Elokuvat

Elokuvayhtiö MGM:n päätös hyllyttää uusi Bond-elokuva taloudellisten vaikeuksien takia on herättänyt Michael Jacksonin kuolemaan verrattavan nostalgia-aallon. Timantit ovat ikuisia ja niin edelleen. Myös James. Vai onko sittenkään?

On myös niitä joiden mielestä koko Oy Bond Ab pelkkä hirviömäinen seksistinen reliikki. Se on jäänne kylmän sodan taka-talvesta, ja leffoilla ei nykytilanteessa ole enää minkäänlaista yhtymäkohtaa maailman todelliseen geopolitiikkaan.

Siksi varoitus siitä että Quantum of Solace voi jäädä viimeiseksi Bondiksi on saanut melko monen huokaamaan helpotuksesta.

23. Bondin oli tarkoitus olla synttärikakku leffasankarin 50. syntymäpäivänä.

Tuottajat Broccolli ja Wilson ilmoittivat lehtitiedotteessa ettei MGM:ää yrityksistä huolimatta ole saatu kaupaksi ja siksi koko tuotanto on jäissä. Samaan aikaan Daniel Craig vastasi toivorikkaasti odottavansa kuvausten käynnistymistä.

Mitä tästä siis seuraa? Bondin kuolema näyttää aivan itsestään selvältä. Mutta toisaalta jos Mark Borkowskin Hollywoodin pr-toimintaa esittelevää kirjaa Fame Formula on uskominen tässäkin on kyse pelkästä julkisuustempusta.

Näyttää siltä kuin 007 ajaisi alas jyrkänteeltä, voi ei kai se delannut?

"Pr-tiedottajien tehtävä on aktiivisesti löytää, kertoa ja myydä tarinoita joiden seurauksena heidän asiakkaistaan tulee uutinen" hän kirjoittaa.

Siis mikäpä olisi parempi keino taata että ihmiset virtaavat lippuluukuille uutta Bondia katsomaan kuin kertoa sydäntäraastava tarina. Sellainen jossa valkokankaan hurmaavin panomies ja herrasmies on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

On helppo kuvitella tilanne: talousvaikeuksista kärsivä elokuvayhtiö palkkaamassa jonkun nerokkaan copyn ideoimaan miten taloudelliset haasteet käännetään voitoksi.

"Kerrotaan niille että uusin Bondi on peruttu. Sitten ne ainakin vaativat että se tehdään, vaikka väkisin. Siitä syntyy kansanliike." julistaa copywriter palaverihuoneessa voitonriemuisena.

Ja niinpä niin.

Tässä skenaariossa suuri yleisö säälissään ryntää lippuluukuille. On nimittäin melko varmaa että tätä ilmoitusta Bondin kuolemasta seuraa pian tieto ettei Bond kuollut sittenkään.

MGM:n tulevaisuus on turvattu. Kaikki käy lopulta kuin elokuvissa.

"Kauan eläköön pr-mies. Alköön kamalat faktat koskaan tulko loistavien tarinoiden tielle" toteaa mies jolla on kauluspaidan ylin nappi auki.

Kettumainen mies on Mark Borkowski. Hän brassailee nimeään kantavan pr-firman tilaajilla: Led Zeppelin, Sony, Amnesty ja American Express. Pöydällä on kopio hänen kirjastaan Kuuluisuuden Kaava, Kuinka Hollywoodin Fiksaajat ja Feikkaajat loivat Julkkisteollisuuden.

Valitettavasti olen joutunut samaan kahvilaan kaikkien spin-tohtoreiden ja pr-miesten kuninkaan kanssa. Tämä lounge on tv-studion lämpiö jossa kuvataan parhaillaan Diiliä (Mä annan sulle potkut).

Borkowski ihannoi varauksetta systemaattista paskanjauhannan taidetta.

Jopa minä uskoin että hänen kirjansa on kuuma uutuus. Juuri sitä mitä ilman en voi tulla toimeen.

Kriitikot ovat sitä mieltä Andy Warhol suhtautuu Borkowskiin kuin Johannes Kastaja Jeesukseen. Hän tietää miten massoja puhutellaan. Andy puhui varttitunnista. Mutta hän olikin vain osittain oikeassa.

Borkowskin mukaan:

F (T)= B+P (1/10T>+1/2T2)

Kiteytettynä: Saavutettuaan suosion henkilö x pysyy tunnettuna keskimäärin 15 kuukautta. Ei siis minuuttia. Sen jälkeen alkaa alamäki. Ja tämän estämiseksi tarvitaan Borkowskia joka fiksaa tarinan: Näyttelijä se ja se heitti x:ää tuopilla päähän. George Clooney ajoi urheiluautolla ajas kalliolta ja makaa nyt sairaalassa. Seuraavana päivänä me luemme lehteä ja toteamme kahvitauolla:

"Kuulitsä hei George Clooney ajoi alas kalliolta"

Tämä toistetaan 15 kuukauden välein. Ja kas, näiden pr- nastojen avulla tähti pysyy julkisuuden muovigalaksissa hamaan tappiin.

Kirjansa viimeisellä sivulla Jeesus Borkowski ojentaa kätensä meille maallikolle: HALUATKO TULLA KUULUISAKSI? MIKÄ TÄRKEINTÄ HALUATKO PR-MIEHEN TAISTELEMAAN PUOLESTASI, SOVELTAEN TÄSSÄ KIRJASSA ESITETTYÄ KUULUISUUDEN KAAVAA PYRKIMYKSESSÄSI TULLA KUULUISAKSI?

Borkowskin tenhoa on vaikea selättää. Kuluu 3,5 sekuntia ja olen ostanut hänen kirjansa. Se siitä yrityksestä säilyttää kriittinen etäisyys. Toiset viisi sekuntia. Istun Borkowskin pöytään. Ai että maistuisko mulle espresso? Oho! Miten tässä nyt näin kävi?

Juomme Borkowskin kanssa espressoa.

Oscar-gaalan on hänen mukaansa elokuvateollisuuden pitkäikäisin julkisuustemppu. Gaala alkoi tavallista suuremmasta elokuvaväen illallisjuhlasta vuonna 1928. Matka kohti nykyistä spektaallia alkoi kun palkintotilaisuus kopioi menestyksellisesti elokuvatuottaja ja aviaattori Howard Hughesin pr-stuntin kaavaa.

Hughes keksi miten houkutella lehdistöä muuten tavalliseen elokuvansa Hell´s Angels ensi-iltaan. Hän kutsui paikalle kaikki starat Chaplinia myöten, vuokrasi valonheittimiä ja levitti punaiset matot. Ja kas hänen elokuvasta tuli hitti. Journalistit saapuivat tähtien magnetisoimana kuin kärpäset hehkulamppuun. Näytti siltä kuin kaikki olisivat yhtäkkiä tulleet paikalle itse elokuvan vuoksi -varsinkin jos satuit lukemaan jutun lehdestä.