Keskustelin paikallisen kanssa. Hän kertoi ettei juo ollenkaan alkoholia. Kysyin miksi? Sanoi haluavansa olla oikea kunnollinen munkki. Munkkeja Myanmarissa on noin 500000 joka on 65 miljoonan ihmisen joukosta alle prosentti. Keskustelu jatkui:
- Mitä munkit tekevät työkseen?
- Työkseen?
- Niin
- Ei munkit tee mitään. Ne meditoi.
- Millä ne sit elää?
- Lahjoituksilla.
- Ahaa. Onko ne siis pummeja?
- No tavallaan, mutta arvostettuja. Todella kovasti arvostettuja.
Huomaan olevani todella sivistymätön budhalaisuuden suhteen. Päätin ottaa enemmän selvää mitä munkit oikeasti tekevät koska en voinut uskoa että he vain hengailevat.
Kyselin toiselta munkilta lisää: No tekee munkit muutakin. Ne pitää temppeleissä majoitusta muille munkeille ja opettaa kymmentä disipliiniä. Ahaa siis crowdsoursattua eli talkoistettua pappismia. Opettajuutta. Alan päästä kärryille.
Teknomunkki surffaa netissä. Oikeat kunnon munkit ei sais kuunnella musaa mutta moni ottaa disipliinit rennommin.
Jokaisessa uskonnossa on paljon hyvää ja huonoa. Usein huonot ovat kuitenkin enemmän maan kulttuuria kuin uskontoa js uskonto sekoittuu kultuuriin.
Jotta burmalaisuudesta voi ymmärtää jotain niin pitää ymmärtää budhalaisuudesta. Kyselin oppaalta. Hän kertoi että heillä opetetaan (munkit opettaa) seuraavia kymmentä ohjetta.
1. Älä tapa
2. Älä pölli mitää
3. Älä dokaile
4. Tää oli erikoinen: ei dinneriä eli ei sapuskaa iltapäivän jälkeen. Jotkut laihdutustyylit noudattavat tätä samaa.
5. Älä valehtele
6. Tämä on uskonnon sisäinen hierarkiasääntö: Dont go to upper Rio place (its for higher people, masters). Eli älä mene opettajille varatulle alueelle. Ihan ookoo sääntö joka pitää hyvin yllä järjestystä.
7. Ei saa kuunnella musaa. Tätä sääntöä en kyllä kestäis eikä kestä munkitkaan. Kun olimme tällä reissulla takana yönä metsän keskellä niin meidän opas huomasi että munkit kuunteli musaa salaa.
8. Elä luonnollisesti. Ei kosmetiikkaa eikä mitään muutkakaan. Päät kaljuksi kaikilta.
9. Ei seksii.
10. Meditoi ja putsaa ajatukset
Aika ekologisia ja päteviä elämänohjeita. Rentoutumisharjoituksista/hengitysharjoituksista eli meditoinnista ei ole ikinä haittaa.
Kysymys siis oli: Mitä työtä munkit tekevät?
Vastaus on: opettavat Buddalaisia elämäntapoja.
Tämä blogaus ei ole mikään kattava kuvaus buddismista. Lue lisää budhalaisuudesta vaikkapa wikipediasta. Luin itsekin ja olen nyt sivistyneempi.
Työpaikka kodin yhteydessä ja lasten ottaminen työpaikalle mahdollistaa perheen yhdessäolon.
Olemme nyt viikon tehneet tutkimusmatkaa burmalaiseen elämään. Olen ensimmäisen suomalaisen moottoripyöräporukan kanssa Myanmarissa. Tässä raportti vanhushuollosta ja lasten päiväkotijärjestelmästä.
Olemme Inle Lake järven rannalla olevassa kylässä syömässä illallista. Tilaamme burmalaista ruokaa isot lajitelmat. Täällä käytetään paljon mausteita. Chili ja curry ovat vakiotavaraa lampaassa, naudassa ja possussa.
Lasten vuoropäiväkoti
Syömme. Noin 5 vuotias lapsi katsoo ravintolan nurkassa televisiota. Muut lapset ovat vanhempien lasten vahdittavana ravintolan naapurissa olevassa asunnossa. Asunnossa on myös ravintolan asiakaswc.
Lapsi nukkuu päiväunia työpaikalla ravintolan lattialla. Toinen istuu tupakanlehtiä lajittelevan naisen sylissä.
Lapset vahtivat toisiaan tai ovat vanhempien mukana töissä. Mummokin voi hoitaa. Suku pitää huolta omistaan. Ei ole mitään päiväkotia. Lasten kotihoidontukijärjestelmiä ei ole. Naapurit, ystävät ja suku tukee ja auttaa.
Vanhainkoti
Ravintolassa on hälinää. Vatsa alkaa täyttyä. Yksi pöytäseurue lähtee. Vanha nainen pyyhkii pöytiä ja järjestelee paikkoja. Ravintolan ulkopuolella ikkunan takana toinen vanha nainen tiskaa astioita.
Vanha tiskaaja on todella reipas. Hampaattomalla suullaan hymyillen hän hoitaa hommansa. Välillä järjestelee ja katsoo, että kaikki on hyvin.
Kysymme tiskaajamummon ikää. Hän on tarjoilijan täti. 71 vuuotias. Hän näyttää onnelliselta. Mummon elämällä on tarkoitus. Hän saa olla suvun kanssa. Hän saa liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä.
Burmalaiset ovat kiinni elämässä jatkuvasti
Burmassa ihmiset tekevät töitä yhdessä. Suomessa työ halutaan erottaa muusta elämästä. Onko pakko olla päiväkotilaitos, joka erkaannuttaa mummot ja vanhemmat lastenlapsista?
Ennen suomessa oli maatila ja koti. Nykyään päiväkoti, yökoti ja siihen väliin vielä keinotekoisia harrastuksia varastamaan kaiken perheen yhteisen ajan. Päälle vielä kesämökki ja monta harrastusta.
Suomessakin oli ennen maatiloilla yhtenäistä. Suku piti huolen ikäihmisistä. Lapset auttoivat maatilan töissä. Ei ajateltu että lapsilla ei saisi teettää töitä. Työhön oppiminen oli osa lasten kasvatusta.
Ennen suomessakin lapset vahtivat toisiaan. Suku asui yhdessä. Samassa taloudessa asuvien määrä oli yli kymmenen. Nyt olemme yksinäisempiä kuin koskaan. Yksineläviä kotitalouksia on suomessa 1.1 Miljoonaa. Viidesosa suomalaisista elää yksin.
Ottakaa mummot mukaan päiväkotiin auttamaan. Lapsista mummot ovat varmasti ihania ja kenelläpä olisi enemmän elämänkokemusta kuin mummoilla?
Mummot päiväkoteihin?
Olisiko suomessa mahdollista antaa mummojen tulla ilmaiseksi töihin päiväkotiin auttamaan? Lapsistamme kasvaisi varmasti eheämpiä ja vanhuksia kunnioittavampia.
Päiväkotimummojen aikakautta odotellessa lähetän terveisiä täältä Myanmarista. Burmalainen lifestyle on luonnonläheistä ja perhekeskeistä.
Olen osa suomalaista retkikuntaa joka kartoittaa moottoripyörillä ensimmäisinä suomalaisina tutkimusmatkailijoina Myanmaria. Menemme paikkoihin jonne pääsee vain vesipuhveleilla, kävellen tai moottoripyörällä.
Meidän valitsemat tiet ovat niin kapeat että välillä puskat raapivat vasenta ja oikeaa kättä samaan aikaan. Sadekausi on muovannut monista teistä mutalammikoita joihin isokin moottoripyörä saattaa kokemattomalla jäädä upoksiin. Osa teistä on niin kuoppaisia että joudun keulimaan kuopan yli. Välillä tielle on romahtanut soraa sateen vyöryttämänä. Välillä ylitämme jokia, välillä puroja. Siltoja ei ole.
Saavuimme myöhään eilen illalla kylään, jossa asuu 100 ihmistä. Kylän pääelinkeino on tupakanlehtien kasvattaminen ja kuivaus. He jalostavat niistä sikareita. Pian koko kylä saapuu katsomaan kummaa kulkuettamme. Länsimaalaisia ei täällä varmastikaan ole useita käynyt. Lapsilla on itsetehtyjä leluja. Savu nousee tuvasta. Miehet ovat siellä testaavat oman kylänsä tuotteita. Kaikkialla tuoksuu sikarille. Morjestan vesipuhvelia. Sitten jatkamme matkaa alaspäin kohti Inle Lake järveä.
Moottoripyörillä pääsee vaikka minne mutta se ei ole mitään helppoa hommaa siltikään.
Ajamme elämäni haastavinta enduroprätkäreittiä alas vuorilta ja pian Inle Lake siintää alhaalla. Puolen tunnin hikisen reissun päästä olemme perillä. On jo pimeää. Majoitumme, pesemme mutaiset ajovarusteemme, syömme ja nukahdamme kaskaiden lauluun.
Pitkien unien jälkeen herään ja katson järvelle. Näky on häikäisevä. Vuoret siintävät sinisen järven taustalla. Edustalla kukkivat kirkkaanväriset kukat. Hotelli on ihanan laadukkaan oloinen. Kaikkialla on vihreää koska sadekausi on juuri päättynyt.
Aamupalan jälkeen lähdimme Inle järvelle seikkailemaan.
Herkullisen aamupalan jälkeen hyppäsimme pitkään veneeseen joka vei meidät ulos järvelle. Yksipyttyinen moottori papatti perässä ja vesi roiskusi. Inglajärvellä on paljon kelluvia kasveja. Opas sanoi että pian näemme paljon muutakin kelluvaa.
Saavuimme kelluvaan kylään. Ei se kylä oikeasti kellu mutta heidän tomaattiviljelmät kyllä kelluivat järven pinnalla. Hauskan näköisiä. Talot seisoivat paalujen varassa pitkin järveä.
Markkinat Inle Laken rannalla olevassa kylässä.
Rantauduimme. Kävimme markkinoilla ja lähdimme kohti toista kylää. Markkinoita on täällä viitenä päivänä viikossa. Aina eri kylässä. Kätevä järjestely. Parempi isommat markkinat kerralla kuin viidet pienet joka päivä.
Saavuimme pian toiselle puolta Inlejärveä. Hamepukuiset pojat ottivat veneemme vastaan. Nousimme ylös veneestä. Olimme saapuneet Lootuksenkukkasilkkitehtaaseen. Lotus, Silk & Cotton Hand Weaving Centre.
Lootuksenkukkasilkkitehdas Burma / Myanmar Inle Lake
Nainen katkoi lootuksen kukan varsia ja keräsi sen sisältä kuitua. Lootuksen kukka on todella harvinainen. Katsoin ikkunasta ja näin niitä pienen pellollisen kellumassa vedessä. Osassa oli valkoinen kukka kukkimassa. Lootus pitää täysikuusta ja silloin se on täysin auki.
Toinen nainen kerii lankaa kerälle rukilla. Menemme eteenpäin yläkertaan. Yläkerrassa kangaspuut laulavat.
Lopuksi saavumme myymälään. Sieltä voi ostaa kaikenlaisia tuotteita ja tietenkin lootuksenkukkakankaasta tehtyjä tuotteita.
Tämä näytelmä tuo mieleeni silkkitehtaan Kiinan Shanghaissa.
Siellä oli vastaava näytelmä. Se oli vaan räikeämpi: silkin teko alkoi 5 minuuttia ennen saapumistamme ja loppui kun kävelimme huoneesta ulos myymälän puolelle. Mitäpä ihminen ei tekisi elämysten ja kaupanteon vuoksi.
Pine ja Gilmore kuvailivat Experience Economy -kirjassa kuinka maailmassa kilpailu menee yhä enemmän siihen suuntaan, että firmojen on luotava elämyksiä pärjätäkseen. Silkkikutomoihin liittyvä käsityötaidon näytelmä on kuin suoraan Pinen oppikirjasta.
Inle järven näytelmässä ei ollut feikkiä kuin se, että myytävät tuotteet tehtiin muualla. Itse tehdas oli aito. Silti kokemus oli hieno ja toi historiaa aidosti esiin. Annan esitykselle 5/5 tähteä.
Lähdimme vielä uimaan. Pysähdymme hylättylle talolle järven keskellä. Siellä on lupa kenen tahansa käydä. Inle järven vesi on virkistävää. Noin 24 asteista.
Upea paikka. Inle järvi on helppo nuorille ja vanhoille. Valtava turistikohde tästä tulee ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa käydä ennenkuin kaikki löytävät Burman. Jos käyt Burmassa niin vieraile myös pikkukylissä äläkä tyydy pelkkään Inle järveen.
Työnteko voi olla myös hauskaa. Tietyömaa Myanmarissa.
Oppisopimus ja sukupolvenvaihdos Burmalaisittain.
Myanmarissa on pakollinen kouluttautua samoin kuin Suomessa. Täällä sitä ei kukaan valvo vaan vanhemmat voivat tehdä lastensa kanssa niinkuin parhaaksi näkevät. Suomessakin on mahdollista järjestää kotiopetusta. Lähtökohdat sukupolvenvaihdossa suunnilleen samanlaiset.
Moni burmalainen asuu työpaikan yhteydessä. Ihan käytännön syistä: tavaroitanei varasteta niin helposti ja asuntoja ei ole niin helposti saatavilla. Työtä ei eroteta muusta elämästä vaan elämä on työntekoa ja työnteko on elämää. Työ on burmalaisille oleellisempi ja ihmistä, ihmisen identiteettiä ja elämäntapa. Ei ole stressiä harrastuksista. On vain elämä ja hengissä pysyminen.
Lapset kasvavat työpaikan yhteydessä ja näkevät työnteon. Kuten ennenvanhaan suomessakin oli: lapset elivät maatilalla ja oppivat työnteon leikin lomassa vanhempiaan auttaen. Kyse ei ole lapsityövoimasta vaikka lapset tekevätkin töitä.
Suomessa koulutusjärjestelmä on viety niin pitkälle että korkeakoulutetut teoreetikot ovat vieraantuneet oikeasta työnteosta.
Oppisopimus tai koulutussopimus olisi siis parhaimmillaan jotain jota tehdään niin että sitä ei mielletä työnteoksi vaan elämänkouluksi.
Kun lapset kasvavat työpaikalla, he oppivat samalla työn teon ja tavat. Tällöin sukupolvenvaihdos sujuu helpommin: asiakkaat ja toimintatavat ovat tuttuja.
Täällä Burmassa on myös yksi erilaisuus suomeen nähden: täällä ei ole muita vaihtoehtoja. Suomessa lapsille laitetaan niin paljon vaihtoehtoja että he päättävät usein ryhtyä mieluummin työttömiksi taiteilijoiksi ja elämäntapaintiaaneiksi koska se kuulostaa kivemmata vaihtoehdolta.
Onnistunut sukupolvenvaihdos pienyrityksissä on kasvamista yrittäjyyteen. Suomessa meillä on niin paljon vaihtoehtoja että moni pieni yritys ei kelpaa jatkajalle. Silloin on etsittävä jatkaja suvun ulkopuolelta ja usein firma on annettava melkein ilmaiseksi tai ainakin tosi halvalla. Parempi sekin että elämäntyö saa jatkoa janjoku nuori innokas hyvän startin uralleen kuin että firma lopetetaan.
Istumme viinitilalla. Saksalainen perusti tilan vuonna 1999. Pojat maistelevat viinejä. Minä nautin lattea.
Lapset kasvavat työtä tehden ja saavat elämänkoulusta palkkaa. Oikea työ olisi monelle suomalaisellekin parempi kuin koulu. Silti lapsityövoima on mustavalkoisesti ajateltuna väärin.
Burmalaisten on periaatteessa pakko käydä koulussa. Todellisuudessa kukaan ei valvo. Monet lapset tekevät mieluusti töotä kahviloissa ja muualla. Kuukausipalkat saattavat olla 10-50 USD tasolla. Aikuisten palkat ovat korkeampia, jopa 60-100 USD per kk.
Parkkipirkko yritti kusettaa meiltä 2 dollarin pysäköintimaksua kun normaalisti maksu olisi jotain 0.2-0.3 dollaria. Kusettaja saisi onnistuessaan hyvän palkan. Epärehellisyys kannattaa lyhytnäköisesti ajateltuna. Pitkällä tähtäimellä ei ikinä.
Kun köyhät ovat köyhiä niin rikkaat ovat rikkaita. Yksi meidän illallinen täällä hienossa ravintolassa maksaa toisen kuukausipalkan verran. Siinä on tuloeroa.
Hienoimmissa ravintoloissa on hallituksen ja armeijan tyypeille oma VIP huone. Laki määrää että on oltava. Paikallisilla on myös varaa syödä toisen ihmisen kuukausipalkan arvoisia annoksia. Siinä sitä tuloeroa.
Kerjääminen ja roskien keruu ovat ammatteja. Sossu-Tatulle vähän perspektiiviä siihen mitä ihmisiä hänen ryöstämillä rahoillaan voitaisiin auttaa.
Nainen pesee pyykkiä ojassa. Kysymme respasta pesulapalvelua. Löytyy. Lienee tämä sama nainen. Kysymme jos jättää pesuun niin milloin saisi kuivattuna. Saamme vastaukseksi että jos on aamulla aurinkoista niin heti kun aurinko kuivattaa.
Vesi lämmitetään puuhellalla. Avotulella. Puut kerätään itse. Energia on ilmaista. Kun ei ole edes sähköä niin kulut ovat pienet.
Taloudellisesti voi menestyä luomalla tilapäisiä monopoleja ja hallitsemalla niitä. Sotilasjuntat, diktaattorit, oligopolit ja monopolit mahdollistavat rikastumisensa käyttämällä hyväksi talouden epätasajakautumisen. Samalla tavalla suomalaiset pistävät rahansa ylellisyyshyödykkeisiin vaikka maan rajojen ulkopuolella olisi pienituloisia joiden palkka on 10% sossutatun käteenjäävästä "palkasta". Ainoa ero on että Burmassa tehdään töitä 12-16h per päivä ja suomessa sossuttelemalla ei tartte tehdä töitä ja saa silti fyrkkaa. Suuri tuloero syntyy kun joku käyttää väärin omaa asemaansa ja järjestelmän porsaanreikiä. Onneksi järjestelmiä voi muuttaa ja kehittää. Palkkojen nousu inflaation mukana korjaa burmalaisten suuria tuloeroja ennemmin tai myöhemmin.
Sitä tarkoittaa suuri tuloero. Kaikki pysyvät silti hengissä ja ovat onnellisia. Ei tartte kitistä jos nallekarkit on väärän värisiä.
Myanmarissa on upeita teitä joita ei ole merkitty karttaan. Paikallinen oppaamme vei meidät suljetuille tiepätkille. Näkyä ja kokemusta ei voi tallentaa kameralla.
Olemme nyt olleet Myanmarissa 5 päivää. Olemme ensimmäinen suomalainen motoristiryhmä joka tutkii ja raportoi maan tilannetta. Kulttuurishokista toivuttuani olen alkanut ajattelemaan että nämä ihmiset ovat ihan tavallisia ihmisiä. Meidän käsityksemme tästä ihanasta maasta on median välityksellä todella vääristynyt.
Ihmisillä on kauheasti ennakkoluuloja ja kaikki burmalaiset tai Myanmarista tulevat lokeroidaan välittömästi epäluotettavien kategoriaan. Miksi? Miksi meidän pitää suhtautua johonkin kansaann ja maa-alueen sisällä asuviin ihmisiin epäluuloisesti? Kun olen täällä niin Elisa operaattori ei anna minun soittaa puhelimellani vaan laittaa roamauskiellon. Kaverini pankkitili jäädytettiin väärinkäyttöepäilyjen vuoksi (fraud protection). Google jo kerran bannas mut ja samoin face.
Älä usko kaikkea mitä media syöttää. Paitsi tietty Cityyn kannattaa luottaa koska City ei lokeroi vaan City on arvoliberaali. No tämä työasioista ja mielipiteestäni perinteisiä medioita ja rajoittunutta palstatilaa kohtaan (jossa tilaa riittää vain kriiseille eikä yhtään oikealle elämälle). Onneksi digiaika tekee medioistakin tasapuolisempia maailmanrauhaa ajatellen.
Upeita vuoristoteitä. Joen ylitys veneellä ja aitoa Burmalaiselämää.
Faijani opetti mulle aikanaan yhen tärkeä neuvon: älä ikinä aliarvioi ihmistä hänen pukeutumisensa vuoksi. Rikkinäisissä housuissa oleva kaveri sattaa olla miljonääri ja hän on huomenna ostamassa sinulta elämäsi isointa hommaa. Jos osaismme suhtautua samoin myös myamarilaisiin eli burmalaisiin ja kaikkiin tässä maailmassa niin maailmanrauha olisi ehkä jälleen vähän lähempänä.
Suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä elämääsi. Opetellaan yhdessä tuntemaan ne asiat mitkä ovat ennakkoluuloja ja koettakaamme olla lokeroimatta ihmisiä etukäteen ennakkoluulojemme kautta.
Näillä teillä ei ole ennen suomalaisia motoristeja näkynyt. Asfalttia ja hiekkaa. Sähköttömyyttä ja luksushotelleja.
On aivan pimeää kun herään Myanmarissa kylänpäällikön talon lattialta. Patjanani on matto. Peittonani fleecepeitto. Kukko kiekuu. Kaikki kylän kukot kiekuvat. Aurinko alkaa nousta. Linnut aloittavat viserryksen. Tuhannet linnut pitävät ääntä ja kukot.
Loikoilen kovalla patjallani. Kuulen ohuen seinän läpi ääniä kun munkit siirtyvät kohti aamuhartauttaan. Linnut laulavat. Ilma on raikasta yöllisen sateen jäljiltä.
Nukahdan uneen. Ajattelen että onnellisuus ei ole kiinni siitä miten paljon omistamme eikä siitä miten hienossa talossa asumme.
Paikalliset ajavat samoja reittejä kuin me. Ei ole muita teitä. Upeita maisemia ja aavemaisia paikkoja.
Aamupalaksi nuudeleita
Burmalaiset syövät paljon nuudeleita ja kaikkea mitä metsistä löytyy. Täällä lapset kasvatetaan tuntemaan ympäristönsä. Kaikki paikalliset osaavat kävellä metsissä ja he tietävät mitä luonnosta voi syödä.
Kyläpäällikkö lähtee tapaamiseen
Kyläpäällikkö on pukeutunut kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Hän pukee vyötä päälleen.
Kerran kuukaudessa jokaisen kylän pitää raportoida kuinka paljon asukkaita kylässä on ollut ja kuinka monta turistia on käynyt minäkin päivänä.
Kerran kylässä oli kapinallisia piilossa. Heistä yksi nukkui kiväärinsä kanssa samassa huoneessa kuin me. Siellä oli silloin myös pieni tyttölapsi joka hymyili koko ajan kapinalliselle jottei häntä tapettaisi. Vaikka tytölle sanottiin että kapinallinen on samalla puolella ka ystävä niin silti tyttö pelkäsi niin paljon että hymyili vaan koko ajan.
Paikalliset pojat halusivat esitellä stendariaan. Teiden varsilla on kaikenlaisia eläimiä: aaseja, vesipuhveleita, ankkoja, hanhia, koira, kameli?, kissoja
Hiekkatie jatkuu
Ajamme kohti kiellettyä aluetta. Meillä on lupa ajaa sinne lähelle muttei sota-alueelle. Mogoke kylään saisi myös luvan oppaa kanssa ohjattuna mutta ei moottoripyörien kanssa. Ilmeisesti oppaat eivät halua ajaa moottoripyörillä.
Tie on kivikkoista ja väistelemme vesilätäkköjä. Maisemat ovat häikäisevät. Isoja pudotuksia. Rotkoja. Jyrkänteitä. Valtavia puita. Sademetsän tuoksu. Ihania mutkia. Kyliä kuin historiankirjoista.
Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Nautimme ajamisesta. En ole ennen ajanut näin kivikkoista tietä mutta opin nopeasti. Annan moottoripyörän tehdä työt ja nautin kivien yli hyppelystä ja ajamisesta. Välillä kura roiskuu mutta se ei haittaa. Sen minkä Myanmar kastelee sen Burma kuivattaa.
Taistelujen todellinen syy
Pohjoinen alue on kuuluisa jalokivistä, rubiineista ja kullasta. Sen vuoksi Brititkin Burman aikanaan valtasivat. Suljetulla alueella on paljon rikkauksia ja kaivoksia joista kapinalliset eivät halua alkaa maksamaan 20% kaivosveroa Myanmarille. Miljardibisneksessä 20% on niin iso raha että kannattaa vähän vertakin vuodattaa. Tämä lienee todellinen syy siihen että kapinalliset jatkavat taisteluja.
Jalokivimyyjä
Pysähdymme pitämään taukoa. Syömme pienet nuudelisopat. Nuori äiti syöttää lastaan. Lasten syntyminen on merkki siitä että ihmiset uskovat tulevaisuuteen.
Olemme juuri lähdössä. Äiti pesee lapsen peppua, noin 1 vuotias vauvahan se vielä on. Samanlaista on ihmisen elämä joka kulttuurissa. Pakistanilais-intialaisen näköinen pukumies tulee luoksemme ja kysyy haluammeko ostaa rubiinia 500 dollarilla. Kieltäydymme vaikka olisihan se kiva tuliainen
Joutuisimme poliisin tehotarkastukseen jos lähtisimme Mogokiin päin risteyksestä. Ajelemme Pyin Oo Lwiniin päin. Tie on uudehko kapea asfalttitie. Tie mutkittelee vuorten huipulla. Näkymät ovat mahtavat. Ajelen teepaitasillani ja shortseilla. Elämä on ihanaa!
Ensimmäinen suomalainen motoristiryhmä Myanmarissa.
Kiipesimme juuri vuorille prätkillä. Alkumatka satoi kaatamalla mutta pian sade loppui ja lämmin Burman aurinko kuivasi meidät. Matkalla näimme paljon kulkukoiria. Yksi juoksi juuri prätkäni edestä täysiä tien yli. Kulkukoiria on tässä maassa älyttömän paljon. Matkalla näkyi myös vesipuhveleita, lampaita, lehmiä, kissoja ja hanhia.
Liikenne on hauska. Välillä risteyksestä pitää lähteä väärään suuntaan autoja vastaan ja pitää ajaa satoja metrejä vastavirtaan, josta sitten vasta pääsee omalle kaistalle. Tuntuu näin länkkäristä aika hurjalta kun liikenne saattaa välillä mennä kahteen suuntaan samalla kaistalla. Täällä se on ihan normaalia.
Burman Cybercity
Myanmarin hallitus päätti vuosia sitten, että tehdään Burmasta Hightech maa. He perustivat High-Tech Cityn Cybercity Yadanarpon.
Täällä on luottamukseen ja palveluksiin perustuva bisneskulttuuri. Hallitus rakensi tiet High-Tech Cityyn vuoren huipulle ja pyysi paikallisia yrityksiä perustamaan sinne toimiston. Vastalahjaksi yritykset saavat jalokivikaivosoikeuksia yms jolla itse bisnes tehdään. "Joskus täytyy tehdä jotain muuta, että voi tehdä sitä mitä haluaa" -sääntö pätee Myanmarissakin.
Cybercityn hienot rakennukset rakennettiin mutta yhtään työntekijää ei kaupunkiin saatu. Kaupungissa ei asu ketään, on vain hienot toimistot. Nyt tänne rakennetaan 2 yliopistoa ja toivotaan että sitä kautta kylään muuttaisi ihmisiä ja jäisi tekemään töitä.
Prätkä hajalla
Olimme juuri lähteneet High-Tech Citystä kun yksi ihan uusista Hondistamme otti ja hyytyi. Onneksi läheltä löytyi paikallinen moottoripyörämekaanikko, joka lupasi korjata rikkinäisen sytyttimen.
Hondaan voi yleensä luottaan mutta tämä onkin erikoisversio: kiinalainen Honda. Menimme syömään ja sillä välin paikallinen meksu eli mekaanikko vaihtoi lähes uuteen 1700km ajettuun Kiina-Hondaan puolan hiilen. Prätkä taas kunnossa.
Pääsimme huristelemaan eteenpäin kohti upeaa vuoristoa ja serpentiinimutkatietä. Muutamien tietullien jälkeen kaahailimme näköalapaikalle Goktiek :iin jonne kurvatessamme yksi meistä veti ekat pannut. On kahdenlaisia Suomalaisia motoristeja Burmassa sellaisia jotka ovat kaatuneet tällä reissulla ja sellaisia jotka eivät ole vielä kaatuneet tällä reissulla. Ei kaatuminen ole vaarallista. Eikä nytkään käynyt mitään.
Näköalalle päästyämme napsimme muutamat kuvat ja nautimme näköalan kanssa pienet virvokkeet.
1800 luvun kello
Näköalatasanteella olevan ravintolan isäntä kysyi meiltä jännittyneenä haluammeko nähdä kellon. Ihmettelimme, että mitähän tämä yrittäjä oikein meinaa ja uteliaisuuttamme ilmoitimme että tottakai halusimme.
Papparainen lähti innoissaan takahuoneeseen ja toi pian meille pumpulissa nähtäväksi kellon. Setä ilmoitti saaneensa sen isoisältään. Arvuuttelimme kellon arvoa. Setä ei myynyt kelloa meille 1000 dollarilla.
Jatkoimme matkaa pitkin hyväkuntoisia teitä. Katselimme kauniita maisemia ja pian saavuimme Kyaukme:en kylään jossa meitä odotti pieneen Shwe Palaung heimoon kuuluva paikallisoppaamme. Aurinko laskeutui ja lähdimme pimeässä kohti tutkimatonta vuoristoa.
Hu gwat village
Tie numero 312 on karttaan merkitty päätie, mutta se on hiekkatie. Hiekkatie on aikalailla kiltti kuvaus tästä tiestä, jonka pienimmät kivet ovat nyrkin kokoisia. Osa tiepätkästä on päivällisen sateen jälkeen todella liukasta ja jyrkkää. Onneksi on niin pimeää ettemme tajua miten korkealla olemme ja miten lähellä rotkoja liukastelemme. Korksus meren pinnasta on 1100metriä.
Saavumme kahden tunnin ajamisen jälkeen vihdoin väsyneenä perille Hu Gwatiin, joka on 3000 ihmisen kylä keskellä ei mitään. Piha on mutainen ja hiekkainen. Asuntomme on sähkötön mukava vanha kylänvanhimman kylä. Sisällä ei luonnollisestikaan saa pitää kenkiä.
Syömme erittäin hyvin rakkaudella tehtyä ruokaa. Turisteja kylässä käy harvoin ja tuntuu että me olemme kylän suurin turistinähtävyys. Turismia ei Burmassa ole ennen 2011 vuotta ollutkaan. Kylän tärkeimmät elinkeinot ovat oopiumin ja teen viljely. Teetä saa myytyä isompiin kaupunkeihin. Huumeilla on omat välitystiensä.
Muut turistit ovat pääasiassa paikallisia ja harvoin täällä käy ulkkisturisteja. Vaeltelu ja luolaseikkailut sekä kiipeily on mahdollista. Täällä päin Myanmaria on todella paljon kauniita maisemia. En ole tämän kylän maisemia vielä nähnyt koska on edelleenkin säkkipimeää.
Sotilaita tuli vastaan
Kun ajoimme tänne kylään meitä vastaan tuli noin viisikymmentä sotilasta kiväärit olallaan sekä muutamia sotilasajoneuvoja. Lähistöllä olevalla alueella kapinalliset ja hallitus taistelevat. Me joudumme menemään taistelun läpi. Mutta se ei kuulemma ole vaarallista. Me emme ole kummankaan osapuolen kohde.
Kuumailmapallon lähetys taivaalle
Kävelemme iltaruoan jälkeen kylän raitilla. Kolme kauppaa on vielä auki. Kaupat ovat sekatavarakauppoja joissa ei globaaleita brändejä näy.
Eilen vietettiin Buddhan taivasta laskeutumisen päivää. Muutamia kuumailmapalloja oli juhlista jäänyt jäljelle ja kylän lapset ovat sytyttämässä kuumailmapalloa.
Ensimmäinen kuumailmapallo saadaan ilmaan tulen avulla lämmittämällä. Pallo nousee talojen kattojen tasolle mutta laskeutuu sitten alas. Toinenkaan ei lähde sen korkeammalle. Usein pallot lentävät korkealle ja kauas kauniisti tulen valoa loistaen.
Henkien talo
Olemme melkein vuoren huipulla 50 metriä ylempänä on henkien talo jonne kaikki kuolleet menevät. Paikallisten mielestä siellä on pelottavaa kun siellä on haamuja. Aika taikauskoista. Täällä haudataan ihmiset metsiin ja siksi metsissä on pelottavaa. Käymme katsastamassa tiikeripatsaat ja henkien päällikön. Kengät pitää taas ottaa pois. Ihan hieno mesta.
Sumu on noussut. Olemme pilven sisällä. Kävelemme alas kyläpäällikön talolle. Matkalla kuulemme kun munkit kuuntelevat musiikkia. Kunnon munkit eivät saisi kuunnella musiikkia. Työnnämme prätkät taloon sisälle etteivät uteliaat lapset vääntele bensahanoja yms vääriin asentoihin.
Lattia on patjana. Lakanana on viltti. Painan pääni tyynylle ja peittelen itseni huopaan. Kuuntelen tuhansien lintujen yölaulua. Vaivun pian uneen täällä kyläpäällikön talossa. Vuoren huipulla. Pilven sisällä. Burmassa. Keskellä ei mitään.
Moni ihminen maailmassa ei osaa osoittaa kartalta missä Burma on. Edes kaikilla Aasialaisilla ei ole tarkkaa käsitystä maan laajuudesta vaikka Burma on maailman tiheimmin asuttujen Kiinan ja Intian naapurimaa. Kyllä: myös Kiina on Burman naapurimaa. Burman naapurimaita Kiinan ja Intian lisäksi ovat Laos (missä se on?), Bangladesh (joo ehkä tiedän missä se on?) ja Thaimaa (aa...tän mä tiiän, tää on helppo). En kuitenkaan tiennyt että Burman pinta ala on 677000 neliökilometriä ja että maassa asuu 65 miljoonaa ihanaa ihmistä.
Burmassa aika on pysähtynyt. Argaaritalous jyrää vielä. Maa kehittyy kuitenkin kovaa vauhtia.
Burmassa aika on pysähtynyt
Moni Burmaan matkannut sanoo matkan olevan kuin aikamatka 1900 -luvun alkupuolelle. Sähköä ei ole joka paikassa eikä kaasua. Moni helmikorvakoruturisti saattaa kitistä pienistä asioista kuten: hotellin tervetulodrinkissä ei ollut jääpaloja tai että miksi kengät pitää riisua ja miksi pitää paljain jaloin kiivetä Shwe Dagonille. Ne asiat mitkä meille länkkäreille (länsimaalaisille) on normaalia hyödykettä on Burmalaisille vielä kaukaista utopiaa ja päinvastoin: se mitä Burmalaiset pitävät normaalina on meille suomalaisille kulttuurishokki.
Kaikilla burmalaisilla ei olisi varaantällaiseen luksushotelliin. Ihanaa olla rikkaassa kuplassa kehittyvän maan sisällä.
Burmassa varallisuuserot ovat valtavat
Samalla kun toiset sinnittelevät hengissä pysyäkseen, on toisilla varaa pitää huippuelintasoa yllä. Jokainen meistä suomalaisista keskituloisista voisi Burmassa pitää omaa palvelijaa, useita autoja, isoa taloa ja puutarhaa, puutarhuria. Jokainen suomalainen keskituloinen voisi nauttia epäkehittyneen maan edullisesta hintatasosta ja lentää silloin tällöin ulkomaille ökyluksusshoppailureissuille. Me Suomalaiset olemme kaikki hyvätuloisia, jos suhteutamme tulomme meidän ostovoimaan Burmassa.
"It is only time, with the growth of symphathy, that the charm and beauty of the palace steal on one." - V.C. Scott O' Connor, Mandalay and Other Cities of the Past in Burma
"Apua! Kännykkäliittymä maksaa 150 dollaria kuukaudessa!".
Jos muistamme mitä puhelut ja data 90-luvulla suomessa maksoivat niin osaisimme suhtautua asiaan. Totumme asioihin niin ettemme enää osaa arvostaa niitä. Emme osaa arvostaa rajatonta edullista mobiilia dataa joka edistää demokratiaa Suomessa.
Emme osaa arvostaa sähköä ja kitisemme ja vaadimme käsittämättömiä korvauksia jos myrsky on kaatanut puita sähköjohtojen päälle emmekä saa sähköä keskelle metsää pariin päivään.
Täytyy lentää kauas että näkee lähelle
Meillä Suomessa on oikeasti tosi edistyksellistä. Osaammeko arvostaa sitä? Olemmeko kiitollisia siitä että meillä on vaikkapa kaikkia lääkkeitä saatavilla ja että kaikkien Suomalaisten on mahdollista saada loistavaa koulutusta jos vain haluaa. Olkaamme kiitollisia siitä mitä meillä on.
"Burma. Se on niin kaunis ja surullinen.
Moni asia Burman surullisuudessa syntyy Burman kauneudesta." - Timothy Syrota, Welcome to Burma and Enjoy the Totalitarian Experience -kirjassa
Kiipeilijälle tarjolla korkeita vuoria
Moni Burmalainen ei ole ikinä nähnyt lunta. Silti maan pohjoisimmissa osissa kohoavat Himalajan vuoret ovat yhdet maailman upeimmista vuorista lumihuippuineen ja maisemineen.
Joki, Mandalay, Myanmar
Suomeakin pidempi joki
Burman pinta-alasta ja koosta kertoo jotain Ayeyarwady joka on maan pisin joki. Tämä Himalajalta lähtevä joki on yli 2000 km pitkä eli paljon pidempi kuin Suomi. Sen varrella maanviljelijäyrittäjät pitävät viljelysbisneksiään ja logistiikkayrittäjät hyödyntävät sitä ekologisena kuljetusreittinä.
Joki ei ole kuitenkaan vielä edes yhtä pitkä kuin koko Burma vaan Burma on noin tuplat suomen pituinen jatkuen melkein alas Malesiaan asti(muttei ihan).
Meidän hotelli Mandalayssä on Royal Power Hotel
Siirretäänpäs pääkaupunki toisaalle
Valtaa pitävät ovat monissa maissa tehneet pääkaupunkikepposen. Suomessakin pääkaupunki oli aikaisemmin Turku Åbo mutta pääkaupunki siirrettiinkin yllättäen määräyksestä Stadiin eli Helsinkiin.
Samanlainen temppu tehtiin Myanmarissa kun sotilashallitus yhtäkkiä vuonna 2005 päätti vaihtaa ikiaikaisen pääkaupungin Yangonin tilalle uuden pääkaupungin uuteen Nay Pyi Daw:iin "royal city" kaupunkiin.
Burman eli Myanmarin isoimmat kaupungit
1. Yangon 5 M
2. Mandalay 1.2M, tänne olen juuri lentämässä
3. Mawlamyine (Moulmein) 0.3 M
4. Muut kaupungit ovat pikkuruisia
Parhaat bisnekset Burmassa
Huumekauppa on yksi parhaista ja epäeettisimmistä bisneksistä monessa maassa. Niin on myös Burmassa.
Onhan täällä muitakin bisneksiä. Ihan normaalia rakentamista, maanviljelyä, kanafarmarihommia, energiaa ja kaupustelua. Nettipuolella ois kyllä vielä puuhattavaa... vink vink.
Maanviljeleminen on Myanmarissa tärkeä elinkeino. Pellot ovat muodoiltaan kauniita, kuin käsin piirrettyjä.
Lentokone laskeutuu Myanmariin
Lentokone laskeutuu. Maanviljelijöiden pläntit ovat kauniisti käsin muotoiltuja. Ne harvat tiet joita näkyy ovat viivasuoria. Lentoasema on kuin temppeli. Kultakattoisia säihkyviä temppeleitä näkyy joka paikassa.
Kone on maassa. Sataa vettä. Sateenvarjoja meille pitävät lentoemot saattavat jokaisen matkustajan 70-lukuhenkiseen dieseliltä tuoksuvaan bussiin. Sotilaita ja virkapukuisia on vastassa. Virkamiehiä ei saa kuulemma kuvata. En kuvaa jottei tule hankaluuksia.
Lentokentällä meidät ottaa vastaan 70-luku henkimen dieseliltä tuoksuva bussi
Hain Viisumin etukäteen Bangkokista Myanmarin lähetystöstä. Lentoasemalla näyttää olevan myös Visa On Arrival piste. Sinne menee muutama maahantulija.
Myanmarin aakkosto on ihan omanlaisensa. En ymmärrä näistä kirjaimista yhtään enkä edes tiedä onko nämä kirjaimia vai numeroita.
Passintarkastuksessa kenelläkään ei ole kiire
Virkailija laittaa leimoja rauhassa. Kaikki jonoissa seisovat turistit ovat innostuksesta ja jännityksestä hieman liikehteleväisiä ja hermostuneita. Virkailijalla ei ole mikään kiire: hän laittaa söpön vaaleanvihreän pöytätuulettimen päälle.
Maahantulojonot erotetaan toisistaan vaaleansini-vaaleanpuna-puna-vaaleanvihreä -värisillä ketjuilla. Kaikki on järjestyksessä.
Mandalay Myanmar. Lentokentän vessa. Parempi kuin odotin.
Maan laadun näkee yleensä vessojen tasosta. Suhteellisen siistiä. Pöntön vesi on ruskeahkoa. Ainakin ensi mielikuva maasta on hyvä.
Tägit. Täältäkin näitä löytyy. Oiskohan jonkun turistin vääntämä?
Todellisuus paljastuu
Zach ja Severi ovat vastassa. Pakkaamme kamat Zachin autoon ja huristelemme kohti Royal Power Hotellia. Zachin vaimo on paikallinen ja heillä on prätkävuokraamon lisäksi kanafarmi.
Autot Myanmarissa ovat oikeakätisiä vaikka ajellaan oikealla puolella. Erikoista.
Zach ajelee kadun oikealla puolella ja ratti on oikealla puolella. Jotain outoa tässä on mietin ja kysyn. Myanmarissa ajellaan oikealla puolella koska kun maa itsenäistyi niin paikalliset halusivat jotain muuta tilalle. Brittien vasemmalla puolella ajo sai jäädä ja kansallista identiteettiä ruokittiin ajamalla oikealla puolella. Suomalaista miellyttää. Auto on kuitenkin vääräkätinen eli ohittaessa pitää mennä todella paljon vasemmalle että näkee edellä ajavan ohi.
Mopoja ja skoottereita Myanmarissa on paljon. Niiden maahantuonti on hyvä bisnes. Moni hakee skoottereita 2 yhden päällä ajaen esim Kiinasta.
Autot Burmaan tai siis Myanmariin tuodaan ulkomailta. Pääosin Japanista. Autoissa on joku vakuutusjuttu jonka vuoksi vakuutukset nousevat kovasti kun auto vanhenee ja siksi maahan tuodaan paljon uusia autoja. Jälkimarkkinat käytetyille autoille löytyvät naapurimaista jossa oikealta ajettaville autoille on enemmän kysyntää. Ehkäpä uudet kannattaa valmiiksi hankkia sellaisina että ne saa myytyä paremmalla hinnalla. Älykästä bisnesajattelua.
Mun paras kaveri seuraavat 2 viikkoa. Olemme ensimmäinen suomalainen prätkäseikkailuporukka Myanmarissa ikinä.
Päätämme ajaa Zachin himan kautta. Heidän koko suku asuu samassa suvun omistamassa kerrostalossa. Maa on kallista joten pitää rakentaa ylöspäin.
Saan prätkän. Onpa nautinnollista ajaa teepaita päällä shortseissa ja avokypärässä.
Tämä prätkä on mun paras kaveri seuraavat 2 viikkoa.
Majoituimme hotellille josta avautuu mahtavat näkymät kaupungin yli ja vuorille saakka. Hotelli on laadukas ja täynnä turvamiehiä. Tuntuu kivalta. Seikkailun jännittävin osa on takana. Epämukavuusalue on ylitetty ja huomaan olevani vielä hengissä.
Söimme burmalaista ruokaa eikä vatsani ole ainakaan vielä mennyt sekaisin. Olen jopa ajanut jo prätkää Myanmarissa. Kulttuuri on shokki mutta uskon sopeutuvani, ainakin pariksi viikoksi.
Tee Shops: Vinkki teenjuojille
Burmalaiset eivät pese astioita kovin hyvin. Teetä riittää termospullossa todella paljon. Voit pestä teekupin itse siten että täytät kupin teellä yli äyräiden. Sen jälkeen peset kupin servetillä teen kanssa. Käytät siis teetä pesuvetenä. Heität servetin ja teen pois ja kaadat uuden teen puhtaaseen itse pesemääsi kuppiin.
Myanmar vai Burma?
Olemme siis Burmassa joka on viralliselta nimeltään Myanmar. Zach puhuu vuorotellen burman rahasta ja burman kielestä ja myanmarissa asumisesta. Arkikielessä Burma ja Myanmar ovat kuin Viro ja Eesti suomalaisille. Sekoittuu sopivasti eikä juuri ketään haittaa.
Kysyn myös saako sotilaita kuvata. Periaatteessa jotkut eivät tykkää mutta kyllä he sitten sanovat. Vaaraa kuvaamisessa ei ole.
Noin puolet maasta on jo sellaista jonne saa mennä. Loput aukeavat heti kun siellä on turvallista. Muuten täällä on ihan turvallista liikkua.
Me olemme ne viisi hullua motoristia. Olemme ne viisi tutkimusmatkailijaa jotka kartoittavat teille maailmaa uusin silmin. Olemme ensimmäinen suomalainen motoristiryhmä matkalla Burmaan.
Kulttuurishokki
Olen ennenkin ollut maassa jossa on sotatila, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun saan jatkuvasti viestejä että matkasuunnitelmaa pitää muuttaa koska siellä minne aioimme mennä on pieni "ei vaarallinen" sota ja että "naapurihotellissa oli räjäytetty pommi, kukaan ei kuollut mutta moni haavoitttui".
Kulttuurishokki on sitä että mennään oman totutun mukavuusalueen ulkopuolelle. Oman epämukavuusalueen saavuttaminen voi olla jollekin sitä että menee koulussa luokan eteen esiintymään, toiselle se on jo kokemuksen myötä laajentunut ja jännittää puhu vain yli 100 hengen tilaisuuksissa. Epämukavuusalueille meneminen laajentaa omaa mukavuusaluetta. Haluan mennä Burmaan koska haluan laajentaa mukavuusaluettani janhaluan oppia perspektiivejä meidän suomalaisten elämään. Haluan ymmärtää eri kulttuureja jotta osaisin suvaita paremmin esim maahanmuuttoa.
Burman kulttuurin ymmärtämisen ABC
Jotta voi ymmärtää toisen ihmisen elinympäristöä ja kulttuuria, täytyy ymmärtää mistä hän on tullut. Täytyy ymmärtää kuka tämä ihminen on ja mitä hän arvostaa. Kulttuurin ymmärtämistä auttaa ihmisen elämän arvojen ymmärtäminen. Ymmärtääkseeni jotain Burman kulttuurista minun täytyy oppia tuntemaan maassa totutut käytännöt ja ihmissuhteiden vaikutukset. Etiketti ja kunnioittamissäännöt ovat myös ihmisten kulttuurista kiinni.
Haluan oppia sen ketkä puhuvat itsestään Burmalaisina ja ketkä vielä haluavat olla Myanmarilaisia. Myanmar -aikakausi päättyi virallisesti 2011 mutta ihmisten mielistä et saa historiaa pois. Me suomalaisetkin muistutamme että olemme olleet osa Ruotsia ja osa Venäjää mutta nyt olemme itsenäisiä ja olemme sitä puolustaneet.
Haluan kokea kulttuurishokin ja ymmärtää ne pinttyneet ajattelun rakenteet minussa jotka aiheuttavat shokkireaktion. Arman Alizad sanoisi: "Nää ihmiset elää joka päivä näin.", niin elää ja se mikä meille on ihmeellistä on heille ihan tavallista ja jokapäiväistä.
Onko Burmassa turvallista?
On ja ei. Jos missä tahansa maassa kadulla tappelee kaksi ihmistä ja menet väliin saat todennäköisesti itsekin turpiisi. Sama sääntö pätee Burmassa. Burmassa asuu 60 Miljoonaa ihmistä. Jos mä olen se 1 ihminen 60miljoonasta jonka on tarkoitus kuolla niin sille en voi mitään. Voin silti pysytellä poissa riitelyistä ja taisteluista. Voin antaa ihmisten ratkaista omat riitansa.
Jännittää ihan sikana! Se on merkki siitä että olen astumassa epämukavuusalueelle. Oppimista ei aiheudu ilman poisoppimista. Kunto ei kasva ilman hikoilua. Kulttuureja et voi opetella kirjoista tai blogeista: kulttuurit täytyy kokea ja ymmärtää.
Menestystä ja suvaitsevaisuutta elämääsi.
Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä
ps. Jos tää jää mun vikaks postaukseks ni mä haluan vaan sanoa että rakastan teitä kaikkia ihmisiä. Ootte ihania. Pitäkää huolta itsestänne ja toisista. Nosta peukku ylös. Nauti elämästä!
