KYSYMYS: Taustaksi meidän ikämme: Äitini 83 v, minä 58 v ja adoptiotyttäreni 31 v, tyttärenpoika 4,7 v. Minä asun maalla omakotitalossa, jossa äidilläni on oma asunto erillisellä sisäänkäynnillä, mutta myös yhteys sisäkautta minun asuntooni välieteisen kautta. Saunatilat on asuntojen välillä ja ne ovat yhteiset.
Meillä on aina ollut ongelmia siinä, että äitini tahtoo puuttua ja ohjata kaikkea tekemistäni, en osaa tehdä mitään hänen mielestään, olen laiska ja sairas hänen mielestään, kun en jaksa ”hypätä” hänen tahtiinsa leikkaamaan ruohoa ja tekemään muita pikku tilan töitä.
Hän on ottamassa aina mm. polttopuun tekijöitä, vaikka asialla ei ole mikään kiire. Itsekin osaan tehdä niitä, mutta en saa niitä tehdä silloin kun itse haluan. En pidä kuulemma lapsestani huolta kun en ihan joka päivä soita hänelle. Äitini tulee asuntooni vaikka laitan oven lukkoon, ilmeisesti on teettänyt toisen avaimen tai sitten jollain konstilla saa oven auki.
Minä kustannan hänen asumisensa, kun hänellä on elinikäinen asumisoikeus ja hän on kuitenkin koko ajan pyytämässä minulta lisää rahaa mm. omiin puhelinlaskuihin ynnä muuhun. Tämä äitini käytös on aiheuttanut sen, että olen alkanut vihata häntä, niin väärin kun se omaa äitiä kohtaan onkin. Olen hänen ainut lapsensa.
Kun tyttäreni tulee käymään vauhti vaan kiihtyy, emme osaa hoitaa poikaa, emme osaa antaa hänelle muka ruokaa ja kaikki on aivan hyvin kuitenkin. Ainut asia, mitä tyttäreni kanssa haluamme, on oma rauha ja ruokaakin haluamme syödä silloin kun meillä on nälkä ja osaamme sitä itsekin tehdä. Jos laitamme välioven lukkoon, kuuluu hänen huutonsa välieteisestä oven läpi. Olemme hyvin väsyneitä tähän ja tyttäreni ei halua enää tulla vierailulle. Itsekin lähden välillä pois, sillä pinnani on niin kiristynyt tästä jatkuvasta painostuksesta mitä kodissani saan. En saa edes levätä silloin kun haluan.
Olenkin jo sairastunut masennukseen ja sen takia osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Välillä tuntuu etten kertakaikkiaan jaksa. Mikä avuksi? Olen rukoillut ja pyytänyt apua sitä kautta.
VASTAUS: Kuvaat elämää useamman sukupolven perheessä. Sinä ja äitisi asutte saman katon alla, tyttäresi poikansa kanssa käy välillä vierailemassa. Tällaisissa perhetilanteissa on aina omat ongelmansa. Helposti astutaan toisten reviirille eikä anneta heille riittävästi omaa tilaa ja rauhaa. Kuvauksesi perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että äidillesi on aivan erityisen vaikeata kunnioittaa toisten perheenjäsenten yksityisyyttä.
Mietin, onko asia aina ollut näin? Onko kyse äitisi persoonallisuuden piirteestä, ehkä sairaudestakin? Toisen asunnossa kulkeminen omin luvin, ehkä omilla avaimillakin, jatkuva moittiminen, vähättely ja mitätöinti kuulostavat henkiseltä väkivallalta sinua ja tytärtäsi kohtaan. Rahan pyytäminen vaikuttaa hyväksikäytöltä.
Millaiset mahdollisuudet sinulla on irtautua tilanteesta henkisesti ja fyysisesti. Voitko vaihtaa lukot ja pitää sitten avaimet tarkasti tallessa? Rahaa sinun ei tarvitse antaa. Jos keskustelu äitisi kanssa alkaa saada syyttelyn ja vähättelyn piirteitä, ehdotan, että lähdet heti pois. Voit sanoa rauhallisesti, että et kuuntele loukkauksia ja juttelet hänen kanssaan mielelläsi, mutta vain silloin, kun puhe on asiallista.
Ymmärrän vihan tunteesi äitiäsi kohtaan. Sinulla on täysi oikeus olla vihainen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että näistä tunteista puhuminen äitisi kanssa ei hyödytä mitään. Olisiko muita ihmisiä, joiden kanssa voisit puhua? Voisitko ottaa yhteyttä äitisi lääkäriin? Hän on vaitiolovelvollinen potilaansa asioista, mutta hän voi kuunnella sinua ja saada siten tärkeätä tietoa ja ehkä mahdollisuuden vaikuttaa jotenkin. Itse voit ainakin puhua omalle lääkärillesi. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joiden kanssa voit jakaa jotakin tästä. Mielenterveystoimiston kautta voit myös kysyä keskusteluapua itsellesi, että jaksat. On tärkeätä, että et jää yksin näiden asioiden kanssa. Pidä omat rajasi arkielämässä niin hyvin kuin pystyt ja puhu näistä kokemuksista jonkun ulkopuolisen kanssa.
Entä mikä kaikki tuo sinulle iloa ja auttaa unohtamaan vaikeudet edes hetkeksi? Pyri säilyttämään ja lisäämään kaikkea sellaista elämässäsi.
Voimia sinulle!
Päivi, perheneuvoja