TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on illallinen.
Tutustu myös Pobren ravintoloitsijoiden uuteen ravintolaan Paisanoon TableOnlinessa: Linkki
Hieman päälle vuoden vanhaan Kampin Kortteliin avattiin hiljattain vähintäänkin mielenkiintoinen ravintola, Pobre Filipino. En ole tätä ennen päässyt kokeilemaan filipiiniläistä keittiötä ja tietääkseni Suomesta löytyy filipiiniläiseen keittiöön pohjautuvia ravintoloita vain kourallinen, joista jokainen sijaitsee Helsingissä.
Pobre luonnehtii itseään termillä 'new filipino kitchen' ja ravintolan tarina juontaakin juurensa aina vuoden 2013 Ravintolapäivä-tapahtumaan. Useiden pop-up iltojen rohkaisemana kokkiystävykset löysivät ravintolalleen mieleisen sijainnin Kampin Korttelista ja avasivat piskuisen ravintolansa ovet tammikuussa 2018. Tunsin palavaa halua testata uutuuden ja sain siihen mahdollisuuden heti ystävänpäivänä.
Pieni, uusi, teeskentelemätön, rento: Pobre on tervetullut lisäys Kampin Kortteliin!FISHBALL, LONGGANISA DUMPLING (tämä!) sekä LUMPIA SARIWA, Pobren näkemys kesärullasta ja se toimii!SEAFOOD SINIGANG - kiitos kyllä, lisää tätä!GINATAAN-kasvisannos sai kehuja ja näytti hyvältä!Etualalla PUTO ASADO kauempana MUNGGO. Frisco Disco sopii erinomaisesti possu-steambunin kanssaJälkiruoat LECHE CON PILYO ja TURON DE LANGKA. Pieni happo, kirpeys tai raikkaus ei olisi pahitteeksi.
Pobrelle sanon kyllä! Saavuin ravintolaan ilman isoja ennakkoluuloja tai odotuksia filipiiniläisen keittiön ollessa tyhjiö tietämyksessäni. Pobresta poistuin tyytyväisenä ja kylläisenä. Juomalista on lyhyt mutta selkeä. Ruoka oli positiivinen yllätys kaikilta osa-alueiltaan, paitsi, että viisi ruokalajia hipoi yltäkylläisyyden rajoja ruoan ollessa aika tuhtia. Pääruokana testattu mereneläväkeitto oli erilainen mitä yleensä olen päässyt nautiskelemaan ja saa täyden kympin, tätä voisi syödä useamminkin! Kasvissyöjille on sopiva määrä varteenotettavia vaihtoehtoja, joka on nykyään jo onneksi melkein sääntö kuin poikkeus.
Pobren vahvuudet ovat pienen sympaattisen ravintolan tunnelmassa, palvelussa sekä palveluasenteessa ja ruoan puolesta ehdottomasti alkupaloissa, joista nautin erityisesti. Ruoan osalta ei harrasteta mitään ylimääräistä tai monimutkaista, eikä missään kohti esiinny turhaa kikkailua. Sama kaava toistuu ravintolan kaikilla osa-alueilla, tästä minä pidän.
Pobreen suosittelemme ehdottomasti pöytävarausta varsinkin viikonlopuille. Ystävänpäivänä ovelta käännytettiin lukematon määrä ihmisiä ovelta ravintolan ollessa täynnä läpi illan!
Tutustu myös Pobren ravintoloitsijoiden uuteen ravintolaan Paisanoon TableOnlinessa: Linkki
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Viime vuoden loppupuolella Turkuun avattiin Kauppahallin Roots Kitchenin sisarravintola Kuori. Ravintolan takana on vahva naiskaksikko Marjaana Pohjola sekä Katariina Vesterinen, joiden unelma kunnollisesta illallisaikaan toimivasta kasvisravintolasta oli muhinut pitkään mielessä.
Ideasta toteutukseen ei ollut helpoin tie kuljettavaksi, kuitenkin tarpeellinen sellainen. Turussa oli kova kysyntä kasvisruokaan, joka huomattiin jo muutamien toimintakuukausien aikana. Samat kasvot kävivät jatkuvasti nautiskelemassa Kuoressa niin lounaalla kuin illallisella. Kaksikon uurastus on noteerattu lyhyessä ajassa usealla tavalla. Ylistävät palautteet, blogikirjoitukset sekä tuplavoitto viimeisimmässä Cityn Suuressa Ravintolaäänestyksesä on vain pieni esimerkki kunnollisen kasvisruokaravintolan tarpeellisuudesta Turun ravintolaskenessä.
Marjaana Pohjolan hymy herkässä ja syystä, Kuori nappasti Cityn Suuressa Ravintolaäänesyksessä tuplavoittona 'Paras kasvisruoka' & 'Paras tulokas' 2016 -tittelit.
TableOnline on yksi pääyhteistyökumppaneista vuoden 2017 Food & Fun tapahtumassa, jossa Kuorikin on edustettuna. Kävin testaamassa Kuoren illallisen itse Food & Fun mestarin, Jouni Kurun kanssa ja täytyy sanoa, että molempien odotukset olivat eritäin korkealla. Nappasimme Kuori Menun sijaan vähän rennomman Street Food maistelumenun, joka osottautui aivan täydelliseksi valinnaksi.
Raikkaat cocktailit sopivat upeasti aperitiiveiksi.
Alkupalat saapuivat pöytään osittain jaettavina annoksina ja olivat ehdottomasti illallisen parasta antia. Street Food menun ainoa kompastuskivi oli mielestämme itse pääruoka Portobello slider. Vaikka pääruoka olikin hauska ja hyvä annos, poikkesi se paljon Street Food tyylistä ollen eri linjassa alkupalojen kanssa. Tuhti annos jäi myös mauiltaan ja kekseliäisyydeltään kauas alkupaloista. Alkupalojen olisin toivonut jatkuvan loputtomiin.
Seitan laab on yhtiä parhaita jaettavia/street food annoksia mitä olen syönyt, vai oliko se sittenkin summer rolls..Parhaat ikinä maistamani Summer rollssit. Jaettava annos oli kaikkea mitä toivoa saattaa; kaunis, sopivan kokoinen, tasapainoiset selkeät maut sekä aivan esimerkillinen street food -tyylinen annos!Som tam and chunks, yksi upea alkupala lisää. Näistä jäi uskomattoman hyvä fiilis ja halu saada lisää!Portobello slider, maistuva mutta tuhti annos joka poikkesi vähän liikaa Street food meiningistä.
Kuori kokonaisuutena ei pettänyt oikeastaan millään osa-alueella. Palvelu, miljöö ja ruoat, varsinkin alkupalat, olivat enemmän kuin olin toivonut. Minun on pakko takertua vielä siihen pieneen seikkaan, joka Kuoren tyyppisissä ravintoloissa askaruttaa varmasti moni kaltaisiani lihansyöjiä. Ovatko Kuoren annokset täyttäviä ja mikä tärkeintä, poistuuko ravintolasta tyytyväisenä vai pitääkö illallisen jälkeen käydä tyydyttämässä lihalliset himot esimerkiksi mättösnägärillä tai kebabbilassa? Ei missään nimessä! Kuoren annoksiin on laitettu mukaan paitsi rakkautta, mutta paljon suunnittelua, harkintaa, sekä ammattitaitoa. Proteiinintarve täyttyy ja safkassa on selkeiden makujen lisäksi purutuntumaa. Muistutamme myös, ettei Kuori ole vegaaniravintola vaikka huomioikin erikoisruokavaliot ennakkoon ilmoitettuna.
Kuoren henksulla on aina hyvä meininki!
Eli nyt ennakkoluulot sikseen ja suunnatkaa Kuoreen! Seuraavalla kerralla testaan varsinaisen illallismenun, mutta en mitenkään voi uskoa että se päihittää Street Food illalliskokemukseni.
Jos haluat testata Kuoren Food & Fun tapahtumassa, suosittelen varauksen tekemistä TableOnlinen kautta hyvissä ajoin. En usko, että sisään käveleville asiakkaille löytyy juurikaan tilaa, jos ollenkaan.
Erityiskiitos Jounille kuvista, ruokaseurasta, sekä mahtavasta alkavasta Food & Fun yhteistyöstä!
Teksti: Kimi / TableOnline Kuvat: Jouni Kuru / Food & Fun, poislukien City-palkintokuva
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Wistub Alsace sijaitsee upealla paikalla Tammerkosken varrella, Laukontorin kupeessa. Pieni sympaattinen ravintola muistuttaa tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ravintolaa, joka voisi yhtä hyvin sijaita pienessä ranskalaisessa kylässä. Näin perinteikästä tyyliä voi luonnehtia jopa tylsäksi, kuitenkin Wistub Alsacelle se sopii kuin nenä päähän.
Joulukuussa 2016 12-vuotta täyttänyt Wistub Alsacen keittiön keskeinen filosofia pyörii käsityön ympärillä. Kaikki tehdään itse, mukaanlukien kastikepohjat, kakut, leivät. Lisäksi suurin osa viineistä tuodaan maahan itse ja tämä ilmenee helpoiten viinilistaa tutkimalla, se on pyhitetty suurimmaksi osaksi Alsacelaisille viineille, mainiota! Ruokalista muuttuu fiiliksen ja raaka-aineiden mukaan, väkisin mitään ei pidetä listalla jos se ei tunnu hyvältä.
Wistub Alsacen omatuontiviinien sekä käsityön lisäksi talon erikoisuutena on tarte flambée, eräänlainen alsacelainen pizzaa. Näitä myytiin Cityn SYÖ!-viikoilla aivan huikeita määriä ja niitä saatiinkiin valmistaa niin paljon, että kokit valmistivat niitä unissaankin. Itse olen testannut nordique tarte flambéen, jota voin ehdottomasti suositella omalta osaltani, sillä varauksella että jos odotat saavasi rasvaista kebab-pizzeria tyyppistä safkaa, tulet pettymään ja hyvä näin.
Keskiviikko-iltana Tampere on kokonaisuudessaan erittäin rauhallinen ja olenkin tyytyväinen ravintolavalintaani. Wistub Alsace on pitkään pyörinyt mielessäni alsacelaisten viinien sekä blinien takia.
Parhaat tähän mennessä syömäni blinit. Yksinkertaisuus on valttia.
Olen syönyt Wistub Alsace illallisenkin jälkeen blinejä, heikkona hetkenä eksyin ketjuravintolaan ja vaikka hinta oli aika lailla samaa, oli laatu aivan eri maailmasta. Kaiken lisäksi Wistub Alsace tarjoaa enemmän blinejä ja täytteitä käytännössä samaan hintaan. Ja se laatuero, huh!
Wistub Alsacen blinit olivat täydellisen kuohkeita sekä paistopinta aivan uskomattoman rapsakka. Testasin blinejä molemmilla, hyvinkin perinteisillä lisukkeilla: savuporo-tuorejuustomoussella sekä lohenmädillä ja en osaisi päättää kumman valitsisin jos blinit pitäisi tilata vain yksillä lisukkeilla.
Päivän kalaa, juuriselleriä, puikulaperunaa ja voi-valkoviinikastiketta.
Valitsin pääruoaksi päivän kalan, kuhaa Längelmävedeltä. Wistub Alsacen annokset eivät ole järin kauniita, eikä se olekaan tarkoitus. Annosten presentaatio seuraa visusti ravintolan konstailematonta linjaa, maku puhuu puolestaan. Wistub Alsace pyrkii tekemään maalaisranskalaista ruokaa ja pidättäytyä mahdollisimman kaukana fine dining leimaan liittyvästä kikkailusta.
Annoksessa on kahta juuresta, juuriselleripyrettä sekä puikulaperunaa, rohkea veto mutta toimiva. Taas kerran kypsennys sekä paistopinta on vedetty vimpan päälle. Annosten ollessa kikkailuvapaita, näyttelevät viinivalinnat tärkeää osaa Wistubin illallisella, suosittelenkin kuuntelemaan tarjoilijan ehdotuksia viinivalinnoissa. Pääruoka ei ole tajuntaa räjäyttävä kokemus eikä aiheuta sen kummallisempaa WAU -elämystä, näin on hyvä. Annoksen saapuessa pöytään saa juuri sitä mitä on tilannutkin siinä muodossa kuin mitä odottaa saattaa. Yllätyksille näin perinteikkäässä paikassa ei ole sijaa.
Ankanrintaa, punajuuriohrattoa, pikkelöityä sipulia ja portviinikastiketta.
Seuralainen testasi ankanrintaa, kypsyys jätetty pinkiksi totta kai. Annos sai ylistystä osakseen, samalla todettiin annoksen jatkavan samaa maltillista linjaa ulkonäöllisesti. Tällä kertaa annos oli täynnä punaista punaisen seassa. Vaikka olin tyytyväinen pääruokaani, jouduin myöntämään potevani vähintäänkin lievää annoskateutta, ankka näytti uskomattoman mehevältä!
Sitruunaa, greippiä ja appelsiiniaMustikkaa ja valkosuklaata
Jälkiruokina tarjoillut leivonnaiset ovat gluteenittomia sekä leivottu paikan päällä. Testailimme seuralaisen kanssa jälkkäreitä sekä jälkkäriviinejä ristiin. Leivonnaiset olivat uskomattoman maukkaita sekä juuri sopivan kosteita. Olen maistanut lukuisia gluteenittomia leivonnaisia, yleensä niissä on jotain valittamista normaaliin verrattuna, tälläistä ei Wistub Alsacen jäkkäreissä ollut havaittavissa. Kirpeä sitruunaleivos greippien kera veti tällä kertaa pidemmän korren. Raikas sekä sopivan kirpeä jälkiruoka oli hyvä päätös illalle.
Wistub Alsacen keittiöstä vastaa Leea Tepponen, tuttu mm. Ravintola C:stä, joka valittiin Suomen Gastronimien Seuran vuoden ravintolaksi vuonna 2011. Leealle fine dining on tuttua, sitä hän ei Wistub Alsacessa kuitenkaan halua toteuttaa. Ruoan tulee olla erinomaista laatua mutta konstailematonta ja helposti lähestyttävää. Asiakkaan tulee nauttia herkkullisista annoksista miettimättä mitä lautasella on tai onko tarvetta käydä snägärin kautta illallisen jälkeen.
Wistub Alsace on ehdottomasti testaamisen arvoinen. Talon erikoisuus tarte flambée sopii mainiosti kevyen pistäytymisen merkeissä muutaman kohtuuhintaisen viinilasillisen kera. Pitkää illallista varten lyhyt ja selkeä ruokalista tarjoaa hienoja makuelämyksiä varsinkin kun testailee ravintolan hintalaatu-suhteeltaan sopusuhtaista viinilistaa. Ravintolan perällä on 12 paikkainen kabinetti, joka soveltuu kokouksiin, perheillallisiin tai vaikka viinitastingeihin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Jos onnenpyörä vielä pyörisi, niin voisin ostaa Janne Porkalta pari vokaalia virolaiselle Schlössle-hotellille ja ravintolalle. Paljon muuta se ei kyllä tarvitsekaan, sen verran tasokas hotelli on kyseessä. TableOnline on toiminut Virossa jo vuodesta 2012 ja palvelusta löytyy jo yli 80 ravintolaa, joista pieni osa toimii hotellien yhteydessä. Yksi näistä on Schlössle, joka on yksi Tallinnan parhaista hotelleista ja ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen mesta.
Usein yksi ikävimpiä vaiheita hotellivierailuissa on sisäänkirjautuminen. Joskus ahtaalla tiskillä saattaa olla valtavasti sakkia täyttämässä lomakkeita, joita yksi virkailija koittaa parhaansa mukaan kirjailla sisään. Schlösslessä tämä oli hoidettu vähän tyylikkäämmin. Minut ohjattiin istumaan vastaanottoaulan mukavalle sohvalle, jossa siemailin talon tarjoamaa proseccoa täytellen kirjautumislomaketta. Samalla respan tyttö tuli kertomaan hotellin tavoista ja myös yleisesti hieman hotellin historiasta. Tämä oli hienoa!
Paras check-in so far
Schlössle on pieni hotelli ja siellä on vain parikymmentä huonetta. Minun huone oli hintahaitarin alkupäästä, Classic double nimeltään. Huone oli tosi kodikas ja intiimi, jossa oli noin puoli metriä paksu kokolattiamatto. Hintaan myös kuuluivat minibaarin alkoholittomat virvokkeet. Ennen dinneriä joutui vielä vähän aikaa tekemään töitä, jolloin tuli myös hotellin wifi testattua ja hyväksi havaittua.
Schlösslen kotoisa huone
Dinneri Schlösslesta oli buukattu klo 19 alkavaksi. Ravintola sijaitsee hotellin alakerrassa, jossa voi aistia historian havinaa. Tallinna oli jo 1200-luvulla paikka, jossa oli start-up kielellä sanottuna hyvää pöhinää, kun hansaherrat kävivät kauppaa erinäisillä tärkeillä artikkeleilla. Talon rakennusaika ei käsittääkseni ole tarkalleen tiedossa, mutta ilmeisesti osa nykyisistä rakenteista on lähtöisin aina tuolta 1200 - 1300 -luvulta. Kovin moderni pytinki ei siis ole kyseessä. Taloa on rakennettu useammassa vaiheessa, mutta nykymuodossaan sen sanotaan edustavan barokki-goottilaisuutta. Omat taidehistorian opinnot ovat sen verran ruosteessa, että en lähde tuota kommentoimaan, mutta sen voin kertoa, että todella tunnelmalliset puitteet vanha kivitalo suurine holvikaarineen loi illalliselle.
Huono kuva, tiedän. Parempaakaan ei kuitenkaan tarttunut hämärässä ja haluan näyttää nuo massiiviset kivipilarit
Odottaessa paikallisia kollegoita dinnerille nautin aperitiiviksi gt:n ja iloni oli suuri, kun Hendricks oli ensimmäinen brändi, mitä tarjoilija minulle suositteli. Tarjous, josta en voinut kieltäytyä.
Luotettava aperitiivi
Pian myös kollegat saapuivat paikalle ja pääsimme tutkimaan ravintolan ruokalistaa. Lista näytti oikein hyvältä ja pituudeltaan se oli keskitasoa. Usein hotellien ravintoloiden listat ovat pituudeltaan pari kilometriä, kun kaikkia vieraita on pakko miellyttää. Tässä tapauksessa ei oltu sorruttu liian pitkään listaan, vaan kyseessä oli hyvin tasapainoiselta vaikutta kokonaisuus. Tälläkään kertaa en kuitenkaan vaivautunut itse tekemään valintoja vaan ulkoistin ne keittiön vastuulle ja kerroin että tuovat mitä sopivaksi ja hyväksi näkevät. Koska ravintolassa ei ollut valmiita menuja olemassa, niin tämä ei ollut selvästi kovin yleinen taktiikka ravintolassa ja tarjoilija yllättyi osoittamastani luottamuksesta. Nopeasti hän kuitenkin kokosi itsensä ja otti haasteen vastaan. Muutenkin meidän tarjoilija ansaitsee lämpimät kehut. Oli kuulemma aloittanut vasta jonkin aikaa sitten ravintolassa ja ei osannut vastata joihinkin kysymyksiimme, kuten mm. siihen, että mistä tämä hotellin vokaaleja kaipaava nimi tulee. Selvitti kuitenkin vastaukset nopeasti ja muutenkin oli todella iloinen koko illan ajan luoden dinnerille lämpimän tunnelman. Niin, ja hotellin nimi kuulemma tulee saksan kielen sanasta ja tarkoittaa pientä linnaa.
Sesongin mukainen amuse
Ensin saimme eteemme kokin tervehdyksen, joka oli loistava aloitus ja kunnioitti sesonkia hienosti. Kyseessä oli omena, joka oli täytetty punajuurivuohenjuustokeitolla. Tervehdyksen jälkeen kaadettiin alkuruoan viini, joka oli Marlboroghin Sauvignon Blancia Uudesta Seelannista. Viini jo toi epäilyksen, että voisi olla mereneläviä tulossa ja niin keittiöstä eteemme kannettiinkin seafood platter, jossa oli kampasimpukkaa, tiger prawnia, simpukoita ja savustettua lohta sieni ja yrttiliemessä. Raaka-aineet olivat kaikki tuoreita ja ensiluokkaisia. Annos oli melko kookas alkuruoaksi, mutta niin herkullinen, että sitä en väittäisi suureksi ongelmaksi.
Seafood platter ja Marlborough Sauvignon Blanc
Pääruoalle kaadettiin Espanjasta Riojan alueelta Berberanan Gran Reserva 2007 vuosikertaa, joka oli oivallinen valinta pääruoaksi tarjoillun hiillostetun naudanpihvin kanssa. Annoksen omina lisukkeina oli marinoituja hillosipuleita ja mustaherukkakastiketta. Lisäksi lisukkeena tuli perunoita parissa eri muodossa ja uunissa paahdettuja kasviksia. Pihvin pinta oli todellakin hiillostettu hyvin tummaksi ja sen alta paljastui mukavan rosé pihvi. Hillosipulit ja mustaherukkakastike tarjosivat molemmat annokseen hapokkuutta; mielestäni ehkä jopa hieman liikaa vieden huomiota hyvältä lihalta.
HIillostettu pihvi
Tarjoilijat muistivat ilahduttavasti pian jokaisen ruoan tulon jälkeen käydä kyselemässä onko kaikki kunnossa ja, mikä tärkeintä, täyttää nopsasti hupenevaa viinilasiani. Sanoinko jo, että pihvi sopi loistavasti viinin kanssa yhteen?
Herkullinen Berberana
Jälkiruokana saimme kaikkia kolmea listalta löytyvää jälkiruokaa jaettavaksi. Meistä kukaan ei ole kovin suuri jälkiruokaviinien ystävä ja siksi päätimme jatkaa ystävystymistä meille ennestään tuntemattoman Berberanan kanssa. Paras jälkiruoka oli talon itsetekemät jäätelöt, joista suosikkini oli mango. Keittiön oma valkosuklaa oli todella hyvää, mutta omaan makuun jopa liian makeaa, tai ainakaan sitä ei voinut syödä teelusikallista enempää. Näin minulle tosin käy makeiden jälkiruokien kohdalla usein ja siksipä päätin ottaa jälkiruoaksi vielä Hendricks gt:n. Tai itseasiassa kaksi jos tarkkoja ollaan.
Schlösslen itsetehdyt jädet
Aamulla edellisiltana nautitut gt:t ja Berberana häivähtelivät vielä ohimoilla ja siksi oli syytä suunnata nopeasti aamupalalle. Schlösslen aamupala tarjoillaan sisääntulokerroksen bistrossa. Ruokailla voi myös tunnelmallisella sisäpihalla. Nyt tosin syksy oli päässyt jo niskanpäälle siinä määrin, että päätin pysyä sisätiloissa.
Brekusali ei ollut myökään huono
Aamupalapöytä näytti selvästi keskivertohotelliaamiaista laadukkaammalta. Uudelle tasolle se kuitenkin nousi, kun tarjoilija toi listan keittiöstä tilattavista annoksista ja huomasin listalla Eggs benedictin. Tämä aamupalojen mersu, joka oli muuten täydellisesti valmistettu, oli juuri oikea lääke, yhdessä vahvan, juuri jauhetun kahvin ja tuorepuristetun tuoremehun kanssa, nujertamaan vielä viipyilevät häivähdykset ohimoltani.
Vähän ehdin haukata
Oli aika suunnata kohti Tallinnan D-terminaalia. Laivamatkalla oli aikaa tehdä pientä yhteenvetoa reissusta. Ja en nyt siis puhu tylsistä työasioista vaan hotellista ja sen tarjoiluista. Hotelli sijaitsi Vanhankaupungin ytimessä lähellä Raatihuoneen toria. Sijainti oli siis keskeinen ja hotelli itsessään oli todella miellyttävä. Erityisen hyvää hotellissa oli intiimiys ja henkilökohtainen palvelu, johon isoissa loistohotelleissa ei usein päästä. Check in oli paras mitä olen kokenut ja aamupalakaan ei tästä kauaksi jää. Keskiajalta peräisin oleva kellari Schlössle ravintolassa loi mielettömät puitteet holvikaarineen dinnerille eikä ruoatkaan paljon tästä jääneet jälkeen tarjoilun ollessa koko ajan erinomaista. Yhteenvetona voin siis antaa vahvan suosituksen Schlössle hotellille ja ravintolalle!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Lapset yökylässä mummolassa ja vapaa ilta vaimon kanssa kahdestaan. Aika siis suunnata taas tutustumaan Helsingin aimo harppauksin kehittyvään ruokakulttuuriin. Rajallisista lastenhoitoresursseista johtuen nämä tilaisuudet ovat hyvin harvassa ja ravintolan valintaan liittyy siis paineita; virheisiin ei ole varaa :)
Paikaksi valikoitui tällä kertaa Natura, joka avasi ovensa vajaa puoli vuotta sitten huhtikuun alusta. Suunnilleen samoihin aikoihin Naturan kanssa avautui iso joukko korkean tason ravintoloita Helsingin keskustaan (mm. Bystro, Finnjävel, Ox, Vinkkeli ja Holiday) ja tämä ei varmasti helpottanut ravintolan jakkaroiden täyttämistä. Natura on kuitenkin onnistunut löytämään kylän kulinaristit, ja ilmeisesti myös vakuuttamaan heidät päätellen täydestä varauskalenterista ja hyvistä arvioista TableOnlinessa ja eat.fi:ssä.
Odotukset olivat siis kovat kun saavuimme paikalle Iso Roobertinkadulle ja kävimme sisälle pieneen ja tunnelmalliseen saliin, joka kiertää seinustalla olevaa avokeittiötä. Ravintolassa on noin 30 asiakaspaikkaa ja se oli ravintoloitsija Davidin mukaan jo kerran pyörähtänyt ympäri, kun paikalle saavuimme. Alkujuomaksi nautimme Sergio Fratellin kuohuvaa Italiasta, joka oli hyvä aloitus menulle ja sopi myös hyvin yhteen kokin tervehdyksen kanssa, joka oli karitsanmaksaa ja ravintoloitsijapariskunnan kauniimman puoliskon,Anyan, äidin keräämiä mustikoita.
Kokin tervehdyksen kanssa tuli kolmea eri leipää, joista hiivaleipä oli Naturassa paistettua. Lisäksi itsetehtyä voita
Varsinainen seitsemän ruokalajin menu aloitettiin sokerisuolatulla siialla, jossa oli kyytipoikana tilliä, tilliöljyä, kyssäkaalia sekä ravintolan itse valmistavan voin sivutuotteena syntyvää piimää. Kaveriksi ruoalle oli paritettu saksalaista Rüdesheimin boidynaamisesti viljeltyä rieslingiä. Kaikki Naturan viinit ovat muuten biodynaamista tai luomutuotantoa. Siika-annos oli omaan makuun lähes täydellinen. Tämä oli sikäli ikävää, koska tästä oli vaikea lähteä rakentamaan nousujohtoista menua, koska sitä oli vaikea ylittää. Myös ruoalle paritettu riesling toimi todella hyvin yhteen annoksen kanssa.
Menun paras annos oli ensimmäisenä tarjoiltu sokerisuolattu siika
Seuraavaksi oli vuorossa alkupalalajiltelma, jossa oli neljä eri pikkuannosta. Naturasta olen myös nähnyt maininnan, että kyseessä on skandinaavinen tapasbaari ja tätä ajatusta pikkuannokset hyvin tukevat. Kaikki neljä annosta olivat loistavia, perinteisiksi tapaksiksi ehkä osa hieman monimutkaisia, kuten NYT –liitteen arvostelussakin joskus ihmeteltiin. Itse en oikein moista kritiikkiä ymmärrä. Jos ravintola sanoo, että sillä on tapasvaikutteisia annoksia listalla, niin eikö silloin saisi käyttää mielikuvitusta ja osaamista tuunatakseen osan hyvin yksinkertaisista annoksista hieman moniulotteisimmiksi. Tärkeää toki on, että tämä tehdään maku edellä eikä kikkailun itsensä vuoksi, mutta tämä mielestäni ehdottomasti Naturassa toteutuu.
Alkupalalajitelma oli luonteeltaan Global & Local. Osterit olivat Bretagnesta ja Kesäkurpitsat Anyan äitin maatilalta Kirkkonummelta. Perinteistä espanjalaista kylmää gazpachokeittoa oli tuunattu mansikoilla. Makuyhdistelmä oli erikoinen ja maistui avecille oikein hyvin, ja kyllä itseasiassa minullekin, mutta pidän silti perinteistä gazpachoa omaan suuhuni sopivampana.
Alkupalalajitelma
Ennen pääruokaan siirtymistä suunpuhdistajaksi vodkasta, sitruunasta ja mintusta tehty drinkki, joka on hyytelöity ja lisukkeena on hiilihapporakeita. Tästä annoksesta tuli muistoja lapsuudesta, kun rakeet paukkuivat suussa samalla lailla kuin aikanaan paukkukarkit, mitä tikkarin avulla mätettiin suuhun. Lapsena tosin rakeet syötiin useimmiten ilman vodkaa.
Suunpuhdistajana paukkukarkkia ja vodkaa
Pääruokana tarjoiltiin Keuruulta tulevaa naudan entrecoteta, joka oli paistettu juuri sopivaksi ja liha olikin todella maukasta. Lisukkeina oli persiljakastike ja perunapyree, jonka keskellä oli mustikkakastike. Mustikka toimi hyvin pyreen ja lihan kanssa. Persiljakastike toimi hyvin myös pyreen kanssa, mutta lihan kanssa se mielestäni ei pelannut kovin hyvin yhteen. Se oli hieman liian hapokasta ja nousi makuna pääosaan jolloin ensiluokkainen liha jäi liikaa taka-alalle. Tämä olikin koko illan osalta mielestäni oikeastaan ainut huti. Eikä tämäkään tarkoita missään nimessä koko annosta, vaan ainoastaan tuota persiljakastikkeen yhteensointuvuutta lihan kanssa.
Herkullista lihaa Keuruulta
Pääruoan jälkeen nautittiin ennen jälkiruokia vielä ravintolan omaa maahantuontia olevaa "Tomme Aux Fleurs" pastoroimatonta juustoa, hiilinäkkilepää ja perunahilloketta kera Tokajin. Juusto oli valmistettu lehmänamaidosta eikä ollut erityisen vahvan makuista, mutta hyvin täyteläistä ja hillokkeen ja unkarilaisen tokajin kanssa maistui todella hyvin.
"Tomme Aux Fleurs"
Jälkiruoka aloitettiin lajitelmalla, jossa oli kolme annosta: Keittiön sangriaa, applesiinikakkua ja sellerisorbeeta. Jälkiruoka, jossa on alkoholia mukana kelpaa aina minulle, mutta parhaiten näistä kuitenkin toimi sellerisorbee, jossa oli lisäksi seljankukkakastiketta, fenkolia ja omenaa. Sellerin vahva maku tasoittui hyvin kastikkeella ja loi tästä illan parhaan makean annoksen.
Jälkiruokalajitelma
Lajitelman jälkeen tuli vielä varsinainen pää-jälkiruoka, "FROZEN YOGURT 2013", joka on Naturan lyhyehkön olemassaolon aikana noussut jo klassikoksi. Vaikka annoksessa olevan jogurttilumen valmistaminen aiheuttaakin kokille/kylmäkölle, omistaja Davidin sanoin, helposti jännetuppitulehdusta, niin silti annosta ei voi ottaa pois listalta. Ravintolassa käy nimittäin melkein päivittäin kantiksia, jotka pistäytyvät ravintolan baaritiskille ja nauttivat tämän sopusointuisen ”lumikasan”. Annos onkin poikkeuksellinen jälkiruoka, koska ei sisällä laisinkaan sokeria. Sen enempää en ala annosta kuvailemaan, vaan kehotan Teitä, arvoisat blogin lukijat menemään itse testaamaan sen ja muutkin Naturan herkut.
"Lumikasa" ei näytä kovin kummoiselta, mutta maistuu senkin edestä
Naturan ruokalistan mukaan nautimme ”Taradition & Innovation” -menun, joka on ”Keskipitkä menu seitsemästä yhdeksään ruokalajiin”. ”Laskuvirhe pankissa sinun eduksesi” sanottiin aikanaan monopolissa. Nyt näin oli tainnut käydä keittiössä, koska laskujeni mukaan pöydällemme kannettiin kaikenkaikkiaan yhteensä 13 eri annosta. Menun ulkopuolelta söimme tosin välijuuston ja lisäksi mukana oli keittiöntervehdys ja välissä suunpuhdistaja. Koko lysti kustansi 59€, joka on mielestäni hyvin kohtuullinen hinta näin pitkästä ja tasokkaasta menusta.
Pieni ravintola oli täynnä ja Davidin mukaan Sali oli jo kerran pyörähtänyt ympäri, kun sinne saavuimme. Naturassa saa tilata ruokia myös erikseen listalta, mutta selvästi suosituin vaihtoehto vaikutti olevan valmiit menut ja laskeskelin, että se tarkoittaa keittiön joutuvan nostamaan illan mittaan jopa lähemmäs 1000 annosta. On siinä kolmella kokilla tekemistä. Tästä huolimatta sali ja keittiö pelasi todella hyvin yhteen ja koko menun nauttimiseen meni hieman yli kolme tuntia, joka oli mielestäni juuri sopiva tahti. Kertaakaan ei tullut pidempää taukoa ja mitkään annoksista eivät myöskään tulleet liian nopealla tahdilla. Loppuyhteenvetona voi todeta, että ilta oli todella onnistunut ja viinipaketin kanssa koko menu maksoi hieman yli 100€, jolle sai todella hyvin vastinetta. Kehotan siis tutustumaan Naturaan henkilökohtaisesti.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tillikka lukeutuu Tampereen vanhimpiin toiminnassa oleviin ravintoloihin. Legendaarinen teatteriravintola Tillikka sijaitsee Tampereen Teatterin rakennuksessa, Hämeensillan kupeessa. Iso osa varsinkin vanhemman sukupolven tamperelaisista muistaa varmasti Tillikan pyttipannun. Ravintolasta aukeaa näkymä Tammerkoskelle, joten sijainnista, historiasta eikä näkymästä voi ainakaan valittaa, mistä sitten voi?
Tillikka täytti 100-vuotta vuonna 2012 tai no, tarkemmin sanottuna rakennuksessa on ollut yli 100-vuotta ravintolatoimintaa, Tillikka-nimi on ollut käytössä yli 50-vuotta. Nyt tillikka on yksityisomistuksessa, kun Koskiravintolat osti Tillikan ravintolatoiminnan pois S-ryhmältä. Keittiössä ruoriin laitettiin mm. Suomen kokkimaajoukkueesta tuttu Kristian Vuojärvi, hänellä itse asiassa on vastuualueellaan kaikkien Koskiravintoloiden ruokatuotteet. Kristian on tuttu vuosien takaa ja olenkin maistanut hänen kokkauksiaan, kyseessä on siis erinomainen uutinen!
Kävinkin heti seuraavalla Tamperereissullani testaamassa Koskiravintoloiden sekä Krisun uudistaman Tillikan. Ennen ruokailua kävin alakerran Klubimiehen upealla Tammerkosken terassilla ottamassa muutaman drinkin ennen yläkertaan siirtymistä, olin noin puolisen tuntia etuajassa liikkeellä. Drinkkien jälkeen ei tarvitse kuin kävellä rappuset ylös ja siirtyä Tillikan pöytään. Ensimmäinen huomio Tillikasta oli sisusta, joka ei perinteisyydellään säväyttänyt. Perinteisyys toisaalta ei ole huono juttu, mutta Tillikan sisusta on liian pelkistetty sekä avoin.
Ruokalistaa on uudistettu isolla kädellä, kuitenkin muutamia klassikoita on pakko jättää listalle, jottei vanhempi asiakaskunta äänestä jaloillaan. Tässä törmätään kaksipiippuiseen ongelmaan, Tillikan on nimittäin ollut aika uudistua, mutta kuinka paljon uudistusta voi tehdä ennen kuin joku suuttuu? Klassikkolistalla on mm. lihapullia, lohikeittoa sekä varmasti kaikista legendaarisin pyttipannu. Päädyimme kuitenkin testaamaan kaikkea muuta kuin mitä klassikkolistalta löytyy, onhan Tillikka uudistunut joten vanhojen hyvien (parempien) aikojen muistelut voidaan jättää toiseen kertaan.
Härkätartar - Dijonmajoneesia, keltuaista ja rapeaa sipulia. / Toisena alkupalana taustalla Västerbotten-juustosalaattia.
Valitettavasti Kristian Vuojärvi ei ollut kyseisenä iltana paikalla, Krisu pyöriskeli kokkeilemassa mm. Pori Jazzeilla. Toisin sanoen emme saaneet uudistetun ruokalistan täydellistä kokemusta sen kehittäjän käsien kautta, harmi.
Alkupalaksi Härkätartar joka oli juuri sopivan kokoinen, liha suussa sulavan mureaa, mutta ehkä kaikkine komponentteineen karvan verran raskas alkupala. Samantyyppinen palaute tuli seuralaiselta Västerbotten-juustosalaatista, salaatti oli kelpoannos, alkupalaksi kuitenkin oikeasti aika iso. Tillikassa ei siis tarvitse ainakaan puuttua raaka-aineiden käyttöön tahi annoksen kokoon.
Paistettua siikaa, rapukermassa haudutettua perunaa ja Beurre Blanc -kastiketta.
Viinilista ei ole järkyttävän suuri, mutta sopivan kattava. Pulloittain viinejä saa aika kohtuulliseen hintaan joten koska molemmat meistä otti Rieslingiä siian kanssa, päädyimme mielummin suoraan pullolliseen.
Siika-annos oli Rieslingin kanssa illan parasta antia. Erinomainen paistopinta ja kaiken kaikkiaan sopivan yksikertainen annos ei saa osaltani mitään moitittavaa. Mieleni teki kalaa ja sain himoilleni täyden vastineen. Jos jotain moitteita pitää kaivamalla kaivaa, ehkä olisin tarjonnut kirnuvoita ja palan jotain tummaa leipää siian kanssa, jotenkin se tuntuisi sopivan tälläiseen perinteikkääseen ravintolaan.
Suklaafondant, Vadelmasorbettia ja maitosuklaakeittoa. / Crème brûlée, hillottuja mansikoita ja paahdettua valkosuklaata.
Olin yllättävän tyytyväinen suklaafondanttiin, annos sisälsi raikkaita makuja mm. vadelmasorbeen sekä tuoreiden vadelmien ansiosta. Sorbeessa olisi ehkä saanut olla (taas kerran) hitusen enemmän jäämäistä rakennetta ja raikkautta. Seuralaisen Crème brûlée sai kehuja enkä yhtään ihmettele, otin pienen maistiaisen ja minun täytyi myöntää että kyseessä oli erittäin onnistunut crème brûlée, vadelmien kanssa totta kai.
Tillikkassa ollaan menossa ehdottomasti oikeaan suuntaan. Klassikkoravintoloiden on tarvetta uudistua, vanha asiakaskunta vanhenee entisestään ja tuoreita, tulevia kantiksia tulee haalia uudistuksen lomassa. Kuten sanottua, ainakin sisusta kaipaisi jotain pientä kasvojenkohotusta, sekä muutamia muitakin kehityskohtia on. Ruokatuotteissa näkyy muutoksen jälkeen Kristianin kädenjälki sopivissa määrin, kuitenkaan ilman turhaa kikkailua, se ei Tillikkaan sopisi.
Hintataso Tillikassa ei pelota. Annokset ovat asiallisesti hinnoiteltu, omaan makuun ne olivat hitusen liian runsaita. Tämä toki selittyy tutkiskelemalla Tillikan konseptia sekä asiakaskuntaa, annosten tuleekin olla vapaita kikkailusta ja niistä pitää tulla täyteen. Pienenä miinuksena ruokalistassa on kasvisannosten vähyys. Jos syö kuitenkin kalaa ja mereneläviä, on valikoima hieman parempi. Kasvissyöjää miellytetään kerran-kaksi, sen jälkeen tuleekin odottaa ruokalistan uudistusta.
Kasvisannosten lisäksi jälkiruokaosasto saa noottia, toisaalta minulle se on aika samantekevää, en kauheasti syö jälkkäreitä, joten suppeahko klassinen jälkkärilista ei omalla kohdalla estäisi millään tavalla Tillikassa illallistamista.
Illallisesta jäi kaikki osa-alueet huomioon ottaen erittäin positiivinen kokemus. Ensi kerralla täytyy varmaan testata lohikeitto sekä herkulliselta kuulostava ylikypsä rapea possu. Olen tyytyväinen Tillikan siirtymisestä Koskiravintoloiden, eli yksityiseen omistukseen. Kristian Vuojärven lisääminen Koskiravintoloiden repertuaariin on ehdottomasti oikea veto, pitää harkita uudestaan Von Nottbeckiin menemistä, Krisu on uudistanut ruokalistan myös siellä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Workshop Delicatessen aukesi Kankurinkadulle Kanniston leipomon entisiin tiloihin perjantaina 13. päivä toukokuuta. Päätin mennä avajaispäivänä tsekkaamaan minkälaisen meiningin ravintoloitsijat Manu Torchio, Patrik Lindström sekä Lorenzo Dotson-Smith ovat meille loihtineet.
Lorenzo, Manu, Kimi sekä Pate Workshop Delicatessen avajaispäivänä.
Workshop toimii rentona kohtaamispaikkana ravintolatrendikkäässä rööperissä. Sisusta että tunnelma on sekoitus deliä sekä bistroa. Ravintola koostuu kolmesta salista, joista reunimmaiset on selkeästi tarkoitettu illallistaville asiakkaille, keskimmäinen taas delissä hengailua varten. Workshoppiin voikin helposti poiketa olut- tai viinilasilliselle ja jos haluaakin jotain pientä purtavaa, voi kylkeen ottaa vaikka delilautasen. Deli on myös oiva paikka käydä kuulumiset läpi ystävien kesken lasillisen äärellä ennen pöydän vapautumista.
Chef's table / baaritiski -tyylisellä korkealla istuttavalla pöydällä kelpaa tutkia Workshopin sisustaa sekä keittiön toimintaa.
Sisusta on täynnä upeita yksityiskohtia, suurin osa sisutuselementeistä on kierrätetty toisista ravintoloista tai muuten vain kaavittu kasaan jostain pölyisestä varastosta. Sisusta sekä sisustus on sopivan pelkistetty sekä hauskalla tavalla keskeneräisen näköiseksi jätetty. Workshopin ainutlaatuinen tunnelma koostuu mahtavasta henkilökunnasta, rennosta meiningistä, rustiikkisesta sisustasta sekä hyvästä musasta. Rento soittolista sisältää vähän kaikkennäköistä ja kuvastaakin selkeästi omistajiensa musiikkimakua. Ensi käynnillä pitääkin ottaa muutamat biisit muistiin musiikintunnistusapplikaatiolla.
Maistiaisia Workshopin delistä
Saavuin paikalle hieman neljän jälkeen tarkoituksena katsastaa paikat sekä maistella nopeasti yksi annos ennen palaamista takaisin töiden ääreen. Pate ehdotti Karitsan niskaa, alkuun hän kiikutttiin pieni maistiainen delistä. Lautaselta löytyi kaikennäköistä pikkukivaa, joista parhaiten jäi mieleen marinoitu mustekala, kylkeen vielä samettinen pale ale ja hommahan toimii!
Karitsan niskaa, murskattua varhaisperunaa, parsaa, sitruunaa sekä rosmariinia.
Karitsan niska annoksena oli upea suoritus, ei mitään ylimääräistä tai minkäänlaista kaunistelua. Annos tuodaan pöytään rennon letkeällä esillepanolla, eli juuri sellaisena kuin odotinkin Workshopin pojilta. Suussa sulava karitsan niska katosi lautaselta hujauksessa, rosmariini ja sitruuna maistui taustalla raikkaana pienenä twistinä. Parsa sekä varhaisperuna olivat täydellinen lisä karitsalle, lisukkeita ollut myöskään liikaa. Annos kokonaisuudessaan oli kelpo suoritus ja juuri sopivan täyttävä, ihmettelen vain miten hinta on 22 euroa, eikä lähemmäs kolmea kymmentä.
Workshop Delicatessen tarjoaa upeat puitteet rentoon ruokailuun tai ystävien kesken chillailuun lasillisen äärellä. Lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin 11-14, illallinen tiistaista perjantaihin alkaen 16 sekä brunssi lauantaisin kahdessa kattauksessa alkaen kello 10 sekä 13.
Workshopin taustajoikoilla on vaikuttava historia. Lorenzo on tuttu Mille Mozzarellesta, PateLupolosta sekä Bonesista, Manu on ollut perustamassa Patronaa, Palmaa, Lucha Locoa sekä Choloa, jotka hiljattain myytiin Restamaxin sekä Mehdi Younesin yhteisyritykselle.
Workshop on erittäin mielenkiintoinen lisä Helsingin ravintolatarjontaan ja toimiikin eräänlaisena leikkikenttänä, eli workshoppina, sen ravintoloitsijoille. Sällien tarina ei pysähdy Workshoppiin, he ovatkin jo ehtineet perustaa uuden Catering yrityksen MaLoPan, lisäksi uutta projektia pukkaa pian ilmoille. Seuraavaksi on vuorossa Stockan kulmalle kesällä aukeava Smörre -gastrobaari. Lisääkin prokkista on luvassa, tässä vaiheessa me eikä MaLoPan sällit voi asiasta hiiskua sen enempää...
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tocan ovet ovat olleet auki Unioninkadulla vasta kolme vuotta, kuitenkin sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Toca on sopivasti toinen (eli toka!) ravintola joka nappasi Nyt-liitteessä täydet viisi tähteä, pääsi Michelin Guiden suosituslistoille sekä kävi läpi mittavan keittiön laajennusremontin viime vuoden kesän lopussa. Me olimme tieytysti heti kärppänä tsekkailemassa uutta kiiltävää keittiötä sen avajaisissa 21. syyskuuta 2015 (kuten linkin takana olevasta kuvasta näkyy, keskityimme olennaiseen). Tocan pääomistajiin kuuluu pariskunta Elina Valoranta sekä Gennaro Oliviero. Gennaro on mahtava tulinen Italiano, jonka kanssa olen keskustellut useita kertoja ravintoloista, ruoasta, suomalaisesta kulttuurista sekä kaikesta siltä väliltä. Elina on taas aivan mahtava mimmi, hänen kanssaan meillä on tapaamiset ovat venyneet usein pitkiksi, jäämme aina suustamme kiinni. Tykkään molempien tyylistä, he puhuvat asiakkailleen kuin tutuilleen, ei turhaa mielistelyä vaan aitoa ystävällistä lämpöä. Toca nojaakin erittäin paljon omistajiensa sekä työntekijöidensä persoonaan. Jos samoihin tiloihin muuttaisi joku toinen ravintoloitsija niin ettei mitään muutoksia tehtäisi sisustaan tai ravintolan konseptiin, ei Toca olisi enään Toca ja pelkäisin hohdon katoamista.
Toca on ulkoapäin melkein pelkkää ikkunaa ja muutenkin sopivasti tyylikkään pelkistetty.
Itse olen ehtinyt ruokailla Tocassa aikaisemmin jo kaksi kertaa, joista toinen taltiointiin TableOnlinen Facebookkiin. Olen alusta lähtien tykännyt Tocan rennosta ja rehdistä tyylistä. Turhaa mielistelyä tai tärkeilyä ei Tocassa harrasteta salin eikä keittiön puolella. Kaikki tapahtuu omalla rennon letkeällä tyylillä kuitenkin niin, että kaikki hoituu asiallisen ammattitaitoisesti. Molemmilla aikaisemmilla ruokailukäynneillä olen lähtenyt ravintolasta liian tukkoisena ja kylläisenä, jota voitaisiin pitää huonona asiana. Toki lautaselle voi jättää ruokaa, se ei kuitenkaan sovi luonnolleni varsinkin jos ruoka on hyvää!
Toca on pieni ja tunnelmallinen ravintola ilman mitään ylimääräistä bling blingiä. Salissa on kokonainen seinä vierailijoiden tervehdyksiä sekä kehuja varten!
Toca on pieni, asiakaspaikkoja on vähän yli parisenkymmentä, joten varaus kannatta tehdä viikonloppujen lisäksi myös arki-illoille. Sisusta huokuu samaa tunnelmaa kuin ruokafilosofia, ei mitään turhaa kaunistelua. Kaikki on toimivaa ja juuri oikealla paikallaan. Jättisuuri ikkuna Unioninkadulle sekä vierailijoille varattu seinän kokoinen liitutaulu ovat ehdottomasti lempiyksityiskohtiani Tocan sisustassa.
Talon leipänä pöytään Elina tuo focacciaa, ciabattaa sekä rosmariinisuolalalla höystettyä voita. Vaikkakin leivät olivat ihan hyviä, etenkin foccaccia, eivät vaaleat italialaiset leivät ikinä ole minua sytyttäneet, kaikenlisäksi ne ovat todella täyttäviä.
Amuse bouche - punajuuripannacotta sekä kuivatta mustaa oliviia. / Aperitiiviksi nautimme italialaisen Birra TOZ Easy Pale Alen.
Amuse bouchena toiminut punajuuripannacotta kuivatuilla mustilla oliiveilla oli taivaallista herkkua, tässä on pannacotta johon voisinkin tykästyä!
Tocassa yhtenä pienenä erikoisuutena on menulle laadittu olutpaketti, joka kustantaa menun pituudesta riippuen 25 tai 37 euroa. Otimme viinit ruoan kanssa sekä poikkeuksellisesti aperitiivina italialaisen Birra TOZ Easy Pale Alen Elinan suosituksesta. Erittäin kevyt sekä raikas TOZ sisältää vain 4% alkoholia ja sitruunaisella maullaan voisi sopia monelle joka ei normaalisti olutta juo. Tätä pitää saada terassilla!
Ensimmäisenä ruokalajina parsakeittoa köynnöskrassilla, parsasalaatilla sekä pikkelöidyllä sipulilla. Viereisessä kulhossa friteerattua viiriäistä(!) / VIINI: raikas St. Michael-Eppan Montiggl 2014 Riesling.
Elina tuo pöytään parsakeittoa köynnöskrassilla, parsasalaatilla sekä pikkelöidyllä sipulilla, mutta ei siinä vielä kaikki (kuten Ostos-TV:ssä on tapana sanoa) viereen tipahtaa vielä kulho pullollaan friteerattua viiriäistä joka on tarkoitus syödä keiton kanssa. Parsakeitto lisukkeineen oli pelkkää nautintoa. Fritattu viiriäinen oli itse asiassa onnistunut erittäin hyvin. Friteeraus on meilestäni tapa peittää huonoja raaka-aineita rasvalla ja suolalla, normaalisti väistelen frittiruokaa viimeiseen asti. Tocan viiriäiset olivat meheviä sekä frittaus jopa yllättävän freesiä, ehkä jopa hieman makeahkoa. Huomaa ettei kyseessä ollut koko viikon samoissa öljyissä paistettua tavaraa.
Montiggl oli erittäin helposti nautittava raikas riesling, joka ei sisältänyt juurikaan rieslingille ominaista petrolisuutta ja sopi erinomaisesti parsakeiton kanssa. Pikaisella googletuksella selvisi, että montiggl on saanut maailmalla erinomaisia pisteitä sekä joitain palkintojakin.
Pieni pelko hiipii, jatkaako Toca samalla linjalla kuin aikaisemmilla käyntikerroillani. Parsakeitto oli sopivan kokoinen alkupala, kasa fritattuja viiriäisiä kielii rehdistä ja tuhdista ruoasta, saas nähä miten ravintolasta poistutaan, pyörien, kontaten vai kävellen.
Pöytään tuotu kohtuuhintainen Le Rimen Chardonnay-Pinot Grigio oli mutkattoman kevyt sekä sitruksinen valkkari, jota siemaili yksinään ihan mielellään ennen annoksen saapumista.
Odotin annoksen olevan kalaa jossa on mukana raikkaita makuja ja osuinkin oikeaan. Pöytään saapui lohta, tillimajoneesia, tilliöljyä, tillin versoa, mallasleipää, retikkaa, piimäkastiketta sekä sitruunageeliä. Annos ei pelkästään ollut kaunis, mutta kaikenkaikkiaan koko illan paras setti! Lohi oli suussa sulavan täydellistä ja vaikka tilliä oli annoksessa kolmella tavalla, ei se ollut mitenkään dominoivassa roolissa. Piimäkastike sekä murustettu mallasleipä kruunasi kokonaisuuden. Ihan sama mitä Elina tuo pöytään seuraavaksi, olen tehnyt päätökseni.
sitruuna-oliiviöljy-parmesaanirisottoa sekä pulveria kuivatuista tomaateista. / VIINI: Si Soave 2014
Väliannoksena saadaan mielenkiintoinen sitruuna-oliiviöljyrisotto parmesaanilla. Elinan kiikuttaessa annosta salin läpi pöytään luulin kyseessä olevan jonkinlainen pizza. Risotto tarjoillaan matalassa lautasessa paksun pulverikerroksen kera. Pulveri on kuivatuista tomaateista ja maistui erinomaiselta, oikeastaan hyvin paljon aurinkokuivatuilta tomaateilta. Italialainen kuiva soave-viini sopi risoton kanssa hyvin, tämänkään annoksen kanssa ei missään nimessä olisi edes kannattanut pariuttaa liian monimutkaista viiniä.
Elina ei tule pitämään tästä kuvasta, ei sen väliä nimittäin Zuccardin Malbec oli täyteläinen, marjaisa ja onneksi illan ainoa punainen!Härkää, paistettua perunaa, maa-artisokkaa sekä pinaattia.
Malbeccia pöytään ja punaista lihaa lautaselle! Lämpimät ruoat hupentuvat härkäannokseen. Perunaa, pinaattia sekä maa-artisokkaa kylkeen ja avot! Pahoittelen, tein jo lohen kanssa päätöksen illan parhaasta annoksesta, kuitenkin härkä on täydellisen mureaa sekä kypsyysasteeltaan täysosuma. Emme tienneet menusta mitään ja ilmoitimmekin Elinalle ettemme halua minkäänlaisia ennakkotietoja etukäteen. Tästä johtuen oli kiva saada pöytään automaattisesti sopivan punaista härkää, Tocassa tiedetään miten liha pitää tarjoilla.
Härkäannos oli huikea, siitä ei pääse mihinkään. Voidaan oikeastaan sanoa tämän olleen illan annoksista jaetulla ensimmäisellä sijalla tai vähintäänkin hyvänä kakkosena jota täydensi erinomainen marjaisa Malbec.
Viimeisenä illallisen väkinäisin osuus; jälkkäri. Kuitenkin Tocaa kohtaan minulla oli kovat odotukset, viime kerralla maistelin erinomaista suklaa-kirsikkajälkkäriä. Nyt päätähtenä oli sitruuna sekä valkosuklaa. Sitruuna cremo´, valkosuklaa crumble, valkosuklaa-kamomillavaahto, siitepölyä, sitruunasorbettia... tämä toimi! Sopivan kokoinen annos, erinomaista Sauvignon Blanc jälkkäriviiniä sekä raikkaita makuja! Rasvaista valkosuklaata ei ollut liiaksi eikä sen makeus puskenut liiaksi läpi. Toca pääsi yllättämään jälleen!
Illallinen on ohi, kahvit sekä avecit jätämme sikseen. Aikaisemmista kokemuksista poiketen emme pyörineet tahi kontanneet pihalle. Jatkoimme itse asiassa muutamille rommicocktaileille Navy Jerry'siin sopivan kylläisinä keskustelemaan kokemuksesta. Ystäväni piti Tocan illalliskokemusta ehdottomasti yhtenä parhaimpana, ellei jopa parhaimpana.
Tocan viinilista on erittäin lyhyt ja sen sisältö vaihtuu usein. Mitään ylimääräistä ei listoilla pidetä, kaikki käytännössä sovitellaan suoraan annosten kanssa sopiviksi. Tocan viineistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut viinien kanssa eikä makunystyröiden tarvitse olla turhan hienostuneiksi kehittyneitä. Yksinkertaisuus sekä helposti lähestyttävyys on Tocan suurimpia vahvuuksia ja koska Tocassa ei esitetä mitään mitä he eivät ole, ei sitä odoteta myöskään asiakkaalta.
2015 kesän loppupuolella toteutettu keittiön laajennusremontti oli toivottu uudistus Tocan henkilökunnalle sekä asiakkaille. Vanhassa keittiössä rasvan sekä paistamisen käry välillä leijaili salin puolelle. Lisäksi keittiö oli liian ahdas toteuttaa kaikkia Gennaron visioita. Uudessa keittiössä kaikki paistaminen tapahtuu uudessa erillisessä huoneessa, joka ratkaisee tila- sekä käryongelmat, näin kokit saavat vapaammat kädet sekä enemmän mahdollisuuksia kokeilla uutta, joka taas on tärkeä osa Tocan konseptia sekä viehätystä.
Toca itse asiassa profiloituu suomalais-italialaiseksi ravintolaksi, joten keittiön ruokafilosofia ei ole liian jäykkää. Makuja sekä inspiraatiota haetaan myös muualtakin maailmalta. Tocan menun sisältö saattaa vaihdella jopa päivittäin riippuen saatavilla olevista raaka-aineista. Tocan omien sanojen mukaan tärkeimpinä elementteinä ovat tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet sekä makujen tunnistettavuus ja yksinkertaisuus. Tämäkin puoli Tocasta huokuu jokaisen annoksen kohdalla juuri oikealla tavalla.
Toca on ensimmäistä kertaa mukana Taste of Helsinki -ulkoilmatapahtumassa 16.-19. kesäkuuta "Tämä on iso juttu meille, olemme innoissamme tapahtumasta ja laitammekin Tocan ovet kiinni Taste of Helsinki viikon alussa, jotta voimme keskittyä tapahtumaan täysillä"Elina hehkuttaa.
Toca kannattaakin käydä testaamassa viimeistään 11. kesäkuuta nimittäin ovet Unioninkadulla aukeavat seuraavan kerran vasta elokuun alussa, "Helsinki hiljenee kesäksi, se onkin meidän ainoa mahdollisuus pitää lomaa. Siirrymme Italiaan maistelemaan viinejä sekä viettämään aikaa sukulaisten kanssa. Tänä aikana emme pysty palvelemaan asiakkaitamme juurikaan puhelimitse tai sähköpostitse. TableOnlinen olemassaolo on meille tälläisinä hetkinä korvaamatonta"Elina täydentää pilke silmäkulmassa. Toca on myös mukana uudessa suomalaisessa TV-kilpailurealityssä Tykkää mun ravintolasta. Tocan jakso tulee ulos Taste of Helsingin aikoihin sarjan viimeisessä osassa TV5:ltä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kuopion Musta Lammas lukeutuu niihin ravintoloihin, joita olen halunnut pitkään testata, mutten ikinä ole muka saanut siihen sopivaa tilaisuutta. Lammas on mielestäni aivan turha testata niin, ettei vetäisi yllätysmenua sekä viinipakettia, autolla ei siis kannata olla liikkeellä. Viimeisimmällä Kuopion reissullani majoituin sopivasti Lammasta vastapäätä sijaitsevaan Scandic Kuopioon. Oli hyvä varmistaa, että konttamallakin pääsee turvallisesti perille.
Mustan Lampaan perustamishistoria ulottuu yli 30 vuoden päähän aina vuoteen 1982 asti, kunnioitettava ikä. Kellariholvit, joissa Musta Lammas sijaitsee, menee historiassa sen sijaan vielä pidemmälle, aina vuoteen 1862. Tähän aikaan Lampaan kolkot holvit olivat valjastettu oluttehtaan käyttöön.
Musta Lammas on ulkoa päin todella hillitty. Kesäisin katolla on muuten upea terassi!
Kellariholvien pitkä historia mahdollistaa erittäin persoonallisen sekä tunnelmallisen miljöön. Kuopiosta on mielestäni mahdotonta löytää upeampaa ravintolaa, kunhan ei pahemmin kärsi D-vitamiinin puutoksesta. Jos joku käskee painua sinne mihin aurinko ei paista, ilmeisemmin tarkoittavat Mustaa Lammasta. Ravintolassa on upeat käytävät, muutama kabinetti sekä periaatteesa kaksi salia, joista toinen, pääsali, on tunnelmaltaan huikea! Ruokailun aikana voi hetken kuvitella olevansa jossain keskiaikaisessa linnassa jossain toisessa maassa.
Mustassa Lampaassa on upea kellariravintolan tunnelma. Ulkomaailman hälyt katoavat kokonaan, samoin stressi.
Neljä kertaa vuodessa sesongin mukaan vaihtuva ruokalista, jatkuvat teemaviikot sekä mahdollisuus valita yllätysmenu on juuri sopivan yksinkertaista ja kaikki mitä tarvitsen ravintolalta. Pisteenä i:n päälle, itse a la carte listakin on täydellisen lyhyt. Muutamia alku- sekä jälkiruokia ja vain kolme pääruokaa. Kaikki tehdään tuoreista raaka-aineista ja paikan päällä.
Paikan päällä leivottua vehnäleipää jossa mukana punajuurta, upean väristä sekä makuista. Tummaa maalaisleipää, pinta glaseerattu. / Siilinjärven Siitakesieniä, Miettisen tilan perunaa.
Keittiön ensimmäinen tervehdys aperitiivien kanssa oli mallaskeksiä sekä hapankermaa, mukavaa pientä naposteltavaa. Mustassa Lampaassa ei ole tarkoitus hyökätä heti kimppuun, illallinen aloitellaan kaikessa rauhassa, tykkään.
Pöytään tuodaan tummaa mallasleipää glaseeratulla pinnalla, hyvää mutta hieman makeahkoa mieleeni. Vehnäleipä on upean värinen, leivonnassa on käytetty hitusen punajuurta joka tuo häilyvän makuvivahteen sekä upean ulkonäön leivälle. Kaikki on paikan päällä leivottua, totta kai.
Keittön varsinaisena tervehdyksenä tuodaan siilinjärven siitakesieni-peruna-annos pienessä lasissa. Aivan upeita makuja, rakastan sieniä kaikissa niiden muodoissa. Rauhallinen tahti ja ote illalliseen jatkuu. Vaikka sali sekä kabinetit ovat täynnä ruokailijoita, sujuu palvelu erittäin sujuvasti ja nimenomaan sopivilla väleillä. Tästä aloituksesta on hyvä edetä.
Possunkylkeä, paistettu 68 asteessa kuusitoista tuntia. Crème Fraîchea sekä punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. / Tournon Mathilda Rose 2015.
Ensimmäinen varsinanen annos on 16 tuntia 68 asteessa haudutettua possunkylkeä, crème fraîchea, punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. Vallan upea annos, kuva ei valitettavasti tee sille oikeutta, Mustan Lampaan sali on pimeä ja ilman salamaa on vaikea saada näin tummasta annoksesta hyvää kuvaa. Possunkylki oli suussa sulavaa ja kaikin puolin erinomaista, pidin ehdottomasti annoksen punajuurivalikoimasta. Persikkainen sekä hedelmäinen Tournon Mathilda Rose oli aivan upea, pirtsakka, raikas ja ennen kaikkea aivan huikea kaveri possuannoksen kanssa. Kokonaisuus on täyden kympin arvoinen. Edelleenkin sama sopivan huomaamaton sekä täsmällinen palvelu antaa juuri sopivin määrin aikaa maiskutella ja mietiskellä annosta sekä tutkiskella Mustan Lampaan upeaa tunnelmallista ravintolasalia.
Hanhenrintaa Hauhalasta, vesihauteessa kolme tuntia 56 asteessa. / Itävaltalainen Leopold Blaunsteiner zweigelt 2011
Hanhenrintaa Hauhalasta pääruoaksi. Vesihaudutettu kolme tuntia 56 asteessa, aivan uskomattoman mureaa! Mukana myös spelttipuuroa jonka seassa hanhen sisäfilettä, herukkaa sekä helmisipulia. Itävaltalainen biodynaaminen zweigelt sopi erinomaisesti riistan sekä annoksessa olleen herukan kanssa. Spelttipuuro oli hyvää ja hauskaa että sekaan laitettiin hieman hanhen sisäfilepaloja, vaikkakin lopputuloksena oli hitusen raskas annos.
Paikallista kallaveden kuhaa, kirjolohen mätiä, heinällä savustettua pyrettä, paistettua lehtikaalta sekä lehtikaalivinegretteä. / Freiherr von Göler Baden Trocken Weissburgunder (Pinot Blanc) 2013
Seuraavaksi paikallista kuhaa Kallavedestä, aivan mainiota! Annoksessa mukana lehtikaalta kahdella tapaa, paistettuna sekä vinegrettenä. Mäti on aina herkkua ja kuten aina, tälläkin kertaa kirjolohenmäti loppui lautaselta liian nopeasti. Badenista tullut Freiherr von Gölerin Weissburgunde (Pinot Blanc) oli oiva uusi tuttavuus ja tasapainottikin hapokkuudellaan juuri sopivasti kuhan rasvaisuutta. En osaa päättää oliko Mathilda Rose vai tämä illan paras viini, pitää varmaan päästä joskus maistelemaan näitä lisää ihan varmuuden vuoksi, se olisi kyllä karmea kohtalo. Lehtikaalivinegrette oli hauska idea sekä yksinään ihan hyvän makuista, kuitenkaan se ei ihan annoskokonaisuuteen sopinut ja vähän jopa soti viinin makujen kanssa.
Kolmisen tuhtia annosta peräkkäin, Mustassa Lampaasta ei kyllä tarvitse lähteä nälkäisenä kotiin! Tässä kohtaa ravintolapäällikkö Kata Shecter haistoi tilanteen ja kysyi haluanko pitää pienen paussin ennen makeiden tuloa, vastaus oli ehdottoman myönteinen.
Suunpuhdistajan roolissa toimi sitruunaparhait, mukana lakristia, sitruunaa oli kolmella eri tavalla.
Ah, täydellinen suunpuhdistaja, lakristia, sitruunaa. Erinomainen suomalaiseen makuun. Lakritsiin ja salmiakkiin tottumattomat turistit varmasti vähän ihmettelisivät annoksen makuja, minulle tämä oli täydellinen. En edes jäänyt kaipaamaan varsinaista jälkiruokaa, vaikkakin se on vasta tulossa.
Varsinainen jälkkäri: kolmea eri suklaata, omenaa geelinä, marinoituna sekä omenamysliä. / Espanjalainen yhden rypäleen sherry on nimihirviö: Gonzalez Byass Noe Pedro Ximenez Muy Viejo Sherry.
Ensimmäisenä takerruin sherryyn. En missään nimessä ole sherryjen ystävä, kuitenkin tämä yhden rypäleen Noe sherry oli todella mielenkiintoinen! Sakeaa, melkein mustaa viiniä joka muistuttaa ulkonäöltään ja rakenteeltaan tuhtia stouttia tai jopa luumukeittoa. Yli kolmekymmentä vuotta kypsytetty Noe oli mielenkiintoinen, kuitenkaan ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä kokemus. En osaa arvostaa sherryjä tarpeeksi, voidaan siis todeta taas kerran: helmiä sioille. Joka tapauksessa tämä oli varmasti paras maistamani sherry ja sherry jota voisin ihan hyvin mielin uudestaankin siemailla.
Kolmen suklaan jälkkäri omenatwistillä oli sitä mitä pelkäsinkin. Tuhti, makea ja makuuni turhan iso jälkiruoka-annos. Suklaahirmut varmasti veisivät minut tälläisistä kommenteista saunan taakse ja ihan syystäkin. Jos nauttisin tämän tyyppisistä suklaajälkkäreistä, olisi minulla varmasti sukat pyörineet jaloissa. Joka tapauksessa pariutettu sherry sekä omenatwisti teki annoksesta yllättävän nautinnollisen jopa minunkin makuun, anteeksi siis kaikille herkuttelijoille, en osaa ylistää tätä annosta sen ansaitsemalla tavalla!
Diplomatico rommia sekä uskomatonta villiyrttiteetä.
Ruoat on syöty, loppuun vielä villiyrttitee rauhoittamaan vatsaa, joka oli muuten aivan uskomatonta! Olen kahvin juontia siirtänyt todella paljon teen puolelle, päätös jota en kadu hetkeäkään. Diplomático Reserva Exclusiva on rommin ystäville, kuten minulle, aaaaaaaivan huikeaa polttonestettä! Juttelimme Katan kanssa pitkän tovin ruokailukokemuksesta sekä muutenkin ravintola-aheisista asioista. Kata oli huolissaan palautteestani suklaajälkiruokaa koskien, vaikka koitin selittää ettei mielipiteitäni jälkiruokia koskien kannata ottaa liian raskaasti, ne ovat aina ennalta arvattavan yksipuolisia.
Katan yllätysmenun-yllätysjälkkärit. Hunajakenno, suklaata sekä paukkusokeria. / Marinoitua tyrniä, ruskeaa voita sekä tyrnijäätelöä.
Tilanteen korjaamiseksi Kata halusi vielä näyttää muitakin jälkiruokavaihtoehtoja joista toinen oli minulle paremmin sopiva kirpsakka tyrnijälkkäri. Pidän tyrnistä erityisen paljon ja tämä olisikin kelvannut minulle joko suunpuhdistajana tai varsinaisena jälkkärinä.
Huomion kuitenkin vei upean näköinen hunajakenno suklaalla sekä paukkusokerilla. En ole ennen tälläistä maistellut ja vaikka hunaja onkin makeaa, on se makeaa jotenkin eri tavalla. Paukkusokeri poksahteli suussa hauskasti, toi mieleen nuoruuden dipattavat paukkusokeritikkarit, jee!
Musta Lammas on erittäin vakuuttava sekä tasalaatuinen kokemus. Tarjoilu pelaa aivan moitteetta, raaka-aineet ovat laadukkaita, annokset erittäin tasapainoisia sekä sopivan näyttäviä ilman mitään turhaa kikkailua. Mustasta Lampaasta ei oikeasti tarvitse lähteä nälkäisenä mikä on joillekin vitsaus vastaavan tyyppisissä ravintoloissa. Toisaalta kontaten saattaa joutua lähtemään, onneksi Scandic Kuopio on tien toisella puolella. Annoksiin valitut viinit olivat sopivan rohkeita ja yllättäviä, jokaisen viinin kohdalla oli jotain kivaa ihmettelemistä joko viinin tyypin, alkuperän tai makumaailmojen osalta.
Palvelu sujuu kuin ajatus, tarjoilijat eivät ole ikinä tiellä eikä heitä erikseen tarvitse myöskään huhuilla paikalle. Viinit ja annokset saapuvat sopivilla väleillä, edellistä ruokalajia ehtii sopivasti mietiskelemään ennen seuraavan saapumista. Olin itse asiassa erittäin tyytyväinen, että ruokailin Mustassa Lampaassa yksin. Pöytäseurue/seuralainen olisi vaatinut huomiota sekä jonkinsortin keskustelua, juuri sitä mitä en kaivannut tähän ruokailuun. Nyt sain nautiskella Lampaan tunnelmasta sekä antimista rauhassa, ehdottoman upea kokemus.
Musta Lammas on ehdottomasti useamman vierailun arvoinen paikka vaikka Kuopioon ei sen kummemmin olisikaan asiaa. Vaikka Lampaan historia on pitkä, ei se liiaksi jää polkemaan paikoilleen. Musta Lammas uskaltaa kokeilla uusia tyylejä sekä makuelämmyksiä sopivissa määrin. Hintataso on alle pääkaupunkiseudun vastaavien ravintoloiden, siksi Lampaan hinta-laatusuhde lyö monet samaan kategoriaan lukeutuvat helsinkiläiset ravintolat.
Lopuksi haluaisin vielä onnitella Eeva Mertasta, joka siirtyi vuoden alkupuolella Mustan Lampaan ravintolapäälikön pestistä Ravintolamestareiden toimitusjohtajaksi! Sen verran olen tässä muutamien vuosien aikana ehtinyt Eevaan tutustumaan, että minulla on täysi luottamus hänen ammattitaitoonsa ja näkemykseensä ravintolatoiminnasta. Yhtä lailla onnittelut Kata Shecterille joka jatkaa Lampaan ravintolapäälikkönä Eevan paikalla. Kata on salityöskentelyn rautainen ammattilainen, hänen tekemistään oli ilo seurata illallisen aikana.
Suuntaa siis Kuopioon ja Mustaan Lampaaseen! Varaa kuitenkin illalliselle aikaa, en suosittele hötkyilemään vaan nautiskelemaan. Kevyeempää illallista etsiessä suosittelen tutustumaan Ravintolamestareiden toiseen ruokaravintolaan, Isä Camilloon.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tämä on muistaakseni neljäs ruokailukäyntini, sekä toinen City-TableOnline blogikirjoitukseni Smöristä. Aikaisempi käynti helmikuussa käsitteli erinomaista annoslounasta, jota on vaikea löytää Turusta: Smör - Voiveljet mikä lounas tois puol jokke.
Nyt nautiskelin Turussa asustelevien ystävieni kanssa Smörin yllätysmenun maanantai-illallisella. Maanantaisin ei muuten ole kauheasti vaihtoehtoja jos haluaa nautiskella pitkän kaavan illallista Turussa.
Smör lukeutuu ainakin minun kirjoissani Turun parhaimmistoon. Smörissä kaikki palaset istuvat paikoileen: erinomainen sijainti Aurajoen varrella, upea kellariravintolan miljöö, ammattitaitoinen henkilökunta sekä ruoan ja viinien laatu. Hintatasokaan ei ole paha kokonaisuutta silmällä pitäen. Toisaalta jos haluaa laadukasta, mutta hitusen rennompaa ruokaa ja tunnelmaa, kannattaa suunnata Smörin omistajien naapuriravintolaan E. Ekblomiin, jossa viikoittain vaihtuva kolmen ruokalajin kattila-menu maksaa vain 29€(!).
Smörin ruokalista on ihastuttavan lyhyt, kolme alku- tai jälkiruokaa sekä neljä pääruokaa. Raaka-aineiden laadussa ei tarvitse tinkiä eikä niitä mene hukkaan. Neljän ruokalajin yllätysmenu vaihtuu kahden viikon välein, kuuden ruokalajin maistelumenu on kootti ruokalistasta. Kokit pääsevät näyttämään osaamistaan sekä venyttämään hieman rajojaan, samalla sommelierit saavat pientä haastetta päiväänsä viinien kanssa. Tulen Smörissä aina suosimaan sekä suosittelemaan yllätysmenua, toisaalta kuuden ruokalajin maistelumenu on mielekiintoinen valinta sekin, maistelumenussa käytännössä läpileikataan ruokalista.
Keittiön kaksi tervehdystä jotka uppoilivat mukavasti samppanja kylkiäisenä.
Valitsimme neljän ruokalajin yllätysmenun kuuden sijaan. Tiesimme Smörin ruokalajien olevan mahdollisesti raskaita emmekä olleet toivottoman nälkäisiä, sitä paitsi Smörissä neljä ruokalajia yllätysmenussa on vain puoli totuutta. Keittiön tervehdykset sekä suunpuhdistaja mukaanluettuna ruokalajeja oli tavallaan seitsemän.
Samppanjaa aperitiiviksi, leivät sekä paahdettu voi pöytään ja eikun liikkeelle! Ensimmäinen keittiön tervehdys oli violetista porkkanasta tehtyä voi-porkkanavaahtoa. Hauska pieni shottilasillinen oli juuri sopiva määrä tätä herkullista, mutta erittäin raskaasti voin makuista vaahtoa. Pian perässä saapui keittiön tervehdys numero kaksi, friteerattua luomuvuohta. Uppopaistettu ruoka ei missään nimessä ole lemppareitani, kuitenkin hyvillä raaka-aineilla ja näin pienissä määrissä se voi olla erinomaista, kuten olikin.
Molemmat alkuruoat, siika-lohi kalapallo sekä uskomaton naudan ulkofiletartarannos. Pariutetut viinit olivat erinomaisia, etenkin Domaine de l’Aigle Chardonnay tartarin kanssa.
Ensimmäinen alkuruoka on varsin näyttävä ja lupaa hyvää. Kalapallo siialla sekä lohella, Islantilaista merilevää, kukkakaalta kahdella tavalla sekä mausteinen rapuvaahto. Kylkeen vielä Rheinhessenin alueelta tuleva kuiva Kellerin Riesling. Erinomainen setti vaikkakin yleensä pelkään vähän rapuvaahtoja, ne varastavat voimakkaalla maullaan annoksesta huomiota, ei tällä kertaa. Kalapallo oli myös mielenkiintoinen, se oli puristettu kasaan ja hajosi helposti haarukalla ja veitsellä eroteltuna. Valitettavasti kumpikaan kaloista ei mitenkään erityisesti säväyttänyt tai jäänyt mieleen, vaikka annoksessa ei varsinaisesti mitään moitittavaa ollut. Tässä tuli illan ensimmäinen yllätys nimittäin kala + riesling yhdistelmä ei päätynytkään allekirjoittaneen illan suosikkiyhdistelmäksi, harvinaista.
Parhaan yhdistelmän manttelin varasti seuraavaksi pöytään saapunut alkuruoka, naudan ulkofiletartar, joka tarjoiltiin Gérard Bertrandin Domaine de l’Aigle Chardonnayn kera. Viini ei ollut pelkästään erinomainen, mutta sopi myös yllättävän hienosti tartarin kanssa. Annoksen lisukkeina oli mm. pikkelöityä sipulia sekä luomuporkkanaa, sokerisuolattua keltuaista ja hei, tsekatkaas tätä: pieni rosmariinikakku. Annoksen ja viinin yhdistelmä sekä yllättävyys saa täyden kympin tällä illallisella, kiitos Smör!
DOCG sertifioitua Baroloa siemaili hymyssä suin. Mureaa peuraa Punkalaitumelta, harmi vaan että osa pöytään tuoduista lihoista oli tekeytyneet juuri karvan verran liian kypsäksi.
Kallistun nykyään hieman enemmän valkkareihin, olin siis tyytyväinen koska illan ainoa punainen tuotiin pääruoan kanssa. Italialainen Andrea Oberton Barolo on DOCG laatuvalvottu. Laatuluokkia on kolme: DO, DOC sekä DOCG. Kolmas DOCG-laatuvalvontaluokka lisättiin, koska monen Italialaisen mielestä DOC -luokitusta jaeltiin elintarvikkeille ilmeisesti liian kevyin perustein.
Pääruoaksi peuraa Punkalaitumelta, paistettua sipulia, savustettua selleripyretä sekä esimerkiksi pikkelöityä sipulia. Vaikka peura oli mureaa sekä maukasta, saivat kaksi meistä karvan verran liian kypsäksi tekeytyneitä paloja. Annos itsessään oli herkullinen kokonaisuus sekä Barolo erinomainen pari riistan kanssa. Kuitenkin peuran kypsyystason heittely eri lautasilla hieman laski fiilistä ja teki annoksesta helposti unohdettavan. Savustettu selleripyre sekä pikkelöity sipuli toisaalta olivat kyllä erinomaisia!
Ensimmäinen jälkkäri toimi suunpuhdistajan roolissa. Tyrniä sekä vuohenmaitovaahtoa, erinomaista! Olin valmis lopettamaan tähän, en tiedä tarvitsinko tämän jälkeen enään varsinaista jälkkäriä, noh katsotaan mitä tuleman pitää.
Maculan Dindarello oli lupaava jälkkäriviini moscato-rypäleistä. Luomupalsternakka-kinuksi-napuejälkiruoka oli erilainen, joskin toki makea omaan suuhun. Palsternakka jälkiruokana kuulosti alkuun oudolta, kuitenkin sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Napue oli hauska lisä (Wohoo maailman paras GT!), joskin sitä olisi voinut olla enemmän, vaikka shottina vierellä.. eipä sittenkään nimittäin tämänkin ajatuksen joku viranomainen kieltäisi alta aikayksikön.
Jälkkärit olivat sopivan kekseliäitä ja näyttäviä. Maut olivat kohdallaan eikä kinuskijälkkärissäkään kuitenkaan sorruttu öklömakeaan lopputulokseen. Suunpuhdistajan vuohenmaitovaahto sekä varsinaisen jälkkärin luomupalsternakka saavat rohkeus- sekä tyylipisteitä.
Lopettelemme tyytyväisenä. Onneksi emme ottaneet pidempää maistelmenua, nyt ilta päättyy juuri sopivan kylläisenä. Smörin yllätysmenu on aina varma vaihtoehto, turha tässä on ensi kerralakaan mitään muuta ottaa. Vaikka kabineteissa oli selkeästi muutamia isompia ryhmiä ja salissa muutenkin porukkaa, sujui tarjoilu erittäin jouhevasti ja tyylikkään huomaamattomasti. Annokset saapuivat pöytään juuri sopivilla aikaväleillä, edellisen viinin ehti lopetella ja annoksen vielä käydä läpi pöytäseurueen kesken ennen seuraavien saapumista.
Skandinaavinen/Pohjoismaalainen keittiö on ehdottomasti lempikeittiöitäni pääasiassa raaka-aineiden takia. Rakastan myös sitä, ettei raaka-aineita tarvitse käsitellä juuri ollenkaan, eikä annosta peittää liiallisilla mausteilla tai kastikkeilla. Maustamisen pitäisi tapahtua pääasiassa voilla, suolalla ja pippurilla. Scandi/pohjoismaalainen keittiö tuo ensimmäisenä mieleen kalat, juurekset, marjat, tumman leivän, saaristolaisuuden, luonnon sekä puhtaat selkeät maut. Näistä raaka-aineista on hyvä ruoka tehty. Edellämainittujen seikkojen takia ei ole ihme, että allekirjoittanut on ihastunut Smöriin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
