Elokuvat

Jos lähiön elokuvallisia esityksiä on uskominen, lähiö on hieno paikka jos siellä ei itse tarvitse asua. http://www.finnkino.fi/Event/299365/

Keitä siellä K-junan vaikutuspiirissä sitten asuu? Syrjäytyneitä.

Syrjäytynyt-termi on täyttänyt äskettäin noin 30 vuotta, onneksi, onneksi olkoon. Vaikka läheskään kaikki eivät ole varmoja mihin termillä viitataan, sana on edelleen käypää rahaa keskustelussa joka haluaa olla "yhteiskunnallinen".

Todennäköisesti sanalla korvattiin alunperin ilmaus "köyhä". Se ilmestyi EU-dokumenttehin 1980-luvun lopulla, ja jotenkin kävi niin että me kaikki nyt hoemme sitä. Englanniksi se kääntyy "social exclusion". Ranskaksi, "exclusion sociale". Mutta alunperin termillä Ranskassa viitattiin kyllä selvästi rajattuun ryhmään. Niihin jotka eivät pysty elättämään itseään: vammaisiin, mielisairaisiin, itsemurhaa harkitseviin, hyväksikäytettyihin lapsiin, aineidenkäyttäjiin, yksinhuoltajiin, nuorisorikollisiin, marginaalihenkilöihin, epäsosiaalisiin sekä muihin moniongelmaisiin.

Alunperin exclusion sociale-ilmaus tarkoitti valtionhallinnon toimesta kassavirtojen ulkopuolelle siirrettyjä, niitä joita ei tulla tukemaan.

Meillä jotkut syrjäyneistä ovat jopa duunissa- tietenkin varastossa. Lähiö-elokuvien "ura" sijoittuu aina sinne, varastoon.

Varasto-buumin alkujuurilla, ohjaaja Taru Mäkelä.

Korsoteoriassa, kuten Varastossakin on nainen joka työskentelee varastossa. Tässä on Elli.

kuva:filmikamari

Tositarinoissa kerrostaloista tosi ja tarinat sekoittuvat. Enhän minäkään tajunnut työskenteleväni Varastossa: http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2011/numero-10/arton-kanssa-varastossa

Vähän tyylihuonekaluja. Kaikki auttamattomasti designin ulottumattomissa. Nämä kliseet ovat usein tuttuja parodioista, ja minä toivon ettei Lähiöleffat- kavalkadi ole pelkkää hihittelyä tutulla kuvastolla; kiroilevilla koviksilla, Addun verkkareiden mauttomalla yhdistämisellä muuhun asukokonaisuuteen, valjulla arkkitehtuurilla ja huonoilla ruokatottumuksilla.

Naispuolisen tuttuni kokemus Vantaasta typistyy mauttomaan pukeutumiseen. Tuntemaani naista ei päästetty tennareissa baariin; ainoa vaihtoehto oli stailata itsensä vantaalaisittain, tunkea siro jalka tennissukassa korkkariin.

Korsoteoriaa tullaan esittämään yhteisnäytöksenä Mikko Kuparisen ohjaaman Siroccon kanssa. Lähiöleffat-nimisen kokonaisuuden ensi-illan (26.10) vieraana Kinopalatsissa on itse läsnä lähiön kuningas -Vasemmistoliiton puheenjohtaja.
Lähiöllä on poliittista nostetta, kyseessä jonkinlainen vastaisku: empire strikes back.
Myös Siroccon Eeva Putron hiljaisessa hahmossa on outoa munaa. Erityisesti tavassa jolla hän välttelee poliiseja.

kuva:filmikamari

Mitä yhteistä on sudanilaispojan yksinäisyydellä ja Michael Jacksonin kuolemalla? Tulevatko toisen polven maahanmuuttajat juttuun ikätovereidensa, valkoihoisten alkuasukkaiden kanssa?
Nämä ja muut kysymykset saavat vastauksen Somalia Goes Movies -elokuvatapahtumassa Katajanokalla.
http://www.ses.fi/fi/ajankohtaista_asia.asp?id=4044

Ainakin kaksi avainelokuvaa , Naima Mohamudin "14 E" sekä Jean Bitarin "Säpinää Hakunilassa" sijoittuvat lähiöön.
Miksi? 14 E on kuvattu on Myllypurossa, mutta päänäyttelijä löytyi vantaalaisesta koulusta. 14 E:n ohjaaja Naima Mohamud, syntyi Mogadishussa 1987 ja tuli 1990-luvun alussa Suomeen.

Säpinää Hakunilassa- dokumentin ohjaaja Jean Bitar,64 asuu omakotitalossa Itä-Hakkilassa.

Hän on hengaillut Hakunilan ostarin tuntumassa kohta kaksikymmentä vuotta.

Hakunilan tyylipuhtaat talot.

"Hakunila on värikäs paikka, kaduilla on mustia, valkoisia, keltaisia"hän hehkuttaa.

Bitar on kotoisin Libanonista, Lähi-idän Sveitsistä. Suurin osa Libanonin kristityistä puhuu ranskaa, siksi Jeanin nimi on Jean eikä Mahmud.
"Enoni tunsi Neuvostoliiton suurlähettilään, ja pääsin suhteilla Moskovan filmi-instituuttiin" Bitar kertoo.
1980-luvulla tämä elokuvakoulu oli Bitarin mukaan kovatasoinen -sinne oli todella vaikea päästä.

http://www.facebook.com/pages/%D0%92%D0%93%D0%98%D0%9A/108098379223921?rf=101880623186619

"En itse ollut kommunisti. Nautin vain koska sain opiskella" Bitar sanoo. Hän myös kertoo että hänellä oli paljon opiskelutovereita muista maista, paitsi Somaliasta,Syyriasta ja Algeriasta, myös Suomesta.

Alunperin Bitar olisi halunnut Yhdysvaltoihin. Hän listaa maailmalla menestyneitä maanmiehiä -ja naisia. Salma Hayek, Shakira. Jalla! Jalla! -elokuvan ohjaaja, ruotsalainen Josef Fares.
"Moskovassa ihmisillä oli hyvä käsitys Pohjoismaista. Tällaista on todellinen sosialismi -ihmiset ovat rehellisiä ja käyvät töissä" Bitar sanoo.

Bitar ei tiedä että hänen elokuvansa nimi viittaa tahattomasti Maukka Perusjätkän punkbiisiin- ja moottorisahaan.

Säpinää Hakunilassa on dokumentti, jossa kuvataan kuinka maahanmuuttajat ovat kuin moottori ilman sahaa hiljaisten alkuasukkaiden keskellä.
"Nimeksi tuli Säpinää Hakunilassa, koska maahanmuuttajat ovat meluisia"
Bitar itse on suomalaistunut: hän ei enää pidä melusta eikä kerrostaloista. Häntä ei saisi Hakunilan kerrostaloihin asumaan kirveelläkään. "Mulla on oma rauha. Kerään sieniä" hän toteaa.

Hitlerin mutsilla on tänään päällään Karen Milleniä. http://www.karenmillen.com/biker%20dress/sale-garments/KarenMillen/fcp-product/103DN10706

Vasemmallla istuva nainen, jolla on yllään Karen Milleniä, ei ole mikään Hitlerin biologinen mutsi.

kuva:kimmo laakso

Oikeasti kyseessä on tukholmalainen kirjailija joka on tullut Helsinkiin.

Olen kiinnostunut hänen kirjoistaan, koska niissä sattuu usein kaikenlaista pervoa. Kirjailija näyttää hyvältä, mutta hänen kirjoissaan tapahtuu kaikkea vastenmielistä.
Kivaa!

Tukholmalaisen kirjailijan aviomies, joka on itsekin kirjailija, lisää että rikosromaanit ovat vähän kuin antiikin tragedioita. Niissä kuninkaalliset perheet teurastavat toisiaan.

Minusta on hupaisaa että me puhumme kaikenmaailman irstauksista lounaan päälle, sivistyneessä Tammi-kustantamon loungessa Korkeavuorenkadulla.

Tämän sivistyneen humanistisessa tiedekunnassa opiskelleen pariskunnan luomus on mm. 15-vuotias Josef, joka haluaa nussia siskoaan, ja joka teurastaa isänsä, pikkusysterinsä ja äitinsä veitsellä. Tässä Josefin siskon tilitys sivulla 161:

"Kahdeksanvuotiaana hän rupesi lähentelemään. Hän kysyi ottaisinko minä hänen kalunsa suuhun"

En oikein tiedä miten aloittaisin haastattelun. "Öö..Mielenkiintoinen perhe-elämän kuvaus!"

Olen sitä mieltä että kirjalliset pervoilut tukholmalaisittain ovat myös hiukan huvittavia. Minusta hulluista vinksahteneista lapsista jotka tappavat saisi hyvän parodian.

Oikeasti tukholmalainen, jolla on päällään Karen Milleniä, on dekkarikirjailija Lars Keplerin äiti.

Hän on myös kerran näytellyt Helsingborgissa teatterissa Hitlerin äitiä näytelmässä.

Hän osakirjoittaa menestyneitä rikosromaaneja. Ensimmäinen niistä "Hypnotisoija" on nyt myös filmatisoitu, ja se on ruotsin virallinen Oscar-ehdokas.
http://www.hollywoodreporter.com/news/lasse-hallstroms-hypnotist-is-swedens-368353

Minulla on sellainen vaikutelma, että tukholmalainen kirjailija pitää rooleista.

Olen vähän sekaisin kuka on kuka.

Juuri nyt hän kertoo miten jännittävältä tuntuu olla dekkarikirjailija Lars joka kirjoittaa "tehokasta, nopeatempoista proosaa".
Lars kuka?Hypnotisoija on Larsin kirjoittama. Larsia ei ole olemassakaan.

Taas yksi menestynyt ruotsalainen. Yritän kysyä Hitlerin mutsilta, aka Larsin äidiltä vinkkejä kuinka meistä suomalaisista voisi tulla hyvännäköisiä ja menestyneitä kuviteltujen rikoksien taitureita.

"Valitettavasti me emme tunne suomalaista rikosskeneä" tukholmalainen kirjailija sanoo.

Hän ei ole lukenut ensimmäistäkään suomalaista dekkaria.

Edellyttääkö menestys tässä tapauksessa että koettaa loppuun saakka välttää suomalaisia dekkareita?

Hänen vieressään istuvalla miehellä on tänään päällään Bossia.

Menestynyt ruotsalainen, Hitlerin mutsia näytelleen naisen aviomies.
Larsin isä.

Hän selittää lukevansa rikoskirjallisuutta lähinnä ruotsiksi ja englanniksi. Ei kuulemma käännetä tarpeeksi suomalaisia.
Molemmat vakuuttavat ettei menestykseen ole mitään kaavaa mitä me suomalaiset voisimme kopioida. Täytyy vaan kirjoittaa jännittäviä kirjoja, kuten he tekevät.