Tv-tuolissa istuu mies. Hän nostaa kankkua, pieraisee. Nainen joka istuu viereisellä tuolilla luo paheksuvan katseen mieheen.
"Sika" nainen sanoo.
Mies katsoo vihaisena naista.
"Teen kotonani mitä tahdon" hän toteaa ja pieraisee uudestaan. Nurkassa on televisiovastaanotin josta kantautuu laukauksia, hirnuntaa ja huutoja.
Saluunan tiskiin nojaa vihaisen näköinen mies, valmiina vetämään revolverin esiin.
Riippumatta siitä kuinka tyypillinen yllä kuvattu olohuonevignetti on, olen todistanut sen usein -niin monta kertaa etten enää saa sitä pyyhittyä pois mielestäni. Olen aina harrastanut vakoilua olohuoneissa joissa katsotaan tv-vastaanotinta. Kun ihmiset rentoutuvat, he usein paljastavat itsestään asioita. Olisi kuitenkin lyhytnäköistä pitää suomalaisen miehen sohvallapiereskelelyä signaalina hänen yksityisestä sieluntilastaan. Todellinen paljastus on luonteeltaan koko yhteisöä koskeva. Sohvalla piereskelevä mies, ja häntä paimentava nainen on todellinen toisinto monista olohuoneista ympäri maailmaa.
Tuohon olohuonenäkymään tiivistyy koko länsimainen kulttuuri ja sen kätkemät jännitteet. Koti on mikrokosmos, pienoismaailma. Miehen huono käytös kotona liittyy hänen kodin ulkopuolella edustamiinsa arvoihin, lakiin ja järjestykseen ja samanaikaiseen tarpeeseen rikkoa lakia. Samaan aikaan kun mies on kotinsa herra, hänen oletettu vapautensa on uhattuna naisen taholta. Koska mies on epävarma vapaudestaan, hänen täytyy ottaa vapauksia, olivat keinot sitten kuinka lapsellisia tahansa.
Miksi mies siis piereskelee istuessaan sohvalla? Jane Tompkinsin mukaan lännenelokuvien peruskonflikti liittyy miehen kunniaan, siihen, että jossain on uroteko, joka odottaa tekijää. Tuo kunnia siihen liittyvine tekoineen kytkeytyy välttämättä siihen, mitä nainen ei miehen mielestä ymmärrä, tai mitä hän itse asiassa inhoaa. Nainen haluaa lopettaa, mitä mies on aloittamassa, -siis estää miestä aloittamasta tappelua, tekemästä vaadittavaa urotekoa. Miehen tehtävä taas on todistaa, että nainen ei kontrolloi häntä. Sohvalla piereskely on siis uroteon surkastunut muoto -sen vähemmän idealisoitu pikkuveli- jotain, mitä nainen (ja kenties moni muukin huoneessa olija)haluaa estää miestä tekemästä. Tekemällä teon, jota nainen ei halua miehen tekevän, mies palaa villiin luontoon, siihen romanttiseen järjestykseen, joka on lännenelokuvien symboliikan ytimessä.
Pieru on eräänlainen riisuttu statement, joka on suunnattu tasapainottamaan porvarillisen järjestyksen ja kodin arvoja, joita naisen tehtävä on tässä sisäistetyssä lännenelokuvan järjestyksessä on vahtia. Halu tehdä mitä huvittaa on peilikuva lännenelokuvan juonilinjasta: miehet matkalla jonnekin, pois kodista ja sen typerryttävästä rauhasta. Ampuessaan revolverilla cowboyt juhlistavat miehistä sohvallapiereskelyn logiikkaa. Kuva kodin ulkopuolella, ruotsinlaivalla vapaasti rellestävistä piereskelevistä miehistä rinnastuu tiukkaan äitihahmoon, naiseen, joka ei pidä väkivallasta eikä muustakaan vallattomuudesta.
Isänmaallisessa ajattelussa tavataan usein ajatus jonka mukaan naisen tehtävä vaimona on opettaa miestä:
"Ei ole ainoatakaan oikeinajattelevaa miestä, joka ei ole muuttunut uudeksi mennessään avioliittoon. Ja muutoksen syynä, milloin muutos on laadultaan oikeata, on naiseen kohdistuva kunnioitus. Tätä kunnioitusta ei mieheen luo se mitä hänellä itsellään on ja mitä hänen kaltaisillaan voi olla, vaan se mitä häneltä ja heiltä puuttuu, sydämen puhtaus, hieno säädyllisyydentunto, omatunnon herkkyys, väsymätön toisista huolehtiminen, näissä toimissa ilmenevä helppous ja varmuus yleensä siveys tapana, siveellinen käytös. (1858)
Kirjoittaja paskalla.
Sohvalla piereskelyn logiikka edellyttää konservatiivisen vision naisesta sivistyksen kannattelijana. Ehkäpä täydellisin muotoilu tämän miehen vapauden ja naisen vartijantehtävän jännitteestä löytyy äskeisestä J.V. Snellmannilta peräisin olevasta sitaatista. Yhteydet lännenelokuvien genreen ovat varmasti tiedostamattomia, mutta siellä ne silti ovat. Snellmannin hahmossa on yhtäläisyyksiä stereotyyppisen cowboyn kanssa, joka haluaa katkaista napanuoran vetämällä tiukan rajan miesten vapaan toiminnan alueelle. Snellmannin mukaan mies, koska hän lähtee ulos maailmaan, jättää toimintaansa ryhtyessäään kodin rauhan.
"Miehen tehtävä on siten käydä taistelua periaatteiden ja yhteiskunnan ja valtion olevien olojen välillä -se on hänen tehtävänsä juuri siksi että hän menee perheen ulkopuolelle, toimintaan joka ei noudata perheen piirissä vallitsevaa tapaa ja tottumusta." hän kirjoittaa vuonna 1858 julkaistussa artikkelissa "Opetuksesta tyttökouluissa", joka on samalla varhainen suomalainen pohdinta sukupuolten välisen tasa-arvon vaaroista.
Vaikka suomalaisuus rinnastuu sivistymättömyyteen, se on kuitenkin Snellmannille tarpeellinen tausta. Snellman on yksinäinen sankari, sheriffi jolla on vahva usko omaan oikeudentajuunsa. Korkeimmassa toiminnassa valtion hyväksi kykenee ainoastaan nero toimimaan omin neuvoin hän kirjoittaa.
