TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ravintola.
Ja koska maanantai, huomaan hotellihuoneeseen raahaamani järeän työlistan sijaan haaveilevani kylmistä juomista, lempeän mausteisista ruoka-annoksista ja tequilasta, joka lämmittäisi aina varpaissa asti.
Mikäli aion tehdä asialle jotain, on ryhdistäydyttävä ja rynnättävä tihkusateeseen.
Eerikinkatu Turussa täyttyy kiireisistä, sadetta pakoon kipittävistä askelista, mutta minä astelen päättäväisesti mustan ( tietenkin! ) sateenvarjoni alla kohti valitsemaani ravintolaa.
Ja koska maanantai, minun ei tarvitse ihmetellä määränpääni naapurissa sijaitsevan nimeltä mainitsemattoman ravitsemusliikkeen edessä notkuvaa janoista, viihdettä janoavaa kansaa, vaan saan sen sijaan rauhassa seurata, miten edellä kävelevän rouvan kirkkaanpunainen sateenvarjo keikkuu rytmikkäästi askelten tahdissa.
Olen matkalla nauttimaan meksikolaisesta vieraanvaraisuudesta Hannu Tuovisen omistamaan Cantina Aztecaan, koska maanantai, koska tarvitaan vähän iloa sateiseen päivään.
Astun ovesta ja kipitän rappuset ylös ( näillä korkkareilla se on todellista kipsutusta, usko pois! ) pääsaliin asti, missä ravintolan tyylille uskolliset kirkkaat värit, kullatut reliefit ja tumma puupinta kiinnittävät takuuvarmasti huomioni. Kuulen jostain takaa kabinettitilasta ison seurueen naurunremakan ja ennen kuin huomaankaan, istun pöydässä ja tajuan, että it´s already Strawberry Margarita o´clock!
It´s Strawberry Margarita c´clock!
Siemaillessani juomaa, tarjoilija kertoilee hieman annoksista ja suosittelee muutamia omia suosikkejaan.
Päädymme kuitenkin tilaamaan aika perinteisen setin: nachot, rapupannu, paella ja fajitas.
Nachot, ( tietenkin hyviä, erityisesti oman tomaattisalsan kanssa! ) toimivat hienosti ruokaa odotellessa ja muutkin annokset soveltuvat hyvin jaettaviksi.
Talon oma tomaattisalsa toimii!
Tällä kertaa tarjoilijamme suosittelema rapupannu ei kuitenkaan hivellyt makuhermojani aivan niin kuin olisin toivonut, sillä hapokkaiden ja raikkaiden makujen ystävänä vierastan helposti liiallista makeuden tuntua annoksessa. Onneksi pöydässä on paljon muutakin, joten pääsen alkupalojen makuun oikein hyvin!
Rapuja appelsiiniliemessä
Fajitasten täyttö sujuu turhankin näppärästi ja huomaamattani olen tyhjentänyt lähes koko boxillisen vehnälettuja ja jäänyt koukkuun talon omaan salsa verdeen... Pöydän toisella puolella järeän kokoinen paella-annos ei tunnu seuralaisen efortista huolimatta häviävän lainkaan ja kun tarjoilija ystävällisesti kysyy, haluaisinko lettuja tai kastikkeita lisää, on tästä tarjouksesta tällä kertaa yksinkertaisesti kieltäydyttävä. Jösses, miten ruokaisat annokset!
Valinnan vaikeus, joten lautaselle päätyy vähän kaikkea!Paellaurakka alkamassa!
Parasta tässä lienee, että saan häpeilemättä syödä sormin niin omalta kuin seuralaisenkin lautaselta ja sitähän ilta täällä parhaimmillaan on: iloisten seurueiden fiestaa, jossa pöytä tilataan ruokaa täyteen ja jaetaan vieressä istuvan ystävän kanssa.
Ruokailun ohessa tyhjenee raikas tuontiolut ja tuhti punaviini tekee sateisena iltana kauppansa.
Viinit täällä ovat erittäin maltillisesti hinnoiteltuja ja helposti lähestyttäviä.
Ja vaikka ei millään jaksaisi, niin onhan sitä nyt aina jotain makeaa saatava. ( Naiset, tiedän!) Illalliseni päättää talon erikoisuus, avocadopannacotta. Avocado on yksi lempiherkuistani, joten tästä ei ole mahdollista edes teoriassa kieltäytyä. Annos on rohkea veto, enkä ole vieläkään päättänyt oliko se huti vai kunnari, mutta annoksen tekijältä totisesti löytyy ” cojones ”, kuten jossain päin maailmaa sanottaisiin.
Jos olisi viikonloppu, olisin varmasti hipsinyt yläkerran Papu Barin puolelle nauttimaan tequilaa, sekoittamaan pääni keinussa ja sheikkaamaan bebaa tanssilattialle, (vaikka minähän en kyllä oikeastaan tanssi…) mutta koska maanantai ja Papu kiinni, tyydyn tyhjentämään punaviinilasini ja kierimään portaat alas.
Kaiken kaikkiaan Cantina Azteca tarjoaa suomalaiseen makuun sovitettua tuttua meksikolaista, mutkattomassa ympäristössä ja kivan henkilökunnan huomassa. Suosittelisin paikkaa kaveriporukoille tai isommille seurueille, jotka kaipaavat rentoa illanviettoa, ilman turhaa pönötystä, mutta tuskin kukaan deitti laittaa pahakseen, jos täältä itsensä löytää lauantai-iltana!
Cantina Aztecan ruokatuotteesta on jo usean vuoden ajan vastannut Aki Toivonen ja listalta löytyy takuuvarmasti kaikille jotain ja pienemmälläkin investoinnilla saa vatsansa täyteen. Näin jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, että Hannun lemppariannos ( ribsit ja molekastike ) jäi kokeilematta...
Annoskateus syömätöntä annosta kohtaan on aikamoinen dilemma!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Lapset yökylässä mummolassa ja vapaa ilta vaimon kanssa kahdestaan. Aika siis suunnata taas tutustumaan Helsingin aimo harppauksin kehittyvään ruokakulttuuriin. Rajallisista lastenhoitoresursseista johtuen nämä tilaisuudet ovat hyvin harvassa ja ravintolan valintaan liittyy siis paineita; virheisiin ei ole varaa :)
Paikaksi valikoitui tällä kertaa Natura, joka avasi ovensa vajaa puoli vuotta sitten huhtikuun alusta. Suunnilleen samoihin aikoihin Naturan kanssa avautui iso joukko korkean tason ravintoloita Helsingin keskustaan (mm. Bystro, Finnjävel, Ox, Vinkkeli ja Holiday) ja tämä ei varmasti helpottanut ravintolan jakkaroiden täyttämistä. Natura on kuitenkin onnistunut löytämään kylän kulinaristit, ja ilmeisesti myös vakuuttamaan heidät päätellen täydestä varauskalenterista ja hyvistä arvioista TableOnlinessa ja eat.fi:ssä.
Odotukset olivat siis kovat kun saavuimme paikalle Iso Roobertinkadulle ja kävimme sisälle pieneen ja tunnelmalliseen saliin, joka kiertää seinustalla olevaa avokeittiötä. Ravintolassa on noin 30 asiakaspaikkaa ja se oli ravintoloitsija Davidin mukaan jo kerran pyörähtänyt ympäri, kun paikalle saavuimme. Alkujuomaksi nautimme Sergio Fratellin kuohuvaa Italiasta, joka oli hyvä aloitus menulle ja sopi myös hyvin yhteen kokin tervehdyksen kanssa, joka oli karitsanmaksaa ja ravintoloitsijapariskunnan kauniimman puoliskon,Anyan, äidin keräämiä mustikoita.
Kokin tervehdyksen kanssa tuli kolmea eri leipää, joista hiivaleipä oli Naturassa paistettua. Lisäksi itsetehtyä voita
Varsinainen seitsemän ruokalajin menu aloitettiin sokerisuolatulla siialla, jossa oli kyytipoikana tilliä, tilliöljyä, kyssäkaalia sekä ravintolan itse valmistavan voin sivutuotteena syntyvää piimää. Kaveriksi ruoalle oli paritettu saksalaista Rüdesheimin boidynaamisesti viljeltyä rieslingiä. Kaikki Naturan viinit ovat muuten biodynaamista tai luomutuotantoa. Siika-annos oli omaan makuun lähes täydellinen. Tämä oli sikäli ikävää, koska tästä oli vaikea lähteä rakentamaan nousujohtoista menua, koska sitä oli vaikea ylittää. Myös ruoalle paritettu riesling toimi todella hyvin yhteen annoksen kanssa.
Menun paras annos oli ensimmäisenä tarjoiltu sokerisuolattu siika
Seuraavaksi oli vuorossa alkupalalajiltelma, jossa oli neljä eri pikkuannosta. Naturasta olen myös nähnyt maininnan, että kyseessä on skandinaavinen tapasbaari ja tätä ajatusta pikkuannokset hyvin tukevat. Kaikki neljä annosta olivat loistavia, perinteisiksi tapaksiksi ehkä osa hieman monimutkaisia, kuten NYT –liitteen arvostelussakin joskus ihmeteltiin. Itse en oikein moista kritiikkiä ymmärrä. Jos ravintola sanoo, että sillä on tapasvaikutteisia annoksia listalla, niin eikö silloin saisi käyttää mielikuvitusta ja osaamista tuunatakseen osan hyvin yksinkertaisista annoksista hieman moniulotteisimmiksi. Tärkeää toki on, että tämä tehdään maku edellä eikä kikkailun itsensä vuoksi, mutta tämä mielestäni ehdottomasti Naturassa toteutuu.
Alkupalalajitelma oli luonteeltaan Global & Local. Osterit olivat Bretagnesta ja Kesäkurpitsat Anyan äitin maatilalta Kirkkonummelta. Perinteistä espanjalaista kylmää gazpachokeittoa oli tuunattu mansikoilla. Makuyhdistelmä oli erikoinen ja maistui avecille oikein hyvin, ja kyllä itseasiassa minullekin, mutta pidän silti perinteistä gazpachoa omaan suuhuni sopivampana.
Alkupalalajitelma
Ennen pääruokaan siirtymistä suunpuhdistajaksi vodkasta, sitruunasta ja mintusta tehty drinkki, joka on hyytelöity ja lisukkeena on hiilihapporakeita. Tästä annoksesta tuli muistoja lapsuudesta, kun rakeet paukkuivat suussa samalla lailla kuin aikanaan paukkukarkit, mitä tikkarin avulla mätettiin suuhun. Lapsena tosin rakeet syötiin useimmiten ilman vodkaa.
Suunpuhdistajana paukkukarkkia ja vodkaa
Pääruokana tarjoiltiin Keuruulta tulevaa naudan entrecoteta, joka oli paistettu juuri sopivaksi ja liha olikin todella maukasta. Lisukkeina oli persiljakastike ja perunapyree, jonka keskellä oli mustikkakastike. Mustikka toimi hyvin pyreen ja lihan kanssa. Persiljakastike toimi hyvin myös pyreen kanssa, mutta lihan kanssa se mielestäni ei pelannut kovin hyvin yhteen. Se oli hieman liian hapokasta ja nousi makuna pääosaan jolloin ensiluokkainen liha jäi liikaa taka-alalle. Tämä olikin koko illan osalta mielestäni oikeastaan ainut huti. Eikä tämäkään tarkoita missään nimessä koko annosta, vaan ainoastaan tuota persiljakastikkeen yhteensointuvuutta lihan kanssa.
Herkullista lihaa Keuruulta
Pääruoan jälkeen nautittiin ennen jälkiruokia vielä ravintolan omaa maahantuontia olevaa "Tomme Aux Fleurs" pastoroimatonta juustoa, hiilinäkkilepää ja perunahilloketta kera Tokajin. Juusto oli valmistettu lehmänamaidosta eikä ollut erityisen vahvan makuista, mutta hyvin täyteläistä ja hillokkeen ja unkarilaisen tokajin kanssa maistui todella hyvin.
"Tomme Aux Fleurs"
Jälkiruoka aloitettiin lajitelmalla, jossa oli kolme annosta: Keittiön sangriaa, applesiinikakkua ja sellerisorbeeta. Jälkiruoka, jossa on alkoholia mukana kelpaa aina minulle, mutta parhaiten näistä kuitenkin toimi sellerisorbee, jossa oli lisäksi seljankukkakastiketta, fenkolia ja omenaa. Sellerin vahva maku tasoittui hyvin kastikkeella ja loi tästä illan parhaan makean annoksen.
Jälkiruokalajitelma
Lajitelman jälkeen tuli vielä varsinainen pää-jälkiruoka, "FROZEN YOGURT 2013", joka on Naturan lyhyehkön olemassaolon aikana noussut jo klassikoksi. Vaikka annoksessa olevan jogurttilumen valmistaminen aiheuttaakin kokille/kylmäkölle, omistaja Davidin sanoin, helposti jännetuppitulehdusta, niin silti annosta ei voi ottaa pois listalta. Ravintolassa käy nimittäin melkein päivittäin kantiksia, jotka pistäytyvät ravintolan baaritiskille ja nauttivat tämän sopusointuisen ”lumikasan”. Annos onkin poikkeuksellinen jälkiruoka, koska ei sisällä laisinkaan sokeria. Sen enempää en ala annosta kuvailemaan, vaan kehotan Teitä, arvoisat blogin lukijat menemään itse testaamaan sen ja muutkin Naturan herkut.
"Lumikasa" ei näytä kovin kummoiselta, mutta maistuu senkin edestä
Naturan ruokalistan mukaan nautimme ”Taradition & Innovation” -menun, joka on ”Keskipitkä menu seitsemästä yhdeksään ruokalajiin”. ”Laskuvirhe pankissa sinun eduksesi” sanottiin aikanaan monopolissa. Nyt näin oli tainnut käydä keittiössä, koska laskujeni mukaan pöydällemme kannettiin kaikenkaikkiaan yhteensä 13 eri annosta. Menun ulkopuolelta söimme tosin välijuuston ja lisäksi mukana oli keittiöntervehdys ja välissä suunpuhdistaja. Koko lysti kustansi 59€, joka on mielestäni hyvin kohtuullinen hinta näin pitkästä ja tasokkaasta menusta.
Pieni ravintola oli täynnä ja Davidin mukaan Sali oli jo kerran pyörähtänyt ympäri, kun sinne saavuimme. Naturassa saa tilata ruokia myös erikseen listalta, mutta selvästi suosituin vaihtoehto vaikutti olevan valmiit menut ja laskeskelin, että se tarkoittaa keittiön joutuvan nostamaan illan mittaan jopa lähemmäs 1000 annosta. On siinä kolmella kokilla tekemistä. Tästä huolimatta sali ja keittiö pelasi todella hyvin yhteen ja koko menun nauttimiseen meni hieman yli kolme tuntia, joka oli mielestäni juuri sopiva tahti. Kertaakaan ei tullut pidempää taukoa ja mitkään annoksista eivät myöskään tulleet liian nopealla tahdilla. Loppuyhteenvetona voi todeta, että ilta oli todella onnistunut ja viinipaketin kanssa koko menu maksoi hieman yli 100€, jolle sai todella hyvin vastinetta. Kehotan siis tutustumaan Naturaan henkilökohtaisesti.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tillikka lukeutuu Tampereen vanhimpiin toiminnassa oleviin ravintoloihin. Legendaarinen teatteriravintola Tillikka sijaitsee Tampereen Teatterin rakennuksessa, Hämeensillan kupeessa. Iso osa varsinkin vanhemman sukupolven tamperelaisista muistaa varmasti Tillikan pyttipannun. Ravintolasta aukeaa näkymä Tammerkoskelle, joten sijainnista, historiasta eikä näkymästä voi ainakaan valittaa, mistä sitten voi?
Tillikka täytti 100-vuotta vuonna 2012 tai no, tarkemmin sanottuna rakennuksessa on ollut yli 100-vuotta ravintolatoimintaa, Tillikka-nimi on ollut käytössä yli 50-vuotta. Nyt tillikka on yksityisomistuksessa, kun Koskiravintolat osti Tillikan ravintolatoiminnan pois S-ryhmältä. Keittiössä ruoriin laitettiin mm. Suomen kokkimaajoukkueesta tuttu Kristian Vuojärvi, hänellä itse asiassa on vastuualueellaan kaikkien Koskiravintoloiden ruokatuotteet. Kristian on tuttu vuosien takaa ja olenkin maistanut hänen kokkauksiaan, kyseessä on siis erinomainen uutinen!
Kävinkin heti seuraavalla Tamperereissullani testaamassa Koskiravintoloiden sekä Krisun uudistaman Tillikan. Ennen ruokailua kävin alakerran Klubimiehen upealla Tammerkosken terassilla ottamassa muutaman drinkin ennen yläkertaan siirtymistä, olin noin puolisen tuntia etuajassa liikkeellä. Drinkkien jälkeen ei tarvitse kuin kävellä rappuset ylös ja siirtyä Tillikan pöytään. Ensimmäinen huomio Tillikasta oli sisusta, joka ei perinteisyydellään säväyttänyt. Perinteisyys toisaalta ei ole huono juttu, mutta Tillikan sisusta on liian pelkistetty sekä avoin.
Ruokalistaa on uudistettu isolla kädellä, kuitenkin muutamia klassikoita on pakko jättää listalle, jottei vanhempi asiakaskunta äänestä jaloillaan. Tässä törmätään kaksipiippuiseen ongelmaan, Tillikan on nimittäin ollut aika uudistua, mutta kuinka paljon uudistusta voi tehdä ennen kuin joku suuttuu? Klassikkolistalla on mm. lihapullia, lohikeittoa sekä varmasti kaikista legendaarisin pyttipannu. Päädyimme kuitenkin testaamaan kaikkea muuta kuin mitä klassikkolistalta löytyy, onhan Tillikka uudistunut joten vanhojen hyvien (parempien) aikojen muistelut voidaan jättää toiseen kertaan.
Härkätartar - Dijonmajoneesia, keltuaista ja rapeaa sipulia. / Toisena alkupalana taustalla Västerbotten-juustosalaattia.
Valitettavasti Kristian Vuojärvi ei ollut kyseisenä iltana paikalla, Krisu pyöriskeli kokkeilemassa mm. Pori Jazzeilla. Toisin sanoen emme saaneet uudistetun ruokalistan täydellistä kokemusta sen kehittäjän käsien kautta, harmi.
Alkupalaksi Härkätartar joka oli juuri sopivan kokoinen, liha suussa sulavan mureaa, mutta ehkä kaikkine komponentteineen karvan verran raskas alkupala. Samantyyppinen palaute tuli seuralaiselta Västerbotten-juustosalaatista, salaatti oli kelpoannos, alkupalaksi kuitenkin oikeasti aika iso. Tillikassa ei siis tarvitse ainakaan puuttua raaka-aineiden käyttöön tahi annoksen kokoon.
Paistettua siikaa, rapukermassa haudutettua perunaa ja Beurre Blanc -kastiketta.
Viinilista ei ole järkyttävän suuri, mutta sopivan kattava. Pulloittain viinejä saa aika kohtuulliseen hintaan joten koska molemmat meistä otti Rieslingiä siian kanssa, päädyimme mielummin suoraan pullolliseen.
Siika-annos oli Rieslingin kanssa illan parasta antia. Erinomainen paistopinta ja kaiken kaikkiaan sopivan yksikertainen annos ei saa osaltani mitään moitittavaa. Mieleni teki kalaa ja sain himoilleni täyden vastineen. Jos jotain moitteita pitää kaivamalla kaivaa, ehkä olisin tarjonnut kirnuvoita ja palan jotain tummaa leipää siian kanssa, jotenkin se tuntuisi sopivan tälläiseen perinteikkääseen ravintolaan.
Suklaafondant, Vadelmasorbettia ja maitosuklaakeittoa. / Crème brûlée, hillottuja mansikoita ja paahdettua valkosuklaata.
Olin yllättävän tyytyväinen suklaafondanttiin, annos sisälsi raikkaita makuja mm. vadelmasorbeen sekä tuoreiden vadelmien ansiosta. Sorbeessa olisi ehkä saanut olla (taas kerran) hitusen enemmän jäämäistä rakennetta ja raikkautta. Seuralaisen Crème brûlée sai kehuja enkä yhtään ihmettele, otin pienen maistiaisen ja minun täytyi myöntää että kyseessä oli erittäin onnistunut crème brûlée, vadelmien kanssa totta kai.
Tillikkassa ollaan menossa ehdottomasti oikeaan suuntaan. Klassikkoravintoloiden on tarvetta uudistua, vanha asiakaskunta vanhenee entisestään ja tuoreita, tulevia kantiksia tulee haalia uudistuksen lomassa. Kuten sanottua, ainakin sisusta kaipaisi jotain pientä kasvojenkohotusta, sekä muutamia muitakin kehityskohtia on. Ruokatuotteissa näkyy muutoksen jälkeen Kristianin kädenjälki sopivissa määrin, kuitenkaan ilman turhaa kikkailua, se ei Tillikkaan sopisi.
Hintataso Tillikassa ei pelota. Annokset ovat asiallisesti hinnoiteltu, omaan makuun ne olivat hitusen liian runsaita. Tämä toki selittyy tutkiskelemalla Tillikan konseptia sekä asiakaskuntaa, annosten tuleekin olla vapaita kikkailusta ja niistä pitää tulla täyteen. Pienenä miinuksena ruokalistassa on kasvisannosten vähyys. Jos syö kuitenkin kalaa ja mereneläviä, on valikoima hieman parempi. Kasvissyöjää miellytetään kerran-kaksi, sen jälkeen tuleekin odottaa ruokalistan uudistusta.
Kasvisannosten lisäksi jälkiruokaosasto saa noottia, toisaalta minulle se on aika samantekevää, en kauheasti syö jälkkäreitä, joten suppeahko klassinen jälkkärilista ei omalla kohdalla estäisi millään tavalla Tillikassa illallistamista.
Illallisesta jäi kaikki osa-alueet huomioon ottaen erittäin positiivinen kokemus. Ensi kerralla täytyy varmaan testata lohikeitto sekä herkulliselta kuulostava ylikypsä rapea possu. Olen tyytyväinen Tillikan siirtymisestä Koskiravintoloiden, eli yksityiseen omistukseen. Kristian Vuojärven lisääminen Koskiravintoloiden repertuaariin on ehdottomasti oikea veto, pitää harkita uudestaan Von Nottbeckiin menemistä, Krisu on uudistanut ruokalistan myös siellä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Dabbal on Lapland Hotel Tampereen sydän. Näin asia on lyhyesti sekä osuvasti ilmaistu. Monien hotellien ravintola on välttämätön paha, eikä siihen välttämättä panosteta samalla mittakaavalla kuin Tampereen Lapland Hotellissa. Parin päivän Tamperereissun aikana ehdin rauhassa tulemaan sinuiksi Lapland Hotel Tampereen sekä Dabbalin tarjontaan.
Vaikka Lapland Hotel Tampere on ehtinyt olla jo tovin olemassa, pääsin vasta nyt testaamaan hotellia ja sen palveluita parin yön verran heinäkuussa. Tässä ajassa ehdin maistelemaan Dabbal burgerin, erinomaisen aamupalan lappitwistillä kahteen kertaan sekä yllätysmenun. Yllärimenusta tulee erillinen illalliskirjoitus, tässä keskityn enemmän hotelliin ja ravintolan muihin palveluihin. Auton saa muuten lämpimään halliin, tätä arvostin reissullani rankkasateiden takia, talvella varmasti vielä enemmän.
Yövyin Deluxe -tason huonessa, joka on varustettu erinomaisella vartalon mukaan muotoutuvalla tuplasängyllä. Kaiken lisäksi sänkyjen puoliskot pysyivät yhdessä koko yön. Tämä on ongelma joka on vaivannut minua turhan monessa hotellissa, liian usein löytää itsensä yöllä sänkyjen keskelle muotoutuneesta kuilusta. Huone itsessään on erittäin tyylikäs, hauskoine lappiyksityiskohtineen.
Snackbar/minibaari, jota ei kaikista huoneista löydy, sisältää sopivan valikoiman juomia sekä purtavia, tässäkin tapauksessa pientä lappitwistiä on havaittavissa mm. porosnäksien muodossa.
Tyylikäs tummahko sisusta sopivan pienillä Lappitwisteillä.
Pienellä hotellikierroksella pääsin tutustumaan sviitteihin, kokoustiloihin sekä saunaosastoon. Jokaisessa kerroksessa on oma pieni teemansa, lapin ruska, talvi, kevät, kesä, usva jne. Lapland Hotel Tampere on muutenkin täynnä pieniä hauskoja yksityiskohtia ja nautinkin erityisesti niiden tutkailusta ja bongailusta. Jäkälää siellä sun täällä, poron sarvia, käpyjä, lyhtyjä ja tuikkuja, lappiaiheista valokuvataidetta ja muuta kivaa. Alakerrasta löytyy useita kabinetteja sekä kokoustiloja yksityis- sekä yritystilaisuuksia varten.
Osissa Deluxe huoneissa ja sviiteissä on sauna tai vähintään amme. Tämän lisäksi niistä löytyvät onneksi kaikki tarvittavat mukavuudet: silitysrauta- & lauta, hiustenkuivain, kylpytakki, iso televisio, vedenkeitin sekä kahvinkeitin. Nettiyhteydetkin näyttivät toimivan vakaasti joten töitä tekee mielellään huoneessa tai viihtyisässä aulabaarissa.
Sisustuksen suunnittelusta vastasi Jaana Ekmann, valokuvataiteesta Antti Kurola sekä projektin toteutuksesta Leena Turunen. Täytyy kiittää heitä kaikkia, lopputulos on upea mutta juuri sopivan huomaamaton jos ei ole kiinnostunut tutkimaan yksityiskohtia.
Lappitwisti tulee esiin jopa ovilapuista. Nämä pienet, jopa hyödyttömät, yksityiskohdat tekevät tehtävänsi jos edes muutama asiakas hymyilee nähdessään nämä.Aamiaisalue (kuvattuna avo"takan" läpi) jota voidaan käyttää ravintolan jatkeena. Seinät ja katto ovat täyttä ikkunaa joten valoisuus ja avaruus korostuu mukavasti.
Muutama huomionarvoinen seikka: ylimmän kerroksen sauna/kylpyläosasto ei ole vielä kunnolla rempattu. Rappukäytävät kaipaisivat jotain pientä lappi-ilmettä. Ravintolasta vessaan mennessä on mentävä kerros alemmaksi joka tapahtuu kätevimmin rappukäytävää pitkin ja ne ovat liian pelkistettyjä. Osa näistä puutteista liittyvät varmasti hotellin avaus- ja remonttiaikatauluun. Ovet aukesivat syksyllä 2015 hyvinkin nopealla aikataululla joten kaikkea ei ole ehditty tekemään loppuun asti.
Saunaosasto kumminkin remontoidaan kokonaisuudessaan tulevaisuudessa, voisin kuvitella siitä tulevan yhtiä Tampereen hienoimpia illanviettopaikkoja firman pikkujouluille. Saunan terassilta aukeaa nimittäin aivan upea näkymä Tampereen kattojen ylle.
Seuraavaksi voitaisiin keskittyä ravintolapuoleen. Ensimmäisenä päivänä söin myöhäisen "lounaan" Dabbalissa. Vaikka kesäisin ei ole varsinaista lounasta, on ravintola auki aamiaisella, iltapäivisin (14:00 alkaen) sekä iltaisin. Iltapäivisin on tarjolla ns. baarilista johon sisältyy lappiherkkuja, burgereita, pizzoja, salaatteja, sandwichejä sekä tietysti poronpaistikäristystä. Lounas palaa ruotuun 8.8. alkaen.
Dabbal ravintola-alue on täynnä upeita tummia värejä sekä sopivasti lappitunnelmaa.Superherkkuna alkupalaksi maistelulautanen 'Lapin makupaloja' sekä raikas karpalodrinkki Taivaskero.
Ennen burgereita ajattelin alkuun testata maistelulautasen Lapin makupaloja, joka sisältää kylmäsavulohta, kylmäsavuporoa, savumuikkua, kotimaista vuohenjuustoa, pikkelöityä parsaa, yrttinäkkileipää, Lapin rieskaa sekä lakkahilloketta. Kylkeen vielä raikas karpalodrinkki Taivaskero ja homma lähtee rullaamaan omalla painollaan. Dabbalissa on muuten erittäin houkutteleva sekä laaja cocktail-lista johon suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Maistelulautanen oli kaikkea mitä siltä toivoin ja se sopii mainiosti kahdestaan jaettavaksi jos ei alkuun viitsi mitään isoa mussuttaa, saapahan ainakin maistaa kaikkia herkkuja. Suosikeiksi maistelulautaselta itselleni nousi pikkelöity parsa, savumuikku sekä lakkahillo.
Dabbal burgeri sisältää mm. briossisämpylän, puuhiiligrillissä paistetun häränlihapihvin, savumajoneesia sekä kylmäsavuporoa (pahoittelen, burgerista ei tullut tarpeeksi edustavaa kuvaa)
Seuraavaksi burgerin kimppuun. Seuralainen tilasi burgerin kasvisvaihtoehtona ja saikin pihvin tilalle erinomaisen sienimurekepihvin. Tästä yllätyimme positiivisesti, se nimittäin saattoi olla jopa herkullisempi kuin lihaversio. Mainittakoon että keittiö loihti tämän kertaisen kasvisversion hatusta eivätkä he voi luvata jokaisen kasvisburgerin olevan samanlainen.
Lihaversiokin oli erinomainen, makea briossisämpylä sopii burgeriin erinomaisesti, savumajo ja kylmäsavuporo toimivat erinomaisena lisänä sekä puuhiiligrillin maku tuli pihvistä esiin sopivasti. Annoksen esillepano oli ehkä hieman liian pelkistetty vaikka se tuotiin leikkuulaudalla sekä ranut olivat metallikulhossa. Ehkä suolakurkut, pikkelöidyt sipulit tai jonkunlainen coleslaw voisi tuoda annokseen jotain lisää. Tavallisiin ranskalaisiin olen myös lopen kyllästynyt, vaikkakin Dabbalin puikulaperunaranskalaisissa ei ollut mitään valittamista, tarjoaisin ehkä vaihtoehdoiksi halukkaille salaattikulhoa tai bataattiranskalaisia.
Dabbalin burgeri oli kokonaisuudessaan erinomainen suoritus ja vaikken olekaan mikään järkyttävä burgerifani (burgeria tulee nautittua nykyään hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa), voisin ehdottomasti suositella sitä ystävälleni. Nautin lasillisen suositusviiniä burgerin kanssa, kuitenkin annoksessa on niin paljon eri makuja ettei se välttämättä ole paras ratkaisu... ehkäpä jokin erikoisolut olisi ajanut asiaa paremmin. Toisaalta sienimurekeburgerin kanssa nautiskeltu Wolfbergerin Riesling sopi huomattavasti paremmin annoksen kanssa.
PIkaiseksi iltapäiväruokailuksi Dabbal ehti näillä suorituksilla nostamaan odotukset korkealle seuraavan päivän yllätysmenuillallista varten.
Suurin osa aamiais-salista sekä hieman terassia oikeassa yläkulmassa.
Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava tallustella aamupalalle. Odotin innolla minkälainen lappihenkinen aamupala on tarjolla, olin kuullut siitä hehkutusta sekä kehuja. Olotilasta (krapulasta) riippuen voi piiloutua lähemmäksi respaa synkemmille paikoille, minä suunnistin valossa kylpevään ikkunoilla varustettuun aamiaissaliin.
Aamiaistarjoilu on sopivan laaja muttei yritä väkisin miellyttää kaikkia. Lappitwisti tulee juuri sopivasti esiin kuitenkaan olematta epäkäytännöllinen tai yksipuolinen.
Aamiaisvalikoima on sisältää sopivan määrän lämpimiä sekä kylmiä valikoimia. Lämpimistä löytyy mm. mustaa makkaraa (jesh!), pekonia, makkaraa, sekä sienipaistosta. Kylmistä löytyy esimerkiksi poroleikkelettä, leipäjuustoa, muutamaa kalaa, hedelmiä, salaattia ym. Kylmäpuolella olisin toivonut ainoastaan hedelmien osalta vähän laajempaa valikoimaa.
Puuro sisälsi esimerkiksi rusinoita ja maistui erinomaiselta varsinkin kun päälle heitti läjän marjoja. Lapland Hotel Tampereen aamiaisen yhtenä erikoisuutena (lappitwistin lisäksi) on asiakkaan toiveen mukaan paistetut omeletit jotka näyttivät menevän kaupaksi kuin kuumille kiville. Mehuvalikoima ansaitsee ehdotonta ylistämistä, tarjolla on perinteisten vaihtoehtojen, eli appelsiini- sekä omenamehun, lisäksi mustikka- sekä karpalomehua. Lisäksi kahvi sekä tee tarjoiltiin suoraan pöytään asiakkaan toiveiden mukaiseksi, plussapisteitä ropisee!
Muutenkin aamupalalla kaikki toimi, tuoreita ruoka-aineksia oli koko ajan tarjolla vain rajoitettu määrä, uutta tuotiin aina kun ne alkoivat vähenemään. Mitään ei oikeastaan joutunut odottelemaan tai ihmettelemään, aamiainen toimi kuin ajatus. Aamiaiselle voi saapua myös kaikki, jotka eivät yövy hotellissa hintaan 17€ / nokka.
Aamiaisella on tarjolla erinomainen uusia tuulahduksia, erikoisuutena mm. asiakkaan toiveen mukaan paistetut omeletit, pöytään tarjoiltavat kahvit ja teet, musta makkara sekä mehuvalikoima.
Suosittelen Lapland Hotel Tamperetta kaikille jotka haluavat arkeen luksusta tai jotain pientä erikoisuutta. Sijainti on erinomainen vaikka onkin "radan väärällä puolella". Tammerkoskelle onkin hotellilta noin kilometrin kävely.
Muutamia parannuksia vielä toivoisin Lapland Hotel Tampereelle: saunaosaston remppa, rappukäytäville samaa ilmettä kuin muualla hotellissa sekä samaa rohkeaa meininkiä terassille. Kaiken kaikkiaan majoitus- sekä ruokailukokemukset Lapland Hotellissa sekä Dabbalissa olivat erinomaisia! Koitan puskea mahdollisimman pian blogikirjoituksen yllätysmenusta. Illallinen oli erittäin onnistunut ja haluaisinkin yllätysmenun paremmin esille. Toivottavasti osaan tehdä sille kirjoituksessa oikeutta, yllätyin todella todella positiivisesti miten onnistunut illallinen oli kyseessä.
Yllätysmenu 5-ruokalajia 59€ Dabbal menu 3-ruokalajia 45€ Tunturimenu 3-ruokalajia 49€
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Workshop Delicatessen aukesi Kankurinkadulle Kanniston leipomon entisiin tiloihin perjantaina 13. päivä toukokuuta. Päätin mennä avajaispäivänä tsekkaamaan minkälaisen meiningin ravintoloitsijat Manu Torchio, Patrik Lindström sekä Lorenzo Dotson-Smith ovat meille loihtineet.
Lorenzo, Manu, Kimi sekä Pate Workshop Delicatessen avajaispäivänä.
Workshop toimii rentona kohtaamispaikkana ravintolatrendikkäässä rööperissä. Sisusta että tunnelma on sekoitus deliä sekä bistroa. Ravintola koostuu kolmesta salista, joista reunimmaiset on selkeästi tarkoitettu illallistaville asiakkaille, keskimmäinen taas delissä hengailua varten. Workshoppiin voikin helposti poiketa olut- tai viinilasilliselle ja jos haluaakin jotain pientä purtavaa, voi kylkeen ottaa vaikka delilautasen. Deli on myös oiva paikka käydä kuulumiset läpi ystävien kesken lasillisen äärellä ennen pöydän vapautumista.
Chef's table / baaritiski -tyylisellä korkealla istuttavalla pöydällä kelpaa tutkia Workshopin sisustaa sekä keittiön toimintaa.
Sisusta on täynnä upeita yksityiskohtia, suurin osa sisutuselementeistä on kierrätetty toisista ravintoloista tai muuten vain kaavittu kasaan jostain pölyisestä varastosta. Sisusta sekä sisustus on sopivan pelkistetty sekä hauskalla tavalla keskeneräisen näköiseksi jätetty. Workshopin ainutlaatuinen tunnelma koostuu mahtavasta henkilökunnasta, rennosta meiningistä, rustiikkisesta sisustasta sekä hyvästä musasta. Rento soittolista sisältää vähän kaikkennäköistä ja kuvastaakin selkeästi omistajiensa musiikkimakua. Ensi käynnillä pitääkin ottaa muutamat biisit muistiin musiikintunnistusapplikaatiolla.
Maistiaisia Workshopin delistä
Saavuin paikalle hieman neljän jälkeen tarkoituksena katsastaa paikat sekä maistella nopeasti yksi annos ennen palaamista takaisin töiden ääreen. Pate ehdotti Karitsan niskaa, alkuun hän kiikutttiin pieni maistiainen delistä. Lautaselta löytyi kaikennäköistä pikkukivaa, joista parhaiten jäi mieleen marinoitu mustekala, kylkeen vielä samettinen pale ale ja hommahan toimii!
Karitsan niskaa, murskattua varhaisperunaa, parsaa, sitruunaa sekä rosmariinia.
Karitsan niska annoksena oli upea suoritus, ei mitään ylimääräistä tai minkäänlaista kaunistelua. Annos tuodaan pöytään rennon letkeällä esillepanolla, eli juuri sellaisena kuin odotinkin Workshopin pojilta. Suussa sulava karitsan niska katosi lautaselta hujauksessa, rosmariini ja sitruuna maistui taustalla raikkaana pienenä twistinä. Parsa sekä varhaisperuna olivat täydellinen lisä karitsalle, lisukkeita ollut myöskään liikaa. Annos kokonaisuudessaan oli kelpo suoritus ja juuri sopivan täyttävä, ihmettelen vain miten hinta on 22 euroa, eikä lähemmäs kolmea kymmentä.
Workshop Delicatessen tarjoaa upeat puitteet rentoon ruokailuun tai ystävien kesken chillailuun lasillisen äärellä. Lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin 11-14, illallinen tiistaista perjantaihin alkaen 16 sekä brunssi lauantaisin kahdessa kattauksessa alkaen kello 10 sekä 13.
Workshopin taustajoikoilla on vaikuttava historia. Lorenzo on tuttu Mille Mozzarellesta, PateLupolosta sekä Bonesista, Manu on ollut perustamassa Patronaa, Palmaa, Lucha Locoa sekä Choloa, jotka hiljattain myytiin Restamaxin sekä Mehdi Younesin yhteisyritykselle.
Workshop on erittäin mielenkiintoinen lisä Helsingin ravintolatarjontaan ja toimiikin eräänlaisena leikkikenttänä, eli workshoppina, sen ravintoloitsijoille. Sällien tarina ei pysähdy Workshoppiin, he ovatkin jo ehtineet perustaa uuden Catering yrityksen MaLoPan, lisäksi uutta projektia pukkaa pian ilmoille. Seuraavaksi on vuorossa Stockan kulmalle kesällä aukeava Smörre -gastrobaari. Lisääkin prokkista on luvassa, tässä vaiheessa me eikä MaLoPan sällit voi asiasta hiiskua sen enempää...
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tocan ovet ovat olleet auki Unioninkadulla vasta kolme vuotta, kuitenkin sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Toca on sopivasti toinen (eli toka!) ravintola joka nappasi Nyt-liitteessä täydet viisi tähteä, pääsi Michelin Guiden suosituslistoille sekä kävi läpi mittavan keittiön laajennusremontin viime vuoden kesän lopussa. Me olimme tieytysti heti kärppänä tsekkailemassa uutta kiiltävää keittiötä sen avajaisissa 21. syyskuuta 2015 (kuten linkin takana olevasta kuvasta näkyy, keskityimme olennaiseen). Tocan pääomistajiin kuuluu pariskunta Elina Valoranta sekä Gennaro Oliviero. Gennaro on mahtava tulinen Italiano, jonka kanssa olen keskustellut useita kertoja ravintoloista, ruoasta, suomalaisesta kulttuurista sekä kaikesta siltä väliltä. Elina on taas aivan mahtava mimmi, hänen kanssaan meillä on tapaamiset ovat venyneet usein pitkiksi, jäämme aina suustamme kiinni. Tykkään molempien tyylistä, he puhuvat asiakkailleen kuin tutuilleen, ei turhaa mielistelyä vaan aitoa ystävällistä lämpöä. Toca nojaakin erittäin paljon omistajiensa sekä työntekijöidensä persoonaan. Jos samoihin tiloihin muuttaisi joku toinen ravintoloitsija niin ettei mitään muutoksia tehtäisi sisustaan tai ravintolan konseptiin, ei Toca olisi enään Toca ja pelkäisin hohdon katoamista.
Toca on ulkoapäin melkein pelkkää ikkunaa ja muutenkin sopivasti tyylikkään pelkistetty.
Itse olen ehtinyt ruokailla Tocassa aikaisemmin jo kaksi kertaa, joista toinen taltiointiin TableOnlinen Facebookkiin. Olen alusta lähtien tykännyt Tocan rennosta ja rehdistä tyylistä. Turhaa mielistelyä tai tärkeilyä ei Tocassa harrasteta salin eikä keittiön puolella. Kaikki tapahtuu omalla rennon letkeällä tyylillä kuitenkin niin, että kaikki hoituu asiallisen ammattitaitoisesti. Molemmilla aikaisemmilla ruokailukäynneillä olen lähtenyt ravintolasta liian tukkoisena ja kylläisenä, jota voitaisiin pitää huonona asiana. Toki lautaselle voi jättää ruokaa, se ei kuitenkaan sovi luonnolleni varsinkin jos ruoka on hyvää!
Toca on pieni ja tunnelmallinen ravintola ilman mitään ylimääräistä bling blingiä. Salissa on kokonainen seinä vierailijoiden tervehdyksiä sekä kehuja varten!
Toca on pieni, asiakaspaikkoja on vähän yli parisenkymmentä, joten varaus kannatta tehdä viikonloppujen lisäksi myös arki-illoille. Sisusta huokuu samaa tunnelmaa kuin ruokafilosofia, ei mitään turhaa kaunistelua. Kaikki on toimivaa ja juuri oikealla paikallaan. Jättisuuri ikkuna Unioninkadulle sekä vierailijoille varattu seinän kokoinen liitutaulu ovat ehdottomasti lempiyksityiskohtiani Tocan sisustassa.
Talon leipänä pöytään Elina tuo focacciaa, ciabattaa sekä rosmariinisuolalalla höystettyä voita. Vaikkakin leivät olivat ihan hyviä, etenkin foccaccia, eivät vaaleat italialaiset leivät ikinä ole minua sytyttäneet, kaikenlisäksi ne ovat todella täyttäviä.
Amuse bouche - punajuuripannacotta sekä kuivatta mustaa oliviia. / Aperitiiviksi nautimme italialaisen Birra TOZ Easy Pale Alen.
Amuse bouchena toiminut punajuuripannacotta kuivatuilla mustilla oliiveilla oli taivaallista herkkua, tässä on pannacotta johon voisinkin tykästyä!
Tocassa yhtenä pienenä erikoisuutena on menulle laadittu olutpaketti, joka kustantaa menun pituudesta riippuen 25 tai 37 euroa. Otimme viinit ruoan kanssa sekä poikkeuksellisesti aperitiivina italialaisen Birra TOZ Easy Pale Alen Elinan suosituksesta. Erittäin kevyt sekä raikas TOZ sisältää vain 4% alkoholia ja sitruunaisella maullaan voisi sopia monelle joka ei normaalisti olutta juo. Tätä pitää saada terassilla!
Ensimmäisenä ruokalajina parsakeittoa köynnöskrassilla, parsasalaatilla sekä pikkelöidyllä sipulilla. Viereisessä kulhossa friteerattua viiriäistä(!) / VIINI: raikas St. Michael-Eppan Montiggl 2014 Riesling.
Elina tuo pöytään parsakeittoa köynnöskrassilla, parsasalaatilla sekä pikkelöidyllä sipulilla, mutta ei siinä vielä kaikki (kuten Ostos-TV:ssä on tapana sanoa) viereen tipahtaa vielä kulho pullollaan friteerattua viiriäistä joka on tarkoitus syödä keiton kanssa. Parsakeitto lisukkeineen oli pelkkää nautintoa. Fritattu viiriäinen oli itse asiassa onnistunut erittäin hyvin. Friteeraus on meilestäni tapa peittää huonoja raaka-aineita rasvalla ja suolalla, normaalisti väistelen frittiruokaa viimeiseen asti. Tocan viiriäiset olivat meheviä sekä frittaus jopa yllättävän freesiä, ehkä jopa hieman makeahkoa. Huomaa ettei kyseessä ollut koko viikon samoissa öljyissä paistettua tavaraa.
Montiggl oli erittäin helposti nautittava raikas riesling, joka ei sisältänyt juurikaan rieslingille ominaista petrolisuutta ja sopi erinomaisesti parsakeiton kanssa. Pikaisella googletuksella selvisi, että montiggl on saanut maailmalla erinomaisia pisteitä sekä joitain palkintojakin.
Pieni pelko hiipii, jatkaako Toca samalla linjalla kuin aikaisemmilla käyntikerroillani. Parsakeitto oli sopivan kokoinen alkupala, kasa fritattuja viiriäisiä kielii rehdistä ja tuhdista ruoasta, saas nähä miten ravintolasta poistutaan, pyörien, kontaten vai kävellen.
Pöytään tuotu kohtuuhintainen Le Rimen Chardonnay-Pinot Grigio oli mutkattoman kevyt sekä sitruksinen valkkari, jota siemaili yksinään ihan mielellään ennen annoksen saapumista.
Odotin annoksen olevan kalaa jossa on mukana raikkaita makuja ja osuinkin oikeaan. Pöytään saapui lohta, tillimajoneesia, tilliöljyä, tillin versoa, mallasleipää, retikkaa, piimäkastiketta sekä sitruunageeliä. Annos ei pelkästään ollut kaunis, mutta kaikenkaikkiaan koko illan paras setti! Lohi oli suussa sulavan täydellistä ja vaikka tilliä oli annoksessa kolmella tavalla, ei se ollut mitenkään dominoivassa roolissa. Piimäkastike sekä murustettu mallasleipä kruunasi kokonaisuuden. Ihan sama mitä Elina tuo pöytään seuraavaksi, olen tehnyt päätökseni.
sitruuna-oliiviöljy-parmesaanirisottoa sekä pulveria kuivatuista tomaateista. / VIINI: Si Soave 2014
Väliannoksena saadaan mielenkiintoinen sitruuna-oliiviöljyrisotto parmesaanilla. Elinan kiikuttaessa annosta salin läpi pöytään luulin kyseessä olevan jonkinlainen pizza. Risotto tarjoillaan matalassa lautasessa paksun pulverikerroksen kera. Pulveri on kuivatuista tomaateista ja maistui erinomaiselta, oikeastaan hyvin paljon aurinkokuivatuilta tomaateilta. Italialainen kuiva soave-viini sopi risoton kanssa hyvin, tämänkään annoksen kanssa ei missään nimessä olisi edes kannattanut pariuttaa liian monimutkaista viiniä.
Elina ei tule pitämään tästä kuvasta, ei sen väliä nimittäin Zuccardin Malbec oli täyteläinen, marjaisa ja onneksi illan ainoa punainen!Härkää, paistettua perunaa, maa-artisokkaa sekä pinaattia.
Malbeccia pöytään ja punaista lihaa lautaselle! Lämpimät ruoat hupentuvat härkäannokseen. Perunaa, pinaattia sekä maa-artisokkaa kylkeen ja avot! Pahoittelen, tein jo lohen kanssa päätöksen illan parhaasta annoksesta, kuitenkin härkä on täydellisen mureaa sekä kypsyysasteeltaan täysosuma. Emme tienneet menusta mitään ja ilmoitimmekin Elinalle ettemme halua minkäänlaisia ennakkotietoja etukäteen. Tästä johtuen oli kiva saada pöytään automaattisesti sopivan punaista härkää, Tocassa tiedetään miten liha pitää tarjoilla.
Härkäannos oli huikea, siitä ei pääse mihinkään. Voidaan oikeastaan sanoa tämän olleen illan annoksista jaetulla ensimmäisellä sijalla tai vähintäänkin hyvänä kakkosena jota täydensi erinomainen marjaisa Malbec.
Viimeisenä illallisen väkinäisin osuus; jälkkäri. Kuitenkin Tocaa kohtaan minulla oli kovat odotukset, viime kerralla maistelin erinomaista suklaa-kirsikkajälkkäriä. Nyt päätähtenä oli sitruuna sekä valkosuklaa. Sitruuna cremo´, valkosuklaa crumble, valkosuklaa-kamomillavaahto, siitepölyä, sitruunasorbettia... tämä toimi! Sopivan kokoinen annos, erinomaista Sauvignon Blanc jälkkäriviiniä sekä raikkaita makuja! Rasvaista valkosuklaata ei ollut liiaksi eikä sen makeus puskenut liiaksi läpi. Toca pääsi yllättämään jälleen!
Illallinen on ohi, kahvit sekä avecit jätämme sikseen. Aikaisemmista kokemuksista poiketen emme pyörineet tahi kontanneet pihalle. Jatkoimme itse asiassa muutamille rommicocktaileille Navy Jerry'siin sopivan kylläisinä keskustelemaan kokemuksesta. Ystäväni piti Tocan illalliskokemusta ehdottomasti yhtenä parhaimpana, ellei jopa parhaimpana.
Tocan viinilista on erittäin lyhyt ja sen sisältö vaihtuu usein. Mitään ylimääräistä ei listoilla pidetä, kaikki käytännössä sovitellaan suoraan annosten kanssa sopiviksi. Tocan viineistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut viinien kanssa eikä makunystyröiden tarvitse olla turhan hienostuneiksi kehittyneitä. Yksinkertaisuus sekä helposti lähestyttävyys on Tocan suurimpia vahvuuksia ja koska Tocassa ei esitetä mitään mitä he eivät ole, ei sitä odoteta myöskään asiakkaalta.
2015 kesän loppupuolella toteutettu keittiön laajennusremontti oli toivottu uudistus Tocan henkilökunnalle sekä asiakkaille. Vanhassa keittiössä rasvan sekä paistamisen käry välillä leijaili salin puolelle. Lisäksi keittiö oli liian ahdas toteuttaa kaikkia Gennaron visioita. Uudessa keittiössä kaikki paistaminen tapahtuu uudessa erillisessä huoneessa, joka ratkaisee tila- sekä käryongelmat, näin kokit saavat vapaammat kädet sekä enemmän mahdollisuuksia kokeilla uutta, joka taas on tärkeä osa Tocan konseptia sekä viehätystä.
Toca itse asiassa profiloituu suomalais-italialaiseksi ravintolaksi, joten keittiön ruokafilosofia ei ole liian jäykkää. Makuja sekä inspiraatiota haetaan myös muualtakin maailmalta. Tocan menun sisältö saattaa vaihdella jopa päivittäin riippuen saatavilla olevista raaka-aineista. Tocan omien sanojen mukaan tärkeimpinä elementteinä ovat tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet sekä makujen tunnistettavuus ja yksinkertaisuus. Tämäkin puoli Tocasta huokuu jokaisen annoksen kohdalla juuri oikealla tavalla.
Toca on ensimmäistä kertaa mukana Taste of Helsinki -ulkoilmatapahtumassa 16.-19. kesäkuuta "Tämä on iso juttu meille, olemme innoissamme tapahtumasta ja laitammekin Tocan ovet kiinni Taste of Helsinki viikon alussa, jotta voimme keskittyä tapahtumaan täysillä"Elina hehkuttaa.
Toca kannattaakin käydä testaamassa viimeistään 11. kesäkuuta nimittäin ovet Unioninkadulla aukeavat seuraavan kerran vasta elokuun alussa, "Helsinki hiljenee kesäksi, se onkin meidän ainoa mahdollisuus pitää lomaa. Siirrymme Italiaan maistelemaan viinejä sekä viettämään aikaa sukulaisten kanssa. Tänä aikana emme pysty palvelemaan asiakkaitamme juurikaan puhelimitse tai sähköpostitse. TableOnlinen olemassaolo on meille tälläisinä hetkinä korvaamatonta"Elina täydentää pilke silmäkulmassa. Toca on myös mukana uudessa suomalaisessa TV-kilpailurealityssä Tykkää mun ravintolasta. Tocan jakso tulee ulos Taste of Helsingin aikoihin sarjan viimeisessä osassa TV5:ltä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Gustavo koostuu pääsalista sekä useasta pienemmästä kabinetista. Sisusta on sopivan pelkistetty ja upea. Seinillä roikkuu yrttejä, kattiloita sekä muuta härpäkettä. Gustavossa riittää silmäiltävää ja muutenkin ravintolan sisusta huokuu erinomaisen rentoa tunnelmaa.
Gustavon sisusta on siisti, rento ja täynnä hauskoja yksityiskohtia.
Keittiömestarin roolista vastaa yksi omistajista, Markus Rautala. Vaihdoimme muutaman sanan Turun ravintolatarjonnasta sekä muutenkin ravintola-alasta. Kyseessä on erittäin helposti lähestyttävä ja rento mies. Seuraavaksi katsellaan miten keittiössä pysyy kauha ja paistinpannu kourassa.
Markus Rautalan kanssa oli mukava jutella ravintola-alasta, ruoasta ja vaikka mistä.
Istahdan tapaamisen jälkeen pöytään juuri kun ravintola alkaa availemaan oviaan. Alkuun voisi tilata vaikka mitä herkkuja sopivan lyhyeltä ruokalistalta, vitello tonnato, parsaa, sinisimpukoita, päädyn kumminkin vesi kielellä Gustavon cevicheen jonka kanssa otan lasillisen erittäin kohtuuhintaista (9€/16cl) Cesari Pinot Grigio delle Venezien.
Juuren leivottua leipää sekä ruskistettua voita. Gustavon ceviche avokadokreemiä sekä marinoitua kurkkua.
Ravintolapäällikkö Anu Jokisalo tuo pöytään juureen leivottua Gustavon vaaleaa leipää sekä ruskistettua voita. Leivät leivotaan paikan päällä joka päivä, ruskistettu voi on samettista sekä hieman pähkinäistä, herkkua! Cevichen saapuessa pöytään ilahdun, annoksessa on marinoitua kurkkua, tomaattia, ruohosipulia, avokadokreemiä sormisuolalla sekä erittäin maltillisesti limellä marinoitu lohi. Lime maistuu annoksessa juuri ja juuri, joka on hyvä asia. Gustavon ceviche on erittäin raaka-aine keskeinen, missä kaikkien komponenttien makujen, mukaanlukien lohen luonnollinen maku, on tarkoitus tulla esiin. Paras hinta-laatusuhteeltaan oleva ceviche löytyy tällä hetkellä Panzasta, joka viiden euron hinnallaan on lyömätön. Kuitenkaan kahdentoista euron Gustavon ceviche ei yhtään häpeile ja onkin erinomainen suoritus ja nimenomaan hauskaa vaihtelua limessä uitettuihin ja chilillä höystettyihin cevicheihin, suosittelen!
Haudutettua viljaporsaan poskea, rapeaa inkivääriä sekä mintturisottoa parsalla.
Pääruoaksi Markus suositteli haudutettua viljaporsaan poskea sekä mintturisottoa, en laittanut yhtään vastaan, annos kuulosti sen verta houkuttelevalta. Markus vielä varoitti ettei kyseessä ole se kevyin annos johtuen risotosta. Kaveriksi lasillinen Toscanalaista Brunito Cantina di Montalcino, joka halvan hintansa puolesta vähän epäilytti (7€/16cl), vaikkakin turhaan.
Annos saapui pöytään tarjottimella, possu oli erillisessä kulhossa, risotto toisessa. Hyvä idea, asiakas saa annostella lautaselle molempia sopivassa suhteessa. En yhtään ylipäätään epäillyt Markuksen taitoa laittaa risottoa, mutta voi helkkari tämä parsa-mintturisotto oli herkkua! Kuten cevichessä lime, tässä risotossa minttu maistui häilyvästi, eli juuri sopivasti. Risoton kypsyys oli täydellinen, hyvä Markus!
Haudutettu viljaporsaan poski taas oli uskomattoman mehevää, mureaa sekä annoskokonaisuutena huikea. Varoituksen sananen rapeasta inkivääristä, se ei sovi todellakaan kaikille. Tämä lisäksi viinin valinnan kanssa kannattaa olla tarkkana, inkiväärin potku varmasti sotkee monen viinin maut. Itse satun olemaan ikiväärin hyvä ystävä, joten homma kohdallani toimi. Viininä nautitun mausteisen Bruniton ei tarvitse häpeillä tai selitellä halpaa hintaansa, possun kanssa se oli juusi sopivaa eikä inkiväärin kanssa mielestäni kannatakaan leikkiä turhan vaikeilla tai hienostuneilla viineillä.
Vastaavaa pizzauunia ei ihan joka paikasta löydy.
Jätin jälkkärit sikseen, olisittepa nähnyt tarjoilijan ilmeen kun ilmoitin etten välitä makeasta. Kyllä, tälläisiäkin jälkiruokia skippaavia sekasikiöitä on olemassa. Nautin pikkusuolaisista, toisin sanoen alkupalat, tapakset sekä keittiön tervehdykset ovat minulle illallisen parasta antia. Onneksi välimerellisessä keittiössä pikkusuolaista löytyy vaikka kuinka, kun taas jälkiruokavalikoimasta oikein mikään ei tahdo sytyttää.
Pikaisen tutustustumisen sekä testin perusteella voin suositella Gustavoa varauksetta. Kaiken lisäksi Gustavossa väitetään valmistuvan kaupungin parhaat pizzat. Edellytykset uunin, raaka-aineiden sekä Gustavon pizzamestarin osalta ovat ainakin kunnossa, lopullisen päätöksen tekevät kuitenkin asiakkaat :)
Välimerellinen keittiö ei missään nimessä ole omaan makuuni se sytyttävin keittiö, Gustavo yllätti tässä suhteessa erittäin positiivisesti. Markuksen kädenjälki näkyy annoksissa sopivana twistinä. Viinilista on toinen positiivinen yllättäjä. Lista on tarpeeksi kattava mutta oikeasti aika kohtuuhintainen, suurin osa pulloista pyörii 35-50 euron hintahaarukassa. Gustavossa selkeästi rohkaistaan nauttimaan illasta, ruokailijan ei tarvitse pelkää loppulaskussa yllätystä jos tulikin vahingossa juotua enemmän kuin yksi lasillinen viiniä.
Toivotan sydämmeni pohjalta menesystä Markukselle sekä koko Gustavon väelle. Yritän jossain vaiheessa vielä tehdä kunnollisen illallistestin
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kuopion Musta Lammas lukeutuu niihin ravintoloihin, joita olen halunnut pitkään testata, mutten ikinä ole muka saanut siihen sopivaa tilaisuutta. Lammas on mielestäni aivan turha testata niin, ettei vetäisi yllätysmenua sekä viinipakettia, autolla ei siis kannata olla liikkeellä. Viimeisimmällä Kuopion reissullani majoituin sopivasti Lammasta vastapäätä sijaitsevaan Scandic Kuopioon. Oli hyvä varmistaa, että konttamallakin pääsee turvallisesti perille.
Mustan Lampaan perustamishistoria ulottuu yli 30 vuoden päähän aina vuoteen 1982 asti, kunnioitettava ikä. Kellariholvit, joissa Musta Lammas sijaitsee, menee historiassa sen sijaan vielä pidemmälle, aina vuoteen 1862. Tähän aikaan Lampaan kolkot holvit olivat valjastettu oluttehtaan käyttöön.
Musta Lammas on ulkoa päin todella hillitty. Kesäisin katolla on muuten upea terassi!
Kellariholvien pitkä historia mahdollistaa erittäin persoonallisen sekä tunnelmallisen miljöön. Kuopiosta on mielestäni mahdotonta löytää upeampaa ravintolaa, kunhan ei pahemmin kärsi D-vitamiinin puutoksesta. Jos joku käskee painua sinne mihin aurinko ei paista, ilmeisemmin tarkoittavat Mustaa Lammasta. Ravintolassa on upeat käytävät, muutama kabinetti sekä periaatteesa kaksi salia, joista toinen, pääsali, on tunnelmaltaan huikea! Ruokailun aikana voi hetken kuvitella olevansa jossain keskiaikaisessa linnassa jossain toisessa maassa.
Mustassa Lampaassa on upea kellariravintolan tunnelma. Ulkomaailman hälyt katoavat kokonaan, samoin stressi.
Neljä kertaa vuodessa sesongin mukaan vaihtuva ruokalista, jatkuvat teemaviikot sekä mahdollisuus valita yllätysmenu on juuri sopivan yksinkertaista ja kaikki mitä tarvitsen ravintolalta. Pisteenä i:n päälle, itse a la carte listakin on täydellisen lyhyt. Muutamia alku- sekä jälkiruokia ja vain kolme pääruokaa. Kaikki tehdään tuoreista raaka-aineista ja paikan päällä.
Paikan päällä leivottua vehnäleipää jossa mukana punajuurta, upean väristä sekä makuista. Tummaa maalaisleipää, pinta glaseerattu. / Siilinjärven Siitakesieniä, Miettisen tilan perunaa.
Keittiön ensimmäinen tervehdys aperitiivien kanssa oli mallaskeksiä sekä hapankermaa, mukavaa pientä naposteltavaa. Mustassa Lampaassa ei ole tarkoitus hyökätä heti kimppuun, illallinen aloitellaan kaikessa rauhassa, tykkään.
Pöytään tuodaan tummaa mallasleipää glaseeratulla pinnalla, hyvää mutta hieman makeahkoa mieleeni. Vehnäleipä on upean värinen, leivonnassa on käytetty hitusen punajuurta joka tuo häilyvän makuvivahteen sekä upean ulkonäön leivälle. Kaikki on paikan päällä leivottua, totta kai.
Keittön varsinaisena tervehdyksenä tuodaan siilinjärven siitakesieni-peruna-annos pienessä lasissa. Aivan upeita makuja, rakastan sieniä kaikissa niiden muodoissa. Rauhallinen tahti ja ote illalliseen jatkuu. Vaikka sali sekä kabinetit ovat täynnä ruokailijoita, sujuu palvelu erittäin sujuvasti ja nimenomaan sopivilla väleillä. Tästä aloituksesta on hyvä edetä.
Possunkylkeä, paistettu 68 asteessa kuusitoista tuntia. Crème Fraîchea sekä punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. / Tournon Mathilda Rose 2015.
Ensimmäinen varsinanen annos on 16 tuntia 68 asteessa haudutettua possunkylkeä, crème fraîchea, punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. Vallan upea annos, kuva ei valitettavasti tee sille oikeutta, Mustan Lampaan sali on pimeä ja ilman salamaa on vaikea saada näin tummasta annoksesta hyvää kuvaa. Possunkylki oli suussa sulavaa ja kaikin puolin erinomaista, pidin ehdottomasti annoksen punajuurivalikoimasta. Persikkainen sekä hedelmäinen Tournon Mathilda Rose oli aivan upea, pirtsakka, raikas ja ennen kaikkea aivan huikea kaveri possuannoksen kanssa. Kokonaisuus on täyden kympin arvoinen. Edelleenkin sama sopivan huomaamaton sekä täsmällinen palvelu antaa juuri sopivin määrin aikaa maiskutella ja mietiskellä annosta sekä tutkiskella Mustan Lampaan upeaa tunnelmallista ravintolasalia.
Hanhenrintaa Hauhalasta, vesihauteessa kolme tuntia 56 asteessa. / Itävaltalainen Leopold Blaunsteiner zweigelt 2011
Hanhenrintaa Hauhalasta pääruoaksi. Vesihaudutettu kolme tuntia 56 asteessa, aivan uskomattoman mureaa! Mukana myös spelttipuuroa jonka seassa hanhen sisäfilettä, herukkaa sekä helmisipulia. Itävaltalainen biodynaaminen zweigelt sopi erinomaisesti riistan sekä annoksessa olleen herukan kanssa. Spelttipuuro oli hyvää ja hauskaa että sekaan laitettiin hieman hanhen sisäfilepaloja, vaikkakin lopputuloksena oli hitusen raskas annos.
Paikallista kallaveden kuhaa, kirjolohen mätiä, heinällä savustettua pyrettä, paistettua lehtikaalta sekä lehtikaalivinegretteä. / Freiherr von Göler Baden Trocken Weissburgunder (Pinot Blanc) 2013
Seuraavaksi paikallista kuhaa Kallavedestä, aivan mainiota! Annoksessa mukana lehtikaalta kahdella tapaa, paistettuna sekä vinegrettenä. Mäti on aina herkkua ja kuten aina, tälläkin kertaa kirjolohenmäti loppui lautaselta liian nopeasti. Badenista tullut Freiherr von Gölerin Weissburgunde (Pinot Blanc) oli oiva uusi tuttavuus ja tasapainottikin hapokkuudellaan juuri sopivasti kuhan rasvaisuutta. En osaa päättää oliko Mathilda Rose vai tämä illan paras viini, pitää varmaan päästä joskus maistelemaan näitä lisää ihan varmuuden vuoksi, se olisi kyllä karmea kohtalo. Lehtikaalivinegrette oli hauska idea sekä yksinään ihan hyvän makuista, kuitenkaan se ei ihan annoskokonaisuuteen sopinut ja vähän jopa soti viinin makujen kanssa.
Kolmisen tuhtia annosta peräkkäin, Mustassa Lampaasta ei kyllä tarvitse lähteä nälkäisenä kotiin! Tässä kohtaa ravintolapäällikkö Kata Shecter haistoi tilanteen ja kysyi haluanko pitää pienen paussin ennen makeiden tuloa, vastaus oli ehdottoman myönteinen.
Suunpuhdistajan roolissa toimi sitruunaparhait, mukana lakristia, sitruunaa oli kolmella eri tavalla.
Ah, täydellinen suunpuhdistaja, lakristia, sitruunaa. Erinomainen suomalaiseen makuun. Lakritsiin ja salmiakkiin tottumattomat turistit varmasti vähän ihmettelisivät annoksen makuja, minulle tämä oli täydellinen. En edes jäänyt kaipaamaan varsinaista jälkiruokaa, vaikkakin se on vasta tulossa.
Varsinainen jälkkäri: kolmea eri suklaata, omenaa geelinä, marinoituna sekä omenamysliä. / Espanjalainen yhden rypäleen sherry on nimihirviö: Gonzalez Byass Noe Pedro Ximenez Muy Viejo Sherry.
Ensimmäisenä takerruin sherryyn. En missään nimessä ole sherryjen ystävä, kuitenkin tämä yhden rypäleen Noe sherry oli todella mielenkiintoinen! Sakeaa, melkein mustaa viiniä joka muistuttaa ulkonäöltään ja rakenteeltaan tuhtia stouttia tai jopa luumukeittoa. Yli kolmekymmentä vuotta kypsytetty Noe oli mielenkiintoinen, kuitenkaan ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä kokemus. En osaa arvostaa sherryjä tarpeeksi, voidaan siis todeta taas kerran: helmiä sioille. Joka tapauksessa tämä oli varmasti paras maistamani sherry ja sherry jota voisin ihan hyvin mielin uudestaankin siemailla.
Kolmen suklaan jälkkäri omenatwistillä oli sitä mitä pelkäsinkin. Tuhti, makea ja makuuni turhan iso jälkiruoka-annos. Suklaahirmut varmasti veisivät minut tälläisistä kommenteista saunan taakse ja ihan syystäkin. Jos nauttisin tämän tyyppisistä suklaajälkkäreistä, olisi minulla varmasti sukat pyörineet jaloissa. Joka tapauksessa pariutettu sherry sekä omenatwisti teki annoksesta yllättävän nautinnollisen jopa minunkin makuun, anteeksi siis kaikille herkuttelijoille, en osaa ylistää tätä annosta sen ansaitsemalla tavalla!
Diplomatico rommia sekä uskomatonta villiyrttiteetä.
Ruoat on syöty, loppuun vielä villiyrttitee rauhoittamaan vatsaa, joka oli muuten aivan uskomatonta! Olen kahvin juontia siirtänyt todella paljon teen puolelle, päätös jota en kadu hetkeäkään. Diplomático Reserva Exclusiva on rommin ystäville, kuten minulle, aaaaaaaivan huikeaa polttonestettä! Juttelimme Katan kanssa pitkän tovin ruokailukokemuksesta sekä muutenkin ravintola-aheisista asioista. Kata oli huolissaan palautteestani suklaajälkiruokaa koskien, vaikka koitin selittää ettei mielipiteitäni jälkiruokia koskien kannata ottaa liian raskaasti, ne ovat aina ennalta arvattavan yksipuolisia.
Katan yllätysmenun-yllätysjälkkärit. Hunajakenno, suklaata sekä paukkusokeria. / Marinoitua tyrniä, ruskeaa voita sekä tyrnijäätelöä.
Tilanteen korjaamiseksi Kata halusi vielä näyttää muitakin jälkiruokavaihtoehtoja joista toinen oli minulle paremmin sopiva kirpsakka tyrnijälkkäri. Pidän tyrnistä erityisen paljon ja tämä olisikin kelvannut minulle joko suunpuhdistajana tai varsinaisena jälkkärinä.
Huomion kuitenkin vei upean näköinen hunajakenno suklaalla sekä paukkusokerilla. En ole ennen tälläistä maistellut ja vaikka hunaja onkin makeaa, on se makeaa jotenkin eri tavalla. Paukkusokeri poksahteli suussa hauskasti, toi mieleen nuoruuden dipattavat paukkusokeritikkarit, jee!
Musta Lammas on erittäin vakuuttava sekä tasalaatuinen kokemus. Tarjoilu pelaa aivan moitteetta, raaka-aineet ovat laadukkaita, annokset erittäin tasapainoisia sekä sopivan näyttäviä ilman mitään turhaa kikkailua. Mustasta Lampaasta ei oikeasti tarvitse lähteä nälkäisenä mikä on joillekin vitsaus vastaavan tyyppisissä ravintoloissa. Toisaalta kontaten saattaa joutua lähtemään, onneksi Scandic Kuopio on tien toisella puolella. Annoksiin valitut viinit olivat sopivan rohkeita ja yllättäviä, jokaisen viinin kohdalla oli jotain kivaa ihmettelemistä joko viinin tyypin, alkuperän tai makumaailmojen osalta.
Palvelu sujuu kuin ajatus, tarjoilijat eivät ole ikinä tiellä eikä heitä erikseen tarvitse myöskään huhuilla paikalle. Viinit ja annokset saapuvat sopivilla väleillä, edellistä ruokalajia ehtii sopivasti mietiskelemään ennen seuraavan saapumista. Olin itse asiassa erittäin tyytyväinen, että ruokailin Mustassa Lampaassa yksin. Pöytäseurue/seuralainen olisi vaatinut huomiota sekä jonkinsortin keskustelua, juuri sitä mitä en kaivannut tähän ruokailuun. Nyt sain nautiskella Lampaan tunnelmasta sekä antimista rauhassa, ehdottoman upea kokemus.
Musta Lammas on ehdottomasti useamman vierailun arvoinen paikka vaikka Kuopioon ei sen kummemmin olisikaan asiaa. Vaikka Lampaan historia on pitkä, ei se liiaksi jää polkemaan paikoilleen. Musta Lammas uskaltaa kokeilla uusia tyylejä sekä makuelämmyksiä sopivissa määrin. Hintataso on alle pääkaupunkiseudun vastaavien ravintoloiden, siksi Lampaan hinta-laatusuhde lyö monet samaan kategoriaan lukeutuvat helsinkiläiset ravintolat.
Lopuksi haluaisin vielä onnitella Eeva Mertasta, joka siirtyi vuoden alkupuolella Mustan Lampaan ravintolapäälikön pestistä Ravintolamestareiden toimitusjohtajaksi! Sen verran olen tässä muutamien vuosien aikana ehtinyt Eevaan tutustumaan, että minulla on täysi luottamus hänen ammattitaitoonsa ja näkemykseensä ravintolatoiminnasta. Yhtä lailla onnittelut Kata Shecterille joka jatkaa Lampaan ravintolapäälikkönä Eevan paikalla. Kata on salityöskentelyn rautainen ammattilainen, hänen tekemistään oli ilo seurata illallisen aikana.
Suuntaa siis Kuopioon ja Mustaan Lampaaseen! Varaa kuitenkin illalliselle aikaa, en suosittele hötkyilemään vaan nautiskelemaan. Kevyeempää illallista etsiessä suosittelen tutustumaan Ravintolamestareiden toiseen ruokaravintolaan, Isä Camilloon.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tämä on muistaakseni neljäs ruokailukäyntini, sekä toinen City-TableOnline blogikirjoitukseni Smöristä. Aikaisempi käynti helmikuussa käsitteli erinomaista annoslounasta, jota on vaikea löytää Turusta: Smör - Voiveljet mikä lounas tois puol jokke.
Nyt nautiskelin Turussa asustelevien ystävieni kanssa Smörin yllätysmenun maanantai-illallisella. Maanantaisin ei muuten ole kauheasti vaihtoehtoja jos haluaa nautiskella pitkän kaavan illallista Turussa.
Smör lukeutuu ainakin minun kirjoissani Turun parhaimmistoon. Smörissä kaikki palaset istuvat paikoileen: erinomainen sijainti Aurajoen varrella, upea kellariravintolan miljöö, ammattitaitoinen henkilökunta sekä ruoan ja viinien laatu. Hintatasokaan ei ole paha kokonaisuutta silmällä pitäen. Toisaalta jos haluaa laadukasta, mutta hitusen rennompaa ruokaa ja tunnelmaa, kannattaa suunnata Smörin omistajien naapuriravintolaan E. Ekblomiin, jossa viikoittain vaihtuva kolmen ruokalajin kattila-menu maksaa vain 29€(!).
Smörin ruokalista on ihastuttavan lyhyt, kolme alku- tai jälkiruokaa sekä neljä pääruokaa. Raaka-aineiden laadussa ei tarvitse tinkiä eikä niitä mene hukkaan. Neljän ruokalajin yllätysmenu vaihtuu kahden viikon välein, kuuden ruokalajin maistelumenu on kootti ruokalistasta. Kokit pääsevät näyttämään osaamistaan sekä venyttämään hieman rajojaan, samalla sommelierit saavat pientä haastetta päiväänsä viinien kanssa. Tulen Smörissä aina suosimaan sekä suosittelemaan yllätysmenua, toisaalta kuuden ruokalajin maistelumenu on mielekiintoinen valinta sekin, maistelumenussa käytännössä läpileikataan ruokalista.
Keittiön kaksi tervehdystä jotka uppoilivat mukavasti samppanja kylkiäisenä.
Valitsimme neljän ruokalajin yllätysmenun kuuden sijaan. Tiesimme Smörin ruokalajien olevan mahdollisesti raskaita emmekä olleet toivottoman nälkäisiä, sitä paitsi Smörissä neljä ruokalajia yllätysmenussa on vain puoli totuutta. Keittiön tervehdykset sekä suunpuhdistaja mukaanluettuna ruokalajeja oli tavallaan seitsemän.
Samppanjaa aperitiiviksi, leivät sekä paahdettu voi pöytään ja eikun liikkeelle! Ensimmäinen keittiön tervehdys oli violetista porkkanasta tehtyä voi-porkkanavaahtoa. Hauska pieni shottilasillinen oli juuri sopiva määrä tätä herkullista, mutta erittäin raskaasti voin makuista vaahtoa. Pian perässä saapui keittiön tervehdys numero kaksi, friteerattua luomuvuohta. Uppopaistettu ruoka ei missään nimessä ole lemppareitani, kuitenkin hyvillä raaka-aineilla ja näin pienissä määrissä se voi olla erinomaista, kuten olikin.
Molemmat alkuruoat, siika-lohi kalapallo sekä uskomaton naudan ulkofiletartarannos. Pariutetut viinit olivat erinomaisia, etenkin Domaine de l’Aigle Chardonnay tartarin kanssa.
Ensimmäinen alkuruoka on varsin näyttävä ja lupaa hyvää. Kalapallo siialla sekä lohella, Islantilaista merilevää, kukkakaalta kahdella tavalla sekä mausteinen rapuvaahto. Kylkeen vielä Rheinhessenin alueelta tuleva kuiva Kellerin Riesling. Erinomainen setti vaikkakin yleensä pelkään vähän rapuvaahtoja, ne varastavat voimakkaalla maullaan annoksesta huomiota, ei tällä kertaa. Kalapallo oli myös mielenkiintoinen, se oli puristettu kasaan ja hajosi helposti haarukalla ja veitsellä eroteltuna. Valitettavasti kumpikaan kaloista ei mitenkään erityisesti säväyttänyt tai jäänyt mieleen, vaikka annoksessa ei varsinaisesti mitään moitittavaa ollut. Tässä tuli illan ensimmäinen yllätys nimittäin kala + riesling yhdistelmä ei päätynytkään allekirjoittaneen illan suosikkiyhdistelmäksi, harvinaista.
Parhaan yhdistelmän manttelin varasti seuraavaksi pöytään saapunut alkuruoka, naudan ulkofiletartar, joka tarjoiltiin Gérard Bertrandin Domaine de l’Aigle Chardonnayn kera. Viini ei ollut pelkästään erinomainen, mutta sopi myös yllättävän hienosti tartarin kanssa. Annoksen lisukkeina oli mm. pikkelöityä sipulia sekä luomuporkkanaa, sokerisuolattua keltuaista ja hei, tsekatkaas tätä: pieni rosmariinikakku. Annoksen ja viinin yhdistelmä sekä yllättävyys saa täyden kympin tällä illallisella, kiitos Smör!
DOCG sertifioitua Baroloa siemaili hymyssä suin. Mureaa peuraa Punkalaitumelta, harmi vaan että osa pöytään tuoduista lihoista oli tekeytyneet juuri karvan verran liian kypsäksi.
Kallistun nykyään hieman enemmän valkkareihin, olin siis tyytyväinen koska illan ainoa punainen tuotiin pääruoan kanssa. Italialainen Andrea Oberton Barolo on DOCG laatuvalvottu. Laatuluokkia on kolme: DO, DOC sekä DOCG. Kolmas DOCG-laatuvalvontaluokka lisättiin, koska monen Italialaisen mielestä DOC -luokitusta jaeltiin elintarvikkeille ilmeisesti liian kevyin perustein.
Pääruoaksi peuraa Punkalaitumelta, paistettua sipulia, savustettua selleripyretä sekä esimerkiksi pikkelöityä sipulia. Vaikka peura oli mureaa sekä maukasta, saivat kaksi meistä karvan verran liian kypsäksi tekeytyneitä paloja. Annos itsessään oli herkullinen kokonaisuus sekä Barolo erinomainen pari riistan kanssa. Kuitenkin peuran kypsyystason heittely eri lautasilla hieman laski fiilistä ja teki annoksesta helposti unohdettavan. Savustettu selleripyre sekä pikkelöity sipuli toisaalta olivat kyllä erinomaisia!
Ensimmäinen jälkkäri toimi suunpuhdistajan roolissa. Tyrniä sekä vuohenmaitovaahtoa, erinomaista! Olin valmis lopettamaan tähän, en tiedä tarvitsinko tämän jälkeen enään varsinaista jälkkäriä, noh katsotaan mitä tuleman pitää.
Maculan Dindarello oli lupaava jälkkäriviini moscato-rypäleistä. Luomupalsternakka-kinuksi-napuejälkiruoka oli erilainen, joskin toki makea omaan suuhun. Palsternakka jälkiruokana kuulosti alkuun oudolta, kuitenkin sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Napue oli hauska lisä (Wohoo maailman paras GT!), joskin sitä olisi voinut olla enemmän, vaikka shottina vierellä.. eipä sittenkään nimittäin tämänkin ajatuksen joku viranomainen kieltäisi alta aikayksikön.
Jälkkärit olivat sopivan kekseliäitä ja näyttäviä. Maut olivat kohdallaan eikä kinuskijälkkärissäkään kuitenkaan sorruttu öklömakeaan lopputulokseen. Suunpuhdistajan vuohenmaitovaahto sekä varsinaisen jälkkärin luomupalsternakka saavat rohkeus- sekä tyylipisteitä.
Lopettelemme tyytyväisenä. Onneksi emme ottaneet pidempää maistelmenua, nyt ilta päättyy juuri sopivan kylläisenä. Smörin yllätysmenu on aina varma vaihtoehto, turha tässä on ensi kerralakaan mitään muuta ottaa. Vaikka kabineteissa oli selkeästi muutamia isompia ryhmiä ja salissa muutenkin porukkaa, sujui tarjoilu erittäin jouhevasti ja tyylikkään huomaamattomasti. Annokset saapuivat pöytään juuri sopivilla aikaväleillä, edellisen viinin ehti lopetella ja annoksen vielä käydä läpi pöytäseurueen kesken ennen seuraavien saapumista.
Skandinaavinen/Pohjoismaalainen keittiö on ehdottomasti lempikeittiöitäni pääasiassa raaka-aineiden takia. Rakastan myös sitä, ettei raaka-aineita tarvitse käsitellä juuri ollenkaan, eikä annosta peittää liiallisilla mausteilla tai kastikkeilla. Maustamisen pitäisi tapahtua pääasiassa voilla, suolalla ja pippurilla. Scandi/pohjoismaalainen keittiö tuo ensimmäisenä mieleen kalat, juurekset, marjat, tumman leivän, saaristolaisuuden, luonnon sekä puhtaat selkeät maut. Näistä raaka-aineista on hyvä ruoka tehty. Edellämainittujen seikkojen takia ei ole ihme, että allekirjoittanut on ihastunut Smöriin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tampereen reissulla ehdin myös lounaalle ravintoloitsijakaksikon Mika Roito ja Pekka Salmela kanssa.
Pontevan veljekset ja Veli TableOnline
Tapaamme Huberissa lounasaikaan ja tämä sopii minulle hyvin, koska kyseessä on eittämättä yksi Suomen parhaista liharavintoloista. Mika onkin jo minua odottamassa ja istumme kuulumisia vaihtamaan. Pian ravintolapäällikkö tulee tuomaan lounaslistan ja kyselemään, mitä haluaisin syödä. Huberin lounaalla on yleensä tarjolla salaatti, yksi pääruokavaihtoehto, sekä kolmen ruokalajin lounas. Minua tietysti houkutti kolmen ruokalajin lounas, mutta hieman kireä aikataulu sai valitsemaan hevospurilaisen lisukesalaatin kanssa.
Purilaista odotellessa keskustelumme siirtyi kuin huomaamatta viime aikoina paljon esillä olleeseen asiaan; ravintolapalautteisiin. Vahvistin Mikalle, että nykyään eat.fi kuuluu samaan konserniin TableOnlinen kanssa. Paljolti nimettömien palautteiden johdosta kyseinen palvelu on melko epäsuosittu ravintoloitsijoiden keskuudessa ja hieman minua pelotti, että näinkö minua kehotetaan poistumaan paikalta. Mika kuitenkin suhteutui asiaan positiivisesti siihen, että palvelu on nyt meidän hallussa ja tulemme sitä uudistamaan. Kerroinkin ensimmäisen uudistusaskeleen palvelussa jo otetun ja nyt uusien palautteiden jättäjien tulee tunnistautua Facebook tai Twitter -tilillä, joka on välittömästi poistanut paljon asiattomia palautteita ja tämä uudistus onkin saanut kiitosta ravintoloitsijoilta. Pian palvelussa avataan myös kaikille ravintoloitsijoille mahdollisuus vastata palautteeseen.
Sain purilaisen eteeni ja samalla seuraamme liittyi myös toinen Veli Ponteva, Pekka Salmela, joka vaikutti hieman väsyneeltä. Syykin tähän selvisi nopeasti; herralla on kotona kaksi pientä lasta, jotka eivät anna keittäjän nukkua kauneusuniaan riittävässä määrin.
Herkullista heppaa burgerin välissä!
Pekan ja Mikan kanssa sivusimme myös viime aikoina julkisuutta saanutta tapausta, jossa ravintola Groteskia oli arvosteltu Tripadvisor -palvelussa ja palautteeseen vastasi ravintolapäällikkö Paul Hickman. Tapauksen teki poikkeukselliseksi se, että Paul uskalsi sanoa ruokailijan käyttäytyneen asiattomasti henkilökuntaa kohtaan, minkä johdosta hänet oli poistettu ravintolasta. Mikan ja Pekan jo yli viisi vuotta sitten alkaneen ravintoloitsijauran aikana heidänkin ravintoloista on muutamia kertoja jouduttu asiakas poistamaan. Lähes poikkeuksetta nämä liittyvät liialliseen humaltumiseen ja poisto on välttämätön, ettei huonosti käyttäytyvä asiakas pilaa kaikkien muiden ravintolavieraiden iltaa. Ravintolatyöntekijät joutuvatkin toimitaan välillä suoranaisina sylkykuppeina ja välillä jo asiakkaan sisään tullessa kuulemma näkee, että nyt hänellä ei ole välttämättä paras päivä ja odotettavissa voi olla vaikeuksia. Molemmat kuitenkin korostivat, että onneksi heidän asiakkaistaan valtaosa osaa käyttäytyä mitä parhaiten.
Kyselin Mikalta myös hänen näkemystään tulevista ravintolatrendeistä. Yhtenä päätään nostavana ilmiönä Mika mainitsi erilaiset säilömistekniikat, joiden avulla saadaan tarjottua erilaisia luonnon raaka-aineita ja makuja asiakkaille pitkin vuotta. Viime vuosina hyvissä ravintoloissa on korostunut sesonkiajattelu, jolloin kulloinkin pyritään tarjoamaan kauden parhaita raaka-aineita. Suomessa kuitenkin talvella ja alkukeväästä ei ole paljon tuoreita kasviksia tarjolla ja näistä päästään säilömisen avulla nauttimaan näin off-season aikaankin. Yksi vahvasti tähän suuntaukseen nojaava ravintola on viime syksynä Helsingissä avautunut Grön. Pontevan Veljekset ovat aloittaneet säilömisen noin vuosi sitten ja nyt sen tuloksista voidaan nauttia Ravinteli Berthassa.
Mikan ja Pekan ensimmäinen Ravinteli Bertha
Heppapurilaiseni on keskustelun lomassa kadonnut ja täytyypä sanoa, että on ehdottomasti yksi parhaita purilaisia, mitä olen syönyt. Pihvi on jauhettu hevosen paistista ja se on paistettu juuri oikeaoppisesti, niin että pinnassa on hyvä paistopinta, mutta keskeltä pihvi on mukavasti jäänyt hieman raa’aksi. Lisukesalaatti tuo mukavasti raikkautta annokseen. Itse en ole koskaan ollut ranskalaisten ystävä ja kysynkin, että mikä on Huberissa yleisin lisuke ja edelleen se kuulemma on ranskalaiset, mutta viime aikoina salaatit ovat selvästi yleistyneet liha-annosten lisukkeina.
Muita suosittuja annoksia Huberissa ovat erilaiset isot liha-annokset. Vastaavan konseptin ravintoloita ei Tampereelta löydy ja eipä kovin montaa koko Suomestakaan. Alkuun asiakkaat tilasivatkin enimmäkseen perinteistä pippuripihviä, mutta pikkuhiljaa kaupaksi ovat alkaneet käydä myös muut hieman tuntemattomammat ruhonosat. Mika sanoikin, että turistit ovat usein paikassa kuin kotonaan, koska ulkomailla vastaavan konseptin ravintoloita on ollut toiminnassa jo pidempään. Ehkäpä harvinaisin ruoka, mitä Huberissa voi tilata on luuydin, jota ei käsittääkseni ole missään muussa ravintolassa Suomessa tarjolla, ainakaan jatkuvasti.
Jos olet lihanystävä ja et ole vielä Huberissa vieraillut, niin nyt on korkea aika!
Ville / TableOnline
Katso lisätiedot Veli Pontevan ravintoloista ja varaa pöytäsi: Ravinteli Bertha Rautatienkatu 14, Tampere Ravinteli Huber Aleksis Kiven katu 13, Tampere Pork and More Aleksanterinkatu 29b, Tampere
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
