KYSYMYS: Tarvitsisin nyt vähän neuvoja. Olemme aviomieheni kanssa eronneet syyskuun lopulla ja minä muutin tyttömme (2011 syntynyt) kanssa toiseen osoitteeseen. Meillä oli rivitaloasunto yhdessä ja tyttö siis päiväkodissa kodin lähellä. Päätin erotessa, että otan uuden asunnonkin sitten lähettyviltä, niin tytön ei tarvitse vaihtaa päiväkotia. Juuri elokuussa vaihtui päiväkoti sen vuoksi, että täytti 3 vuotta ja piti siirtyä isompien ryhmään MUTTA…. Itse olisin halunnut muuttaa työpaikan ja omien sukulaisten lähelle, sillä nykyisessä asuinpaikassani ei ole minulla mitään tukiverkkoa ja välimatkat ovat pitkiä.
En myöskään omista ajokorttia enkä autoa, niin kulkeminen nykyisestä kotipaikasta töihin ja muualle on todella raskasta ja hankalaa… ja ei niin turvallistakaa näin talven tullessa. Minä kerran jo tyttöni kanssa kaaduin pyörällä kun oli liukasta. Olin häntä viemässä päiväkotiin aamulla silloin…. Itselläni venähti selkä ja oli molemmat polvet auki. Onneksi tytölle ei käynyt kuinkaan, mutta sen kaatumisen jälkeen aloin miettimään, että onko mitään järkeä asua niin kaukana kaikesta kun se ihan hirveästi vaikeuttaa elämää. TOTTAKAI lapsen etu ja onni on minulle tärkeintä, mutta onko sekään lapsen edun mukaista, että äiti on stressaantunut pitkistä välimatkoista, turvaverkot on pitkän matkan päässä?
Omilla vanhemmillanikaan ei ole autoa eikä myöskään siskoillani eli vaikka välimatkaa on vain 5-6 kilometriä, niin kyllä on TODELLA hankalaa kulkeminen ja suurimman osan ajasta olen siis vain ihan yksikseni lapsen kanssa. Bussit kulkevat todella huonosti ja esim. viikonloppuisin ei pääse minnekään, jos on huono sää ja jatkossa kun ei enää pikkuneitiä voi laittaa pyörän kyytiin niin mitä sitten?
Jos muuttaisin lähemmäs työpaikkaa, kaikki olisi lähellä (asunto olisi keskustan läheisyydessä ja lähellä omia vanhempiani ja siskojani)…. MUTTA siinä sitten tulisi vastaan päiväkodin vaihto ja muutama kaveri jäisi taakse. Ja kun erokin on vasta tapahtunut niin tuleeko liikaa muutoksia kerralla? Vai olisiko vaan parempi nyt tässä vaiheessa tuo muutto hoitaa niin ei joka välissä tapahdu uusia asioita?
Muutto joka tapauksessa siis on edessä, mutta jäädessäni nykyiseen paikkaan ajattelin, että muuttaisimme vasta ensi kesänä… Mutta onko sitten taas lapsi vielä enemmän kiintynyt kavereihin ja päiväkodin henkilökuntaan ja tekeekö pitkät välimatkat yms. hallaa kaikelle? Minulla tosiaan on siis kaksi siskoa ja toisella siskollani on saman ikäinen tyttö kuin meidän tyttömme. Olin ajatellut, että muuttaisimme lähelle siskoani niin silloin tytöt saisivat toisistaan leikkikaverin. He muutenkin viihtyvät hyvin yhdessä, mutta eipä paljon pääse näkemään, kun välimatkaa on. Siskollanikaan kun ei ole ajokorttia ja kahden lapsen kanssa ei pyörälläkään pääse.
Eroasiat on menneet sinänsä hyvin ja hyvissä väleissä olemme miehen kanssa. Lapsikin on suht. hyvin eron ottanut eikä ole ollut ongelmia. Tapaamiset tosin on myös yksi asia mikä mietityttää….
Tuntuu, että nykyinen järjestelymme vähän ”hämmentää” tyttöä. Eli minä aina aamulla vien tytön päiväkotiin, mutta isä hakee (ma-to). Lapsi on isän luona tunnin verran ja minä haen sitten lapsen sieltä kun pääsen töistä (tämäkin siis siksi kun välimatkaa työn ja kodin/päiväkodin välillä on paljon ja pyörällä/kävellen kulkeminen vie aikaa). Ja sitten olisi tarkoitus joka toinen viikonloppu olla isänsä luona, mutta tähän neiti ei ole vielä suostunut eli on syyskuusta lähtien ollut kaikki yöt minun luonani. Jotenkin tuntuu, että tyttö on hieman sekaisin kun on kolmessa eri paikassa päivän aikana (koti, päiväkoti, isän luona ja taas koti).
Olisiko parempi olla selkeämpi järjestely eli että tyttö olisi joka toinen viikonloppu isällään ja vaikka yhden arkipäivän viikossa eikä niin, että joka päivä on joka paikassa? Mutta siis totta kai tytön aikataululla eli en häntä yökylään isälleen vie ennen kuin hän itse haluaa. Olen nyt ihan sekaisin näiden asioiden kanssa, kun en tiedä mikä ratkaisu olisi parasta kaikille. En tahtoisi aiheuttaa lapselle mitään kauheita murheita elämänmuutoksilla.
Tiedän, että kaikkeen tottuu ja se ottaa oman aikansa, mutta kaipaisin nyt vain jonkun neuvoa tässä tilanteessa… Mitä pitäisi tehdä?
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Siinä mietit, miten olisi viisasta järjestää eron jälkeinen elämä. Halaut ehdottomasti lapsen parasta ja hänen takiaan olet valmis venymään jaksamisesi äärirajoille. Kirjeesi on ilmausta siitä, että nykyinen järjestelmä ei toimi. Ajattelit jaksavasi sinnitellä päivähoidon, työpaikan ja kotisi välisten matkojen kanssa kevääseen asti. Nyt tuntuu kuitenkin, että voimat ovat vähissä.
Haluaisit asua lähempänä vanhempiasi ja siskojasi. He ovat sinun tukiverkostoasi, mutta huonojen kulkuyhteyksien takia et pysty tapaamaan heitä. Näyttäisi siltä, että arkesi helpottuisi, jos asuisit lähempänä sukulaisiasi ja työpaikkaasi. Silloin lapsi joutuisi vaihtamaan hoitopaikkaa. Olet halunnut lapselle mahdollisimman vähän muutoksia eron jälkeen. Siinä olet ajatellut lapsen parasta, mutta jos arki alkaa olla ylivoimainen hoitaa ilman muutoksia, silloin tilannetta on harkittava uudelleen. Kolmivuotias on joustava kiintymään uusiin kavereihin ja sisaresi lapset edustavat hänelle pysyviä kavereita, jos heitä vain olisi mahdollisuus tavata useammin. Hoitohenkilkunnan vaihtuminen on aina hankalampi juttu.
Kuitenkaan onneton tai rättiväsynyt äiti ei kuulosta hyvältä, jos muitakin vaihtoehtoja on olemassa.
Isän tapaamiset ovat muotoutuneet olosuhteiden pakosta sirpaleisiksi. Tunti neljänä päivänä viikossa päivähoidon jälkeen ja sitten kotiin voi olla lapselle stressaavaa. Silmäni jäivät kiinni lauseeseen, jossa sanoit, että tähän asti neiti ei ole suostunut jäämään isän luo yöksi. Eron jälkeen on tärkeää, että tapaamissopimuksista pidetään kiinni. Lapselta ei kysellä, haluaako hän mennä isän luo. Se on asia, jonka aikuiset päättävät. Lapselle voi sanoa, että nyt alkaa sinun ja isän viikonloppu. Jos hän soittaa haluttomuutta, voidaan todeta, että näin on sovittu.
Säännöllisyys tapaamisissa alusta asti luo lapsen mieleen struktuurin ja vakauttaa hänen muuttunutta arkeaan. Kertomastasi päätellen isä välittää lapsestaan, siksi tapaamisten suhteen saa olla huoleton. Itsekin tiedät, että eron jälkeen suhteen vaaliminen molempiin vanhempiin on olennaisen tärkeää. Isän ja lapsen suhde vahvistuu heikosti lyhyissä tunnin tapaamisissa.
En voi antaa sinulle suoraa neuvoa, mitä tehdä. Huomaat, etä joku muutos on välttämätön, että jaksaisit. Kirjeestäsi tulee lämmin olo siitä, että lapsellasi on hänen parastaan ajattelevat vanhemmat ja että hänestä pidetään hyvää huolta. Uudessa tilanteessa olet epävarma ja etsit parasta ratkaisua. Vähitellen se tulee löytymään ja uusi arki löytää uomansa, jotka ovat kaikille parhaat mahdolliset.
Toivon sinun kykenevän tekemään päätöksiä, jotka ovat hyviä kaikille, myös sinulle itsellesi.
Saara, perheneuvoja
