Elokuvat

Elokuvateatterissa käynti oli alunperin köyhien hupia. Ne joilla ei ollut varaa, saivat mahdollisuuden viettää aikaa kaupungilla ja hengailla. Mutta nykyään köyhät eivät asu kaupungilla...
Tämä sumusilmäinen ja hapannaamainen nostalgiani on seurausta kroonisesta persaukisuudesta: yritin mennä elokuviin viikonloppuna, enkä voinut suoriutua kahden henkilön lippuihin tarvittavasta 25 euron maksusta. Totesin vain:odotellaan.

Kun elokuva tulee dvd:lle sen saa puolet halvemmalla.

Sitten törmäsin Azar Saiyariin. Hän on vetäjänä Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki -kaupunginosayhdistyksen järjestämässä elokuvakerhossa.
Elokuvakerhossa? Koko sana tuo mieleen 1970-luvun, Kekkosen ja jumppasalin. Opettaja pakottaa katsomaan mykkäelokuvaa kovalla penkillä. Elokuvan esittelee herra Peter von Pakkanen. Artova ei ole edes Helsingin ainoa elokuvakerho. Lähetin sähköpostikyselyitä lukuisille muille.

Mutta Artova Kinon näytökset ovat ilmaisia. Siis tarkoitettu köyhille! Pyysin Azaria selvittämään hiukan toimintaa tätä blogia varten.

"Hei Kimmo.

Kyllä. Kaikki Artova Kinon näytökset ovat ilmaisia.

Elokuvien kopioihin liittyvä työ on eri elokuvien kohdalla erilainen.
Uudet, hiljattain Suomessa levityksessä olleet elokuvat on
suhteellisen helppoja järjestää - löytää oikeudet ja esityskopio.
Mutta osa vanhemmista elokuvista - varsinkin sellaisista, jotka eivät
ole olleet Suomessa levityksessä vaatii hieman salapoliisityötä. Eli
yritetään paikantaa elokuvan levitysyhtiötä ja oikeuksien hallitsijaa
ja olla sitten häneen yhteydessä. Osa oikeuksista tulee siis
ulkomailta - levitysyhtiöiltä.

Olemme saaneet vähän kulttuurijärjestötukea ja sillä rahoitamme
elokuvien oikeusten ostoa ja esityskopioiden vuokraamista. Itse
leffakerho pyörii vapaaehtoistyöllä"

Artovan ohjelmisto on täällä: http://artova.fi/artovakino

Yllä on hahmoteltu eräs kaupunkikulttuurin omituisimpia ilmiöitä.
Siis mikä oikeastaan johti tilanteeseen jossa 1/5 osa kaikista myydyistä leffalipuista Suomessa myydään Tennispalatsissa?

kuva:wikipedia

Tälle arvoitukselle on keksitty monia syitä. Jos rikos on tapahtunut jäljet johtavat Stockmannille. Siellä nimittäin myytiin suomen ensimmäinen telkkari vuonna 1954.
Mutta todellisuudessa se ei mennyt niin. Monipuolinen elokuvatarjonta ei kadonnut kaupungin kaduilta tv:n takia. Me katosimme. Me muutimme koko Suomen esikaupunkimaiseksi ympäristöksi paremman elämän toivossa. Ja kun elokuvatuottajat tajusivat, että suurin osa elokuvien myyntituloista tulee kotiviihteen kulutuksesta sub-urbaaneissa ympäristöissä, lanseerattiin uusi hittituote: kotiteatteri. Sellaiset tuotantofirmat kuin Sony valmistavat myös kotiteattereita. Kun ihmiset istuvat kotona katsomassa Sony Columbian leffaa (Spiderman) Sonyn vehkeillä ja Sonyn formaatilla (Blu-ray) he tahkoavat rahaa Sonyn kirstuun viisin-kuusinkertaisella teholla, varsinkin jos skidit ja iskä pelaavat hämähäkkimiestä Sonyn konsolilla.

Seurasimme 19 v. Liisan matkaa ihmemaahansa pienessä neitseellisessä nousussa. Vierustoverini joi punaviiniä, tyttösystävä teetä. Ja uskokaa, 3-d toimii jos mukana on kemiallinen stimulaatio. Olimme koko elokuvaseurue sitä mieltä että Finnkinon tulisi ottaa oppia Britannian suurimmasta elokuvaketjusta jolla on 834 screenin lisäksi, poppareiden ohella tarjolla ainakin kahta olutlaatua.

Paikalliset elokuvaketjut tuntuvat kilpailevan sortimenteillaan:Everyman-teatteri on laajentanut tavanomaisen popparisetin huikeisiin mittoihin. Väkevien puolelta löytyy Finlandia vodkaa, tomaattimehuvodkaa, Bombay Sapphirea ja Havana Clubia. Cockaileissa Mojito, Margarita,perus GT yms. Pitkän elokuvamaratonin kyytipojaksi teatteri suosittelee NV Laurent Perrier-skumppaa. Listalla on myös kakkuvalikoima, deli-osasto ja homejuustolautasia. Penkkirivien väleissä on sydämenmuotoisia pikkupöytiä joilla voi lepuuttaa pikareja ja espressokuppeja.

Liisa Ihmemaassa-elokuvan aikana juominen tuntuu sitäkin oikeammalta Liisan Drink Me-komennon ilmestyessä valkokankaalle. Filmo-kulinaristisen assosisaation vahvistaa tosiseikka että Tim Burton on perustanut Valkoisen kuningattaren hahmon paikalliseen tv-kokkiin.

Englantilainen Nigella Lawson on Burtonin mukaan selittämättömällä tavalla hiukan "kahjo". Lawsonilla ei ole mitään tekemistä elokuvan kanssa mutta on todennäköistä että hänen kokkiohjelmansa katsojaluvut nousevat Burtonin viittauksen ansiosta.

Ihmemaan 3-d psykedeliaa hiukan nakertaa tietoisuus että kolmiulotteisuuden illuusio leffassa on toteutettu jälkikäteen digitalisesti tuunaamalla, hiukan samaan tapaan kuin tv-uutisten säätiedotteissa. Todellisuudessa niin Mr. Meteorologi kuin Johnny Deppkään ei seiso vasten Suomen karttaa vaan hänen takanaan on vihreä lakana. Lopputuloksena katseltava kuva on hädin tuskin uskottava sämpläys monista päällekkäisistä kuvista.

Kädessäni lämpenevä Newcastle Ale hiukan lievittää 3-d elokuvalle tyypillistä 30% värihäviötä. Olemme sitä mieltä että tästä lähtien hyvän 3-D kokemuksen voi taata ainoastaan jakamalla katsojille katselulasien ohella bisseä.

Tai pikku manuaalin josta käy ilmi kuinka 3-ulotteisuudesta päästään eroon.

Ystäväni demosi hiljattain ns. 3-d dekonstruktion niille jotka kaikesta hypetyksestä huolimatta haluavat pitäytyä old skool 2-D:ssä.
1.Otetaan kaksi kappaletta 3-d silmälaseja ja irroitetaan molemmista oikea linssi.
2.Otetaan toinen sankakykloopeista ja heitetään viimeinen vasen mäkeen.
3.Laitetaan kahteen tyhjään aukkoon molemmat oikeat.
4.Todetaan oluen rohkaisemana: Fuck You, Mr. Cameron!