KYSYMYS: Olemme olleet yhdessä n. 20 vuotta mieheni kanssa. menimme naimisiin n.4 vuotta sitten, ja meille syntyi monien vuosien odotuksen jälkeen poika.
Minusta tuli aluksi ylihuolehtiva ja kaikkeen puuttuva sekä tarkoin neuvolan ohjeita seuraava epäilevä äiti. Nyt olen päässyt siitä ainakin osittain eroon. N. vuosi syntymän jälkeen sain poliisilta viestin jossa minun epäillään vieneen työpaikaltani n. 25000 euroa. Minulla ei ole asiasta mitään tietoa. Mutta tämän jälkeen tämä suht onnellinen avioliitto on ajautunut sellaiseen kriisiin, jossa minä latelen totuuksia miehelleni ja hän ei minulle vastaa. Lapsen kuullen olemme välttäneet tappelua ja pyrimme hoitamaan häntä kuitenkin mahdollisuuksien mukaan hyvin.
Tämä poliisi asia on edelleen kesken ja olemme viittä vailla eroamassa. Itse en enää jaksa edes yrittää, jos hän haluaa olla hiljaa ja puhumatta, niin olkoon. Hän ei muutenkaan tunnu enää välittävän minusta. Mitä tehdä?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa kerrot kahdesta isosta asiasta, jotka ovat vaikuttaneet parisuhteeseenne.
Ensinnäkin teille syntyi lapsi. On hienoa, että huomaat nyt sen, miten lapsen saaminen, vuosien odotuksen ja pettymysten jälkeen vaikutti sinuun. Se teki sinusta ylihuolehtivan, kaikkeen puuttuvan, tarkan ja epäilevän äidin. Käyttäytymisesi on monin tavoin ymmärrettävää. On hienoa, että olet nyt pystynyt muuttamaan sitä. Valitettavasti se on osaltaan vaikuttanut yhteiseen parisuhteeseenne ja mieheesi? Oletteko pystyneet puhumaan asiasta? Onko hän kertonut, miten hän koki nuo ajat, lapsettomuuden, lapsen saamisen ja sinun reagoinnin? Oletko ottanut omalta osaltasi vastuuta tilanteesta ja pyytänyt käyttäytymistäsi anteeksi mieheltäsi? Vai onko tapahtunut jäänyt käsittelemättä, väliinne?
Sitten tapahtui yllättäen toinen iso asia, tilanteessa, jossa teillä oli pieni lapsi ja olitte jo valmiiksi monin tavoin uuden tilanteen kuormittamia. On todella järkyttävää joutua syytetyksi rikoksesta, jota ei ole tehnyt. Miten tämä asia, jonka on täytynyt kuormittaa sinua todella paljon, on vaikuttanut sinuun ja käyttäytymiseesi? Entä miten miehesi on suhtautunut asiaan? Koetko, että miehesi on ollut sinun puolellasi, tukenut sinua? Vai tuliko tämäkin asia väliinne?
Sanot, että latelet totuuksia miehellesi. Mitä mahdat tällä tarkoittaa? Mitä ovat nuo totuudet? Joka tapauksessa ymmärrän viestistäsi, että miehesi on reagoinut tapahtuneeseen vetäytymällä, lakkaamalla puhumisen, hiljaisuudella. Tämä on ymmärrettävää ja itse asiassa hyvinkin tavallinen tapa, erityisesti miehille, reagoida tilanteessa, jossa he kokevat itsensä syytetyiksi ja keinottomiksi. Itse asiassa tavallisin asia, mitä miehet kuvaavat pariterapiatilanteissa on, että kaikki mitä he sanovat tai tekevät vie asioita vain huonompaan suuntaan ja siksi on helpompaa lakata yrittämästä, vetäytyä. Mutta kun puoliso vetäytyy, niin se ymmärrettävästi tulkitaan niin, että hän ei enää välitä minusta, meistä. Näin sinäkin olet miehesi käyttäytymisen kokenut.
Teillä on pitkä yhteinen historia ja vihdoin kauan kaivattu yhteinen lapsi. On surullista, että olette joutuneet näin kauas toisistanne, kumpikin suremaan tapahtuneita yksin, erillään toisistanne. Miten saisitte vihellettyä tämän kielteisen kehän välillänne poikki? Pysyisitkö lähestymään miestäsi rauhan lippua heilutellen? Sano hänelle, että haluaisit jutella hänen kanssaan siitä, mitä teille parina on tapahtunut. Yritä pysyä rauhallisena vaikka hän ei heti olisi valmis puhumaan. Yritä houkutella häntä sovittelevana, hyvällä. Ehdota, että varaisitte kahdenkeskistä aikaa juttelulle, mieluummin niin, että lapsi ei ole paikalla. Sano, että haluat kuulla hänen ajatuksiaan ja tunnelmiaan. Älä syytä. Puhu mieluummin itsestäsi, omista tunnelmistasi ja tunteistasi, kuin hänestä. Viestistäsi luen huolesi ja hätäsi teistä ja yhteisestä suhteestanne. Kerro siitä hänelle. Kerro mitä tarvitset häneltä. Kysy mieheltäsi mitä hän kaipaa sinulta. Kysy hänen ajatuksiaan siitä miten voisitte mennä tilanteessa eteenpäin, uudenlaiseen suuntaan. Saattaa hyvin olla, että yksi keskustelu ei auta. Saattaa myös olla, että meinaatte joutua entisenlaisiin kielteisiin keskusteluihin. Älkää kuitenkaan luovuttako. Todetkaa, että nyt tämä meinaa mennä taas huonosti mutta yritetään uudestaan toisella kerralla.
Tällaisia ajatuksia viestisi toi mieleeni. Toivottavasti ne voisivat aukaista jotain uusia polkuja. Toivotan sinulle voimia tilanteeseenne!
KYSYMYS: Parisuhde taas jäissä. Mieskaverini käytös taas ala-arvoista minua kohtaan. Oltiin vappuna lähibaarissa. Pukeuduin nätisti, mekko päälle, hajuvettä ym. Mieskaveri toppuutteli jotta laita ennemmin jotain peittävämpää. Mulla alkoi olla kivaa. Oli juttuseuraa ja annas olla kun eräs mies tanssitti minua. Kaverini ei sulattanut sitä vaan hyökkäsi toisen miehen päälle. Lähdin paikalta pois. Kaveri jo siinä tilanteessa poistettiiin ennemmin baarista ja meni vissiin kotiinsa. Ei tullut onneks luokseni yöksi. Mut lauantaiaamuna tuli asuntooni ilmottamatta kun hänellä on kotiavaimeni hallussa. 2 kertaa aiemminkin on tullut tarkistaakseen onko mulla joku muu täällä. Viime kerralla ei puhunut mulle mitään. Otti vaan jääkaapistani ostamansa ruuat. Nyt tämän jälkeen ei ole muuta kun mököttänyt. Ehdotin kuitenkin sunnuntaina voisinko edes tunniksi tulla juttelemaan. Ei halunnut.
Hän on viime aikoina muitten kuullenkin mua loukannu. 9 vuotta on tunnettu. Monta kesää olen hänen moottoripyöränsä kyydissä ollut ja olen tykännyt. Mut ennen tätä riitaa hän sanoi mulle että toisella tavalla sinne kyytiin noustaan eikä niin miten olen tähän asti. Käytiin vappuaattona hänen kotimökillä makkaran paistossa ja häntä ei pitkään aikaan näkynyt. Kunnes ilmaantui ja kysyin missä olit. Vastas et luinpa tuolla vintillä Moottoripyörälehtee ja kukua että Tule kyytiin beibi. Sillä hetkellä menin hiljaiseksi ja makkaranpaisto hänen siskonsa ja sen miehen kanssa menetti hohtonsa. Tosi ylimielisesti käyttäytyi ja pitkän aikaa mulle negatiivista tunnetta tuottanut. Mietin miten voisin, ja miksi hän noin tekee.
Hyvät hetket joita on ollut auttaa jaksamaan, mut mitä tehdä? Siivosin myös hänen kotinsa joitain viikkoja sitten ja ikkunatkin pesin. Onko tervettä olla noin mustasukkainen??
Sirpuli 52
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kertomiesi asioiden ja tilanteiden perusteella kuulostaa siltä, että parisuhteessanne ei tällä hetkellä ole kummakaan näkökulmasta riittävästi luottamusta ja turvallisuutta. Mustasukkaisuus kertoo usein turvattomuuden tunteesta ja menettämisen pelosta. Miehesi ei ehkä jostain syystä voi luottaa siihen, että hän on sinulle tärkein. Onkohan mahdollisesti niin, että hän ei oikein osaa kertoa tästä olostaan, vaan reagoi suuttumalla ja käyttäytymällä huonosti. Mietin, onko jotain tapoja, jolla voisit lisätä hänen turvallisuudentunnettaan ja luottamustaan siihen, että sinä haluat olla hänen kanssaan ja hän on sinulle tärkein? Oletko sanonut sen hänelle? Kun miehesi ei jostain syystä pysty puhumaan ja kertomaan omista tuntemuksistaan ja epävarmuuksistaan, niin onkohan niin, että ne näkyvät sitten mm. ikävinä puheina sinua kohtaan? On ymmärrettävää, että ne loukkaavat ja satuttavat sinua aiheuttaen sinulle turvattomuutta. Voiko luottaa ihmiseen joka puhuu minulle rumasti ja loukkaa minua?
Ymmärsin viestistäsi, että olette olleet yhdessä jo pitkään mutta nyt, viime aikoina tilanne suhteessanne on huonontunut ja miehesi loukkaava käytös ja puheet ovat alkaneet sitä myöten. Jos suhteenne on aiemmin ollut välillänne hyvä, niin tapahtuiko jotain joka muutti tilannetta? Joskus suhteeseen voi esimerkiksi tulla loukkauksia, jotka muuttavat parisuhdetta. Saattaa olla, että toinen osapuoli ei edes tiedä, että joku tilanne on tuntunut toisesta pahalta.
Sanot, että hyvät hetket auttavat jaksamaan. Minkälaiset ovat olosuhteet silloin kun teillä on hyviä hetkiä? Todennäköisesti ne ovat sellaisia, joissa kummallakin on hyvä ja turvallinen olla toistenne seurassa. Entä pystyttekö juttelemaan toistenne kanssa myös hankalista asioista? Jos pari ei pysty käsittelemään välilleen tulevia hankalia asioita ja erimielisyyksiä, ne joko ”haudataan elävältä” eli ne jäävät käsittelemättä tai sitten ne purkautuvat mitä kummallisimpina reagointeina eri tilanteissa. Niin tai näin, puhumattomat asiat jäävät vaikuttamaan parisuhteeseen, kasaantuvat parin välille. Ne haurastuttavat parisuhdetta ja tuovat siihen turvattomuutta.
Voisitko lähestyä miestäsi sanomalla, että haluaisit ymmärtää mitä suhteellenne on tapahtunut viime aikoina. Kysy onko asioita, jotka ovat mahdollisesti jääneet vaivaamaan häntä. Kuuntele mitä hän kertoo. Älä väitä vastaan tai puolustaudu. Yritä vain kuunnella mitä hän sanoo. On myös tärkeää, että sanot hänelle, että haluat olla hänen kanssaan, että hän on sinulle tärkein ja että miehesi voi luottaa siihen. Ei tarvitse sopeutua toisen huonoon kohteluun tai loukkaavaan käytökseen tai puheisiin. Olisi kuitenkin hyvä selvittää onko tuon käyttäytymisen takana jotain epävarmuutta ja turvattomuutta, josta miehesi ei osaa puhua. On myös tärkeää, että sinä voisit tuoda esille niitä asioita, joita sinä häneltä toivot suhteessanne.
Hei. Minulla ja tyttöystävälläni tuli riitaa turhasta aiheesta, mutta pääsyyllinen hänen suuttumiseensa olen minä. Sen tiedän itsekkin. Kaipaan nyt lähinnä neuvoa miten tästä riidasta selvittäisiin. Itse en pidä tilannetta riitana vaan yritin keskustella hänen kanssaan asiallisesti ja olin rauhallinen, mutta hän suuttui kokoajan pikkuhiljaa. Olemme siis kaukosuhteessa ja keskustelemme skypen, whatsapp-tekstiviestiohjelman ja steam-peliohjelman chatin sekä facebookin välityksellä ja joskus puhelimessa. Vakiona on whatsapp jolla kerrotaan missä kumpikin menee tai kysyy mitä toinen tekee jos on esimerkiksi ulkona eikä koneella sekä skype jolla puhutaankin sitten eniten webkamerat auki. Riita alkoi näin.
Meillä on rutiinina sellainen, että kummankin tullessa kotiin avaamme samantien skypen ja kumpikin olettaa automaattisesti toisen olevan skypessä. Se on, kuin yhteinen sanaton sopimus. Vaikka toinen ei edes olisi paikalla niin silti laittaa viestiä (Skypessä voi laittaa paikallaolotilansa myös näkymättömäksi vaikka olisi oikeasti paikalla). Yleensä kumpikin on tai korkeintaan 5 minuuttia ''myöhässä''. Pitempään jos on niin ilmoittaa yleensä syyn whatsappissa. Sitten puhumme suurimman osan päivästä skypessä ellei toisella ole menoja ja silloinkin kun toisella on menoja esim. kaverin luokse meno niin toinen automaattisesti odottaa toisen tulevan tämän jälkeen skypeen kun tulee kotiin ja näin tapahtuukin yleensä aina. Tähän luonnollisesti on tottunut. Harvoin tulee mitään äkillisiä muutoksia, mutta niitä jos tulee niin kumpikin on aivan ihmeissään mitä tapahtuu ja nyt kävi niin.
Tyttöstäväni kertoi lähtevänsä tänään kahville kun oli tullut kotiin työssäoppimasta ja minä sanoin, että asia ok. Hyvin normaalia, että hän käy kahvilla ystävänsä kanssa joten en ajatellut siitä mitään sen kummempaa vaan puuhasin kotonani omia juttujani ja odottelin häntä vanhasta tottumuksesta. Muutaman tunnin kuluttua näin hänet paikalla whatsappissa ja kysyin oliko hän jo kotona. Sanoi, että oli juuri tullut kotiin. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen ihmettely miksei hän kertonut lähteneensä kotiin kuten yleensä aina tekee (hän kertoo jopa silloin kun lähtee kaupasta kotiin!). Annoin asian olla ja hän sanoi katsovansa televisiosta Simpsonit ja minä puuhasin omia juttujani sen aikaa. Sitten hän ilmaantui steamiin mikä itsessään ei pitäisi herättää ihmetystä, mutta meillä on tapana tehdä niin, että avaamme skypen ja juttelemme siellä muutaman tunnin ja avaamme steamin vasta myöhemmin pelataksemme jotain ja jutellaksemme kavereille siellä. Hän ei puhunut minulle lainkaan avattuaan steamin. Vasta 40min jälkeen kun itse kysyin häneltä miten ilta meni kahvilla ja miksei hän ollut tullut skypeen kuten aina ennenkin. Hän sanoi, että kivaa oli kahvilla. Tästä alkoi alamäki:
Kysyin mitä hän puuhaili ja kertoi katselevansa youtubesta videoita. Kysyin miksei hän ollut tullut skypeen. Ensin hän antoi perusteluksi ettei häntä huvittanut tulla skypeen mikä sinänsä oli outoa. Sitten totesin hänelle, että meidän olisi helpompi puhua skypessä ääneen webkamerat auki ja mikrofonit päällä, kuin steamissa kirjoittaen ja ihmettelin, että saman verran vaivaa ja aikaa vie skypeenkin kirjautuminen ja siellä olisi helpompi puhuakkin. Sitten ihmettelin mistä tämmöinen yhtäkkinen muutos tuli ja kerroin ne mitä tuossa aiemminkin, että miten yleensä toimimme ja ihmettelin hänelle tätä muutosta. Sitten hän kirjoitti hieman vihaiseen sävyyn, että ''no enkö saa tehdä toisin? Päätin nyt tehdä näin''. Vastasin, että tietysti hän saa tehdä toisin, mutta halusin silti kuulla syyn. Nyt hän antoi perusteluksi sen ettei hän halunnut tulla skypeen, koska ''olisit varmaan taas sanonut: et kuunnellut vaan keskityit muuhun, en toista.''
(pari päivää sitten hermostuin hänelle kun hän itse oli halunnut keskustella kanssani, mutta kun yritin puhua hän keskittyä katsomaan youtubesta videoita eikä kuullut mitään mitä sanoin, kuin vasta neljännellä kerralla kun kysyin kuuliko hän mitään mitä olin sanonut. Hän sanoi, että ei ja pyyti jälleen toistamaan ja sanoin, etten toista viidettä kertaa ja siitä hän alkoi mököttämään. Pyysin anteeksi omaa suutahtamistani, mutta sanoin ettei tunnu kivalle kun toinen itse haluaa jutella ja sitten ei kuuntele. Olin töistä valmiiksi väsynyt joten olin jo hieman ärtynyt ja väsynyt valmiiksi. Hän antoi minulle anteeksi).
Loukkaannuin hieman, koska minusta tuntui ettei hän uskonut minun ottaneen opiksi viime kerrasta ja sanoin tästä hänelle ja siihen hän vastasi, ettei hän missään vaiheessa sanonut ettei hän usko. Kerroin, että minusta tuntui siltä ja tuntuu etten saisi loukkaantua. Hän sanoi siihenkin ettei hän ole kieltänyt minua loukkaantumasta. Kolmas perustelu alkoi tästä ja se oli, ettei hänen ole järkeä avata skypeä jos hän katsoo videoita. Tätäkin minä ihmettelin, koska me kumpikin katsomme youtubesta videoita silloinkin kun keskustelemme skypessä. Linkkaamme toisillemme hassuja videoita yms. Ihmettelin mistä moinen mielenmuutos. Siitä hän aloitti taas sen etteikö hän saisi muuttaa tapojaan. Sanoin, että ei hänen tarvitse suuttua vaan haluan ymmärtää miksi näin yhtäkkinen muutos ilman mitään näkyvää syytä. Siihen sain vastaukseksi ''no halusin nyt vaan tehdä näin. Onko se niin vaikea ymmärtää''. Tässä kohtaa asiat junnasivat paikallaan: Minä yritin ymmärtää ja saada selvää missä mennään ja hän jankkasi samoja asioita. Kysyin, että teemmekö me sitten jatkossa niin, että skype sammutetaan kun tekee mieli katsoa videoita tai ennen skypettelyä katsotaan niitä. Hän vastasi kiukkuiseen sävyyn ''En tiedä''. Sitten hän sanoi, että halusi vain katsoa videoita ennen nukkumaanmenoa eikä hän jaksanut oikein puhua kellekkään.
Tästä minä aloin kysymään miksi hän antoi minulle liudan eri perusteluja mitkä vaan sekoittivat asioita. Hän sanoi, että ei hän mitään eri perusteluja antanut. Sitten kopioin hänelle nuo hänen sanomansa perustelut ja siitä hän suutahti lisää, että sain vastaukseksi vain ''Jaa!''. Yritin rauhoittaa tilannetta kertomalla, että olin tottunut siihen miten me yleensä käyttäydymme ja toimimme ja tietysti ihmettelen yhtäkkistä muutosta kun toinen ei edes sano mitään ja, että vanhasta tottumuksesta odotin häntä skypeen. Tähän hän sanoi, että ''No en jaksa aina toimia saman kaavan mukaan. Ei kiitos. Ja en pyytänyt sua odottamaan''. Sanoin, että olisi ollut edes kohteliasta sanoa, ettei hän tänään jaksa skypetellä ja jutella. Sanoin, että jos minä olisin käyttäytynyt aivan vastaavasti eli muuttanut tapojani yhtäkkiä niin hänkin ihmettelisi ja kyselisi. Tähän hän vastasi jälleen, että ''Jaa!'' (tiedän, että hän käyttäytyisi aivan samalla tapaa aikaisempien kokemustemme perusteella). Tässä kohtaa hän lähti vihaisena nukkumaan ja sammutti steamin. Laitoin hänelle kuitenkin vielä tekstiviestinä ''Tästä ei olisi tullut tämmöistä vääntöä vaan oltaisiin päästy paljon helpommalla jos olisit vaan suoraan ja heti päivällä sanonut, ettet jaksa tulla koneelle skypettelemään ja haluat katsella videoita. En olisi turhaan vanhasta tottumuksesta odotellut sua ja meille ei olisi tullut mitään tämmöistä kinaa ja kaikki olisi ihan hyvin. Nyt tuli ihan turhasta kinaa''. Sain vastaukseksi vain ''ok'' ja laitoin vielä hänelle ''Anteeksi. Kerroit minulle niin monta eri perustelua etten ollenkaan ymmärtänyt missä mennään ja kun yhtäkkiä vaan muutit tapojasi niin menin hämilleni. Sinä tarkoitit samaa asiaa eri sanoilla, mutta minä taas näin sun vaan vaihtavan perusteluja enkä ymmärtänyt, että tarkoitit kaikilla samaa asiaa. Minä oon yksinkertainen. Jos minulle sanotaan jotain niin minä huomaan vain sen. En osaa kovin hyvin lukea rivien välistä ja jos perustelutkin muuttuu niin menen ihan ymmälleni. En silloin tiedä mikä on se oikea syy. Olen pahoillani. Hyvää yötä ja kauniita unia. Nuku hyvin''. Vastaukseksi en saanut mitään.
Tiedän mikä meidän kahden ongelma on ja se on kommunikoinnin puute tai epäselvyys siinä. En yritä vierittää syytä kokonaan hänen niskoilleen, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, että se todellinen syy tulee vasta ihan lopussa esille kun hän on jo todella vihainen. En ymmärrä miksei hän sano sitä suoraan heti vaan tekee asiasta näin vaikean niin, että minäkin putoan kelkasta. Olettaako hän minun kykenevän lukemaan hänen ajatuksensa tai rivien välistä mitä hän yrittää sanoa? En halua kinastella turhasta ja siksi minua harmittaa tämmöinen asioiden mutkistaminen ihan turhaan. Kuten tästä kertomuksesta paistaa niin hän kimmastuu kyselemisestä ja ihmettelystä helposti vaikka itse on hirmu utelias ihminen ja haluaa tietää jopa lahjayllätyksenkin mitä se sisältää vaikka se olisi salaisuus. Hän on temperamenttinen luonne ja minä taas tyynen rauhallinen. Pyrin keskustelemaan hänen kanssaan aina asiallisesti ja yritän saada hänet ymmärtämään omat tunteeni ja samaan aikaan yritän ymmärtää häntäkin. Silti joskus käy näin, että hän hermostuu ja vasta lopussa kertoo sen todellisen syyn vaikka olisi päässyt paljon helpommalla sanoessaan sen heti tai jo aiemmin päivällä. Miten saisin hänet sanomaan minulle asiat heti suoraan kuten ne on eikä vasta tämmöisen kinastelun jälkeen kun hän on jo kiukkuinen, kuin ampiainen? Samoin hän aina olettaa asioista pahinta mahdollista tapahtumaa ensimmäisenä kuten tuo, että olisin hänelle taas äkäinen kun hän ei kuuntelisi ja joutuisin toistamaan vaikka niin ei kävisi. Miten tämänkin olettamistavan saisi jotenkin parannettua tai edes lievitettyä? Siitä on keskusteltu, mutta se taitaa olla pinttynyt tapa. En halua turhien kinastelujen ja riitojen tappavan suhdettamme. Hänelle tuottaa vaikeuksia kommunikoida välillä niin, että minäkin ymmärrän, koska hän kiertelee ja kaartelee ja sanoo muuta ensin ja sitten viimeisenä kertoo asian oikean laidan. Minä taas sanon heti suoraan.
Samoin tuo hänen ''enkö saa tehdä toisin'' ja muut sen tapaiset kuten ''no enkö saa tehdä omia päätöksiä'', ''en saa tavata kavereita'' (viimeinen tuli kun kahdesti olin halunnut jutella hänen kanssaan suhteemme asioista ja hän meni kaverinsa kanssa kahville sen sijaan ja sanoin hänelle tästä, että asioista pitäisi ensin puhua) jne. ovat minusta inhottava tapa, koska en koskaan kiellä mitään. Kysyn häneltä asioista, ihmettelen, pyydän perusteluja ja annan oman näkökulmani asioihin, mutta en kiellä mitään. En edes asioita joita pitäisin typeränä, mutta sanon siitä kuitenkin oman näkökantani ihan asiallisesti. Silti hän saa jotenkin kiskottua tuollaisen ''kieltämisen'' puheistani. Miten saisin hänet huomaamaan ettei tuo ole lainkaan mukavaa eikä edes reilua? Sanominen ei tunnu auttavan.
Ymmällään, 23
VASTAUS: Kiitos pitkästä ja perusteellisesta viestistäsi. Sen luettuani jäin kuitenkin miettimään muutamaa kysymystä.
Kerrot, että olette kaukosuhteessa. Kuinka usein tapaatte toisianne livenä? Vaikka nykytekniikka mahdollistaa monin tavoin yhteydenpidon välimatkasta huolimatta, niin toiseen ihmiseen tutustuminen ja parisuhteessa oleminen tarvitsevat kuitenkin sitä, että ihmiset kohtaavat toisiaan myös oikeassa elämässä. Ilman oikean elämän kohtaamisia jää toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen katvealueita eli niitä alueita, joissa emme opi tuntemaan riittävästi toisiamme. Tällöin on vaarana, että kuvamme toisesta ihmisestä ja suhteestamme vääristyy. Ylipäätään kaukosuhteessa oleminen on vaativaa. Se vaatii paljon luottamusta puolin ja toisin. Se vaatii mm. sitä, että voimme luottaa yhteyteen silloinkin kun toinen ei ole saatavilla eli emme tarkalleen tiedä missä hän on. Miten sinä koet kaukosuhteessa olemisen? Tiedätkö miten tyttöystäväsi sen kokee?
Miten pitkään olette olleet yhdessä? Usein on niin, että suhteen alussa pari on tiiviisti yhdessä. Vähitellen kuitenkin jompikumpi kokee tarvetta irrottautua tästä alun symbioosista. Tämä näkyy yleensä esimerkiksi niin, että parisuhteen toinen osapuoli alkaa joko kaivata tai ottaa eri tavoin omaa tilaa. Tämä on yleensä luonnollinen osa parisuhteen kehityskaarta, eikä välttämättä tarkoita mitään hälyttävää. Itseasiassa, jotta parisuhde voisi jatkua elävänä, symbioosin purkautuminen on välttämätöntä. Onkohan tyttöystäväsi käytöksessä kyse tästä? Viestisi perusteella yhteydenpitonne on ollut hyvin tiivistä. En usko, että noin tiivis yhteydenpito voi pidemmän päälle jatkua, vaan on vähitellen löydettävä uudenlaista yhdessä olemisen tapoja. Mitä se teidän kohdallanne voisi tarkoittaa?
Kerrot viestissäsi, että te olette tyttöystäväsi kanssa erilaisia luonteeltanne ja teillä on erilaiset tavat reagoida asioihin. Kuulostaa siltä, että tyttöystäväsi on enkä kipakampi, temperamenttisempi. Sinä rauhallinen, ja kuulostaa sitä, että myös hyvin perusteellinen pohdinnoissasi. Parisuhteessa on aina kaksi erilaista ihmistä. Tästä seuraa väistämättä myös erimielisyyksiä ja riitoja. Kohtuullinen määrä riitoja parisuhteessa ei ole vaarallista. Itse asiassa riitelemättömyys on paljon vaarallisempaa. Siksi riitoja ei tulisi pelätä. Parhaimmillaan ne auttavat meitä tutustumaan toisiimme paremmin. Riidan jälkeen olisi hyvä päästä selvittämään miten kumpikin koki tilanteen. On myös hyvä muistaa, että parisuhteessa on aina asioita, joista me emme pääse yksimielisyyteen. On siis osattava myös lakata puhumasta, setvimästä ja suostuttava siihen, että kaikkia asioita ei puhumalla ratkaista. Tavallaan tästä kahden ihmisen erilaisuudesta syntyy myös parisuhteen dynamiikka ja jännitys. Aina välillä kadotamme yhteyden väliltämme ja joudumme tavoittelemaan sitä yhä uudestaan.
Toiveesi siitä, että tyttöystäväsi kertoisi sinulle selkeästi mitä hän haluaa, on ymmärrettävä. Saattaa kuitenkin olla, että hän ei oikein itsekään osaa pukea sanoiksi epämääräisiä oloja ja tuntemuksia. Saattaa myös olla, että hän pelkää sinun reagointiasi tai että hän ei osaa riittävän hyvin vastata tai perustella sinulle ajatuksiaan tai olojaan. Joskus toive puhumisesta voi kääntyä toisen mielessä vaatimukseksi puhua ja tuntua painostamiselta.
Viestistäsi välittyy se, että tyttöystäväsi ja suhteenne on sinulle tärkeä ja että haluat omalta osaltasi toimia niin, että suhteenne onnistuisi. Tämä kuulostaa hyvältä. On myös tärkeää, että kummallakin on omia kiinnostuksenkohteita ja ystäviäkin, jotka tuovat suhteeseen hyvällä tavalla väljyyttä.
Toivotan omalta osaltani hyvää jatkoa suhteellenne! Perheneuvoja Helena
KYSYMYS: Elämäni on ulkoapäin katsottuna kunnossa, välillä jopa kadehdittavaakin.
Asutaan kauniissa miehen omistamassa omakotitalossa, molemmilla ok palkka... Mutta, mutta...
Avomieheni petti minua 2013. Pettäminen tapaus ei ilmeisesti "kuulunut" suunnitelmiin... Mut niin vaan kävi! Hän lähti kaverinsa kanssa laivalle ja minulla oli jo ennen tätä reissua epämääräinen olo. Olen kyllä luonteeltani hieman mustasukkainen, että "ihmeellinen" oloni saattoi siitäkin johtua. Tän episodin jälkeen käytiin parisuhdeneuvojalla, mutta edelleen asia piinaa minua aika ajoin... Tuntuu, että asiasta pitäisi vielä keskustella. Tai että minulla on vielä paljon kysymysmerkkejä tapaukseen liittyen. Meidän suhde meni ihan hyvin ennen tapausta, n. 2 vuotta oltiin jo asuttu yhdessäkin. Lapsia meillä ei ole, enkä minä niitä halua... Tästä ollaan puhuttu jo ennen yhteen muuttoa eli yhteinen päätös. Välillä kyl tuntuu, et mies vois lapsen haluta, mutta minusta hän on "vastuuton" eli ei edes isäksi sopisi.
Suhteessamme on paljon Miksi?- kysymyksiä, mutta niistä vaan ei puhuta... Alan pikkuhiljaa "kyllästyä" tähän elämään. Miksi en saa pettämistä mielestäni? Haluaako mies oikeesti lapsen? Miksi hän on vielä kanssani?
VASTAUS: Kerrot, että elämäsi avomiehesi kanssa on ulkoapäin katsottuna kunnossa. Kuitenkin viestistäsi luen, että pinnan alla on puhumattomia, kesken jääneitä, epäselviä asioita, jotka tuovat epävarmuutta ja turvattomuutta suhteeseenne.
Kerrot, että miehesi petti sinua ja että kävitte tämän jälkeen parisuhdeneuvojalla. Tuliko teille tuolloin ymmärrystä siihen, mitä tapahtui ja miksi? Koitko, että miehesi oli aidosti pahoillaan tapahtuneesta ja ymmärsi uskottomuuden merkityksen sinulle? Miten hän koki tapahtuneen? Millaista teidän yhteinen elämänne ja parisuhteenne on ollut ennen tapahtumaa ja tapahtuneen jälkeen? Kerrot, että olet luonteeltasi hieman mustasukkainen. Mustasukkaisuus liittyy usein epävarmuuden ja turvattomuuden tunteisiin. Kun tällaisessa tilanteessa tapahtuu uskottomuutta, niin se osuu suoraan pelkoihimme. Voinko luottaa? Riitänkö? Kelpaanko? Olenko sinulle tärkein? Jos pari ei löydä yhteistä ymmärrystä tapahtuneelle, ja sen jälkeen korjaavaa, hoitavaa vuorovaikutusta, uskottomuus aiheuttaa parisuhteeseen haavan jota pelkästään aika ei paranna. Kysyt miksi et saa pettämistä mielestäsi. Kuulostaa sitä, että järjen tasolla haluaisit päästä tapahtuneen yli, mutta tunteesi ovat eri mieltä. Tunteet viestittävät edelleen sinulle turvattomuutta. Vasta kun koet olevasi turvassa suhteessasi, tunteesi tapahtuneeseen voivat vähitellen rauhoittua.
Sanot, että haluaisit vielä keskustella asiasta miehesi kanssa. Oletko yrittänyt puhua hänelle? Miten hän suhtautuu? Mitä haluaisit hänelle sanoa tai häneltä kysyä? Voisiko olla hyödyllistä, että kirjoittaisit itsellesi ylös näitä mielessäsi olevia asioita? Tällöin on usein helpompi rauhallisesti tuoda esille ajatuksiaan ja tunteitaan ja toisen on helpompi ottaa niitä vastaan. Joskus pari on yrittänyt keskustella uskottomuudesta, jopa niin, että asia nousee koko ajan esille ja aiheuttaa riitoja. Siksi olisi tärkeää, että asiasta päästäisiin puhumaan uudella tavalla eikä kerta toisensa jälkeen samoja asioita toistellen. Jos keskustelu ei onnistu, voi myös kirjoittaa puolisolleen kirjeen.
Viestisi lopussa on kaksi isoa, yhteisiin unelmiin ja tulevaisuuteen liittyvää kysymystä. Haluaako mies oikeasti lapsen? Miksi hän on vielä kanssasi? Oletko uskaltanut kysyä häneltä näitä asioita? Kuulostaa siltä, että suhteenne kaipaa perusteellista keskustelua kummankin unelmista, toiveista ja yhteisisistä päämääristä ja tulevaisuudesta. Oletko itse miettinyt näitä asioita omalta kohdaltasi muiltakin osin kuin lapsen saamisen kannalta? Tällaiset keskustelut jäävät helposti käymättä, erityisesti jos suhteeseen liittyy epävarmuutta. Joskus näet on niin, että kummankin ajatukset tulevaisuudesta ovat niin erilaisia, että pari joutuu sen kysymyksen äärelle, että onko yhteinen tulevaisuus mahdollinen.
Toivotan sinulle rohkeutta tämän asian selittämiseksi. Perheneuvoja Helena
