TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
TableOnline juhlii ensimmäistä vuosikymmentään yli 30 huippuravintolan kampanjoiden ja tarjousten siivittämänä koko lokakuun. Mukana on ravintoloita ympäri Suomen.
TableOnline.fi/10v
Palvelun ensimmäinen asiakas, ravintola Grotesk, juhlistaa 10v. yhteistyötä 49 euron klassikkomenulla. Huikeasta menusta löytyy tartar, entrecote ja viskillä ja tupakalla maustettu crème brûle.
Grotesk
Lokakuussa synttäreitään juhlii myös Helsingissä Samrat, joka juhlistaa 10-vuotiasta TableOnlinea ja omaa 25-vuotista taivaltaan huipputarjouksella:
Kolmen ruokalajin illallinen valittuna à la carte -listalta ja juoma vain 25 €. Vaasassa juhlii Gustav Wasa, joka täyttää 10v. yhtä aikaa TableOnlinen kanssa.
Maistuvia synttäritarjouksia löydät Helsingin ja Vaasan lisäksi ravintoloista Tampereella, Turussa, Espoossa ja Seinäjoella.
Testaa vaikka kaikki maistuvat kampanjat! Jos. vatsanahka ei veny ihan jokaiseen, voi kaverin kanssa jakaa esimerkiksi seuraavat kokonaisuudet:
Tapaksien ystävien iloksiBar Cónit Flemarilla ja Kampissa vievät juhlan kunniaksi makumatkalle Espanjaan. Sí, ¿Por qué no?
Bar Cón
UutuusravintolaBistro Elo tarjoaa TableOnlinen synttärikampanjassa herkkuja hiiligrillistä kahdelle vain 35 euroa. –Nappaa tarjous ja käy samalla tutustumassa tähän Mannerheimintien varrelta löytyvään uuteen hotellikokonaisuuteen.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Vanhassa höyrymyllyssä toimiva tamperelainen Ravintola Myllärit on perinteikäs ravintola, joka tarjoaa upeat puitteet myös hääjuhliin ja muihin tilaisuuksiin. Pääsimme ystäväni kanssa nauttimaan maaliskuussa Mylläreiden illallistarjonnasta.
Yli satavuotiaan rakennuksen punatiiliseinät ja hirsirakenteet muistuttavat ajoista, jolloin talossa vielä jauhettiin jauhoja. Viimeisen 30 vuoden ajan tiloissa on toiminut ravintola, jossa skandinaaviset maut ja lähiruoka ovat arvossaan.
Myllärit on myös suosittu juhlatila, ja ravintolasta löytyy myös piano.
A la carte -listan annoksissa on käytetty muun muassa lähiseudun metsästäjien toimittamaa riistaa, pientuottajien juustoja sekä sesonginmukaisia kasviksia.
Alkuun nautimme kuitenkin aitoa ranskalaista A Bergère Brut -samppanjaa, joka tulee perinteikkäältä perhetilalta Champagnen alueelta. Täydellinen aloitus nautinnolliselle illalliselle!
Alkumaljoina nautimme perhetila A Bergèren erinomaista samppanjaa.
Valitsen tarjoilijan suosituksesta alkuun karviaischutneyllä höystettyä peurarilletteä. Ystäväni päättää kokeilla Mylläreiden etanoita, jotka tarjoillaan tavanomaisesta valkosipulivoista poiketen chilillä höystetyssä kermaisessa pekonikastikkeessa.
Peurarillette yllättää runsaudellaan. Juuresten ja mausteiden kanssa ylikypsäksi haudutettu peuran lapa on ensin revitty ja kääritty sitten tiukaksi kiekoksi. Ennen tarjoilua se on paistettu meheväksi kotimaisessa hanhenrasvassa. Liha on mureaa, ja karviaischutney tuo hapokkuutta tuhtiin makumaailmaan.
Peurarillette on paistettu hanhenrasvassa, ja sen kanssa tarjoiltiin friteerattua palsternakkaa, karviaischutneya sekä hillottuja karpaloita.
Peuran lisukkeena tarjotaan palsternakan kuorista rouskuvan rapeiksi friteerattuja sipsejä. Mainio osoitus siitä, kuinka helppoa on välttää ruokahävikkiä, kun käyttää hieman luovuutta.
Juomasuosituksena maistan Narvan kyläpanimon Tukki Brown Alea, joka sopii peurarilletelle kuin nakutettu. Mylläreissä on selvästi ymmärretty, että illallisella sopii nauttia hyvää olutta siinä missä viinejäkin.
Peurarilleten kanssa maistui Narvan kyläpanimon Tukki Brown Ale.
Saan ilokseni maistaa myös seuralaiseni etana-annosta. Voisin todellakin kuvitella, että nämä kermaisen täyteläisessä chili-pekonikastikkeessa tarjoillut etanat maistuisivat hyvin myös niille, jotka vielä vierastavat ajatusta etanoilla herkuttelusta. Juomana etanoiden kanssa tarjoillaan kalifornialaista chardonnayta.
Mylläreiden etana-annos saa potkua chilistä ja pekonista.
Pääruuaksi otan glaseerattua hanhenkoipea, joka on peräisin Paimiosta Hauhialan tilalta. Hanhi on suussasulavan mureaa ja sen kanssa maistuu mainiosti italialainen Chianti.
Hanhenkoipi oli haudutettu ihanan mureaksi ja kuorrutettu stout-kastikkeella.
Erityismaininnan ansaitsee hanhen kanssa tarjoiltu sieni-juurespyree, johon sienet tuovat ihanan umamin maun. Myös lohkoperunat ovat onnistuneet täydellisesti.
Seuralaiseni valitsee päivän kalansaaliin, joka on tällä kertaa Pyhäjärven siikaa. Kalassa on täydellinen paistopinta ja hyvä suola. Sen kanssa tarjoillaan kotimaiseen possun crudoon eli ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä kuhaterriiniä, broccoliinia sekä ihanan täyteläistä perunamuusia, jossa ei ole voissa säästelty.
Päivän kalansaaliina oli paahdettua siikaa ja possun crudoon käärittyä kuhaterriiniä.
Juomaksi kalan kanssa suositellaan Domdechant Werner Rieslingiä, joka tulee Saksan Hochheimin alueelta, suosikkirypäleen synnyinsijoilta. Nappivalinta, seuralaiseni myhäilee.
Vatsat alkavat olla jo tässä vaiheessa varsin täynnä, mutta aina löytyy tilaa hyvälle jälkkärille. Seuralaiseni himoitsee kepeää granaattiomenasorbettia, joka on kaikessa raikkaudessaan loistava päätös onnistuneelle illalliselle.
Itse en malta olla kokeilematta tarjoilijan suosittelemaa jälkiruokaa, jossa sitruunasorbettipallo lepää speltistä, valkosuklaasta ja lakritsista rakennetun “pesän” päällä sulassa sovussa ananaskirsikoiden, vadelmien ja pensasmustikoiden kera.
Harvoin innostun jälkiruuista näin paljon, mutta tässä yhdistelmässä toimii kaikki! Makea valkosuklaa, suolainen lakritsi, rapea speltti ja raikas sitruunasorbetti muodostavat täydellisen harmonian kirpsakoiden ananaskirsikoiden ja tuoreiden marjojen kera. Ja palan painikkeeksi tarjoiltu jälkiruokaviini Late Harvest Riesling kruunaa kokonaisuuden. Nam!
Aterian kruunasi täydellinen jälkiruoka ja sen kylkeen tarjoiltu makea Late harvest riesling.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kissakahvila Purnauskiksen pehmoiset asukkaat ovat ihastuttaneet tamperelaisia jo reilun viiden vuoden ajan, joten oli jo aikakin käydä morjestamassa manselaisia mirrejä. Astuessamme ystäväni kanssa kissakahvilan ovesta sisään, vastassa on hymyileväisen henkilökunnan lisäksi 12 toinen toistaan suloisempaa kissaa, jotka nauttivat saamastaan huomiosta ja rapsutuksista.
Saimme seuraa heti alkumaljoja kilistellessämme
Pääsemme istumaan isoon pöytään aivan ikkunan ääreen, ja pian saan vierelleni kahvilan pitkäaikaisimman asukkaan Piki-Nellin, joka asettuu sohvalle nokosille. Piki-Nellin vedellessä sikeitä, nautimme alkumaljoina Hugo-kissan alkoholittomat nimikkodrinkit. Seljankukkamehusta, hibiscuksesta ja sitruunamehusta sekoitettu makuhermoja hivelevä juoma saa jännittävän sinertävän värin jääpaloihin upotetuista siniherneenkukista. Hauskaa!
Piki-Nelli on asunut kissakahvilassa sen avautumisesta saakka
Osuimme paikalle sopivasti lounasaikaan, ja listan annokset kuulostavat kaikki herkullisilta. Meille suositellaan päivän kisukeittoa, joka on tällä kertaa tomaattinen vuohenjuustokeitto. Täyteläisen makuinen ja kauniin punainen soppa saa viimeisen silauksen maitovaahdosta, joka muodostaa annoksen pintaan kauniin kissakuvion.
Päivän keittona tarjoiltiin hurmaavaa tomaatti-vuohenjuustokeittoa, joka koristeltiin suloisella maitovaahtokissalla
Päätämme ottaa keiton lisäksi myös jaettavan Purnauskis Plate -maistelulautasen, jotta pääsemme maistamaan kahvilan antimia mahdollisimman monipuolisesti. Päätös osoittautuu oikeaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun eteemme kannetaan vadillinen houkuttelevia herkkupaloja, joissa maistuvat hienosti myös paikalliset maut.
Sienipiirakan suppilovahverot on itse kerätty Tampereen lähimetsistä, ja annoksen keskellä komeilee kunnon keko ehtaa mustamakkaraa. Perinteisen puolukkahillon sijaan sen kanssa tarjotaan vadelma-salmiakkihilloa, joka on mehevän makkaran kanssa yllättävän toimiva makupari. Toinen hillokippo sisältää perinteistä lakkahilloa, joka sopii mainiosti manchegon ja savujuuston kaveriksi.
Purnauskis Plate kahdelle pitää sisällään monenlaista maisteltavaa sienipiirakasta aitoon mustamakkaraan
Maistelusettiin kuuluu myös raikas salaatti, rypäleitä, karamellisoituja pähkinöitä sekä shottilasilliset päivän keittoa leivän, voin ja ihanan täyteläisen aiolin kera. Eikä tarjolla ole ihan mitä tahansa leipää, vaan Tampereen parhaaksi valittua Lempin ruisleipää, joka totta tosiaan on vallan maukasta!
Herkkuja napostellessa kannattaa täällä olla varuillaan, sillä myös kissat ovat persoja makupaloille. Etenkin nuorimmat kissoista ovat vikkeliä liikkeissään ja saattavat havitella maistiaisia lautasilta. Kissoille on tarjolla onneksi omiakin raksuja, joita niille voi antaa.
Vaikka kissat maistelisivat mielellään ihmisten herkkuja, heille saa antaa vain kissoille sopivaa ruokaa, kuten kissanraksuja
Vilinä Purnauskiksessa on melkoinen, sillä vakioasukkaiden lisäksi kahvilassa majaili vierailuhetkellä neljä hurmaavaa pentukissaa, joille etsitään uusia koteja yhdessä eläinsuojeluyhdistys Maukula ry:n kanssa. Eläinsuojelutyö on olennainen osa Purnauskiksen toimintaa, ja kissojen hyvinvointi on kahvilassa kaiken a ja o.
Sisustuskin on suunniteltu kissojen ehdoilla. Seinillä on roppakaupalla hyllytilaa kiipeilyä ja hyppelyä varten, ja omaa rauhaa kaivatessaan kissat pääsevät toiseen huoneeseen huilimaan. Nukkuvia kissoja ei ole lupa häiritä, mutta muuten rapsutukset, leikit ja hellyydenosoitukset ovat erittäin tervetulleita.
Kissojen silittelyn lomassa tutustumme jälkiruokalistaan, ja taas iskee valinnanvaikeus! Meille suositellaan “Maailman parasta suklaakakkua”, joka kuulostaa aivan ihanalta, mutta myös päivän herkku -otsikon alta löytyy monenmoista houkutusta, kuten mustikkamarmoroitua juustokakkua sekä kuohkeaa ja kermaista pavlovaa.
Aivan liian vaikeita päätöksiä, joten lopulta saamme eteemme meitä varten räätälöidyn kakkulajitelman, jossa on pienet maistiaiset kaikkia edellä mainittuja kakkuja sekä pallot aitoa ja ihanan täyteläistä vaniljajäätelöä. Juomaksi saamme Purnauskiksen tavaramerkiksi muodostuneet kisucappuccinot, joita koristavat jälleen suloiset maitovaahtokissat. Täydellistä!
Kisucappuccinot ja kermainen kakkulajitelma houkuttelivat paikalle myös yhden kotia etsivistä pentukissoista
Seuraavan kerran taidan ajoittaa kissakahvilavierailuni viikonloppuun, sillä Purnauskiksessa on kuulemma perjantaisin monenlaista ohjelmaa. Kuukauden ensimmäinen perjantai on omistettu kisuvisalle, ja joka kuun toisena perjantaina järjestetään aikuisten iltoja, jolloin ikäraja kahvilaan on 18, ja tarjolla on drinkkejä ja viinejä aikuiseen makuun. Kuun kolmantena perjantaina Purnauskiksessa pelataan lautapelejä kissamaisessa seurassa.
Blogin kirjoitti vapaa toimittaja ja kissafani Kaisa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Sateisen tammikuun viimeinen päivä oli tarkoitus kuskata muksut mummolaan ja lähteä ottamaan pieni irtiotto harmaudesta Tuusulan Krapihoviin. Pääsimme paikalle perjantaina puoli viiden maissa ja vastaanotto hotelliin oli todella ystävällinen. Meille oli varattu hotellin pieni sauna kuudelta, joten piti nopeasti tsekata sisään ja lähteä saunalenkille pimeään, ja ei niin kovin houkuttelevaan sateiseen ja pimeään iltaan.
Hemmottelusetti saunaan
Lenkki palkittiin Krapihovin hemmottelusaunalla, jossa meille oli varattu valmiiksi saunahunajat ja kuorintavoiteet ja tunnelman täydensi pukuhuoneessa palavat kynttilät. Saunan jälkeen nautimme huoneessa hotellin tarjoamat kuohuviinit. Hotellissa oli ajateltu monia pikkujuttuja, jotka eivät ole hotellille edes kalliita panostuksia, mutta saavat vieraat tulemaan itsensä tervetulleeksi ja heille jää hyvä fiilis vierailusta.
Tervetuloa
Skumppien jälkeen oli aika siirtyä Krapihovin ravintolaan nauttimaan talven pitopöydästä, jossa pääteemana olivat blinit. Krapihovin ravintola on hieno kartano, joka on rakennettu jo 1883 valtioneuvos Souranderin kesähuvilaksi ja on uusittu viime kesänä vanhaa kartanon henkeä kunnioittaen. Ravintolassa tarjoillaan päivittäin pitopöytä sekä lounaalla, että illallisella. Aluksi hovimestari esitteli meille pitopöydän, joka tuli tarpeeseen koska niin montaa sorttia siinä oli, että ilman esittelyä olisi jäänyt tosi paljon taustoja tietämättä. Krapihovin pitopöydän teema vaihtuu viidesti vuodessa ja nojaa vahvasti sesonkeihin ja lähiruokaan. Viime vuosina lähiruoan noustua suosioon, lähes kaikissa trendikkäissä paikoissa puhutaan lähiruokaan panostamisesta. Täällä ei kyse ole kuitenkaan trendeistä tai muutamasta läheltä haalitusta tuotteesta, vaan koko ruokalista perustuu näihin arvoihin ja on perustunut jo pitkään. Krapin alueella on mm. oma palvaamo, lihaleikkaamo, leipomo ja hunajatarha.
Pitopöytä
Pitopöydästä löytyy todella laaja valikoima erilaisia suomalaisia perinteisiä ruokia ja aloitus tuntuu hankalalta, koska vaihtoehtoja on niin paljon. Blinejä, jotka olivat tämän kertaisen pitopöydän pääosassa, oli tietysti maistettava. Näitä syntisen rasvaisia herkkuja on kiva syödä kerran vuodessa, mutta nyt tarjolla oli niin paljon muuta mielenkiintoista, että vatsaa ei kannattanut yhtä lettua isommalla rasvakuormalla täyttää.
Perinteisempien blinitäytteiden lisäksi Cavi-Art merileväkaviaaria vasemmalla
Pitopöydän antimet oli järjestetty seuraavien otsikkojen alle: “Blinit & blinin lisukkeet”, “Talven kylmistä vesistä”, “Maalta ja Krapin kellarista”, “Metsän kätköistä ja Krapin palvaamosta”, “Juustoja & Krapin hillokkeita” ja “Jälkiruokapöydästä”. Jokainen näistä teemoista piti allaan useita ruokalajeja, joten syötävää oli niin paljon, että en voi alkaa kaikista kertomaan.
Toisesta kulmasta
Otetaan kuitenkin muutama nosto. Krapin omassa leipomossa valmistuu ruisleipää yli 100 vuotiaasta juuresta. Tämä toi mieleen oman mummin aikanaan juureen leivotun ruisleivän ja oli ensimmäinen maistelemani joka pääsi suunnilleen samalle tasolle. Omasta palvaamosta valmistuu myös lämpimänä ruokana ollut makkaraa, joka oli pääosin lampaasta, mutta jonkin verran seassa oli possua mehukkuuden saamiseksi. Tämä oli yksi parhaista makkaroista, mitä on tullut koskaan syötyä. Kolmantena tärppinä nostan juustojen kanssa olleet hillokkeet, jotka veivät kielen mennessään.
Herkullista lammasmakkaraa
Illalliseen olisi kuulunut vielä pöytiin tarjoiltuna pääruoka ja vaikka kolme vaihtoehtoa, Savojinkaalikääryle, ahven sekä häränhäntä kaikki kuulostivat todella houkuttelevilta, oli maha niin täynnä, että emme kumpikaan jaksaneet enää näitä tilata. Ruoan päälle iltateetä juodessa juteltiin, että kyseessä oli kyllä yksi mielenkiintoisimpia ja parhaita buffa ruokailuja mitä on tullut koskaan nautittua. Seuralainen mainitsi, että olipa kiva syödä buffaa kun sieltä ei löytynyt buffapöytien vakioruokia mozzarella- tai caesarsalaattia jne. En tiennyt ennen vierailua kovin hyvin, mitä Krapihovin ravintolassa tarjoillaan ja odotuksia ei siksi juuri ollut. Täytyykin sanoa, että harvoin on näin yllättynyt illallisen jälkeen. Krapihovi on sellainen paikka missä kannattaa ehdottomasti käydä syömässä jos on kiinnostunut suomalaisesta ruokakulttuurista ja lähiruoasta. Tämä on sellainen paikka mihin voisi tuoda ulkomaalaisia (tai suomalaisiakin) vieraita tutustumaan suomalaiseen ruokaan.
Jälkkäripöytä
Aamupala tarjoillaan yleensä Krapihovin ravintolassa, mutta tällä kertaa hotellissa ei ollut niin paljon vieraita ja siksi aamiainen oli katettu hotellin aulaan/ruokailutilaan. Myös aamiainen oli mukavan persoonallinen ja jatkoi samaa linjaa illallisen kanssa. Oma suosikki oli yön yli uunissa hautunut ohrapuuro, joka oli aivan taivaallisen hyvää ja sai kaipaamaan leivinuunia kotiin. Tässä voisi vielä nostaa illallisen osalta mainitsematta jääneet oman palvaamon herkulliset leikkeleet, joita aamupalallakin oli tarjolla. Vaimo myös lunasti mieluusti henkilökunnan tarjouksen tilauksesta paistetusta vohvelista mansikkahillolla.
Aamupalan jälkeen oli kiva vielä hetkeksi vetäytyä huoneeseen köllöttelemään ja sitten oli aika lähteä lunastamaan muksut mummolasta. Krapihovi on loistava paikka tällaiselle pikaiselle (tai miksei vähän pidemmällekin) irtiotolle. Meillä oli sen verran kiireinen vierailu, että emme ehtineet paljon tekemään, mutta Krapilta olisi löytynyt mm. pakohuonepelejä ja kesällä golfareita palvelee vieressä sijaitseva Tuusulan golfkenttä. Krapin pajalla järjestetään myös tiheään erilaisia keikkoja. Itseä olisi kiinnostunat AC/DC-coverbändi, mutta valitettavasti se ei esiintynyt perjantaina vaan vasta lauantaina, jolloin meidän piti jo lähteä.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tripla aukesi Pasilaan suuren mediahuomion saattelemana lokakuussa 2019 ja silloin aukesi myös kauppakeskukseen uusin ravintola Story. Triplan Story noudattelee sisustuksessaan ja ruokalistassaan muiden Storyjen hyväksi havaittua linjaa ja on varsin viihtyisä ravintola. Laajat listat takaavat jokaiselle sopivia makuja aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.
Storyjen ruokalistat vaihtuivat tammikuun puolivälissä ja uuden listan herkkuihin mekin mentiin tutustumaan avecini kanssa. Ruokalistat vaihtuivat samalla kaikkiin Storyihin ja Triplan Storyn lisäksi TableOnlinesta on varattavissa pöytä Kampin Storyyn.
Meille suositeltiin muutamia annoksia uudesta menusta, joiden kuvailutkin jo herättivät kiinnostuksen ja vesi herahti kielelle. Uudessa menussa on testaamiemme lisäksi myös useita muita mielenkiintoisia annoksia, joista muutamia olen saattanut ennättääkin maistella jo tutustumiskäynnin ja tämän kirjoituksen julkaisemisen välissä. Siltä käynniltä suosittelen lämpimästi niin special burgeria, jossa on trendikkäästi kanaa ja kimchiä sekä meille sillä käynnillä suositeltua grillattua kesäkurpitsaa fetalla. Kannatti uskoa suositusta, fetan ja kesäkurpitsan yhdistelmä oli erinomainen!
Mutta, jos mennään nyt näihin tutustumiskäynnin annoksiin, niistä tulee ehdottomasti nostaa esiin hirviwallenberg savustetulla sipulilla ja tummalla puolukkakastikkeella. Se myytiin meille lauseella ”aivan tajuttoman hyvää!”, eikä tuossa lauseessa ole liiottelun häivääkään, se oli todella hyvää. Mehevää ja maukasta, ja riistan käyttöhän on myös aina ilmastoteko.
Storyn uusi menu on rakennettu siten, että listalla on pääruokien lisäksi "sides”, eli lisäkeannokset, jotka voi tilata pääruokien kanssa nautittavaksi tai halutessa alkupalaksi. Sideista testasimme paahdettua ruusukaalia ja grillattua sitruunaa sekä hapanleipägnoccheja ja parmesanjuustoa. Gnocchit on valmistettu Storysta ylijäävästä hävikkileivästä, arvostan! Ravintolassa voi siis olla varma, että siellä tarjoillaan aina vain tuoretta leipää ja päivän vanhat leivät eivät mene hukkaan vaan päätyvät gnocchitaikinan sekaan.
Vaikka sidet ja pääruoka-annokset ovat itsessään jo aika isoja ja varmasti riittävät vähän pienemmän nälän taltuttamiseen, ei luonnollisestikaan voitu kieltäytyä maistelemasta myös alku- ja jälkiruokia. Alkuun tilasimme mausteista merirapukeittoa, grillattua mustekalaa ja fenkolirapusalaattia. Hauskassa annoksessa keitto kaadetaan vasta pöydässä kulhossa jo olevan salaatin päälle. Mustekala ja fenkolisalaatti tekevät myös oman twistinsä ja keitto on aika uudenlainen toteutus klassikosta, vaikka perinteisiä makuja liemestä löytyykin. Tämän annoksen saa myös pääruokakokoisena.
Hirviwallerbergin lisäksi meille suositeltiin toiseksi pääruoka-annokseksi grillattua madetta kananmunakastikkeella, onhan madekausi parhaimmillaan. Annoksen seuraksi suositeltiin vehnäolutta. Me emme avecini kanssa kumpikaan ole oluen ystäviä, mutta yhdistelmä oli silti yllättävän toimiva ja sitruunan lisääminen toi vehnäolueen sopivasti happoa. Madeannoksen pehmeissä ja lempeän talvisissa mauissa ei ollut mitään vikaa, mutta hirviwallenberg tarjosi sille epäreilun vastuksen. Tiedän, kumpi pääruoka-annoksista oli ehdoton suosikkini.
Kuulin, että uudella ruokalistalla suosittu annos on myös ollut Storyn lasagne, jossa on käsintehtyä pastaa, grillattuja sieniä ja tryffelillä maustettua mornay-kastiketta. Pasta valmistetaan Storyissa itse ja tryffeli ei selittelyjä kaipaa, mielenkiintoinen annos.
Ja mahtuihan meihin toki jälkkäriäkin. Storyn crème brûlée sekä köyhät ritarit olivat molemmat maukkaita ja niistä ensimmäistä olen ehtinyt nautiskellakin jo toistamiseen ;)
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Vuoden ensimmäinen Tallinnan reissu ajoittui tänä vuonna jo tammikuun puoleen väliin. Tiukan toimistopäivän jälkeen oli aika jatkaa kollegoiden kanssa iltaa Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Trofe -ravintolaan.
Holvikaarin tuettu sali
Olin aiemmin käynyt paikassa kerran aika tarkalleen vuosi sitten, kun samainen paikka osallistui historian ensimmäiselle Tallinnassa järjestetylle SYO!-viikoille (Virossa kampanjaa kulkee SÖÖ nimellä).
Sisäänkäynti Trofeen on melko huomaamaton ja kadulta tulee laskeutua portaat alas kellariin. Ahtaiden portaiden selvittäminen palkitaan pääsyllä kauniiseen ja tunnelmalliseen, paksuilla holvikaarilla tuettuun ravintolasaliin. Trofessa on kaksi erillistä salia ja sinne sopii yhteensä noin 80 ruokailijaa.
Sillit purkissa
Edellisestä vierailusta oli jäänyt herkullinen ankka mieleen. Nytkin listalta löytyi ankkaa, mutta päätin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Alkuruoaksi valitsin katajanmarjoilla marinoitua silakkaa. Lasipurkki oli kiva tapa tarjoilla silakka, jossa oli aika vahva happo, mutta mukana ollut raejuusto avokado salaatti piparjuurella tasapainotti hyvin makuja. Annokseen kuului myös kannabissiemenleipää. Tässä kohtaa siis lunastan klikkiotsikon lupauksen kannabiksesta.
Kurpitsakeitto
Pöytäseuralaisista toinen valitsi kermaisen kurpitsakeiton alkuun ja kehui sen taivaisiin. Toinen taas valitsi salaatin miedosti savustetusta taimenesta, joka sekin oli kuulemma hyvää, mutta ennen kaikkea se annos oli todella kaunis.
Värikäs taimensalaatti
Hieman houkutti tilata pääruoaksi ankkaa, koska se edellisellä vierailulla oli niin hyvää, mutta tällä kertaa päädyin kuitenkin riistaan ja tilasin annoksen nimeltä Hirvi ja Puuro. Edellä mainittujen pääkomponenttien lisäksi annoksessa oli hopeasipulihilloa ja mustaherukka-punaviinikastiketta. Hirvi oli haudutettu ylikypsäksi ja pienemmät palat annoksessa oli todella sopivan kypsiä, mutta yksi isompi pala olisi vaatinut vähän enemmän haudutusta. Tästä huolimatta annos oli kokonaisuutena onnistunut ja vaikka se oli tosi reilun kokoinen, tuli se tästä huolimatta ahdettua kokonaan naamariin. Ruoan huuhtelin Malbecilla alas, joka oli oiva valinta hirven kyytipojaksi.
Hirveän hyvää hirveä
Jälkiruokaalistalla ensimmäisenä vaihtoehtona oli Eestiläinen Kama ja Omena. Mielenkiintoni heräsi heti, että mikäs se tämä on. Virossa on kuitenkin tullut käytyä useamman kerran vuodessa jo kymmenen vuoden ajan ja sitäkin ennen jo jonkin aikaa ja en ole koskaan vielä tähän perinneherkkuun törmännyt. Paikalliset kollegat kertoivat sen olevan eräänlainen jauhoseos, jota on tapana sekoittaa erilaisiin maitotuotteisiin kuten maitoon, jogurttiin tai piimään. Nykyään sitä saa kuulemma jäätelössäkin. Suomessa vastaava tuote lienee talkkuna, joka on kyllä tutumpi, mutta ei sitäkään ole tullut kovin usein nautittua.
Kamaa lasissa
Kama tarjoiltiin kauniissa pallomaisessa lasiastiassa ja ensitutustuminen kamaan oli lämmin. Se ei ollut kovin makea annos, joka toimii itselle ja päällä ollut marjaomenahillo toi mukavasti vähän hapokkuutta ja syvyyttä jälkkäriin. Nyt oli siis nautittu illallisella sekä kamaa, että kannabista ja vielä kyytipoikana pari lasia viiniäkin.
Seuralaisen jälkkäri oli aivan liekeissä
Tämä oli oiva päätös aterialle ja oli kiva päästä maistamaan jotain uutta. Sen ollessa Viron perinneruokaa, niin vielä parempi. Trofe onnistui tälläkin kertaa varmasti ja läpi illallisen ja paikkahan on oiva vaihtoehto vaikkapa romanttiselle illalliselle vanhojen holvikaarien alla kynttilänloisteessa. Jos olet hyvin pian Tallinnaan menossa, niin Trofe on tälläkin kertaa mukana SYÖ! -viikoilla eli virolaisittain SÖÖ! Tallinn -kampanjassa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Arto Rastaan ja Hans Välimäen yhteisprojektina syntynyt ravintola Penélope on ollut auki aikalailla tasan vuoden. Olen ehtinyt siellä pari kertaa käydä lounaalla, mutta illallista en ollut vielä ehtinyt kokeilla. Lounaan perusteella odotukset illalliselle olivat korkealla.
P niinkuin Penélope
Maamme eturivin keittäjien lyödessä hynttyyt yhteen sopii odottaa jotain suurta ja noin vuoden taipaleella Penélope on myös osoittanut kuuluvansa maan eturivin ravintoloiden joukkoon. Molempiin herroihin on tavattu aika vahvasti liittää fine dining leima, mutta Penélope n kohdalla ei voi oikein puhua fine diningistä, Ruoat ovat kyllä laadukkaita ja taiten valmistettuja, mutta kuitenkin melko yksinkertaisia ja perustuvat enemmän laadukkaisiin raaka-aineisiin kuin useisiin työvaiheisiin annoksia valmistettaessa, eli kikkailuun kuten kunnianhimoisempaa fine-diningin tekemistä usein tavataan kutsua.
Bardemin baaritiski
Marraskuisena keskiviikkona oli tarkoitus piristää syksyn synkkyyttä menemällä kuuntelemaan Volbeatin keikkaa ja sitä ennen nauttia pikainen dinneri Penélopessa. Kiitos Postilakon ja sitä seuranneiden tukilakkojen, keikka jouduttiin perumaan. Tämä oli iso pettymys, mutta mahdollisti pikaisen dinnerin vaihtumisen hieman pidempään ja kiireettömämpään versioon. Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen pöytävaraustamme ja siksi päätimme käydä alkudrinkeillä Penélopen viereen hiljan auenneessa Bardem baarissa, joka kuuluu samoille omistajille ja on Penélopen pikkusisko, tai nimen perusteella pikemminkin puoliso.
Drinksut ja snacksit Bardemissa
Bardem on sisustukseltaan mukavan kutsuva ja se olikin jo keskiviikko alkuillasta noin puolillaan. Koska meillä oli vielä kohtuullisesti aikaa ennen pöytävarausta, niin päätimme ottaa drinkkien lisäksi pientä purtavaa. Saimme leikkelelautasen ja neulamuikkuja savustettuna ja itse purkitettuna harissaöljyyn. Palan painikkeeksi valikoitui Banana Bomb ja Last Freshment baarin signature-listalta. Kaikki toimi, mutta Puruveden muikut nousivat pääosaan ja jäivät mieleen. Seuralaiseni kommentti: ”En tiennyt tykkääväni muikuista”, kuvaa hyvin tätä annosta, kun tappelimme purkin pohjalla olevista viimeisistä muikunrippeistä. Ainut mistä tähän annokseen liittyen piti antaa palautetta, että pieni haarukka olisi kiva öljyisten muikkujen saalistamiseen. Nyt käytössä olleilla cocktailtikuilla tämä oli haasteellista ja sotkuista puuhaa. Tämä oli kuulemma jo tiedostettu ja asetilaus oli sisässä.
Baarin jälkeen oli aika siirtyä ravintolan puolelle.
Tuttu ja turvallinen Hendrick's tonic
Jos Bardem oli noin puolillaan, niin kauniimpi puolisko oli hieman kuuden jälkeen jo lähes täynnä. Meille oli varattu pöytä aitiopaikalta köökin edestä baaritiskiltä. Penélopen arvosteluista muistan etenkin alkuun lukeneeni muutaman negatiivisen palautteen, kun varaaja oli istutettu baaritiskille ”normaalin” pöydän sijaan. Ymmärrän, että jos odottaa normaalia pöytää niin ennakko-odotuksiin nähden baaritiskille joutuminen voi yllättää, mutta omasta mielestäni kyseessä on ehdottomasti ravintolan paras paikka.
Tiskillä istuskellessa voi jutella samalla tavalla seuralaisen kanssa kuin pöydässäkin. Itseasiassa jopa paremmin koska istutaan vierekkäin. Täydessä ja meluisassa ravintolassa voi olla joskus hieman hankala jutella pöydän toiselle puolelle. Jos taas ei juttua riitä koko ajaksi tai on muuten kiinnostunut keittiön työskentelystä, niin tähän baaritiskipaikka on oivallinen. Itselle innokkaana (valittevasti innokaampi kuvaa paremmin kuin osaava) amatöörikokkina oli tosi mielenkiintoista seurata annosten nousemista. Miinuspuolena baaritiskipaikassa on, että se johtaa helposti ylensyöntiin, koska on vaikea olla haalimatta lisää annoksia, kun katselee niiden valmistumista.
Kaunis pelinavaus
Ruokalistan tutkimisen jaksoin tälläkin kertaa urhoollisesti Hendrick gt:n voimin läpi, mutta Penélopen lista sisälsi liian monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja, joten päätimme valita 5 ruokalajin setin ja antaa keittiön päättää mitä he haluavat meille tarjota. Onneksi tulin maininneeksi, mitä ehdimme baarissa jo syödä, koska muuten olisi tullut muikut toiseen kertaan. Tosin niin hyviä ne olivat, että siitäkin olisi selvitty. Charcuterie plate ja Boquerenos (muikut) löytyy tosiaan myös Penélopen puolelta listalta. Varsinaisia viinipaketteja Penélopessa ei ollut valmiina menuille, mutta sen verran hyvällä ammattitaidolla ja viinin tuntemuksella henkilökunta oli varustettu, että hyvin sieltä löytyi annoksiin sopivaa juotavaa. Menu aloitettiin sashimiannoksella, jonka kyytipoikana Sangiovese toimi hyvin.
Ehkäpä illan paras annos
Lohisashimin jälkeen meille tarjoiltiin hunajapaahdettua myskikurpitsaa Ras el hanout -maustesekoituksella, fetalla, verdellä ja granaattiomenalla. Tämä annos oli täysi kymppi ja ehkäpä illan paras. Annoksen maut olivat todella hyvin tasapainossa ja teki mieli nuolla kulho lopuksi. Vauhtiin kun oli päästy niin kolmas annos, Paistettu kampasimpukka, tuli melko nopeasti kurpitsan perään. Kampasimpukan kyytipoikana tuli Perigordin mustaa tryffeliä, rapeaa perunaa ja vihreää currya ja annos oli kivasti tarjoiltu simpukankuoresta.
Rapurallaa
Tahti oli ollut melko rivakka ja kolme annosta oli mennyt aika vauhdikkaasti. Pienen tauon jälkeen neljäntenä meille tarjoiltiin Lofooteilta tullutta grillattua kuningasrapun jalkaa. Annos käsitti kaksi jalkaa ja pinnalla oli paahdettua valkosipulia ja sumak’kia ja pienessä kulhossa oli vielä aiolia. Tämä annos tarjoiltiin suoraan tiskiltä ja varoteltiin, että sen eteen joutuu hieman näkemään vaivaa, mutta se on sen arvoista. Varoitus piti paikkaansa, jonkin verran joutui askartelemaan saadakseen kaikki herkulliset ravunlihat suuhun, mutta kyllä se tosiaan oli pienen (tai vaikka vähän isommankin) vaivan arvoista.
Itse tursas
Tässä kohtaa askarrellessani rapua suuhun näin, että keittiöstä oli työn alla pulpo. Rapu oli kaikessa herkullisuudessaan melko kevyt annos ja ajattelin, että jäljellä on enää jälkiruoka ja samaan aikaan näin, että yhtä ehdottomista suosikeistani oli nousemassa keittiöstä, niin pakko oli huikata, että nostakaapa minullekin yksi sellainen. Keittiöstä kyllä sanottiin, että meille oli vielä pääruokakin tulossa, että nälän takia ei tarvitse tilata, mutta enemmän se tulikin tilattua, koska pulpo. Tursas tarjoiltiin hieman tulisen masabacha-hummuksen ja vesikrassipeston kera, jotka korostivat mureaa mustekalaa oikein hyvin.
Pihvi ja sieni
Pääruokamme oli Penélope’s Dry Aged Black Angus Entrêcote. Menussa luki, että se tulee Suomesta, mutta tuote oli vaihtunut Australiasta tulevaksi hiljattain. Raakakypsennetty liha oli kyllä todella hyvää ja annos oli melko reilu meille kahdelle, kun takana annoksia oli Bardemin snacksit mukaan lukien jo seitsemän. Pihvin kanssa meille tuli sienirisottoa. Annos oli sen verran reilu, että jo sitä tarjoiltaessa mainittiin, että voi jättää osan syömättä, mutta ruoan haaskaus on vastoin periaatteitani ja siksi yritin kyllä syödä kaiken.
Tämän jälkeen tarjolle oli vielä tulossa pari jaettavaa jälkkäriä, mutta niitä ennen pyysimme pienen aikalisän. Hetken vatsan annettua painua ja keittiön työskentelyä ihmeteltyämme meille tuotiin ensin sitruunapiirakkaa ja sitten vielä paistettua suklaamoussea. Molemmat olivat hyviä annoksia ja etenkin sitruunapiirakka todella kaunis annos, mutta tässä kohtaa ei ruokahalua juuri enää ollut jäljellä ja siksi meillä oli hieman vaikeuksia jälkkäreiden kanssa.
Sitruunapiirakkaa, marenkia ja crème fraiche sorbettia
Sadepilvellä on hopeareunus, ainakin tällä kertaa kun harmiksemme peruttu keikka johti pitkään ja herkulliseen illalliseen. Bardemin snacksit, ylimääräinen pulpo, keittiön ”laskuvirhe” ja jaetut jälkiruoat johtivat siihen, että tulimme syöneeksi kymmentä eri annosta. Saimme siis melko hyvin läpileikkauksen Penélopen tarjonnasta. Tosin sen verran laaja lista on kyseessä, että jäi sinne monta tosi mielenkiintoista annoista vielä kokeiltavaksikin. Tämä onkin yksi Penélopen vahvuuksista, että vastoin nykyistä suuntausta, siellä on paljon erilaisia vaihtoehtoja ja soveltuu siksi oivallisesti isommillekin porukoille tai henkilöille, joilla on paljon joko henkisiä tai oikeita ruokarajoitteita. Tämä luo toki vaatimuksia keittiöllekin, kun pitää hallita paljon annoksia, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan tämä puoli vaikutti olevan hyvin hanskassa. Keittiön tasosta kertoo sekin, että vaikka lista on täynnä toinen toistaan parempia raaka-aineita, niin ehkä illan paras annos tulee niinkin eksoottisesta ja kalliista raaka-aineesta kuin kurpitsa.
Jos siis syystä tai toisesta Penélope on vielä testaamatta, niin kannattaa koukata paikalle. Samoin kuin uusi Bardem on syytä katsastaa ja sinne vinkkini on tilata muikut drinksun kyytipojaksi. Penélopen vinkki taas on, että kun teet varausta, niin laita viestiksi, että haluisit istua baaritiskillä.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Piipahdimme ystäväni kanssa testaamaan Frida’sin uudistunutta ruokalistaa eräänä sateisena marraskuun alkuiltana. Frida’s on tuttu ravintola ja olen siellä muutamasti jo ennättänyt käydä edellisen ruokalistan aikana, joten halusin toki testata myös tapahtuneet muutokset ja uudistukset.
Usein kuulee kehuttavan Frida’sia erityisesti cocktailien ja pienempien purtavien suhteen ja ne toden totta ovat molemmat oikein toimivia. Pienet annokset ilahduttavat raikkaudellaan ja makumaailmalla ja cocktailit ovat hauskoja ja kivan meksikolaishenkisiä.
Frida’sista kerrotaan, että he ovat uuteen listaansa hieman yksinkertaistaneet drinkkiensä makumaailmaa. Ravintolan avautuessa alkukeväällä 2019 cocktailit olivat kuulemma kokeellisempia, mutta nyt niitä on pyritty tuomaan lähemmäs teemaa ja ruokaa, joka on varmasti oikein hyvä päätös.
Cocktailien nautiskelun jälkeen meille suositellaan valittavaksi valmista maistelumenua.
TUNA TATAKI
Kevyesti marinoitua tonnikalaa, guacamolea, pico de galloa & talon tortillalastuja
LAMB BIRRIA
Pitkään kypsytettyä lammaspataa, avocadolla, punasipulilla, korianterilla & limellä.
CHURRO
Churrot sitruunakastikkeella ja tummasuklaadipillä.
Menun avaa keitto, joka on oikein ihana startti kylmän marraskuisen illan illalliselle. Keitossa on hyvät maut ja mausteet. Keiton tortillalastut tuovat mukavaa twistiä ja raikkautta annokseen, mutta ovat hivenen hankalasti syötäviä.
Toinen annos, raikas tuna tataki, on kauniin keveä ja sen raaka-aineissa on selvästi jatkumoa edellisen annoksen makuihin avokadolla ja tortillalastuilla. Molemmat alkuruoat toimivat todella mukavasti; ne ovat raikkaita ja kivoja makupaloja, jotka ilmentävät hyvin Frida’sin makumaailmaa.
Pääruoaksi saamme lammasta, paljon lammasta. Lihaa ei tässä annoksessa ole säästelty. Kolmaskin annos sisältää avokadoa ja tortillalettuja, illan ruoat ovat vahvasti näiden raaka-aineiden ympärille rakennettu. Eikä se toki haittaa; avokadohan on erinomainen raaka-aine ja sopii Frida’sin teemaan. Pehmeiden tortillalettujen vuoksi annosta on hivenen haastava syödä, tee siis viisaammin kuin allekirjoittanut: älä pukeudu valkoiseen paitaan.
Churrojälkkäri kuuluu maistelumenun. Se oli alkuruoan tapaan lämmin ja talvinen, jopa lohdullinen jälkiruoka. Toisen jälkiruoka-annos vaihdettiin listan toiseen jälkkäriin, kauniiseen suklaakakkuun. Tällä kertaa olisi kannattanut pitäytyä maistelumenussa, sillä churrot vetivät jälkiruoista ehdottomasti pidemmän korren ja ihmeteltiin yhdessä avecini kanssa, ettei olla taidettu saada näin hyviä churroja aikoihin.
Varaa pöytä TableOnlinesta: Frida's Lönnrotinkatu 18, Helsinki
Katja/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Näin joulun lähestyessä halusin yllättää äitini ja päätin viedä hänet viettämään rauhallista sunnuntaipäivää satumaiseen Porvooseen, jossa jouluntaika on käsinkosketeltavissa. Porvoossa on pitkään tehty töitä tunnelmallisen joulun eteen ja kaupungilla järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja aina rauhallisista joulukonserteista kinkkubingoon. Jotta kaupungissa vierailevien ja paikkakuntalaisten ei tarvitsisi nauttia jouluntunnelmasta tyhjin vatsoin on myös ravintola Salt antanut oman panoksensa tunnelmallisen joulun eteen.
Porvoon kirkon kupeessa, vanhassa idyllisessä rakennuksessa sijainnut, menestystä ja tunnettuutta kerännyt, Wanha Laamanni päivittyi keväällä 2019 Saltiksi. Ravintolan omistajat halusivat tuoda Porvooseen uudenlaisen ruokakonseptin, jossa yhdessä syönti ja jaettavat annokset ovat toiminnan keskiössä. Menujen suunnittelussa ja toteutuksessa on pyritty panostamaan korkealuokkaisiin kasvisruoka-annoksiin, joissa on hyödynnetty myös uusia proteiininlähteitä.
Salt on pitkään ollut bucket-listallani ja nyt jos koska, oli hyvä hetki käydä testaamassa ravintolan jaettavat annokset, sillä onhan joulu tunnetusti jakamisen aikaa. Varmistaakseni onnistuneen illan päätin hyvissä ajoin varata pöydän ennakkoon kyseiselle illalle. Omasta mielestäni ravintolan asiakaskokemus alkaa siitä hetkestä, kun asiakas varaa ravintolasta pöydän. Saltissa tämä on huomioitu hyvin ja pöydän pystyy tietenkin varaamaan helposti TableOnline.fi:sta. Samalla voi jo ennakkoon tutustua ravintolan menuihin ja viineihin. Pohdimme avecini kanssa jo ennakkoon, että haluamme maistaa Saltin joululounasta, koska se on tarjolla myös sunnuntaisin.
Kierreltyämme hetken kaupungin idyllisissä kivijalkakaupoissa ja Porvoon rakennuksia ihaillen, alkoi pöytävarauksemme lähestyä. Matkaa Porvoon keskustasta Ravintola Saltiin ei ollut kuin muutama sata metriä ja matka meni kylmästä kelistä huolimatta täysin huomaamatta joulunvalojen loisteessa.
Ravintolaan sisään astuttaessa rentous ja maanläheisyys näkyivät heti Saltin sisustuksessa, joka mielestäni sopii hyvin ravintolan konseptiin. Omistajan mukaan suuri osa ravintolan sisustuksesta on toteutettu itse käsityönä ja tätä itse arvostan aina.
Riisuttuamme takit narikkaan ystävällinen tarjoilija toivotti meidät tervetulleiksi ja ohjasi valitsemaan mieluisan pöydän. Istuuduttuamme pöytään tarjoilija toi meille menut ja esitteli joululounaaseen kuuluvan herkullisen alkupalapöydän sekä antoi suositukset viineistä.
Alkupaloista omaksi suosikikseni valikoituivat lämminsavulohi sinappidressingilla ja Saltin perunasalaatti. Äitini puolestaan tykästyi savuporomoussen täyteläisyyteen ja puolukoiden tuomaan kontrastiin.
Näiden herkkujen lisäksi alkupalapöydästä löytyi:
Punajuurta, pähkinää ja balsamicoa, suolasieniä ja vuolukermaa, haudutettua punakaalia sekä artesaanileipiä ja voita.
Pöytävarausta tehdessä olimme päättäneet valmiiksi, että valitsemme joululounaan lämpimiksi merilohta tillipestolla ja vermuttikastikeella sekä glaseerattua porsaanposkea ja maa-artisokkaa. Pääruokien lisäkkeiksi kuuluivat paahdettua perunaa ja aiolia sekä punajuurta ja suolakurkkua. Tarjoili osasi kertoa tarkkaan eri viinivaihtoehtoehdoista ja niiden pohjalta päädyimme valitsemaan lohen kanssa puolikuivan ja kevyehkön Mülheimer Sonnenlay Riesling Zeppelin 2018. Porsaanposken kanssa puolestaan valitsimme tarjoilijan suositteleman täyteläisen ja mausteisen Bout D’Zan Cotes du Rhone Rouge 2018.
Lämpimistä ruoista erityisesti avecini lemppariksi muodostui merilohi tillipestolla ja vermuttikastikeella, joka häkellytti myös minua sen useilla eri mauillaan. Itse vanhana lihan ystävänä annan toki oman ääneni porsaanposkelle, joka ei erillisiä kehuja tarvitse, vaan maistettaessa saavutti kyllä oman paikkansa. Ensi kerralla haluan kuitenkin testata myös munakoisokaalikääryleen ja paahdetut tomaatit, joka oli lämpimien annosten kasvisvaihtoehtona.
Jälkiruoaksi kuuluivat juustot hillon kera sekä suolakinuskipannacotta ja kardemummaa. Juustot mielestäni päätteli hyvin suolaisen osuuden, kun taas lopullisen makeuden suuhun toi suussasulava suolakinuskipannacotta ja kardemumma.
Ravintolan lupaus: ”Enemmän annoksia, enemmän makuja, enemmän hyvää fiilistä ja tunnelmaa” lunasti kyllä meidän kohdallamme lupauksensa. Jaettavien annosten ansiosta pystyimme molemmat nauttia niin merilohesta kuin myös erittäin mureasta ja maukkaasta porsaanposkesta. Iltamme oli todella onnistunut ja vaikkakin Saltin annokset ovat suunniteltu jaettaviksi, olisivat ne mielestäni sopineet erinomaisesti myös yksin nautittaviksi. Ravintolan kokonaisilmapiiri oli hyvällä tapaa rento ja kotoisa. Samaan aikaan henkilökunta kuitenkin erittäin asiantuntevaa ja annokset toteutettuina parhaista raaka-aineista.
PS. Salt ei ole ainoastaan lounas- tai illallispaikka vaan ravintolassa voi myös rentoutua pienen purtavan ja viinilasillisen äärellä. Salt tarjoaa myös tunnelmalliset ja uniikit puitteet kokoustamiseen ja varmistaa, että loihtii kokouspäivään herkulliset antimet kauden parhaista raaka-aineista.
Varaa pöytä TableOnlinesta: ravintola Salt Vuorikatu 17, Porvoo.
Jani/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hello Stranger ei ole enää mikään tämän syksyn uutuus (avajaiset olivat 23.3.2019) Helsingin Vilhonkadulla, mutta mikäli kyseinen ravintola ei ole vielä tuttu, tässä pieni yhteenveto. Hello Stranger on laadukkaisiin raaka-aineisiin, viineihin sekä cocktaileihin panostava ravintola-terassi-cocktail bar Helsingin päärautatieaseman välittömässä läheisyydessä, joka tarjoaa helposti jaettavia (tai yksin syötäviä) annoksia alkuruoan ja pääruoan välistä hintansa ja kokonsa puolesta.
Itselleni on kertynyt vajaa kymmenkunta ruokailukertaa Hello Strangerissa. Käyntikertoja sitäkin enemmän. Kesäisin sisäpihalla toimii tunnelmallinen Secret Garden -terassi vaihtuvine DJ iltoineen ja esiintyjineen, sekä toinen puolisko Hello Strangeristä toimii erinomaisena loungena ja cocktailbarina.
Syksyn alussa Hello Stranger uudisti ruokalistansa ja vei makumailman Italian Piemonteen. Marraskuun alussa valikoimiin lisättiin Hello Strangerin ylpeys, 5/7 ruokalajin chef's menu, joka on saatavilla trendin mukaisesti myös loppuun asti mietittynä kasvisversiona. Annokset kasvismenussa eivät siis ole samoja kuin lihaversiot, miinus liha. 5 ruokalajia 52 €, 7 ruokalajia 65 € sekä kasvismenu 52 €. Viinipaketti 45/55 €. Yksinkertaista ja helppoa, valitse menu, istu ja nauti showsta.
Hello Strangerin palvelu, tunnelma sekä ruoka on mutkatonta, vaikka kaikesta näkee ja tuntee, että niihin on nähty paljon vaivaa. Näistä syistä Hello Strangeriin on vaan niin helppo tulla kerta toisensa jälkeen.
Illallisen aloitan yleensä saapumalla hieman etuajassa ravintolaan ja nauttimalla yhden jos toisenkin Mari Seppälän loihtiman cocktailin, vasta tämän jälkeen siirrytään itse illallisen pariin, koska miksi ei!?
Mari Seppälän käsiäalaa olevat cocktailit ovat yksi lempiasioitani Hello Strangerissa.
Maistelimme molemmat chef's menut, viiden ruokalajin tavallisen sekä kasvisversion. Illan aikana chef's menuissa suosikeiksi tai yllättäjiksi nousi luultavasti tartar (sekä kasvis että perinteinen), yrttiohratto sekä sashimi. En listaa tässä kirjoituksessa kaikkia annoksia tai laita kaikista kuvia, ei anneta kaiken yllätysmomentin mennä piloille.
Etualalla porkkanatartat sekä perinteisempi tartar. Molemmat veivät kielen mennessään!Che'fs menun antimia etenkin kasvisversiosta. mutta lihaisiakin vaihtoehtoja löytyy pöydästä hyvin piilotettuna höysteiden alle. Oikealla näkyvä yrttiohratto oli yksi illan isoimmista yllättäjistä.
Chef's menu elää hieman tilanteen, sesongin ja raaka-aineiden saatavuuden mukaan, joten yhdenkään käyntikerran ei pitäisi olla samanlainen, ellei mene esimerkiksi peräkkäisinä päivinä illallistamaan. Se suosittelen ilmoittamaan tästä erikseen, näin keittiöstä varmistetaan ettei samoja annoksia tai raaka-aineita käytetä liiaksi.
Hello Strangeristä on muodostunut minulle jonkilainen laadukas, mutta rento suosikkini uusien helsinkiläisravintoloiden joukossa. Korostan kuitenkin, ettei minulla ole absoluuttista suosikkia tai esimerkiksi mitään top 5 -listaa. On vain erinomaisia ravintoloita, jotka sopivat eri tilanteisiin eri tavalla eri päivinä. Joka tapauksessa Hello Stranger lunastaa paikkansa Helsingin ravintolaskenessä ja on ehdottomasti testaamisen arvoinen.
Hello Stranger kuuluu myös niihin ravintoloihin, joissa suosittelen antautumaan henkilökunnan vietäväksi. Anna vain muutama suuntaa-antava makumaailma suosikkisi esimerkiksi cocktaileihin liittyen ja takaan, että Hello Strangerin valikoimista löytyy erinomaisia vaihtoehtoja ellei jopa napakymppejä.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
