Ennen kuin menemme Tadžikistaniin, meidän täytyy ottaa pieni matka Intiaan.
Intiassa pyritään siihen, että kaikilla olisi koulutus. Intia on iso maa. 1,354 miljardia ihmistä eli 246 kertaa Suomen asukasmäärä. Isoon maahan mahtuu paljon ihmisiä: rikkaita ja köyhiä. Eikä kenelläkään ole Intiassakaan helppoa.
Tyttöjen koulutuksessa parannettavaa
Intian köyhillä alueilla moni aloittaa koulun, mutta harva valmistuu. Useimmat jättävät kesken. Harmillista on se, että vanhemmat haluavat lasten käyvän töissä sen sijaan, että menevät kouluun. Tämä johtaa lukutaidottomuuteen ja lukutaito on kehittymisen ja hyvinvoinnin lähtökohta.
Oma mielipiteeni on, että maailman kaikille ihmisille pitäisi ensin saada lukutaito ja sen jälkeen vasta voimme ratkoa muita ongelmia. Mutta tästä on eri ihmisillä eri näkemyksiä.
Meitä on 16 suomalaista yrittäjää ja muuta hullua motoristia ja haluamme puhua koulutuksesta. Siksi lähdemme reissuun.
Kaikkien maailman lasten täytyy oppia lukemaan.
Tavoitteemme on, että puhuisimme enemmän lasten lukutaidon oppimisen tärkeydestä. Haluamme konkreettisesti tehdä hyväntekeväisyyttä auttamalla paikallista tyttöjen koulua Intian Varanasissa. Meillä ei ole keräyslupaa, mutta voit varmasti lahjoittaa jonkun suosikkiapujärjestösi kautta lasten koulutukseen. Lahjoitamme itse suoraan koululle ja viemme tarvikkeet ja muut avustukset itse perille. Ilman välikäsiä.
Jotta ihmiset kiinnostuvat meille itsestään selvästä asiasta, pitää tehdä samalla jotain hullua. Aiomme matkustaa moottoripyörillä Intiasta Suomeen.
Tadžikistaniin menemme, koska emme uskalla mennä Pakistaniin.
Faktat
Tässä muutama fakfa lukutaidosta ja koulutuksesta.
- 59 miljoonaa lasta ei käy koulua
- Lukutaito vähentää köyhyyttä ja rakentaa rauhaa. Äitien koulutus vähentäisi kehitysmaiden nälänhätää 26%,
se tarkoittaa 12 miljoonaa lasta
- Tyttöjen koulutus pelastaa miljoonia lapsia. Äitien koulutus on yksi tehokkaimpia keinoja parantaa lasten terveyttä ja vähentää lapsikuolleisuutta. On arvioitu, että 2.1 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta selviytyi vuosien 1990 ja 2009 välisenä aikana, koska tyttöjen koulutukseen oli panostettu aiempaa enemmän. Jos kaikki naiset saisivat koulutuksen, lapsikuolleisuus laskisi jopa 49 %. Se tarkoittaa 3 miljoonaa pelastettua lasta vuosittain.
Lähdemme Tadžikistaniin, koska emme uskalla mennä Afganistanin ja Pakistanin kautta. Sitäpaitsi Tadžikistanissa on yksi maapallon hienoimmista prätkäreiteistä. Tärkeintä on kuitenkin että lähdemme reissuun koska haluamme puhua lasten koulutuksesta.
Puhutaan lasten lukutaidosta ja koulutuksesta. Menestystä elämääsi!
Paljastan salaisuuden: Aloitin työurani koodaamalla. Olen siis oikeasti nörtti. Koodaustaitoon liittyy paljon harhakuvia. Haluan muutaman oikaista tässä.
1. Koodaus ei tarkoita pelkkää koodausta
Tein eilen pienimmän toimivan tuoteen eli artikkelin MVP:n tästä samasta artikkelista. Monesti koodaus aloitetaan vastaavasti idean tai käyttöliittymän testaamisella oikeiden asiakkaiden kanssa.
Pienimmän toimivan tuotteen, eli MVP:n tekemisessä tärkeintä on, että saadaan palautetta ideaan. Se on usein ensimmäinen vaihe koodaamisessa. Testataan ideaa ehkä paperiversiolla tai artikkelin beta-versiolla kuten tässä tein. Eilisen artikkelin perusteella verkossa syntyi paljon keskustelua ja tärkein palaute oli juuri, että kansankielellä koodaaminen tarkoittaa eri asiaa kuin mitä ammattilaiset sillä tarkoittavat.
Kansankielellä koodaaminen on laajempi asia kuin ammattilaisten kielessä koodaaminen. Koodaus on yksi tärkeä vaihe ammattimaisessa ohjelmistotuotantoprosessissa.
Maailman suurinta käännöstoimistoa rakentavan Transfluentin perustaja Jani Penttinen kommentoi Facebook -nimisen keskustelufoorumisovelluksen keskusteluketjussa artikkelia seuraavasti:
Jos haluaa puhua koodauksesta ohjelmistotuotannon synonyyminä, ni se kyllä vähän itsensä huijaamista. Oikeasti koodaaminen on osa ohjelmistotuotantoa, mutta vain osa sitä ja muutakin tarvitaan. Ehkä parhaiten tilanteen ymmärtää jos tulee vastaan tilanne että pitäisi oikeasti koodata jotain itse. Joko osaat, tai et osaa. Jos et osaa, ni sit puhutaan siitä ohjelmistotuotannosta ja päädyt etsimään jostain koodaajan ja ostamaan tältä koodauspalvelun että saat haluamasi ohjelmiston tuotettua.
Voi kuulostaa saivartelulta, mutta on oikeasti älyttömän iso ero siinä osaako oikeasti koodata vai ei. Sanoisin että esim. jos paljon parjatuissa Tiedon projekteissa sekä ostajan että myyjän edustajat osaisivat itse koodata, speksit tulisi laadittua sellaisiksi että ne saadaan toteutettua ja budjetit sellaisiksi että niissä voi pysyä. Ja ehkä lopputulos olisi sellainen joka toimii.
En sano, että kaikkien pitäisi osata koodata, mutta koodaustaito on aika tärkeä perustaito jonka osaaminen auttaa monessa muussa roolissa vaikka itse ei koodia kirjoittaisikaan.
Jani osuu tuossa asian ytimeen. Asiakas ostaa koodauspalvelua, myyjä myy ohjelmistotuotantoprosessin. Jo siinä monesti koodausprojekti menee vikaan ja on vaarana, että pieneltä firmalta tilatessa projektista tulee niinsanottu purkkaviritys joka näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa on hakkereille avoin.
Tähän laatuasiaan tuli myös kommentti Talent Base Groupin kokeneelta ICT konsultti Reni Waegeleinilta, joka varmasti mm toimiessaan Veikkauksen ICT managerina on huomannut, mitä tarkoittaa kun hän sanoo LinkedIn sovelluksen keskustelussa seuraavasti:
Lisäisin tähän yhden kohdan. Väärä käsitys koodaamisesta: koodarin hyvyyttä voi mitata suoritteiden (koodin määrä, toiminnallisuus) määrällä.
Väärin. Koodaus ei ole liukuhihnatyötä. Samaa ongelmaa ei ratkaista moneen kertaan. Jokainen eteen tuleva asia on uniikki, koska ympäristö johon se tehdään ja prosessi jota rakennetaan on aina uniikki.
Siksi ei ole kannattavaa mitata koodin määrää, toiminnallisuuksien määrää, näiden suhdetta tai niiden tekemiseen kulunutta aikaa.
Se on sama kuin arvioisimme taidemaalarin hyvyyttä siveltimenvetojen lukumäärällä.
Hyvyyttä pitää mitata, mistä sitä koodari itsekään muuten tietäisi miten hän suoriutuu, mutta mittarina pitää olla jokin lopputuloksesta syntyvä mittari: Asiakasasioinnin nopeus, konversio, myynnin kehitys, jne.
Jokaisen nettisivun, verkkopalvelun ja applikaation koodaamiseen tarvitaan koodaamisen lisäksi paljon muita ohjelmistotuotannon prosessivaiheita, joita yleiskielellä kutsutaan tosiaan siis usein pelkistetysti koodaamiseksi.
Koodi ei synny itsestään.
2. Väärä käsitys koodaamisesta: Koodia voi kopioida
Monesti ajattelemme, että koodia voi tuosta noin vain kopioida ja sitten systeemi toimii. Paljastan salaisuuden: Ei toimi. Vastaavasti voisi ajatella, että otat Teslan moottorin ja akut ja laitat sen vanhaan Toyotaan, niin sinulla on sähköauto.
Okei on poikkeuksia, esim jos sinulla on joku vakio-osa, niin sitä voit kopioida. Esimerkkina autossa voisi olla Teslaan sopiva ratti, jonka voit vaihtaa samasta Teslamallista toiseen, muttet välttämättä kuitenkaan edes Teslan mallien välillä ilman hitsaustyötä. Eikä se varmastikaan sitten sovi siltikään Toyotaan tai Porscheen. Toisin sanoen jokaisella ohjelmointikielellä on omat vakio-osansa.
If I write something in english, it is super difficult to copy to be part of this finnish article, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tietokoneelle koodatessa pitää lähes aina kertoa mitä kieltä sille nyt kirjoitat. Ihminen saattaa osata tulkita jopa tuon englanninkielisen lauseen ja ymmärtää sen olevan esimerkki eri ohjelmointikielistä ja niiden yhteensopimattomuudesta. Toisaalta sinä fiksuna ymmärrät sen, mutta miten olisi käynyt, jos olisin kirjoittanut "Si escribo algo en inglés, es muy difícil copiarlo para ser parte de este artículo finlandés."
/* koodi saattaa sisältää myös kommentteja, esimerkiksi: Tämän kappaleen muuten kopioin suoraan eilisestä MVP:stä. Pari pientä kieliasua korjasin. Niitä voisi koodari kutsua bugiksi tai leikkisästi yllättäväksi ominaisuudeksi, joka saattaa häiritä lukukokemusta. Lisäsin tähän myös tuon esimerkin eri kielistä. Koodin kommentointi helpottaa ylläpitäjän työtä myöhemmin. Kommentit muuten kirjoitetaan usein kielellä, joka ymmärretään laajasti, esim englanniksi kommentointi on lähes vakio myös Suomessa. */
3. Väärä käsitys koodaamisesta: koodaus on koodin kirjoittamista
Monesti ajattelemme, että eihän siihen kauan mene kun kirjoittaa koodin. Koodauksessa on kuitenkin monta muuta ohjelmistotuotantoon ja käyttökokemuksen suunnitteluun liittyvää työvaihetta:
1) miten käyttäjä kokee sovelluksen
2) miten käyttäjä etenee polulla
3) miten käyttöliittymä reagoi kun käännät ruudun
4) miten sovelluslogiikka toimii ja käyttäytyy esimerkiksi jos hakkeri yrittää varastaa Facebookin datasi, antaako sovellus siihen luvan vai miten tietoturvapolitiikka säädetään
5) miten tietoja tallennetaan: tietokantaan, minkälaiseen tietokantaan
6) millä kielellä frontend eli käyttöliittymä koodataan ja millä kielellä backend eli taustalla pyörivä ohjelmistologiikka koodataan
7) miten meidän pitää testata, että ohjelma toimii
Näitä voisi listata vaikka kuinka monta lisää. On ketterää prosessimallia ja vähemmän ketterää. On agilea ja scrumia. Pointti on: koodaaminen ei ole pelkkää laudan naulaamista puutalon seinään, vaan pitää huomioida myös, ettei rakenneta softasta tietoja vuotavaa homepesäkettä. On huomioitava, että kun projekti etenee, niin usein käyttöliittymää pitää muuttaa. Esimerkiksi Facebook on kokenut useita muodonmuutoksia ja versiopäivityksiä matkan varrella. Sen päivittäminen nykypäivään on vaatinut valtavasti useita koko koodin, käyttöliittymän ja tietokantojen täydellistä päivitystä ja uudelleensuunnittelua. Eikä edes Facebook ole vielä valmis vaan siinä on edelleen valtavan monta bugia ja ongelmaa mitä koodarien pitää ratkoa.
/* kommentti onkohan tämä nyt päällekkäinen kohdan 1 kanssa, pitäisiköhän 1 ja 3 yhdistää seuraavaan versioon. */
4. koodarit juovat vain Coca Colaa
90-luvulla vitsailtiin, että koodarin elämä on nettiä, pizzaa ja kokista. Ei ole enää.
Koodarin ammatissa on nykyään kaikenlaisia ihmisiä: vegaaneja, urheilijoita, taiteilijoita, matemaatikoita, autoharrastajia, robotiikkafaneja, rokkareita, foodieita ja vaikka mitä. Meidän toimistolla harvoin näkee kokista. Joskus toki energiajuomia, mutta useimmiten kahvia tai vettä kuten millä tahansa toimistolla.
Suomalainen koodaamisen osaaminen on maailman huippua. Hatunnosto koodareille. Koodarit parantavat maailmaa koodirivi kerrallaan. Menestystä koodausprojekteihisi! Menestystä elämääsi!
Ilkka Lavas
sarjayrittäjä
kirjoittaja digitalisoi maapalloa pikseli ja koodirivi kerrallaan mm seuraavissa firmoissa: City Digital, TableOnline, City Family, City Dev Labs sekä EatAndTheCity
Hävikkiolut on ekoteko, mutta täydellisyyteen pyrkiessä tärkeintä on ensimmäinen askel. Tällä viikolla luimme Citystä, ettei hävikkioluen teko ollut helppoa, eikä pullo-olut voi edes olla täysin jätteetön, sillä jätteettömän oluen tekeminen vaatii oluen toimittamisen tynnyreissä. Kuluttajille tuottaminen vaatii edelleen pullon ja siihen korkin. Onneksi lasipullojen palautusaste on 88% ja varmasti lopuistakin osa siirtyy pienpanimoiden omaan lähikiertoon. Hävikkioluen tekeminen on kuitenkin tärkeä ja hieno askel kohti ekologisempaa olutta.
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven
Elämme ristiriitaisten arvovalintojen maailmassa. En ole mikään ekologisuuden täydellisyys. Ajan sähköautolla, mutta silti joudun käyttämään lentokonetta työmatkoihin ja monesti myös meidän toista hybridi-autoa pitempiin matkoihin. Esimerkiksi klo 9 Mikkeli, klo 15 Helsinki, klo 17 Kerava ja klo 19 Helsinki päivään vaan tarvitsen auton, koska asiakkaiden aikataulut ja sijainnit eivät jousta. Edes yli sadan tuhannen euron Teslalla en olisi selviytynyt tuosta. Enkä ole muuten edes varma, miten ekologisia auton vain 7-10 vuotta kestävät akut ovat luonnolle.
Yritän olla parempi aina kun ehdin. Pidän kompostia takapihalla, kerään sadevedet talteen ja pesen kierrätetyllä sadevedellä auton ja kastelen nurmikon. Talvella lämmitän lähipuulla taloa. Asunto lämpenee biokaukolämmöllä. Sähköstä osa tehdään aurinkoenergialla, osa tuulella, silti osa sähköstä on tuontisähköä mikä tehdään ties millä kivihiilellä.
Rakensin talon energiatehokkaaksi ja pitkäikäiseksi. Syön usein kasvista, mutta kyllä lähiruokapihvi tipahtaa silloin tällöin lautaselle. Eettisesti kalastettua lähikalaa arvostan ja syön sitä aina kun voin. Voisin olla huonompikin eko-ajattelija, mutta pyrkimys on parantaa omaakin toimintaa pikku hiljaa. Tärkein askel on ensimmäinen askel kohti ekologisempaa elämää.
Ekologisuus on kompromisseja. Emme valitettavasti voi muuttaa jokaista maailman ihmistä lähikala, lähikarja, lähiriista & kasvissyöjäksi sekunnissa. Ekologisuus on kompromisseja ja askeleita kohti ekologisempaa elämää.
Yritän olla parempi. Minua saa moittia, kannustaa, kehua, haastaa. Saa kertoa vinkkejä. Muistutan silti, että joudun elämään kompromissien keskellä ja se on vähintäänkin helvetin hyvä tekosyy jos joskus en pysty olemaan täydellinen.
Ekologiseen täydellisyyteen on loputtoman pitkä matka. Siksi tärkeintä on ensimmäinen askel.
Menestystä elämääsi!
Ilkka O. Lavas
Omana itsenäni, mutta ekologisemman kaupunkielämän ajatuksia myös pikku hiljaa City Familyn osakkuusfirmoissa esiin tuoden.
Olen nyt ollut tipattomalla 7 vuotta. Kannattiko? Onko mitään järkeä?
Plussat:
- työn teko ei enää häiriinny bileistä kun ei juo ollenkaan. Ei tarvitse varata torstain poikain saunaillan jälkeiselle perjantai-aamulle "etätyövarausta".
- työskentely tehostuu huomattavasti
- arki tehostuu huomattavasti, perjantaisin ja viikonloppu-aamuisin on paljon virkeämpi ja voi vaikka lueskella ja kirjoitella blogia
- olen keksinyt uusia tapoja nollaamiselle: olen itse löytänyt säännöllisen sporttailun. Käyn uimassa, venyttelen, otan päiväunet (max 7-8 min). Hyvä hyvä.
- parempi puolisko ei valita juomisesta, (keksii kyllä muita valittamisen aiheita)
- nukun paremmin, yöunet ovat parempi laatuisia
- pärjään noin 1,5h lyhyemmillä yöunilla (tutkimustenkin mukaan unen laatu on pituutta merkittävämpää)
- jaksan paremmin töissä, vapaa-ajalla yms.
- on aina ajokunnossa (etenkin prätkäilykunnossa nöön nöön)
- musta on tullut aamuvirkku
- bileissä on edelleenkin yhtä hauskaa tai jopa hauskempaa
- pulloja ja tölkkejä ei tartte viedä kauppaan niin usein, siitä säästyy paljon aikaa
- säästyy ihan törkeänä rahaa esim Pohjois Korean, Burman reissuihin, Alpeille, Kaliningradiin, Dubaihin yms
- ruokien yms tuoksut ja maut ovat voimakkaampia
- lasten kanssa tulee touhuttua enemmän
- tulee kirjoitettua enemmän blogia yms
- säästyy taksikuluissa
- muistaa paremmin mitä on tehnyt :D
- ei oo ollut krapulaa seitsemään vuoteen
Miinukset:
- Ei voi vetää päätä täyteen nollatakseen. Alkoholi on yksi tapa nollata, tipattomalla ei voi vetää päätä täyteen vaan pitää sportata tai ottaa päiväunet nollatakseen aivot
- Kun vituttaa, ei voi mennä jääkaapille nappaa bissee ja painua autotalliin, asiat pitää ratkaista puhumalla
- Ei voi ottaa yömyssyä (tyypillinen tekosyy: en saa muuten unta)
- Ravintoloissa tulee tilattua laadukkaampia ruokia jotka maksavat enemmän, toki saman rahan säästää sitten kun ei ota viinipulloa.
- Jotkut tyrkyttävät sinulle väkisin juotavaa väittäen: "Mun kanssa kukaan ei ole ennenkään lasiin sylkenyt. Nyt kyllä juot!"
- Yksille lähteminen tarkoittaa sitä, että toivot baarimikon osaavan tehdä hyviä alkoholittomia drinkkejä
- Joskus baarissa baarimikko ei suostu ymmärtämään, että oikeasti haluat alkoholitonta vaan yrittää ehdottaa "alkoholitonta olutta", jossa on kuitenkin 0,5% eli se ei todellakaan ole alkoholitonta. Usein joudut juomaan limpparia, koska joissain baareissa baarimikot ovat niin taidottomia, etteivät osaa tehdä hyviä alkoholittomia drinkkejä. (Helsingissä on muuten monta todella hyvää ravintolaa, mistä saa törkeä hyviä alkoholittomia drinkkejä: Bro, Pastor, Bar Con esim)
- Joissain koktailkutsuissa ei ole ollenkaan alkoholitonta vaihtoehtoa, siinähän sitten koitat elää tipatonta elämää ja heilut täyden lasin kanssa samalla, kun muiden lasit tyhjenevät
- ei voi keskustella eri viinilajikkeiden toimivuudesta muuten kuin tuoksun (ja vanhentuneiden muistojen) perusteella
- kun ostat firman bileisiin kopan kaljaa ja sidukkaa, sinulla ei ole hajuakaan mitä kaikki nykyajan monipuoliset olutlajit ovat ja ostat vaan randomilla ison kasan kaikenlaisia, ettei vaan lopu kesken :D
- ei voi keskustella eri oluiden toimivuudesta muuten kuin tuoksun perusteella
- olet ärsyttävä ruokakriitikko. Sama ruoka maistuu sulle surkealta mauttomalta, kun taas vieressä pullon viiniä juovalle se ateria oli hemmetin hyvä. Totuus on, että se ruoka oli surkeaa, mutta viininousuhumala sai (dopamiinin) avulla juojalle mielihyvätunteen, joka sekoitti arvostelukyvyn.
- Kaikki odottavat, että olet baarissa myös ilmainen taksikuski
- Klo 02.30 jälkeen jengi tulee tyrkyttää juotavaa eivätkä usko edelleenkään, että olet tipattomalla
- Klo 02.30 jälkeen tekee mieli lähteä himaan, koska useimmilla on sama levy päällä, sama levy päällä, sama levy päällä. Sä oot vitun hyvä jätkä. Sä oot vitun hyvä jätkä. Sä oot vitun hyvä jätkä.
- lapsille ei kerry niin paljon rahaa pullojen viennistä
- juhannus, uusivuosi ja muut perinteiset kosteat bileet oli aluksi haasteellisia, mutta myöhemmin muuttuvat paljon hauskemmiksi, kun on muutakin tekemistä kuin juominen
- ei muista minkälainen krapula oli
Menestystä elämääsi! Kokeile tipatonta jos siltä tuntuu :D
Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä, tipattomalla toistaiseksi