KYSYMYS: Olemme olleet naimisissa jo lähes neljäkymmentä vuotta. Suhdetta ovat rasittaneet toiset suhteet ja niistä puhumattomuus. Taustana on mieheni adoptiolapsuus, minulla isän alkoholiongelma, ero isästä kun olin vain kuusivuotias (hän kuoli, kun olin yksitoistavuotias). Joskus tuntuu, että elämä on pahaa unta. Ehkä se on sitä meille molemmille.

VASTAUS: Kerroit kirjeessäsi että teillä puolisosi kanssa "on hyvä olla". Ihan kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Välillä koet että elämäsi on kuin pahaa unta. Koet ettei puolisosi osaa puhua tunteistaan eikä kaikkia kipeitä asioita menneisyydestä ole voitu käsitellä. Kaipaat miehesi rakkautta.

Kun kerroit puolisosi adoptiolapsuudesta ja oman isäsi alkoholiongelmista ja varhaisesta kuolemasta, ymmärsin että olet pohtinut ehkä enemmänkin omaa elämääsi ja puolisosi elämää sekä taustojanne. Usein onkin niin että monet nykypäivän asiat juontuvat kaukaa menneisyydestä, jopa lapsuudesta. Ehkä puolisosi ei ole lapsena oppinut ilmaisemaan tunteitaan ja omia tarpeitaan? Ehkä häntä ei ole kuultu eikä huomattu? Nämä ja monet muut asiat selviävät jos löydätte keskusteluyhteyden ja rohkenette kohdata myös kipeät asiat yhteiseltä taipaleeltanne. Uskottomuus satuttaa ja loukkaa. Luottamus on vaikeaa rakentaa uudelleen - mutta mahdotonta se ei ole. Uskottomuuden tuottaman kivun ja häpeän takia asiasta voi olla vaikea puhua. Vuosien jälkeen sen esille nostaminen voi tuntua vanhojen haavojen auki repimiseltä. Voisiko asiasta puhuminen kuitenkin palauttaa yhteyden ja luottamuksen välillenne?

Mietin vielä tuota puolisosi puhumattomuutta. Kuinka kauan sitä on jatkunut? Onko se leimannut suhdettanne alusta lähtien vai kehittynyt vuosien varrella? Onko se suora seuraus uskottomuudesta?

Omista tunteista puhuminen ei aina ole helppoa. Sitä voi kuitenkin opetella. Turvallisessa ilmapiirissä omien tunteiden sanoittaminen on helpompaa. Ja kun tunteilla on nimi, ne on helpompi kohdata ja työstää.

Millä tavoin olette osoittaneet toisillenne rakkautta? Kun muistelet yhteistä elämäänne, miten olette ilmaisseet välittämisenne ja toisen merkittävyyden itselle? Joku ilmaisee rakkautensa sanoin, toinen teoin. Oletteko puhuneet siitä, miten itse pyritte ilmaisemaan toiselle että hän on tärkeä? Jos puolisosi ei enää ilmaise välittämistään sinulle, olisi hyvä että voisit avoimesti puhua hänelle toiveistasi.

Olen iloinen että sinulla on lapset ja lapsenlapset, jotka tuovat iloa, läheisyyttä ja rakkautta elämääsi! Toivon sydämestäsi että vielä löytäisitte puolisosi kanssa toisenne. Voisitteko ehkä lähteä yhdessä keskustelemaan avioliitostanne perheneuvojan kanssa? Ulkopuolisen näkökulma voi joskus avata solmuja jotka tuntuvat mahdottomilta avata.

Olli, perheneuvoja