyä naisia missään muodossa.
Mies, 34

Hei!

Kiitos kirjeestäsi!

Huomasitko, teit juuri itse aloitteen ja lähestyit meitä täällä? Uskalsit kirjoittaa omasta asiastasi. Lähestymistä tämäkin näin kirjallisessa muodossa.

Lyhyestä kirjeestäsi käy ilmi yksi tärkeä asia: naiset lähestyvät sinua, tavalla tai toisella. Se on jo kiinnostuksen merkki. Siinä nainen on ottanut ensimmäisen askeleen. Jotta kontakti jatkuisi, sinun tehtäväsi on vastata siihen jotenkin. Ihmisten välinen kommunikointi perustuu vastavuoroisuuteen. Siksi on olennaisen tärkeää, että reagoit naisen lähestymiseen. Tekemällä niin kutsut häntä jatkamaan kontaktia kanssasi. Jos katsot pois, se tulkitaan torjunnaksi.

Älä suotta aseta itsellesi liian suuria paineita. Katse ja hymy riittää aluksi. Ei sinun tarvitse olla stand-up-koomikko, joka löytää oikeat sanat sekunnissa. "Hei" voi riittää ihan hyvin. Siinä pallo siirtyy taas naiselle ja jos hän haluaa, hän jatkaa jutustelua jotenkin. Sinun tehtäväsi on vain reagoimalla jotenkin viestittää, että kiinnostunut olemaan jutussa mukana. Ajattele vaikka sulkapallopeliä kesäisellä pihamaalla. Siinä pallotellaan leppoisasti ja peli jatkuu niin kauan kunnes toinen palauttaa pallon. Sama juttu tässä.

Ujoudessa ei ole mitään pahaa. Usein ujoa ihmistä pidetään jopa miellyttävämpänä kuin suuriäänistä ja tilaa vievää. Jos et keksi mitä sanoa tai tehdä, sano se.

Toivon sinulle rohkeutta katsoa naisia suoraan silmiin ja uskon, että sitä kautta voit löytää juuri sen sinulle sopivan, ihanan naisen.

Kannustavin terveisin,
perheneuvoja Paula

Hei! Olen seurustellut mieheni kanssa puolitoista vuotta, yhdessä olemme asuneet vuoden. Kaikki oli hyvin, kun asuin vielä vanhempieni luona. Olimme vapaa-ajan aina yhdessä, ja minulla ainakin oli kivaa. Kun muutimme yhteen, suhde on jotenkin lässähtänyt. Emme enää katso elokuvia tai vietä yhdessä aikaa muutoin kuin viikonloppuisin ajelemassa.

Olen miettinyt pitäisikö tässä muuttaa omaan asuntoon, koska olen kyllästynyt olemaan koko ajan yksin. Aikaisemmissa suhteissa olen tullut petetyksi ja tiedän, että olen mustasukkainen. Mietin aina, missä hän on viikonloppuisin aamuun asti, kun en ole mukana.
Nainen, 20

Hyvä ystävä.

Kiitos kirjeestäsi. Ihmettelet, mitä teidän parisuhteellenne on tapahtunut. Kun asuitte erillänne, kaipasitte yhteistä aikaa ja teitte paljon yhdessä ja teillä oli mukavaa. Kun muutitte yhteen, lähditte kulkemaan eri suuntiin. Sinä kaipaisit yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä, mies on omistautunut omille tekemisilleen; koululle ja työlle. Sinä hoidat kodin ja odotat...

Tilanteessasi oli muutama huolestuttava piirre. Olet yrittänyt saada keskustelua aikaan. Haluaisit kertoa, mitä parisuhteelta odotat. Keskustelu ei ole päässyt alkua pitemmälle. Murheellista. Entä jos kirjoittaisit. Lukisiko hän kirjeesi?

Pornon katseleminen ymmärrettävästi loukkaa sinua, kun et ole hänen katselemisensa ja haluamisensa kohde. Jäin miettimään myös viimeistä kommenttiasi siitä, että et tiedä, missä mies on viikonloppuisin aamuun asti.

Mitähän mies odottaa teidän parisuhteeltanne ja yhteiseltä elämältä? Vai onko hän tyytyväinen nykyiseen tilaan? Hän saa elää paljolti omilla ehdoilla ja sinä joustat. Mieti tarkkaan, mitä sinä odotat parisuhteelta? Mitä sinä odotat elämältä? Elämä on liian arvokas elettäväksi toivossa, että kaikki vielä muuttuu, jos vuodessa ei ole toivon merkkejä näkynyt.

Toivon sinulle asioiden selkiytymistä, päivien valkenemista niin kuin keväällä päivät tapaavat tehdä.
Saara, perheneuvoja

Mikähän neuvoksi, olemma olleet piakkoin kolme vuotta yhdessä. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Ennen lasta me hankittiin koira ja sillon arki sujui hyvin tai ainakin paremmin: mies osallistui kotitöihin ja kauppareissuihin. Nykyään minä joudun tekemään kaiken: kotityöt, lapsenhoidon, koiran ulkoiluttamisen. Silloin tällöin mies käyttää sitä ulkona, jos sanon sille, mutta ei se ilman sanomista koiran kanssa lähde.

Meillä on parisuhde kuollut oikeastaan... Ei romantiikkaa, ei hellyydenosoituksia, seksiä todella harvoin... Toisinaan on päiviä, kun hän sanoo, että lähdetään kaupoille kiertelemään tai ehdottaa jotain, mutta näitä päiviä on hyvin vähän... Välillä kyllästyttää ja olen henkisesti uupunut, kun haluaisi toiselta vähän sitä hellyyttä tai tms.. Muttei itsekään viitsi mitään aloitetta tehdä, kun pelkää, että tulee sit torjutuksi tai jotain...
Nainen, 22

Hei ja haloo!

Nyt on toiminnan aika, ettei tilanteenne tuosta pahene! Olet pienen lapsen äiti ja varmasti väsynyt pyörittämään arkea, varsinkin kun miehesi ei tunnu osallistuvan sen enempää lapsen hoitoon kuin kotitöihinkään. Myös taloudellinen vastuu on jäänyt sinulle, vaikka miehesi käy töissä ja sinä elät pienemmillä tuloilla.

Kerro miehellesi, että nyt riitti! Puhu hänen kanssaan omista tuntemuksistasi. Silläkin uhalla, että se jännittää. On ymmärrettävää, että pelkäät torjutuksi tulemista ja hylkäämistä. Mutta se riski on otettava, että tilanteeseenne tulisi muutos. Onkohan miehesi edes tullut ajatelleeksi, miten väsynyt ja tiukoilla olet pienen lapsen kanssa kotona? Työssä käyvän on joskus vaikea ymmärtää, että kotona oleva tekee saman pituisen ja rasittavan työpäivän.

Sano miehellesi, mihin et ole tyytyväinen ja mihin haluat parannusta. Lapsen kanssa oleminen käy niin työstä, ettet ehdi etkä jaksa tehdä kaikkia kotitöitä yksin. Lapsi tarvitsee myös isän läsnäoloa, miehesi voi hoitaa häntä kun sinä lepäät, käyt harrastuksessa (onhan sinulla sellainen?) tai teet jotain muuta kotona. Tarvitsette perheaikaa, te kolme yhdessä: se voi olla mitä tahansa tekemistä tai vain olemista, kunhan olette läsnä toisillenne. Parisuhteenne kaipaa myös pikaista huoltoa: aloittakaa kertomalla, mitä toivotte ja kaipaatte toisiltanne. Pienet teot ovat tärkeitä; jo halaus tai suukko voi pelastaa päivän... Ja usein seksikin alkaa sujua, kun alatte huomioida toisianne enemmän.

Laittakaa myös raha-asiat kuntoon. Listatkaa paperille yhteiset menot ja mitä kumpikin tienaa kuussa. Pyrkikää jakamaan menot tasapuolisesti molempien tulot huomioiden. Enemmän tienaava maksaa siis enemmän. Kun menet töihin, voitte arvioida taloustilanteen uudestaan.

Jos keskustelu kahden kesken ei onnistu, ota asia puheeksi neuvolassa. Tarvitset nyt kaiken sen avun ja tuen mitä on saatavissa. Itsesi, lapsesi ja perheesi takia.

Rohkeutta ja voimia sinulle!
Perheneuvoja Pirkko

Olen idiootti.

Apua! En halua rakastua tällaiseen ihmiseen! Mikä kumma naisen päässä on mennyt vikaan, että jo niin kauan olen roikkunut tällaisen rotan kanssa? Enkä pysty päästämään irti.
Nainen, 22

Parahin idiootti!

Kiitos viestistäsi. Onpa mukava vastata tasoiselleni ihmiselle: fiksuus on yliarvostettua! Rämpinen ja kömmähdykset tekevät elämästä mielenkiintoisen ja opettavaisen. Ja oikeastihan kaikki tekevät niin.... Kysymyksesi on normikysymyspatteristossa virkistävä poikkeus. Yleensä ihmiset valittavat kuinka suhteen tunnepuoli ei toimi, mutta sinä kerrot, että miehesi rakastaa sinua, palvoo maata jalkojesi alla ja sinullakin on mukavaa hänen kanssaan. Kukapa tuollaista ei haluaisi?!

Ymmärsin, että koet ongelmiksi miehen holtittoman taloudenpidon, rikosrekisterin, väkivaltaisuuden, päihteiden käytön ja työttömyyden. Kansankielessä ihmistä, jossa yhdistyvät kyseiset ominaisuudet kai kutsutaan hulttioksi. Sinä nimität häntä rotaksi. Jokaisessa meissä on monenlaisia puolia. Miehesi saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi ja rakastetuksi, mutta varoittavat kellot soivat ajatuksissasi. Mietin tulevatko paineet jättää mies sisältäsi vai ovatko ne muiden aiheuttamia? Lopultakin on kyse sinun elämästäsi ja sinä teet sitä koskevat päätökset, ja kannat niiden seurakuset. Sinä punnitset edut ja haitat. Tähän saakka olet valinnut miehesi ja sen myötä tulevat ilot ja surut. Jos vakaasti harkittuasi olet sitä mieltä, että hyvä peittoaa tässä suhteessa haitat, ole ylpeästi päätöksesi takana. Puhukoot muut mitä tahansa, tämä on sinun elämäsi!

Jos taas arvioit, että palvotuksi tulemisen hinta on tämän miehen kanssa liian kova, on aika toimia. Mies on ns. sössinyt elämässä ja hän on vastuussa siitä. Sinun vastuulla on oma elämäsi ja siitä huolehtiminen; se että toiset ei törttöilyllään sotke sitä. Mikäli elätte samassa taloudessa, on oikeutesi tietää miehen velat ja muut vastuut, jotka vaikuttavat yhteiseen talouteenne. Rohkaisen selvityksen pyytämiseen. Tarvitset realistisen kuvan päätöstesi tueksi. Olet lainannut rahaa hänelle. Lainananto on aina riski ja tunnut arvioivan, että riski on lauennut. Et ehkä tule saamaan rahojasi takaisin. Kysymys tämän jälkeen kuuluu, mitä voit tästä oppia? Mitä tällainen käytös kertoo miehestä ja sinun arvostasi hänelle? Kuinka palvottu todella olet?

Seuraavaksi viestissäsi pohdit miehen väkivaltaisuutta, päihteiden käyttöä ja rikosrekisteriä. Sinä arvioit rikosrekisterin merkityksen suhteellenne ja esimerkiksi sen onko alla ehdonalaisuuksia, jotka voisivat muuttua sulkeviksi vankilapäätöksiksi. Mitä seurauksia rikosrekisteristä on sinulle ja suhteellenne? Entä millaisia vaikutuksia omalla ja miehesi päihteiden käytöllä on? Haluatko elää niiden kanssa? Erityinen huoleni herää, kun puhut miehesi väkivaltaisuudesta. Kohdistuuko se sinuun tai rakkaisiisi? Pelkäätkö, että se joskus voisi osua myös sinuun? Mikäli suhteessanne on väkivaltaa, kyseessä on yleisen syyttäjän toimialaan kuuluva rikos ja sinun tehtäväsi on suojautua siltä heti. Ryyppäämistä ja taloudellista hyväksikäyttöä saat sietää oman harkintasi mukaan, mutta jo Suomen lain mukaan, kukaan ei saa edes vapaaehtoisesti asettua pahoinpideltäväksi. Lainasettaja on tässä halunnut korostaa poikkeuksetta jokaisen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen.

Kerrot viestissäsi, että miehellä on ollut "vaikka kuinka monta naista", mutta nyt hän väittää löytäneensä sen oikean. Voihan olla, että näin on, mutta uumoilen sinun olevan asiasta kuitenkin epävarma. Olet antanut pitkin matkaa viestissäsi merkkejä siitä, että mies ei ole luotettava. Aiheellisesti kyselet voitko luottaa tässäkään asiassa häneen. Nyt ehkä olet se "oikea", mutta kuinka kauan? Pystyttekö selvittämään ongelmanne molempia tyydyttävällä tavalla, vai jääkö asioita hampaan koloon? Kasvatko pettymykset lopulta ylitsekäymättömäsi vuoreksi tai olisiko jokin eteen tuleva vaikeus sellainen, että mies ottaisi ja lähtisi? Miten edelliset suhteet ovat päättyneet? Ihmisillä on tapana toistaa samanlaisia kuviota, voisitko saada edellisistä, omista ja miehesi, eroista osviittaa teidän suhteenne pohtimiseen?

Viestisi lopussa huudat apua ja ymmärrän hyvin sen. Epäilen, että voisit olla aikamoisessa tunteiden ja järjen ristiaallokossa. Ihmettelet "mikä kumma naisen päässä on mennyt vikaan, että jo niin kauan olen roikkunut tällaisen rotan kanssa?". Minä en oikeastaan ihmetelle: jokainen tarvitsee kokemuksen siitä, että tulee rakastetuksi ja että on kallisarvoinen toiselle. Jotenkin tämä mies onnistuu soittelemaan juuri niitä koskettimia sinussa. Kyseessä on ihmisen perimmäinen tarve liittyä toiseen ihmiseen. Ihmiset ovat sen eteen valmiita uhraamaan jopa henkensä ja terveytensä.

Annat ymmärtää, että et voi tilanteessasi hyvin ja olet tavallaan tyytymätön suhteenne laatuun. Kokemuksesta tiedän, että ihmisillä on aina hyvät ja painavat syyt olla ja jäädä huonoihin suhteisiin. Jostain olet nähtävästi oppinut laittamaan omat tarpeesi sivuun ja hiljentämään varoittavat äänet. Sillä on luultavasti pitkät juuret elämässäsi. Ehkä olet myös oppinut, ettei sinun tarpeillasi ole niin väliä tai ettei sinua tarvitse oikeasti rakastaa ja kunnioittaa. Oletko oppinut tyytymään rakkauden rippeisiin? Onko huonon kohtelun sietäminen sinulle tuttua jostain aikaisemmasta elämän vaiheestasi ja millaisen mallin miehen ja naisen suhteesta olet saanut kotoa ja lähisuhteissasi? Huomaan, että viestissäsi puhut hyvin niukalti omista tunteistasi ja omasta voinnistasi. Kuinka paljon sinulla on tilaa ja mahdollisuutta niitä edes miettiä? Onko kukaan ollut koskaan aidosti kiinnostunut juuri sinusta ja siitä mitä sinulle kuuluu? Kuinka rakas ja arvokas olet itsellesi? Puhut aika kovin sanoin itsellesi viestissäsi. Nimität itseäsi idiootiksi ja syytät itseäsi rotan kanssa roikkumisesta. Jostain olet omaksunut tuollaisen tavan suhtautua itseesi ja tekemisiisi.

Jos saan neuvoa, niin ehdottaisin, että hakeudut ammattiauttajan puheille. Ehdotan, että etsit itsellesi yksilöterapeutin, jonka kanssa voit lähteä rakentamaan uudenlaista, hellempää suhtautumista itseesi. Sinä olet sen arvoinen! Vielä neuvoisin olemaan tarkkana terapeutin valinnassa: valitse sellainen terapeutti, joka tuntuu sinusta hyvälle, myötätuntoiselle ja luotettavalle. Toivottavasti tämä on mahdollista paikkakunnallasi, jos ei ole, niin etsi sukulaisiltasi ja ystävistäsi sellaisia ihmisiä, jotka aidosti kunnioittavat ja tykkäävät sinusta ja etsi heistä tukea opetellessasi rakastamaan itseäsi ja pyristellessä eroon hyväksikäyttäväistä ja itseäsi vahingoittavista ihmissuhteista.

Olet hyvän tien alussa. Onnea matkaan!
Perheneuvoja Iiris

Olemme olleet naiseni kanssa yhdessä noin kaksi ja puoli vuotta. Sitä ennen tunsimme jo puolitoista vuotta. Olin naimisissa ja ajauduin eksästäni erilleni. Hyppäsin saman tien tämän nykyisen naiseni kanssa kimppaan, menimme kihloihin jo muutamien kuukausien päästä. Naimisiin menimme, kun suhteemme oli kestänyt parisen vuotta. Nyt olemme siinä pisteessä, että ero on jo ovella, mutten tarkkaan tiedä miksi...

Olen oman mieleni kanssa umpikujassa. Mietin pitääkö minun vain sanoa kiitos hei, saan kyllä naisen, joka arvostaa minua vai pitääkö minun jatkaa suhteessa, jossa olen onnellinen ehkä kerran kuussa, jos sitäkään?
Mies, 28

Hei,

Parisuhteesi on ajautunut kriisiin, ja se on saanut sinut pohtimaan elämäsi tapahtumia. Paljon sinulle on tapahtunutkin nuoreen ikääsi nähden: olet toisessa liitossasi, siinä välissä olet sairastunut parantumattomasti ja sopeutuaksesi tähän joutunut turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin. Nyt alat olla voiton puolella kamppailussa päihderiippuvuuden kanssa ymmärtävän lääkärin ohjauksessa. Olet saamassa omasta elämästäsi otetta ja alat olla sairautesi kanssa tasapainossa, mutta parisuhteessa hiertää pahasti.

Kerrot, että tämä nykyinen parisuhteesi alkoi heti edellisen liittosi päätyttyä. Mahtaako nykyisessä tilanteessasi olla jotain samaa edellisen liiton kariutumisen kanssa? Onko sinulla nytkin tunne, että olet ajautumassa erilleen puolisostasi? Jos näin on, mistä tuo tunne voisi johtua? Oliko edellisessä suhteessa jotain samaa kuin nykyisen kriisiytyessä, esimerkiksi riitoja, jotka aiheuttivat tunteen erilleen ajautumisesta? Vai menikö se tyystin eri tavalla?

Oli niin tai näin, joudut nyt pohtimaan, eikö tämäkään liitto onnistu. On ymmärrettävää, että olet pettynyt ja vihainenkin. Ehkä myös vaimollasi on saman tapaisia tunteita sinua kohtaan. Oletteko pystyneet kertomaan noista tunteista toisillenne vai onko se mennyt aina keskinäiseksi syyttelyksi? Suhdetta nakertavassa ja tuhoavassa puheessa käytämme sinä-kieltä, syytämme toista omasta pahasta olosta: "jos sinä vain olisit toisenlainen, niin minunkin olisi parempi olla...". Suhdetta rakentaa minä-kieli, jossa otamme vastuun omista tunteistamme: "minulla on paha olla, voitko tulla lähelle?" Puhuessamme minä-kielellä otamme aina riskin, ettei toinen ymmärräkään ja tulemme hylätyksi. Siksi valitsemme sinä-kielen - ja jäämme yksin tunteinemme.

Entäpä jos yhdessä pysähtyisitte kuuntelemaan omia tunteitanne ja ajatuksianne sekä kertomaan niistä minä-kielellä toisillenne? Voisitte muistella suhteenne alkuaikoja; mihin toisissanne rakastuitte? Usein parisuhteen alussa molemmilla on voimakas tunne, että kuulumme yhteen. Toisesta näkee vain mukavat ja rakastettavat puolet. Suhteen edetessä yhteenkuuluvuuden tunne väistämättä haalistuu, ja myös ne toisen hankalat puolet pyrkivät esiin. Milloin aloitte huomata ärsyttäviä piirteitä toisessa? Mitä silloin tunsitte? Mitä kaipasitte toiselta? Entä mitä tällä hetkellä tunnette toisianne kohtaan ja mitä toivotte suhteeltanne? Ehkäpä tämän jälkeen voitte keskustella rauhallisesti ja rakentavasti myös kotitöistä, rahatilanteesta, seksistä ja muista suhdettanne hiertävistä asioista.

Tietoisena siitä, että olet koettanut keskustella vaimosi kanssa rakentavasti siinä onnistumatta kannustan yrittämään vielä! Toivon sydämestäni, että löydätte keskusteluyhteyden. Ja muistathan, että apua on saatavissa: pariterapiapalveluja löytyy niin yksityiseltä puolelta kuin kirkon perheneuvonnastakin.
Perheneuvoja Pirkko