KYSYMYS: Olemme olleet parisuhteessa vähän päälle kaksi vuotta, iältään olemme 30- (minä) ja 27-vuotiaat. Lapsia meillä ei ole. Asuttiin tänä vuonna puoli vuotta myös yhdessä, kunnes jouduttiin muuttamaan erilleen hänen lähtiessä muualle opiskelemaan. Itse en voinut lähteä mukaan omien opintojeni takia. Meistä kummastakin tuntuu, että ollaan sielunkumppanit toisillemme. Osoitamme hellyyttä ja rakkautta sanoin ja teon (silloin kun on aikaa).
Ongelmana parisuhteessamme on se, että olemme niin eri elämäntilanteessa. Itse olen seurustellut aikaisemminkin ja hänelle tämä on ensimmäinen suhde. Huonoina hetkinä hän tuntee mustasukkaisuutta eksiäni kohtaan ja miettii, olisiko helpompi olla neitsyen kanssa, lisäksi miettii omaa nuoruuttaan, että ratkeaisiko kaikki hänen ongelmat, jos viettäisikin nyt villiä nuoruuttaan. Itse taas huonoina hetkinä mietin, että olisiko helpompi olla ihmisen kanssa joka on seurustellut, kaikki ei olisi uutta sekä olisi myös löytänyt jo edes vähän itseään. Nämä samat ongelmat ovat tulleet usein esille parisuhteemme aikana, ja olemme yrittäneet käsitellä ne aina silloin, mutta emme näköjään ole onnistuneet.
Lisäksi mieltäni painaa se, että suhteen alussa (melkein vuosi oltuamme yhdessä), hän kertoi miten häntä häiritsee ajatukset muista naisista: himoitsee ja haluaisi kokeilla muita. Tuosta asiasta kuitenkin selvittiin jotenkin, vaikka nyt jättikin minuun jäljen. Kunnes asia tuli uudestaan esille viime keväänä. Hänellä on ollut naispuoleisia ystäviä ja on kovaan ääneen minulle selitellyt ja vakuutellut, että ovat vaan ystäviä harrastuksien/työn takia. Jossain vaiheessa oli yhden naisystävän luona yötä känniseikkailujen takia, ei ollut pettänyt.. Mutta kuitenkin tämä sattui minuun hyvin pahasti. Lisäksi jossain vaiheessa tuli ilmi, että hän onkin saattanut himoita niitä naisia, siksi on kovasti selitellyt minulle (ja varmaan itselleenkin).
En tiedä olenko ollut liian kiltti, vai mikä siinä on, mutta olen kuitenkin antanut nuo asiat anteeksi (tai niin ainakin luulin). Ollaan yritetty käsitellä noita asioita, puhua toisillemme miltä tuntuu. Olen antanut aikaa ja mahdollisuutta tälle suhteelle, koska kuitenkin rakastetaan toisiamme. Ja silloin kun noita mörköjä ei ole putkahtanut esille, meillä on mennyt tosi hyvin, rakastetaan toisiamme ja ollaan tehty mukavia asioita yhdessä.
Nyt pari viikkoa sitten kuitenkin itselle tuli mitta täyteen. Hän kertoi enemmän noista huonoista hetkistään, jolloin hänelle tulee mieleen tuo nuoruuden kaipuu sekä mustasukkaisuus. Noiden keskusteluiden myötä tuntui, että joku osa minusta kuoli. Usko meihin ja yhteiseen tulevaisuuteen katosi. Liika on liikaa. Sanoin, että meidän on parempi erota. Ei tästä suhteestamme tule mitään. Ei kuitenkaan erottu (vielä?), vaan nyt on oltu jossain ihme välitilassa. Paljon ollaan puhuttu, ja yritetty olla rehellisiä. Tunteet tuntuu vaihtelevan erosta taisteluun pelastaa parisuhteemme. Ollaan myös juteltu muillekin tästä.
Olo on hyvin turta, en tiedä mikä on se oikea tunne mihin tarttua. Tällä hetkellä odotellaan aikaa parisuhdeneuvojalle. Hän ajattelee, että haluaa käydä neuvojalla itsensä takia ja itsellä taas sen takia että haluaisin pelastaa parisuhteen (kuitenkin olen hyväksynyt senkin mahdollisuuden jos tästä ei tulekaan mitään). Minä en kuulemma saa odottaa turhia, hän ei voi luvata minulle mitään (ettei tulisi turhia paineita, pelkää sitoutua täysin). Enhän minäkään voi nähdä tulevaisuuteen, mutta olen valmis yrittämään. Viime viikonloppuna sanoin hänelle, että itse haluaisin yrittää (taistellla hänestä) sekä olen valmis antamaan hänelle aikaa. Nyt mietin, että oliko tuo sittenkään viisas ratkaisu. Pystynkö olemaan sydän auki, kun hän on hyvin etäinen? Olisiko parempi sittenkin jatkaa eteenpäin? Mietin itse sitä, että pitäisikö pitää pientä taukoa.
Summa summarum: En tiedä onko menneisyytemme (yhteinen ja erikseen) jättänyt meihin niin syvät jäljet, että saisimme pelastettua suhteemme. Ja onko se edes sen arvoista. Tiedän myös sen, ettei suhtautumiseni asioihin ole välttämättä mikään maailman paras. Kun on ollut itsellä huono hetki, en ole välttämättä nähnyt sen yli, ja olen saattanut reagoida voimakkaasti. En kuitenkaan ole hakemalla hakenut riitaa tai huutanut kurkku suorana, vaan olen saattanut vetäytyä itseeni tai kertoa huonot fiilikset hänelle. Itse kun olen päässyt tunteiden yli, kyseinen tunne on kuitenkin jäänyt hänelle.
Jos teillä on viisaita neuvoja mitä tulisi tehdä, mielellään otan neuvot vastaan. Kiitos teille jo etukäteen ja hyvää syksyn jatkoa!
Nimimerkki: Krisse
VASTAUS: Hei Krisse!
Kiitos viestistäsi. Voin hyvin kuvitella tilanteesi hankaluuden. Koette olevanne sielunkumppaneita, mutta tällä hetkellä parisuhde on ajautunut kriisiin.
Kerrot, että olette keskustelleet asioista useaan kertaan sekä kahdestaan näiden parin vuoden aikana että muidenkin kanssa. Oikein hyvä. Kuulostaa hyvältä myös se, että olette varanneet ajan parisuhdeneuvojalle. Kertomasi motiivit mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa kuvaavat hyvin tilannettanne: miesystäväsi kaipaa apua itselleen ja kenties omien ajatustensa, tunteittensa ja tarpeittensa selvittelyyn, kun taas sinä toivot saavasi parisuhteenne pelastettua. Voi olla, että tässä on koko tilanteenne ydin.
Kuulostaa ihan viisaalta, että miesystäväsi on nyt pysähtynyt pohtimaan itseään. Voi olla, että hän arvioi nyt omaa elämäänsä kaiken kaikkiaan, parisuhdetta sen yhtenä osana. Tämä on tärkeä vaihe. Anna hänelle siihen aikaa ja tilaa. Suosittelen, että sinä tekisit samoin. Mieti, mitä elämältäsi toivot, mitä unelmoit, mitkä asiat ovat sinulle luovuttamattoman tärkeitä, mistä voit joustaa jne. Mieti, millaista kumppania toivot ja mitkä asiat ovat parisuhteessa sinulle tärkeitä. Olet sen ikäinen, että kysymys lapsista alkaa ehkä olla ajankohtainen. Ovatko toiveenne tämän asian suhteen yhteneväiset?
Itse ajattelen, että rakkauden lisäksi myös sitoutuminen on pysyvässä parisuhteessa oleellinen asia. Mitä sinä siitä ajattelet? Tällä hetkellä miesystäväsi ei omien sanojensa mukaan pysty siihen. On hienoa, että hän ilmaisee sen sinulle suoraan, niin että tiedät, mikä tilanne on.
Fakta suhteessanne on, että sinä olet kokeneempi ja hän kokemattomampi. Vaihtoehtonne ovat joko hyväksyä tilanne sellaisenaan tai muuttaa sitä jotenkin. On ihan mahdollista, että miesystäväsi kokee, että hän tarvitsee ja/tai haluaa saada enemmän kokemuksia naisista ennen sitoutumistaan. Siinä kohdassa on sinun valinnan paikkasi. Tyytymätöntä ja koko ajan ympärilleen vilkuilevaa miestä tuskin haluat. Miten mahdollinen tauko sitten vaikuttaisi suhteeseenne? Ehkä miesystäväsi sen jälkeen voisi todeta, ettei halua muita kuin sinut. Tai ehkä sinä kaiken sen jälkeen toteaisit, ettei paluuta vanhaan enää ole. Tai jotain ihan muuta. Voi olla, että helppoa ja molempia tyydyttävää vaihtoehtoa tässä ei ole helppoa löytää.
Kerrot omasta suhtautumisestasi huonoihin fiiliksiin. Kerrot, että olet joko vetäytynyt itseesi tai kertonut tunteistasi hänelle. Mielestäni se, että hetkeksi vetäytyy miettimään omia tunteitaan ja reagointiaan ja sen jälkeen kertoo ne toiselle, on hyvä tapa. Vetäytyminen mykkäkouluun ei tietysti ole rakentavaa, mutta lyhytkestoinen itsereflektointi on.
Teidän välisessä kommunikoinnissanne huono olo on siirtynyt toiseen. Siinä voi olla kyse joko sinun tavastasi ilmaista tunteitasi tai hänen herkkyydestään ottaa ne itseensä tai jostain ihan muusta. Sinä voisit omalta osaltasi kokeilla muuttaa tyyliä, jolla ilmaiset huonoja fiiliksiäsi ja katsoa, muuttaako se lopputulosta.
Kuulostaa tosi koskettavalta kun kerrot, että vaikeita keskusteluja käydessänne osa sinusta kuoli. Olet tullut satutetuksi syvältä. Rakastaessaan ja ollessaan sydän auki toiselle ihminen on aina haavoittuvainen. Mutta onko muuta tapaa olla aidosti suhteessa? Sinä olet rakastanut, antanut anteeksi, antanut aikaa ja mahdollisuuksia suhteellenne, halunnut taistella sen puolesta. Kuulostaa siltä, että olet tehnyt osuutesi. Ehkä sinun olisikin nyt aika huolehtia itsestäsi. On tärkeää, että pidät huolta siitä, että pysyt elävänä ja suojaat itsesi siltä, ettet tule satutetuksi liikaa.
Toivon teille molemmille erikseen ja yhdessä viisautta löytää oikeat ratkaisut tulevaisuutenne suhteen.
Lämmöllä,
perheneuvoja Paula