TableOnline.fi

Ravintolan isännän mukaan yksi ruokafilosofian perusajatuksia on alusta saakka ollut, ettei kenenkään tarvitse lähteä Ravintola FIGistä nakkikioskin kautta kotiin. Tarjolla onkin kunnianhimoista ruokaa kohtuuhintaan ja sen kruunaa ystävällinen ja välitön palvelu. Maistelumenu maksaa 47 € ja se on kaikin puolin hintansa arvoinen! Muita teemoja ravintolassa ovat esimerkiksi eurooppalaisuus ja raaka-aineiden kotikasvatus. FIG sijaitse Helsingissä osoitteessa Kalevankatu 17, tilassa, jossa on historian saatossa sijainnut useita ravintoloita.

Ravintola FIGin (viikuna) nimeen liittyy ihana tarina (jonka City.fi lähitulevaisuudessa kertoo), mutta tänään keskitytään ruokaan. Ravintolan sisustus on tarkoituksellisesti hyvin valkoinen, sillä ruoan halutaan pysyvän keskiössä. Sisustuksessa on etelä-eurooppalaista henkeä ja siitä aistii, että omistajat haluavat tehdä vahvasti omanlaista juttuaan. Illan aikana meille kerrotaankin, että ravintola perustettiin, jotta unelmista tehdään totta. Voisiko olla enää parempaa syytä?

Alkuun tarjoiltiin lasilliset makeaa Le Contesse Cuvée kuohuvaa ja amuse-bouchena myskikurpitsa-arancini. Annoksessa on, totta kai, mukana myös viikunaa siirappisessa muodossa. Kiva aloitus, joka antaa odottaa illalta paljon. Niin talon juoma- kuin ruokapuolikin painottuu vahvasti Eurooppaan ja siellä omistajien mukaan aiotaan myös pysyä, ei lähdetä merta edemmäs kalaan. Leipävalikoima on laaja ja sitä tarjoillaan mukavasti läpi aterian. Valikoimaan kuuluu ruisleipää, vaaleaa vehnäleipää, hiivaleipää ja todella hyvää ja fenkolinäkkileipää, itse tehtyjä tietenkin.

Alkuruoaksi saamme kampasimpukkaterriiniä, joka on lempeä ja pehmeä aloitus. Annoksen makeus yhdistettynä pikkelöityihin elementteihin luo slaavilaisia mielikuvia, joita kuiva cava Mistinguett tukee.

Ravintola yllättää friteeratulla kateenkorvallaan. Mietimme, että kateenkorvaa on nykyisin harvoin tarjolla. Annos on palsternakkapyreen ansiosta kokonaisuutena aika makea ja yllättävän jouluinenkin, suolainen fenkolinäkkäri toimii tämän annoksen kanssa erinomaisesti. Ajatukset jouluisuudesta selittyvät friteeraustaikinassa käytetyllä viikunasiirapilla. Hienoa, että ravintolan kantava ajatus kulkee näin kivasti mukana! Paahteinen ja kevyt italialainen Pfafflin Pinot Noir antaa annoksen makujen hallita kokonaisuutta.

Alsacelainen Willm Riesling ja järvikuha on klassinen yhdistelmä, johon twistiä tuovat punajuuri ja kaprikset. Iso ja rehti annos toimii varmasti esimerkiksi lounaalla ihan sellaisenaan, paistopinta on rapea ja valkoviinivoikastikkeen kanssa annos on lohturuokaa parhaimmillaan.

Rhonen laaksosta tuleva La Renjarden Pure Garrigue -sekoite on hieman pippurinen ja marjaisa, sopivan kevyt punaviini, joka antaa 48 tuntia haudutetun porsaankyljen makujen tulla oikeuksiinsa. Ja mitkä värit annokseen on taltioitu! Lisänä sienipolentaa ja kasviksia, joista paahdettu ja sopivasti suolattu, rapea ruusukaali nousee ylitse muiden. Liha on todella mureaa ja se sulaa suussa. Liemestä tehtyyn kastikkeeseen on saatu vahvoja, hieman paprikaisia makuja.

Juustoannoksen kanssa kuljetaan perinteisiä linjoja, viininä Taylor’s 10 Year Old Tawny Port, joka on portviiniä vierastavastakin keveytensä vuoksi parasta portviiniä aikoihin. Juustoksi on valittu sveitsiläinen Gruyère ja sen seuraksi mustaherukkahilloa, jossa on häivähdykset viikunaa ja omenaa. Ruokalaji on kaikessa yksinkertaisuudessaan moderni sekoitehillon kirpeyden ja ravintolan tarinallisuuden vuoksi. Hillon mausta nousee mielikuvia lapsuuden lettukesteistä, joka ei ole koskaan huono juttu. Olisikohan tässä kuitenkin voinut ravintolan teeman mukaisesti käyttää pelkkää viikunahilloa?

Vaikka jo aiemmat annokset ovat olleet kookkaita ja näyttäviä, huudahdamme seuralaiseni kanssa jälkiruoan nähdessämme molemmat spontaanisti ”oho!”. Illan kruununa eteen kannetaan kunnon viipale marjakakkua. Eikä ihan mitä tahansa kakkua, vaan täyteläinen, täysin gluteeniton ja vegaaninen kakku, jonka rinnalla on myös marinoitua päärynää ja omenaa. Omenan kaneli jatkaa hauskasti alkuillalta tuttua jouluista makumaailmaa. Kaiken kruunaa rapea marjakeksi, jossa on sopivasti kirpeyttä. Seuralaiseni kuvailee kakkua parhaimmaksi vegaaniseksi kakuksi koskaan. Villa Giada Moscato d’Asti -jälkiruokaviini on pirskahteleva, raikas ja sopivan makea. Se sopii erinomaisesti illallisen päätökseen. Kakku on mainio lopetus, se on kuin koko ilta; yhtä aikaa yllätyksellinen ja monipuolinen sekä tasapainoinen ja monelle sopiva.

Ravintola FIG järjestää myös teematiistaita. Tapahtumissa tutustutaan erilaisiin eurooppalaisiin ruokakulttuureihin ja ruoka-aineisiin. Ensimmäinen, juustoinen, ilta on jo 21.3.

Katja/TableOnline

Ravintola FIG Kalevankatu 17, Helsinki
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/ravintola-fig

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

KOM-teatterin teatteriravintolassa vaihtui omistajat viime kesänä kun keittiön ottivat haltuun mm. Atelje Finnestä ja Kuurnasta tuttu yrittäjäkaksikko Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen. KOM-teatteri on paikkana vahvat perinteet omaava ja nykyisten omistajien myötä ravintolassa on panostettu enemmän myös ruokapuoleen. Teatteriravintolassa ei toimintaa voida kuitenkaan virittää puhtaasti ruokatuotteen ympärille, koska saman paikan pitää palvella janoista teatterikansaa myös väliaika-tarjoilujen muodossa ja muutenkin KOM-ravintola on muodostunut suosituksi kortteliravintolaksi Ullanlinnassa.

Tällä kertaa oli siis tarkoitus tutustua uudistuneeseen KOM-ravintolaan. Ennen ruokaa oli kuitenkin tarkoitus nauttia myös kulttuurista teatterin puolella. KOM-teatterissa oli pyörimässä Kokki, varas, vaimo ja rakastaja -esitys, johon myös KOM-ravintola oli suunnitellut teatterimenun. Lauantainäytös oli jo klo 15 ja saavuimme paikalle melko viime tingassa, mutta onneksi lähes loppuunmyydystä salista löytyi meille vielä vierekkäiset paikat. Paikoille mennessämme koin ensimmäisen näytöksen useista yllätyksistä, kun näyttämöllä oli mm. täysi keittiö ja ravintoloitsija Antto Melasniemi kauhan varressa keittopuuhissa. Jos sattui tulemaan katsomaan näytelmää nälkäisenä, kuten seuralaiseni, niin herkullisten tuoksujen leijuminen salissa ei yhtään helpottanut mahan kurnimista.

Näytelmä perustuu brittiläisen ohjaajan Peter Greenawayn elokuvaan. Elokuva sisältää mm. erotiikkaa ja kannibalismia ja on tästä syystä ollut aikanaan sensuroitu useissa maissa, kun se julkaistiin vuonna 1989. Greenawayn suosikkinäyttelijä, Elmer Bäck, oli näytelmässä mukana rakastajana, mutta hän toimi myös eräänlaisena taustojen kertojana. Hän kertoi, että Greenaway oli antanut täysin vapaat kädet mukailla alkuperäisteosta näytelmän aikaansaamiseksi. Näin oli myös tehty ja näytelmään oli tuotu erilaisia visuaalisia tehokeinoja. Lavalla oli mm. iso koko lavan laajuinen valkokangas, johon heijastettiin välillä näyttelijöiden seikkailuja, kun he kävivät ulkona kadulla pyörimässä tai muualla teatterin tiloissa. Näytelmä oli alkuun hieman hankala seurata, kun lavalla oli yhtä aikaa useampi kohtaus menossa ja lisäksi vielä kamera kuvasi valkokankaalle tapahtumia muualta.

Pikkuhiljaa tähän pääsi kuitenkin paremmin sisään ja näytelmä tempasi mukaansa. Elokuvan roisi kielen käyttö ja sekava meininki sai minut hetkittäin jo odottamaan, että milloin joku yleisöstä poistuu paikalta, mutta en sellaista kyllä havainnut. Itseäni tämä ei haitannut, vaan päinvastoin osui ja upposi maaliinsa. En nyt mene enää enempää esityksen sisältöön, mutta täytyy sanoa, että oli kyllä selvästi erikoisin näytelmä, jonka olen koskaan nähnyt. Ainiin, sen vielä sanon, että Bäckin mukaan tämä on myös ensimmäinen näytelmä ikinä, missä virtuaalilasit olivat osana esitystä.

Loistavan näytelmän jälkeen olikin jo kova nälkä. Etenkin näytelmän alkuosa toimi hyvänä ruokahalun herättäjänä, kun katseli Melasniemen herkullisia kokkauksia lavalla. Väliajan jälkeinen osuus tosin voi herkimmiltä viedä ruokahalun, mutta näin ei onneksi käynyt minulle. Kovaan nälkään tuntui oikein hyvältä ratkaisulta, että pöytä oli varattu KOM-ravintolasta. Ei tarvinnut edes takkia laittaa päälle, kun siirtyi teatterista viereiseen ravintolaan. Meille olikin juuri sopivasti pöytä valmiina ja koska ravintolassa ei ollut kovin paljon ihmisiä kun sinne menimme, niin pääsimme heti aloittamaan ruokailun. KOM on suunnitellut teatterimenun tälle näytökselle, joka on tarjolla vain näytöspäivinä. Sellaisen olimme siis tilanneet etukäteen ja sen sai vielä muutaman euron alennuksella kun teki tilauksen etukäteen TableOnlinesta.

Ensimmäinen annos menussa oli "Vihreää parsaa, sauce Maltaise". Maltaise-kastike on on parsan yleisen seuralaisen, eli Hollandaise-kastikkeen muunnos, jossa kastiketta on maustettu appelsiinillä. Tässä tapauksessa kastikkeessa, oli mukana hieman appelsiininkuorta, joka toi mukavasti hapokkuutta annokseen. Alkuruokien kanssa tarjoiltiin La Mariniere Muscadet Sur Lie 2014 -valkoviiniä, joka kuivana, mutta kivan hapokkaana sopi hyvin yhteen molempien alkuruokien kanssa.

Tämän jälkeen vuorossa oli Sinisimpukka-sellerikeitto, joka oli myös hyvin onnistunut annos. Keitto oli sopivan täyteläinen olematta kuitenkaan liian raskas. Selleri toi mukavaa hapokkuutta keittoon ja sinisimpukat olivat hyvin herkullisia sattumia keitossa. Keittoannos oli hyvin kohtuullisen kokoinen, mikä oli hyvä, koska pääruokana tarjoiltu Viskilän kukkoa valkoviinissä oli taas reilunkokoinen annos.

Kukko tarjoiltiin keittojuuresten, tuoreiden papujen ja kaalinlehden kanssa. Kanaan oli jätetty kuori päälle, joka oli paistettu ihanan rapeaksi ja keittämisessä oli saatu lihaan todella hyvin makua. Juurekset oli taas sopivan kypsiä ja annoksessa mukana ollut keittoliemi kruunasi tasapainoisen ja herkullisen annoksen. Kukon kanssa meille juotettiin Mas de la Pompon Rouge 2014 -punaviiniä, joka oli hyvin hedelmäinen ja kevyt ja sointui oikein hyvin yhteen annoksen kanssa.

Pääruoan jälkeen alkoi olo olemaan jo melko kylläinen, mutta vielä oli jälkkäri tulossa. Teatterimenun päättäjänä toimi Calvadosomenat italialaisella marengilla. Annos oli mukavan raikas ja ei liian imelä, toimi siis oikein hyvin omaan makuun. Jälkkärin kanssa nautimme kahvit ja tarjoilijan suosituksesta avecina calvadokset, mikä sopi oikein hyvin calvadosomenoiden kanssa. Menu oli oikein toimiva kokonaisuus, mutta ravintolan lista vaikutti muutenkin oikein kiinnostavalta. Viereisestä pöydästä näin mm. kun Karitsatartar tuotiin pöytään ja vaikka siinä vaiheessa alkoi olla jo aika tukossa, niin vielä teki mieli tilata sekin. Tämä tarkoittaa vaan sitä, että pitää tulla vielä vierailemaan KOMissa vielä uudestaan. Onneksi se ei ole mikään vastenmielinen tehtävä :)

Kaiken kaikkiaan ilta, tai paremminkin iltapäivä, koska lauantainäytös alkoi jo klo 15, oli oikein onnistunut. Hyvin hämmentävä KOM-teatterin näytös ja sitä seurannut KOM-ravintolan teatterimenu oli oiva setti, jota voin lämpimästi suositella lauantaipäivän ratoksi tai muinakin soveltuvina ajankohtina. Teatterimenu on tarjolla kaikkina näytöspäivinä.

- Ville / TableOnline

KOM lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/kom

KOM - Kapteeninkatu 26, Helsinki

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja -teatterimenu 39€ TableOnlinen kautta etukäteen maksettuna

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Helsingin Kalliossa sijaitseva ravintola Kolmon3n on kiehtonut minua jo pitkään, eikä suotta. Jo heti ovella tunnelma on lämmin ja keltaiset tuolit tuovat mukavasti väriä sisustukseen. Ravintola on muutenkin rennon kutsuva ja tiistaina jo alkuillasta puolillaan täynnä. Pidän pienestä ja tunnelmallisesta ravintolasta heti.

Istahdan pöytään odottamaan seuralaistani ja minulle tarjoillaan mukavasti alkuun lasillinen cavaa, viihdyn täällä varmasti!

Ensimmäiseksi tarjoillaan hauska ja pieni annos artisokkaa, porkkanaa ja mustajuurta. Artisokkaa tarjoillaan sekä paahdettuna että pyreenä ja mustajuuri on pikkelöityä. Pöytään katetaan myös makeaa karpaloleipää ja tuhtia perunarieskaa, joiden kanssa tarjoillaan hauskaa katajanmarjasuolaa, joka sopii leipien kanssa tuoden alkuleivät ihan uudelle tasolle.

Borssikeitto toisena alkuruokana ihastuttaa ulkomuodollaan. Annos on koottu kauniisti ja liemen kaataminen vasta pöydässä viimeistelee ja luo tunnelmaa. Annos on muutenkin mainio, siinä on hyvä suola ja lihaisaa savukylkeä. Maukas ja höyryävä liemi kaadetaan kauniisti aseteltujen makupalojen päälle. Kevyt Becker Landgraf -viinitalon Spätburgunder & Sankt Laurent Trocken tuo mukavaa pippurisuutta annokseen.

Keittiö yllättää ja tuo pöytään seuraavaksi osterivinokasrisottoa. Risoton osterivinokkaat on kasvatettu Helsingissä kahvinpuruissa, hauskaa! Italialainen Chianti sopii erinomaisesti maukkaaseen ja hyvin suolattuun annokseen, johon rapeutta tuo kuivattu herkkusieni.

Yves Duportin Bugey Blanc "Les Côtes" Chardonnay on raikas valinta paahdetulle nieriälle. Pääruoka sisältää kaikkea mistä pidän; kampasimpukkaa, herneitä ja kyssäkaalia, nam! Pikkelöity kyssäkaali on yllättävä lisä annoksessa, siihen ei usein törmää. Kala on paistettu rapeaksi ja se on todella maukas, hernepyree tuo väriä annokseen.

Jälkiruoista saamme pienen ennakkomaistiaisen karpalojäädykkeen ja suolatoffeen muodossa. Annos on kaunis ja sopivan pieni, marinoidut karpalot on jätetty riittävän happamaksi ja kauracrumblessa on mukava suutuntuma. Tämä ei ole ollenkaan liian makea jälkkäri!

Jälkiruokana tarjoillaan myös Kolmos3n sekamelskaa, jossa on hyvin tummasta suklaasta tehty mousse, vadelmamelbaa, mustikkaa ja suklaamarenkia. Huh, todellinen sekamelska annos onkin, lautasella on paljon makua ja paljon kaikkea. Ihanan makea valkoviini kruunaa annoksen, se tuo sille raikkautta ja tumman suklaan kaipaamaa makeutta. Valitettavasti tarkemmat tiedot jälkiruokaviinistä jäivät ihastuksissa ottamatta ylös, joten käykää ihmeessä testaamassa itse Kolmos3n jälkiruokaviinejä(kin) ja tehkää omat päätöksenne siitä, mitkä viineistä sopivat teistä suklaiseen jälkkäriin parhaiten.

Katja/TableOnline

Kolmon3n Kolmas linja 11, Helsinki
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/kolmon3n

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Porvooseen lokakuussa avautunut ravintola Brasserie L'amour kiehtoo jo heti ovella. Romanttinen, entiseen pankkiin rakennettu, värikkäillä tapeteilla ja mielenkiintoisilla kalusteilla sisustettu, tilava ravintola onnistuu olemaan samaan aikaan modernin trendikäs ja silti vanhaa aikaa kukkatapeteilla ja plyysillä henkivä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että ravintolan WC-tilat löytyvät vanhasta pankkiholvista – kuuntele myös tilan linnunlaulua!

Brasserie L’amourissa on listalla tarjolla varsin edullinen, valmiiksi mietitty 3 ruokalajin menukokonaisuus, johon myös me päädymme. Menun lisäksi listalta löytyy hampurilaisia ja muita mielenkiintoisia annoksia, jotka vaikuttavat myös maistuvan. Erityisesti ranskalaisia kuuluu kehuttavan mainioiksi. Ravintola mainostaa itseään olutravintolana, joten olisi ollut luontevaa, jos meiltä olisi esimerkiksi alkuun tiedusteltu kiinnostusta tutustua heidän mainioon olutlistaansa – toki oluita esiteltiin sitten myöhemmin niistä kysyttäessä.

Aluksi pöytään tuodaan reilu annos focacciaa ja kaadetaan lasein menun alkukeitolle sopivaa ranskalaista Sancerre Les Pierris Sauvignon Blancia, joka on mukavan kuiva ja raikas. Viini sopii hyvin pariksi makeahkolle kurpitsakeitolle, joka on ihanan pehmeää ja mietoa, talvista lohturuokaa parhaimmillaan. Herkän väriseen annokseen tuo timjamivaahto miedon yrttistä lisää ja päälle ripotellut siemenet hauskaa suutuntumaa. Annos on reippaan kokoinen ja jo siinä riittää syötävää.

Menun pääruoka, ankankoipi, parmesaanipolentaa ja gremolata, jatkaa runsaiden annosten sarjaa. Ankka on mureaa ja siinä on mukavasti rasvaa, annokseen lisätyt tomaatit toimivat mainiosti lihan kanssa tuoden siihen hieman kaivattua kirpeyttä. Parmesaani maistuu polentassa reippaasti. Gremolata on kokonaisuudessa aika pienessä osassa, eikä ole mauiltaan kovin vahva, mutta vihreän värinsä puolesta se sopii todella kauniisti annokseen. Annoksen maut on rakennettu mukavasti tukemaan toisiaan ja parmesaanin suola tuo lihan maun hienosti esiin. Ankan kanssa tarjoillaan täyteläistä Renzo Masin Sangiovese-rypäleestä valmistettua Chianti Riserva -punaviiniä Italian Toscanasta. Viini on maistuvaa, muttei ankkaa liikaa hallitsevaa.

Vaikka kaksi edeltävää annosta olivatkin hyviä, onnistuu jälkiruoka silti yllättämään. Se oli täydellistä! Avecini, joka ei ole jälkiruokaihmisiä, kehui jälkkäriä ehkä parhaaksi koskaan maistamakseen. Kaunis annos on aseteltu kekseliäästi tarjolle ja se todella on parhaimpia maistamiani jälkiruokia hetkeen. Sitruunaposset oli raikas ja reilusti sitruunainen, makeahko vadelmasorbetti ja päälle ripotellut vadelmat taittoivat makeudellaan kivasti sitruunan happamuutta ja pistaasi sekä salmiakkimarenginpalat toivat annokseen mainion lisän rapeutta ja suolaisuutta. Chateau Carsinin makeassa Semillonissa maistui aprikoosi ja se oli erinomainen valinta possetin pariksi, kokonaisuutena jälkiruoka-annos oli täysi kymppi.

Ruokalista Brasserie L’amourissa on vaihtunut ja nyt valmiissa menukokonaisuudessa (39 €) on tarjolla esimerkiksi oluella maustettua sipulikeittoa, häränposkea ja lakritsipannacotta. Saattaa olla, että uusi retki Porvooseen on pian ajankohtainen, jo pelkästään kiinnostavan jälkiruoan vuoksi.

Katja/TableOnline

Brasserie L'amour Rihkamatori 2, Porvoo
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/brasserie-lamour

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Wistub Alsace sijaitsee upealla paikalla Tammerkosken varrella, Laukontorin kupeessa. Pieni sympaattinen ravintola muistuttaa tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ravintolaa, joka voisi yhtä hyvin sijaita pienessä ranskalaisessa kylässä. Näin perinteikästä tyyliä voi luonnehtia jopa tylsäksi, kuitenkin Wistub Alsacelle se sopii kuin nenä päähän.

Joulukuussa 2016 12-vuotta täyttänyt Wistub Alsacen keittiön keskeinen filosofia pyörii käsityön ympärillä. Kaikki tehdään itse, mukaanlukien kastikepohjat, kakut, leivät. Lisäksi suurin osa viineistä tuodaan maahan itse ja tämä ilmenee helpoiten viinilistaa tutkimalla, se on pyhitetty suurimmaksi osaksi Alsacelaisille viineille, mainiota! Ruokalista muuttuu fiiliksen ja raaka-aineiden mukaan, väkisin mitään ei pidetä listalla jos se ei tunnu hyvältä.

Wistub Alsacen omatuontiviinien sekä käsityön lisäksi talon erikoisuutena on tarte flambée, eräänlainen alsacelainen pizzaa. Näitä myytiin Cityn SYÖ!-viikoilla aivan huikeita määriä ja niitä saatiinkiin valmistaa niin paljon, että kokit valmistivat niitä unissaankin. Itse olen testannut nordique tarte flambéen, jota voin ehdottomasti suositella omalta osaltani, sillä varauksella että jos odotat saavasi rasvaista kebab-pizzeria tyyppistä safkaa, tulet pettymään ja hyvä näin.

Keskiviikko-iltana Tampere on kokonaisuudessaan erittäin rauhallinen ja olenkin tyytyväinen ravintolavalintaani. Wistub Alsace on pitkään pyörinyt mielessäni alsacelaisten viinien sekä blinien takia.

Olen syönyt Wistub Alsace illallisenkin jälkeen blinejä, heikkona hetkenä eksyin ketjuravintolaan ja vaikka hinta oli aika lailla samaa, oli laatu aivan eri maailmasta. Kaiken lisäksi Wistub Alsace tarjoaa enemmän blinejä ja täytteitä käytännössä samaan hintaan. Ja se laatuero, huh!

Wistub Alsacen blinit olivat täydellisen kuohkeita sekä paistopinta aivan uskomattoman rapsakka. Testasin blinejä molemmilla, hyvinkin perinteisillä lisukkeilla: savuporo-tuorejuustomoussella sekä lohenmädillä ja en osaisi päättää kumman valitsisin jos blinit pitäisi tilata vain yksillä lisukkeilla.

Valitsin pääruoaksi päivän kalan, kuhaa Längelmävedeltä. Wistub Alsacen annokset eivät ole järin kauniita, eikä se olekaan tarkoitus. Annosten presentaatio seuraa visusti ravintolan konstailematonta linjaa, maku puhuu puolestaan. Wistub Alsace pyrkii tekemään maalaisranskalaista ruokaa ja pidättäytyä mahdollisimman kaukana fine dining leimaan liittyvästä kikkailusta.

Annoksessa on kahta juuresta, juuriselleripyrettä sekä puikulaperunaa, rohkea veto mutta toimiva. Taas kerran kypsennys sekä paistopinta on vedetty vimpan päälle. Annosten ollessa kikkailuvapaita, näyttelevät viinivalinnat tärkeää osaa Wistubin illallisella, suosittelenkin kuuntelemaan tarjoilijan ehdotuksia viinivalinnoissa. Pääruoka ei ole tajuntaa räjäyttävä kokemus eikä aiheuta sen kummallisempaa WAU -elämystä, näin on hyvä. Annoksen saapuessa pöytään saa juuri sitä mitä on tilannutkin siinä muodossa kuin mitä odottaa saattaa. Yllätyksille näin perinteikkäässä paikassa ei ole sijaa.

Seuralainen testasi ankanrintaa, kypsyys jätetty pinkiksi totta kai. Annos sai ylistystä osakseen, samalla todettiin annoksen jatkavan samaa maltillista linjaa ulkonäöllisesti. Tällä kertaa annos oli täynnä punaista punaisen seassa. Vaikka olin tyytyväinen pääruokaani, jouduin myöntämään potevani vähintäänkin lievää annoskateutta, ankka näytti uskomattoman mehevältä!

Jälkiruokina tarjoillut leivonnaiset ovat gluteenittomia sekä leivottu paikan päällä. Testailimme seuralaisen kanssa jälkkäreitä sekä jälkkäriviinejä ristiin. Leivonnaiset olivat uskomattoman maukkaita sekä juuri sopivan kosteita. Olen maistanut lukuisia gluteenittomia leivonnaisia, yleensä niissä on jotain valittamista normaaliin verrattuna, tälläistä ei Wistub Alsacen jäkkäreissä ollut havaittavissa. Kirpeä sitruunaleivos greippien kera veti tällä kertaa pidemmän korren. Raikas sekä sopivan kirpeä jälkiruoka oli hyvä päätös illalle.

Wistub Alsacen keittiöstä vastaa Leea Tepponen, tuttu mm. Ravintola C:stä, joka valittiin Suomen Gastronimien Seuran vuoden ravintolaksi vuonna 2011. Leealle fine dining on tuttua, sitä hän ei Wistub Alsacessa kuitenkaan halua toteuttaa. Ruoan tulee olla erinomaista laatua mutta konstailematonta ja helposti lähestyttävää. Asiakkaan tulee nauttia herkkullisista annoksista miettimättä mitä lautasella on tai onko tarvetta käydä snägärin kautta illallisen jälkeen.

Wistub Alsace on ehdottomasti testaamisen arvoinen. Talon erikoisuus tarte flambée sopii mainiosti kevyen pistäytymisen merkeissä muutaman kohtuuhintaisen viinilasillisen kera. Pitkää illallista varten lyhyt ja selkeä ruokalista tarjoaa hienoja makuelämyksiä varsinkin kun testailee ravintolan hintalaatu-suhteeltaan sopusuhtaista viinilistaa. Ravintolan perällä on 12 paikkainen kabinetti, joka soveltuu kokouksiin, perheillallisiin tai vaikka viinitastingeihin.

- Kimi / TableOnline

Wistub Alsace lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/wistub-alsace

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Joskus käy niin, että joku juttu, joku ihana asia tai ravintola on mennyt sinulta ohi, etkä oikein itsekään tiedä että niin on käynyt, kunnes se pamahtaa tietoisuuteesi. Näin kävi minulle Karljohanin kanssa.

Vaikka olen hyvin tiennyt paikan olemassaolosta ( sijainti Yrjönkadulla ei voisi olla keskeisempi ) ei minulle ollut oikein koskaan selvinnyt sen todellinen viehätys, joten tein pöytävarauksen eräälle perjantai-illalle päätin testata paikan ystäväni kanssa.

Saavuttuamme ravintolaan, annan katseeni rauhassa kiertää salia. Miljöö on remontin jäljiltä siisti, värimaailmaltaan rauhallinen ja sisustuksessa on tyylikkäästi käytetty rohkeitakin yksityiskohtia. Kiinnitän välittömästi huomiota ajattoman kauniisiin kattovalaisimiin ja muihin pieniin yksityiskohtiin. Uudistetun ravintolan seinien väri on valittu varman päälle ja tuntuu kummallisen tutulta ja rauhoittavalta. Annan katseeni vielä vaeltaa kierroksen, ennen kuin käymme istumaan. Erityinen suosikkini on ikkunalla oleva valaisin, jonka kupu on punottu kirkuvan punaisista kengännauhoista. Yritän koko illan saada kyseisestä lampusta painokelpoista kuvaa, mutta koska kuvaustaitoni ovat rajalliset, tulos ei juuri imartele varjostinta. Suosittelen siis käymään paikan päällä ja tsekkaamaan mistä on kyse!

30 vuotta toiminnassa ollut ravintola on millä mittapuulla tahansa mitattuna pala gastronomista historiaa ja odotamme malttamattomana illallisen alkua. Tämän ravintolan salin ja keittiön puolelta on nuorempana moni nykyinen alan ammattilainen ponnistanut eteenpäin ja paikalla lienee monta tarinaa kerrottavanaan. Ravintolan historiasta kannattaakin kysellä tarkemmin erityisesti lounasaikaan kun talon emäntä, Tuula, on paikalla.

Päätämme aloittaa iltamme perinteisesti kuohuvalla. Varmasti tässä ravintolassa olisi ollut mukava naukkailla klassikkodrinkkejäkin, mutta jotenkin tuntuu sopivalta skoolata juhlavuoden kunniaksi ja samalla onnitella sankaria!

Tarjoilija tuo ruokalistat ja pääsemme tutustumaan valikoimaan. Henkilökunta on kuulemma pitkälti vaihtunut remontin myötä, mutta ainakin tämä iloinen ja puhelias tarjoilija toimii salissa kuin olisi ollut siellä aina! Valikoimasta löytyy kaikenlaista aina menukokonaisuuksista yksittäisiin alkupaloihin ja pääruokiin.

Aluksi onkin hieman vaikeuksia päättää, mitä kaikkea haluaisimme tänään maistaa, mutta koska Karljohan on tunnettu sisäelinruuistaan, on oma päätökseni loppujen lopuksi hyvin helppo: veripalttua alkuun ja kateenkorvaa päälle. Seuralaiseni päätyy munakoisoon sekä päivän kala-annokseen, joka on vierailukerrallamme kampelaa. Lisäksi sorrumme vielä maistamaan maa-artisokkakeittoa, sillä meillä kummallakin taitaa olla ”soft spot” hyviä keittoja kohtaan. Ajatuksemme on maistella kaikkia annoksia ristiin ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä valintoihimme.

Alkupalojen saapuessa, tulisi meidän ehkä olla hieman huolissaan, sillä annokset ovat todella runsaita! Mutta koska olemme kaksi nälkäistä daamia, käymme innokkaina annosten kimppuun ja hautaamme huolet jonnekin uudistetun sohvan nurkkaan. Veripalttu on rasvaisen makeaa ja puolukka sekä omena tuovat mukavasti hapokkuutta annokseen.

Ystäväni munakoisoannos on puolestaan tomaattisen höyryävän tömäkkä pala juustotaivasta. Maistelemme vielä samaan aikaan maa-artisokkakeittoa ja niin kuin pitääkin, keiton valmistuksessa ei totisesti ole säästelty voin tai kerman määrässä! Maku on samettisen täyteläinen ja annoksessa on käytetty myös omena ja lumirapua. Jotenkin jäin silti kaipaamaan jotain lisärapeutta annokseen, jotta mielenkiintoni olisi pysynyt yllä koko annoksen loppuun asti. Mutta summa summarum, erinomainen alku illalle ja veripalttu oli taivaallista!

Runsaiden alkupalojen jälkeen jäämme rauhassa odottelemaan pääruokaa. Siemailemme hieman samalla saksalaista Rieslingiä, jonka valitsimme nautittavaksi läpi aterian. Viinin ohessa pääsemme maistamaan Solmu Breweryn Karljohanille juhlavuoden kunniaksi panemaa olutta. Pale ale on maukas ja tuoksusta löytyy eksoottista hedelmää. Oluessa on ihanan makeahko hedelmäinen maku, joka jättää viipyilevän ja lempeän bitterisen jälkimaun. Tällaiset pienpanimoiden erikoistuotteet sopivat oivallisesti tämän ravintolan profiiliin, toivottavasti niitä on jatkossa enemmänkin tarjolla! Viinilistan tuotteista monet ovat minulle tuttuja syystä tai toisesta ja jäin ehkä kaipaamaan muutamaa kuriositettia listalle, vaikka klassikkopaikassa ollaankin. Huolellisesti mietityllä juomavalikoimalla voi nostaa huimasti ravintolakokemuksen arvoa.

Ravintola on täyttynyt illan aikana mukavasti ja puheensorina täyttää salin. Aina välillä erotan taustalta musiikin, mutta tänään ihmiset ovat pääosassa. Pääruuat saapuvat ja annokset ovat mahtavia. Kateenkorva on ihanan rasvainen, pehmeä ja maukas ja viereen aseteltu perunamuusi on ennemminkin pottuvoita! Annoksen tumma kastike on lähes siirappia ja intensiivisen makuista. Myös kampela-annos on kaikin puolin moitteeton. Kala on tuoretta ja hyvin paistettu, lisukkeinaan kukkakaalivaahtoa, kasviksia ja raikasta avokadomajoneesia. Nämä annokset ovat todellakin klassikkokamaa!

Pääruokien jälkeen pidämme pienen tauon ja pähkäilemme vielä mitä seuraavaksi. Pidämme molemmat kovasti juustoista ja harmittelemme, että tällä kertaa ne jäävät väliin, sillä sen verran täysinäinen olo on pääruuan jälkeen ja jälkiruualle on tietenkin löydyttävä tilaa! Ja niin löytyykin. Ei paljon, mutta juuri sen verran, että makeanhimo taittuu. Valitsen Financier-leivoksen, jonka kanssa tarjotaan karpalojäätelöä ja kinuskikastiketta. Ystäväni tyytyy tällä kertaa jäätelöannokseen. Jäätelöt on luonnollisesti tehty itse ja maistuvat ihanilta! Vaniljajäätelö on sopivan vaniljaista ja makeaa ja karpalojäätelö marjaisan raikasta. Kinuskikastike puolestaan on paksua, tummaa ja tuo mummolan mieleen. Job well done!

Karljohanissa luotetaan perinteisiin makuihin ja mutkattomaan tyyliin. Pitkä kokemus näkyy myös uudistetussa ravintolassa: ruoka on konstailematonta, takuuvarmaa Karljohan- tyyliä, palvelu huomaavaista ja iloista. Tulen tänne ehdottomasti uudelleen seuraavan kerran,kun tekee mieli klassikkoannoksia, lohturuokaa tai haluan taata seurueelleni viihtyisän illan ilman turhaa kikkailua.

- Kipsukka / TableOnline

Karljohan, Yrjönkatu 21, Helsinki
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/karljohan

Alkupalat 6-13€
Pääruoat 18-32€
Jälkiruoat 9€

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Töölöön, vanhalle Taivallahden kasarmille vastikään avattu ravintola Kaarti on jo paikkansa puolesta ainutlaatuinen. Vanha kasarmirakennus on itsessään mielenkiintoinen ja hieman kolkostakin tilasta on saatu mukavan kutsuva. Eikä voi jättää sivuuttamatta ravintolan seinälle vuonna 1935 maalattua maailmankarttaa. Historiallinen kartta on todella hieno ja siihen tutustumisessa vierähtää aikaa tovi, jos toinenkin. Suosittelen ehdottomasti kaikkia tutustumaan Kaartin maistuviin annoksiin ja kekseliäisiin viineihin, mutta jo vanha kartta on itsessään käynnin arvoinen.

Maltettuamme lopettaa karttaseinän tutkimisen, siirryimme tutustumaan illan antimiin. Kaarti tarjoilee hinta-laatusuhteeltaan mainion maistelumenun (35€), jonka annoksia saa myös erikseen, jos tuntuu, ettei koko menu mahdu. Myös viinipaketti (35€) on kokemisen arvoinen, ainakin tammikuussa viinit yllättivät mielenkiintoisuudellaan. Alkuun tarjoillaan hauskasti talon lonkeroa, josta voi lukea tarkemmin Cityn ja TableOnlinen Ravintolatutkasta.

Emme oikein tiedä mitä odottaa menulta, mutta jo alkuruoka räjäyttää potin. Rapea kampasimpukka yhdistettynä teriyakipaahdettuun pekoniin ja verigreippivaahtoon on raikas ja elämyksellinen, mitään tällaista emme ole syöneet koskaan. Kampasimpukan pehmeys yhdistettynä pekonin makean suolaiseen makuun ja verigreipin raikkauteen on mielenkiintoinen yhdistelmä. Vahvanmakuiset lisäkkeet jyräävät hieman herkkää simpukkaa, mutta maut toimivat hyvin sekä yhdessä että erikseen. Viininä kevyt Adegas Valmiñorin tuottama Albariño toimii annoksen kanssa erinomaisesti.

Seuraavaksi saamme eteemme karamellisoitua punajuurikeittoa paahdetulla cashewcrumblella. Annos on kaunis ja lautasen muoto hauska. Maukas keitto lämmittää talvipäivänä mukavasti, mutta se jää edellisen annoksen makujen ilotulituksen varjoon. Välikeittona annos voisi olla jopa hieman pienempi. Cashewpähkinälisuketta syö oikein mielellään, se on kivan rapea lisä keittoon. Meyer-Fonnén Gentilin aromaattisessa Alsace-blendissä on mukavasti Muscatin tuomaa makeutta ja se on kivan ryhdikäs viini simppelille keitolle.

Vaikka miljöö ja ruoka ovat Kaartissa jo itsessään kokemisen arvoisia, tuo mukava henkilökunta tärkeän lisän illan kulkuun. Tunnelma on rento ja kuulemme paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä ruuasta että juomasta. Pääruoaksi tarjoillaan paahdettua siikaa ja kasviksia, lisänä marsalavelouté. Annos itsessään on todella maistuva ja sille paritettu viini on yllättävä ja rohkea valinta. Unkarilainen Fox Brosin Furmint tuoksuu bensiinille ja maistuu kuivatuille hedelmille. Meille kerrotaan viinitalon viinien olleen Neuvosto-Venäjällä erittäin suosittuja kaviaariviinejä, sillä ne sopivat erinomaisesti suolaisten ja rasvaisten ruokien kanssa. Siika-annos on aseteltu kauniisti tarjolle vaaleille lautasille, kala on paistettu hyvin ja sen nahka on ihanan rapea. Myös annoksen ruusukaalit ovat erinomaisen makuisia, rapeita ja napakoita.

Jälkiruoassa on leikitelty kivasti tekstuureilla ja se on kauniisti rikottu lautaselle. Annoksesta löytyy kaikkea, niin pehmeää ja lämmintä sokerikakkua, rapeaa marenkia, kuin kylmää sitruunasorbettiakin. Sekä lakritsikreemiä, jota suurena lakritsinystävänä olisin voinut syödä enemmänkin. Annos on kuin hauska maailmanympärimatka, johon on napsittu ideoita vähän sieltä ja täältä, nam! Viininä ilahduttaa sopivan makea chileläinen Anakenan Viognier.

Kaarti uusii menuaan säännöllisesti ja käyntimme jälkeen se on ehtinyt jo kerran vaihtua. Nykyisessä menussa on esimerkiksi punajuuri-vodkagraavattua lohta, limemarinoitua fenkolia, karitsan paahtopaistia sekä kirsikkajäätelöä. Kuulostaa myös tutustumisen arvoiselle kokonaisuudelle.

Katja/TableOnline
Kuvat Tiia Rantanen

Kaarti Pohjoinen Hesperiankatu 33a, Helsinki
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/kaarti

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Kokit Thomas Hudson ja Markus Fogelholm avaavat kunnianhimoisesti ja kekselijäästi vuoden 2017 aikana neljästi, aina uuteen paikkaan ja uudella nimellä, ravintolan, joka tarjoaa kausimakuja suoraan tiloilta hankituista raaka-aineista. TableOnlinella on ollut ilo olla osa tapahtuman järjestelyjä ja päästä aitopaikalle seuraamaan tapahtumakokonaisuuden rakentumista (jos et ole vielä tutustunut, lue Cityn ennakkojuttu Säsongista alkupalaksi).
Kun illalliskortit tammikuisena maanantaina tulivat TableOnlineen tarjolle Säsongin ensimmäiseen näytökseen, talviseen Vinter-ravintolaan, myytiin ne lähes loppuun muutamissa tunneissa ja viimeisetkin paikat jaettiin heti keskiviikkona.

Kokkien rautaisen ammattitaidon lisäksi paljon antoi odottaa jo paikkavalintakin Lapinlahden vanhassa mielisairaalassa, ainutlaatuisella paikalla, keskellä Helsinkiä. Vaikka se miljöönsä puolesta voisi hyvin sijaita myös jossain aivan muualla. Paikka ja alue ovat kauniit ja sisätilat oltiin saatu tunnelmallisiksi monien kynttilöiden avulla. Pitkä ja pimeä kulku käytävillä ei kuitenkaan antanut unohtaa millainen historia paikkaan sisältyy. Vinter-ravintolan tapahtumapaikaksi valitut tilat toimivat nykyisin Loop-hävikkiruokaravintolana, joka toisaalta myös alleviivaa kokkikaksikon kausi- ja hävikkiajattelua.

Todettakoon heti, että kaikki viinit sopivat hyvin annoksiinsa ja tukivat niitä, mutta ne eivät olleet tällä illallisella se juttu. Viinit antoivat annoksille tilaa loistaa ja lähialueiden ajankohtaisetkin raaka-aineet olivat illan tähtiä, vaikka talvi onkin haastavampaa aikaa kausiajattelulle.

Heti pöytään tuodusta spelttileivästä lähtien suomalaisuus, lähiruoka ja kausiajattelu olivat vahvasti esillä koko illallisen ajan. Ensimmäisenä annoksena tarjoillaan vaaleassa kulhossa vaaleaa soppaa, joka paljastuu paahdetuksi sellerikeitoksi, jossa on lisäksi ilmakuivattua poronpaistia ja itsetehdystä siideristä valmistettua siiderivaahtoa. Poro on raastettu hauskasti samettisen sellerikeittovaahdon sekaan ja tulos on pehmeä ja kevyt, eikä yhtään liian rasvainen. Pöytäseurueen jäsenet ihastelevat syövänsä parasta keittoa aikoihin. Sellerit keittoon tulivat Rekolan puutarhalta Kangasalta, omenat Nurmijärveltä ja poro Sallasta.

Kausimakujen lisäksi Säsongin kantavana teemana on myös hävikin vähentäminen ja ruoanvalmistuksesta jääville tähteille onkin keksitty useita käyttötarkoituksia. Toinen, aamiaismainen, annos sisältää 65-asteisen luomukananmunan Huittisista, mateen mätiä sekä rapeaa mateen nahkaa, eilisen leipää ja herakastiketta. Hävikkiajattelu tulee tässä kauniissa lautasellisessa vahvasti esiin. Ilahduttavaa on myös kananmunan käyttö ennakkoluulottomasti illallisannoksen yhtenä pääraaka-aineena. Lautaselle on saatu sopiva kokonaisuus kaikkea, niin rapeutta kuin pehmeyttäkin, joita kastike korostaa erinomaisesti.

Tähänastiset kaksi annosta ovat olleet loistavia, melkein toinen toistaan parempia, mutta kolmas on todellinen yllätys. Annos itsessään näyttää maastolta ja siinä on kiviä ja metsäisyyttä, mutta siinä on leikitelty myös makujen osalta. Karamellisoituja maa-artisokkia, kallioimarre-smetanakastiketta, mäntyöljyä ja rapeita tattareita sisältävä annos saa koko seurueen huokailemaan ihastuksesta. Siitepölyn makeus ja maa-artisokan pehmeys kruunattuna rapeilla tattareilla, jotka ovat kuin popkornia vie kielen mennessään. Mitään tällaista ei kukaan meistä ole ennen syönyt. Tämä annos on myös lähiruoka-ajattelua parhaimmillaan, sen maa-artisokat ovat Liljendalista, kallioimarre on haettu Helsingin keskuspuistosta ja mänty Lapinlahdelta oven ulkopuolelta.

Jos edellinen annos oli ihmeellinen, on seuraavakin aivan loistava: perunarisottoa, ruskistetussa voissa paistettua madetta, kalakermaa ja perunasipsejä. Tähän annokseen ”made palasi” ja näin ollen se tuli käytettyä maksaa lukuun ottamatta kokonaan. Perunarisottoon oli valittu kolmea lajiketta myrskyläläiseltä Gobbas Gårdilta ja sen pehmeys yllättää. Perunachipsien tuoma rapeus ja hyvä suola tekevät annoksesta yhtä aikaa todella maukkaan ja lohdullisen. Tätä haluaisin syödä kylminä talvi-iltoina kulhoittain. Miten jotain näin hyvää ja niin erilaista voi saada varsin tutuista aineksista?

Illan varsinaiseksi pääruoaksi katettiin härän haudutettua kieltä ja kasviksia Majvikin tilalta, kastikkeena häränhäntä-hapankaalihöystö. Kaali oli saatu mukaan Kangasalta ja härkä Runnista. Pehmeässä ja herkässä annoksessa oli paljon mietoja suomalaisia makuja.

Juustoannoksena tarjoillaan briejuustoquiche, jossa olevaan kimchiin on käytetty hyödyksi Labbyn puutarhan ylikasvaneita salaatinlehtiä. Kaunis annos kruunataan pikkelöidyillä pikkuporkkanoilla. On hyvä idea viedä juustoannos palojen lautaselle asettelua pidemmälle ja tässä illan teema nousee myös erinomaisesti esiin ylivuotisten salaattien hyödyntämisellä; kaikki käyttöön. Annoksen kruunaa kuitenkin tieto siitä, että pikkuporkkanat on kasvatettu Markus Fogelholmin ikkunalaudalla – todellista asialleen omistautumista!

Porkkanakakkua ja piimäjäätelöä on tuttu ja turvallinen, vuodenaikaan sopiva lopetus, joka hellii vatsaa ja mieltä vielä illan viimeiset hetket ja lusikalliset. Porkkanat kakkuun tulivat Majvikista Kirkkonummelta ja piimä Ahlmanin tilalta.

Vinteriä fillistellään myös Cityn jutussa, josta löytyy tunnelmakuvia illalta. Parasta Säsongin konseptissa on ehdottomasti se, että näitä iltoja on vielä kolme edessä. Kutkuttavaa, kukaan ei tiedä mitä, missä ja milloin, voimme vain odottaa. Emmekä enää tämän illan jälkeen malttaisi odottaa sitä seuraavaa, Vår nähdään toukokuussa!

Katja/TableOnline.fi
Kuvat Tiia Rantanen

Säsongin seuraavista ravintoloista ilmoitetaan ensimmäisenä TableOnlinen Facebookissa ja uutiskirjeessä. Illalliskortit tulevat myyntiin ennakkoon ilmoitettuun aikaan vain TableOnlinelle, laita siis viimeistään nyt kaikki TableOnlinen kanavat seurantaan!

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Pian viisi vuotta täyttävä Patrona oli perustettaessaan yksi ensimmäisistä uuden aallon meksikolaisista ravintoloista Helsingissä. Viime vuonna se myytiin ja tämän jälkeen paikka on saanut kävijöiltä sekä ruusuja että risuja. Itse olen vuosien varrella käynyt muutaman kerran Patronassa ja kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia. Nyt lähdimme katsomaan oliko ravintola muuttunut ja testaamaan juuri valmistunutta uutta menua.

KUUMA TUNNELMA

Kontrasti oli melkoinen kun astuimme viileänä tammikuisena iltana sisään Patronaan. Vaikka paikka ei ollut läheskään täynnä, niin silti tunnelma oli kuin Tijuanassa; iloista puheensorinaa ja yleistä hälinää, avokeittiöstä leijaileva herkullinen tuoksu ja pienehkön ravintolan ääriään myöten täyttävä lämpö. Suosittelenkin itseasiassa pukeutumaan niin, että pystyy keventämään lyhythihaiselle, sillä Patronassa on todella kuuma ja tulinen ruoka ei taatusti helpota tilannetta.

Tunsimme olomme heti hyvin tervetulleiksi. Meidät ohjattiin ovelta oitis pöytäämme ja saimme listat eteemme. Tarjoilija puhui englantia, mikä on nykyään aika normaalia pääkaupunkimme etnisemmissä ravintoloissa ja on ollut Patronassa tuttua alusta asti. Varmasti tämäkin on omiaan lisäämään kansainvälistä fiilistä. Ravintolassa istui varsin kirjavaa väkeä; ryhmä opiskelijatyttöjä, seniorimpi rouva aikuisen poikansa ja miniänsä kanssa, erilaisia ja -ikäisiä kaveriporukoita sekä pariskuntia.

Tilasimme alkuun cocktailit. Itse valitsin reilun kymmenen juoman listalta Sol Negron, joka on Patronan versio Averna Sour -drinkistä. Seuralaiseni tiedusteli alkoholittomia aperitiiveja ja kävi ilmi, että useampaa listan juomaa voidaan rakentaa myös ilman prosentteja. Valituksi tuli mojitomainen Picante Y Fresco. Kummatkin juomat maistuivat, mutta hyvin freesi ja chilinen holiton liemi kenties jopa paremmalle.

CHILIVETTÄ – MEKSIKOLAISTA CEVICHEÄ

Aperitiivien nauttimisen ohella saimme tilattua alkupalat ja nämä saapuivatkin verraten nopeasti. Perinteinen nacho-salsa-guacamole-setti sekä lohi-aguachile, joka on meksikolaisten voimakkaasti maustettu versio cevichestä. Lime-habanero -liemessä raakakypsynyt lohi oli annoksena paitsi kaunis niin myös erittäin herkullinen. Tämän kanssa nautittavaksi tarjoilijamme suositteli espanjalaista Blanc de Pacs -luomuvalkkaria ja tuo hedelmäinen viini kieltämättä sopi todella hyvin raikkaan ja tulisen alkuruoan ohelle.

Pääruoaksi valitsin kuningasrapua ja Pipian Verdeä, joka on kurpitsansiemeniin ja tomatilloihin (ei tomaatteihin) pohjautuva klassinen meksikolainen kastike. Annos oli jälleen näyttävä, mutta maultaan se ei valitettavasti yltänyt vanhojen Patrona-suosikkieni tasolle ja niin maukkaan alkuruoan jälkeen jäi hivenen vaisuksi. Sen sijaan seuralaiseni tacot revityn kanan kera olivat kuulemma mehukkaita ja ihania. Kooltaan kummatkin annokset olivat erittäin runsaita.

BACK TO THE ROOTS

Pääruoat syötyämme kello lähenteli kymmentä ja Patrona oli jo sen verran hiljentynyt, että kehtasimme pyytää meistä hyvää huolta pitänyttä ja iloisesti meille tarjoillutta Juan Pabloa juttusille. Tiedustelimme muun muassa millaisia ajatuksia on uuden ruokalistan takana ja millaisia muutoksia on tehty omistajanvaihdoksen jälkeen. Juan Pablo osasi kertoa, että tuore menu on meksikolaisen pääkokin suunnittelema ja linjana on paluu juurille. Tacotkin kun ovat alkaneet kärsiä samanlaista inflaatiota kuin sushit jo aiemmin, niin nyt olisi tarkoitus tehdä entistäkin autenttisempaa meksikolaista. Ruokaa, joka maistuu sikäläisten isoäitien tekemältä, mutta näyttää paremmalta.

Keskustelumme koventuneesta kilpailusta uusien ravintoloiden myötä keskeytyi iloiseen huutoon läheisestä pöydästä. Kosinta! Sormus nimettömään ja vilpittömän onnelliset ilmeet. Meillä on ollut täällä oikein hyvä ilta, mutta eräillä taitaa olla vielä astetta ikimuistoisempi. Onnea heille.

Juan Pablo mainitsi vielä, että menuja viilataan edelleen ja palautteeseen reagoidaan. Listalle on myös palaamassa neljän ruokalajin tasting menut, joita ei vielä ollut saatavilla. Hän myös suositteli tekemään pöytävaraukset Patronaan ajoissa, sillä pieni ravintola täyttyy usein isommista ryhmistä.

Mukavan rupattelutuokion jälkeen olo oli edelleen hyvin kylläinen, mutta tilasimme makeaa siihen toiseen mahaan. Oma valintani oli Lime-piiras, vaan Juan Pablohan saikin minut vaihtamaan sen paahtovanukkaaseen mustikkakastikkeella ja pähkinämuruilla. Eikä vaihtaminen jäänyt harmittamaan, sillä vanukas oli kerrassaan suussa sulava. Seuralaiseni nautti kevyemmän limesorbetin, joka oli ihan hyvää, mutta ei mitenkään yllättävää.

SUMMA SUMMARUM

Kuten alkuun mainitsin, Patrona on jakanut kovasti kävijöiden mielipiteitä omistajanvaihdoksen jälkeen. Nyt voin omasta puolestani todeta, että pidin vanhasta Patronasta ja pidän uusiutuneesta myös. Tunnelma on pysynyt hyvin samanlaisena. Annokset ovat toki muuttuneet, mutta makumaailma ei paljoakaan. Jos pidät chilistä, limestä ja korianterista sekä haluat hieman Meksikon lämpöä räntäpäivien keskelle, niin Annankadulta löydät varmasti hetken helpotuksen.

Buen Provecho!

- Mojo / TableOnline.fi

Patrona, Annankatu 20, Helsinki
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/patrona

Alkupalat 8-13€
Pääruoat 19-26€
Jälkiruoat 9€

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Näin tammikuussa vatsa kurnien, toisessa kädessä porkkana ja toisessa omena, ei ole ihme, että ajatukset harhailevat ja siirtyvät holtittomasti asiasta toiseen, lähinnä ruokaa koskeviin. Niin kuin nytkin, muutaman viikon takaiseen Sinne Porvoon visiittiin. Se oli sitä aikaa… loppuvuotta, kun vielä oli lupa riehaantua nautinnosta ja ruokkia rakasta kroppaani estoitta eteeni kannetuilla herkuilla.

Sinne Porvoo on siitä kummallinen paikka, että vaikka kaikki sen tietävät, niin kaikki eivät siellä jostain syystä ole käyneet. En ollut minäkään. Kuullut olin kaikenlaista, mutta jotenkin se Porvoo nyt vaan on muka niin kaukana. Luonnollisesti tällaista hedonistia ja ruokarakastajaa harmittaa, että löysin tämän paikan vasta nyt, paljon sen jälkeen, kun monet ruokadiggarit ovat jo siirtyneet kuluttamaan uusien paikkojen trendikkäästi kierrätettyjä designtuoleja.
Olisin ehtinyt nauttimaan tästä jo monen monituista kertaa, jos vain olisin saanut aikaiseksi lähteä Porvooseen!

Yhtenä perjantai-iltana me sitten lähdimme. Menimme oikein bussilla, että saa nauttia viiniäkin, vaikka olisihan sieltä Porvoosta varmasti joku mukava B&B:kin löytynyt. Matka ei kauan kestä ja koska olimme hieman etuajassa, kävimme kirpakan pakkaspäivän kunniaksi nauttimassa naapuriravintolassa kuumat glögit. Lämpöisin mielin suunnistimme kohti Taidetehdasta, missä Kai Kallion luotsaama Sinne Porvoo sijaitsee.

Ravintolan sijainti vilkkaan elokuvateatterin ja Taidehallin yhteydessä ei ole varman päälle pelattu juttu, vaikka ihmisiä tässä osoitteessa liikkuukin päivittäin paljon. Minusta sijainti on kuitenkin ravintolalle mitä parhain. Kun astut sisään, unohdat välittömästi, että nurkan takana myydään eskapismia ja ylisuuria popcorn-boxeja, sillä skandinaavisen valoisa, jopa hieman industriaalinen miljöö korkeine kattoineen ja hitaasti katossa heiluvine lamppuineen kutsuu astumaan sisään rennolle makumatkalle.

Ravintolasta löytyy mainioita yksityiskohtia: viherseinää, kauniita lamppuja, pieni paikallistuotteiden myyntitiski. Jopa WC:n seinä on hyödynnetty ja sieltä löytyykin talon oman spelttileivän resepti. Sisustuksessa on käytetty puuta ja betonia sulassa sovussa. Tunnelma on viihtyisä, jotenkin kiireettömän oloinen ja taustamusiikki sopii hyvin tilaan ja tunnelmaan. Voisin kuvitella tulevani tänne niin kikattavan tyttöporukan, vanhempieni tai kuten nyt, puolisoni kanssa.

Iltamme alkaa Janisson-Baradonin samppanjalla. Rapean paahteinen, Pinot Noir -vetoinen kupliva on oiva valinta talviseen iltaan. Tuskin maltamme odottaa, mitä yllätysmenumme tänään sisältää!

Kvaak!
Miedosti savustettua ankkaa, punajuurta, vadelmia Wärtsilästä ja paahdettua Malmgårdin emmeriä. Annos on kaikin puolin moitteeton aloitus. Vadelma on kirpeää, emmer tuo popcornimaisen vivahteen annokseen ja ruualle valittu saksalaisen viinitalon J2 Spätburgunder korostaa ankan makua hienosti. Nappialoitus!

Suomalainen tako
Pikkelöityä selleriä, riimihirveä ja katajanmarjamajoneesia. Tässä taisi olla illan visuaalisesti näyttävin annos. Sesonkiin hyvin istuvat maut ja upea esillepano. Annos on näppärä sormin syötävä ja jälleen kerran viini komppaa annosta täydellisesti. Julien Schaalin raikas Riesling ”Nature” Ranskan Alsacesta yllätti tässä kohtaa minut täysin. Olen itse pitänyt kyseistä viiniä aika keskinkertaisena, mutta nyt oli juoma oikeassa seurassa. Viini toimi hienosti nostaen katajanmarjan aromeja pieninä välähdyksinä pintaan. Tako oli viimeistely paahdetulla sipulilla ja jos jotain pitäisi kritisoida, niin ehkä sitä, että sipulin maku jäi pyörimään suussani viimeisenä.

Syksyn sävelet
Seuraavaksi eteemme saapuu paistettua kotimaista siikaa. Lisukkeina kuorineen paahdettua maa-artisokkaa, selleripyreetä, rapulientä ja aiolia. Paistettu kala tuoksuu ihanalta ja vesi herahtaa nopeasti kielelle! Annos on ajaton ja herkkä makumaailma myötäilee klassista esillepanoa.
Napakka maa-artisokka ja aioli tuovat annokseen kaivattua rosoisuutta ja makeahko selleripyree pyöristää makuja kauniisti. Itse olisin toivonut selleripyreen ja aiolin balanssin olevan toisin, sillä ahneena haarukoin maukkaan selleripyreen liian nopeasti. Loppuajan toivoin löytäväni sitä lautaselta lisää, mutta onnistuin jotenkin aina kaapimaan vain kasan aiolia suuhuni! Jälleen kerran viini oli tarkoin mietitty ja ranskalaisen viinitalon, Domaine Guy Robinin viinintekijän, Marie Angen valloittava ja puhdaspiirteinen Chablis toimii erinomaisesti ruuan
kanssa.

Salla
Illan toinen lämmin ruoka on liha-annos. Lautaselta löytyy poroa kahdella tavalla sekä perunapyreetä, tyrniä, kurpitsaa ja sipulia.
Poromies Hannu Lahtela on toimittanut mitä laadukkainta poroa ravintolaan. Ulkofilee on riistaisaa ja suorastaan sulaa suuhun. Ruokailun jälkeen on pakko vielä tarkistaa, että söinhän varmasti ulkofileetä, niin samettisen pehmeää se oli. Poron kateenkorva puolestaan on harvinaista herkkua meille etelässä. Puolisoni ja minä, olemme kumpikin suuria kateenkorvan ystäviä ja osasimme arvostaa tätä erikoisuutta, jolla poromiehet yleensä ruokkivat koiransa. Toista kuuluisaa herkkua, tuota C-vitamiinipommia ja pohjolan appelsiinipuuta, tyrniä oli myös käytetty annoksessa tyylikkäästi. Se toi annokseen moniulotteisuutta ja mukavia, happaman kirpeitä makupiikkejä.
Annokselle valittu, Scaian tuottama italialainen punaviini oli makuuni hieman liian tuhti, vaikka sen hapankirsikkaisuus ja aavistus yrttisyyttä sopikin annoksen luonteeseen hyvin. Ei vain tällä kertaa minun juttuni. Seuralaiseni piti viinistä kovasti ja on ihan tervettä, että emme ole koko ajan samaa mieltä makuyhdistelmistä!

Pääruuan jälkeen yllätykset jatkuvat. Keittiö on valmistanut mesiangervosta mehujäätä. Mehujäätä dipataan sokeri-sitruunajauheeeen, joka ihanasti poksuu, ritisee ja ratisee suussa kuin lapsuuden popping candyt. Tämä oli hauska ja ihanan viilentävä yllätys täysinäiselle vatsalle!

Juusto
Menu on loppusuoralla ja ennen jälkiruokaa saamme vielä palan juustoa. Tämä annos ei olekaan ihan perinteinen juustoannos vaan Mosagårdin leipäjuustoa, lakkahilloa ja kinuskia. Ai että olen onnellinenonnellinenonnellinen! Pidän kovasti leipäjuustosta ja lakoista, ja makea kinuskikastike oli piste i:n päälle! Rakastin tätä annosta, vaikka seuralaiseni mielestä se oli ehkä hiukan tylsä. Pieni ripaus suolaa kinuskin päälle olisi ehkä viimeistellyt annoksen, mutta tuollainen pieni sivuseikka ei minua juuri nyt haittaa, sillä makea, lähes hunajainen Kracherin beerenauslese siivittää juustoannoksen illan kärkikolmikkooni.

Pop my cherry
Menun päättää jälkiruoka, josta tällä kertaa löytyy suklaata monessa muodossa sekä kirsikkasorbettia. Tässä annoksessa on konvehtirasian kaikki parhaimmat maut. Suklaata on niin kakun, moussen, keksin kuin ganachen muodossa ja sorbetti tuo mukavaa raikkautta annokseen. Mas Amiel, makea ranskalainen viini, on suklaan kanssa ”match made in heaven”. Viini on elegantti, hieman portviiniä makumaailmaltaan muistuttava ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä joskus portviinin sijaan.

Ehdimme vielä nauttimaan espressot ja pienet avecit ennen kuin meidän on aika siirtyä kohti bussiasemaa.
Kaiken kaikkiaan iltamme oli kaikin puoli onnistunut. Mahtava illallinen viihtyisässä miljöössä, huolehtivan ja asiantuntevan henkilökunnan huomassa. Mitä muuta sitä voi perjantai-illaltaan toivoa?

Sinne Porvoo on ehdottomasti paikka, jonka takia kannattaa nähdä hieman vaivaa, hypätä vaikka siihen Porvoon Liikenteen pikavuoroon ja viettää ilta ystävien kanssa hyvän ruuan ja juoman merkeissä.
Tammi-helmikuussa Sinne Porvoossa on vielä mahtavia tarjouksia, jotka kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Tarjolla on ”Pimeät illat” jolloin menu nautitaan pelkän kynttilän valossa ja voit maksaa ruokailusta juuri niin paljon kuin haluat sekä ”Yltäkylläisyyden talvimenu”, jonka etukäteen lunastamalla saat kaksi menua yhden hinnalla. Menut myydään varmasti nopeasti loppuun, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Kipsukka/TableOnline.fi

Sinne Porvoo, Läntinen Aleksanterinkatu 1, Porvoo
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/sinne-porvoo

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.