TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ravintola.
Ravintola Bystro avattiin Helsingin Etelärantaan maaliskuun alussa. Kyseessä on Demon ja Murun omistajien yhteisprojektin ensimmäinen yleisölle avautunut ravintola. Toista tuotosta, eli Finnjäveliä odotellaan kieli pitkällä avautuvaksi huhtikuun 7. päivä.
Ilta aloitettiin Laurent-Perrierin sampanjalla
Venäläinen ruoka ja keittiö ei ole koskaan ollut aivan ehdoton suosikkini. Odotukset olivat kuitenkin korkealla, kun lauantai-iltana oli saatu lapset hoitoon ja pääsimme pitkästä aikaa vaimon kanssa kahdestaan syömään ravintolaan, jonka piisin ääressä kyseisenä iltanakin hääri Henri Alén. Ilta aloitettiin Laurent-Perrierin kuivalla samppanjalla. Sitä siemaillessa meiltä kyseltiin, mitä haluaisimme syödä ja päätin ulkoistaa valinnan ravintolan vastuulle. Otimme siis riskin ja päätimme luottaa täysin ravintolan suositukseen niin ruokien kuin juomienkin osalta.
Alkuruokien kumppaniksi meille tuotiin lisää kuohuvaa. Tällä kertaa ol kyseessä ravintolan omaa maahantuontia, Ukrainasta lähtöisin oleva kuohuviini Odessa. Sitä saa puolikuivana tai kuivana, jota meille tarjoiltiin alkupalalajitelman seuraksi. Itse pidin Odessaa parempana kuin alkumaljana tarjoiltua samppanjaa.
Oi Odessa
Alkupalalajitelma oli venäläisen runsas ja sisälsi härkäpastramia, Patisserie Teemun ja Markuksen ruisleipää, sillikaviaaria, hapatettuja kasviksia, koivunkantosieniä, makrillia ja kilohailia suoraan säilykepurkista, muikunmätimoussea ja tietysti suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa. Kaikki alkupalat kävivät hyvin kaupaksi, mutta oma suosikki oli kielen mennessään vienyt muikunmätimousse. Yllättäjä oli myös makrilli, joka suoraan purkista tulleena oli todella hyvää. Ruisleivästä tuli mieleen Karjalasta kotoisin olevan mummini aikanaan leipomat ruisleivät, nam.
Runsas alkupalalajitelma
Runsaiden alkupalojen jälkeen oli vuorossa kalaseljankakeittoa, jonka kanssa meille juotettiin aina varmaa Grüner Veltlineriä Itävallasta. Se on yksi suosikki valkkareitani ja sopi oikein hyvin seljankan kanssa nautittavaksi.
Seljankan jälkeen meille kaadettiin georgialaista punaviiniä, joka olisi sokkotestissä mennyt helposti ripassosta. Nämä ravintolan omat maahantuomat Itä-Eurooppalaiset viinit olivatkin todella positiivinen ylllätys.
Georgialaista punaviiniä, nam!
Lihaa siis oli odotettavissa ja sitä tulikin reilusti lammaspadan muodossa. Karitsan lapa oli haudutettu mukavan pehmeäksi ja se tarjoiltiin perunoiden ja tomaattipohjaisen kastikkeen kanssa. Padan maut olivat jo muutenkin kohdallaan, mutta pöytään tuotiin vielä kaksi adzika -kastiketta, joilla sai vielä lisää vahvoja makuja pataan. Pata oli hyvää ja sitä oli reilusti, jopa niin reilusti, että tässä vaiheessa oli syytä avata housunnappi.
Lammaspata ja adzika kastikkeet.
Jälkiruokana tarjoiltiin rahkamoussea ja ”sherbettiä”, jonka kanssa oli raikasta jälkkäriviiniä Muscatia Italiasta. Tämäkin paritus toimi hyvin ja jälkiruoka oli kivan raikas lopetus tukevalle menulle. Osa jälkiruoasta jäi tosin raikkaudesta huolimatta syömättä, vaikka hyvää olikin. Voisin todeta vanhan sanonnan mukaan, että suu söisi, maha vetäisi, vaan ei kanna heikot jalat. Ehkäpä tässä itseä voi kuitenkin syyttää ylensyönnistä.
Ravintolan sisustus oli hienosti teemaan sopiva. Kyseessä on museoviraston suojeluksessa oleva rakennus ja talon arvokkuus sopi loistavasti venäläiseen tunnelmaan. Lisäksi ravintolasta löytyy kivasti venäläisiä sisustustuotteita, mm. valtava lajitelma erilaisia maatuskoita.
Osa ravintolan maatuskoista.
Hymyä herättänyt yksityiskohta on myös venäläishenkinen ruokalista leimoineen. Bystro on auki tiistaista sunnuntaihin. Lounaalla (ma – la 11.30-15.00 on tarjolla päivän bliniannos (9,80€), päivän keitto (11,50€), päivän liha/kala-annos (15€), päivän salaatti (13€) ja lisäksi kolmen ruokalajin menu sisältäen mustan teen (29€). Lounasta en ole vielä ehtinyt testata, mutta täytynee käydä lounasblinit testaamassa piakkoin.
Hauska neuvostohenkinen lounaslista
Kirjoituksen alussa mainitsin, että odotukset olivat kovat ja kyllä ne myös täyttyivät. Kyseessä ei ole fine dining -ravintola, vaan bistromainen venäläis-slaavilainen ravintola, jossa annokset ovat reiluja ja ns. piiperrystä ei harrasteta. Jos meinaa syödä pidemmän setin, niin suosittelen aloittamaan ruokailun maltillisesti, ettei käy kuin allekirjoittaneelle, joka joutui pyörimään pois paikalta. Bystro kehuu tekevänsä Suomen parhaat blinit ja omaavansa laajan vodkavalikoiman. Nämä herkut jäivät kuitenkin kokonaan pois keittiön kokoamasta ateriasta. Tämä tarkoittaa, että nyt on ihan ”pakko” mennä Bystroon uudelleenkin. Tämä on onneksi ihan mieluisa tehtävä, koska kokonaisuutena homma toimi hyvin. Ruoat olivat maukkaita ja palvelu oli luontevaa ja sopivan rentoa ja ruoat tulivat keittiöstä sopivaa tahtia.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Ravintola Isä Camillon rakennuksella on pitkä historia, aikaisemmin paikalla sijaitsi 1800-luvun alussa puutalo, jossa on toiminut mm. ravintola Bodega Espanola sekä Robert Rissasen nimikkoviinimaahantuonti. Puutalo tuhoutui tulipalossa vuonna 1907 ja paikalle nousi uljas kivirakennus, joka valmistui Suomen Pankin käyttöön vuonna 1912 ja olikin SP:n käytössä aina vuoteen 1993 asti. Isä Camillo aloitti remontin jälkeen toimintansa jo vuonna 1998. Ravintola sai vielä täydellisen remontin vuonna 2013, uudistunut Isä Camillo avattiin syyskuussa 2013.
Kiehtovan historian lisäksi Isä Camillon sijainti kauppakadulla on erinomainen, Kuopion tuomiokirkko sekä kirkkopuisto sijaitsee nimittäin tien toisella puolella.
Isä Camillon uusi sisustus on hyvin paljon mieleeni, tummia sävyjä, hauskoina yksityiskohtina mm. katosta roikkuvat viinipullolamput sekä viinilaatikot sisustuselementteinä. Osa kuopiolaisista ystävistäni eivät pitäneet remontista, Isä Camillo muuttui kuulemma liian vakavaksi ja hienoksi paikaksi, en valita. Camillosta löytyy muutama kabinetti, iso ravintolasali josta on näkymät tuomiokirkolle, salin perällä vähän rauhallisempi ylätasanne sekä kesäisin iso terassi.
Isä Camillo sijaitsee upeassa kivirakennuksessa Kuopion tuomiokirkon kupeessa. Rakennuksessa on toiminut Suomen Pankki vuosina 1912-1993.
Isä Camilloa pyörittää Ravintolamestarit, heidän käsialaa on myös mm. Kuopion huippuravintola, Musta Lammas. Sekä Mustassa Lampassa että Isä Camillossa on jatkuvasti tapahtumia, esimerkiksi vierailevia keittiömestareita, bliniviikkoja, stand-up show & dinnereitä yms. Jos haluat tietää mihin Kuopiossa kannattaa mennä, suosittelen tsekkaamaan Isä Camillon sekä Mustan Lampaan ajankohtaiset tapahtumainfot.
Erkka Isotalo viilettää edestakaisin ennen lounaan alkua. Camillo sai muutama vuosi sitten täydellisen remontin joka valmistui syksyllä 2013. Nykyinen kuosi Isä Camillolle on upea.
Saavuin Isä Camilloon hetken ennen lounasta tapaamaan Erkka Isotaloa, hän on yksi Ravintolamestareiden yrittäjistä. Erkan kanssa on mukava keskustella ravintola-alasta, maailman menosta, ruoasta, viineistä sekä kaikesta mikä sylki suuhun tuo. Tapaamisen jälkeen Erkka siirtyy saliin tarjoilemaan, minä siirryn nautiskelemaan lounaasta. Perjantaisin Isä Camillossa on yleensä lohta, jopas sattuikin.
Skippasin salaattipöydän ja otin alkuun leivän sekä yrttikeiton. / Paistettua Kirjolohta, punaista pestoa, haudutettuja vihanneksia. VIINI: Waltraud Riesling, Penedes, Espanja
Isä Camillon talon lounas maksaa 10€ (keittolounas 8,70€), tähän sisältyy päivän keitto, salaattipöytä, leipä sekä pääruoka. Kymppi on erittäin kohtuullinen tälläisestä annoslounaasta. Buffettilounaat jää nykyään herkästi väliin, tulee aina syötyä liikaa sekä ruoka ei ole tarpeeksi houkuttelevaa ja/tai tuoretta. Maksan mieluusti muutamasta eurosta kymppiin extraa jos annokset tuodaan suoraan keittiöstä.
Alkuun lämmin yrttikeitto ja leipä, en halua syödä liikaa joten salaattipöydän jätän väliin. Keitto on sopivan kermainen sekä yrittinen, juuri oikeanlainen aloitus lounaalle keskellä talvea.
Paistettu kirjolohi on höystetty punaisella pestolla, pastalla sekä haudutetuilla vihanneksilla. Täydellisen kyspyyden omaava kirjolohi on suussa sulavaa. Kuitenkaan jokin ei ole kohdallaan, annos huutaa suolaa, onneksi pintasuolat annokselle voi heittää pöydästä löytyvästä sormisuola-astiasta, miksi sormisuolaa löytyy nykyään niin harvasta ravintolasta!? Hyvän annoslounaan ainoa huono puoli on, etten oikein osaa syödä sitä ilman lasillista viiniä. Espanjalainen Waltraud Riesling tarjoiltiin sopivan viileänä ja sopi italialaistyyppisen lohiannoksen kanssa kuin pullo punaviiniä italialaisen piispan arki-iltoihin.
Puoli kahdentoista maissa porukkaa ryntäsi Isä Camillon lounaalle melkein jonoksi asti, enkä yhtään ihmettele miksi. Sijainti sekä upea sistusta tarjoavat mahtavat puitteet luonaalle eikä hinta-laatusuhteessa ole mitään valittamista, päinvastoin.
Olen testannut Isä Camilloa muutaman kerran illallisella sekä kerran aikaisemmin lounaalla. Edellisen lounaskäyntini pitkään haudutettu ibericopossu oli aivan uskomatonta. Suosittelemme TableOnlinessa Isä Camilloa tasokkaana annoslounaana sekä illallispaikkana.
Isä Camillo luonnehtii itseään näin: Rehellisiä makuelämyksiä! Ravintola Isä Camillon ruoka on tehty kolmelle gastronomiselle sesongille. Syksyllä herkutellaan riistalla, sienillä, juureksilla ja kalalla.
Talvella kaikki lämpimät ja syvät maut saavat pääroolin. Myös viinit hehkuvat täyteläisyyttä.
Keväällä ruokalistamme paitsi kevenee, myös vihreys ja grilli saa suuremman roolin. Viinit kuplivat kesässä ja roseviinit nostetaan pöytään.
Esimerkiksi Isä Camillo sekä Musta Lammas todistaa, että Kuopio voi olla myös gastronomien makukeidas, jos osaa etsiä ja valita oikein. Tsekkaa TableOnlinen koko Kuopion tarjonta ja varaa pöytä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hermitage Restaurant sijaitsee St. Petersbourg Hotellin yhteydessä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Sijainti ei voisi olla parempi, hotelli & ravintola on yhden korttelin pässä raatihuoneen aukiosta, matkaa kertyy kävellen alle kaksisataa metriä.
Saavuin Tallinnaan aamulla ystävänpäivän aattona. Reissun päämääränä oli hemmotteluloma ilman kylpyläloikoilua, toisin sanoen jonkinlaisesta makumatkasta oli kyse. Kahden päivän aikana tuli käytyä läpi neljä ruokailua, yksi niistä oli kuuden ruokalajin illallinen Hermitagessa.
Yöpyminen hoitui upeassa St. Petersbourg hotellissa Deluxe Roomissa. St. Petersbourg on pieni, vain 27-huoneen, boutique-hotelli. Vuosina 2013-2014 varovasti entisöity hotelli on vanhin Virossa jatkuvasti toiminnassa ollut hotelli, ikää on kertynyt tänä vuonna 166 vuotta. Pienessä hotellissa ei tunnelmaa ja tyylikkyytä puutu, sistusta, värit, materiaalit, huonekorkeus, huoneiden määrä, kaikki jotenkin natsaa omaan makuun. Sytyn huomattavasti enemmän tämän tyyppisestä intiimistä hotellista, josta on mukava näkymä Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmallisille kaduille, kuin pilvenpiirtäjätyyppisistä moderneista komplekseista. Yö hotellissa pyörii realistisesti 160-200 euron hujakoilla, hinta ei ole laatuun, sijaintiin ja kokemukseen nähden paha ja esimerkiksi kokemani Deluxe Room oli kaikenkaikkiaan upea! Myönnän valitsevani 50-70€/yö hotellin, jos olen useamman päivän vaikka työmatkalla, tällöin hotellissa säilytetään kamoja ja nukutaan, ei muuta. Vähänkin paremmasta hotellista pitää maksaa joka tapauksessa Tallinnassa toistasataa euroa, toisaalta kokemus on kaukana St. Petersbourgin tasosta ja tunnelmasta.
St. Petersbourg Hotel on upea, värit ja sisustus ovat tyylikkäitä, ei kuitenkaan liian vanhanaikaisia. / Deluxe roomissa oli laadukas vaikutelma ja upea sisusta. Kuvat: St. Petersbourg/Schlössle-Hotels
Tapasin ennen illan ruokailua ravintolapäällikkö Meelis Vilin kanssa. Keskustelimme hotellin historiasta ja Hermitagen konseptista sekä arvoista "Hermitage on moderni venäläinen ravintola, kuitenkin palveluun on satsattu perinteisellä venäläisellä otteella. Asiakaspalvelu on huolehtivaa sekä siihen on panostetaan täysillä"Meelis avaa.
Asiakaspalvelun huomaa heti hotelliin astuessa. Kaikki ylimääräinen jää, sisään tuleva asiakas on huomioitava. Omatoimiselle suomalaiselle tälläinen on aika tuntematonta. En missään nimessä tarvitse ketään kantamaan laukkujani tai asettelemaan lautasliinaa syliini. Minut sekä tarpeeni huomioidaan joka käänteessä, tämä on ihan mukava huomata ja onkin mukavaa vaihtelua, henkilökunta vaikuttaa olevan kiinnostunut minusta.
"Sama ruoka ei välttämättä miellytä kaikkia, se on hyväksyttävä. Huomioivalla palvelulla pystytään kumminkin paikkaamaan niin monia asioita, jolloin kokemuksesta jää hyvä mieli, se on tärkeintä" Meelis täydentää. Tykkään tästä asenteesta. Kaikki tekevät (toivottavasti) aina parhaansa, mutta on lapsellista väittää tekevänsä parasta sitä ja herkullisinta tätä. Ruokailevat asiakkaat päättävät mikä on heidän mielestä sillä hetkellä hyvää ja mikä ei. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä ja asiakas, joka ei vaan jostain syystä tykkää kalasta, ei kiinnostu miten onnistuneesti läheltä pyydetty siika on sokerisuolauttu. Onneksi toisaalta tämän tyyppiset asiakkaat eivät syö yllätysmenuja tai käy ravintoloissa, joissa ei ole jokaisen annoksen yhteydessä ranskiksia, kermakastiketta sekä paistettua kananmunaa lihan päällä.
Illallistimme ystävänpäivän aattone Hermitagessa nauttien kuuden ruokalajin maistelumenun viineineen. Baaritsikin läheisyydestä muuten löytyy kaksi korokkeella sijaitsevaa intiimiä pöytää jotka ovat eristetty muusta salista pylväällä sekä pienellä lasiseinällä, suosittelen! Menu viineineen kustantaa vain 67 euroa!
Kolmea eri levitettä, mustaa sekä vaaleaa leipää. / Suolattu & marinoitu silli, perunaa, olut- sekä mustaleipäsipsiä, HERRRKULLISTA sinappia. VIINI: Moët & Chandon Rose Imperial Brut
Tarjoilu lähti liikkeelle erittäin sujuvasti. Huolenpito on erinomaista, tarjoilija seuraa jatkuvasti juoma sekä ruokatilannetta, asiakas ei joudu huhuilemaan ympärilleen veden, leivän tai lisäkaadon perään. Tarjoilussa huokuu perinteisempi venäläinen tyyli. Suomessa tähän ei ole totuttu ja kuten aikaisemminkin mainitsin, joitain tälläinen huolenpito voi jopa häiritä.
Pöytään tuodaan leivät sekä kaato Moëtin Rosesamppanjaa. Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin suolattua sekä marinoitua silliä perunalla, olut-, mustaleipäsipillä sekä erittäin hyvin annokseen istuneella sinapilla, aijai. Aloin heti kaipaamaan kesän uusia perunoita sekä silliä. Moët Rose meni hyvin rasvaisen sillin kanssa. Annos oli sopivan pelkistetty, makuyhdisteliä lautaselta löytyi juuri sopivasti, ihastuin.
Joku on laverrellut Hermitagen henkilökunnalle tykkääväni kalasta, varsinkin kylmissäalkuruoissa! Kevyesti savustettu lohi oli erinomaista, argentinalainen raikkaan hapokas Salentein Chardonnay istui pitkällä jälkimaullaan annokseen kuin tuoppi öykkäröivän suomalaisen viroturistin kouraan. Haarukallinen lohta, etikoitua sipulia sekä tilliöljyä sai hymyn korviin, kyllä kyllä nyt suunta on oikea. "Keksikulhosta" haarukoitu hollandaise sekä etikoitu punajuuri oli yksinään hyvää, en viitsinyt sekoittaa näitä kahta annoksen osiota keskenään. Mahtisuoritus!
Kampasimpukkaa voissa sekä persiljassa paistettuna, etikoitua sipulia sekä sivallus mustekalan mustetta. VIINI: Domaine des Malandes, Chablis Vieilles Vignes
Kampasimpukka saa pisteitä jo pelkästään esillepanosta. Tyypillinen Chablis on hedelmäinen, hieman hapokas ja sopii erinimaisesti merenelävien kylkeen. Etikoitu sipuli sekä mustekalan musteella tehty pensselinsivallus nosti annoksen erinomaiseksi, muuten se olisi jäänyt hyvän tasolle. Kampasimpukka oli erinomaista vaikkei siinä ollut sille tyypillistä paistopintaa. Voinmaku oli mahtava, tämä vielä vahvisti Chabliksen sopivuutta.
Tähän mennessä annokset ovat olleet juuri sopivan kokoisia, vaikkakin kasviksiin ja lisukkeisiin ei ole panostettu yhtä tunteella kuin pääraaka-aineeseen, joka tuntuu olevan venäläiselle keittiölle tyypillistä. Aina tulee olla joku kala, merenelävä, ankka tai muu vastaava päätähtenä. Onko kasviksilla hifistely kenties köyhyyden merkki venäläisessä kulttuurissa?
Maa-artisokkakeitto tuodaan kahdessa osassa. Ensin esitellään lautaselta löytyvää kampasimpukkaa sekä tikeerirapua, tämän jälkeen itse keitto astuu kuvioon. Annoksen kanssa tarjoiltu Uusi-Seelantilaisen Marlboroughin alueen Sauvignon Blanc sopi samettisen maa-artisokkakeiton kanssa mainiosti. Keitto olisi mennyt minulle sellaisenaan, maut sekä rakenne oli kohdallaan, kumminkin tässä kohtaa tuli ruoan osalta illallisen ehkä ainoa huti: tiikerirapu oli saanut hieman hiiltyneen paistopinnan joka tappoi viinin sekä sotki keiton makuja, uskon ettei tämä ollut tarkoituksena.
Pannulla rehellisesti voilla paistettu turska oli erinomaista sekä paistopinta rapea. Kuiva ja hapokas Ranskan Mercureyn alueelta napattu Chardonnay oli hyvää tasapainoa rasvaiselle sekä tuhdille turkalle. Hernepyree oli oivallinen sekä timjami-sitruunaruohokastike toi itsessään jo pientä hapokkuutta turksalle ilman viiniäkin. Kokonaisuus erinomainen joskin alkuruoat sekä niiden viinit hieman jyräävät tämän annoksen mieleenpainumattomien joukkoon.
Laskin tässä vaiheessa annosten määrää ja olin erinomaisen tyytyväinen ettei jälkiruokia ole kuin yksi.
Jälkiruoaksi juustokakku a'la Hermitage. VIINI: Château Vartely Ice Wine Riesling
Loppu häämöttää, jäännitys tiivistyy. Château Vartelyn Ice Wine Riesling on uusi ja hieno tuttavuus. Jääviinin rypäleet kerätään, kyllä arvasit oikein, jäätyneinä. Yhdestä rypäleestä saadaan vähemmän mehua, se on kuitenkin hieman makeampaa, tästä syystä jääviinit lukeutuvat jälkiruokaviineiksi, Saksassa näitä kutsutaan nimellä eiswein. Château Vartelyn jääviini-riesling oli ehdottomasti illan mieleenpainuvin viini eikä ollut jälkiruokaviiniksi missään nimessä liian makeaa. En yhtään osaa odottaa mitä pöytään tuodaan.
Hetken päästä tarjoilija saapuu pöydään kahden lautasen kanssa joiden päällä lepää lasikulho, innostuin koska jälkkäri ei tule olemaan ainakaan kauhean raskas. Juustokakku à la Hermitage on mielenkiintoinen ja jopa parempaa kuin olisin kuvitellut. Hieman kitkerää suklaarouhetta, kuohkeaa juustokreemiä sekä raikkaita marjoja. Jälkiruoassa on vähän samaa fiilistä kuin Mixin Valkosuklaa-samppanjakreemissä, tykkään! Hermitagen jälkiruokaa oli sopivan vähän ja nousi tähän iltaan asti parhaaksi hetkeen maistamistani jälkiruosta. Jääviini nosti jälkiruoan tasoa vielä astetta ylemmäksi.
St. Petersbourg Hotellin respan takaa rappusista löytyy Eero Aarnion Kuplatuoleja kaksin kappalein!
Ensimmäisen sekä toisen kerroksen välistä rappusten tasaanteelta löytyy muuten kaksi Eero Aarnion Kuplatuolia, hauskaa!
Hermitage on viihtyisä sekä tunnelma erinomainen. Tarjoilu idealtaan toimiva, välillä pientä pelisilmän hiomista kaivattaisiin. Palvelu karkasi omaan makuun välillä karvan verran ylihuolehtivaisen puolelle, nämä seikat ovat toisaalta myös kulttuurieroja. Annosten esittely on suoraviivaisen ymmärrettävää, viineistä kerrotiin sopivasti. Tykkäsin kuinka itse viinin esittelyn jälkeen paljasteltiin minkälaisia makuja seuraavasta annoksesta löytyy eli miksi juuri kyseinen viini pariutettiin annokseen. Palvelussa oli myös mahtava yksityiskohta, jokaista ruokalajia varten (poislukien tietysti jälkkäri) tarjoilija tuli parin ensimmäisen suupalan aikana kysymään pippurin tarvetta ison pippurimyllyn kanssa, tähän en ole törmännyt hetkeen, ihanan vanhanaikaista.
Viinit olivat joiltain osin erittäin mielenkiintoisia, mieleen jäi ehdottomasti Château Vartelyn Ice Wine Riesling. Tarjoilulämpötilat olivat erinomaisia sekä jokainen viini maistatettiin erikseen, tästä perinteisestä tarjoilumetodista plussaa. Suomessa välillä kohtuullisen tasokkaissakin paikoissa lipsutaan näistä asioista, varsinkin viinin tarjoilulämpötiloista. Ainoa huomautus viineihin liittyen liittyy myös tarjoiluun. Viimeistelty annos lähti pöydästä nopeasti, uutta viiniä oltiin sitten tuomassa melkein samaan hengenvetoon. Pieni maiskuttelutauko annosten sekä viinien välillä tekisi terää.
Annokset olivat merenelävien karnevaalia, joka ei välttämättä ole huono asia, rakastan kalaa sekä valkoviinejä. Hermitage löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta, eikä ihme varsinkin kun otetaan pavelun taso huomioon. Ruoan osalta jäin kaipaamaan vähän yllätyksellisyyttä tai kokeilunhaluisuutta, toisaalta nyt ei ole kyseessä turhan moderni- tai mikään fuusiokeittiö. Suomen ravintoloissa olen tottunut pääraaka-aineen lisäksi vähintäänkin samanlaista tai jopa suurempaa intoa lisukkeiden osalta. Tallinnassa pääraaka-aineen esilletuontiin keskitytään joskus niin paljon, että muu tuntuu hieman unohtuvan.
Hermitage on hintatasoltaan Tallinna keskitasoa kalliimpaa, kuitenkin Suomen hintatason alapuolella. Parhaan hinta-laatusuhteen antaa nimenomaan maistelumenu viineineen. Kuusi annosta sekä kuusi kaatoa yhteensä 67€, ei huono. Koko illalliseen hujahti aperitiiveineen noin puolitoista tuntia, liian tiuha tahti. Maistelumenuja nauttiessa tykkään annosten välissä juoda rauhassa viinin loppuun sekä vähän keskustella äskeisistä makunautinnoista, toki tämä riippuu kuinka pieniä annokset ovat ja varsinkin tuleeko joka annoksen kanssa uusi viini. Tästä syystä palvelu oli makuuni vähän liian huolehtivaa, rauhallisemmalla tahdilla olisin antanut tarjoilulle täyden kympin. Tämä seikka tulisi ottaa tarkemmin huomioon varsinkin jos ruokalija yöpyy hotellissa. Yleensä illallisen jälkeen seuraava etappi on hotellihuone, sinne ei välttämättä ole järkyttävä kiire... tai toisaalta sitten on.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Smör lukeutuu Turun ravintolaparhaimmistoon ja sijoittuukin TableOnlinessa Turun kakkosravintolaksi palautteiden keskiarvon mukaan heti Kaskiksen jälkeen.
Smöriä pyörittää Voiveljet Oy, joka on myös E. Ekblomin, Paninin sekä VoiVeljet! Cateringin takana. Lounastan Janne Juvosen kanssa, joka on yksi omistajista "Lounaalla kätemme eivät ole niin sidottuja Smörin konseptiin, jolloin esimerkiksi noin kympin hintaisella päivän erikoisella pääsemme kokeilemaan vähän normaalista poikkeavaa."
"Illalla myydyin tuotteemme on tietenkin neljän tai kuuden ruokalajin yllätysmenu sekä kauden herkut. Blinit menevät parhaillaan kuin kuumille kiville" Janne täydentää, enkä ihmettele. Olen maistanut Smörin blinejä.
Olen kokeillut Smöriä kertaalleen illallisella. Yllätysmenu oli aivan huippu ja varsinkin Smörin blinit olivat parhaat tähän mennessä maistamani. Illallisen kruunaa erinomainen palvelu, viinivalikoima sekä upea kellariravintolan tunnelma.
Kahden ruokalajin annoslounas viinillä maksaa luokkaa 30€, joka on laatuun nähden erittäin kohtuullinen. Smöristä selviää lounaalla toki halvemmallakin, kylläisenä pystyy poistumaan n. 10-16€ hintalapullakin.
Alkuun söimme luomupunajuurikeiton Peltolan Blue -juustolla. Keitto oli samettisen pehmeää, sinihomejuusto oli hyvää mutta omaan makuun tähän yhtälöön olisi sopinut ennemmin joku suussa sulava vuohenjuusto, tämä olisi tehnyt alkuruoasta täydellisen.
Uskomattoman murea Wallenbergin pihvi Hauhalan hanhesta sekä hernemursketta.
Hanhesta tehty Wallenbergin pihvi oli yksinkertaisuudessaan aivan uskomatonta. Keskustelimme Jannen kanssa, ettei joskus parempaa ruokaa ole kuin jotain ehdottoman yksinkertaista, esimerkiksi poronkäristys, joka ei vaadi kaverikseen mitään muuta kuin perunamuusia ja puolukkaa. Tämä wallenbergin pihvi menee samaan kategoriaan ja olikin erittäin tervetullut annos räntäiseen aamupäivään.
Lukeudun vahvasti niihin ihmisiin jotka mielellään välttelevät 8-10 euron buffettilounaita. Hyviä, kohtuuhintaisia, annoslounaita on vaikea etsiä vaikka olisi alalla. Smör on Turussa yksi helmi jota ei kannata ohittaa illallisella tahi lounaalla.
Smör on muuten yhtiä harvoja tasokkaita paikkoja Turussa jolla on ovet auki maanantaisin sekä lounaalla että illallisella. Suosittelemme varsinkin testaamaan Smörin yllätysmenut!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Bröd on maijaillut Punavuoressa Bulevardi 26:ssa Hotel Indigon yhteydessä noin vuoden päivät. Nyt kuitenkin vuoden vaihteen tienoilla ravintola uudisti konseptiaan yhdessä uuden keittiömestarin, Jarmo Pihkalan, kanssa. Jarmolla on pitkä historia keittiössä hääräämisestä, yhteensä kunnioitettavat 36 vuotta. Kokemusta on kertynyt mm. Le Havresta (Seurahuone) sekä Lähi-idästä, jossa Jarmon maustamistaidot ovat hioutuneet nykymuotoonsa.
Keittiössä Jarmo arvostaa maanläheisiä, vain muutaman komponentin annoksia. "Brödin ruoka suunniteltiin uuden menun myötä helpommin lähestyttäväksi. Perinteet kunniaan ja turha kikkailu jätetään pois, pääraaka-aineita korostetaan esimerkiksi kastikkeilla sekä lisäkkeillä.", Jarmo tiivistää.
"Karitsanpotka on esimerkiksi maustettu hieman kanelilla. Tälläinen kevyt maustaminen on jäänyt käteen Lähi-idästä jossa ruoka ei välttämättä ole maustettu tulisesti" Jarmo lisää.
Uusi ruokalista on täynnä helpommin tunnistettavia annoksia sekä pitkistä maistelumenuista on luovuttu. 3-ruokalajin Menu Bröd vaihtuu kuukausittain ja saattaa sisältää annoksia ruokalistan ulkopuolelta. Ruokalista on sopivan lyhyt, joskin sisällöltään hieman tylsähkön kuuloinen. En kuitenkaan halua tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, juurihan Jarmo kertoi jättäneensä kaikki kikkailut pois. Lautaselle ei ole käytännössä tarkoitus ilmestyä mitään mihin pitää tokaista mikähän helkkari tuokin on?
Mikä Bröd sitten on? Bistroksi sitä ei voi kutsua vaikka assosiaatioita siihen suuntaan saattaa syntyä. Bröd ei myöskään ole fine dininga. Annokset ovat suomalais-skandinaavisia pienellä kansainvälisellä twistillä sekä reilun kokoisia. Hinta on kohdallaan, esimerkiksi Menu Bröd (39,50€) antaa rahoille erinomaisen vastineen.
ALKUUN samettista maa-artisokkakeittoa. VIINI Trimbach Riesling, Alsace. Taustalla Brödin herkullinen leipävalikoima. / PÄÄRUOKA Meri-Lapin Karitsanpotkaa, palsternakkapyrettä. VIINI Ogier Crozes-Hermitage Heritages Syrah
Aperitiivit hoidettiin cocktailin muodossa. Brödissä cocktaileja voi selata hauskasta kuvilla varustetusta cocktail-listasta. Cocktailit ovat käytännössä valmiita sekoituksia, kuitenkaan drinkkipohjissa ei ole kyse mistä tahansa sekoituksista, niiden takana ovat Son of a Punchin (Liberty or Death, 100 Dogs, Trillby & Chadwick) cocktailvirtuoosit.
Brödin paikan päällä paistetut leivät tuodaan pöytään pikaisesti. Valikoimasta löytyy aprikoosi-, porkkana- sekä saaristolaisleipää. Varsinkin aprikoosileipä oli lähes täydellistä! Leipätarjoilu jäi kaipaamaan sormisuolaa sekä leipälautasta, nyt ei tiennyt mihin leivän olisi luontevasti laskenut alas.
Alkuun samettinen maa-artisokkakeitto höystettynä muutamalla salaminpalasella. Keitto oli herkullista, kuten salamitkin vaikka jäimme hieman pohtimaan niiden tarpeellisuutta annoksessa. Alsacen alueelta tullut Trimbach Riesling oli erinomaista vaikkakin sitä tarjoiltiin valitettavasti liian lämpimänä. Pääruokana ollutta pitkään haudutettua Meri-Lapin karitsanpotkaa nautittiin pitkään, hartaasti sekä varoen. Luu irtosi lihasta ajatuksen voimalla kuten pitääkin. Hyvällä tavalla yksinkertaisesta annoksesta kaikki ĺautaselta löytyneet komponentit olivat siellä oikeutetusti. Jarmon Lähi-idässä hioutunut maustamistekniikka toimii annoksissa erinomaisesti. Kanelilla twistattu karitsanpotka antoi juuri oikeanlaisia makuvivahteita kumminkaan peittämättä karistan luonnollista makua. Ranskan Rhonesta peräisin oleva Syrah kruunasi kokonaisuuden, suosittelemme!
Molemmat valitsemamme jälkiruoat: Mustalla teellä maustettu Crème Caramel sekä Brödin sorbettivalikoima, vaniljaviikunoita. VIINI Brown Brothers Orange Muscat & Flora.
Jälkiruoaksi otimme tarkoituksella eri vaihtoehdot. Minua kiinnosti nähdä minkälainen on Brödin sorbetti, ystäväni valitsi Mustalla teellä maustettu Crème Caramelin, joka saikin osakseen kovaa ylistystä. Musta tee tasapainotti sopivasti makeaa jälkkäriä sekä kirpeät punaherukat saivat hymyjen saattelemaa peukkua. Sorbettivalikoima oli hyvä, joskin olisin kaivannut enemmän marjaisaa raikkautta sekä jäämäistä rakennetta.
Muutama huti tai omituisuus ei vaikuttanut illallisen lopputulokseen jota voikin hyvillä mielin kutsua onnistuneeksi. Uudistunut Bröd hakee ruoissaan selkeämpää linjaa. Kaikki kikkailu ja fine dining -meininki ei kuulu Jarmon keittiöön. Nämä muutokset keventävät keittiön painetta sekä antavat mahdollisuuden keskittyä olennaiseen, annoksen valmistamiseen oikein. Ilmapiiri on rento eikä jäykistely kuulu Brödiin. Olen testannut Brödiä myös entisessä muodossaan, annokset olivat pienempiä sekä vaativat keittiöltä paljon isomman panostuksen per pöytäseurue. Vanhan konseptin pitkä maistelumenu oli erinomainen mutta ravintolalle ongelmallisempi. Vaikka Bröd ei nykymuodossaan tuonut mitään jalat alta vievää WOW-efektiä, on linja selkeämpi ja siihen tässä muutoksessa on nimenomaan pyritty: tehdään joku asia tuhat kertaa hyvin ja tasalaatuisesti mielummin kuin otetaan turhia riskejä asiakkaan kustannuksella.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hakaniemeen on hiljattain noussut uusi cocktailbaari sekä ravintola nimeltään BRO. Ravintolan nimi lausutaan 'bruu', joka viittaa siltaan eikä veljeen, eli niihin parhaisiin kavereihin, joiden yleinen kutsuhuuto on "Hey bro!". BRO avasi ovensa virallisesti 19. joulukuuta 2015, joka suoritettiin tarkoituksella kaikessa hiljaisuudessa keskellä joulua. Näin menua, palvelua ynnä ravintolan kokonaisuutta päästiin testaamaan rauhassa.
Miltä BRO sitten näyttää? Sanalla sanoen sisusta on upea, se sisältää paljon tutkittavaa sekä ihmeteltävää. Kuparia, tumman sinisiä tuoleja, tumman ruskeaa väriä kaikkialla, upea pitkä baaritiski, katosta roikkuvat lamput sekä JBL:n kaiuttimet. Mikään ei tavallaan täsmää, hyvällä tavalla. Noin 240 paikkainen ravintolasali on avoin sekä varmasti korkeimpia saleja Helsingissä. Pöytiä on sijoitettu ympäri salia, niitä erotellaan erilaisilla kiinnostavilla sisustuselementeillä, esimerkiksi isoselkänojaisilla tuoleilla sekä hyllyillä.
Äänimaailma on vaikuttava. Jättimäisessä ravintolasalissa ei kaiu sekä musiikki on toteutettu erinomaisella tavalla. Kaiuttimet roikkuvat joitain metrejä pään yläpuolella. Salin yläpuolelle on asetettu mikki joka mittaa melutasoa jatkuvasti, tätä kai kutsutaan jonkinlaiseksi galatoiminnoksi. Näistä syistä musiikki on kirkasta sekä äänenvoimakkuus on jatkuvasti erinomainen, se ei häiritse oman pöytäseurueen keskustelua millään tavalla. Sen lisäksi salin sekä viereisten pöytäseurueiden horina ei juurikaan kuulu. Musiikki ansaitsee myös erityiskiitokset. Musiikki soi taustalla erittäin chillinä loungemusiikkina kunnes siihen alkaa keskittymään. Tunnistin useita biisejä ruokailun aikana ja jos muutamalla sanalla pitäisi luonnehtia soittolistaa, tulisi mieleen sanat: skandinaavinen, lounge, indie. Soittolistassa onkin konsultoitu muutamaa helsinkiläistä DJ:tä.
BRO:n sali on valtava ja täynnä tutkittavaa, cocktailbaari houkuttelee istuutumaan. / Havut sekä cocktail-lista toivottavat lämpimästi tervetulleeksi. / Tulisija on upea, sen ympärillä mielellään nauttisi muutaman cocktailin. / Varaaja ilmoitetaan p
BRO:ssa kaikkialla kuljetaan maku edellä. Menuissa korostetaan cocktailien, oluiden sekä ruokien pääasiallisia makuja yhdellä tai kahdella sanalla. Toki menuissa kerrotaan tuotteista enemmän ja muutkin raaka-aineet pääosin listataan. Ruokailijan on tarkoitus tehdä nopeita ja helppoja päätöksiä itsenäisesti jo pelkkien makumaailmojen perusteella. "Ei voida esimerkiksi olettaa asiakkaan tietävän useiden kymmenien eri oluiden makuja ja tyylejä pelkästään nimien perusteella", kertoo BROn vetovastuussa oleva Jani Jernström.
"Päätöksenteosta sekä omien lempimakujen yhdistelystä tehdään ruokailijalle huomattavasti helpompaa", Jani täydentää. BROn henkilökunta mielellään kertoo tuotteista lisää ja auttaa valitsemaan sopivat ruoka- ja juomayhdistelmät. Viinin tai oluen sijaan ruoan kanssa nautittu annoksen makuja täydentävä cocktail ei ole nykyään mitenkään poikkeuksellista.
BROn cocktaileissa käytetään omatekoisia siirappeja. / Cocktailien raaka-aineet ovat houkuttelevasti esillä. / Roddy tarjoilee BROn näkemyksen Moscow Mulesta oikeaoppisesti kuparimukista.
Ravintolan yhteyteen tuli myös Hakaniemen ensimmäinen cocktailbaari. BRO signature cocktailit ovat vodkapohjaisia. Muitakin cocktaileja tietenkin tehdään ja asiakkaan toiveita mielellään kuunnellaan, baarimikot tykkäävät haasteista. Kokeilin mm. Moscow Mule tyyppistä drinkkiä, löytyy listalta nimellä GINGER. Drinkissä käytetty vehnäolut sisälsi hitusen banaanin makua, se mielestäni pilasi drinkin. Myöskään lime tai inkivääri ei tullut tarpeeksi esille cocktailista, osittain ehkä edellämainitusta syystä. Roddy kertoikin huomanneensa tämän epäkohdan ja mahdollista korvaavaa vehnäolutta ollaan mietitty. Myös drinkkilista on kauden raaka-aineiden mukaan vaihtuva.
Huomasin baarin seinällä ihan kohtalaisen rommivalikoiman ja aloin tilailemaan niistä erilaisia cocktaileja. Baaria pyörittänyt Roddy sai tehtävänantona läjän raaka-aineita, jonka jälkeen kerroin drinkin valmistustavan ja lisämaustamisen olevan hänen käsissään. Yksi näistä cocktaileista sisälsi mm. maustettua rommia, inkiväärisiirappia, paljon limemehua, ginger alea sekä jäämurskaa. Cocktail oli herrrrrrkullinen, ottakaa tämä listoille tai edes johonkin tiskin alle muistiin, kiitos. ;)
BRO Signature Cocktailit kustantavat 9 / 13 / 16€. Niissä käytetään tuoreita raaka-aneita sekä BROn siirappeja sekä mehuja, jotka valmistetaan paikan päällä tuoreista marjoista ja hedelmistä. Alkoholittomia cocktaileja eli mocktaileja on tarjolla yleensä aika harvassa. Brossa kaikki signature cocktailit on valittavissa alkoholittomana 9€ hintaan, joka on varmasti monelle tervetullut vaihtoehto!
Ekologisesti kierrätysmateriaaleista valmistetut työasut ovat Touchpointin käsialaa. Champagne de Castellane Brut nautiskellaan ostereiden kanssa. / Leipäkorista löytyy mm. voita lipstikalla sekä naturel. Brossa valmistettu tumma leipä on herkullista
BROn keittiöstä vastaa Joona Paananen. Joonan tiimissä on liuta ravintola-alan ammattilaisilla, jotka ovat kartoittaneet kokemustaan matkailemalla sekä työskentelemällä ympäri maailmaa. Vaikka BROn keittiö määritellään kansainväliseksi, on selkein lähestymiskulma ruokatuotteeseen tuoreet pohjoismaiset raaka-aineet sekä mahdollisuuksien mukaan hyödynnetyt luomu- ja lähiruoat.
Ruokalista koostuu kolmesta osasta. Makuja-menusta, joka sisältää 3 / 4 / 5 ruokalajia hintaan 42 / 54 / 68€. A la carte on sopivan lyhyt, 4-6 vaihtoehtoa per ruokalaji. Näiden lisäksi tarjolla on vielä ravintolan aukioloaikoina voimassa oleva rennosti-lista, jota esimerkiksi hyödynnetään iltapäivisin lounaan ja illallisen välissä. Jos tarkoitus oli tulla pelkästään cocktaileille ja alkaakin hiukoa, voi rennosti -listalta vetäistä naamariin jotain helppoa syötävää.
Fine de Claire -osterit oriental + naturell, viini: Champagne de Castellane Brut. / Alkupala numero kaksi, Punajuuri + vuohenmaito, viini: Black Cottage Sauvignon Blanc.
Ilta lähti rakentumaan cocktaileista baaritiskillä, jonka jälkeen suunnistimme pöytään. Osa seurueesta päätyi valitsemaan erikseen listalta, itse nappasin 5-ruokalajin makuja-menun viineineen. Menun voi ottaa myös kolmella tai neljällä ruokalajilla, jolloin asiakas saa koota makuja-menun sisältä itselleen sopivat annoskokonaisuudet esim. kaksi alku- ja yksi pääruoka tai kaksi pää- ja yksi jälkiruoka -tyylisesti.
Samppanjan siivittelemänä alkuun tarjoiltiin osterit orientalina- sekä naturellena. Oriental (soija, lime, chili, korianteri) ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen, naturelle sen sijaan toimi erinomaisesti!
Seuraavaksi pöytään tuotiin kasvisannos Punajuuri + vuohenmaito. Annoksen suositusviini oli Black Cottage Sauvignon Blanc, joka natsasi kasvisannoksen kanssa erinomaisesti. Soignon-vuohenjuusto sekä koko annos oli erinomainen, poislukien persiljasorbetti, joka liiallisella makeudellaan ei istunut viinin tai annoksen muiden komponenttien kanssa. Tarjoilijahenkilökunta jo ennalta arvasi kommenttini koskien sorbettia, sitä onkin kuulemma jo aikaisemmin viilailtu, näemmä ei tarpeeksi.
Ensimmäinen pääruoka, myskikurpitsaravioli muskottivoikastikkeella oli mahtisuoritus! Raviolit olivat juuri sopivasti al denteksi jätetty sekä annoksen maut olivat selkeät. Kuvittelin ennakkoon punajuuri + vuohenjuustoalkupalan varastavan shown, olinpas väärässä. Tšekkiläinen Cuvée 4 Fantome natsasi annoksen kanssa oikein mahtavasti. Vaikka viinissä on yllättävän paljon jäännössokeria, ainakin tuotekuvauksen perusteella (28,6 g/l), löytyy siitä sopivasti hapokkuutta tasapainottamaan makeutta.
Alsacen alueelta tuleva Arthur Metz Gewürztraminer lupasi hyvää, vaikkakin annoksena oli kananpoikaa, joka on ainakin omaan korvaan tylsähköltä kuulostava annos verrattuna makuja-menun muuhun tarjontaan. Pöytään tuodaan panko-paneroitu kananpoika, papaijasalaatti, maleasialainen vihannescurry -annos. Kana-annoksen valmistusmenetelmässä on otettu vaikutteita KFC:stä, brändi jonka suurin osa varmasti tietää. Annos oli hyvä, mutta ei mitenkään mieleenpainuva, ehkä odotukseni nousivat liian korkealle viinin takia. Annoksessa oli yksi selkeä kompastuskivi, malesialainen vihannescurry hukutti liikaa viinin makuja sekä hapokkuutta.
Suosittelemme muuten myös testaamaan pääruokaa poro + kataja! Annoksen saapuessa pöytään leppäsavun tuoksu on valloittava sekä poro suussa sulavan mureaa!
Illan viimeinen osuus häämöttää. Tilaamme pöytäseurueen kesken jälkkärit niin, että pääsemme maistamaan koko tarjonnan. Oma jälkkäri oli menuun sisältyvä pistaasikakku inkiväärigellatolla. Kakku oli muistaakseni valmistettu ilman kananmunaa tai maitoa. Teoriassa kiva idea, mutta nyt kakku oli niin kova ettei sitä meinannut saada luontevasti lusikalla pilkottua. Inkiväärigellato oli herkullinen, silti hitusen jäin kaipaamaan lisää inkiväärin potkua. Vaikka en ikinä ole ollut portviinin ystävä, sopi Burmester Tawny Port annokseen erinomaisesti.
Kolme muuta pöytään tuotua jälkkäriä aiheuttivat hieman annoskateutta, varsinkin suklaa + aprikoosi, joka vei selkeän voiton ainakin näyttävyydessä. Ternimaito + sitrus -annoksessa oli aivan mahtavat värit. Päärynä + kaneli -annoksen tarte tatin oli maultaan erinomainen, mutta rakenteeltaan hieman liian sitkeää, tämä aiheutti lieviä ongelmia lusikkaa ja haarukkaa käyttäessä.
Uutuusravintola BRO vakuuttaa monipuolisuudellaan sekä cocktailbaarina että ruokaravintolana. Sisustus, musiikin äänenlaatu sekä soittolista muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.
BRO oli kokemuksena erittäin onnistunut vaikka viilattavaakin on. Aikaisempia kirjoituksiani lukeneet ovat jo varmasti huomanneet, etten takerru yksittäisiin raaka-aineisiin, valmistusmenetelmiin tai nyansseihin, ne eivät määrittele illalliseni onnistumisprosenttia. Minulle kokonaisvaltainen kokemus ratkaisee, tähän sisältyy aina huteja sekä onnistumisia. En usko täydellisyyteen, se tarkoittaisi yllätyksettömyyttä sekä estäisi kehittymistä ja uuden oppimista.
Henkilökunta oli silmin nähden innoissaan uudesta ravintolakonseptista sekä rankalla kädellä remontoiduista tiloista. Plussaa siitä, että ainakin osa annoksista esiteltiin kokkien toimesta. Tarjoilun osalta oli pieniä huteja viinien kanssa, osa valkkareista olivat liian lämpimiä vaikka ne pulloa kokeilemalla tuntuivat viileiltä. Epäkohta korjattiin heti maistattamisen yhteydessä laittamalla viinit takaisin jäihin. Kaiken kaikkiaan tarjoilu oli toimivaa, ystävällistä ja mutkatonta, joka sai aikaan tervetulleen sekä rennon olotilan.
Tällä hetkellä BRO tarjoaa illallisen lisäksi aamiaista, arkena lounasta sekä iltapäivisin rennosti-listaa. BRO on auki viikon jokaisena päivänä. Sunnuntaibrunssi lanseerataan kevään aikana sekä kesäksi ravintolan kylkeen tulee pieni terassi.
BRO on mahtava (teko)syy liikkua sillan toiselle puolelle Hakaniemeen. Siirtyminen on helppoa, ratikalla sekä metrolla pääsee aivan viereen. Oikeastaan Kalliosta, Kaisaniemestä tai rautatieasemalta kävelykään ei ole huono vaihtoehto, ainakaan kauniina kesäiltoina.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tallinnan vanha kaupunki on suosittu joulunviettopaikka. Talvi onkin mielestäni ehkä paras ajankohta Tallinnan minilomalle, kunhan on edes hieman lunta. Kesä on muutoin ok, mutta turistien paljous hieman ahdistaa allekirjoittanutta. Talvella saa olla enemmän rauhassa sekä vanhan kaupungin valojen tuottama tunnelma pienillä kaduilla pääsee oikeuksiinsa. Talvellakin on toki turisteja; suomalaisten aalto on Joulun alla, toinen aalto saapuu tammikuun ekalla viikolla ja koostuu pääosin venäläisistä. Tallinnaan on myös helppo liikkua, esimerkiksi Helsingistä Tallinkilla pääsee satamasta satamaan kahdessa tunnissa. Ehkä Tallinna tunnetaankin osittain tästä syystä "Etelä-Helsinkinä".
Vuorokauden mittaisessa Tallinnareissussa keskityttiin tällä kertaa rentoutumiseen pitkän ravintolaillallisen muodossa. Vaihtoehdoksi päätyi Mix Restoran, fuusioravintola joka on ollut vahvasti suomalaisten suosiossa käytännössä heti ravintolan avaamisesta lähtien. Mix löytyy mm. 'the 50 best restaurants of Estonia' -listalta sekä on TableOnlinessakin varustettu aika poikkeuksetta viiden tähden tai vähintään neljän tähden palautteilla.
Mix sijaitsi ennen toisella puolella vanhaa kaupunkia Ruotsin suurlähetystöä vastapäätä. Nykyään Mix majailee kodikkaammin My City Hotellin yhteydessä, jossa se vastaa hotellin aamiaisesta, lounaasta, illallisesta sekä baaritoiminnasta. Mixiä ei kumminkaan tule sekoittaa perinteiseen hotelli-ravintola yhdistelmään. Mix on ennemminkin ravintola hotellin sisällä eikä hotelliravintola. Mixiä pyörittävät ystävykset Maksim Ryndin sekä keittiömestari Vladimir Iljin. Ystävyksillä on historiaa mm. Tallinnan parhaimpiin hotelleihin ränkätystä Schlössle Hotellin ravintolatoiminnan pyörittämisestä.
Samppanjaksi alkuun tuttua ja turvallista Moëtia / Itsetehtyä leipää sekä yrttilevitettä / Keittiön tervedyksenä Ankanmaksapatee & Vadelmachiliä.
Mix tunnetaan herkullisista yllätysmenuista sekä tavastaan fuusioida perinteistä venäläistä sekä ranskalaista keittiötä japanilaisen keittiön kanssa, joka antaa Mixissä piristävän potkun sekä viimeisen silauksen annoksiin.
Luotan Vladimirin ammattitaitoon valitsemalla aina neljän ruokalajin yllätysmenun, kuten tälläkin kerralla. Aperitiiviksi samppanjat (jos ennen ruokailua baarissa maisteltuja herkullisia Moscow Muleja ei lasketa mukaan). Pöytään tarjoillaan kahta talon leipää, herkullista ruisvuokaleipää pähkinöillä, rusinalla sekä luumulla. Vaalea leipä tuntuu olevan vähän väkinäinen lisä, joskin hyvää jos tykkää mussuttaa persoonatonta patonkia. Omista ruokatottumuksista vaalea leipä on poistunut melkein kokonaan.
Keittiön tervehdys on suussa sulavaa ankanmaksapateeta vadelmachilillä. Chili on ennemmin marjaisa sekä raikas kuin poltteleva, se ei tapa ankanmaksan tai samppanjan makua, nerokasta!
Mustekalacarpaccio, rakuunajäätelö, capris sekä vihreä salaatti. / Attems Pinot Grigio 2013 / Kesäkurpitsakeitto kookosmaidolla sekä inkiväärillä, villisikaa ja sinapinsiemeniä.
Attems Pinot Grigio 2013 on aivan täydellinen yhdistelmä ehkä parhaan maistamani carpaccion kera. Mustekalacarpaccio on näyttävä, rakenne suussa sulava sekä maku yhdessä rakuunajäätelön kanssa jotain aivan omaa luokkaansa. Annoksen ainoa huti tuli aavistuksen liian etikkaisesta vihreän salaatin viinietikkakastikkeesta, palaute otettiin lämpimästi vastaan.
Seuraava alkupala yllätti yhtä laajamittaisesti. Kermainen kesäkurpitsakeitto, joka oli tehty kookosmaitopohjaisesti, sekä hitusen inkivääriä. Kuinkas sattuikaan, inkivääri on yhtiä lempiraaka-aineita tällä hetkellä teessä, ruoassa, drinkeissä, melkein missä tahansa. Keittoa oli täydennetty uskomattomalla villisialla sekä sinapinsiemenillä. Carpaccio vai tämä? En millään saa päätöstä aikaiseksi.
Pitkään kypsytettyä Peuraa mustaherukkakastikkeella, perunagratiini, punajuuripyree sekä hippu väkevää sinappia. / Zonin Amarone della Valpolicella 2012.
Normaalisti kallistun kalan sekä muutenkin alkupalojen ystävänä helposti valkkareihin, kuitenkin Zonin Amarone on yksi suosikeistani johon minut on tutustutettu nimenomaan ravintola Mixissä.
Pääruoaksi tarjoiltu tuhti peurannos näyttää ehkä perinteisen tylsältä, jota se ei kumminkaan ole! Pitkään kypsytetty peura on uskomattoman suussa sulavaa, kypsyys ei voisi olla täydellisempää. Mustaherukkakastiketta saa annostella kulhosta mielensä mukaan, se on sopivan marjaisaa sekä kitkerää, oiva pari peuran kera. Lautasella on lisukkeina mm. parsaa, höyrytettyjä kasviksia, punajuuripyreetä sekä lisuke, joka on jäänyt monille varmasti mieleen Mixissä; extraväkevä sinappi, joka on wasabin tyyppistä maultaan mutta vahvempaa. Henkilökunta varottaakin sinapin potkusta, sitä ei tarvitse ottaa haarukalliseen edes maissinjyvän kokoista nokaretta, eikä suositellakaan.
Pyydän lisäkaadon Amaronea, peuraa nautiskelemme varoen, emme halua annoksen loppuvan kesken liian nopeasti.
Limonzello rauhoittamaan vatsaa tauon aikana. / Valkosuklaa-samppanjakreemiä sekä mansikkagazpacho. / Jälkkäriviininä Virolainen Põltsamaa Kuldne 2005 vuosikertomenaviini.
Pieni tauko ennen jälkkäriä. Meno on ollut tuhtia, annetaanpa vatsan hieman asettua. Maksim tuo pöytään yllätyksenä Limoncello sitruunalikööriä joka on ajatuksena hauska joskin niin imelän makeaa kuin voi olla. Kaunis ajatus kaatui nihkeään asiakkaaseen, vaikkakin shotti auttaa hieman vatsaan.
Jälkiruoaksi tarjoillaan viinilasista kauhottava valkosuklaa-samppanjakreemi jonka pohjalla on mansikkagazpachoa. Täydellinen jälkiruoka tähän tilanteeseen. Annoksen koko, maku, makeus, ulkonäkö saa täyden kympin. Jälkiruoan seurana on virolainen, ilmeisen tunnettu, Põltsamaa Kuldne 2005 vuosikertaomenaviini. Makeassa jälkkäriviinissä on viikunan tai kypsän omenan makua sekä jonkun verran happoja tasapainottamaan itse jälkiruokaa.
Loppuun vielä kahvi ja konjakki. Ilta on pulkassa, olo on tuhti sekä askel hakee hieman paikkaa. Voin todeta kaiken menneen odotetusti, ei missään nimessä tylsällä tavalla, nimittäin kaikkien näiden käytikertojeni jälkeen Vladimir pystyy edelleenkin yllättämään positiivisesti. Mix ei ratsasta trendien aallonharjalla eikä haluakaan. Mix on perinteinen, silti asiakkaan makuun ja tyyliin sopeutuva huippuravintola joka ansaitsee tähän asti saamansa hyvän palautteen sekä paikkansa Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon. Japanilainen keittiö on vähiten näkyvä osa Mixin annoksissa, kuitenkin sen tarjoamat makuelämykset ovat juuri täydellinen lisä muuten pääosin perinteisiin ruokiin. Oikeastaan otetaan vähän takaisin väitteitäni keittiöstä, Mix on vaikea luokitella muutamaan yksittäiseen maahan. Vladimir ottaa inspiraatiota kaikkialta, joten Mixissä on makuja muualtakin Aasiasta sekä ympäri Eurooppaa, esimerkiksi Virosta, Espanjasta ja muiltakin Välimeren alueilta. Vladimirin johdolla Mixin keittiö on erittäin muuntautumiskykyinen ja ottaa mielellään syyniin useita perinteisiä valmistusmenetelmiä sekä makuja ja lähestyy niihin epätavanomaisella tyylillään.
Mixistä on jotenkin muodostunut yksi lempiravintoloistani Tallinnassa. En missään nimessä väitä suoralta kädeltä Mixin olevan Tallinnan paras nimittäin toisen aarre on toisen roska sekä toisen roska toisen aarre. Minulle, sekä selkeästi monille muillekin, Mixissä kaikki vaan jotenkin kohtaa. Tunnelma sekä palvelu on riittävän rentoa, vaikka ravintolassa onkin valkoiset pöytäliinat. Ehkä kyse onkin juuri henkilökunnan kyvystä muuntautua asiakkaalle sopivaksi, Mixissä osataan käyttää pelisilmää.
Erikseen haluaisin lisätä Mixin venyvän kaikille, vaikka olisikin kasvissyöjä tai ei söisi mereneläviä. Yksi lähimmistä ystävistäni vieraili taannoin avokkinsa kanssa Mixissä. Toinen ei pysty syömään mitään mereneläviä, toinen oli kasvissyöjä. Vladimirin loihtima yllätysmenu kuitenkin sai heidän vuosipäiväillallisestaan sellaisia kehuja, että mainitsemme toisillemme kyseisestä kokemuksesta puolin ja toisin vielä nykyäänkin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Yksi kiinnostavimmista talven uutuuksista on varmasti Ravintola Grön, onko se sitten uutuuksien parhaimmistoa? Yhdellä sanalla: Kyllä. Sopiiko se kaikille? Ei varmasti. TableOnline testasi Marraskuun lopulla auenneen Grönin tasan viikko avajaisten jälkeen.
Ystävykset Lauri Kähkönen sekä Toni Kostian ovat etsiskelleet kauan sopivaa tilaa toteuttaakseen pitkäaikaisen unelmansa. Koko projektiin meni itse asiassa noin kaksi vuotta ideasta toteuttamiseen. Mikä sitten tekee Grönistä erikoisen? Perusteellinen läpileukkaus illallisesta toivottavasti avaa hieman asiaa. Pähkinänkuoressa voitaisiin sanoa Grönin murtavan perinteisen sesonkiajattelun. Laurin ja Tonin ajattelumallia sekä luovaa säilömistapaa voitaisiin hyvinkin hyödyntää myös arkielämässä. Jos talvet ovat kylmiä ja pitkiä, saattaisi onnenkyynel valua poskea pitkin kesällä poimittuja tuoreen makuisia kotimaisia marjoja ja kasviksia maisteltaessa... oikeastaan tätä vartenhan on Lauri ja Toni. Tätä varten on Grön.
Grönin "yrttiseinä" on vaikuttava / Pekka Rantala, Lauri Kähkönen sekä Toni Kostian käyvät menua sekä viinejä läpi.
Grön on pieni, sopivan pelkistetty, sympaattinen ravintola Albertinkatu 36:ssa. Ravintola sijaitsee virallisesti Kampin alueella. Sijainti onkin erinomainen, juuri sopivan sivussa keskustan valoilta ja pahimmalta hälinältä. Gröniä voisi luennehtia kortteliravintolaksi; sijainti hieman sivussa, tunnelma on erittäin rento, musiikki sopivan chilliä, palvelu ystävällistä muttei tahditonta. Grönissä hyvän fiiliksen on tarkoitus valua keittiöstä tarjoiluhenkilökuntaan ja sitä kautta pöydissä istuville herkuttelijoille sekä sama prosessi toisin päin.
Raskaan työviikon jälkeen suositeltiin Whiskey Souria, punaherukkasiirapilla, by Pekka Rantala / Rapeaa hapanjuurileipää, paahdettuja pellavansiemeniä, voita, sormisuolaa twistillä.
Saavuin vajaan vartin myöhässä ravintolaan jossa ystäväni jo odottelikin. Aikataulutimme ruokailun heti työpäivän päätteeksi jotta pääsisimme rauhassa keskustelemaan, nautiskelemaan ja jottemme häiritsisi liikaa muita asiakkaita valokuvauksellamme. Vastaanotto näiden tyyppien kanssa on aina yhtä lämmintä, paikalle saapuessani Pekka, Lauri sekä Toni huutelevat keittiön suulta jotain, varsinainen huutelun sisältö hukkuu innostukseeni testata Gröniä nyt, heti, äkkiä, mennään jo! Olenhan jo käytännössä kesästä asti odotellutkin tätä hetkeä!
Lähestymiskulmamme ruokailuun oli selkeä, vedetään koko setti niin ettemme tiedä mitä pojat ovat valinneet meille. Grön-Menu + juusto sekä Pekan valitsemat viinit. Varsinaista viinipakettia ei Grönissä ole. Pekka tykkää leikitellä viineillä sekä alati vaihtuvat raaka-aineet (pääasiassa tuoreuden sekä saatavuuden mukaan) aiheuttaa positiivisen haasteen Pekalle viinien valikoimisessa. Ennen kuin aloitamme, haluamme hetkeksi pysähtyä paikoillemme, vaihtaa kuulumiset sekä päivitellä raskasta työviikkoa. Aperitiiviksi otamme meille suositeltua Whiskey Souria Pekan twistillä, nimittäin makeuttamiseen käytetäänkin punaherukkasiirappia a la Grön, täydellistä! Jottemme ala järsimään pöytälevyjä tahi syömään steariinia kynttilästä, tuodaan pikavauhtia pöytään hapanjuureen leivottua Grönin rapeakuorista leipää jonka voi tuunailla itselleen sopivaksi paahdetuilla pellavansiemenillä, voilla sekä sormisuolalla. Meille kerrottiin lyhyesti tarina leivän valmistuksesta, kaikki tapahtuu paikan päällä sekä pitkän kaavan mukaan. Mitään ylimääräistä tässä ei tarvita, yksinkertaisuus on kaunista ja tuunattu leipä täydellistä!
Juran alueelta Champ Divinin Cuvee Pollux Biodynaaminen viini / PERUNATATTARIRIESKAA tattivoilla sekä METSÄSIENISALAATTI, rouskua, kuusenkerkkää, puolukkaa
Juran alueelta tuleva Biodynaaminen Cuvee Pollux. Pekka on rohkea! Perinteiset viininjuojat saattavat jopa hieman pelästyä Pekan röyhkeyttä viinivalinnoissa. Erinomainen viini synnytti keskustelua Pekan, minun sekä ystäväni kesken. Mietiskelimme pitkään mikä tuttu tuoksu mielenkiintoisesta Polluxista tuli mieleen, päädyimme sherryyn, olimme tyytyväisiä itseemme.
Ensimmäinen annos tuodaan eteemme, kaksi lautasta. Hetkonen, onko toinen näistä possunleike? Mitä täällä tapahtuu? Hämärä ravintola hämää silmiämme, kyseessä on aivan uskomattoman houkuttelevan tuoksuinen perunatattaririeska paistettuna tattivoissa. Kulhossa metsäsienisalaatti, rouskulla, kuusenkerkällä sekä raikkailla puolukoilla. Grönin rento tunnelma huokuu myös astioissa ja aterimissa. Mikään aterimissa ei täsmää ja ne valitaan omatoimisesti pöydän reunalla olevasta kulhosta. Esillepano on maltillista, enemmän panostetaan makuihin ja annosten rehelliseen olemukseen. Viininä nautittu Pollux muuntaa itseään aivan tyystin ruoan kanssa, raskas tattivoi sekä raikkaat puolukat tekevät tehtävänsä. Ensimmäinen annos on enemmän kuin osasin odottaa!
Alkaako tästä alamäki? Kannattaako luovuttaa vielä kun on voitolla?
Mosse on pelkästään väriltään jo niin mahtava että sitä voisi ihailla pitkään! Pekka osaa hommansa, siitä ei pääse mihinkään. Biodynaamisesta Mossesta irtoaa makeaa aprikoosin tuoksua. Kaavailin seuraavaksi ruokalajiksi mahdollisesti jotain kalaa. EI! Raakakypsytettyä nautaa, etikoitua hapankermaa, graavattua keltuaista, perunankuoret rapeutettuna (jäivät muuten yli perunatattaririeskasta). Herkulliselta kuulostava annos lattiasta kattoon, kuitenkin graavattu keltuainen vei huomiomme. Toni Kostian tuo meille keittiöstä maisteltavaksi pari nokaretta keltuaista ja kertoi säilöntätekniikoistaan vähän enemmän. Keltuainen muistutti rakenteeltaan hieman kovettunutta marmeladia. Hetkeäkään ei ole ollut sellainen fiilis etteivätkö sällit tietäisi mistä puhuvat ja tähänastinen ruokailukokemus tukee vahvasti mielikuvaa.
Tämä ns. nautatartar oli erinomainen! Etikoitu hapankerma antoi mukavan imelän maun naudan kyytipojaksi. Naudan alle piiloon jääneet perunankuoret olivat parempia kuin yhdetkään maistamani sipsit tai ranskalaiset.
Pääruoaksi MAA-ARTISOKKAA, pikkelöityä vihreää mansikkaa, hopeasipulia, valkosipulin kukinnon versoa, siianmätiä, "redusoitua" kermaa, tattikreemiä pohjalla / Biodynaaminen Trauben, Liebe und Zeit Rosé Karmin Nro 4
Pääruoaksi meille tuodaan kasvispainotteinen kala-annos.. tai siis oikeastaan kasvisannos siianmädillä. Erittäin positiivinen yllätys. Kaikki tässä annoksessa on herkkua! Maa-artisokka sekä kermat tekee annoksesta yllättävät täyttävän. Rakastan siianmätiä ja kerrankin sitä on ravintola-annoksessa reilusti! Vihreä mansikka oli mahtava uusi tuttavuus. Sällien mukaan mansikka on muutaman päivän periaatteessa kypsä, vihreän värinen ja maultaan jopa hieman sitruksinen ennen kuin se muuttuu mehevän punaiseksi. Valkosipulin kukinnon verso sekä hopeasipuli tuovat mukavan kitkerän maun annokseen. Viininä nautittu Karmin nro 4 on herkullinen biodynaaminen rose, ei mikään tylsä perinteinen raikas terassirose. Tästä tuli yksi illallisen suosikeistani ja haluaisinkin törmätä tähän tulevaisuudessa uudestaankin.
Nyt alkaa vähän tökkimään. Rehtien annoksien varjopuoli on luonnollisesti täyteen tuleminen. Grönissä ei tarvitse vetää koko menua lähteäkseen kylläisenä pois. Ehkä hitaampi tahti olisi ollut paikallaan.
Grande Maison Cuvee du Chateau, Monbazillac. / Extraruokalaji SINIHOMEJUUSTOA, hapanjuurinäkkileipää, päärynähilloa ja hunajaa
Grande Maisonin Monbazillac on vanha tuttavuus, nyt siis vuorossa juustot. Erittäin hedelmäistä viiniä on mukava siemailla ennen annoksen saapumista.
Extraruokalajina toimii laktoositon sinihomejuusto Ahlmanin tilalta. Hillo on grillatuista päärynöistä. Kylkeen vielä suurikokoinen pala näkkäriä auringonkukansiemenillä sekä kehäkukkahunajalla. Näkkäri on mahtavaa mutta herkullista hunajaa on ehkä aavistuksen liikaa. Ahlmanin sinihomejuusto yhtäaikaisesti uskomattoman päärynähillon ja viinisiemauksen kanssa rauhoittaa vatsaa sekä saattaa leveän hymyn kasvoille. Tämä tuli tarpeeseen.
Itse ruokailun viimeinen vaihe on tuloillaan. Hieman jännittää koska en ole perso makealle, useimmiten jätän jälkkärit kokonaan väliin.
melkein kaksi litrainen Heiwa Shuzo - Tsuru-ume Suppai! / SYYSOMENAA, omenasorbettia, valkosuklaata ja omenaviinietikkakinuskia.
Pekka astelee pöydän luokse naurettavan kokoisen viinipullon kanssa joka sisältää oranssia nestettä! Kyseessä on Koben alueelta tuleva luumuviini tsuru-ume suppai. Suppai tarkoittaa hapanta. Tämä on toinen viini joka pitää laittaa korvan taakse.
Varsinaiseksi jälkiruoaksi tarjoillaan omenasorbee, paahdettua syysomenaa, suolaheinän siemeniä, männynkerkkää sekä valkosuklaakreemiä. Annos viimeistellään pöydässä Laurin toimesta omenaviinietikkakinuksilla, joka on sopivan juoksevaa eikä liian makeaa. Valkosuklaakreemi on herkullista, omaan makuun sitä on hitusen liikaa. Omenasorbee on juuri sitä mitä jälkiruokaan toivoinkin! En usko että näin täydellä vatsalla osaan arvostaa annosta tarpeeksi, joka tapauksessa erinomainen suoritus varsinkin luumuviinin kanssa!
Barista Arda kaataa Etiopialaista käsinsuodatettua kahvia / Lauri kuljettaa rikkomaani tuolia takahuoneeseen, Toni kiittelee ja hyvästelee poistuvaa asiakasta, Pekan vauhtia kukaan ei voi pysäyttää.
Ennen poistumista vielä kahvi ja leivos. Käsinsuodatus on muuten tarkkaa puuhaa, sitä oli ilo seurailla vierestä vaikka en kahvista juuri mitään tiedä. Etiopialainen kahvi on sitruunainen sekä luonnostaan hieman mausteinen. Kahvi on erittäin samettinen, maidolla tätä emme missään nimessä halunneet pilata. Kakkukahvi oli kahvikakku. Kakku oli tehty suodatetuista kahvipuruista siirapilla höystettynä. Turha heittää mitään roskiin!
Grön on täyttävämpi kuin osasin odottaa, pojat eivät pelleile kun kertovat vannoutumistaan rehellisen ruokailukokemuksen nimeen. Tästä on todisteena ruokailun loppupuolella takamukseni hajoittama tuoli, ehtiväthän ne noin viikon olla käytössä! Lauri käy noutamassa tuolin pois salista, naureskelemme tilanteelle. Salin ainoa miinuspuoli on sen ahtaus, akustiikka on ok. Ravintolassa on 24 asiakaspaikkaa, kaikki pöydät ovat irtopöytiä ja tuolit kohtalaisen leveitä. Salin ollessa täynnä elämää on vessaan kulkeminen hieman työlästä varsinkin jos vetää Pekan koko viinisetin. Viinikappi löytyy muuten vessasta, kaappi on valitettavasti lukossa.
Vaikka Pekalla ja keittiöllä on mukavasti aikaa jutella ja avata vähän annoksia pintaa syvemmältä, tuntuu tahti ehkä vähän turhan tiiviiltä. Annokset ja viinit ovat mielenkiintoisia ja herkullisia, niitä tekisi mieli maistella kaikessa rauhassa, nyt seuraava annos alkaa valimistumaan keittiöstä liian sopivasti edellisen annoksen loppumiseen. Myönnettäköön, kello viideltä aloitettu ruokailu vaikuttaa tähän huomattavasti, ilta ei ole vielä kiireinen ja keittiössä haetaan tahtia illan kiireisintä hetkeä varten. Seuraavan ruokailuni Grönissä aion aikatauluttaa loppuillalle jotta näen salin hälinää enemmän ja pääsen sällien kanssa juttelemaan mahdollisesti vielä serviisin jälkeisiä fiiliksiä.
Hintataso on maltillinen ravintolan tasoon nähden. 4-ruokalajia (kaksi alku-, yksi pää- sekä jälkiruoka) kustantaa 49€ jota voi nokittaa extraruokalajilla, eli juustolla, kuuden euron lisähintaan. Annoksia voi tilata myös erikseen. Alkuruoat kustantaa 10-12€, pää 20-24€, jälkkäri 10-12€. Viinipaketin puutos saattaa hieman jännittää hintojen puolesta, siitä ei kannata kantaa huolta. Pekka mielellään kertoo viineistä enemmän sekä maistattaa viinit pöydässä ja tarpeen mukaan vaihtaa viinin lennosta asiakkaan toiveiden mukaisesti. Toisaalta Pekan rohkeus, tai oikeastaan röyhkeys, viinien kanssa saattaa pelotella kokeiluhalutonta viininjuojaa. Pekan valitsemissa biodynaamisissa viineissä makua ei ole korjattu tai hienosteltu mitenkään. Lisäaineettomissa viineissä on maakellarin ja jopa lannan tuoksu. Grönin viinien tuoksut, värit sekä maut aiheuttavat pöydässä positiivista hälinää, maistelua, mietiskelyä sekä loputonta haistelua. Pekka innostaa esimerkillään biodynaamisiin viineihin tutustumiseen.
Keittiössä on hyvä fiilis! / Grönin julkisivu on melkein pelkkää ikkunaa ja muutenkin sopivan pelkistetty / "Yrttiseinästä" löytyy vaikka mitä mielenkiintoisuuksia.
Grön on monille, kuten minulle, unelmien täyttymys. Ei valkoisia pöytäliinoja, rehdit ja selkeät annokset, uskomaton palvelu, ravintolan sijainti sekä sisusta ovat kaikkea mitä toivoinkin virtuoosiystävyksiltä. Ravintola tuntuu ja näyttää Tonin ja Laurin tyyliseltä kaikilla sen osa-alueilla.
- Kimi / TableOnline.fi
P.S. pahoitteluni mahdollisesti maailman pisimmästä ravintolablogikirjoituksesta, en millään malttanut jättää mitään pois.
Annokset & viinit:
VILLI- Suolasäilöttyjä metsäsieniä, tattivoita ja fermentoitua tattaririeskaa
VIINI Champ Divin Cuvee Pollux
LIHA- Raakakypsennettyä nautaa, graavattua keltuaista ja etikoitua hapankermaa
VIINI Anjou Blanc Rene Mosse 2013
KALA- Grillattua maa-artisokkaa, hopeasipulia, sienikermaa ja reilusti mätiä
VIINI Trauben, Liebe und Zeit Rosé Karmin Nro 4
EXTRA Sinihomejuustoa, hapanjuurinäkkileipää, päärynähilloa ja hunajaa
VIINI Grande Maison Cuvee du Chateau, Monbazillac
KASVI- Syysomenaa, omenasorbettia, valkosuklaata ja omenaviinietikkakinuskia
VIINI Heiwa Shuzo - Tsuru-ume Suppai
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
La Maison on uusi Helsinkiläinen huippuravintola Eirassa, jonka keulahahmona toimii pitkän linjan ravintoloitsija Mari Kärkkäinen, joka on tuttu kasvo mm. Carelia, KuuKuu, Kuu -ravintoloista sekä ravintoloitsijana edesmenneestä La Petite Maisonista, jonka tiloissa toimii nykyään Chef & Sommelier, Michelin-tähdellä varustettu Eiran kortteliravintoloiden helmi. TableOnlinessa olemme ehtineet testaamaan La Maisonia jo useampaan kertaan ja nyt viimeisimpänä kertana, keskiviikkona 28.10., ravintolassa oli uudet kujeet.
Pauli, Kimi, Mari sekä Toni romanttisessa loossissa.
Otsikossa mainitulla uudella alulla viitataan uuteen keittiömestariin, Pauli Novitskyyn, joka on kartuttanut kokemustaan mm. Fishmarketissa ja on nyt La Maisonissa myös osakkaana. Pauli onkin uudistanut ravintolan ruokalistan hieman omannäköisekseen silti noudattaen La Maisonin rentoa linjaa. Salin viihtyvyydestä Marin lisäksi huolehtii nuori, mutta jo paljon kokenut kokkitaustainen sommelier Toni Aikasalo. Mari on silmin nähden innoissaan uudistuksista, sällit nimittäin jakavat Marin kanssa filosofian ravintolan pyörittämisestä: Hauskaa tulee olla, ruoan sekä viinien tulee herättää tunteita mutta turha jäykistely jätetään ulko-oven kylmemmälle puolelle. La Maisonissa vastaanotto on lämmintä, huoleet ja murheet unohtuvat kun illallinen alkaa.
Mari esittelemässä aperitiivinä tarjoiltua Robert & Bernard Plageoles Mauzac Nature 2014.
Testasimme Marin, Paulin ja Tonin yhdessä valitseman 5-ruokalajin menun sekä suositusviinit. Pian Alkumaljojen jälkeen pöytään tuotiin herkullisia La Maisonin omia leipiä. Erityishuomiona mainittakoon, että yksi seurueesta ei juo alkoholia, joka otettiinkin La Maisonissa erinomaisesti huomioon Val de Francen kuplivalla luomumehulla! Asiakkaat alkavat vaatia muutakin kuin limuja ja vettä alkoholin tilalle. Nykyään onkin mukava huomata laadukkaita kuplivia mehuja, alkoholittomia oluita ja muita juomia joiden tarkoitus ei ole vain kostuttaa suuta, vaan täydentää annoksia kokonaisuutena.
Château de la Selve, Saint Régis 2014 - PIKKUKALAA JA KAVIAARIA - ”muikkua, kaviaaria, paahdettua paprikaa ja briossia”
Pikkukalaa ja kaviaaria pariutettuna erinomaisen, entuudestaan täysin tuntemattoman, raikkaan Saint Regiksen kanssa. Annos ei ollut pelkästään näyttävä, vaan upposi koko pöytäseurueelle mainiosti. Itse väittäisin annoksen olevan illan paras tai vähintään jaetulla toisella sijalla. Suurin osa pöytäseurueesta varmaan torppaisi tämän vannomalla pääruoan nimeen.
Riesling Rosenberg 2012, André Stentz. LAVARET JA FOIE - ”siikaa, ankanmaksaa, omenaa ja macadamiaa”
JES! Mietin pitkään mistä tämä herkullinen Riesling oli tuttu, sitten se välähti... La Maisonista! Pari kuukautta takaperin nautin La Maisonissa 14-ruokalajin illallisen ennen muutosta, josta löytyy kuva-albumi sekä pieni kertomus TableOnline.fi:n Facebookissa. Rieslingiä tuli siemailtua ja tutkittua koko pöytäseurueen kesken ennen annoksen saapumista niin hartaasti, että uusi kaato oli tarpeen. Siika oli suussa sulavaa sekä ankan maksa ihan ok, mutta omaan makuun ehkä hivenen liian tuhti ja rasvainen, maksan maku pääsi oikeuksiinsa vain muutamassa suupalassa. Toisin sanoen: siikaa enemmän, ankanmaksaa maltillisemmin.
Gamay Sans Tralala 2014. ANJOY-KYYHKYÄ - ”tryffelillä täytettyä kyyhkyä, tummaa kyyhkylientä, rakuunaa, huhtasientä ja porkkanaa”
Taas tuttu viini La Maisonista! Sans Tralala tarkoittaa suurin piirtein "Ota Rennosti". Leikittelevä viini kielii itsestään jo etiketissä. Väri on aivan mahtava (joka toivottavasti tulee kuvasta edes hieman esille), viinin tutkiskelussa vierähtikin pöytäseurueella tovin sekä mielestämme oli hyvä pari kyyhkyn kanssa. Kyyhky itsessään oli annoksena huippu! Kuten aiemmin mainittu, moni pöytäseurueesta varmasti torppaisi mielipiteeni ja laittaisi kyyhkyn illan ykkösannokseksi, enkä hirveästi voi väittää vastaan. Kyyhky tuotiin pöytään pienessä kulhossa, jonka Toni viimeisteli vielä pöydässä tummalla kyyhkyliemellä. Paahdettu porkkana ansaitsee myös erityismaininnan.
SUNNUNTAIN JA MAANANTAIN VÄLISENÄ YÖNÄ - ”konjakkia, limeä ja inkivääriä”
Suun puhdistajalla sekä samalla ensimmäisellä jälkiruoalla oli enemmän kuin osuva nimi. Mari kertoikin meille että idea annokseen oli tullut Paulille sunnuntai-maanantai välisenä yönä, toisin sanoen ravintola-ammattilaisten viikonloppuna :) Saimme arvuutella mitä annoksessa oli, veikkauksia sateli ginistä roommiin sekä viskiin. Myöhemmin paljastettiin annoksessa olevan Paulin lempijuotavaa, alkoholia, eikun konjakkia. Tämä raikas annos oli aivan nappiosuma muutaman tuhdin annoksen perään ja kieltämättä enemmän omaan mieleen kuin seuraavaksi tarjoiltu varsinainen jälkiruoka.
Grande Maison Cuvee du Chateau, Monbazillac. VALKOISTA- JA TUMMAA SUKLAATA - ”maito-, valko- ja tummaasuklaata, mustaherukkaa ja jogurttia”
Erittäin hedelmäinen sekä tuhti viini jälkiruoan kanssa, olematta kumminkinkaan liian makea. Jälkiruokana suklaata, suklaata sekä suklaata. Mukana tasapainottamassa herukka sekä jogurtti, joista varsinkin herukka tervetullut lisä makean suklaan kylkeen. Kuka tahansa allekirjoittaneen ravintolakäyntejä lueskelleena tietää, että nyt on se hetki kun heittäydyn puolueelliseksi ja kerron kuinka jälkiruoat ja muutenkin makea eivät sovi minulle. Tällä kertaa kuitenkaan jälkiruoka ei ollut liian makea, joskin annos oli omaan makuun aika kookas. Suklaata sekä jälkkäreitä rakastavat henkilöt varmaan antaisivat avokämmentä näistä ajatuksista, otan sen riskin. Joka tapauksessa mahtava päätös illalle ja upeaa nähdä La Maisonin uudistuksien toimivan. Mikä onkaan parempi palkinto raskaan illan päätteeksi ravintolan henkilökunnalle kuin hymyssä suin ja haikein mielin ravintolasta poistuvat asiakkaat, ja niitä oli myöskin tänä iltana paljon.
Vasemmalla keittiömestari Pauli Novitsky esittelemässä jälkiruokaa. Oikealla aina hymyilevä ravintoloitsija Mari Kärkkäinen sekä sommelier Toni Aikasalo.
Marin kysellessä minulta ruokailun jälkeen miten tämä kerta meni verrattuna edelliseen vierailuun, jouduin vastaamaan rehellisesti olevan epäreilua verrata kahden kuukauden takaista vierailua tähän iltaan. Edellisellä kerralla olin kaksin viettämässä 14-ruokalajin noin viiden tunnin illallisen... tai siis kokemuksen! Nyt seurue oli isompi ja ruokalajeja vähemmän. Molempi parempi, vaikka edellisellä kerralla La Maison pääsi paremmin näyttämään osaamisensa minun niin rakastamien alkuruokien ja pikkunaposteltavien parissa.
TableOnline.fi suosittelee La Maisonia varauksetta, joka on ehdottomasti ydinkeskustasta Eiraan siirtymisen arvoista. Pienehkö La Maison on juuri oikeanlainen ravintola romanttisen tai muuten rauhallisen, lyhyen- tai pitkän kaavan, illallisen viettoon. Täällä pääsee hetkeksi karkuun keskustan pahinta hälinää ja viekin kielen sekä fiilikset perinteisen Ranskalaisen keittiön saloihin modernilla otteella. La Maisonissa voisikin kuvitella olevansa jossain trendikkäässä pienessä Ranskalaisessa maalaiskylässä.
Hintataso on kohtuullinen sekä annosten koko sopiva. Täältä ei todellakaan lähdetä nälkäisenä pihalle, eikä toisaalta myöskään pyörien. 3-ruokalajia kustantaa 42€ ja 5-ruokalajia maltilliset 55€. Varsinaista viinipakettia ei ole, asiakkaan toiveita kysellään aktiivisesti sekä rautaiset ammattilaiset osaavat käyttää pelisilmää. Marin mukaan La Maisonissa myös pyritään siihen että viinit ovat kohtuuhintaisia ja ettei niitä löytyisi kaikkialta. Edellisellä 14-ruokalajin vierailulla viineillä päästiin leikkimään hieman enemmän. Toisaalta ilokseni huomasin viinikaapeista sekä hyllyiltä löytyvän ainakin suurin osa myös edellisen vierailun huippuviineistä.
Ensi kertaan La Maison, Mari, Pauli sekä Toni! Uskallan sanoa näin koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, eikä myöskään viimeinen!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
