Elokuvat

Tänään kankaalla-blogi vierailee oudossa ympäristössä -sossussa.
Siihen on perusteensa, sillä Helsingin kaupungin Sosiaalivirasto on nyt virallisesti tuomassa itseään Av-kulttuurin piiriin.My e-Design on World Design Capital Helsinki 2012 -statuksen saanut kehityshanke.
Lyhykäisyydessään: tämä hanke viraalivideoineen liittyy kansalaisten sähköiseen asiointiin virastoissa.

Miten sossu ja design liittyvät toisiinsa?

Hankkeen suunnittelija Tomi Tommolan mukaan kyse on palvelumuotoilusta.

"Me autetaan ihmisiä kehittämään niiden nettipreesensiä. Se vaatii designia" Tommola sanoo.

Motto on itsepalveluyhteiskunta. Ei enää jonoja.

Videon tarkoitus on osaksi tehdä tutuksi itsepalveluyhteiskunnan peruskäsitteitä. Se on pieni johdatus suureen muutokseen.

Tunnelma on kuin ensimmäisellä miehitetyllä kuulennolla.
My e-Design videon 3d-estetiikka ei ole saanut kaikkia hihkumaan riemusta. Toiset eivät ole olleet aivan varmoja onko kyse ironiasta. Tässä poimintoja käyttäjien kommenteista You Tube-palvelussa.
Nimimerkki Herttoniemi suivaantuu: "Oikeasti nyt hommaan joku roti. Julkista rahaa ei saa käyttää näin." (40 yläpeukkua)
Lxipixion puolestaan sivaltaa: "Aivan hirveän näköstä kasari-matskuu"
Nimimerkki werre2: "Paras video You Tubessa. Hyvä, että Suomessa piisaa osaamista."
Nimimerkki olinki3 täräyttää: "Ihan kiva, mikäli tama oli tehty 80-luvulla, aikana jolloin Suomi oli viela Neuvostoliiton alusmaita."
Yleisin reaktio videon näkemiseen on epäuskoinen, huvittunut tyrmistys.

Hämmennyksestä inspiroituneena blogitoimitus otti yhteyttä My e-Design projektikoordinaattoriin, Junno Kaarnaan.
Kaarna on käsikirjoittanut videon. Tässä hän seisoo.

kuva:talent studio

Kaarnassa on 1970-luvun brittiläisten gangsterileffojen charmia. Kaarna on stailannut videon visuaalisen ilmeen. Kaarna on aikaisemmin ollut työssä Soneralla.

Hänen kynästään ovat nyt jo klassikoksi muotoutuneet lainit kuten "Olet Mr. Nobody jos et ole netissä" sekä "Siirrymme palveluista itsepalveluihin".

Projektikoordinaattori Kaarna,miksi tämä video kutkuttavinen laineineen ja kömpelöine grafiikoineen on tuntunut monista vanhanaikaiselta vaikka se nimellisesti on uusinta uutta? Monille ei ole ollut selvää oletteko tosissanne?
"Ollaan epäonnistuttu jos se nähdään huumorina. Tottakai visuaalisen alan ammattilainen saattaa katsoa että tämä olisi voisi tehdä paremmin. Seuraava versio tulee olemaan pro-tasoinen. Tämä oli omin voimin toteutettu video hankkeen julkistamistilaisuutta varten."
Mikä on itsepalveluyhteiskunta?
"Vanha toimintamalli jossa juostaan virastoissa ja jonotetaan on tuhlausta ja järjetöntä. Itseasiassa julkishallinto ja kaupalliset toimijat toimittavat kaikki palvelut nettiin. Voit hoitaa elämänpiirisi palvelut netissä"
Emmekö me nimenomaan ole kyllästyneitä tähän itsepalvelumeininkiin. Haluamme palveluita mutta emme saa niitä?
"Arvaa miksi ne ei saa sitä palvelua? Ne ei osaa hakea sitä oikealta henkilöltä!"
Mikä on nettipresenssi?
"Virtuaalinen identiteetti. Monet työnantajat googlaavat työnhakijat. Jos sinulla on hyvä nettipresenssi, olet hyvissä asemissa. Julkishallinto yrittää tuotteistaa tätä asiaa My e-Design -hankkeessa.Me kootaan yhteen e-palvelunavigaattori. Se tulee olemaan leijukeapplikaatio"
Anteeksi mikä?
"Siis kyse on visuaalisesta sovelluksesta, kuin supermarketissa. Julkihallinnossa ei ole brändejä, tuotemerkkejä tai tunnisteita kuten "Bio Luvil" Jos menet virastoon siellä ei löydy palveluista kertovia tai opastavia kuvallisia tunnisteita. Tuo You Tuben videon 3d-kuva kaupungista symboloi tätä: kun toimit fyysisessä maailmassa ja näet virastokompleksin et näe mitään merkkejä, logoja neonvaloja että täältä saa sitä tai tätä .."

Näyttää siltä että pornoteatterissa aika on pysähtynyt. Designin kulmakivet: aulassa killuva kahviautomaatti, punainen haiseva chesterfield-sohva, Huhtamäki Oy:n 1960-luvulla kehittämä korvallinen pahvipikari ja tietenkin käsipyyheautomaatti. Pöydällä on tuhkakuppi. Täällä saa polttaa. Ja vaikka tila muistuttaa terveyskeskuksen aulaa muovisine koristekukkineen, suorittaa mies tv-ruudulla kuin huomaamatta cunnillingusta.

kuva: kimmo laakso

Takanani seisoo mies kulli paljaana.

Jo pitkään päätäni on särkenyt design-evankeliumiin liittyvä holhoava asenne, jossa designia yritetään tuoda lähemmäs ihmistä. Minusta ongelma tässä ei ole, etteivät ihmiset olisi lähellä designiä. Siitä todisteena on oikea käteni joka kannattelee Huhtamäen pahvipikaria.
Tästä Kampissa sijaitsevasta "cinemasta" on turha hakea populaaria luksusta, design destrict helsinki-tarraa, camppia tai leopardityynyjä saatikka designed by-kylttejä. Elokuvaa ja designia tutkineen Jussi Kantosen mukaan tämä on popdesignia parhaimmillaan. Kyse on kuumottavasta, niljakkaasta hujanhajaisesta tunnelmasta jossa on ripaus ruotsinlaivaeleganssia ja rautakauppa-chickiä. Tässä tunnelmassa on myös jotain hyvin väsynyttä ja yksinäistä.

"Anonyymiin, mutta kuitenkin yhteisölliseen kokemukseen kuuluvat tilan nuhjuisuus, kuluneet ja tahmeat penkit, lattialla lojuvat kleenexit ja oluttölkit. Penkkien välissä tapahtuva levoton kuhina, satunnaiset suihinotot ja hermostunut trafiikki käymälätiloihin luovat tunnelman." Kronikoi puolestaan elokuvakirjailija Jouni Hokkanen viehtymyksestään pornoteattereihin.

Tästä inspiroituneena päätän käydä testaamassa millaista on alimman yhteisen nimittäjän design.

kuva:kimmo laakso

19-vuotias Turkka on ollut töissä lipunmyyjänä nyt kuukauden. Hän on oppinut paikan peruslait: viikonloppuisin yhden yön aikana keskustan erektiokinoon tunkee jopa 200 asiakasta, naiset vähemmistössä. Turkka pyytää lipusta 12 euroa. Se oikeuttaa hengailemaan aamukuuteen. Turkka ei tiedä, että naapurissa oleva kilpaileva cinema ei päästä sisälle naisia ollenkaan sen jälkeen kun MTV3 teki ohjelman ja omistaja on saanut syytteen parittamisesta. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/mtv3-loysi-salaisen-seksiluolan-helsingin-keskustasta/2011/10/1402553 Hän ei suostu valokuvaan. "Parempi olla vaan hiljaa tällä alalla" hän toteaa repien dvd:tä kääreestä.

Turkan cinemassa linkkiä laivojen sisustuksiin ei tarvitse väkisin hakea: kaikki seinät on vuorattu ruskealla rautakaupasta tutulla vesivanerilla, jota tavallisesti käytetään veneissä. Mutta toisin kuin veneissä, tässä leffalaivassa kosteus ei ole lähtöisin ulkopuolelta.

Koko designia luonnehtii yksi sana: roiskeenkestävyys.

Erityisesti erään katselukopin katsojan ja plasmaruudun välissä killuvat teräskalterit tuovat mieleen 1980-luvun ja cyberpunkin: ne elokuvat joissa takaa-ajaja ja takaa-ajettu ovat jollain epämääräisellä klubilla, ja jossa kohta sattuu ampuvälikohtaus hidastettuna. Mielestäni tätä on design: se herättää epämääräisen levottaman tunteen.

Suosikkini tässä paikassa ovat love boat- paraatiportaat, jotka johtavat hämärälle goottilaiselle katselukujalle, jossa on vieri vieressä pieniä katselukoppeja.

kuva:kimmo laakso

Portaat on reunustettu kebab-ravintoloiden valotauluista tutuilla led-letkuilla. Niitä pitkin horjuu pipopäisiä miehiä: hämärässä he tuovat elävästi mieleen ostoskeskuksen zombiet Dawn of the Deadissä. Yritän naispuolisen kaverini kanssa saada käsityksen alakerran luolaston laajuudesta. Pimeys yltyy ja kaivan taskusta fikkarin. Takaa ilmestyy romeromainen koura ja ääni: TÄMÄ ON BLACK ROOM, EI FIKKAREITA!!
Katselukokemus täällä palauttaa elokuvan esihistoriaan: videokabinetit ovat muistutus sadan vuoden takaisista kinetoskoopeista joissa katselija nautti sisällöstä yksin. http://en.wikipedia.org/wiki/Kinetograph Jokaisen kabinetin yhteydessä on mitä hienoin k-raudan roisketiivis valokatkaisija-nestekidenäyttö-yhdistelmä. Katkaisijaa painamalla voi vaihtaa elokuvasta toiseen ja digitaalinumerot vilkkuvat näytöllä kuin Blade Runnerissa. Tämä vasta käyttäjäystävällistä designiä.

kuva:kimmo laakso

Varsinaisessa cinemassa ei ole penkkejä. Täällä seistään. Eräs pipopää avaa sepaluksensa. Yllätyn, sillä pipopää ei katsokaan valkonkaalla tapahtuvaa poskeenottoa vaan minua. Toteamme että design-retkemme on nyt päättynyt koska pelkään että kohta joku haukkaa käsivarrestani palasen.