Norjan kuningas Harald V:n ja kuningatar Sonjan toinen lapsi, Norjan kruununprinssi Haakon vieraili Helsingissä Slushissa ja kehui Slush tapahtumaa ja innovaatioiden merkitystä yhteiskunnalle. Hän kertoi olevansa ylpeä siitä, että pohjoismaissa on näin mahtava tapahtuma joka kerää upeat 17000 ihmistä kehittämään maailmasta parempaa paikkaa.
Norja auttaa myös startuppeja ja kasvuyrityksiä
Valtiot voivat vauhdittaa innovaatioita tukemalla tällaisia tapahtumia ja yrityksiä. Prinssi Haakon kertoi, että Slushissa on monia Norjalaisia startuppeja ja kasvuyrityksiä, joita Norjan valtio on avustanut lainoilla ja avustuksilla.
Norjalla ja Suomella on hyvät innovaatiorahastot. Suomella Tekes ja Norjalla vastaava.
On hyvä, että valtiot kannustavat innovoimaan. Hookan muistutti innovoimaan isosti ja tekemään asioita, joilla on isoa merkitystä: terveyteen, globaaliin ilmastonmuutokseen ja energiatehokkuuteen, elämiseen, liikkumiseen tai terveyteen. Hän sanoi voivansa itsekin sijoittaa johonkin isoa ja merkityksellistä tavoittelevaan.
17000 ihmistä kokoontuu Helsinkiin Slush 2016 tapahtumaan. Innokkaita ihmisiä on 120 maasta, 2000 startuppia, 1100 investoria, 600 median edustajaa, 600 tuotantoammattilaista ja vapaaehtoista.
Slushilla oli oma lento San Fransiscosta Helsinkiin
Tunnelma Finnairin Slush-tapahtuman osallistujille järjestämällä suoralla lennolla San Franciscosta Helsinkiin oli huikea. Koneessa saapui noin 300 startuppia, sijoittajia, yrittäjiä ja johtajia sekä toimittajia. Bisnestä ei oltu erotettu erikseen vaan ihmiset kulkivat vapaasti. Juttelivat ja tanssivat penkeillä.
Moni sijoittajista ja menestyneistä yrittäjistä tuli bisneksestä koneen takaosaan, koska takana oli "paremmat bileet".
Lonkero maistui jenkeille, vientituotteeksi?
Koneessa tarjottiin lonkeroa ja monet jenkit ihmettelivätkin mitä se on kun se on niin hyvää. Suomalainen tuote maistuu ja siinä olisikin lennolla olijoiden mukaan iso vientimahdollisuus.
Slushissa on innovaatioita ja rahaa. Kun nämä kohtaavat, syntyy hyvin todennäköisesti uutta bisnestä. Hyvää Slushia kaikille ja jos ensi vuonna aiot verkottua, niin pistä mieleen Slush -lento, jossa on uniikki tilaisuus tavata uusia eteenpäin meneviä ihmisiä.
Menestystä, innovatiivisuutta ja rahantekomahdollisuuksia elämääsi!
Lohkoketjuteknologia automatisoi sopimusten allekirjoituksen ja mahdollistaa uudenlaista automaatiota.
Lohkoketjuteknologia on jo sanana sellainen, että silmät alkavat pyörimään. Jopa teknisesti lahjakkailla menee tovi, että ymmärtää miten teknologia toimii. Useimmiten kun jonkun ympärillä on hämmennys, ihmettelyä ja jotain uusia mahdollisuuksia toteuttaa bisnestä, siitä syntyy kiinnostuksen kohde.
Ihmiset huutavat kilpaa seminaareissa:
Lohkoketjuteknologia mullistaa maailman! Lohkoketjuteknologia murtaa pankkimaailman! Lohkoketjuteknologia vie sopimusten teon uuteen ulottuvuuteen!
Ja niinhän se muuttaa. Se mahdollistaa ihmisten välisen sopimusten teon ilman pankkeja. Enää ei tarvita byrokratiaa ja keskitettyä pankkijärjestelmää, koska sopimusten kirjanpito voi olla verkossa hajautettuna. Tämä lisää kilpailua ja pakottaa pankkeja olemaan tehokkaampia.
Lohkoketjuteknologiaa tutkiessa tärkeää ei ole teknologia, vaan se, mitä prosesseja se muuttaa. Lohkoketjuteknologia muuttaa sen, että ihminen voi tehdä ihmisen kanssa jopa rahan siirtoa siksi yksi yleisimmistä lohkoketjuteknologian käytännön toteutuksista onkin sähköinen raha.
Ostin muuten ensimmäiset sähköiset rahani 20 vuotta sitten vuonna 1996 kun EUnet lanseerasi sähköisen rahan suomessa. Ne ovat nyt arvottomia. Mitä luulet, että Bitcoinille käy 20 vuodessa? Onko se yhtä arvokasta kuin Pohjois Korean valuutta, joka käy vain yhdessä maassa vai pysyykö sen arvo? Rahahan on vain vaihdannan väline ja sen arvo riippuu siitä, miten arvokkaana sitä pidetään. Lohkoketjuteknologiaa ei pidä sekoittaa Bitcoiniin. Ne ovat eri asia. Lohkoketjuteknologia pysyy, Bitcoin ja muut sähköiset rahat voivat kadota ja siksi kannattaa keskittyä niihin asioihin, mitkä pysyvät.
Menestystä elämääsi kryptorahan maailmassa! Älä kadota lohkoketjun avaintasi!
Ylen tietojen mukaan moskovalainen oikeusistuin on päättänyt torstaina, että pääsy LinkedIn-yhteisöpalveluun voidaan kieltää Venäjällä. Viranomaisten mukaan palvelu rikkoo Venäjän henkilötietolakia.
Venäjän henkilötietolakien mukaan venäläisten henkilötiedot tulee säilyttää Venäjällä. Vastaavat on EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Sinänsä logiikka on sama kaikissa. Oman maan kansalaisista tiedot on oltava turvassa omassa maassa. Nyt LinkedIn pitää servereitä EU -alueella ja Jenkeissä, muttei Venäjällä.
Miksi LinkedIn kiellettiin, mutta WhatsApp ja Facebook saavat jatkaa?
Suuren kysymyksen LinkedIn:in käyttäjien joukossa herää miksi LinkedIn:stä tuli tietosuojavaltuutetun silmätikku? Tämä laki on ollut jo pitkään voimassa, mutta vasta nyt valvoja puuttuu asiaan. Moscow Times:in mukaan valvovan viranomaisen on myös tehtävä toimenpiteitä, koska muuten laki muuttuisi naurunalaiseksi jos sitä ei kukaan valvoisi. LinkedIn on helpompi valvoa, koska sitä ei kauhean moni käytä Venäjällä.
Henkilötietolaki hyväksyttiin jo vuonna 2014.
Monien asiantuntijat sanovat, että kansainvälisten sivustojen on käytännössä mahdotonta noudattaa lakia. Tähän mennessä sitä ei olekaan sovellettu esimerkiksi Facebookiin tai Twitteriin, vaikka ne säilyttävät asiakastietojaan Venäjän ulkopuolella. LinkedIn:iä suurempien palveluiden kieltäminen olisi haastavaa ja saattaisi aiheuttaa mielenosoituksia.
– Viranomaisten pitää näyttää, että lakia valvotaan. Jos he estäisivät pääsyn WhatsAppiin tai Facebookiin, kansa lähtisi kaduille osoittamaan mieltään. LinkedIn ei ole suosittu Venäjällä, vaikka se on tärkeä kansainvälisesti, verkkoaktivisti Leonid Volkov kertoi Moscow Times -lehdelle.
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat nähneet Pohjois-Korean ja niitä jotka eivät. Tässä 15 silmiä avaavaa asiaa Pohjois-Koreasta kaikille, jotka haluavat oppia jotain kulttuurista. En väitä, että olisin vielä nähnyt mitään, joten Pohjois-Korea sinun on koettava itse.
1. Kävely- ja pyöräilykulttuuri
Et näe missään niin paljon työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä kuin täällä.
2. Kierrätyskulttuuri ja käsityöläisyys
Mitään ei heitetä pois, koska sitä voi hyötykäyttää johonkin. Kaikki roskat lajitellaan. Käsityöläisyys on arvossaan.
3. Korkeat rakennukset
Missään maailmassa et näe näin paljon korkeita rakennuksia tyhjillään.
4. Kivihiilipöly
Haluaisitko aikamatkalle aikaan, jossa talot lämmitetään kivihiilellä. Matkusta talvella Pohjois-Koreaan ja näet kuinka lumi on mustaa ja kuinka lattiat ovat mustia kivihiilipölystä. Taivas on on muuten kauniin sininen kivihiilipölyn ansiosta.
5. Kaalin ja kivihiilen jakelukasat
Elintarvikevirasto saisi sydänkohtauksen tästä nähtävyydestä: kivihiilet kipataan maahan kasaan ja siitä jaellaan. Sen jälkeen samaan paikkaan maahan kipataan kaalia ja se jaellaan. Kaalista saa hyvää kimchiä. Toisaalta maassahan se kaali kasvaa, joten mitä se elintarvikevirasto turhaan hössöttää?? Vai mitä ajatuksia tämä herättää?
6. Koneeton maatalous
Sirppi heiluu ja heinä katkeaa. Kynnöt tehdään eläinvoimin. Traktoriin ei ole tuontidieseliä riittävästi. Työvoima on edullista. Työpaikka liikunta ja ekologisuus huipussaan.
7. Valokuvauskieltojen maailmanennätys
Jos tietäisit mitä kaikkea EI saa valokuvata, tulisi mieleen vintiösketsi: minen saa kuvata sotilaita, minen saa kuvata viljankantajaa, minen saa kuvata autoa ja niin edelleen.
8. Maailman pimeimmät alikulkutunnelit
Kuvittele autotien ali kulkeva kävelijöiden alikulkutunneli. Poista sieltä kaikki mainosvalot. Poista kaikki valot paitsi jätä yksi himmeä valo valaisemaan, etteivät ihmiset kauheasti törmää toisiinsa.
9. Pyörätie, jota ei voi kulkea edes maastopyörällä
Pyongyangia ei olla suunniteltu pyöräilijöitä varten. Jopa 30 cm korkeat jalkakäytävät hämmästyttävät hetken. Sitten totut kantamaan pyörääsi pitkin alikulkutunnelien rappusia ylös alas.
10. Ruoka
Pohjois-Koreassa ruoka on todella hyvää. Ravintoloita on riittävästi ja niissä kaikissa ruoka on hyvää. Mainitsinko jo, että kaikilla on töissä eväät ja työpaikkaruokailu on harvinaista. Niin. Eikä muutenkaan täällä juuri kukaan paitsi ulkomaalaiset ja rikkaat syö ravintoloissa.
11. Korealainen Sauna
Koreassa on hyviä yleisiä saunoja. Kannattaa kokeilla. Kunnon höyrysaunat ja vaikka kiukaalle ei heitetäkään vettä, niin löyly on mainio. Saunomisen välillä voi pulahtaa kylmässä tai kuumassa altaassa.
12. Lento pienkoneella Pyongyangin yli
Hieno lentokokemus. Saattaa myös peruutua satunnaisesti syystä tai tekosyystä tai toisesta joka kuulostaa aina yhtä uskomattomalta.
13. Pyörivä ravintola hotellin katolla, joka ei aina pyöri
Hotellin katolla on 360 panoraama ravintola. Tunnissa ympäri pyörivä ravintola siitä erikoinen, ettei se aina pyöri. Jos se ei pyöri, niin pyydä tarjoilijaa laittamaan moottori päälle.
14. Hyppyritie
Pohjois-Koreassa on autotiet tehty valtavista betonilaatoista ja kun ne roudan mukana liikkuvat ylös alas, niistä tulee hieno hyppyritie, jossa ensimmäistä kertaa elämässä sinulle tulee mieleen pitäisikö autossa sisällä käyttää kypärää, ettei pää kolhiinnu kattoon pamahtaessaan. Näet taatusti 1-3 autoa 30 km matkalla rikkoontuneita renkaita korjaamassa.
15. DMZ
Rajavyöhyke. Kannattaa vierailla pohjoisen ja etelän puolelta erikseen, niin hämmästyt miten samasta asiasta voi olla 2 niin eri tarinaa.
Onhan niitä muitakin hienoja paikkoja: tippukiviluolat, vuoristo, Science Technology Center, hienot hotellit, sotamuseo yms, mutta ne löydät paikallisten esitteistäkin.
Herätyskello soi. On vielä pimeää. Puen lenkkikamat päälle venyttelen hieman. Hiivin ulos asunnosta. Muut nukkuvat vielä.
Laitan kännykästä Sports Trackerin päälle. Lähden kevyesti juoksemaan. Aluksi pitää aina saada lämpö päälle. Kartta ei näy, mutta gps mittaa reittiä. Ulkona on vielä hämärää.
Tuulee aika kovaa. On vain 3 astetta lämmintä. Talvi on tulossa. Juttelin eilen Pohjois-Korealaisen sotilaan kanssa. Hän kertoi rakastavansa talvea. Hänen mielestä talvella on ihanaa, kun on lunta. Voi tehdä lumiukkoja ja laskea mäkeä. Hän kertoi, että kun talvi tulee, niin tuntuu että olisi lapsi jälleen. Ohitan alueemme vartijan ja poistun kaupungin puolelle. Minulla on lupa liikkua kaikkialla kaupungissa. Vapaasti.
Nyt on käynnissä 200 päivän kampanja. Sen aikana kaikki Pohjois-Koreassa tsemppaavat erityisesti. Tehtaat ilmoittavat uusista tuotanto-ennätyksistä. Ihmiset tekevät pidempää päivää. Kello on vasta puoli seitsemän, mutta ihmiset ovat jo lakaisemassa katuja ja keräävät syksyisten puiden lehtiä. Joku juoksee kiireellä, ettei myöhästy bussista. Polkupyöräilijä soittaa kelloa ja pyyhältää ohi. Hän on matkalla töihin. Kun olen kadonnut näköpiiristä, tsemppaus loppuu ja keskustelu kaverin kanssa jatkuu. Pomolle ja ulkomaalaisille pitää näyttää ahkeraa. Korealainen laatu ja nopeus pitää näkyä ja tuntua.
Meinaan kompastua. Laatat täällä ovat vähän vinksin vonksin. Talvella routa kohtelee teitä kaltoin. Kävelijöitä se ei paljoa haittaa. Pyörissäkin on maastopyörät. Autoja on vähän. Tämä maa on vähän niinkuin hipsterien taivas: kaikki kävelevät ja pyöräilevät, vain harva kulkee autolla. Busseja, metroja ja raitiovaunuja käytetään paljon. Niitä tosin on aika vähän. Bussijono on pitkääkin pidempi. Sähköpolkupyöriä ja skoottereita on jonkin verran, mutta sähköpolkupyörissäkin on polkimet, koska sähköä ei aina ole ja jos on, tuontidieselillä tuotettu sähkö on kallista. Kaupungissa on hiljaista. En kuule edes lehtipuhaltimen ääntä. Oudon hiljaista vaikka täällä Pyongyangissa asuu 2,7 miljoonaa ihmistä.
Juoksen joen rantaa pitkin. Joku sukeltaa joessa ja korjaa kalakasvattamon verkkoa. Polkupyörän korjaaja on pystyttänyt kojun ja paikkaa rengasta asiakkaalleen. Papparaiset kalastavat rivissä. On hiljaista. Pahin liikenneruuhka on 6 autoa peräkkäin liikennevaloissa. Kaistoja on silti 2-3 per suunta. Varmuuden vuoksi. Onhan tämä suurkaupunki.
Juoksen alikulkutunnelista. Ennen täällä kaikki kävelivät. Pyöräily on vasta tuore ilmiö. Alikulkutunneli on pimeä. Vain yksi kelmeä valo hohtaa kaukana toisella puolella hämärästi. Muuten olisi säkkipimeää. Ihmiset kantavat pyöriä alikulkutunnelien rappusia pitkin. Ei ole invakulkua ja pyörällä ajaessa saa kiivetä jopa 30 cm korkeille jalkakäytäville, usein lähes olemattoman kapeaa luiskaa pitkin.
Olen kohta juossut päivän lenkin. 7 kilometriä kaupungilla. GPS on tässä maassa kielletty. Älkää kertoko rajavartijoille, että nykyään kaikissa länsimaisten kännyköissä on GPS. Ne saisivat hepulin ja takavarikoisivat kaiken. GPS on kielletty täällä. Rajavartijoille muutenkin kannattaa ottaa mukaan USB-tikku jossa on vähän tiedostoja niin he voivat ihmetellä sitä. Osa rajatarkastajista on töykeitä. Kamat pitää levittää ympäriinsä ja tavaroista pitää selvittää mitä ne on ja mistä ne on ostettu ja onko ostokuittia. Ei pidä silti välittää niistä.
Paikallisilla alkaa myös näkyä kännyköitä. Niitä simpukkamalleja, muistatko? Paikallisten kännyköistä on GPS kuitenkin poistettu. Internet rajoittuu paikallisen teleoperaattorin omaan portaaliin, josta voi ladata pelejä. Vain ulkomaalaiset pääsevät globaaliin Internetiin, paikallisille riittää paikallinen. Toistaiseksi.
Ohitseni kävelee nainen kännykkä korvalla. Useimmat kyllä lukevat lehtisiä ja kirjoja myös kävellessään ja tankkaavat niistä oppia. Koululaiset opiskelevat metrossa ja bussia odotellessaan. Täällä sen osaaminen on tärkeää.
Korea on kauppasaarrossa. Kauppasaarto on pakottanut maan pärjäämään omillaan. Energian suhteen maalla on onnea, kivihiiltä riittää vielä. Kaikilla on lämmin. Ainakin melkein. Talot vuotavat kuin seula. Kaikkialla ei edes ole lämmitysjärjestelmää. Haittapuolena kivihiilen poltossa on kivihiilipöly jota on kaikkialla: talot ovat mustia, lattiat ovat mustia, hengitämme jatkuvasti kivihiilen palokaasuja. Taivas on sininen kivihiilipölyn vuoksi. Mietin, että tällaista oli ennen kaikkialla Euroopassakin silloin, kun kivihiili oli pääasiallinen energiamuoto. Helsingissä ja Lontoossakin talot olivat mustanaan kivihiilestä. Lämpö ja hengissä pysyminen on aina ollut tärkeämpää kuin ekologisuus ihmiselle.
Tänään piti käydä lentämässä pienlentokoneella. Ei onnistunut. Virallinen selitys on jotain, mutta eihän niihin voi luottaa. Totuus voi olla ihan jotain muuta. Lento olisi lentänyt Pyongyangin yli. Ilma olisi ollut mitä mainioin: aurinko paistaa ja ilma on kirkas. Harmittaa, mutta näissä erikoismaissa pitää vaan hyväksyä että se mikä onnistuu, onnistuu ja jos ei, niin sitten ei.
Kävimme kuitenkin ampumassa oikeilla aseilla. Olisin voinut ampua eläviä lintujakin, mutta moraalini ei antanut lupaa viattomien häkissä olevien lintujen ampumiseen. Sain maalitauluun hyvät pisteet ja linnut jäi tällä kertaa jonkun muun metsästettäväksi evääksi. Jos osut lintuun, nämä tekevät siitä sinulle ruokaa. Söimme jotain muuta, kylmiä harvinainen herkullisia Korean parhaita nuudeleita.
Huomenna pitäisi olla Golf. Ehkä se onnistuu. Tai sitten ei. Näissä erikoismaissa pitää ottaa vastaan se, mitä saa. Valittaminen ei edistä mitään.
Kävimme eilen rajalla. Demilitarisoidulle vyöhykkeelle ei saa viedä aseita. Pistoolit sallitaan, jotta turvallisuutta voidaan valvoa. Siellä oli hyvät turvajärjestelyt. Korean sotahistoriaa kerrottiin tarkasti. Kerrottiin kuinka Korea voitti taistelut. Samaa tarinaa oli sotamuseossa. Yksi totuus. USA on täällä pahis. Tämän maan ulkopuolella on toinen totuus. Nämä eivät tiedä siitä mitään. Niin on ehkä parempi.
Palaan kotiin. Turvamies kirjoittaa lokikirjaan: suomalainen palasi. Olen turvassa. Vankilassa, josta saa poistua vapaasti, mutta jossa haluan olla mieluusti, koska muualla kaupungissa olen alien ilman yhteistä kieltä. Olen alien, joka pukeutuu oudosti. Olen alien joka valokuvaa ihmeellisiä asioita: bussipysäkkejä, polkupyöräilijöitä, kävelijöitä, kaalin ja kivihiilen lajittelua, risteyksiä ja tavallisia taloja. Alueeni ulkopuolella olen pelottava tunkeutuja. Ulkopuolella asuvat eivät tiedä olenko ystävä vai vihollinen. Lapset leikkivät kanssani, kaikki aikuiset eivät uskalla edes katsoa.
Pohjois-Koreaa on vaikea selittää, tämä täytyy kokea.