TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Ravintola Lönkka vaihtoi toissa vuonna konseptiaan pihviravintolaksi ja samalla muutti nimensä Lönkka Bull & Bottleksi. Pitkään osoitteessa Lönnrotinkatu 11 toiminut ravintola Lönkka oli jo valmiiksi lihaan kallellaan oleva rouhea ravintola, mutta konseptin uudistuksen myötä linjausta haluttiin selkeyttää ja konseptista tehdä mahdollisimman suoraviivainen, helposti sulatettava ja positiivisella tavalla yksinkertainen.
Kävimme testaamassa Lönkkaa toukokuun lopulla perjantaina, jolloin valitettavasti hieman satoi päivällä, joten parklet terassi ei ollut vaihtoehto ruokailulle, vaikka houkuttelevaa se olisi ollut.
Sisään astuessa törmää ensimmäisenä dry age kaappiin, joka on lähes pakollinen lisävaruste jokaisessa itseään kunnioittavassa pihviravintolassa. Tiskin vierestä löytyy myös baarialue, jossa voi nauttia lasin viiniä tai hyviä oluita ja miksi ei vaikka tartarin kylkiäisiksi, me kehotamme tekemään juuri niin kuin mieli halajaa.
Mieli teki maistella kaikkea, joten otimme alkupalalajitelman eli tasting platen, mutta koska olimme tulleet pihviravintolaan, ei tartaria voinut ohittaa. Neljän hengen seurueelle menee mainiosti esimerkiksi pari tartaria sekä jaettava tasting plate. Suosittelemme lämpimästi!
Viinejä Lönkassa on riittävästi niin, ettei pää mene turhaan pyörälle ja valikoima on tarvittaessa myös ystävällinen tarkan markan porukalle. Tällä kertaa meillä oli pelkkää punaista lasissa koko ruokailun ajan, koska menimme selkeällä linjalla ja toki Pinot Noiria tartarin kanssa, se on selvä.
Lönkka Bull & Bottlessa saa kyllä kalaa ja kasvisruokia, mutta nyt menimme rehellisesti konseptin mukaisella linjalla ja otimme lihaa, oikein kunnolla. Huikea läjä dry age entrecôtea luineen päivineen sekä poron ulkofilettä lisukkeena juuripersiljapyree, vadelmaista punaviinikastiketta ja paistos mikä sisältää ruusukaalia, pekonia, sipulia ja neulapapuja. Vaikka Lönkka ei ole riista- tai lappiravintola niin taisimme syödä parasta poroa pitkään aikaan. Olen aivan varmasti jossain syönyt parempaa... olen siitä lähes varma kun ravintoloita on testattu satoja erilaisia laidasta laitaan Michelin-tähti paikoista lähtien, mutta koska en muista missä ja milloin niin on ihan oikeasti pakko nostaa hattua Jussi Saarisen vetovastuulla olevalle keittiölle!
Sivuhuomautuksena kilon painanut luullinen dry age entrecôte annos ei ole osa kiinteää ruokalistaa vaan enemmänkin tällä hetkellä saatavuuden mukaan oleva ns. liitutaulu-annos. Mikäli kysyntä ja saatavuus on kunnossa, integroidaan se seuraavaan ruokalistaan!
Lopuun maisteltiin laaja valikoima Lönkan jälkiruokia portviini kylkiäisenä. Omaan makuun juustot upposivat parhaiten, mutta seuralaiseni ylisti Lönkan näkemystä crème brûléesta, eikä turhaan.
Lönkka Bull & Bottle kannattaa ottaa seurantaan. Kesällä Lönkkaan on helppo saapua lasilliselle tai muutamalle annokselle, jos on liian kuuma kilon lihamötkölle. Tästä pitää huolen parklet terassi ja baarialue. Kesän jälkeiselle ajalle on tulossa kuulemma innostavia uudistuksia ruokalistaan ja tarjontaan, sekä olen kuullut puhuttavan jostain viinibaarimeiningistä, mitä lie tarkoittaa... seuraamalla selviää.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Wellamo on toiminut samassa osoitteessa Katajanokalla vuodesta 1975 lähtien. Hieman unhoon jäänyt klassikko sai kaipaamansa kasvojenkohotuksen vajaa pari vuotta sitten, kun ansioitunut keittiömestari Dani Hänninen tiimeineen, otti ravintolan haltuunsa ja toi sen tälle vuosituhannelle.
Dani kertoi jo haltuunoton yhteydessä, että klassikon uudistamisessa on on oltava kieli keskellä suuta, että kunnioittaa vanhan ravintolan henkeä ja sen kanta-asiakkaita, mutta samaan aikaan uskaltaa uusiutua.
Itse kävin ensimmäistä kertaa uudistuneessa Wellamossa melko pian sen avautumisen jälkeen ja nyt oli aika mennä toiselle käynnille. Ensimmäinen kerta oli onnistunut ja siksi odotukset olivat melko korkealla. Pöytä oli varattu perjantai-illalle jo viiden jälkeen, mutta emme silti olleet ensimmäisiä asiakkaita, vaan paikassa oli jo kiva puheensorina käynnissä.
Seuralainen aloitti illan Jurasta tulleella Cremantilla, mutta minä jouduin aloittamaan Bloody Marylla, kun sen drinkkilistasta bongasin. Mausteinen drinkki ei ole ehkä kaikista paras ruokahalun herättäjä, mutta sitäkin herkullisempi.
Alkujuomien kanssa pääsimme maistelemaan ravintolan itse leipomaa hapanjurileipää, joka tuli voin ja karhunlaukkapeston kanssa. Ensimmäinen alkuruoka tuli melko nopeasti ja se oli paitsi äärimmäisen herkullinen niin todella kaunis. Annos oli rakennettu tartletin päälle ja se syötiin käsin. Täytteenä oli mm. sesongissa olevaa parsaa, hasselpähkinää, säilöttyä naurista ja ruskeaa voita. Taas tuli näköjään tehtyä se virhe, että aloin kirjoittaa tätä blogia nälkäisenä ja annosta mieleen palauttaessani, ikävä kuolaneristys haittaa luomistyötä.
Toisen alkupalan nimi oli Tartar & kyssäkaali. Edellä mainittujen raaka-aineiden lisäksi lautasella oli myös lipstikkaa, raparperia ja fermentoitua hunajaa. Annoksen sai myös kasvisversiona, jossa oli naudan sisäpaistin sijasta paahdettua punajuurta. Me otimme molemmat annokset ja söimme ne puoliksi. Vaikea sanoa kumpi oli parempi, koska molemmat annokset toimivat erinomaisesti. Viinipaketissa ollut Juran alueelta tullut hedelmäinen trousseau -rypäleestä tehty punaviini sopi näistä annoksista ehkä paremmin tartarin kaveriksi.
Ennen pääruokiin siirtymistä nautimme vielä lisäannoksena menussa olleen Kampasimpukka & muna -nimisen annoksen. Tämä annos oli ehkä hienoinen poikkeus skandinaavisesta linjasta ja toi mieleen enemmän japanilaiset maut. Vahva umaminen liemi toimi todella hyvin pääraaka-aineen kanssa, mutta yllättävää ja hienoa kontrastia annokseen toi tuoreet herneet. Herneiden maku nousi niin vahvasti esille, että latteuksia uhmatenkin, on pakko sanoa, että tämä toi hyvällä tavalla mieleen lapsuuden kesät, kun tuli mummolassa syötyä tuoreista herneitä suoraan penkistä. Tosin mummolla ei ollut tapana tarjota kampasimpukkaa herneiden kaverina. Eikä myöskään saksalaisen George Mosbacherin tuottamaa kuivaa roséta, joka oli oiva pari kampasimpukalle.
Kalaa & karhunlaukkaa -niminen annos oli pääruokana. Annos tehdään päivän kalasta, joka oli kyseisenä iltana siikaa, josta oli leikattu ohut file. Annoksesssa oli lisäksi perunaa, parsaa ja poltettua voikastiketta. Tämä annos vei kielen mennessään ja teki mieli nuolla lautanen puhtaaksi.
Kasvisversio oli rakennettu varhaiskaalin ympärille, mutta sisälsi lisäksi grillattua osterivinokasta, kesäsipuleita, mantelia, fermentoitua viherpippuria ja tummaa sienilientä. Näistä annoksista kala vei voiton selkäevän mitalla. Kasvisannoksessa tuntui olevan melko monta komponettia ja vaikka ne herkullisia olivatkin, oli ehkä vähän vaikea löytää annoksen punainen lanka. Annoksen kanssa tarjoiltu Malagasta tullut pääosin Moscatel rypäleestä tehty valkoviini oli itselle uusi ja mieluinen tuttavuus.
Menun jälkiruoakana oli Raparperia ja melissaa -niminen annos, joka oli ihanan raikas ja keväinen lopetus menulle. Tässäkin kohtaa halusimme kuitenkin maistaa myös toisen vaihtoehdon ja saimme eteemme á la carte -listalta löytyneen jälkkärin, joka oli Wellamon toscakakku. Jos edellinen jälkiruoka oli raikas, niin tämä oli sitten taas makea ja täyteläinen. Molemmat olivat todella hyviä, mutta itse ehkä preferoin raikkautta yli makeuden ja siksi itselle kolahti enemmän rapaperia sisältänyt annos.
Kuten mainittua, tämä oli toinen vierailuni Wellamossa, mutta ei varmasti viimeinen. Kehitystä oli tapahtunut ensimmäisestä kerrasta ja tällä hetkellä Wellamo on omassa kategoriassaan Helsingin ehdotonta kärkeä. Suosittelen testaamaan kevätmenun, joka on tarjolla 3.6. asti. Wellamo avasi juuri myös terassin, jonka merellisessä tunnelmassa nyt ilmojen lämmettyä voisin hyvin kuvitella tekeväni lähempää tuttavuutta ravintolan houkuttelevaan drinkkilistaan.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Syyslomaviikko oli lopuillaan ja sitä juhlistaaksemme olimme päättäneet mennä viettämään staycationia Långvikiin, joka oli ollut jo pidemmän aikaa to-do listalla, mutta nyt viimein tähän löytyi aikaa, kun saimme muksut mummin hoiviin. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin heti kolmen jälkeen perjantai-iltapäivänä. Olimme ajoissa kun tarkoitus oli ehtiä käymään kuntosalilla ja kylpylässä ennen illallista. Kylpylässä oli myös mahdollista ottaa erilaisia hoitoja, mutta tällä kertaa kuntosali vei voiton ja ihan kaikkea emme ehtineet vajaan vuorokauden aikana tekemään.
Sisäänkirjaus onnistui kätevästi, koska olin jo aiemmin samana päivänä saanut sähköpostiin linkin, josta pystyi tekemään sähköisen matkustajailmoituksen. Tämä oli oikein ilahduttavaa, kun olen jo pitkään kokenut lappujen täyttämisen kirjautumisen yhteydessä hieman ärsyttäväksi. Niin moni asia on jo onnistuttu tekemään sähköisesti pidemmän aikaa, mutta tämä oli itselle ensimmäinen kerta kun se onnistui myös matkustjailmoituksen osalta. Heti alkuun tuli siis positiivinen kuva paikasta.
Kuntosalille oli pitänyt varata aika etukäteen, mutta eipä siellä juuri ruuhkaa ollut. Alkuun olimme ainoat kuntoilijat ja jossain kohtaa paikalle tuli toinen pariskunta. Sali oli melko kompakti, mutta hotellin saliksi kuitenkin tosi monipuolinen ja siellä sai tehtyä hyvän treenin. Salin jälkeen oli kiva mennä kylpylän puolelle köllimään porealtaisiin. Kylpylästä löytyi myös 22 metrinen allas ja hetken mietinkin vielä uintitreeniä salin päälle, mutta tällä kertaa allasbaari drinkkeineen vei voiton. Parin drinkin ja poreilun jälkeen kävimme vielä infrapunasaunassa ihmettelemässä siellä olevaa mahdollisuutta katsoa televisiota. Piipahdimme myös höyrysaunassa, jossa oli ilahduttavasti höyryn lisäksi myös yllättävän lämmintä ja siellä sai hyvän hien ilman monen tunnin istumista.
Salin ja kylpylän jälkeen kävimme kääntymässä huoneessa valmistautumassa illalliseen. Huoneesta oli kiva näkymä Långvikin merenlahdelle, jota katsellessa maistui hyvin minibaarista löytynyt saunaolut.
Långvikin ravintolasali on melko iso, mutta tunnelmallisilla valoilla ja hyvällä maulla tehdyllä sisustuksella siitä on saatu tehtyä tosi kutsuva. Tilan keskellä on iso takka jonka tuli sopi tosi hyvin tunnelmaan. Salista tuli jotenkin hyvin kansainvälinen fiilis vaikka en osaa kovin hyvin selittääkään, mistä tällainen vaikutelma tulee. Meille oli varattu kahden hengen pöytä ikkunan vierestä, mistä valoisalla olisi merinäköala, mutta ei näin syyskaamoksen aikaan. Ravintolassa oli aika paljon asiakkaita, mutta isohkossa salissa oli silti avaruuden tunnetta ja akustiikka toimi erinomaisesti ja vaimensi melun.
Olimme päättäneet normaaliin tyyliin syödä maistelumenun. Menu alkoi kampasimpukoilla. Annos sisälsi simpukoiden lisäksi kurpitsaparfait:n, limeä ja inkivääriä. Annos näytti kauniilta ja maut olivat tasapainossa, joten odotukset kasvoivat seuraavien annoksien suhteen.
Toinen annos oli Tattirisotto ja mallasta. Annoksen päällä oli rapeaksi paistettuja osterivinokkaita, jotka olivat herkullisia ja toivat rakennetta muuten niin silkkiseen risottoon. Annos oli kokonaisuudessaan todella loistava. Viiden ruokalajin risotoksi se oli melko iso, jota en kyllä tässä kohtaa laittanut laisinkaan pahakseni ja lautanen tulikin nuoltua leivän avulla puhtaaksi.
Pääruokana oli ylikypsää hirvenrintaa, ankanmaksaa ja omenaa. Hirveä oli kypsytetty kauan ja lautaselle se oli revitty pulled pork eikun siis pulled moose -tyyliin. Kohta pari vuotta tullut välteltyä aktiivisesti tehotuotetun lihan syöntiä ja oli oikein kiva yllätys huomata, että menussa on riistaa ja vielä kun tämäkin annos oli hyvin valmistettu, niin kyllä kelpasi. Annos oli taas melko riittoisa etenkin hirven osalta ja koska kolme ensimmäistä annosta tuli melko ripeästi, niin koko annoksen syömisessä oli hieman vaikeuksia, annoksen herkullisuudesta huolimatta.
Annoimme ruoan hetken laskeutua ennen juustolautasen saapumista. Juustoja oli tarjolla kolmea sorttia ja kaikki kotimaisia. On kyllä hienoa huomata, että Suomessa osataan tehdä todella hyviä juustoja, jotka eivät häviä tunnetumpien juustomaiden tuotannolle. Menun päätös oli Crème brûlée, joka sekin oli oikein onnistunut mallisuoritus rapeine kuorineen.
Vaikka loppua kohti tahti hidastui, niin melko nopeasti illallinen meni ja se yhdistettynä reiluihin annoksiin sai vyön hieman koville. Olisi siis pitänyt itse alussa pyytää hieman väliä tarjoiluille. Sitten kun annokset olivat vielä niin hyviä, niin tuli melko reippaasti ne syötyä.
Menun viinipaketti sisälsi kolme kaatoa. Alkuruoille tuli sauvignon blanc rypäleestä tehtyä valkkaria ja pääruoalle pinot noiria. Juustojen ja jälkkärin kanssa sai valita joko vermuttia tai suomalaista tuotantoa olen Ainoan Kaste jälkiruokaviinin. Kaikki viinit olivat laadukkaita ja hyvin paritettuja, mutta ehdottomasti mielenkiintoisin oli suomalainen jälkiruokaviini, joka oli todella raikas ja sopi yllättävän hyvin yhteen niin juustojen kuin myös Creme Bruleen kanssa.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että illallinen oli erinomainen. Kun aiemmin mietimme vaihtoehtoja perjantaille, niin ensi alkuun oli suunnitelma mennä syömään johonkin Helsingin keskustan ravintoloista. Kun päätimmekin tulla Långvikiin, niin pakko myöntää että illallinen hieman jännitti. Hotelliravintoloissa on kuitenkin perinteisesti ruoan laatu hieman vaihtelevampaa, mutta nyt huoli oli turha ja Långvikin keittiö suoriutui illallisesta loistavasti!
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kynttilät, hyvä elokuva, herkullinen ruoka sekä ystävät. Näitä jokainen meistä kaipaa syksyn sateiden keskellä. Tuulensuun Palatsin leffabrunsseissa yhdistyvät saumattomasti kaikki nämä elementit ja itse ei tarvitse tehdä muuta kuin saapua paikalle ja nauttia. Tuulensuun Palatsin leffabrunssit katetaan kerran kuussa ja näytökset ovat suunniteltu jo vuoden 2023 loppuun asti. Elokuvat liittyvät olennaisesti Tuulensuun Palatsin vaiheisiin, sillä vuosina 1929–1991 samaisessa tilassa on toiminut Suomen kauneimmaksi tituleerattu elokuvateatteri. Tuulensuun talo restauroitiin vuosien 2006–2008 aikana alkuperäistä tunnelmaa kunnioittaen.
Pohdimme yhdessä lapsuuden kaverini kanssa rentoa tekemistä sateiselle syyslauantaille. Tuulensuun Palatsin leffabrunssi kuulosti oivalliselta tavalta yhdistää rennolla tavalla kuulumisten vaihtaminen, herkuista nauttiminen ja elokuvahetki.
Odotellessani ystäväni saapumista sateensuojassa Palatsin oviaukolla, pystyi samalla ihastelemaan loppuun asti viimeisteltyä koristeellista sisääntuloa, josta syntyi fiilis kuin olisi hyvällä tavalla siirtynyt ajassa taaksepäin.
Ystäväni saavuttua paikalle astuimme rakennukseen sisään, josta ylellisten ovien takaa avautui juhlava ja viimeisen päälle tyylitelty aula. Aulassa iloinen hovimestari toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi ohjelman kulusta. Kyseisenä päivänä elokuvaksi oli valikoitunut Disneyn Dumbo Live action, jota kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin nähnyt.
Teatterisaliin siirryimme tunnelmallisen aulabaarin ohitse, josta päätimme tilata lasilliset kuohuvaa. Salissa vastassa odotti erittäin tunnelmallisesti katetut pöydät ja keskellä salia sijaitseva noutopöytä kaikkine herkkuineen. Olimme hieman etuajassa, joten valitsimme parhaat paikat ja istuuduimme hetkeksi nauttimaan kuohuvista ja vaihtamaan kuulumisia.
Valaistuksen himmetessä ja elokuvan lähestyessä alkamistaan oli hyvä hetki suunnata noutopöytään valitsemaan mieleisensä herkut. Päätimme ystäväni kanssa aloittaa ensiksi salaateista ja lämpimistä. Noutopöydän antimet yllättivät meidät molemmat positiivisesti ja totuttuihin brunssipöytiin verrattuna vaihtoehtoja oli erittäin paljon. Omalle lautaselleni valikoitui ensimmäisellä kierroksella tuoreita vihanneksia, hedelmiä, Ylöjärveläistä palvattua paahtopaistia, Mouhijärven juustolan mozzarellaa, rapeaa patonkia sekä lämminsavulohta. Ystäväni lautanen näytti jokseenkin samalta ja molemmin oli selkeästi sama ajatus, että kaikkea pitää maistaa.
Elokuvan edetessä ja lukuisten santsilautasten jälkeen oli aika siirtyä makeisiin ja juustoihin. Herkkupöydästä lautaselleni valikoitui Red velvet ja Rocky road -kakut sekä oma suosikkini suklaan muffinssi. Ystäväni lukuisten santsauskierrosten jälkeen vaikutti jo hetken siltä, että näinköhän kakuille on muistettu jättää tilaa, mutta niin vain lautanen täyttyi, kun näki mitä herkkupöydässä oli tarjolla.
Nautiskeltuamme viimeiset kakkupalat elokuva alkoi lähestyä loppua ja keskittyminen tuli siirtää herkuista elokuvan loppujännityksen seuraamiseen. Dumbon lennettyä vapauteen ja lopputekstien alkaessa päätimme vielä kohteliaasti kiittää keittiömestaria ja kerroimme onnistuneesta kokemuksesta. Jakaessamme kokemuksia tarjoiluista keittiömestari halusi painottaa, että tarjoilut valmistetaan pääosin gluteenittomina ja laktoosittomina, huomioiden myös vegaaniset vaihtoehdot ja lähiruoka.
Voimme ystäväni kanssa vahvasti suositella myös muille syyskauden 2022 viimeisistä leffabrunsseja, jotka järjestetään:
Su 20.11. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2016) Su 11.12. Last Christmas (2019)
Leffabrunssi 28 €, lapset alle 5 vuotta 5 € ja yli 5 vuotta 1 €/ikävuosi.
Leffabrunssien lisäksi Tuulensuun Palatsista myös paljon muuta ohjelmaa kuten ravintolateatteriesityksiä, näyttävää burleskia, murhamysteereitä ja mukaansa tempaavia teatteriesityksiä.
Pitkiä menuja tarjoavia ravintoloita ei ole kovinkaan monta viime vuosina avattu. Siksi mielenkiinto uutta Porvooseen avattua Våria kohtaa oli kova jo siinä vaiheessa, kun kuulin tästä projektista ensimmäisen kerran pari vuotta sitten.
Hetki tässä kuitenkin vierähi ennen kuin uutuutta pääsi testaamaan, kun yksi ikävänpuoleinen kulkutauti sotki monen muun asian lisäksi myös Vårin avausaikataulua. Elokuussa lopulta paikka sai ovensa auki ja sen arvostelut TableOnlinessa olivat alusta asti kiinnostusta herätteleviä ja lopulta mielenkiinto kasvoi niihin mittoihin, että varaus oli tehtävä ja käännettävä auton nokka kohti Porvoota.
Ruokahalun herättelyksi olimme käyneet kauniissa auringonpaisteessa lenkillä Porvoonjoen vartta pitkin. Ravintolaan saapuessamme ilma oli muuttunut syysmyrkyksi ja matka hotellilta ravintolaan piti taittaa puolijuoksua, jos halusi säilyä jotenkuten kuivana.
Olimme lähes ensimmäisiä asiakkaita, kun saavuimme paikalle klo 18 ja homma lähtikin nopeasti liikkeelle, kun saimme alkumaljat pöytään ja heti perään ensimmäiset keittiöntervehdykset. Ensimmäinen tervehdys oli metsä hapankorpun päällä, joka oli kivan raikas aloitus. Se oli jotain sellaista mitä ehkä osasi odottaakin ravintolalta, kun oli lukenut arvosteluita ja tiesi sen keskittyvän lähituotantoon ja metsän antimiin.
Toinen Amuse oli tervehdys kasarilta, kun voileipäkakusta oli tehty pieni suunmyötäinen pallero. Aika hauska ja maukas tervehdys oli tämäkin. Varsinainen menun ensimmäinen ruokalaji oli Basilikaa ja Ahlbergin salaatteja. Se oli Vårin näkemys cesar-salaatista. Annos syötiin käsin ja se oli mieletön aloitus menulle. Ainut pelko oli, että jos aloitus on näin kova, niin taitaa olla vaikea parantaa. Toisena oli kurpitsaa, papuja ja tyrniä, joka tarjoiltiin beurre blanc -kastikkeen kanssa.
Tämän jälkeen päästiin ensimmäiseen extra-annokseen, joka oli niin kaunis, että tuntui melkein pahalta syödä se. Kyseessä oli Hapanjuurirosetti, joka oli muotoiltu taidokkaasti kukan näköiseksi, päälle kasattu kirjolohenmätiä ja rosetin varsiin pursotettu täpläraputahnaa. Taideteoksen tuhoaminen palkittiin kuitenkin mahtavalla makuelämyksellä ja siksi tästä ei jäänyt isompia tunnontuskia.
Tämän jälkeen lähdettiin melko erilaisiin tunnelmiin, kun seuraava annos käsitti mallasbriossin ja sen seurana oli kulho, jossa oli munavoita kevätsipulilla maustettuna, hollandaise-kastiketta ja mätiä. Tämä annos oli jotenkin yllättävä näin pitkän menun keskellä. Se oli lohturuokaa parhaimmilaan. Suolaista, rasvaista ja täyttävää. Onneksi annos oli kuitenkin kooltaan kohtuullisen maltillinen, koska sen syömistä olisi ollut mahdoton lopettaa kesken ja sitten olisi menun loppuun pääseminen vaarantunut.
Annoksia oli niin monta, että ehkä en kuitenkaan jokaista ruokalajia tässä käy tarkasti läpi, mutta mieleen jäi, että tästä eteenpäin mentiin vaihdellen mukavasti kevyempien, hapokkaampien annosten ja toisaalta täyteläisempien ja raskaampien annosten, kuten toisena extrana olleen blinin, välillä. Ensimmäinen Amuse oli metsäinen ja samoin retki päättyi metsään, kun viimeinen annos oli nimeltään mäntyä ja suklaata. Annos tuli pienessä ruukussa ja siinä oli kaksi tikkua, joista toisen päässä oli käpy valkosuklaaseen upotettuna ja toisessa toffeeta männyn siitepölyllä. Ja tosiaan käpy oli tarkoitus syödä. Ajatuksena tämä oli aika erikoinen, mutta onneksi käpy oli säilötty vuoden alusta ja varsin pieni ja nuori ja siksi rakenteeltaan hyvin syötäväksi kelpaava.
Kahden keittiöntervehdyksen kanssa annoksia oli yhteensä 14 kappaletta. Ruokailuun meillä meni aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia, joten tahti oli melko kiivas, etenkin alussa. Itseä se ei sinänsä haitannut, kun syömään tullessa nälkä oli melkoinen. Mätien lisäksi menun kaikki kala-annokset sisälsivät kuhaa, joka kyllä oli erinomaista, mutta olisihan siellä voinut jotain muutakin kalaa välillä olla.
Nuo edellä mainitut kaksi seikkaa olivatkin ainoat, missä mielestäni olisi vielä tilaa kehittää, muuten kaikki olikin hyvin lähellä täydellistä. En muista aikoihin, jos koskaan, syöneeni noin hyvää ja mielenkiintoista kokonaisuutta. Osa saattaisi jäädä kaipaamaan liha-annoksia, mutta itse en juuri lihaa käytä, joten sekään ei minulle ollut ongelma. Kuuleman mukaan seuraavassa menussa oli kuitenkin mukana ainakin joku liha-annos, joka ravintolan linjan mukaisesti, on varmasti vastuullisesti ja lähellä tuotettua.
Viineistä en ole muistanut juurikaan kertoa, mutta sanottakoon, että niidenkään osalta ei ole valituksen aihetta. Ravintolapäälliköiltä kun kysyin ravintolan linjaa viinien suhteen, niin hän sanoi, että ajatus on mennä ruoka edellä ja viinivalikoima painottuu enemmän klassisiin vanhan maailman viineihin, mutta jonkin verran listalle otetaan myös kokonaisuuteen sopivia alkuviinejä. Ja olihan meillä muuten briossin parina myös läheltä Malmgårdin panimolta tulevaa Belge olutta.
Jos tämä yksi maan parhaista ravintoloista on vielä testaamatta, niin lämmin suositus suunnata Porvooseen ja Våriin
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Helsingin vegaaninen uutuus Junk y Vegan aukesi Sanomatalon kylkeen toukokuussa 2021.
Junk y Vegan, ravintola joka kuvailee itseään “total vegan joint” lausahduksella, tarjoilee vegaanista junk-foodia niin sanotusti kaikille ruokavaliosta ja tottumuksista riippumatta.
Lista on laaja, mutta ei puuduttava. On tacoja, kukkakaaliwingsejä, burgereita, flatbreadeja, finger foodia, bowleja. Palan painikkeeksi voi valita esimerkiksi Espoolaisen 8-bit panimon oluita tai vaikka cocktaileja. Juomalista on riittävän laaja, joka kattaa kyllä kaikki tarpeet Junk y Veganin tyylin mukaiseen illallistamiseen.
Pieni varoituksen sananen. Annokset ovat reiluja ja tyylinsä mukaisesti useat annokset ovat ns. junk-foodia, eli uppopaistamista löytyy jonkun verran. Tästä johtuen kunnon ruokailukokemusta varten Junk y Veganiin kannattaa tulla nälkäisenä ja siis tämähän on hyvä juttu sillä hintalaatu-suhde on annoksissa kohdillaan!
Junk y Vegan sijaitsee erinomaisella paikalla sanomatalon kyljessä entisen sporttibaari Elmon paikalla. Ravintolaan pääsee helposti ja nopeasti mistä tahansa pääkaupunkiseudulta ja miksi ei kauempaakin sillä rautatieasemalle on matkaa vain hieman yli 100 metriä.
Vegaanisia ravintoloita ei ole hirveästi, etenkään sellaisia missä voisi ihan illallistakin syödä. Bun 2 bun edustaa burgereita, korkeavuorenkadun Magu taas enemmän fine dining-tyyppistä illallisravintolaa. Junk y Vegan ei yritä esittää mitään mitä se ei ole, joten 7 ruokalajin illallisia täällä ei syödä, mutta mistään varsinaisesta pikaruokaravintolasta ei ole kyse. Tästä syystä Junk y Vegan on erinomainen lisä kaupungin ravintolatarjontaan ja onkin otettu hyvin vastaan niin vegaanien kuin sekasyöjien keskuudessa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Meitä TableOnlinessa jo vuoden 2017 alusta saakka ihastuttanut Säsong palasi taas pop upina tuomaan valoa marraskuun lopun pimeyteen.
Ihanan viikonlopun kaava oli jo vanha tuttu: maistuvaa kausiruokaa yllättävässä miljöössä. Tällä kertaa sijainniksi oli valittu Villa Kivi, jonka tunnelmallinen, mutta pelkistetty sali ja Töölönlahdelle avautuva näkymä kulkivat puhtaiden ja maistuvien annosten kanssa käsi kädessä.
Miltei 4 vuoden aikana Säsong on kerännyt vankan fanikunnan ja kuulimmekin illallisen aikana useamman tarinan siitä, miten monessa Säsongin pop upissa viereisten pöytien herkuttelijat olivat jo olleet.
Säsongin filosofian mukaan kausituotteiden käyttö ruoanvalmistuksessa ei ole konsepti, vaan tervettä järkeä. Lähituotannon suosiminen sekä vuosien varrella syntyneiden tuottajasuhteiden hyödyntäminen mahdollistavat parhaimpien raaka-aineiden käytön lautasella siten, että jokainen annos kertoo myös tarinan.
Jokaisen Säsongin pop upin perustana on ollut ajatus. Ajatus maisemasta, annoksesta, sijainnista… Annoksissa vältetään usein liiallista kikkailua ja annetaan raaka-aineiden puhua puolestaan. Minua Säsongissa kiehtoo (mahtavan illallisen lisäksi) erityisesti sen lokaatiot, jotka eivät yleensä ole ne aivan perinteisimmät ravintolatilat.
– Kun illallinen siirretään pois tavanomaisesta, tulee hetkestä erityinen, jota muistelee vielä vuosienkin jälkeen.
Jatkossakin Säsong tulee tarkoittamaan tunnelmallisia illallisia uusissa, mielenkiintoisissa ja ehkä vähemmän ravintolakäytössä olleissa ympäristöissä, vuodenajoista inspiraationsa ammentavia ruokalistoja, luonnonmukaisesti kasvatettuja raaka-aineita sekä käsityön vaalimista. Ennen kaikkea Säsong tarkoittaa edelleen herkullista ruokaa ja huolella valittuja viinejä.
Vuoden 2020 pop up alkoi lupaavasti, kun saimme eteemme kauniisti asetellun lautasen pieniä makupaloja. Artisokkaa, siikaa, naudan sisäfilettä sekä suolaisen madeleinen. Miten ihana aloitus!
Madeleine ja naudan tartar suorastaan sulivat suussa, kalassa oli yllättävän lihaisa tekstuuri ja kaikki herkut sisälsivät mielenkiintoisia kontrasteja pehmeän ja rapean välillä.
Seuraava annos oli kuin tehty sateisen sumuiseen sunnuntai-iltaan. Annos spelttipuuroa oli keitetty risottomaisesti kotimaiseen luomuvuohenmaitoon. Sen mausteena käytettiin ilmakuivattua kinkkua, lämmintä ruusukaalisalaattia, mantelimaitoa ja pähkinää. Tämä jos mikä on lohturuokaa parhaimmillaan.
Fenkoli, siika, mäti ja omena veivät toisenlaisiin, keveän kesäisiin fiiliksiin. Tätä kevyen raikasta lautasellista seurasi annos, jota Markus Fogelholm itse kuvaili lohturuokana: luomukaritsaa Ahvenanmaalta, pitkään haudutettua perunaa ja 5-vuotiaasta balsamicosta tehtyä kastiketta. Chateu Carsinin punaviini sopi tälle annokselle täydellisesti.
Viineistä erityismainita myös Mentin Roncaie sui Lievitille. Tämä Pet Nat sopi erinomaisesti läpi illallisen. Oli myös mukava huomata, että Säsongiin on haluttu valita aiempaa pienempiä viinimaahantuojia mukaan.
Illallisen päättänyt jälkiruoka oli hauskasti ysäri. Kinuskia, tyrniä ja omenaa oli ladottu lasiin klassisen kerrosjälkiruoan tapaan. Pippurin käyttö annoksen maustamisessa kertoi kuitenkin, että myös jälkiruoassa ollaan tukevasti nykypäivässä kiinni. Ihanat annokset, ihana Säsong. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa kun tapaamme.
Tarina jatkuu 2021!
Pöydät pop upeihin varataan jatkossakin tuttuun tapaan TableOnlinesta. Kannattaa ottaa TableOnlinen Facebook seurantaan. Siellä tiedotetaan ensimmäisenä tulevista varausmahdollisuuksista uusiin Säsong-tapahtumiin.
Katja/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Syksyllä Helsingin Mannerheimintielle avattu VALO Hotel & Work yhdistää hotellin ja toimiston innovatiivisella tavalla samoihin tiloihin. Tärkeässä roolissa osana kokonaisuutta toimii hotellin ravintola Bistro ELO, jonka ideologiana on vahvasti lähituotanto ja kotimaisuus.
Vastuullisuus toteutuu kautta linjan lautaselta ”aina käytössä olevaan” kiinteistöön saakka: toimistohotellissa töitä voi tehdä laadukkaissa työhuoneissa, jotka muuntuvat yöksi hotellihuoneiksi. Tilojen käyttöaste saadaan pidettyä korkealla tarjoamalla palveluita kellon ympäri. Uusi konsepti tarjoaakin mainion vaihtoehdon nykyiseen työympäristömarkkinaan. On myös mahtavaa, että hotellin omistus on Suomessa ja että kaikki tarvittava pyritään hankkimaan mahdollisuuksien mukaan kotimaisena.
Koska tiloissa on käyttöä laajalti, vaaditaan myös ravintolapalveluilta paljon. Hyvä, aamusta iltaan palveleva, Bistro ELO -ravintola tukee VALO Hotel & Workin konseptia, jota täydentää vielä kattokerroksen wellness-alue.
Bistro ELO painottaa lähituotannon lisäksi pohjoismaisia makuja, ja raaka-aineet ovat siellä kaiken keskiössä. Ravintolan yhteistyökumppaneiksi on valittu lähituottajia, joiden toiminta sopii ELOn eettisiin arvoihin.
Ravintolassa näkyy myös luomu ja vegaanisuus, jotka tulevat esiin erityisesti less is more -aamiaisella.
Ravintolan ylpeys on hiiligrilli, jota hyödynnetään annoksissa runsaasti. Toinen vahva trendi näkyy erityisesti lisäkkeiden fermentoinnissa. Tunnelma ravintolassa on rento ja välitön ja henkilökunta toivookin onnistuvansa luomaan tilan, jossa viihtyä. Henkilökunta tuo fiilistä laittamalla omaa persoonansa peliin ja hyvä palvelu korostuukin myös TableOnlinen arvosteluissa vahvasti.
Palvelu ja ruoka olivat täydellisiä
Tunnelmallinen ravintola loistavalla palvelulla ja makoisalla ruoalla. Mielelläni tulen uudelleen!”
Mitäpä siihen lisäämään, arvostelut puhuvat puolestaan.
Tämän blogin otsikkona voisi muuten olla myös ”housujen nappi auki ja noin sata kuvaa jälkiruoasta” – annoksista ei siis jää nälkä ja ne ovat myös visuaalisesti kauniita. Heti illan alussa huomion varastaa kekseliäs Lounge & Bar SUOn alkudrinkki, jossa negronin saa itse annostella pullosta.
Illallisemme alkaa maa-artisokkakeitolla, jossa on paahdettuja pähkinöitä ja kevätsipulia. Keitto on ihana, kermainen ja siinä on oikein hyvä suola – se lupaa hyvää tulevasta.
Seuraavaksi saamme maistaa ELOn kalalautasta, jossa on raikkaita ja keveitä makuja. Molemmat annokset paritetaan mukavasti sopivien valkoviinien kanssa, eikä pääruoan punaviinikään toimi yhtään sen huonommin.
Pääruoan mehevän pippuripihvin kohdalla tapahtuu jo edellä mainittu nappi-tilanne. Pihvin pippurisuus oli huomattava, kuten kuuluu, muttei niin vallitseva, mihin välillä harmittavasti törmää.
Jälkkärinä omenapiirakka vaniljajäätelöllä ei voi mennä pieleen.
Vielä muutama sana ravintolan sisustuksesta: Bistro ELOn ja Lounge & Bar Suon ilmeen on suunnitellut sisustusarkkitehtitoimisto Fyra ja asiasta enemmän perillä oleva avecini sanoi jäljen olevan hyvin tunnistettavissa. Muiden hotellitilojen, aulan ja valopihan ilmeestä on vastannut VALOn Head of Design Minna Hurme. Kaikkiaan tilat ovat rauhallisia ja harmonisia.
Usein hotellien ravintoloita hieman kammoksutaan, mutta ELOn tunnelma on kaukana hotelliravintolasta. Itseasiassa se on niin kaukana siitä, että sijainti unohtuu helposti illallisen aikana.
ELOn ainoa hotellimainen piirre tulee mielestäni esiin siinä, että vaikka ruokalista on lyhyt ja vaihtuu usein, pidetään sillä aina tuttuja klassikkoannoksia, jotka toimivat monen matkalaisen makuun.
…Kunhan päästäisi taas matkustamaan. Sitten kun se on mahdollista, kannattaa suosia kotimaan lähimatkailua, johon VALO Hotel & Work on erittäin mainio kohde.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Elämme tällä hetkellä hyvin poikkeuksellista aikaa. Etätöiden yleistyttyä, työn ja vapaa-ajan erottaminen luo uudenlaisia haasteita. Matkailurajoitusten takia ulkomaanmatkat siirtyvät nyt tulevaisuuteen, mutta onneksi kotimaastamme löytyy piilotettuja helmiä, jotka tarjoavat juuri sopivan irtioton hektisestä arjesta.
Työasioihin liittyen olin muutama viikko takaperin yhteydessä sosiaalisessa mediassa kehuttuun Bistro Yvonne -ravintolaan. Kyseinen ravintola avasi ovensa marraskuussa 2020 ja sijaitsee Yyterin virkistyshotellin yhteydessä. Ravintola on rakennettu tänä vuonna valmistuneeseen hotellin 6.kerrokseen, josta aukeaa hulppeat näkymät merelle.
Olin jo pitkään suunnitellut, että haluan yllättää avecini ja tarjota hänelle rentouttavan viikonlopun hyvän ruoan ja juoman parissa. Yyterin Virkistyshotelli ja Bistro Yvonne osoittautui palveluiltaan täydelliseksi vaihtoehdoksi ja minulle tarjottiin mahdollisuus toteuttaa suunnitelmani. Hotellin tarjoamat aktiviteetit, kylpylä sekä erilaiset hoidot nostaisivat ruokahalun huippuunsa ja illan kruunaisi Bistro Yvonnen menut viinien ja cocktailien siivittämänä. Tästä on vaikea pistää paremmaksi!
Pelkkä mielikuva matkasta ja hänen kasvoillensa leviävästä hymystä suunnitelmani kuullessaan sai minut heti tekemään varauksen ja varmistamaan paikkamme. Pöytävarauksen tekeminen onnistui kätevästi TableOnline.fi:stä.
Matka Tampereelta hotellille sujui kirjaimellisesti mutkattomasti suoraa valtatie 11 ajellen ja fiilistellen tulevaa viikonloppua. Ajallisesti 2 tunnin ajomatka oli juuri sopiva siihen, että tunsi selkeästi jättävänsä arjen kiireet taakseen ja siirtyvänsä vapaalle. Virkistyshotellille saavuttuamme, vastaanottovirkailija toivotti meidät iloisesti tervetulleeksi ja kertoi hotellin palveluista. Mukavana yllätyksenä saimme kuulla, että kyseinä iltana luvassa olisi myös komediaesitys sekä live-musiikkia hotellin alakerrassa. Tämä oli jäänyt itseltäni huomaamatta varausta tehdessäni.
Tarjotakseni avecilleni unohtumattoman kokemuksen, olin varannut meille Y-Suite huoneen hotellin uudesta 6.kerroksesta. Varausvaiheessa näkemieni kuvien perusteella osasin jokseenkin odottaa, mitä olisi luvassa. Huoneen oven avattua jouduimme kuitenkin molemmat hieraisemaan silmiä ja pohtimaan olimmeko varmasti tulleet oikeaan paikkaan. Huoneen ylellinen ja tunnelmallinen sisustus sekä puoleensa vetävä korokkeelle nostettu extra-leveä sänky saivat meidät pohtimaan, tarvitseeko huoneesta poistua ollenkaan.
Ihasteltuamme hetken aikaa huonetta ja levähdettyämme viinilasien ääressä, päätimme kuitenkin käydä testaamassa hotellin 2. kerroksessa sijaitsevan kylpyläosaston. Kylpylän saunat ja allasosasto tarjosivat juuri kaipaamamme rentoutumisen ja kuten arvata saattaa, molempien ajatukset alkoivat pyöriä Bistro Yvonnen herkuissa. Oli siis aika lähteä hotellihuoneeseen valmistautumaan illalliselle.
Illan H-hetki alkoi lähestyä ja oli aika siirtyä ravintolan puolelle. Astuessamme sisään ravintolaan, vastassa odotti vähintäänkin yhtä hyvällä maulla sisustettu cocktailbaari, jossa ihmiset nauttivat syksyisestä tunnelmasta, laseissaan viettelevän värikkäitä cocktaileja. Henkilökunta huomioi meidät heti ovesta sisään astuttua ja toivotti iloisesti tervetulleeksi. Tarjoilija ohjasi meidät ravintolan puolelle varausvaiheessa toivomaani ikkunapöytään ja ojensi meille tyylikkäät cocktail-listat sekä ravintolan menun.
Kylpyläkäynnin jälkeen tärkeää on huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Tästä syystä päätimme alkuun tilata molemmille cocktailit, jotka olivat kiinnittäneet huomiomme jo ravintolaan sisään astuessa. Itselleni valitsin Whisky Sourin ja ajattelin, että se kädessä olisi kiva pohtia menuvaihtoehtoja.
Avecini puolestaan kuubalaista kulttuuria rakastavana naisena valitsi itselleen Mojito Sourin. Kilistellessämme alkucocktaileja ja katsellessamme ympärillemme, oli ilo huomata, että koronarajoituksista huolimatta paikalle oli uskaltautunut moni muukin. Ravintola oli selkeästi panostanut asiakkaidensa turvallisuuteen ja väliä muihin seurueisiin oli kaikkien ympärillä reilusti, vaikkakin suurin osa pöydistä oli käytössä.
Nautiskeltuamme hetken aikaa tunnelmasta ja valkuaisvaahdolla viimeistellyistä herkullisista cocktaileista, oli aika tehdä päätökset siitä, mitä söisimme. Kuten olin jo ennakkoon osannut arvella, avecini halusi ehdottomasti maistella viiden ruokalajin CHEF’S MENU I. Itse päätin myös pidättäytyä ennakkoon pohtimassani vaihtoehdossa, joka oli neljän ruokalajin CHEF’S MENU II ja siihen kuuluva viinipaketti.
Cocktaileissa koristeina käytettyjen appelsiiniviipaleen ja mintunlehden laskeuduttua lasiemme pohjalle, tarjoilija saapui pöytämme eteen ja alkoi asiantuntevasti esittelemään ensimmäisiä annoksia. Avecini valitseman menun ensimmäisenä ruokalajina oli Beets & Roots. Annoksen värikkäät ja kauniisti asetellut, paahdetut kauden juurekset, punajuuri-cremellä viimeisteltynä, hurmasivat silmien lisäksi myös kaikkia makuaisteja. Annoksessa käytettyjen raaka-aineiden maut nousivat esiin juuri sopivasti, muodostaen kevyen kokonaisuuden.
Oma makumatkani puolestaan alkoi kauniiseen tarjoiluastiaan laaditulla Cauliflower & Herbs annoksella. Suutuntumaltaan samettinen kukkakaalikeitto sai itseni lisäksi myös avecini ummistamaan silmänsä maistaessaan annostani. Pehmeät maut oli saatu onnistuneesti nostettua esiin erilaisten tuoreiden yrttien avulla. Annoksen kanssa tarjoiltu Château Haut Guillebot, Entre-Deux-Mers viini tarjosi kevyen ja hunajaisen viimeistelyn täydentämään kokonaisuutta.
Ensimmäiset annokset syötyämme ja hetken rupateltua, tarjoilija saapui tuomaan seuraavia annoksia. Avecini eteen laskettiin värikäs ja herkullisen näköinen Beef & Truffle, joka ehti jo melkein aiheuttaa annoskateuden pöydän toisella puolella. Minulle tarjoilija puolestaan ojensi vähintäänkin yhtä herkullisen näköisen Scallops & Sour cream -annoksen sekä lasillisen Italiassa valmistettua La Giareta Pinot Grigio:ta.
Annoskateus osoittautui turhaksi, sillä naudanlihatartaria oli sen verran reilusti, että pääsin myös itse nauttimaan siitä. Tartarissa käytetty liha oli sopivan suussa sulavaa ja tryffelit toivat annokseen reilusti makua ja oikeanlaista potkua. Kullertaviksi paistetut kampasimpukat hapankerman ja ruskistetun voin kanssa tarjoiltuna edustivat taas hentoja ja pehmeitä makuja. Annoksen kanssa tarjoiltu sitruksinen viini puolestaan toi kaivattua syvyyttä ja tarjosi pidemmän jälkimaun.
Ennen varsinaisia pääruokia, meille tuotiin MENU II kuuluva Butternut Squash & Peanuts, jota olimme sopineet maistelevamme yhdessä. Ennakkoluulot annosta kohtaan hävisivät ensimmäisellä suullisella. Jos illan annoksista yksi pitäisi nimetä parhaaksi, se olisi ehdottomasti tämä. Paahdettu myskikurpitsapihvi taateleiden ja sinihomejuuston kanssa tarjoiltuna tarjosi erittäin monipuolisen makuelämäksyn, jota voin hyvällä itsevarmuudella suositella myös muille.
Edellisen annoksen tuomasta positiivisesta hämmennyksestä selvittyämme, oli seuraavaksi vuorossa pääruoat. Avecilleni luvassa oli Reindeer & Parsnip ja minulle Whitefish & Fennel. Poronlihan mieto riistan maku yhdistettynä tummaan kuusikastikkeeseen ja palsternakkapyreeseen saattoi annoksen useat maut erinomaisesti yhteen. Ellen itse olisi alkanut olemaan jo hieman kylläinen useiden viinilasien ja edellisten ruokalajien jälkeen, olisin ehdottomasti vaatinut useamman maistiaisen.
Oma annokseni, jossa oli paistettua siikaa kukkaalipyreellä ja beurre blanc -kastikkeella osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Aikaisempien annosten tapaan pehmeät ja hienot maut olivat onnistuttu jälleen nostamaan esille ja annoksen kanssa tarjoiltu hedelmäinen Bretz Riesling kruunasi kokonaisuuden.
Kellon lähestyessä ravintolan sulkeutumista, jäljellä oli kuitenkin vielä yhdet annokset, joita molemmat olivat odottaneet. Avecini vanhana herkkusuuna pääsi maistelemaan tyylikkäältä kivilautaselta tarjoiltua Blueberry & Cream -jälkiruokaa. Suussa sulava jogurttipannacotta ja hillotut mustikat nostivat hänen kasvoilleen hymyn, joka antoi varmuuden siitä, että ilta oli onnistunut.
Itse pääsin päättämään menuni makeaan ja raikkaaseen Chocolate & Rasberry jälkiruokaan, jonka kanssa tarjoiltiin aromikasta Vivanza Moscatel jälkiruokaviiniä.
Jotta ilta saisi arvoisensa päätöksen, päätimme vielä kilistellä yhdet cocktailit ja nauttia hetken aikaa ravintolan rauhallisesti tunnelmasta. Valitsimme tarjoilijan suosittelemat cocktailit, jotka olivat Apple pie on the rock’s avecilleni ja Espresso Martini minulle. Pohdimme cocktailien ajan, että olisimme vielä menneet hotellin alakertaan nauttimaan livebändin tarjoamasta musiikista.
Päivä oli kuitenkin ollut sen verran ohjelman täytteinen, että ravintolan viereisellä käytävällä sijaitseva huoneemme ja kylpyamme vetivät meidät puoleensa ja live-musiikista nauttiminen jäi nyt seuraavaan kertaan.
Lähtiessämme ravintolasta oli pakko vielä erikseen käydä kiittämässä Bistro Yvonnen keittiömestarina toimivaa Ville Virtasta, joka oli vastannut menujen suunnittelusta ja onnistunut luomaan kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa, mutta erittäin onnistunutta kokonaisuutta.
Hyvin nukutun yön jälkeen ihastellessa ikkunasta aukeavaa Pohjoismaiden hienointa hiekkarantaa, pystyimme toteamaan, että ainekin meidän kohdallamme Yyterin Virkistyshotelli ja Bistro Yvonne olivat lunastaneet lupauksensa. Nyt jaksaa virkeänä palata kotiin etätöiden pariin odottelemaan seuraavaa reissua.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Keittiömestarit Hans Välimäki ja Arto Rastas avasivat Bardot-ravintolan lokakuun alussa Helsingin ydinkeskustaan. Ravintolaan tehtiin valtavasti varauksia TableOnlinessa jo ennakkoon, eikä tahti osoita hiipumisen merkkejä.
Bardotin ruokafilosofia on klassisessa ranskalaisessa keittiössä ja painottuu vahvasti kaloihin. Se ilahduttaa, sillä hyvälle kalaravintolallehan on aina kysyntää!
Tämä uutuusravintola sijaitsee ehkä Helsingin parhaalla paikalla, vastapäätä Kämp-hotellia, osoitteessa Kluuvikatu 1. Ravintola on rakennettu lähes 150 vuotta vanhaan liiketilaan, jossa aiemmin on sijainnut esimeriksi erilaisia kivijalkakauppoja.
Heti ovesta sisään astuessa Bardot henkii ihanaa kortteliravintolatunnelmaa, jota on tarjolla viikon jokaisena päivänä lounaasta illalliseen.
Tunnelmalliset sisätilat kiidättävät hetkessä ajatukset Ranskaan ja ruokailuhetki on ihana pako arjesta, varsinkin nyt kun matkustaminen ei ole niin mahdollista. Tilasta löytyy paljon kauniita yksityiskohtia, sen tunnelma on viihtyisä ja lämmin.
TableOnline pääsi testaamaan sunnuntaibrunssin, joka ilahdutti monipuolisuudellaan. Brunssissa alkuruoka ja jälkiruoka katetaan valmiiksi tarjolle ja pääruoat tuodaan tilauksesta pöytään. Bardotin vahva panostus kalaan tulee hyvin esille myös brunssissa, jossa yksi kokonainen tiski on omistettu kylmille kala-alkuruoille.
Brunssiin kuuluu toinen toistaan maukkaampia alkuruokavaihtoehtoja ja lämpimän pääruoan tullessa pöytään vatsa alkaa olla jo varsin täynnä. Brunssilistalta on pääruoaksi valittavissa esimerkiksi burgeri tai perinteisempiä aamiaisannoksia, jotka useat sisältävät teemaan sopivasti kananmunaa. Lautasannokset ovat onneksi varsin maltillisen kokoisia, jotta tilaa jää myös jälkiruoalle. Brunssi onkin hyvä päättää mainioon pieneen makeaan suupalaan, joita on tarjolla juustojen lisäksi muutamia erilaisia.
Brunssiin on myös suunniteltu yhdistettäväksi muutamia cocktaileja ja viinit on hinnoiteltu ilahduttavan maltillisesti.
Brunssin ulkopuolelta suosittelemme testaamaan esimerkiksi hummerikeittoa ja sinisimpukoita. Ravintolan kyljessä on myös upea viinibaari, jossa kannattaa myös piipahtaa.
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.