Elokuvat

Digitaalisuus jyrää, filmi on pian historiaa ja koneenkäyttäjät tarpeettomia.
Tai sitten ei. Kelataanpa vähän: mitä on digitaalinen? Latinan sana digitus tarkoittaa sormea. Silti digitaalisuus on arkikäytössä manuaalisen ja mekaanisen vastakohta ja ikäänkuin jotain eteeristä, sormien ulottumattomissa olevaa. Sanan alkuperäinen ähtökohta on hyvin hands on- meidän kymmenen sormeamme, jotka myös ovat matematiikan alkulaukaus. On hyvä muistaa, että kun puhumme digitaalisuudesta, puhumme sormista.

Suomen 289 elokuvateatterisalista vuoden loppuun mennessä 200 on muutettu digisaleiksi. Esitystekniikan digitoinnista, ja isojen amerikkalaisten studioiden filmin alasajosta huolimatta, jatkaa toimintaansa digitaalisen rinnalla vielä se vanha 35mm projektori. Finnkinon 88 salissa jyrnyttää päivittäin 61 digiprojektoria yhdessä 53 filmiprojektorin kanssa.

Marja sormeilee design-helmeä, vuoden 1980-mallista 35millistä.

Yksi näistä sekä-että teattereista on Maxim Helsingissä.
"Siinä niitä laatikoita on" Elokuvakoneenkäyttäjä Marja Järviö, 55, sanoo. Hän hölskyttelee teipattuja filmilaatikoita jotka ovat saapuneet meren takaa lentokoneella. Elokuvakoneenkäyttäjän alkupalkka vuonna 2005 oli 7 euroa. Tuntipalkka on nyt 8,13€ tunnilta. Yhden kelan arvo tekstityksineen on noin 1000 euroa, joten on parasta käsitellä keloja kieli keskellä suuta.
Kussakin on pakattuna 6-7 20 minuutin kelaa. Marja on yksi viidestäkymmenestä, jotka Finnkinolla vastaavat elokuvaketjun 88 salin esitystekniikasta. Koko maassa vakituisia elokuvakoneenkäyttäjiä on joidenkin arvioiden mukaan noin sata. Toisin kuin useimmat, Järviö on nainen. Elokuvakoneenkäyttäjä. Sitä on joskus miesten vaikea tajuta.
Marja käyttelee filmiä päivittäin, ja kertoo itse pitävänsä siitä.
Jos kotona tuntuu, ettei vanhoille formaateille löydy toistavaa laitetta, pelastaja on kaupunginkirjaston digitointipalvelu. Törmäsin itse digitoi helmesi- palveluun äsken ja se on aivan loistava. Digitoida voi ainakin Lasipalatsin, Töölön ja Pasilan kirjastoissa.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Digihelmet/Digihelmet/Digitoi_helmesi_talteen_kirjastoissa%288135%29

Kun VHS-nauhaa kelaa, ruudulle ilmestyy väriseviä vaakaviivoja. Ja joskus nämä viivat ilmestyvät vaikkei kelaisikaan. Koin tämän flashbackin, värisevien vaakaviivojen lumon katsoessani palkitun Andrew Domikin Killing Them Softlyä lehdistönäytöksessä. Olin varma että erotin nuo viivat valkokankaalla. Aloin vaistomaisesti haroa kädelläni nuppia, jolla vieno värinä pysähtyy. Turha sanoa, sellaista ei löytynyt.

Sitäkin varmempi olin,että Killing Them Softly sisälsi kummitusmaista VHS-estetiikkaa, viittauksia videoaikaan. Ehkä kyse oli siitä,että elokuva ovelasti imitoi miltä ihmisten päät näyttivät 1980-luvun kuperalla tv-ruudulla. Esimerkiks Brad Pittin pää on yllättävän läski. Ray Liottan pää on vielä läskimpi ja hän näyttää siltä kuin käyttäisi ripsiväriä. En väitä että hän käyttää; minusta tuntuu että 1980-luvun kotiformaatti sai aikanaan ripset korostumaan.

Nykyään ripsiä korostetaan aivan toisista syistä.

Räps räps.

Tai ehkä vaikutelmassani kyse oli siitä, että elokuvan otokset olivat pitkiä. Killing Them Softlyssä ei esiinny viuh vauh zap-tyyppisiä adhd-editointeja. Kyse oli jonkinlaisesta yrityksestä puhkaista perinteisen jännitä minua-odotuksen kupla. Elokuvassa puhutaan paljon-se on toisinaan kuin teatterikappale. Vaikka Killing Them Softly on miesten elokuva (ainoat naiset ovat huoria) siinä on jotain feminiiniä. Miehet avautuvat. Pittin näyttelemä Cogan haluaa tappaa pehmeästi.

Äskettäin formaatti, Super 8 kummitteli kauhuelokuvassa Sinister. Päähenkilö löytää ullakolta laatikon jossa lukee "Home videos". Suuri osa elokuvasta on sulkulausetta, katkelmia kotivideoista ja niihin piilotetuista hirveyksistä. Siis tyyliin: katson isosiskon rippivideota ja yhtäkkiä vasemmassa alalaidassa on musta täplä jota en ole aiemmin huomannut...hei sehän on pukki!!

Tämä elokuva vihjasi että näitä videoita katsomalla itse Saatana astuu sydämeesi. Idea saastuttavista videoista ei tietenkään ollut omaperäinen, siitähän oli kysymys jo David Cronenbergin Videodromessa (1982).

Videon tai muiden formaattien visuaalisen ilmeen tupsahtamist digitaaliseen aikaan pidetään nostalgian ilmentymänä. Sanotaan että tämä nostalgia (Son of Rambow) liittyy sukupolven kokemuksiin. Se ikäluokka, joka lusi puberteettiään videoita katsellen haluaa nyt herkistellä menneillä. Miten DVD-estetiikkaa voi imitoida? Voiko edes olla mitään DVD-estetiikkaa?

Viitteitä tästä saa katsomalla Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen lyhytelokuvan Häivähdys elämää. Elokuva näyttää samalta kun DVD -levy jumittaa ajurissa, kun kuvasta tulee säksättävä palapeli. Kun katsoin elokuvan teatterissa käännyin tähyilemään koneenkäyttäjää moittivasti, ennen kuin tajusin.

Killing Them Softly on outo elokuva. Samaan aikaan kun se on retro, se pyrkii myös olemaan ajankohtainen. Taustalla kummittelee jatkuvasti Obaman kampanja, joka rinnastuu päähenkilön ja rikollisten maaimankuvaan.
Tag-line: "Amerikka ei ole mikään maa, vaan bisnes. Ala maksaa".

Kettu on lyhytelokuvien palkinto, joka jaetaan nyt toista kertaa. 2500 euron saaja tulee todennäköisesti kättelemään Kettua. Kirjailija Katja Kettu, joka itse palkittiin tänä vuonna 10 000 euron Runeberg-palkinnolla on toinen kilpailun tuomareista. Helsingin lyhytelokuvafestivaalin järjestäjien mukaan palkinnon nimellä ei ole mitään tekemistä kirjailija Ketun kanssa. Pistin merkille että lyhytelokuvien tekijät ovat kuitenkin vahvasti toinen jalka kirjallisuudessa. Kettu itse on myös ohjaaja. Mutta Kettua tavoittelevista kahdeksasta elokuvasta muutkin ovat rähmällään kirjallisiin pyrkimyksiin. Sirocco perustuu Tuuve Aron novelliin Merkki. Aro on paitsi kirjailija, myös elokuvakriitikko. Hän kuuluu esiraatiin joka on juuri valinnut viisi ehdokasta vuoden parhaaksi elokuva ja tv-käsikirjoitukseksi. Palkintoa jakaa Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry, ja se on suuruudeltaan 5000 euroa.

Rähmällään kirjallisuuteen?

Siroccossa kerrostalossa asuva tyttö löytää vauvan roskiksesta. Tunnelma on koivupaneloidun kolkko - hyvää nordic noir-meininkiä siis. Siroccon on tuottanut Pohjola-filmi, jonka ruorissa on kirjailija Mike Pohjola -jälleen esimerkki kuinka kirjailijat soluttautuvat elokuvan pariin. Ja mikäpä siinä, noista kahdeksasta ehdokkaasta Sirocco on eräs vahvoista Ketuista. Myös Selma Vilhusen Pitääkö mun kaikki hoitaa? nopeine leikkauksineen on vastuttamattoman aito kermakakkufarssi. Mukana on tietysti lyhytelokuville ominaista spedeilyä, ja vakaa vakaumukseni on, että tällä saralla kunnostautuu vahvasti Anssi Kasitonni. Kasitonnin avaruusleijailu Planet of Sexes1950-luvun B-elokuvan hengessä,on huonoutta parhaimmillaan: paitsi hauska myös tappavan hyvällä soundtrackillä varustettu.

http://www.youtube.com/watch?v=fkewTxsfz4s

Palkinnosta kilpailevien elokuvien lisäksi Helsingin lyhytelokuvafestivaali näyttää tarjoilevan monemoista sekä ulkomailta että kotimaasta. Itse olen halukas tsekkaamaan Teemu Nikin tuotoksia, sillä esikoisohjaus tänä vuonna oli vakuuttava.

Sitä paitsi, Matti Onnismaa kontallaan voi tarkoittaa vain parhautta.

Aivan aluksi luulin, että Recreate Oy:n tarjoama palvelu liittyy politiikkaan. Firman markkinoima keino jonka avulla "hassuista" käteismaksua vastaan tulee jälleen tavallisia, vaikutti vaalioptimismilta. Onhan jo totuttu siihen, että ehdokkaat vaalien alla lupaavat ihan kaikkea. Recreate Oy:n optimismissa oli retorisia sukuyhtäläisyyksiä äskettäin lukemani Kokoomuksen vaalimainoksen kanssa.
http://www.kokoomus.fi/kunnallisvaalit/suomiuudistus/turvallinen-vanhuus/
Siinä puhuttiin, kuinka kansalaisista Kokoomuksen avulla tulee "entistä terveempiä". Olin varma että markkinatalous oli yhdessä Kokoomuksen kanssa ryhtynyt suurprojektiin jossa mottona on "kaikki samanlaisia, kaikki samanarvoisia".

Onhan selvää, että suuri osa yhteiskunnan ongelmista johtuu siitä että me olemme niin erilaisia.

Ratkaisu ongelmaan on päästä eroon tästä riitoja aiheuttavasta harmillisesta erilaisuudesta. On vastuutonta, että niin monet jotka tämän tietävät kaikesta huolimatta korostavat eroja. Jos todella koet vastuusi älä yritä olla erilainen kuin muut.

Älä juhli sukupuolista poikeavuuttasi.

Koska uskonto oli surkeasti epäonnistunut homouden poistamisessa on aika innovatiivisten yritysten kokeilla onneaan.
Dokumentin trailerissa Recreate Oy:n toimitusjohtaja on optimistinen. Hänen kirurginsankansa kielivät vastuullisesta asenteesta. Dokumentin trailerista jää mieleen cliffhangerinä ilmaan jätetty väite, jonka mukaan Recreate Oy hallitsee tekniikan jonka avulla lesboista tulee taas heteroita.

Tässä harvinainen sneak preview Recreate Oy:n mullistavasta tekniikasta.

Mattoja tampatessa.

Saadakseni lisätietoja otan yhteyttä dokumentin ohjaajaan Eeva Rantinojaan. Hän tokaisee arvoituksellisesti että Recreate Oy:n hoitomuodon nimi on "Uusi mantere". Sitten hän lisää:

"Eikös eheyttäminen ole vähän niinkuin päivän sana?"

Lisätietoja antaa: http://www.uusimantere.com/wp/