Hei, olen elänyt samassa parisuhteessa noin kahdeksan vuotta. Meillä on kaksi lasta. Välissä oli puolentoista vuoden ero. Eron syynä oli se, että petin miestäni kerran. Olin ollut vuosia hellyysvajeessa ja en vain kestänyt sitä enää. Toisen sylissä tuntui taivaalliselta, kun tunsin olevani rakastettu ja haluttu ensimmäistä kertaa vuosiin. Nyt olemme palanneet yhteen noin vuosi sitten. Mieheni on edelleen dominoiva seksin suhteen. Hän ei suostu pyyntöihini esimerkiksi suudella hellästi. Kerran hän lopetti seksin kesken, kun halusin suudella.
Mikä neuvoksi? Voiko tilanne muuttua, ja voinko tehdä jotain? Muuten hän on panostanut hellyyteen ja tekee parhaansa osoittaakseen hellyyttä enemmän. Hän on alkoholistiperheen lapsi. Äiti ei ole osoittanut hellyyttä, lähinnä jakanut tukistuksia.
Voiko hän kasvaa tässä asiassa?
Parhain terveisin, vastausta odottaen.
Nainen 28
Kiitos viestistäsi. Sen luettuani minulle tuli mielikuva kahdesta ihmisestä, jotka haluaisivat olla yhdessä, mutta jostain syystä lähelle pääseminen ja päästäminen on vaikeaa. Kirjoituksesta tuli myös hyvin esille se, että hellästi suuteleminen on intiimiä, lähelle päästämistä - intiimimpää kuin seksi. Tämän takia monet maksullista seksiä harrastavat eivät suutele.
Viestisi oli lyhyt, joten se herätti monia kysymyksiä. Kerroit, että petit miestäsi kerran, minkä seurauksena olitte puolitoista vuotta erossa. Mitä tuohon pettämiseen, eroon ja yhteen palaamiseen liittyi? Oletteko pystyneet käsittelemään siihen liittyviä asioita ja tunteita niin että molemmilla on tunne, että siihen ajanjaksoon liittyvät asiat on jätetty taakse? Vai tuovatko tuohon aikaan liittyvät asiat vielä turvattomuutta suhteeseenne? Onko niin, että olette pystyneet ainakin sen verran keskustelemaan asioistanne, että miehesi on panostanut hellyyteen ja tekee parhaansa osoittaakseen sinulle hellyyttä enemmän? Miltä sinusta tuntuvat ne hetket, kun saat mieheltäsi hellyyttä? Pystytkö asettumaan ottamaan sitä vastaan? Oletko kertonut hänelle, että näet hänen yrittävän ja tekevän parhaansa?
Kysyt viestissäsi voiko tilanne muuttua, voiko hän kasvaa tässä asiassa? Minä vastaisin molempiin kysymyksiin kyllä. Jos ymmärsin oikein, niin hän on jo osittain muuttunut. Halu olla yhdessä ja pelko siitä, että menetän tämän suhteen, on monille meistä hyvä motivaattori ryhtyä tarkastelemaan itseään ja sitä kautta muuttumaan. Kuitenkaan emme pysty muuttumaan pakottamalla, vaatimalla.
Parisuhteessa, myös sen vaikeuksissa, on aina kaksi osapuolta ja yleensä on niin, että kummankin pitää pystyä tarkastelemaan omaa osuuttaan. Oletko sinä pohtinut, miten olet tullut valinneesi miehen, jolle on vaikeaa lähelle päästäminen? Liittyykö se jotenkin sinun taustaasi? Olet elänyt kertomasi mukaan vuosia hellyysvajeessa. Miten reagoit tähän? Vaaditko, yrititkö tukahduttaa tarpeesi, vetäydyitkö? Ainakin lopulta käännyit ulkopuolisen suhteen puoleen. Onko sinulla käsitystä siitä, miten miehesi kokee sinut ja sinun tapasi pärjätä tilanteessanne? Entä jos kysyisit häneltä tätä?
Mietin, että onko teillä miehesi kanssa sellaista keskusteluyhteyttä, että voitte yhdessä puhua tästä asiasta, joka tulee väliinne. Paras lähtökohta keskustelulle olisi, jos sen painopiste ei olisi miehessä vaan teidän yhteisessä suhteessanne. Miten kumpikin sen näkee? Mihin on tyytyväinen? Mitä kumpikin haluaa, toivoo, tarvitsee siltä? Ovatko toiveenne miten erilaisia/samanlaisia? Pystyykö erilaisuudessa neuvottelemaan kompromissia niin, että kumpikin tulee kuulluksi. Voisitko jollain tapaa viestittää miehellesi, että hän on lapsuudessaan satutettu ja laiminlyöty ja sinäkin satutit häntä pettämisellä, mutta nyt haluat, että löydätte sellaisen tavan olla yhdessä, jossa teillä molemmilla on hyvä, turvallinen ja rakastettu olo. Turvallisessa suhteessa ei tarvitse kummankaan dominoida toista.
Toivotan teille antoisaa matkaa lähemmäksi toisianne.
Perheneuvoja Helena