Burmalaisia lapsia ihmettelemässä länkkärin härveleitä.
Olemme prätkillä tutustumassa Myamariin. Ajoimme tänään keskelle ei mitään. Pieni kylä jossa yksi koulu. 400 lasta ja välitunti.
Pysähdyimme pitämään koulua vastapäätä olevaan sekatavarakauppaan virvoketaukoa. Koululaiset pälyilivät aidan yli. Aina kun katsoimme heitä, lapset hihittivät tai juoksivat karkuun.
Lapset juoksivat aluksi karkuun kun katsoimme heitä. Puolen tunnin päästä osa rohkaistui tulemaan lähemmäksi.
Kulttuurien törmätessä emme tiedä pitäisikö vierasta asiaa pelätä vai ihastella. Emme tiedä miten muukalaisiin pitäisi suhtautua.
Me kaikki olemme ihmisiä. Jos ei olisi mitään raja-aitoja eikä yhteiskuntaluokkia. Ei pomoja eikä työmyyriä. Jos osaisimme ajatella kaikkia meitä ihmisinä ja poistaa itseltämme kaikki ennakkoluulot.
Ihmiset on ihania. Kulttuuriin ja asemaan katsomatta.
Se ilme kun näkee elämänsä ensimmäisen kerran ulkomaalaisen. Miten pitäisi suhtautua.
Menestystä ja kultturien ymmärtämiskykyä elämääsi!
Olemme prätkillä kiertämässä ympäri Myanmaria. Välillä pitää tulla viidakoista turismin keskelle leikkimään oikeiden turistien kanssa.
Olemme saapuneet Baganiin. Maksamme 15 dollaria pääsymaksua. Tuhat vuotta sitten tämä oli miljoonakaupunki. Kaupunki valloitettiin ja koska valloittajat eivät sopeutuneet ilmastoon he lähtivät pois. Kaupunki jäi tyhjilleen. Puiset miljoonan ihmisen talot ovat ajan saatossa tuhoutuneet. 4400:sta kivisestä temppelistä on 2200 maanjäristyksen jäljiltä pystyssä. Osaa on kunnostettu, osa on alkuperäisessä mallissaan. Osasta on varastettu historiallista taidetta.
Olemme sisällä 1058 vuonna rakennetussa temppelissä. Keskellä on neljä isoa tiilistä rakennettua pylvästä ja keskellä iso laatta. Samanlainen kuin Angkor Watissa. Kaikki tietävät Angkor Watin mutta Bagania ei kukaan tiedä. Kukaan ei edes tiedä missä Myanmar on tai että täällä asuu 65 miljoonaa ihmistä. No mennään takaisin temppeliin. Toisin kuin kaikkialla muualla Myanmarissa, tässä temppelissä ei näy Budhapatsaita. Oppaamme arvelee että temppeli olisi Intialaista perää oleva Hindutemppeli.
Yhdessä pagodassa oli yli 1400 Budhapatsasta.
Seinät on rakennettu hiekkakivestä. Runko tiilestä. Maanjäristys teki Baganin temppeleissä pahaa jälkeä. Nykyään temppeliä ja koko temppelialuetta kunnostetaan. Historillinen paikka.
Maksamamme pääsymaksu 15 dollaria olisi sotilasjuntan aikana mennyt valtion virkamiesten omiin taskuihin. Nyt kirjanpito on läpinäkyvää ja raha 15 usd tai 15 dollaria menee oikeasti alueen kehitykseen. Tai ainakin näin oppaamme väittää. Kivestä kaiverrettujen taulujen taakse väitetään piilotetun smaragdeja ja timantteja. Osa taideteoksista on ryöstetty. Osa hakattu auki.
Budha vangittuna
Siirrymme seuraavaan temppeliin. Täällä Budha on vankina. Tiilestä tehty Budha ja temppelirakennus huokuu tuhatvuotista historiaa. Ei Intialaisia vaikutteita vaan tässä on pelkkiä buddhajuttuja. Tuoreempi tapaus. Miljoonakaupungissa oli eri uskontontoja. Samalla tavalla kuin stadissa. Ajattelen jos stadiin jäis pelkät kivirakennukset jäljelle ja puukäpylä muuttuisi aarnimetsäksi. Pasilan tornista katselisimme auringonlaskua tyhjentyneessä kaupungissa tuhannen vuoden päästä.
Kolmas temppeli 2200sta
Seuraava temppeli numero 3/2200 on vuorossa. Temppeleitä täällä on vierailijan näkökulmasta loputtomasti. En tiedä onko stadissa 2200 kirkkoa? No täällä oli ja enemmänkin. Tämän temppelin nimi on Gu Byauk Gyi Temple. Seinämaalaukset ovat valoherkkiä. Siksi ei saa ottaa kuvia. Otan silti. Täälläkin näkyy intialaisia vaikutteita. Seinillä näkyy budhalaistarinoita. Tarinoita on yli 500 ja niissä opetetaan hyvää elämää ja elämänarvoja.
Ei saa kuvata. Kuvaan silti. Salamavalo on se mikä syö kuvia. Ei kuvaaminen.
Diktatuuri suojeli historiallista kohdetta
1990 vuonna sotilashallitus päätti että vanhasta baganista kaikkien pitää muuttaa pois. Syntyi uusi bagan jossa asuu noin 10000 ihmistä. Diktatuurin hyviä puolia on nopea päätöksentekokyky. Huonoja on niin paljon etten viitsi luetella.
Kun alue oli tyhjennetty ihmisistä, hallitus rakensi sinne kolme isoa uutta rakennusta. Yksi arkeologiseksi museoksi. Kaksi muuhun tarkoitukseen. Näiden kolmen uuden rakennuksen vuoksi Unesco ei hyväksy aluetta maailmanhistorialliseksi kohteeksi. Kaiken pitäisi olla vanhaa. Sellaisia haittoja.
Temppeleille saa vielä kiipeillä. Parin vuoden päästä varmaan osa suljetaan yleisöltä.
Käymme muissakin temppeleissä. Mm. Ananda Phaya temppelissä joka kärsi pahasti 1975 maanjäristyksen aikana. Olemme nyt nähneet ja kuulleet niin paljon Budhista että Budhapatsaita alkaa tulla jo korvista ulos.
Temppeleillä on kiva hengata
Kesällä Baganissa on todella kuuma jopa 40 astetta. Silloin temppelissä on silti viileä ja paikalliset tulee tänne hengaamaan. Paikallisilla on eväsboxit ja sanomalehdet mukana ja paikalliset saattavat viettää koko päivän temppelin viileydessä. Temppeleiden parimetriset seinät estävät kuumuuden tulon sisään.
Monella Buddhapatsaalla on hassunnäköisesti neljä sormea yhtä pitkikinä. Ennen maanjäristystä niillä oli yksi pidempi mutta maan järistessä tuli niin paljon vaurioita että seuraavien Buddhapatsaiden sormet rakennettiin yhtä pitkiksi. Samasta syystä laihat Budhat muutettiin lihavimmiksi. Näin ainakin paikallisoppaamme meille väitti.
Jatkamme temppelikierrosta. Nyt alkaa tulla jo kiintiö täyteen. Yksi temppeleistä on monikerroksinen. Sen kakkos ja kolmoskerroksessa on kirjastoa yms. Sotilashallituksen aikana ylempien kerrosten käyttö kiellettiin ja paikat lukittiin, koska sotilaat ja hallitus pelkäsivät niihin pesiytyviä sala-ampujia.
Seuravaksi vuorossa pagoda, jonka teki veljensä ja isänsä tappamalla kuninkaaksi päässyt. Tätä kukaan paikallinen ei halua pitää kunnossa koska paikks voi tuottaa pahaa onnea. Paikalliset uskovat karman lakiin ja ovat muutenkin aika taikauskoisia.
Bagan. Upea paikka jonka olemassaolosta en tiennyt ennen tätä reissua.
Auringonlasku
Baganissa alkaa aurinko laskea. Kaikki turistit kiipeävät korkeimmille Pagodille. Turistibussit kulkevat kulkueena ja meidän hevosvankkurit siinä välissä. Kiipeämme turistilauman mukana ylös. Pari munkkia kiipeää myös. Hiljennymme katsomassa kuinka aurinko painuu alas.
Aurinko laskee. Tuhat vuotta vanhat rakennukset hiljentyvät yöksi. Lähdemme takaisin hotellille. Upea paikka. Kannattaa käydä ennenkuin paikka on yhtä suosittu ja ruuhkainen kuin Angkor Wat.
Siltoja on vähän. Joen pohjaa käytetään tienä. Eiliset sateet ovat jättäneet hiekkaa. Nyt tie on tasoitettu.
Olemme moottoripyörillä tutkimassa Myanmaria. Eilen alkoi joku yllättävä sademyrsky. Tänä vuonna on satanut 50% enemmän vettä kuin normaalisti.
Meidän piti mennä vuorille, mutta saimme viestin että tie on poikki. Sadevesi on vyöryttänyt maata ja huuhtonut osan tiestä kokonaan pois. Ihmisiä on jumissa vuorilla. Joet ovat myös niin tulvivia että niiden ylittäminen veisi paljon laskettua pidemmän aikaa.
Kun ei ole varaa rakentaa siltaa
Siltojen rakentaminen on kallista. Halvempaa on rakentaa tiet kuivalla kaudella menemään joen pohjaa pikin. Joskus tiet tehdään jopa betonista.
Näitä on kallis ylläpitää. Joen tulviessa yli mennään pienellä puuveneellä. Sillä on työllistävä vaikutus. Jos ei tulvi niin paljon niin silti tielle kertyy hiekkaa ja mutaa. Silloin näkyy paikallisia ihmisiä putsaamassa. Ihmiset ovat siellä vapaaehtoisesti ja he pyytävät palkakseen lahjoituksia. Tienpohjan kunnossapitäjät eivät ole valtion palkkaamia.
Olemme moottoripyörillä tutkimassa Myanmaria. Eilen jouduimme yllättäen sadekuuroon. Koko yön oli satanut mutta aamulla sää alkoi kirkastua.
Lähdimme aamulla Kalawista. Pääsimme noin kymmenen kilometria upeaa asfalttipäällysteistä serpentiinitietä vuorelta alas kun sade taas alkoi.
Myanmarissa on kolme vuodenaikaa:
- Sadekausi joka alkaa heinäkuussa päättyy yleensä jo lokakuussa
- Kylmä kausi marraskuusta helmikuuhun
- Kuiva kausi maaliskuusta kesäkuuhun
Sadekauden piti loppua. Ajoimme tänään yli 200 km kaatosateessa. Eikä missä tahansa kaatosateessa vaan kunnon monsuunimyrskyssä.
Pääsemme hotellille. Sähköt katkeilevat nyt. Lämmintä vettä ei tule. Monsuunisadetta ei tule normaalisti näin myöhään mutta nyt myöhäinen monsuuni yllätti burmamaiset. Tänä vuonna on satanut 50% enemmän vettä kuin normaalisti.
Tässä kohtaa ei normaalisti ole jokea. Nyt on. Myanmar. Burma. Monsuunisade.
Meidän piti mennä vuorille, mutta saimme viestin että tie on poikki. Sadevesi on vyöryttänyt maata ja huuhtonut osan tiestä kokonaan pois. Ihmisiä on jumissa vuorilla. Joet ovat myös niin tulvivia että niiden ylittäminen veisi paljon laskettua pidemmän aikaa. Moottoripyörän vieminen joen yli puuveneellä on työläs homma.
Sade aiheuttaa myös valtavia tulvia. Menimme tänään paikoista joissa yhden päivän sade sai aikaan 30cm syvän virtaavan joen tien yli. Siitä kun pamautat moottoripyörällä niin tiedät miten märkä olen nyt.
Suunnitelmiimme tuli muutos. Luonnonvoimat ovat meitä voimakkaampia. Emme mene vuorille vaan huomenna suuntaamme kohti kuuluisaa Bagania.
Burma on seikkailu.
Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä
Noista pilvistä sataa vettä. Tässä alakuvassa olemme vielä 1.5 km:ssa pilvien yläpuolella.
“Child labor starts when families can’t get enough food. Children are supposed to study, but they cannot go to school because they need to work to help their families.”
In Burma, it is illegal to employ children less than 15 of age, and according to the colonial-era Factory Act, employees from 15 to 18 years old can work no more than four hours a day. However, few underage workers benefit from protections stipulated in the legislation, and youth laborers are routinely forced to work more than the statutorily mandated limit.
Thet Thet Aung says that according to the 1951 labor law, children between the ages of 13 and 15 can also legally work for eight hours daily after receiving a doctor’s note saying they are in good health.“I think 13 years old is too young,” she said. “Let’s set a limit of four hours of working a day for them. The rest of the time, give an education to those who are interested in studying, or let them learn technical skills so they can advance their future careers.”
Kun Myanmarissa menee ulos kaupungeista, näkee oikeata burmalaiselämää. Kuvassa mies punoo bambukoria.
Maailman ensimmäisinä suomalaisina motoristeina pääsemme sellaisiin paikkoihin Myanmarissa, jonne muut eivät pääse.
Myanmar on auki, mutta vielä on paljon suljettuja paikkoja. Viisumi tänne on helppo saada. Bangkokista Myanmarin konsulaatista sen saa päivässä.
Autonomiset alueet
Myanmarissa on autonomisia alueita, jonne pääsee vain paikallisoppaan kanssa. Oppaan palkka on noin 10 USD per päivä.
Erityisluvanvaraiset alueet
Tietyille alueille mennäkseen pitää hakea lupa valtiolta. Meillä on lupa mennä monille luvanvaraisille alueille. Ihan normaali viranomaisen allekirjoittama lupalappu. Kannattaa järjestää etukäteen.
Myanmarissa naiset tekevät yleensä kaikki työt. Ei paha diili. Mitäs jos otettais suomeenkin tämä käytäntö? (vitsi)
Kielletyt alueet
Sotatilan ja taistelujen keskelle ei saa mennä paitsi tietenkin salaa ja erityisluvalla oppaan kanssa.
Kielletty alue. Arvaa meninkö?
Myanmar on turvallinen paikka jos ei sekaannu paikallisten juttuihin. Kannattaa kokeilla. Menestystä elämääsi!
Polkupyörät rakennetaan ties mistä osista. Käsityötä arvostetaan Burmassa.
Maailman ensimmäisinä suomalaisina motoristeina pääsemme sellaisiin paikkoihin Myanmarissa, jonne ei ilman paikallisopasta pääse. Tarvitsemme erityisluvat.
Pulloissa ei tarvitse panttia
Burmalaiset kierrättävät kaiken. Roskat kerätään tien varteen läjään. Koirat syövät kaiken syömäkelpoisen. Vanhat sukat ja paidat kerätään talteen ja niistä parsitaan kasaan paitoja köyhemmille.
Vanhoista renkaista tehdään laukkuja. Metallit viedään metallinkierrätykseen.
Käsityötä ja kierrätysinnovaatioita arvostetaan. Veitsenteroittaja kiertää kylästä kylään teroittamassa kivensä kanssa teriä ja saksia.
Sepän työtä vielä arvostetaan
Vuotava alumiinikattila hitsataan umpeen. Saksien ja kirveiden teroittajat ovat arvostettuja. Kellot ja sähkölaitteet korjataan. Moottoripyöriä korjataan loputtomiin. Kaikki varaosiksi kelpaava säästetään.
Burmalaisilla ei ole roskiinheittämisen ylellistä mahdollisuutta
Muovipullot kerätään talteen ja täytetään uudestaan. Niistä tehdään myös leluja. Lasipullot pestään tarkkaan - ei pantin vaan itse pullon arvon vuoksi.
Lelut on useimmiten itse tehtyjä. Kierrätetty joistain vanhoista tavaroista.
Muotivaatteet ostetaan second hand shopista, jonne vaatteet tulevat japanista.
Kierrätystä arvostetaan, koska on pakko. Yhdellä matkaseurueesta hajoaa kengät. Suutari löytyy nurkan takaa ja korjaa kengät käden käänteessä.
Tuleeko sinusta isona sateenvarjonkorjaaja vai alumiinipannujen korjaaja? Arvostetaan tavaroita. Arvostetaan sitä mitä meillä on. Ei heitetä kaikkea roskiin.
