Olen ollut mieheni kanssa kohta kahdeksan vuotta, siitä neljä naimisissa. Meillä on 4-vuotias tytär.
Aluksi kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes mieheni alkoi jäämään valheista kiinni. Hän lähti usein salaa baariin, kun lapsi oli vielä pieni ja vähätteli suuttumustani. Pian sen jälkeen hän jäi kiinni aikuisviihdesivustojen käytöstä. Tuntui, että naiseuteni mureni, kun sain tietää mieheni harrastuksesta. Lisäksi erään laivamatkan päätteeksi hänen puhelimessaan oli tuntemattomalta naiselta viestejä. Tiedän, olen urkkinut puhelinta, koska luottamus on mennyt. Nykyään mieheni käy usein ulkona kavereidensa kanssa ja lupaa tulla vaikka klo 24 kotiin, mutta todellisuudessa tulee kotiin aamulla neljältä. Ja taas ihmetellään, miksi suutun.
Jos sattumalta on käynyt niin, että minä olen päässyt ulos kavereiden kanssa, niin mieheni lähettää koko ajan viestejä, että "kotiin heti" ja haukkuu alentavasti. Minä en saisi mennä, mutta mieheni kyllä omasta mielestään saa sitäkin enemmän. Olen katsonut nyt tätä touhua jo niin kauan, että alan olemaan lopen uupunut ja tyytymätön elämääni. Mitä voin tehdä? Meillä aina riitojen jälkeen sovitaan, että nyt puhutaan, mutta se menee siihen, että mies on hiljaa ja minä puhun. Hän ei ota opikseen virheistään ja luulee saavansa ikuisesti anteeksi. En ole enää pitkään aikaan ollut varma rakastanko miestäni enää...
Nainen, 26
Hyvä nainen 26
Kerrot vaikeuksista miehesi kanssa. Vaikeutenne alkoivat samoihin aikoihin kun lapsenne syntyi. Olet vähitellen menettänyt luottamuksen mieheesi hänen jäätyään useamman kerran valheesta kiinni. Miehesi näyttää sallivan itselleen sellaista, mitä hän ei salli sinulle. Riiteleminen onnistuu teiltä molemmilta mutta riita-asioiden selvittely menee sinun yksinpuheluksesi. Et tiedä, mitä miehesi oikein ajattelee, kun hän ei jaa tuntemuksiaan kanssasi. Olet syystä pettynyt ja turhautunut.
Olisikohan teille mahdollista lähestyä tätä kipeää aihetta vähän toisesta näkökulmasta? Voisitteko herättää keskustelua vaikkapa seuraavista kysymyksistä: Millaista elämänne oli silloin kun kaikki oli hyvin? Mistä olitte tyytyväisiä? Miten sinä koit lapsenne syntymän? Entä miten miehesi koki lapsenne syntymän? Muuttuiko parisuhteessanne jotain tuolloin? Kaipasiko jompikumpi tai molemmat toiselta jotain sellaista, mikä ei tuossa elämäntilanteessa mahdollistunut? Mihin olette pettyneet toisissanne ja suhteessanne tällä hetkellä? Mitä toivotte toinen toisiltanne?
Tilanteen ollessa tulehtunut voi tällaisen keskustelun herättäminen kahden kesken olla hankalaa. Silloin kannattaa hakea apua. Ulkopuolinen kuuntelija voi auttaa teitä jakamaan kipeitä asioita toisillenne ja etsimään niihin teille toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskuksista ja yksityiseltä puolelta löytyy parisuhdekysymyksiin erikoistuneita terapeutteja.
perheneuvoja Pirkko