KYSYMYS: Olen ollut yli viisi vuotta parisuhteessa. Aloimme seurustelemaan, kun minä olin vielä teini, joten käsitykseni ihmissuhteista oli vasta kasvamassa. En nähnyt silloin hälytysmerkkejä. Sairaalloinen mustasukkaisuus, kyttääminen, yms. Aloin kokea, että tein oikeasti väärin, jos näin ystäviä tai tein ylipäätänsä jotakin ilman häntä. Pyytelin jatkuvasti anteeksi. Ryhdyin välttelemään tällaisiä tilanteita. Hän itse harrastaa paljon, joten olin yksin paljon.Tästä masennuin.
Nyt olen työstänyt näitä asioita ja käynyt niitä läpi. Olen muut elämän osa-alueet saanut kuntoon, paitsi parisuhteen. Olen muuten tyytyväinen. Mutta koen edelleen parisuhteen todella hallitsevaksi. Edelleen tuntuu, että kaikkiin menoihin pitäisi pyytää lupa yms. Välillä tuntuu, että tukehdun. Hänen kanssaan on mahdoton keskutella. Hän ei myönnä mustasukkaisuuttaan eikä näe ongelmaa parisuhteessamme.
Minusta tuntuu pahalta, että vain minä olen epävarma tulevaisuutemme suhteen. Olisin jo valmis luovuttamaan. Mitä minun tulisi tehdä? En halua jatkaa näin ja uhriintua.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jos ymmärrän viestiäsi oikein, niin masennuit mm. miehesi käyttäytymisen - sairaalloisen mustasukkaisuuden, kyttäämisen ja niistä johtuvan yksinäisyytesi takia.
Nyt olet työstänyt ja saanut elämäsi osa-alueita haltuusi ja koet olevasi tyytyväisempi elämääsi. Minun korvin kuulostaa myös sitä, että koet olevasi jollain tapaa vahvempi ja pystyt paremmin olemaan oma itsesi. Kuitenkaan kaikki tuo hyvä työ minkä olet tehnyt itsesi hyväksi, ei ole muuttanut parisuhdettanne ja miestäsi. Kerrot, että hän on edelleen hallitseva, kontrolloiva, rajoittava ja mustasukkainen. Nuo asiat mitä kuvasit, ovat toisen omistamista ja väkivaltaa. Mitä tapahtuu jos vastustat häntä, et "tottele"? Joudutko pelkäämään häntä näissä tilanteissa ja pelon takia alistumaan hänen vaatimuksiinsa?
Miehesi käyttäytymisessä huolestuttavinta on se, että hän ei näe ongelmaa itsessään, omassa mustasukkaisuudessaan. Jos ihminen ei pysty tarkastelemaan omaa käyttäytymistään ja näkemään tarvetta muutokselle on jokseenkin mahdotonta muuttua. Väkivaltaisen käyttäytyminen muuttuminen lähtee siitä, että ihminen ottaa vastuun siitä ja myöntää sen, että väkivaltaisuus on hänelle ongelma. Niin kauan kuin ihminen oikeuttaa oman väkivaltaisen käyttäytymisen toisen käyttäytymisellä, muuttuminen on mahdotonta. Sanot, että et halua jatkaa näin, uhriintua. Hienoa, sillä sinun ei missään nimessä pidäkään. Miehesi ei omista sinua, kukaan ei voi omistaa toista. Sinun on laitettava rajat itsesi ympärille ja lakattava alistumasta. Jos tarvitset ulkopuolista tukea tälle työlle sitä voit saada esim. erilaisista väkivaltatyötä tekevistä tahoista mm. Kirkon perheneuvonta tai [url=www.naistenlinja.fi]Naisten Linja[/url].
Jäin vielä miettimään viestissäsi mikä on saanut sinut pysymään suhteessanne? Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin mitä sillä tarkoitat? Entä minkälaisen parisuhteen ja puolison haluaisit? Millaista elämää haluaisit elää hänen kanssaan yhdessä ja erikseen? Sinun on kuunneltava unelmiasi, toiveitasi ja tarpeitasi. Jos ihminen elää sivussa itseltään hän on vaarassa masentua, katkeroitua. Siksi kuulostaa niin hyvältä kun kerrot työstäneesi itseäsi. Jatka tuota työtä itsesi kanssa niin löydät vähitellen itse vastauksen esittämääsi kysymykseen "Mitä minun tulisi tehdä?".
Kaikkea parasta Sinulle toivottaen!
perheneuvoja Helena