KYSYMYS: Olen muuttunut nykyisessä parisuhteessa, koska olen huomannut, että mieheni turvautuu liiaksi minuun omissa rahaongelmissaan.
Hänellä ei ole muitA TULOJA KUIN SOSIAALINEN TOIMEENTULOTUKI JA SIIVOUSFIRMASTA SAATAVAT KEIKKARAHAT. JOUDUN ITSE KUSTANTAMAAN KOKO HÄNEN ELÄMISEN JA SIKSI MINULLE EI JÄÄ ITSELLENI KÄYTTÖRAHAA. KUN OLEN OTTANUT TÄMÄN ASIAN PUHEEKSI, NIIN MIEHENI SUUTTUU.
OLEN OLLUT HÄNELLÄ TÖISSÄ FIRMASSA, MUTTA EN VOI SAADA PALKKAA, KOSKA SE MENEE HENKILÖKOHTAISENA NOSTONA. MIEHENI ELÄÄ MINUN SIIVELLÄ, NIIN OLEN KOKENUT. EIKÄ HÄN ITSE OSAA HOITAA RAHA-ASIOITAAN NIIN, ETTÄ HÄNELLÄ RIITTÄISI OMAT RAHAT.
SE ON MERKKI KYPSYMÄTTÖMYYDESTÄ JA SIKSI SE NOSTATTAA HÄNESSÄ SUUTTUMUSTA, KOSKA TUON MYÖS OMAT TARPEET ESILLE. OLEMME NAIMISISISSA JA SIKSI TILANNE EI HYVÄLTÄ NÄYTÄ, KUN EN SAA PUHUA MINUA KOSKEVISTA NEGATIIVISISTA ASIOISTA. EN VOI HALLITA MIEHENI ELÄÄMÄÄ, ENKÄ HÄNEN TALOUDELLISTA ONGELMAANSA.
JOUDUIN JOPA MAKSAMAAN TAKUUVUOKRAN. ENEMPÄÄ EN VOI UHRAUTUA, VAAN MIEHENI PITÄISI TEHDÄ ASIOILLE JOTAIN. AJATTELIN, ETTÄ EHKÄ SIITÄ OLISI APUA, JOS EN PUUTTUISI HÄNEN OSUUTEENSA ASIOISSA, VAAN HÄNE ITSE HOITAISI OSUUTENSA, VAIKKA EI TALOUDELLISESTI PYSTYISIKÄÄN.
HÄN LUOTTAA MINUUN LIIAKSI JA SE ESTÄÄ HÄNTÄ NÄKEMÄSTÄ OMAA OSUUTTAAN ASIOIDEN KULKUUN. NYKYÄÄN OLEN JO NIIN VÄSYNYT, ETTÄ HUOMAUTTELEN HÄNELLE MAKSAMATTOMISTA LASKUISTA JA SIITÄ, ETTÄ MINÄKIN TARVITSEN SITÄ OMAA RAHAA VAATTEISSSIN JA MUUHUN.
MITÄ MINUN PITÄISI TEHDÄ TÄLLAISESSA TILANTEESSA, JOSSA MINUN PITÄISI TYYTYÄ SELLAISEEN ELÄMÄÄN, KUIN MIEHENI HALUAA?
VASTAUS: Arvoisa kysyjä!
Kiitos viestistäsi, joka on kiinnostava viestiemme joukossa.
En tiedä oliko tarkoituksesi ns. huutaa eli kirjoittaa isoilla kirjaimilla melkein koko viestisi, mutta ainakin nyt puhuttiin ns ISOILLA KIRJAIMILLA! Voihan olla, että caps lock on jäänyt vahingossa päälle, ja viesti tuli huomaamatta tikkukirjaimilla. Valitsit kuitenkin lähettää minulle viestin sellaisenaan. Kummallisesti jään pohtimaan miksi? Jos on kyse siitä, että halusitkin ns. HUUTAA, jään miettimään miksi? Tai mitä minun pitäisi ajatella siitä, että et korjannut alas jäänyttä caps lockia?
Lähdenpä spekuloimaan ja leikittelemään tällä ajatuksella.
Kokemukseni mukaan ihmiset HUUTAVAT, kun eivät tule kuulluiksi tai kun ovat niin vihaisia, että tavallinen puhe ei enää onnistu. Huutaa täytyy myös silloin, kun toinen on kaukana tai herättääkseen huomiota. Myös hädässä huudetaan. Joskus huutaminen on myös keino tai yritys hallita toista voimalla ja pelolla.
Kun luen tekstiäsi mietin, että HUUTAMINEN voisi tuntua aika ymmärrettävältä. Kerrot miehesi suuttumuksesta, mutta et omastasi. Kun tarkastelet omia tunteitasi, mitä löydät? Ihmiset tuppaavat suuttumaan, kun kokevat tulevansa hyväksikäytetyiksi, uhatuiksi tai petetyiksi. Voisitko sinä olla suuttunut? Jos sattuisit olemaan vihainen niin, mitä huomaat tai arvelet sen tuovan käytökseesi ja miten tuo tunnekokemuksesi vaikuttaa tämän tärkeän asian käsittelyyn? Tunteitaan tai niiden voimakkuutta ihminen ei voi valita, mutta käytöksensä ja toimintansa voi.
Ymmärsinkö viestisi oikein, kun minulle välittyi mielikuva, että et ehkä aivan koe tulevasi kuulluksi tämän huolesi kanssa? Miten rahat riittävät, kuka maksaa mitä ja onko tulonjakonne oikeudenmukaista? Tuletko kuulluksi sen mahdollisen huolen kanssa, että voitko luottaa mieheesi taloudenpidossa tai siinä miten hän huomioi sinun tarpeesi? Useimmille ihmisille on tärkeää, että he voivat kokea olevansa turvassa parisuhteessaan. Tuottaako taloudellinen tilanteenne sinulle turvattomuutta? Jos niin olisi, keskustelu puolisosi kanssa sinua pelottavista asioista voisi tuoda uusia sävyjä keskusteluunne. Selkeä pelkojen ja huolien esiintuominen voi avata toiselle myös mahdollisuuden paitsi jakaa omista huolistaan myös mahdollisuuden ottaa vastuuta. Tosin toiselle myötätuntoisen asenteen ottaminen on usein mahdollista vasta kun ei itse koe tulevansa syytetyksi tai uhatuksi.
Ylempänä mietin, että huutaminen on tarpeen, jos toinen on kaukana tai ei saa toisen huomiota herätettyä. Minä olen tietenkin täällä todella kaukana bittiavaruudessa. Joudut ottamaan aikamoisen riskin lähettäessäsi kysymyksesi tänne. Et voi olla varma miten kysymyksesi tulee vastaanotettua tai ymmärränkö minä sitä lainkaan. Netin yli viestin lähettely onkin aikamoista uhkapeliä, jossa ottaa ison riskin jättäytyessään toisen varaan kipeän kysymyksensä kanssa. Kirjoittaminen tuntemattomalle on vaikeaa ja viestin ymmärtäminen vielä vaikeampaa. Toivon siis, että osaan vastata sinulle jotakin sellaista, joka auttaa sinua eteenpäin, vaikka ymmärrän, että luultavasti moni tulkintani meni väärin.
Entäpä miehesi? Onko teillä toimivaa keskustelu- ja viestintäyhteyttä? Oletteko henkisesti riittävän lähellä toisianne, jotta puheyhteys toimisi? Kykenettekö pysähtymään toinen toistenne asioiden ääreen rauhassa ja kunnioittavasti? Entä puetteko asianne sellaiseen ilmiasuun, että toisen on mahdollista se kuulla, ottaa vastaan ja ymmärtää? Joskus viestin vastaanottamista vaikeuttaa kuohuvat tunteet puolin ja toisin.
Mietin myös, että hädän hetkellä ihmiset huutavat. On olemassa hätähuutoja. Jos sinun viestisi olisi "hätähuuto" niin, minkä puolesta olisi hädissäsi? Taloudellisen tilanteenne, parisuhteenne, itsesi vuoksi, jonkin muun vuoksi??? Voisitko kokea jonkin itsellesi tärkeän asian olevan uhattuna? Viimeisenä vaihtoehtona mieleeni tuli huutaminen vallankäyttönä ja toisen hallintayrityksenä. Tunnistako jotakin sellaista omassa tai puolisosi käytöksessä? Tai oletko huomannut, että sinun tai kumppanisi tapa viestiä näistä asioita toinen toisillenne herättäisi kuulijassa pelkoa tai uhan tunnetta? Jos niin olisi päässyt käymään, on korkea aika puuttua asiaan heti. Pelko on tehokkaimpia keinoja estää ja tuhota rakentavien ratkaisujen tai vapaan ilmaisun mahdollisuus. Jos pelko pääsee parisuhteeseen, sillä on, kokemukseni mukaan, parisuhteen läheisyyttä ja onnellisuutta vähentävä vaikutus.
Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä tilanteessa, jossa koet joutuvasi tyytymään elämään, jollaista miehesi haluaa. En tiedä miten olet päätynyt ajatukseen, että sinun täytyy. Itse huomaan ajattelevani, että jokainen meistä päättää itse mihin alistuu ja suostuu ja minkä puolesta elämässään toimii. Poikkeuksena tietenkin tilanteet, joissa toinen käyttää väkivaltaa. Joutunet pohtimaan minkä painarvon laitat parisuhteellenne ja minkä omalle hyvinvoinnillesi. Joutunet myös ottamaan kantaa siihen, voivatko omat ja puolisosi erilaiset tarpeet tulla paremmin huomioiduksi tässä suhteessa. Jos haluat parantaa tätä suhdetta ja uskot siihen löytyvän mahdollisuuksia kehotan teitä ottamaan yhteyttä esimerkiksi pari-/perheterapeuttiin. Joskus riittää, että itse juttelet asiasta vaikkapa jonkun ammattilaisen tai luotetun ystävän kanssa.
Kaikkea hyvää toivottaen
Iiris, perheneuvoja
