Hei!
Tapasin viime keväänä miehen, joka oli todella hyvännäköinen ja kiinnostavan oloinen muutoinkin. Alustava lähtien välejämme on kuitenkin haitannut miehen vaikea elämäntilanne. Jo ensi treffeillä huomasin miehen käsittelevän voimakkaasti ikävää eroaan, jossa hänen vaimonsa oli äkillisesti jättänyt hänet. Tämän jälkeen heidän yhteisen 7-vuotiaan poikansa tapaamiskuviot olivat menneet erittäin pahasti solmuun. Pohdin treffeillä itsekseni sitä, pystyisikö mies sen kaiken keskellä tapailemaan ketään tai olemaan oikeasti kiinnostunut kenestäkään. Olemme nyt olleet tekemisessä enemmän syksyn aikana ja olen havainnut tapailumme/suhteemme varsin ongelmalliseksi.
Meillä on ollut paljon väärinymmärryksiä, jotka on kuitenkin saatu selvitettyä. Olen huomannut ihastuneeni mieheen, mutta mies vaikuttaa etäiseltä ja joskus raivostuu asioista, joita en millään tavalla ymmärrä. Mies on ollut kiireinen koko syksyn ja ollut ulkomaan komennuksilla paljon. Olen ehdottanut hänelle usein että voisin tulla häntä vaikka lentokentälle vastaan jotta voisimme viettää aikaa yhdessä. Olen itsekin pikku hiljaa alkanut kehittämään omia menoja, sillä hän ei ehdi viettämään kanssani aikaa. Sitten 2 viikkoa sitten vietin viikonlopun ystäväni kanssa, sillä ajattelin miehen olevan jälleen töissä. Mies olikin kyseisen viikonlopun kotona ja olisi halunnut nähdä. Sanoi kuitenkin keksivänsä jotain muutakin, eikä vaikuttanut olevan moksiskaan.
Sunnuntai-iltana mies soitti ja sai valtavan vihanpuuskan, siitä että meillä ei ole koskaan aikaa toisillemme. Kerroin että mies on itse usein kiireinen, enkä ole siksi osannut varautua yhteiseen viikonloppuun. Mies ei tätä oikein ymmärtänyt ja hän sateli syytöksiä monista asioista. Sanoin hänelle että hän voisi itsekin pyytää näkemistä. Mies sanoi ettei ole sellainen ja että hänen ei ole koskaan tarvinnut roikkua kenessäkään.
Huomaan olevani hyvin hämillään. Mies puhuu hyvin vähän tunteistaan, mutta tuntuu olettavan minun tietävän ne. Mies on luonteeltaan temperamenttinen. Itse olen aika erilainen kuin hän. Ja välillä mietin että ovatko luonteemme liian erilaiset ja hänen elämäntilanteessa liian raskas? Mietin kannattaako suhdetta jatkaa...
Hei,
ja kiitos viestistäsi! Kirjoituksesi herätti minussa paljon tunteita, ja myös hämmennystä, jota itsekin koet suhteessasi.
Kerrot ensimmäisessä lauseessa tavanneesi todella hyvännäköisen ja muutenkin kiinnostavan oloisen miehen, ja oikeastaan koko loppuosa kirjoittamastasi tuo esiin erilaisia häneen liittyviä ongelmia: hänellä on vaikea elämäntilanne, hän käsittelee voimakkaasti eroaan, hänen poikansa tapaamisasiat ovat solmussa, teillä on ollut paljon väärinymmärryksiä, hän vaikuttaa etäiseltä, raivostuu tavalla jota on vaikea ymmärtää, hän ei halua olla riippuvainen kenestäkään, hän olettaa sinun tietävän miltä hänestä tuntuu ja hän on luonteeltaan temperamenttinen – oikeastaan hän on aika erilainen kuin sinä kuten kerrot. Ja sinä olet huomannut ihastuneesi häneen.
Lienee niin, ettei kirjoituksesi tee oikeutta hänelle tai avaa sitä miksi haluat olla suhteessa häneen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ero on tosiaan ollut hänelle kova pala, etenkin kun se tapahtui hänen kertomansa mukaan kovin äkillisesti, ja hänen poikaansa liittyvät asiat ovat edelleen solmussa. Erosta toipuminen ottaa aikansa, ja konkreettiset asiat vievät toipumista eteenpäin, kuten asumisen järjestäminen eron jälkeen – ja vastaavasti konkreettiset asiat, kuten lapsen tapaamisiin liittyvät riidat voivat estää erosta toipumista hyvinkin pitkään. Raivokohtaukset ja vihanpuuskat voivat olla äkillisen eron järkytyksen aiheuttamia stressireaktioita, tai sitten ne voivat olla hänelle tyypillistä takertuvaa käyttäytymistä, jota ilmenee kun hän kokee hylätyksi tulemisen pelkoa tai kokee ettei kumppani ole riittävästi saatavilla silloin kun hän kumppaniaan tarvitsee.
Vanha ja kulunut, mutta silti osuva kysymys on, että haluatko sinä olla kaato vai paikko? Jos tyydyt siihen, että olet paikko, niin näyttää siltä että sinun roolisi suhteessa on toimia hänelle välineenä selviytymiseen hankalasta ja ahdistavasta elämäntilanteesta. Siinä roolissa sinun tulee olla saatavilla hänen tarpeittensa mukaan, ja kuten vanhemman suhteessa lapseensa sinun pitää tietää miltä hänestä kussakin tilanteessa tuntuu, ja toimia sen mukaisesti – joka käytännössä on mahdotonta. Lisäksi sinun pitää hyväksyä se, että hän ei tule tekemään aloitteita suhteessanne, koska riippuvuuden kokeminen toiseen ihmiseen on hänelle kauhistus.
Jos taas haluat olla kaato, kerrot hänelle kaikesta siitä, mistä hänessä pidät ja myös kaikesta siitä mikä tällä hetkellä tuntuu vaikealta, ja heität pallon hänelle sen suhteen että onko hän valmis muodostamaan kanssasi tasavertaisen aikuisen ihmissuhteen. Mikäli näin on, kerrot hänelle että sinä olet valmis odottamaan siihen asti kun hän saa elämänsä kuntoon ja on selvinnyt erostaan riittävästi aloittaakseen uuden ihmissuhteen puhtaalta pöydältä. Eron käsittelemiseen hänelle on tarjolla ammatillista apua, yksi mahdollisuus voisi olla Miessakkien miehille suunnattu eroryhmät, joka perustuu vertaistukeen – tämä tietysti sillä varauksella että asutte paikkakunnalla jossa sellainen on tarjolla. Jos tahtoa on, apua kyllä löytyy.
Miltä tämä sinusta kuulostaa? Haluatko olla kaato vai paikko?
Perheneuvoja Jarno
