Egyptissä puhkesi tiistaina täysi helvetti. Armeija julisti ulkonaliikkumiskiellon ja hyökkäsi auringon laskettua vallasta syöstyn presidentti Mohamed Morsin kannattajien kimppuun. Hallituksen lähteiden mukaan 578 ihmistä sai surmansa ja 3 500 loukkantui silmittömässä tulituksessa. Morsia kannattavan Muslimiveljeskunnan mukaan pelkästään kuolonuhrien määrä liikkuu tuhansissa. Kyynisimmät puhuvat sisällissodasta, mutta todellisuus on raadollisempaa.
Länsimaisen median ruusuinen kuva Egyptin vallankumouksesta ja arabikeväästä saa päivä päivältä synkempiä sävyjä. Muutoksen aallon piti tuoda länsimainen demokratia, vapaus ja bikinit, mutta utopistinen taivaanrannan maalailu vaihtui pian radikaalin islamin uhkakuviin. Tänä päivänä moni näkeekin Egyptin tilanteen umpikujana, jossa kansa joutuu valitsemaan autoritaarisen armeijan ja uskonnon väliltä. Epädemokraattinen sotilasjuntta on länsimaiden mukaan parempi kuin demokraattinen islam.
Puhutaanpa hetki poliittisesta islamista. Se on aihe, joka ei jätä ketään kylmäksi. Poliittisen islamin kauhu yhdistää jopa patriootit ja vasemmistonuoret, joskin kovin erilaisista lähtökohdista. Konservatiivit kokevat islamin uhkana, kun taas arvoliberaalit pakkona. Kun yhtälöön lisätään politiikka, ensimmäinen mielikuva on AK47:aa heiluttava ja Allahu Akbaria karjuva kohti juokseva itsemurhapommittaja. Poliittinen islam ei kelpaa kenellekään – paitsi tietenkin egyptiläisille, mutta hei, mitäpä ne omasta edustaan tietävät, vaikka kysyttäisiinkin. Ei tosin kysytty.
Muslimiveljeskunta sai alkunsa Egyptissä jo vuonna 1928. Se kasvoi aluksi sosiaalisena liikkeenä, mutta aktivoitui myöhemmin vastustamaan brittikolonialismia. Sen historiaan kuuluu varsin kyseenalaisia tapahtumia, mutta tämä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus poliittisissa liikkeissä. Osa totta, osa ei, mutta jos Muslimiveljeskunta on länsimaiden kuvailema mörkö, miksi kolmannes vaaleissa äänesti Morsia?
Vastaus on yksinkertainen. Köyhä kansa kannattaa islamistisia liikkeitä, sillä ne ovat monesti ainoita auttavia tahoja, jotka rakentavat sairaaloita kaikista köyhimmille, tarjoavat ilmaista opetusta ja hätäapua heikoimmille. Ei meilläkään vihata Lähestysseuraa, vaikka pelkästään järjestön nimessä on vahvasti uskonnollisesti ideologinen vivahde. Maissa, missä sosiaaliturvaa ei tunneta, hyväntekijät muistetaan vaaleissa.
Egyptin poliittisesta tilanteesta keskusteltaessa unohtuu monesti se kylmä tosiasia, että Mohamed Morsi valittiin presidentiksi Egyptin ensimmäisissä "suht" vilpittömissä demokraattisissa vaaleissa 30:een vuoteen. Morsi ei kuitenkaan kelvannut, koska islam. Kairossa kesän 2012 USAIDille työskennellyt ystäväni totesi vaalituloksen vahvistuttua kyynisesti, ettei Morsilla tai veljeskunnalla ollut alun alkaenkaan mahdollisuuksia. Kaikki kaatui lopulta puolueen perseilyyn, perustuslakiuudistuksen mahdottomaan aikatauluun ja myöhemmin kansainvälisen yhteisön hiljaisella hyväksynnällä toteutettuun vallankaappaukseen.
Miettikääpä, jos keskusta voittaisi vaalit ja armeija päättäisi syrjäyttää Sipilän kansainvälisen yhteisön tuella, koska tämä vie Suomea ihan väärään suuntaan. Tai miettikää, jos kristillisdemokraattisen puolueen kieltämistä tukisi äänekkäästi koko muslimimaailma? Kyllä riittäisi Päivillä äänestäjiä ja ristiretkeläisiä. Kun sama tapahtuu islamilaisessa maailmassa, puhumme radikalisoitumisesta.
Länsimailla nayttäisi olevan eri oikeus suvereeniin kuin kehitysmailla. Islam ei ole meille sisäpoliittinen vaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen ongelma, joten Egyptin sisäpolitiikka on tämän väistämättömän logiikan seurauksena meidän ongelmamme. Kaikki muslimithan ovat tunnetusti terroristejä. Olemme kauhuissamme, kun joku koettaa politisoida uskontoa, vaikka olemme vahvasti kristityn arvomaailman kasvatteja. Poliittinen islam on synonyymi sharia-laille, epätasa-arvolle ja vapauden vihalle. Pakottamalla íslam tähän ahtaaseen muottiin unohdamme vuosituhansien akateemiset ja filosofiset perinteet, joilla ei ole mitään tekemistä alistamisen ja sorron kanssa.
Egyptissä ei ole alkamassa sisällissota. Verenvuodatus on pelkkää armeijan showta, jonka toivotaan pakottavan Muslimiveljeskunta neuvottelupöytään. Armeija tietää, ettei veljeskuntaa kitketä egyptiläisestä yhteiskunnasta, sillä se on syvällä. Moni on koettanut ja epäonnistunut. Armeijan ainoa ase on raaka voima, joten se voi valita poliittiseksi tieksi ainoastaan yhteistyön. Uhkauksien varaan rakennettu yhteistyö ei ole kuitenkaan yhteistyötä vaan poliittista teatteria ja kiristystä, jonka turvin valta viedään demokratian ulottumattomiin.
Egypti on osa suurempaa globaalia peliä, jonka säännöissä islam-kortti tietää vuoron menettämistä ja vankilaa. Jopa neljännes Yhdysvaltain sotilasavusta suuntautuu maahan, joten armeijasta on turha käyttää termejä kansallinen tai riippumaton. Islamilainen Egypti sotisi Yhdysvaltojen ja etenkin Israelin etua vastaan, koska se ei sodi näiden rinnalla.
Ainoa kestävä ratkaisu konfliktiin on kompromissi. Tasan vuosi sitten kaksi Osama bin Ladenin näköistä miestä seurasi minua pitkin Jakartaa. Päivittäin. Sen sijaan, että olisin soittanut CIA:lle, kohtasin organisaation kasvotusten. Lopulta kaikki johtui epäluuloista ja väärinymmärryksistä, kuten niin monesti. Muslimimaissa valkoiset kasvot herättävät yhtä lailla epäluuloja kuin burkha Suomessa. Emme ajattele lopulta kovinkaan eri tavalla.
On ymmärrettävää, että Suomen kaltaisessa periferiassa, missä monien lähin kokemus islamista on kurdilainen pizzanpaistaja, suhtaudutaan islamiin enemmän tunteella kuin järjellä. Tämä korjaantuu ainoastaan ajalla. On kuitenkin erittäin huolestuttavaa, jos sama asennoituminen heijastuu ulkopolitiikkaan.
Egyptin haurasta demokratiaa pitää tukea voittajasta ja ideologiasta riippumatta. Meidän on päästävä yli terrorismin vastaisen sodan synnyttämästä traumasta ja tunnustettava Islamilainen demokratia aivan yhtä demokraattisena kuin länsimainenkin. Jos sotilasjuntta on demokraattisia vaaleja varteenotettavampi vaihtoehto, voimme yhtä hyvin kyseenalaistaa oman yhteiskuntasopimuksemme.
Islam on antanut mahdollisuuden länsimaiselle markkinataloudelle ja individualismille omalla maaperällään. Pitäisiköhän meidän antaa sama mahdollisuus islamille? Vaikka sitten ihan omalla maaperällään.