KYSYMYS: Olen 27v. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta. Olemme uskovaisia ja koemme, että on turvallista elää uskovaisena. Noin puoli vuotta sitten mieheni jäi kiinni pettämisestä, jota oli kestänyt noin kolme vuotta niin miesten kuin myös maksullisten naisten kanssa.
Odotin tällöin neljättä lastamme, oksensin paljon ja olin pahoinvoinnin takia muutaman kuukauden sängyssä. Neljäs lapsemme oli yhdessä suunniteltu että nyt jaksaisimme ottaa lapsen vastaan. Mieheni petti viimeisen kerran, kun minä podin kauheaa pahoinvointia kotona. Kiinnijääminen tapahtui, kun aloin ottamaan meidän vanhaa puhelinta käyttöön jossa oli paljon viestejä lähetetty ja vastaanotettu prepaid liittymästä. Menin totaalisesti sekaisin. Luulin suhteemme olevan hyvä. Romahdin täysin, itkin monta päivää ja oksensin paljon. Tavallaan tätä olin pelännyt monta vuotta, mutta kuvittelin itse olevan vain tyhmä kun ajattelen niin.
Mieheni on aina kattonut pornoa ja tästä syystä olen aina katsonut sivuhistoriat koneelta ja jutellut miehen kanssa tästä monet kerrat ja sanonut että pelkään milloin se ei enää riitä. Mieheni on luvannut lopettaa sen kokonaan, mutta ei kai ole kuitenkaan lupausta pitänyt. Nyt hänellä oli monella sivulla ilmoitus, että haetaan salaista seuraa. Luin myös hänen sähköpostit kun pyysin häntä aukasemaan s-postin mihin nämä deittisivuston viestit tulevat. Yhdessä poistimme s-postin ja ilmoitukset netistä. Juttelimme paljon. Mieheni kävi vähän aikaa terapiassa, mutta siihen meillä ei yksinkertaisesti ollut varaa. Vähän aikaa meni hyvin, vauva syntyi ja arki sujui mukavasti. Yhteisiä harrastuksia on ja vietämme illat yhdessä lasten kanssa. Tällä hetkellä todella vähän kahdestaan. Raha on tiukilla ja vauvan hoito vie vielä paljon aikaa. Olemme vauvasta mielissään molemmat.
Nyt kun minulla on alkanut vähän väsymys helpottaa, olen alkanut itse oireilla. Elämä ei tunnu enää kovin mukavalta. Harrastuksiin ja iloiseen mieleen pitää koko ajan tsempata itseä. Itku on herkässä. Koko ajan joudun varmistelemaan onko mies pitänyt lupauksensa. En jaksais koko ajan varmistella mitä se tietokoneella ja puhelimen netillä tekee, enkä ole niitä nyt sen jälkeen edes katsonut. Luottamus on todella kadonnut. Nään tapahtuneista painajaisia, asia tulee joka päivä mieleen ja aina kun mies menee töihin tai mihin vaan rinnasta puristaa todella kovaa ja paha olo kalvaa.
Miehen kanssa ollessa olo on helpompi. Väsyttää tallainen, en halua olla se varmisteleva ja kyttäävä vaimo. Ehkä asiaa pahentaa se, että kiinnijäämisen jälkeen mies jätti osan kertomatta, asioita on selvinnyt pikkuhilijaa jälkeenpäin jutellessamme. En tiedä edelleenkään mistä se on johtunut, eikä miehenikään kai tiedä. Ainut mitä tiedän on, että joku minussa on ärsyttänyt, siitä on nyt puhuttu, en kuitenkaan ollut itse huomannut asiaa. Mieheni on myös ajatellut, että tissit ja alapää menee synnytyksessä pilalle ja lähtenyt sitä kokeilemaan muualle. Ja tuo viimeinen pettäminen tuntuu ihan ylitsepääsemättömälle. Koskaan meillä ei ole ollut seksissä ongelmia ja emme kovin usein ole riidelleet.
Suunnittelemme tulevaisuutta, mutta minua pelottaa. En uskalla enää heittäytyä ja tehdä niinkuin haluttaisiin. Pelkään että taas romahdan. Suojelen itseä uusilta pettymyksiltä. Itsetuntoa ei ole, tunnen itseni rumaksi, huonoksi vaimoksi. Kärsin myös siitä jos mieheni on tekemisissä muitten nuorten tyttöjen kanssa, koen että hän tarvitsee niiltä koko ajan paljon huomiota. Olen kertonut siitä jollakin lailla miehelleni ja nyt hän on ainakin jättänyt kertomatta minulle kaikki sellaiset asiat. Aiemmin on kertonut innoissaan kun on esim töissä mennyt jonkun tytön kyydissä johonkin ja muuta vastaavaa. Aiemmin en ajatellut asiasta mtn, mutta nykyään en taho kestää oikeen mitään. Olen pitänyt miestä seksiaddiktiona, mutta syyttelen itseä että olen sairas kun ajattelen kaikista asioista sillä tavalla.
Voiko tämä loppua miehelläni itsestään vai tarvitaanko siihen ulkopuolista apua? Kysyin mieheltä kerran miten hän on nyt pärjännyt, kertoi hän ettei nyt ole ollut mitään tarvetta sellaiselle ja on ollut niin paljon hommaakin. Minulle on avoin edelleen, mikä se tarve siihen on.
Tarvisinko itse terapiaa ja mistä sitä voisi saada? Tällä hetkellä koen että olemme enemminkin ystäviä, enkä tiedä rakastanko vai vihaanko miestäni. Olen sortunut varmaan liikaakin syyttelemään häntä kun on tehnyt tällaista ja pilannut minunkin elämäni, vaikka todellisuudessa haluaisin auttaa häntä. Mutta en koe että saisin itse häneltä apua tähän, enkä edes tiedä millaista apua kaipaan kun olen edelleen niin hämmentynyt ja loukkaantunut.
On myös mennyt usko uskonnon tuomaan turvallisuuteen. En tiedä haluanko enää olla uskossa, aika näyttää mihin kykenen.
Kotiäiti
VASTAUS: Kiitos koskettavasta viestistäsi. Hyvä, että kirjoitit meille, toivottavasti osaan olla jotenkin sinulle avuksi.
Olette olleet yhdessä nuoresta asti ja nuoria olette edelleen, vaikka jo suuren perheen vanhempia. Yhteinen usko ja sitoutuminen perheeseen ovat hienoja ja teitä kannattelevia asioita. Kirjeessäsi oli monta kohtaa, joista iloitsin. Osaatte iloita vanhemmuudesta, myös uudesta vauvasta, vaikka sen odotusaikana puhkesikin tämä kriisi. Pystytte keskustelemaan asioista ja tekemään sopimuksia. Elätte yhdessä perhekeskeistä elämää ja teillä on yhteisiä harrastuksia. Seksikin on sujunut ongelmitta. Mutta nyt olette hankalan ongelman edessä.
Minulle nousee mieleen ainakin kolme eri näkökulmaa: sinun, miehesi ja parisuhteenne. Aloitetaan sinusta. Kirjeesi sai minut huolestumaan sinusta ja jaksamisestasi. Kerroit, että näet painajaisia, rinnasta puristaa kovaa ja sinulla on kalvava paha olo. Nämä fyysiset oireet kertovat ahdistuksesta ja siitä, miten rankka asia tilanne sinulle on.Kuinka mahdat jaksaa vauvan ja muiden lasten kanssa? Onko sinulla ihmisiä, joilta voisit pyytää apua arjen askareissa ja lasten hoidossa, niin että saisit levättyä ja käytyä vaikka kävelemässä ja tuulettamassa ajatuksiasi? Voitko puhua tilanteestanne kenenkään kanssa? Olisi tärkeää, että saisit purkaa tunteitasi avoimesti jollekin luotettavalle ihmiselle.
Mitenhän miehesi mahtaa pärjätä kriisinne keskellä? Kerrot, että hän jaksaa käydä töissä ja osallistua lasten hoitoon ja harrastuksiinne. Onkohan niin, että pärjäileekin ihan hyvin juuri nyt vai voiko olla, että hän tajuaa, ettei voi nyt taakoittaa sinua enempää näillä omilla jutuillaan. Aika iso prosessi hänellä varmasti oman seksuaalisuutensa kanssa on meneillään. Bi-seksuaalisuutta, prostituoituja, salaisen seuran hakemista deittipalstojen kautta sekä sen pohtimista, riittääkö hänelle yksi nainen, jonka vartalo on synnytysten ja imetysten muovaama hänen omien lastensa jäljiltä. Kaikkeen tällaiseen liittyy yleensä syyllisyyttä, häpeää, katumusta, huonommuuden tunteita, ahdistusta ym. Miten kukin tällaisten tunteiden kanssa pärjää, on yksilöllistä. Joskus nämä tunteet ovat niin musertavia, että mieli ottaa avuksi erilaisia defenssejä, esim. kieltämisen tai torjunnan. Oli tosi hyvä, että miehesi kävi juttelemassa terapeutin luona. Harmillista, että sen piti loppua, mutta ymmärrän hyvin, ettei taloutenne kestänyt yksityisen psykoterapeutin taksoja. Ajattelen, että miehesi kuitenkin tarvitsee apua itselleen selvittääkseen omaa seksuaalisuuttaan ja kaikkia noita tunteita, jotka hänen tekonsa luultavasti ovat nostaneet esiin.
Tämä kriisi, jonka keskellä nyt elätte, ravistelee luonnollisesti parisuhdettanne syvästi. On täysin ymmärrettävää, että luottamus on nyt kadonnut. Et halua olla kyttääjä ja oletkin lopettanut miehesi viestien lukemisen. Silti ajatuksesi pyörivät tapahtuneissa ja pelkäät mahdollisia uusia vastaavia tapahtumia. Pitkän työkokemukseni perusteella ajattelen, ettei luottamus voi palautua ennen kuin sille on todellista pohjaa paitsi sanoissa myös teoissa. Miten miehesi voisi saada sinut luottamaan siihen, ettei pettämisiä enää tule ja pystyisikö hän edes lupaamaan sellaista? Ja pystyisitkö sinä tilanteen ollessa näin tuore edes uskomaan siihen? Voi olla, että epäluottamus on seuralaisenne, kunnes miehesi saa jonkinlaisen selvyyden omasta seksuaalisuudestaan, mitä hän tarvitsee ja mihin pystyy sitoutumaan. Yhteinen kysymyksenne sitten onkin, miten kannattaisi elää tässä tilanteessa sen epäluottamuksen ollessa läsnä. Sinä tiedätkin, ettet pysty vahtimaan etkä estämään miestäsi. Miten sinun kannattaisi nyt olla, että pärjäät sen kanssa ja jaksat huolehtia itsestäsi ja lapsistanne?
Teidän kannattaa ehdottomasti hakea ulkopuolista keskusteluapua tilanteeseenne. Parasta olisi, jos voisitte käydä juttelemassa sekä yhdessä että erikseen. Monissa kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksissa työskentelee koulutettuja seksuaaliterapeutteja. Katso tästä listasta teitä lähinnä sijaitseva keskus ja tiedustele, löytyisikö sieltä seksuaaliterapeuttia. Nämä palvelut ovat maksuttomia.
Toivon, että pidät huolta itsestäsi kaiken tämän keskellä. Kestävyyttä ja rakkautta teille molemmille!
Perheneuvoja Paula
