TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ravintola.
Clarion-hotellien yhteyteen Helsinkiin sekä Vantaalle avautuneet Marcus Samuelssonin suunnittelemat Kitchen & Table -ravintolat herättivät jo ennen avajaisia paljon kiinnostusta – ja avaamisen jälkeen paljon loppuunvarattuja iltoja – joten myös TableOnline lähti katsastamaan mistä ravintoloissa mahtaa olla kyse.
Talon kekseliäitä cocktaileja
Ravintolatila Jätkäsaaren Kitchen & Table Helsingissä on sisustettu skandinaavisen pelkistetysti, jolla on saatu avara tila kauniin kutsuvaksi. Onpa sisustuksen sekaan ripoteltu myös humoristisia elementtejä ja hauskoja ideoita. Ravintolan ikkunoista avautuvat maisemat ovat Jätkäsaaressa maininnan arvoiset ja niihin pääsee tutustumaan tarkemmin myös hotellin yläkerran cocktailbaarissa.
Hot Doggi Dog ja Fried Chicken Bites
Alakerrassa sijaitsevaan ravintolaan mahtuu kerralla useita seurueita, osaa pöydistä tosin varataan hotellin asiakkaille. Ruokalista on suuri, niin annosten lukumäärän, kuin fyysisen kokonsakin puolesta ja makukirjoa on valittavana ravintolan idean mukaisesti paikallisten pientuottajien tuotteista aina New Yorkin kaduille saakka. Snackseista ja alkuruoista kokoamassamme alkupalavalikoimassa ravintolan ideana toimiva ”Harlem kohtaa Helsingin” avautuu lisää. Snack-kokoisista annoksista valikoidussa Fried Chicken Bitesissä (8€) kana on rapea, mutta siinä on silti mukavasti rasvaa. Ohessa tarjoiltu salsa on ihanan tuoretta ja majoneesi sen kaverina mukavan mietoa. Hauskasti nimetyn Hot Doggi Dog -hodarin (6,50€) makkaran tulisuutta taittaa erinomaisesti katkarapusalaatti, joka on mehevä sekä yllättävä lisä. Yrtit raikastavat annosta sopivasti ja erikoisplussa täytyy antaa hodarin sämpylästä, joka on kivan rapea, eikä liian pulla. Alkuruokien puolelta valittu The Tartar (12€) on yllättävä, jopa erikoinen, mutta myös erinomainen. Itse liha on hyvää ja lisäkkeinä olevista wasabista ja inkivääristä johtuen annoksesta välittyy sushimaisuus, joka toimii! Annoksessa on myös melkoinen kasa perunalettuja, jotka ovat kuin toisesta maailmasta, joka taas muistuttaa ravintolan ydinajatuksesta. Perunaletut ja tartar ovat kokonaisuutena raskas, mutta maut toimivat hyvin yhteen. Suolaa annoksessa on riittävästi ja kiitos wasabin ja inkiväärin siinä on paljon muitakin makuja. Paistinpannulta tarjoiltu tartar on leikkisä ja hieno idea!
Tartar inkiväärillä ja wasabilla
Alkuruokien kanssa meille tarjoillaan lasit kuohuvaa, mutta myös ravintolan cocktailit olisivat olleet ehdottomasti suosittelemisen arvoisia. Pääruokia valitessa pääsemme tutustumaan myös näihin talon kekseliäisiin juomiin. Hauskasta cocktail-listasta valittu Jackie Brown on rehevä, mausteinen, jopa uskalias ja se maistuu itsetehdyltä. Kaveriinsa verrattuna mieto Paloma on aivan erilaisesta makumaailmasta ja on jopa aika laimea juoma. Cocktail-valikoima ravintolassa on hyvä se sisältää sekä klassikoita että ihan uusia, ravintolan omia juttuja. Mummonkurkkuja sisältävää drinkkiä olisi kannattanut ehdottomasti suositella jo heti alkuun, se olisi toiminut hyvin ruokahalunherättäjänä.
KT Kimchi Burger on yksi ravintolan suosituimmista annoksista, syystäkin
Kitchen & Tablen suosituimpiin annoksiin kuuluvassa KT Kimchi Burgerissa (18€) liha on mehevää ja miedosti maustettua. Hampurilaisen välissä olevassa kimchissä taas on paljonkin potkua ja se tekee hampurilaisesta mehevän ja erilaisen. Burgerin kanssa tarjoiltujen ranskalaisten maustamiseen on käytetty tulista mausteseosta, kivan poikkeuksellista.
Butcher’s & Gardner’s flank steak
Butcher’s & Gardner’s -annoksen (27€) kylki näyttää kauniille ja hyvin kypsyneelle ja se onkin myös erinomaisen makuista. Tomatillo- ja jalapeno-salsa on hauska ja erilainen lisäke. Annoksen toiseksi lisäkkeeksi saa valita ranskalaiset tai salaatin, joista sivusalaatti yllättää positiivisesti. Se on ihanan raikas ja rapea, juuri sellainen salaatti, joka kannattaa kattaa tähän annokseen. Viiniksi suositeltu Fog Head Pinot Noir sopii lihaisiin pääruokiin mainiosti.
Italian neighbor Helsingin Meijeriliikkeen jugurtilla
Italian Neighbor -jugurttipannacottajälkiruoassa (10€) on kaikki kohdallaan. Tyrni tuo annokseen pirskahtelevaa raikkautta ja lakritsista leviää suuhun ihanan hento mutta täyteläinen jälkimaku. Annoksessa on lisänä hunajakennoa, joka toimii aina. Pekaanipähkinäannos (10€) on pähkinäisen runsas ja täyteläisen tahmea, jota yrtit raikastavat. Vaikkei muissakaan eteen kannetuissa annoksissa ole valittamista, ovat jälkiruoat ehdottomasti illallisen parasta antia. Jälkiruokaviineiksi suositellut italialainen vaaleampi Hekate Passito sekä Dow’s Nirvana portviini sopivat annoksiin pisteeksi iin päälle.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Stockan kulman pienessä liiketilassa on ennättänyt olla vuosien saatossa vaikka ja mitä. Nyt tila on kokenut todellisen muodon- ja tunnelmanmuutoksen AKA Oriental GastroBarin avattua ovensa.
AKAn miljöö on runsas, värikäs ja rehevä. Sisustusta on paljon, siinä on käytetty värejä ja se on hauska. Aina kun pään kääntää, löytää jotain uutta ihmeteltävää. Ravintolan ulkonäkö ja sen tarjoama ruoka kulkevat kivasti käsikädessä, molempien ollessa rentoja, omanlaisia ja yllättäviä. Haastavaan tilaan on saatu sovitettua mukava määrä pöytiä, eikä tila silti ole ahdas. Pöydät ovat baarimaisia ja ne kutsuvat lounaalle tai afterworkille hyvien cocktailien luo. Samallahan voi aina napostella paikan kehuttuja oriental tapaksia, joita meillekin kannetaan pöytään runsain mitoin.
AKAn kuuluja cocktaileja
Alkuruoan kanssa nautimme viineinä punaista Italiasta ja valkoista Itävallasta. Bruniton punainen on Toscanan alueelle tyypillisten rypäleiden sangiovesen ja merlotin sekoitus ja Loisin tuottama valkoviini on tehty puolestaan Itävallan kenties tunnetuimmasta rypälelajikkeesta, Gruner Veltlinerista. Viinit sopivat ruokiin ja ne ovat turvallisia valintoja joka makuun. Drinkit ovat kuitenkin se AKA Oriental GastroBarin juttu. Ne sopivat niin aperitiiviksi, ruokien kanssa kuin ruoan jälkeenkin nautittaviksi. Cocktail-valikoima on laaja, hauska ja erilainen. Niiden nimeämisessä on käytetty luovuutta ja osan pääsee jopa sekoittamaan itse!
Kattaus alkuruokia ja pikkunaposteltavaa
Alkuun tarjoilluista oriental tapaksista ei löydy moitteen sijaa. Annokset ovat hauskoja ja keskenään sopivan erilaisia, mutta silti kuin samasta sarjasta. Pieniä annoksia jaksaa ja haluaa syödä useamman. Siihen annosten hintakin on aivan kohdallaan. Smoky (4€) on pehmeän sämpylän välissä tarjoiltua savulohta ja retikkaa, joita maustaa sriracha, pikkelöity inkivääri ja minttu. Smoky on täynnä hyviä, tulisia ja savuisia makuja, joita inkivääri vielä korostaa. On hienoa, että suosituissa bun-annoksissa on tarjoilla välillä muutakin kuin possua.
– Vaikkei possuversiossakaan mitään vikaa ole! Bum Shaka Akassa sämpylän välissä on possunkylkeä, hosinkastiketta, srirachaa, kurkkua ja korianteria. Possu on mehevää, liha kypsää ja kaikessa on paljon makua ja tulisuutta. Ihanan pehmeä kokonaisuus! TableOnlinen Instagramista pääsee vilkaisemaan mille Smoky näytti.
Dumplings, nam!
Tuumaamme seuralaiseni kanssa, että Dumplingsit (7€) ovat varmasti yhdet parhaista koskaan syömistämme. Ne eivät ole liian rasvaisia ja kahden eri koon ja maun sekoittaminen on hauska idea.
Lehtikaalia ja lohta sisältävä annos (8€) on mausteinen ja aasialaishenkinen. Lohessa on kuitenkin myös paljon savun makua, joka tekee annoksesta kivan erilaisen; aasia kohtaa juhannuksen. Paahdetusta porkkanasta ja hyvin maustetusta tofusta koottu salaattimainen lautasellinen (6€) taas on tyyliltään aiemmista tapaksista poikkeavampi annos, johon idut tuovat kivan rapean lisän. Myös mozzarella-annos (mozzarellaa, wasabihunajaa, yrttejä ja edamamepapuja 7€), poikkeaa tulisemmista vaihtoehdoista. Se on raikas, erilainen ja kevyt, eikä läheskään niin mausteinen kuin muut annokset. Alkuruokien aikana ravintolan idea vahvistuu; ruokien kulmakivenä ovat mausteet ja tulisuus. Listalla ja lautasella on paljon kaikkea, kuten ravintolan seinilläkin.
Ramen-nuudelikulho possulla
Ennen pääruokia valkoviini vaihdetaan ranskalaiseen Arthur Metzin Rieslingiin, joka on raikkaudessaan oikein hyvä valinta. Pääruokakokoisemmat annokset, ”isommat”, on hauskasti nimetty. Nimestään huolimatta ne ovat ihan maltillisen kokoisia, mutta kyllä niissä syömistä riittää. Erityisesti lihassa ei ole näissä annoksissa säästelty. Kanansiipiä, coleslawta ja maapähkinöitä sisältävä annos (14€) on ilahduttavan pelkistetty, konstailematon ja se pitää syödä sormin. Annoksen coleslaw on huippuhyvää, mehevää ja rasvaisen oloista, mutta siinä on kuitenkin ripaus raikkautta. Siivet ovat tulisia, coleslaw taittaa hyvin niiden makua ja tekee annoksesta kokonaisuudessaan mukavan miedohkon. Pähkinät ovat kiva rapeutta tuova lisä. Ramen-kulhossa (16€) on nuudelia ja possua, jotka tarjoillaan runsailla sesonginmukaisilla lisäkkeillä. Annoksessa on paljon kaikkea ja se on omiaan mausteiden, erityisesti chilin ja korianterin ystäville.
Sticky fingers kanansiipiä
Jälkiruokia tarjolla on vain yksi, mutta se ei haittaa, suklaa toimii aina. Rikotun suklaakakun (7€) marinoitu ananas yllättää, se on aika kovaa eikä kovin makea. Suklaa taas on makeaa ja ihanan pehmeää. Yrttisyys tuo suklaaseen kivaa twistiä ja sitoo jälkiruoan muihin tarjolla oleviin annoksiin. Juomalistan Irish coffee with a twist toimii jälkkärin kanssa mainiosti.
Rikottu suklaakakku ja marinoitua ananasta
AKA Oriental GastroBar on ravintola jota on hankala kuvailla. Se on jo paikan itsensä (ja cocktailien!) takia parempi käydä kokemassa. Ravintolan yläpuolelle avautuu pian samojen ravintoloitsijoiden toinen taidonnäyte, sitä odotellessa!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Pacific7 on Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva ravintolakokonaisuus. Baarin puolella rentoa menoa ylläpitää vaihtuva tarjonta live-musiikkia ja urheilua isoilta screeneiltä. Päivisin rauhallisessa ja tilavassa ravintolassa tarjoillaan noutopöytälounas ja lounasajan ulkopuolella listalta löytyy mainio kattaus runsaita annoksia, joissa vilahtelee erilaisia etnisiä makuja. Ruokalista on napakan tiivis, mutta valinnanvaikeus iskee silti. Haluamme kaikkea!
Palvelu ravintolassa on erinomaisen huomaavaista, mutta silti rentoa. Meille annetaan hyvin aikaa tutustua listaan ja siihen kehotetaan paneutumaan rauhassa Ron de Jeremyn kanssa. Pacific7:n erikoisuuksia on drinkeissä käytettävät Ron de Jeremyn ginit ja rommit. Ginipohjainen drinkki tarjoillaan kalamaljaa muistuttavasta lasista ja sekaan lisätään tonic-vettä, rosépippuria, kanelia sekä appelsiininkuorta. Joulukausi maistuu myös toisessa juomassa, johon Ron de Jeremyn 15-vuotias XO-rommi saa seurakseen glögiä, karpalomehua, sitruunaa ja limeä. Juomavalikoima on muutenkin oikein mainio, erikoisoluina hanasta suositellaan lakritsa-portteria tai vehnäolutta, jotka ovat molemmat suomalaisia.
Ruokalistasta on vaikea valita mieleisiä ja päätämme syödä vähän kaikkea. Alkuun pyydämme kokoamaan annoksen listan snacks & sides -osiosta. Pöytään kannetaan rapeita perunankuorista tehtyjä sipsejä, pikkelöityjä kauden kasviksia, rapeaksi paistettua kukkakaalia sekä steam buneja. Bunit maksavat 8€ ja muut sivusyömiset hyvin maltillisesti 3,5€ kappale. Koska naposteluun tarkoitetut sormisyötävät eivät ole annoksina erityisen isoja, otamme alkuun myös keittiöstä suositellun Kingi beeffi -salaatin (15€). Salaattikaan ei ole suurensuuri ja se toimiikin parhaiten juuri snacks & sides -annosten rinnalla tai pieneen nälkään. Ruokaisuutta annokseen tuo pohjalta löytyvä perunasalaatti. Annos on kaunis ja kesäisen keveä, jopa raikas, vaikka liha onkin nimensä mukaisesti annoksen kingi. Myös salaatissa on käytetty hyväksi pikkelöityjä kasviksia, joissa on mukavan miedosti makua. Etikka ei hallitse liikaa vaan kasvikset ovat peräti hieman makeita.
Kingi beeffi -salaatti pieneen nälkään
Pienistä sormisyötävistä koottu annos näyttää turmiollisen houkuttelevalle ja ulkonäön lisäksi myös maussa on kaikki kohdillaan. Perunankuoret ja kukkakaalit ovat pelkistetyn yksinkertaisia ja niiden kanssa tarjoiltavat lisukkeet toimivat hyvin; tahini on sopivan mieto ja sen pähkinäisyys on kukkakaalille mainio makupari. Perunankuoria on kiva dipata aioliin sekä korianterimajoneesiin, jossa korianteri tulee esiin mukavan mietona. Ja ne Steam Bunit! Useita höyrytettyjä possusämpylöitä elämänsä aikana syönyt avec ei ylisanoja säästellyt. Kertoipa hän Pacific7:n versioiden maistuvan melkein samalle, kuin millaisia saa New Yorkin parhaimmista bun-paikoista korealaisten kokkien tekeminä. Alkuun kaadettu Jacob's Creek Reserve Barossa Riesling toimii mainiosti annosten kanssa.
Snacks & Sides ja Steam Bunit laudalla
Alkuruokien ollessa pieniä ja aika keveitä, ovat pääruoat eri maailmasta. Annokset ovat isoja ja tuhteja. Perinteinen meksikolainen kanapata, Pozole (19€), hurmaa kirpeydellään. Maku on todella raikas, vaikka avokado, smetana ja maissi tuovat ruokaisuutta annokseen.
Kivan kirpeä Pozole
Lohiannoksessa (21,50€) riittää syömistä. Kala on hyvää, se on grillattu kivasti ja sitä on paljon. Kalan kaverina on käytetty trendikkäästi myskikurpitsaa ja lehtikaalia. Punaviiniksi suositellaan Jacob's Creek Reserve Barossa Shirazia, joka sopii pääruoille erittäin hyvin.
Paahdettua inkivääri-sesamlohta
Koska jo alusta alkaen ilta lähti överimmälle linjalle, annetaan sen jatkua. Talon burgereita kehaistaan erinomaisiksi, joten pitäähän sitäkin kokeilla. Savupekonihillokkeella kruunattu hampurilainen toimii ja hilloke tekee burgerista mehevän erilaisen. Savun maku on silti maltillinen, sitä ei ole liikaa. Tämäkin annos on iso, nälkä lähtee varmasti.
Burgeri savupekonihillokkeella
Pacific7 on tähän asti ylittänyt odotuksensa annos annokselta, eivätkä jälkiruoatkaan tuota pettymystä. Xoxocolate -kakku (9€) kolmesta suklaasta ja maapähkinävoista on kunnon pähkinäpamaus! Maapähkinämousse on ihanaa; yhtä aikaa makeaa, suolaista ja rasvaista. Vaniljajäätelö on tarpeellinen lisä ja se raikastaa annoksen. Toinen jälkiruoka, valkosuklaata, vadelmasorbettia ja lakritsia sisältävä Lèlle (6€), on täysi kymppi. Valkosuklaa-namelaka ei korostu liian makeana, sillä vadelmasorbetti tuo sen rinnalle raikkautta ja lakritsa suolaisuutta. Paahdettu valkosuklaa kruunaa kaiken, se rouskuu kivasti hampaissa muuten pehmeässä annoksessa. Näitä on pakko päästä maistamaan pian uudelleen!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tällä kertaa vierailumme kohteena on luolaravintola Caverna, joka on erityisen kuuluisa brasilialaisista churrasco -lihavartaistaan ja japanilaisesta teppanyaki -kokkaustavastaan. Churrasco on brasilialaistyylistä grilliruokaa, joka valmistetaan erityisessä grillivartaassa ja sana teppan tulee japaninkielisestä sanasta rautalevy ja yaki tarkoittaa grillattua tai friteerattua. Kokki valmistaa siis annoksen kuuman rautalevyn päällä, yleensä asiakkaan nähden.
Sen lisäksi, että ravintolassa on tietojemme mukaan pohjoismaiden ainoa churrasgueira eli varrasgrilli, sekä churrasgueiro, vartaita valmistava kokki, on saliin palkattu myös pasadore, joka kiertelee salissa vartaan kanssa, veistäen siitä lautasellesi haluamasi kokoisia annoksia.
Saapumisestamme lähtien, koko ilta tuntuu siltä kuin olisimme ulkomailla ja päätyneet lomakohteemme suosittuun ravintolaan. Ensin sitä saapuu hieman hämmentyneenä hyvin valoisaan kellarikerrokseen, etkä oikein tiedä miten kaikkeen tulisi suhtautua ja seuraavaksi löydät itsesi opastetulta turistikierrokselta!
Ensin jotain eksoottista ja raikasta!
Ja ennen kuin huomaatkaan, olet pulassa ylitsevuotavan ruokatarjonnan kanssa! Sillä se, jos mikä, on noutopöytäruokailun haaste: miten selviän tästä ilman, että syön liikaa ja miten varmistan, että osaan valita ruokataivaasta juuri ne parhaat herkut? Onneksi ravintolapäällikkö Antti Ruotanen oli antanut hieman vinkkejä etukäteen, muuten varmaan kiertäisimme edelleen buffetia ympäri ruuanhimosta kiiluvin silmin.
Kuulet ympärilläsi niin suomea, englantia, saksaa kuin espanjaakin, kuten kunnon turistikohteessa konsanaan ja asiakaskunta on monenkirjavaa opiskelija- ja kaveriporukoista aina perheisiin ja turisteihin asti.
Tilaaminen tapahtuu pöytään tuotavan padin avulla. Päästäksemme alkuun, opastaa hovimestarimme huolellisesti, miten laitetta käytetään. Apua, näin teknistä tilaustilannetta minulla ei aiemmin ole ollutkaan, vaikka tapa on hyvin yleinen ulkomailla!
Tilaukset tehdään padilla
Aperitiiveista nauttiessamme , tarjoilija avaa tilaamamme viinipullon ja olemme valmiina koitokseen! Iltamme sujuu tästä eteenpäin hyvin selkeän kaavan mukaan: käymme buffetista noutamassa haluamamme tuotteet, siirrymme pöytään ruokailemaan ja toistamme tämän lukemattomia kertoja illan aikana! Osa tuotteista on heti valmiina nautittavaksi kuten keitto, sushit ja erilaiset kylmät alkupalat, mutta suuri osa raaka-aineista on esillä vain sitä varten, että valitset niistä mieleisesi teppanyaki-kokin kypsennettäväksi. Henkilökunta keräilee tyhjiä lautasia edestämme parhaansa mukaan ja täyttää viinilasimme säännöllisin väliajoin.
Vuosikerrat rivissä!
Kumpikin meistä pitää sushista, joten skippaamme salaattipöydän ja siirrymme suoraan asiaan. Testi-iltana sushit ovat raikkaita ja tuoreita. Tarjoiluvadit ovat vuorotellen tyhjinä, kun innokkaat illastajat täyttävät lautasiaan. Nigirit pysyvät hyvin kasassa ja makirullissa on mukavan napakka koostumus. Soijan sekaan lorautamme buffetista löytynyttä makeahkoa lientä ja tulemme vahingossa luoneeksi illan suosikkikastikkeemme!
Salissa on useampi buffet-pöytä ja jossain vaiheessa iltaa etenemisemme hidastuu uhkaavasti. Housujen nappi kiristää ikävästi ja muutenkin olo on epäilyttävän pinkeä?!
Tämä toteamus vaarantaa lähes kokonaan suunnitelmamme, sillä emme ole ehtineet maistamaan lähellekään kaikkea mitä aioimme. Niinpä joudumme tekemään pikaisesti pienen muutoksen suunnitelmaamme ja päätämme harkita tästedes valintojamme hieman tarkemmin.
Sushi-buffan antimia
Emme kuitenkaan epäröi, kun churrasco-varras tuodaan pöytäämme. Tuo ihanan rasvainen, tirisevä pala suussa sulavaa picanhaa ( Picanha on ruohon osa, joka löytyy eläimen selkäpuolelta, hännän juuresta.) leikataan pöydässä lautasellemme ja en voisi olla onnellisempi! Tämä paikka on todellinen liha- ja grilliruokia rakastavan taivas! Toki osa lihasta on kypsempää kuin muu, mutta suurin osa on ihanan punertavaa ja mehukasta. Kastikkeeksi riittää hyvin pöytään ilmestynyt talon oma versio chimichurrista, jossa yritit, valkosipuli ja sitrus sekoittuvat miellyttävästi ja antavat hienon säväyksen lihalle.
Seuraavana vuorossa on teppanyaki, jota olemme lihavartaan ohella hartaasti odottaneet. Illan teppanyaki-kokki on myös aivan omaa luokkaansa! Hyväntuulinen showmies, Rodolfa, jaksaa viihdyttää ja naurattaa asiakkaitaan. Loppuillasta käy ilmi, että hän on myös mitä mainioin laulaja ja haastammekin toisemme jossain hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaan leikkimieliseen karaoke-kisaan. Ja tiedoksi teille kanssalaulajille: Cavernasta löytyy äänieristetty pieni karaoke-huone, jonne voi siirtyä illallisen jälkeen tai jonka voi halutessaan vuokrata omalle seurueelleen! Tätä aion testata ystävieni kanssa pian!
Kun viimein koittaa jälkiruuan aika, on selvää, että nyt on oltava varovainen. Pulppuava suklaalähde, tuo viikonloppujen syntinen jälkiruokaherkku, vetää kuitenkin puoleensa magneetin lailla, emmekä voi vastustaa kiusausta: dippailemme hedelmiä ja keksejä syntiseen kaakaolaavaan. Muut makeat jätämme suosiolla odottamaan seuraavaa vierailukertaa.
Ihana teppanyaki-annoksemme!Syntinen suklaalähde
Cavernan valikoimaan on listattu myös tuttuja à la carte-annoksia, mutta mielestäni kyseinen lista on jokseenkin turha tässä ravintolassa. Jos halutaan nostaa esiin talon spesialiteetteja; lihavartaita ja teppanyakia, miksi sekoittaa pakkaa? Liian laajaan ruokalistaan on moni ravintolatoiminta kompastunut ja buffetissa on kyllin valikoimaa kaikille.
Caverna sijaitsee aivan Helsingin ydinkeskustassa, Yliopistonkadulla. Sijainnin tulisi kaiken järjen mukaan olla todella ihanteellinen, mutta jostain syystä kyseisen kiinteistön historia ravintolatoiminnan saralla on ollut tähän mennessä jokseenkin pitkä ja kivikkoinen. Osoitteessa on toiminut niin salsaravintola kuin karaokekuppilakin ja pihvilihaakin on jo tarjottu aiemmin monessa eri muodossa. Miksi siis tällä kertaa kaikki olisi toisin?
Ehkä siksi, että tällä kertaa asiakkaat tuntuvat viimeinkin olevan valmiita tällaiselle konseptille. Lisäksi ravintolan buffet-valikoimassa on totisesti jokaiselle jotakin, eikä hinnankaan pitäisi olla esteenä.( 38€, syö niin paljon kuin jaksat! )
Suosittelen paikkaa erityisesti isommille seurueille, sillä ravintolassa on runsaasti tilaa ja buffet-tyyli soveltuu suurien seurueiden illanviettoon hyvin. Pikkujoulut, syntymäpäiväjuhlat, yritysjuhlat, tyttöjen ilta -you name it- tänne mahtuu kyllä! Toki perjantai- ja lauantai-illat ovat jo näin loppuvuodesta kysyttyjä, joten suosittelen tekemään ajoissa varauksen!
Millainen iltamme sitten kokonaisuudessaaan oli?
Ilta oli kerta kaikkiaan sydämellinen ja todellinen irtiotto perusravintolavisiitistämme. Kaiken ei aina tarvitse olla aseteltu millilleen lautaselle eikä kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Kun itse saapuu paikalle avoimin mielin, voi kitschinkin ulkokuoren alta löytyä ravintolaelämys vailla vertaa!
Cavernan tulisi ehdottomasti ratsastaa lihavartaiden ja teppanyakin lisäksi myös palvelualttiilla ja vieraanvaraisella henkilökunnallaan.
He tekivät illastamme juuri niin onnistuneen kuin se oli!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Katajanokalla toimi vankila vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen tilat saneerattiin hotelliksi. Hotel Katajanokan tiloissa yövieraita ja paikalle poikkeavia ravitsee ravintola Linnankellari. Jo ravintolan nimessä alleviivataan tyylikkäästi alueen historiaa ja illallisen aikana viitteitä linnassa istumiseen keksii useampia.
Ravintolan miljöö on trendikkään lämmin ja on vaikea uskoa, että vielä muutama vuosi sitten samoja käytäviä vaelsi vankeja selleihinsä. Linnankellariin on jätetty muutamia osia nykyisestä ravintolasta alkuperäiseen asuunsa ja ruokailu vankilassa on mielenkiintoinen kokemus. – Harvoin sitä pääsee eristyssellin kesken illallisen.
Presidentti Ryti, joka istui osan tuomiostaan Katajanokalla, otti ja tarjosi tarinoiden mukaan mielellään Koskenkorvaryyppyjä ja siksi alkujuomaksi suositellaankin drinkkilistalle valittua Rytin Ryyppyä. Katajanokan historiasta on hauska kuulla ja hienoa, että historiaa on saatu tarinallistettua listalle saakka. Alkujuomaksi valitsen kuitenkin vankilan nimikkodrinkin vadelmaversion, jossa on ravintolassa valmistettua vadelmasiirappia, Gordon’s Giniä, Calvadosta ja soodaa, avecini valitessa lasiinsa Luna de Murviedo Cavaa. Alkujuomien kanssa tarjoiltu leipä, tai pitäisikö sanoa kakku, lähes ui öljyssä. Sen lisäksi, että briossi on todella hyvää, on leipävalinta myös hauska ratkaisu, ihan jo kakku-allegoriansa vuoksi.
Tuli kakkua – alkuun tarjoiltu briossi oli öljyistä ja suussasulavaa.
Katajanokalla istuneita kuuluisia vankeja, ravintolan tiloissa olevia saneeraamattomia alueita ja historiaa tuodaan tarjoilijoiden osalta mukavasti esiin. Mielestäni paikan ainutlaatuista luonnetta voisi alleviivata enemmänkin. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että tarinoille on löydetty sopiva keskitie, joka ei myöskään ärsytä heitä, jotka tulevat paikalle vain ruoan vuoksi.
Palvelu on koko illan ajan rentoa ja asiantuntevaa ja annokset tulevat joutuisasti, vaikka kanssamme yhtä aikaa illallistaa kaksikin isompaa seuruetta. Viineistä ja ruuasta sai henkilökunnalta suosituksia sekä pyytäessä että pyytämättä.
Annoskateutta alkuruoissa
Tilaan alkuun kuningasrapuja ja kampasimpukoita, joiden lisänä on pinaattia sekä tillisiemenvoita. Annos on moitteeton ja varma. Hyvillä kampasimpukoilla voi harvoin mennä pieleen ja itävaltalainen Grüner Veltliner Rabl tukee hyvin annosta.
Hiiligrillissä paahdettua kuningasrapu ja kampasimpukka oli toimiva kokonaisuus
Avecini sen sijaan valitsee jänistä, joka on ehkä koko illan vaikuttavin annos. Alkuruokana annos suomalaisia pelmeneitä, ylikypsää metsäjänistä, salviaa, vuolukermaa ja riistalientä, on riistainen, sopivan erikoinen ja samalla tuttu; täysi kymppi. Haluan varastaa annoksen itselleni. Jos mahdollista, seuralaiseni on vielä vakuuttuneempi ja hän pohtii ääneen, josko tilaisi saman annoksen myös pääruoaksi. Annos tuo avecilleni mieleen mummolassa vietetyt syksyt, jolloin mummu valmisti ruokia papan kaatamasta riistasta. Se on hyvä mielleyhtymä, jopa vankilassa. Pieneksi miinukseksi luettakoon se, ettei annokseen katettu lusikkaa, jolla olisi saanut kaavittua riistaliemen viimeistä tippaa myöten. Tarjoilijan mukaan pelmenien kanssa sopii lähes mikä tahansa juoma. Valkoviinin ystävälle pelmenien seuraksi suositeltiin italialaista Astoria Pinot Grigiota, joka olikin kelpo, helppo, viini.
Illan paras annos ylikypsää metsäjänistä ja riistalientä
Pääruoan mutkattomia viinivalintoja
Suosittelujen jälkeen valitsen pääruoaksi hiillostettua Murtoveden siikaa ja Ahvenanmaan pannukakkua, joiden lisänä on mustatorvisieniä sekä fermentoitua punakaalia. Annoksen kruunaa kaunis sellerivaahto, joka hävisi mukavasti suussa ja jätti miedon maun jälkeensä. Punakaaliin olisin ehkä kaivannut asteen enemmän potkua, jotta se olisi erottunut enemmän annoksen muista elementeistä.
Tarjoilija suosittelee minua jatkamaan siian kanssa jo alkuruoasta tutulla viinillä ja sehän sopii kyllä. Viini oli mieleeni ja sopi molempiin annoksiin; mitä sitä hyvää vaihtamaan.
Kalan ystävälle suositeltiin hiillostettua Murtoveden siikaa Ahvenanmaan pannukakulla
Seuralaiseni valitsee grillattua poron vasan sisäpaistia, hiillostettuja syksyn juureksia, pihlajanmarjaa ja sellerijuissia. Porosta näkee jo heti leikatessa, että se on maukasta ja sitä on kypsennetty juuri sopivasti. Rinnalla hyvin toimivat paahdetut kasvikset kruunaavat aterian. Listalta olisi voinut tilata pääruoalle myös lisukkeita, me emme niitä kaivanneet, mutta nälkäisemmille kavereille tarjoilijoiden kannattaisi vinkata niistä. Poron viiniksi tuotiin Vina Leydan Carmenereä Rapel Valleystä, Chilestä. Hieman punaviiniä vierastavalle seurallenikin se maistui mainiosti ja kävi hyvin poron kanssa yksiin. Pihlajanmarjojen lisääminen annokseen oli rohkea veto. Ihailimme myös muiden annoksia niiden kulkiessa ohitsemme. Hampurilaiset näyttivät erityisen hyviltä. Annosten kekseliäinä tarjoiluratkaisuina käytettiin muun muassa laatikkoa ja tiiltä, kuten myös peltiä mukeissa ja tarjoiluastioissa.
Oma jälkiruoka-annokseni puolukka & suklaa sisälsi Linnankellarin näkemyksen puolukkavispipuurosta sekä rosmariinitoffeeta ja suklaata. Kaltaiselleni herkkusuulle annos saisi olla makeampi, mutta kokonaisuutena annos on hyvä ja erilainen. Ei kaikkien aina tarvitse tarjoilla samoja suklaakakkuja ja kuka sellaisen uskaltaisi edes valita; vankilassahan sieltä saattaisi saada viilan lautaselleen.
Puolukka & suklaa -jälkkäri sopii myös happamammille tyypeille
Seuralaiseni juustotarjotin oli ehdottomasti illan kaunein annos. Juustot on aseteltu kauniisti, mutta tarjoiltaessa ehkä vielä hieman liian jääkaappikylmiä, joten kaikki maut eivät olleet ennättäneet tulla täysin esiin. Juustoina lautaselta löytyy suomalainen cheddar, Helsingin Meijeriliikkeen punahomejuusto Hakaniemi, joka innostaa avecini jo googlaamaan lisätietoja ja jälleenmyyjiä, sekä Wilho -vuohenjuusto. Lisukkeina tarjoillaan kirpeää puolukkapyrettä ja ruislastuja.
Illan kaunein annos
Meille on jäänyt laseihin viinejä pääruoalta, eikä tarjoilijankaan mukaan jälkiruokaviini ole valitsemiimme annoksiin välttämättömyys. Pidän henkilökunnan ajatuksesta tarjota henkilökohtaista, tilanteen tasalla olevaa palvelua, jossa suosituksia tehdään hetken, eikä lisämyynnin näkökulmasta.
Lähellä kaikkea omassa maailmassa
Kokonaisuudessaan illallinen on rennon mutkaton, josta kuitenkin näkee, että ruokiin on laitettu ajatusta. Plussaa musiikiksi valitusta ysärivoittoisesta soittolistasta, joka kuulu taustalla muttei huuda. Miinusta tämä illallinen saa hieman vetisestä kahvista - jos sitä olisi tarjottu vangeille, olisi taatusti ollut kapina lähellä. Kauden raaka-aineet, kuten syksyn sienet, juurekset ja päivän järvikalasaalis on hyvin huomioitu listalla. Myös erityisruokavaliota noudattaville lista on iloinen yllätys. Kaikki annokset olivat joko laktoosittomia tai vähälaktoosisia ja suurin osa valmiiksi gluteenittomia tai valmistettavissa gluteenittomasti.
Varsin viihtyisä vankilaksi
Vaikka, kuten vankilan kuuluukin, Linnankellari on mukavan eristyksissä muusta maailmasta, ovat vangit varmasti kuulleet kaupungin melun selleihinsä, sillä heti muurien ulkopuolella ollaan jo melkein keskellä kaupunkia ja sopivan lähellä kaikkea. Ratikkapysäkkikin on heti portin toisella puolella, joten paikalle voi myös helposti poiketa lusikoimaan kakkua tai lukemaan tiilenpäitä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Nostakoon kätensä ne, jotka omaavat edes jonkinlaisia ennakkoluuloja hotelliravintoloita kohtaan. Suurin osa nostaisi varmasti kätensä pystyyn, kysyttiinpä asiaa keneltä tahansa. Yleinen käsitys on, että hotellien ravintolat ovat vain välttämätön paha hotellin yhteydessä. Toisaalta monissa Suomea eteläisemmissä Europpan maissa tilanne on eri, useat Michelin-tähdillä palkitut ravintolat saattavatkin toimia hotellin yhteydessä.
Testasin Tampereen Lapland Hotellia sekä sen yhteydessä toivimaa ravintola Dabbalia muutaman päivän ajan. Kyseisestä kokemuksesta olen jo aikaisemmin julkaissut kirjoituksen: Testissä Dabbal burgeri & aamupala. Lapland Hotel Tampere sekä Dabbal teki minuun vaikutuksen, varsinkin illallisen osalta!
Ennen illallista oli mukava ottaa muutama cocktail aulassa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Dabbalin cocktailvalikoimaan! Itselleni cocktaileista suosikiksi nousi taivaskero. Itse illallisen osalta valinta oli helppo, minulle ei hetkeksikään tullut mieleen ottaa mitään muuta kuin 5-ruokalajin yllätysmenu sekä suositusviinit.
Dabbal on erotettu hotellin aamiaisalueesta selkästi. Dabbalin ravintolasali sijaitsee respaa vastapäätä, baarista vasemmalle. Kuten koko hotelli, saa Dabbal lappiyksityiskohtien sekä sisustuksen osalta minulta ylistystä. Tykkään lappimeiningistä ja -tunnelmasta, joka on saatu mielestäni hienosti istutettua ravintolaan, tänne kelpaa tuoda ulkomaalaisia vieraita. Vaikka tila on avoin, tuntuu Dabbal intiimiltä ja tavallaan jopa kotoisalta. Jos Dabbaliin esimerkiksi erehtyy huonoille Tidertreffeille, ei kannata huolehtia. Treffiseuralaisen katsetta voi vältellä pitkiäkin aikoja samalla kun tutkiskelee Dabbalin kiehtovaa salia tai isoilla näytöillä pyöriviä lappiaiheisia videopätkiä.
Dabbal ravintola-alue on täynnä upeita tummia värejä sekä sopivasti lappitunnelmaa.
Ensimmäisenä tuodaan itse leivottua vehnä- sekä mallasleipää. Hetken päästä pöytään saapuu keittiön tervehdyksenä sympaattinen pikkukuppi parsakeittoa. Mukava ele, valitettavasti keittoon oli eksynyt hitusen liikaa suolaa, parsan ominaismaku peittyi täysin.
Ennen illallista minulle kerrottiin vähän kuinka paljon keittiössä nähdään oikeasti vaivaa yllätysmenun eteen. Nimenomaan yllätysmenua varten mennään aina askel pidemmälle esimerkiksi keräämällä itse joitain raaka-aineita. Tämän lisäksi kaikista raaka-aineista yritetään ottaa kaikki irti ja hyödyntää niitä mahdollisimman pitkälle ruoanlaittoprosessissa. Miltä kuulostaisi vaikkapa metsäkastike jonka valmistamisessa on käytetty käpyjä, oksia sekä lehtiä? Minun korvaani se kuulosti mahtavalta enkä malttanut odottaa! Vaikka yllätysmenu on iso vaiva keittiölle, nautitaan sen ideoinnista ja valmistamisesta erityisen paljon, tällöin keittiö pääsee testailemaan uusia juttuja ja näyttämään mihin pystyy. Menun sisältö saattaa hieman vaihdella jopa päivittäin, toki lähinnä niin, että pääraaka-aine ja idea annoksessa säilyy samana. Kaikella muulla pystytään sittenj fiiliksen mukaan kikkailemaan, tästä minä pidän.
Miekojärven ahventa savustettuna sekä pyreenä, hiillostettua avomaan kurkkua, merilevä & tilliliemi sekä tillikurkku sorbettia. / VIINI: Louis Jadot Chablis Bourgognesta
Ensimmäinen alkuruoka lupasi enemmän kuin hyvää. Chablista lasiin ja ahventa lautaselle, huippua! Chablista muistaakseni pyysin pienen lisäkaadon koska maistelin sitä antaumuksella ennen annoksen pöytään saapumista. Itse annos oli aivan huippu ja heti alkutilanteessa Dabbal ylitti odotukset yllätysmenun osalta. Annoksessa shown varasti ehdottomasti tillikurkkusorbetti!
Illan viineistä sekä tarjoilusta vastasi vuoropäällikkö Marko Simunaniemi, nuori innokas kaveri, johon toivon törmäävän ensi ruokailun yhteydessäkin.
"Kasvimaa" oli ehkä koko illan mielenkiintoisin annos, ainakin ulkonäöltään sekä sisällöltään. / VIINI: Julien Schaal Pinot Gris, Alscase
Tästähän näyttäisi tulevan heti perään toinen napakymppi, Pinot Grisiä Alsacesta ja annos näyttää tältä! Nimikin annoksella on osuva, kasvimaa, siltä se oikeastaan näyttikin.
Lautasalle oltiin kasattu kasvimaa, mullat ja kaikki. Tosin multana (tai sorana) oltiin käytetty mallasta sekä vehnäjauhoja. Lautaselta löytyi myös varhaisperunaa, makeaa hernettä, itse poimittuja ketunleipiä, kurkun kukintoa, retiisiä, auringonkukan siemeniä, naattiporkkanaa sekä fenkolia. Upean näköinen annos, hauska söydä sekä mahtavat raikkaat maut suoraan kasvimaalta. Vaikkakin vakuuttava annos, kasvimaa ei kuitenkaan päätynyt illan lempiannokseksi, tittelin taisi viedä ensimmäinen alkuruoka, ahven, sekä sen kanssa tarjoiltu Chablis.
Seuraavaksi tarjoiltu annos oli vähän hämärän peitossa koska laseihin kaadettiin Wolfbergerin Crémant d'Alsacea Brutia, kuiva kupliva oli erinomaista siemailla itsekseen samalla kun mietiskeli mitä keittiö saapuisikaan.
42 asteinen kirjolohi tarjoiltiin mm. fritatuilla nokkosilla sekä nokkospyreellä. Viereen laskettiin vielä salaatikulho joka sisälsi parsaa, fenkolia, kevätsipulia sekä vinegretteä. Annoskokonaisuus yhdistettynä erinomaisesti sopivan Wolbergerin kuohuvan kanssa oli lähes täydellistä, valitettavasti itse kirjolohi ei säväyttänyt erityisemmin, vaikka olikin mainio. Kala jollain tapaa jäi annoksessa muun kokonaisuuden varjoon. Raikas kesäsalaattikulho oli ehdottoman hieno plussa ja sitä ahmi isommalla antaumuksella kuin itse varsinaista annosta.
Olen tähän mennessä illallista ollut pelkästään ällikällä lyöty. Tiesin, että Dabbalissa oli nähty vaivaa keittiö laatuun, mutta en missään nimessä odottanut tälläistä. Omat ennakkoluulot eivät ole vahvat koska tiesin entuudestaan Dabbalista suhteellisen paljon, siitä huolimatta saavuin illalliselle varovaisin askelin kunnes kaikilta mahdollisilta peloilta ja kauhuskenaarioilta vedettiin totaalisesti matto alta.
Pääruoaksi minulle tarjoiltiin erinomaista Poron ulkofilettä Inarista sekä samalla illan ainoa punaviini. Seuralaiselleni keittiön piti hieman rapsutella päätä, hän ei syö lihaa ja nyt parissa viimeisessä annoksessa on ollut jo kalaa. Hänelle tuotiin keskeliäs, muttei mahdottoman kaunis, annos kasvis-kevätkäärylettä jonka kyytipoikina olivat mm. sipulikastike, maa-artisokka, kanttarelli sekä nokkonen. Vaikka ei ollutkaan puolukka-aika, olisi pieni nokare puolukkahilloketta ehkä täydentänyt jo toki erinomaista kasvisannosta. Plussat keskeliäisyydestä, yksinkertaisuudesta sekä siitä, että annos oli oikeasti ihan täyttäväkin.
Täyteläinen ja tummanpuhuva Dehesa Goga sointui erinomaisesti poron ulkofileen kanssa. Annoksen kastike oli oikeastaan se, mitä olin koko illan odottanut. Pitkän prosessin läpikäynyt metsäkastike oli erinomainen ja mielenkiintoinen lisä annokseen! Kastike sisälsi käytännössä kaikkea metsästä, mitä ei normaalisti suoraan maasta laittaisi suuhun, eli käpyjä, oksia sekä lehtiä, mainiota!
Palate cleanser: raparperisorbettia, vesiangervon kukintoa, jugurttia sekä mansikkamaitoa.
Ennen jälkiruokaan siirtymistä kiittelen Markoa tähänastisesta tarjoilusta sekä vastaanotin suunpuhdistajan. Raparerisorbetti oli hyvää, joskin annoksessa olisi saanut makuuni olla hitusen enemmän jäähilemäistä raikkautta sekä muutenkin raikkaita makuja. Suun puhdistajana toiminut annos oli sellaisenaan kyllä erinomainen, mutta ei paras vaihtoehto suunpuhdistajaksi.
Upea jälkkäri, sitruunakakkua ja -geeliä, vadelmalehtiliemi, koivunlehtisorbetti, pakkasessa kuivattua vadelmaa sekä hunajakennoa. / VIINI: Castelnau de Suduiraut 2008
Illan päättää taas ulkonäöltään ilahduttanut annos, jälkiruoassa oli vaikka mitä, sitruunakakkua, vadelmia, hunajakennoa sekä vadellmalehtilientä. Ylivoimaisesti annoksen päätähtenä toimi kuitenkin koivunlehtisorbee, joka oli aivan uskomatonta ja hieno lisä kokonaisuuteen. Jälkkäriviini Castelnau de Suduiraut 2008 korosti hienosti annoksen raikkaita makuja, etenkin sitrunaa. Jälkiruoka oli poikkeuksellisen hyvää makuuni, joskin turhan iso annos tässä vaiheessa iltaa, tähän oli hyvä päättää.
Koko ilta sujui upeasti ja käytännössä ilman minkäänlaista huomautettavaa, varsinkaan palvelun osalta. Keittiö ja sali toimi saumattomasti yhteen, kaikki tuli ajallaan, kaikki oli kohdallaan. Dabbal ja Lapland Hotel Tampere olivat kokemukseltaan kaiken kaikkiaan upeita ja positiivisesti yllättäviä, mutta ei lähellekään siinä määrin mitä yllätysmenu yllätti.
Juttelin sinä iltana keittiötä vetäneen Veli-Matti "Vellu" Lampisen kanssa pitkän tovin. Keskusteluun oli helppo uppoutua koska Vellun ruoanlaitosta ja asentaasta huokui sellainen into, mikä tarttui helposti minuunkin. Ruoka on intohimo ja sen tulee näkyä, asiakas kyllä tuntee sen pöydässä asti.
Koko illan osalta viinitkin menivät annoksien kanssa oivallisesti. Suurin osa viineistä eivät olleet mitenkään turhan tyyritä tai monimutkaisia. Mielestäni se on oikein, Dabbalin kuuluu olla helposti lähestyttävä, ei yhtään pröystäilevä. Tavoite on viedä asiakas elämysmatkalle hetkeksi pois sivistyksen äärestä. Mielestäni 'jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt' sopisi erinomaisesti tähän lopetuksena, kiitos Vellu, Marko sekä Dabbal. Näemme pian nimittäin olen buukannut Tamperereissun ystävieni kesken tulevaa talvea varten, eipähän tarvitse aina ihan lappiin asti lähteä.
Huom, ruokien hinnat on tarkastettu blogin kirjoittamisen yhteydessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Woolshed toi ensin rennon aussimeininkinsä Helsingin rautatieaseman hujakoille, nyt toiminta on laajentunut Turun Yliopistonkadulle toukokuusa 2016. Uudesta uutisesta ei siis ole kyse, vaikkakin osalta tämä varmasti on mennyt ohi. Terassilla istuessani kuulin muutamien ohikulkevien paikallisten ihmettelyä uudesta ravintolasta.
Woolshed Turku jatkaa samaa rentoa australialaista gastropub meininkiä mihin Helsingissä on jo muutaman vuoden aikana ehditty tottumaan. Woolshedin erikoisuuksia ovatkin erirento meininki, ruokaisat annokset, screenit joista näytetään tärkeimmät matsit ja pelit, surf n turf, huokeat hinnat sekä hyvä valikoima burgereita ja oluita.
Woolshedin terassi viileämpänä iltana, vähän ennen sulkemista, aurinko on jo kadonnut talojen taakse.
Kuten Helsingissäkin, Turun Woolshedin terassi on erittäin suosittu ja meneekin helposti tukkoon aurinkoisina päivinä. Hetken odottelun jälkeen, saattaa kumminkin terassi vapautua, osa asiakkaista kumminkin pistäytyvät Woolshediin pikaiselle burgerille tai muutamalle oluelle.
Molemmissa Woolshedeissä on yleensä tarjouksena joka manantaina sekä tiistaina burgerit ja pihvit kympillä, sekä torstaisin -30% hummereista ja pihveistä. Kympin burgeri on kyllä sellainen diili, ettei vastaavan tasoista tahi täyttävää burgeria saa muualta tällä hinnalla. Tsekkaa ajankohtaiset tarjoukset TableOnlinesta: Woolshed Turku & Woolshed Helsinki -tarjoukset.
Kävin ystävien kanssa pikaisella illallisella kesän lopussa Woolshed Turun terassilla syömässä. Jouduimme vain muutaman minuutin odottaa vapautuvaa terassipöytää, sisältä olisimme saaneet erinomaisen ikkunapöydän välittömästi, kuitenkin päätimme loppukesän kunniaksi syödä terassilla, vaikkakin ilmoista ei ole ollut pulaa nimittäin lämpimiä päiviä olisi riittänyt oikeastaan jopa syyskuun loppuun asti.
Tiger Prawn Skewers - sopivan isoja tiikeriravun pyrstöjä vartaassa.Spciy Lamp Sausage oli muuten erinomainen, kaikki seurueessamme yllättyivät tästä positiivisesti!
Kuten jo tiedämme, Woolshed on rento, mutta kuinka rento ja miten se ilmenee? Pöytiä toki varataan ja pöydän etukäteen varanneet saavat pöytänsä yleensä paremmilta paikoilta, jos vaikka matsia haluaa katsoa. Ruoat ja juomat tilataan tiskiltä. Joillekin tämä saattaa tulla pienenä alkushokkina mutta tilannetta hetken vierestä seuraamalla ymmärtää miksi. Tarjoilu on nopeaa ja tehokkaampaa näin. Ruoat kyllä tuodaan suoraan pyötään, mutta juotavat napataan itse tiskiltä. Tämä rento self-service gastropub tyyli sopii Woolshedille, eikä se omaa viihtymiseeni tai ruokailunautintoon vaikuttanut millään tavalla. Ja jos haluaa vain pikaisen ruokailun, tämä on jopa positiivinen asia.
Otimme alkuun vähän olutta ja viiniä. Viinejä saa hyvin joustavasti laseittain ja valikoima on hyvä. Olutvalikoima taas on erinomainen, jokaiselle löytyy jotain.
Alkuun maistellut tiikeriravun pyrstöt vartaassa olivat jees, muttei mitään uutta tai kummallista, juuri sellaista kuin olettikin. Kuitenkin toinen alkupala, mausteinen lammasmakkara, oli yllättäjä. Tuhdin stoutin kanssa makkarat hupenivat onnellisten maiskuttelijoiden suihin nopeasti. Kuuden euron alkupalaksi ihan nappisuoritus!
Koska oli maanantai ja pihvin tai burgerin sai kympillä, ei tarvinnut kauheasti miettiä mitä syö! Molemmat ystäväni valitsivat mediumina 150g aussipihvit tiikeriravunpyrstöillä, minä valitsin aussie burgerin. Tarjouspihveissä on kaksi vaihtoehtoa, 200g tai 150g, jälkimmäinen tarjoillaan tiikeriravunpyrstöjen kera. Burgereista saa valita listalta minkä tahansa sekä valitsemaansa burgeria voi tuunailla halutessaan esim. pekonilla, juustolla tai isommalla pihvillä. Burgerit (onneksi) paistetaan pääosin mediumina ellei toisin pyydetä.
Pääruokia kohtaan meillä oli oikeastaan vai kaksi toivetta, salaattikulho on vähän vaisu ja se kaipaisi vähän faceliftiä. Ranuille olisi kiva olla joku korvike, vaikka lisähinnasta. Joku premium salaatti taikka bataattiranut, itse olen pikkuhiljaa kyllästynyt perinteisiin ranskalaisiin. Toki tässä kohtaa täytyy muistaa ettei kympin annokselta voi vaatia liikoja, Woolshed ylittääkin kirkkaasti odotukset hinta-laatusuhteen osalta.
Woolshed Turku sijaitsee erinomaisella sijainnilla Yliopistonkadulla, lähellä Turun kauppatoria. Aivan Woolshedin vieressä on myös Scandic Plaza, jota käytän jatkuvasti Turussa käydessäni. Woolshedin oluthanat voivat siis laulaa iloisesti, konttaamallakaan ei ole paha matka.
Woolshedin safka ei ole yllätyksellistä, mutta se on herkullista ja varsinkin jatkuvien ma-ti sekä torstain tarjousten johdosta hinta-laatusuhteeltaan aivan lyömättömiä. Mäkkärin säälittävä burgeriateria maksaa suunnilleen saman verran, ehkä mielummin vedän kuitenkin samalla hinnalla käsintehdyn burgerin tai kunnon 200g aussipihvin mediumina. Täämä ei liene mikään yllätys.
Woolshed sopii erinomaisesti myös pidempään illanviettoon. Ruokailun jälkeen ei tarvitse vaihtaa ravintolaa, jos illanviettoa on tarkoitus jatkaa kostealla linjalla. Seuraavaksi menekin Woolshediin varmaan vähän pidemmän illanvietto kaavan mukaan, ajattelin myös testailla vähän hummereita surf & turf -valikoimasta.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Jos onnenpyörä vielä pyörisi, niin voisin ostaa Janne Porkalta pari vokaalia virolaiselle Schlössle-hotellille ja ravintolalle. Paljon muuta se ei kyllä tarvitsekaan, sen verran tasokas hotelli on kyseessä. TableOnline on toiminut Virossa jo vuodesta 2012 ja palvelusta löytyy jo yli 80 ravintolaa, joista pieni osa toimii hotellien yhteydessä. Yksi näistä on Schlössle, joka on yksi Tallinnan parhaista hotelleista ja ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen mesta.
Usein yksi ikävimpiä vaiheita hotellivierailuissa on sisäänkirjautuminen. Joskus ahtaalla tiskillä saattaa olla valtavasti sakkia täyttämässä lomakkeita, joita yksi virkailija koittaa parhaansa mukaan kirjailla sisään. Schlösslessä tämä oli hoidettu vähän tyylikkäämmin. Minut ohjattiin istumaan vastaanottoaulan mukavalle sohvalle, jossa siemailin talon tarjoamaa proseccoa täytellen kirjautumislomaketta. Samalla respan tyttö tuli kertomaan hotellin tavoista ja myös yleisesti hieman hotellin historiasta. Tämä oli hienoa!
Paras check-in so far
Schlössle on pieni hotelli ja siellä on vain parikymmentä huonetta. Minun huone oli hintahaitarin alkupäästä, Classic double nimeltään. Huone oli tosi kodikas ja intiimi, jossa oli noin puoli metriä paksu kokolattiamatto. Hintaan myös kuuluivat minibaarin alkoholittomat virvokkeet. Ennen dinneriä joutui vielä vähän aikaa tekemään töitä, jolloin tuli myös hotellin wifi testattua ja hyväksi havaittua.
Schlösslen kotoisa huone
Dinneri Schlösslesta oli buukattu klo 19 alkavaksi. Ravintola sijaitsee hotellin alakerrassa, jossa voi aistia historian havinaa. Tallinna oli jo 1200-luvulla paikka, jossa oli start-up kielellä sanottuna hyvää pöhinää, kun hansaherrat kävivät kauppaa erinäisillä tärkeillä artikkeleilla. Talon rakennusaika ei käsittääkseni ole tarkalleen tiedossa, mutta ilmeisesti osa nykyisistä rakenteista on lähtöisin aina tuolta 1200 - 1300 -luvulta. Kovin moderni pytinki ei siis ole kyseessä. Taloa on rakennettu useammassa vaiheessa, mutta nykymuodossaan sen sanotaan edustavan barokki-goottilaisuutta. Omat taidehistorian opinnot ovat sen verran ruosteessa, että en lähde tuota kommentoimaan, mutta sen voin kertoa, että todella tunnelmalliset puitteet vanha kivitalo suurine holvikaarineen loi illalliselle.
Huono kuva, tiedän. Parempaakaan ei kuitenkaan tarttunut hämärässä ja haluan näyttää nuo massiiviset kivipilarit
Odottaessa paikallisia kollegoita dinnerille nautin aperitiiviksi gt:n ja iloni oli suuri, kun Hendricks oli ensimmäinen brändi, mitä tarjoilija minulle suositteli. Tarjous, josta en voinut kieltäytyä.
Luotettava aperitiivi
Pian myös kollegat saapuivat paikalle ja pääsimme tutkimaan ravintolan ruokalistaa. Lista näytti oikein hyvältä ja pituudeltaan se oli keskitasoa. Usein hotellien ravintoloiden listat ovat pituudeltaan pari kilometriä, kun kaikkia vieraita on pakko miellyttää. Tässä tapauksessa ei oltu sorruttu liian pitkään listaan, vaan kyseessä oli hyvin tasapainoiselta vaikutta kokonaisuus. Tälläkään kertaa en kuitenkaan vaivautunut itse tekemään valintoja vaan ulkoistin ne keittiön vastuulle ja kerroin että tuovat mitä sopivaksi ja hyväksi näkevät. Koska ravintolassa ei ollut valmiita menuja olemassa, niin tämä ei ollut selvästi kovin yleinen taktiikka ravintolassa ja tarjoilija yllättyi osoittamastani luottamuksesta. Nopeasti hän kuitenkin kokosi itsensä ja otti haasteen vastaan. Muutenkin meidän tarjoilija ansaitsee lämpimät kehut. Oli kuulemma aloittanut vasta jonkin aikaa sitten ravintolassa ja ei osannut vastata joihinkin kysymyksiimme, kuten mm. siihen, että mistä tämä hotellin vokaaleja kaipaava nimi tulee. Selvitti kuitenkin vastaukset nopeasti ja muutenkin oli todella iloinen koko illan ajan luoden dinnerille lämpimän tunnelman. Niin, ja hotellin nimi kuulemma tulee saksan kielen sanasta ja tarkoittaa pientä linnaa.
Sesongin mukainen amuse
Ensin saimme eteemme kokin tervehdyksen, joka oli loistava aloitus ja kunnioitti sesonkia hienosti. Kyseessä oli omena, joka oli täytetty punajuurivuohenjuustokeitolla. Tervehdyksen jälkeen kaadettiin alkuruoan viini, joka oli Marlboroghin Sauvignon Blancia Uudesta Seelannista. Viini jo toi epäilyksen, että voisi olla mereneläviä tulossa ja niin keittiöstä eteemme kannettiinkin seafood platter, jossa oli kampasimpukkaa, tiger prawnia, simpukoita ja savustettua lohta sieni ja yrttiliemessä. Raaka-aineet olivat kaikki tuoreita ja ensiluokkaisia. Annos oli melko kookas alkuruoaksi, mutta niin herkullinen, että sitä en väittäisi suureksi ongelmaksi.
Seafood platter ja Marlborough Sauvignon Blanc
Pääruoalle kaadettiin Espanjasta Riojan alueelta Berberanan Gran Reserva 2007 vuosikertaa, joka oli oivallinen valinta pääruoaksi tarjoillun hiillostetun naudanpihvin kanssa. Annoksen omina lisukkeina oli marinoituja hillosipuleita ja mustaherukkakastiketta. Lisäksi lisukkeena tuli perunoita parissa eri muodossa ja uunissa paahdettuja kasviksia. Pihvin pinta oli todellakin hiillostettu hyvin tummaksi ja sen alta paljastui mukavan rosé pihvi. Hillosipulit ja mustaherukkakastike tarjosivat molemmat annokseen hapokkuutta; mielestäni ehkä jopa hieman liikaa vieden huomiota hyvältä lihalta.
HIillostettu pihvi
Tarjoilijat muistivat ilahduttavasti pian jokaisen ruoan tulon jälkeen käydä kyselemässä onko kaikki kunnossa ja, mikä tärkeintä, täyttää nopsasti hupenevaa viinilasiani. Sanoinko jo, että pihvi sopi loistavasti viinin kanssa yhteen?
Herkullinen Berberana
Jälkiruokana saimme kaikkia kolmea listalta löytyvää jälkiruokaa jaettavaksi. Meistä kukaan ei ole kovin suuri jälkiruokaviinien ystävä ja siksi päätimme jatkaa ystävystymistä meille ennestään tuntemattoman Berberanan kanssa. Paras jälkiruoka oli talon itsetekemät jäätelöt, joista suosikkini oli mango. Keittiön oma valkosuklaa oli todella hyvää, mutta omaan makuun jopa liian makeaa, tai ainakaan sitä ei voinut syödä teelusikallista enempää. Näin minulle tosin käy makeiden jälkiruokien kohdalla usein ja siksipä päätin ottaa jälkiruoaksi vielä Hendricks gt:n. Tai itseasiassa kaksi jos tarkkoja ollaan.
Schlösslen itsetehdyt jädet
Aamulla edellisiltana nautitut gt:t ja Berberana häivähtelivät vielä ohimoilla ja siksi oli syytä suunnata nopeasti aamupalalle. Schlösslen aamupala tarjoillaan sisääntulokerroksen bistrossa. Ruokailla voi myös tunnelmallisella sisäpihalla. Nyt tosin syksy oli päässyt jo niskanpäälle siinä määrin, että päätin pysyä sisätiloissa.
Brekusali ei ollut myökään huono
Aamupalapöytä näytti selvästi keskivertohotelliaamiaista laadukkaammalta. Uudelle tasolle se kuitenkin nousi, kun tarjoilija toi listan keittiöstä tilattavista annoksista ja huomasin listalla Eggs benedictin. Tämä aamupalojen mersu, joka oli muuten täydellisesti valmistettu, oli juuri oikea lääke, yhdessä vahvan, juuri jauhetun kahvin ja tuorepuristetun tuoremehun kanssa, nujertamaan vielä viipyilevät häivähdykset ohimoltani.
Vähän ehdin haukata
Oli aika suunnata kohti Tallinnan D-terminaalia. Laivamatkalla oli aikaa tehdä pientä yhteenvetoa reissusta. Ja en nyt siis puhu tylsistä työasioista vaan hotellista ja sen tarjoiluista. Hotelli sijaitsi Vanhankaupungin ytimessä lähellä Raatihuoneen toria. Sijainti oli siis keskeinen ja hotelli itsessään oli todella miellyttävä. Erityisen hyvää hotellissa oli intiimiys ja henkilökohtainen palvelu, johon isoissa loistohotelleissa ei usein päästä. Check in oli paras mitä olen kokenut ja aamupalakaan ei tästä kauaksi jää. Keskiajalta peräisin oleva kellari Schlössle ravintolassa loi mielettömät puitteet holvikaarineen dinnerille eikä ruoatkaan paljon tästä jääneet jälkeen tarjoilun ollessa koko ajan erinomaista. Yhteenvetona voin siis antaa vahvan suosituksen Schlössle hotellille ja ravintolalle!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Ja koska maanantai, huomaan hotellihuoneeseen raahaamani järeän työlistan sijaan haaveilevani kylmistä juomista, lempeän mausteisista ruoka-annoksista ja tequilasta, joka lämmittäisi aina varpaissa asti.
Mikäli aion tehdä asialle jotain, on ryhdistäydyttävä ja rynnättävä tihkusateeseen.
Eerikinkatu Turussa täyttyy kiireisistä, sadetta pakoon kipittävistä askelista, mutta minä astelen päättäväisesti mustan ( tietenkin! ) sateenvarjoni alla kohti valitsemaani ravintolaa.
Ja koska maanantai, minun ei tarvitse ihmetellä määränpääni naapurissa sijaitsevan nimeltä mainitsemattoman ravitsemusliikkeen edessä notkuvaa janoista, viihdettä janoavaa kansaa, vaan saan sen sijaan rauhassa seurata, miten edellä kävelevän rouvan kirkkaanpunainen sateenvarjo keikkuu rytmikkäästi askelten tahdissa.
Olen matkalla nauttimaan meksikolaisesta vieraanvaraisuudesta Hannu Tuovisen omistamaan Cantina Aztecaan, koska maanantai, koska tarvitaan vähän iloa sateiseen päivään.
Astun ovesta ja kipitän rappuset ylös ( näillä korkkareilla se on todellista kipsutusta, usko pois! ) pääsaliin asti, missä ravintolan tyylille uskolliset kirkkaat värit, kullatut reliefit ja tumma puupinta kiinnittävät takuuvarmasti huomioni. Kuulen jostain takaa kabinettitilasta ison seurueen naurunremakan ja ennen kuin huomaankaan, istun pöydässä ja tajuan, että it´s already Strawberry Margarita o´clock!
It´s Strawberry Margarita c´clock!
Siemaillessani juomaa, tarjoilija kertoilee hieman annoksista ja suosittelee muutamia omia suosikkejaan.
Päädymme kuitenkin tilaamaan aika perinteisen setin: nachot, rapupannu, paella ja fajitas.
Nachot, ( tietenkin hyviä, erityisesti oman tomaattisalsan kanssa! ) toimivat hienosti ruokaa odotellessa ja muutkin annokset soveltuvat hyvin jaettaviksi.
Talon oma tomaattisalsa toimii!
Tällä kertaa tarjoilijamme suosittelema rapupannu ei kuitenkaan hivellyt makuhermojani aivan niin kuin olisin toivonut, sillä hapokkaiden ja raikkaiden makujen ystävänä vierastan helposti liiallista makeuden tuntua annoksessa. Onneksi pöydässä on paljon muutakin, joten pääsen alkupalojen makuun oikein hyvin!
Rapuja appelsiiniliemessä
Fajitasten täyttö sujuu turhankin näppärästi ja huomaamattani olen tyhjentänyt lähes koko boxillisen vehnälettuja ja jäänyt koukkuun talon omaan salsa verdeen... Pöydän toisella puolella järeän kokoinen paella-annos ei tunnu seuralaisen efortista huolimatta häviävän lainkaan ja kun tarjoilija ystävällisesti kysyy, haluaisinko lettuja tai kastikkeita lisää, on tästä tarjouksesta tällä kertaa yksinkertaisesti kieltäydyttävä. Jösses, miten ruokaisat annokset!
Valinnan vaikeus, joten lautaselle päätyy vähän kaikkea!Paellaurakka alkamassa!
Parasta tässä lienee, että saan häpeilemättä syödä sormin niin omalta kuin seuralaisenkin lautaselta ja sitähän ilta täällä parhaimmillaan on: iloisten seurueiden fiestaa, jossa pöytä tilataan ruokaa täyteen ja jaetaan vieressä istuvan ystävän kanssa.
Ruokailun ohessa tyhjenee raikas tuontiolut ja tuhti punaviini tekee sateisena iltana kauppansa.
Viinit täällä ovat erittäin maltillisesti hinnoiteltuja ja helposti lähestyttäviä.
Ja vaikka ei millään jaksaisi, niin onhan sitä nyt aina jotain makeaa saatava. ( Naiset, tiedän!) Illalliseni päättää talon erikoisuus, avocadopannacotta. Avocado on yksi lempiherkuistani, joten tästä ei ole mahdollista edes teoriassa kieltäytyä. Annos on rohkea veto, enkä ole vieläkään päättänyt oliko se huti vai kunnari, mutta annoksen tekijältä totisesti löytyy ” cojones ”, kuten jossain päin maailmaa sanottaisiin.
Jos olisi viikonloppu, olisin varmasti hipsinyt yläkerran Papu Barin puolelle nauttimaan tequilaa, sekoittamaan pääni keinussa ja sheikkaamaan bebaa tanssilattialle, (vaikka minähän en kyllä oikeastaan tanssi…) mutta koska maanantai ja Papu kiinni, tyydyn tyhjentämään punaviinilasini ja kierimään portaat alas.
Kaiken kaikkiaan Cantina Azteca tarjoaa suomalaiseen makuun sovitettua tuttua meksikolaista, mutkattomassa ympäristössä ja kivan henkilökunnan huomassa. Suosittelisin paikkaa kaveriporukoille tai isommille seurueille, jotka kaipaavat rentoa illanviettoa, ilman turhaa pönötystä, mutta tuskin kukaan deitti laittaa pahakseen, jos täältä itsensä löytää lauantai-iltana!
Cantina Aztecan ruokatuotteesta on jo usean vuoden ajan vastannut Aki Toivonen ja listalta löytyy takuuvarmasti kaikille jotain ja pienemmälläkin investoinnilla saa vatsansa täyteen. Näin jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, että Hannun lemppariannos ( ribsit ja molekastike ) jäi kokeilematta...
Annoskateus syömätöntä annosta kohtaan on aikamoinen dilemma!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Lapset yökylässä mummolassa ja vapaa ilta vaimon kanssa kahdestaan. Aika siis suunnata taas tutustumaan Helsingin aimo harppauksin kehittyvään ruokakulttuuriin. Rajallisista lastenhoitoresursseista johtuen nämä tilaisuudet ovat hyvin harvassa ja ravintolan valintaan liittyy siis paineita; virheisiin ei ole varaa :)
Paikaksi valikoitui tällä kertaa Natura, joka avasi ovensa vajaa puoli vuotta sitten huhtikuun alusta. Suunnilleen samoihin aikoihin Naturan kanssa avautui iso joukko korkean tason ravintoloita Helsingin keskustaan (mm. Bystro, Finnjävel, Ox, Vinkkeli ja Holiday) ja tämä ei varmasti helpottanut ravintolan jakkaroiden täyttämistä. Natura on kuitenkin onnistunut löytämään kylän kulinaristit, ja ilmeisesti myös vakuuttamaan heidät päätellen täydestä varauskalenterista ja hyvistä arvioista TableOnlinessa ja eat.fi:ssä.
Odotukset olivat siis kovat kun saavuimme paikalle Iso Roobertinkadulle ja kävimme sisälle pieneen ja tunnelmalliseen saliin, joka kiertää seinustalla olevaa avokeittiötä. Ravintolassa on noin 30 asiakaspaikkaa ja se oli ravintoloitsija Davidin mukaan jo kerran pyörähtänyt ympäri, kun paikalle saavuimme. Alkujuomaksi nautimme Sergio Fratellin kuohuvaa Italiasta, joka oli hyvä aloitus menulle ja sopi myös hyvin yhteen kokin tervehdyksen kanssa, joka oli karitsanmaksaa ja ravintoloitsijapariskunnan kauniimman puoliskon,Anyan, äidin keräämiä mustikoita.
Kokin tervehdyksen kanssa tuli kolmea eri leipää, joista hiivaleipä oli Naturassa paistettua. Lisäksi itsetehtyä voita
Varsinainen seitsemän ruokalajin menu aloitettiin sokerisuolatulla siialla, jossa oli kyytipoikana tilliä, tilliöljyä, kyssäkaalia sekä ravintolan itse valmistavan voin sivutuotteena syntyvää piimää. Kaveriksi ruoalle oli paritettu saksalaista Rüdesheimin boidynaamisesti viljeltyä rieslingiä. Kaikki Naturan viinit ovat muuten biodynaamista tai luomutuotantoa. Siika-annos oli omaan makuun lähes täydellinen. Tämä oli sikäli ikävää, koska tästä oli vaikea lähteä rakentamaan nousujohtoista menua, koska sitä oli vaikea ylittää. Myös ruoalle paritettu riesling toimi todella hyvin yhteen annoksen kanssa.
Menun paras annos oli ensimmäisenä tarjoiltu sokerisuolattu siika
Seuraavaksi oli vuorossa alkupalalajiltelma, jossa oli neljä eri pikkuannosta. Naturasta olen myös nähnyt maininnan, että kyseessä on skandinaavinen tapasbaari ja tätä ajatusta pikkuannokset hyvin tukevat. Kaikki neljä annosta olivat loistavia, perinteisiksi tapaksiksi ehkä osa hieman monimutkaisia, kuten NYT –liitteen arvostelussakin joskus ihmeteltiin. Itse en oikein moista kritiikkiä ymmärrä. Jos ravintola sanoo, että sillä on tapasvaikutteisia annoksia listalla, niin eikö silloin saisi käyttää mielikuvitusta ja osaamista tuunatakseen osan hyvin yksinkertaisista annoksista hieman moniulotteisimmiksi. Tärkeää toki on, että tämä tehdään maku edellä eikä kikkailun itsensä vuoksi, mutta tämä mielestäni ehdottomasti Naturassa toteutuu.
Alkupalalajitelma oli luonteeltaan Global & Local. Osterit olivat Bretagnesta ja Kesäkurpitsat Anyan äitin maatilalta Kirkkonummelta. Perinteistä espanjalaista kylmää gazpachokeittoa oli tuunattu mansikoilla. Makuyhdistelmä oli erikoinen ja maistui avecille oikein hyvin, ja kyllä itseasiassa minullekin, mutta pidän silti perinteistä gazpachoa omaan suuhuni sopivampana.
Alkupalalajitelma
Ennen pääruokaan siirtymistä suunpuhdistajaksi vodkasta, sitruunasta ja mintusta tehty drinkki, joka on hyytelöity ja lisukkeena on hiilihapporakeita. Tästä annoksesta tuli muistoja lapsuudesta, kun rakeet paukkuivat suussa samalla lailla kuin aikanaan paukkukarkit, mitä tikkarin avulla mätettiin suuhun. Lapsena tosin rakeet syötiin useimmiten ilman vodkaa.
Suunpuhdistajana paukkukarkkia ja vodkaa
Pääruokana tarjoiltiin Keuruulta tulevaa naudan entrecoteta, joka oli paistettu juuri sopivaksi ja liha olikin todella maukasta. Lisukkeina oli persiljakastike ja perunapyree, jonka keskellä oli mustikkakastike. Mustikka toimi hyvin pyreen ja lihan kanssa. Persiljakastike toimi hyvin myös pyreen kanssa, mutta lihan kanssa se mielestäni ei pelannut kovin hyvin yhteen. Se oli hieman liian hapokasta ja nousi makuna pääosaan jolloin ensiluokkainen liha jäi liikaa taka-alalle. Tämä olikin koko illan osalta mielestäni oikeastaan ainut huti. Eikä tämäkään tarkoita missään nimessä koko annosta, vaan ainoastaan tuota persiljakastikkeen yhteensointuvuutta lihan kanssa.
Herkullista lihaa Keuruulta
Pääruoan jälkeen nautittiin ennen jälkiruokia vielä ravintolan omaa maahantuontia olevaa "Tomme Aux Fleurs" pastoroimatonta juustoa, hiilinäkkilepää ja perunahilloketta kera Tokajin. Juusto oli valmistettu lehmänamaidosta eikä ollut erityisen vahvan makuista, mutta hyvin täyteläistä ja hillokkeen ja unkarilaisen tokajin kanssa maistui todella hyvin.
"Tomme Aux Fleurs"
Jälkiruoka aloitettiin lajitelmalla, jossa oli kolme annosta: Keittiön sangriaa, applesiinikakkua ja sellerisorbeeta. Jälkiruoka, jossa on alkoholia mukana kelpaa aina minulle, mutta parhaiten näistä kuitenkin toimi sellerisorbee, jossa oli lisäksi seljankukkakastiketta, fenkolia ja omenaa. Sellerin vahva maku tasoittui hyvin kastikkeella ja loi tästä illan parhaan makean annoksen.
Jälkiruokalajitelma
Lajitelman jälkeen tuli vielä varsinainen pää-jälkiruoka, "FROZEN YOGURT 2013", joka on Naturan lyhyehkön olemassaolon aikana noussut jo klassikoksi. Vaikka annoksessa olevan jogurttilumen valmistaminen aiheuttaakin kokille/kylmäkölle, omistaja Davidin sanoin, helposti jännetuppitulehdusta, niin silti annosta ei voi ottaa pois listalta. Ravintolassa käy nimittäin melkein päivittäin kantiksia, jotka pistäytyvät ravintolan baaritiskille ja nauttivat tämän sopusointuisen ”lumikasan”. Annos onkin poikkeuksellinen jälkiruoka, koska ei sisällä laisinkaan sokeria. Sen enempää en ala annosta kuvailemaan, vaan kehotan Teitä, arvoisat blogin lukijat menemään itse testaamaan sen ja muutkin Naturan herkut.
"Lumikasa" ei näytä kovin kummoiselta, mutta maistuu senkin edestä
Naturan ruokalistan mukaan nautimme ”Taradition & Innovation” -menun, joka on ”Keskipitkä menu seitsemästä yhdeksään ruokalajiin”. ”Laskuvirhe pankissa sinun eduksesi” sanottiin aikanaan monopolissa. Nyt näin oli tainnut käydä keittiössä, koska laskujeni mukaan pöydällemme kannettiin kaikenkaikkiaan yhteensä 13 eri annosta. Menun ulkopuolelta söimme tosin välijuuston ja lisäksi mukana oli keittiöntervehdys ja välissä suunpuhdistaja. Koko lysti kustansi 59€, joka on mielestäni hyvin kohtuullinen hinta näin pitkästä ja tasokkaasta menusta.
Pieni ravintola oli täynnä ja Davidin mukaan Sali oli jo kerran pyörähtänyt ympäri, kun sinne saavuimme. Naturassa saa tilata ruokia myös erikseen listalta, mutta selvästi suosituin vaihtoehto vaikutti olevan valmiit menut ja laskeskelin, että se tarkoittaa keittiön joutuvan nostamaan illan mittaan jopa lähemmäs 1000 annosta. On siinä kolmella kokilla tekemistä. Tästä huolimatta sali ja keittiö pelasi todella hyvin yhteen ja koko menun nauttimiseen meni hieman yli kolme tuntia, joka oli mielestäni juuri sopiva tahti. Kertaakaan ei tullut pidempää taukoa ja mitkään annoksista eivät myöskään tulleet liian nopealla tahdilla. Loppuyhteenvetona voi todeta, että ilta oli todella onnistunut ja viinipaketin kanssa koko menu maksoi hieman yli 100€, jolle sai todella hyvin vastinetta. Kehotan siis tutustumaan Naturaan henkilökohtaisesti.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
