Elokuvat

Mikä farssi. Tunne on sama kuin ostettaessa marketista kuubalainen tomaatti.

Se lennätetään Vietnamiin punnittavaksi. Se juuttuu tulliin, jonka jälkeen tomaatin ostaja saa sähköpostia: kehoituksen lentää Vietnamiin syömään tomaatti.
Olisko loogisempaa ostaa tomaattimurskaa?

Tarina on tämä vanha tuttu: yritin nähdä palkintoja voittaneen norjalaisen elokuvan Helsingissä eikä se tietenkään onnistunut. Sain tyytyä lukemaan elokuvasta amerikkalaisesta julkaisusta. http://www.huffingtonpost.com/marshall-fine/movie-review-iturn-me-on_b_1381970.html Siinä kehuttiin elokuvan mullistavuutta.
Elokuva voi olla norjalainen ja helvetin hyvä. Mutta kukaan ei katso sitä Helsingissä elokuvateattereissa.

Miksi? Vaikkapa salien vähyyden vuoksi. Me tarvitsemme uuden elokuvateatterin. Nyt heti, eikä mitään Guggenheim-urpoilua. Paikka voisi muistuttaa vaikkapa Kulturhusetia Tukholman keskustassa.

kuva: kimmo laakso

Elokuvien omituinen ansaintologiikka on ollut jo kauan tiedossa.

Jos katsojia ei tule ensimmäisen kahden viikon aikana tarpeeksi elokuva on "flopannut". Tämän seurauksena pienempien elokuvien on todella vaikea kilpailla Hollywood-tuotantojen levitysmuskelia vastaan.

"Olisi hirveen toivottavaa että Helsingissä olisi joku toisentyyppinen elokuvateatteri" sanoo Sari Selander Bio Rex Distributionista. Hän tuntee puuhailijoita sekä yksityisellä että julkisella sektorilla jotka ovat kaavailleet uutta leffateatteria Helsinkiin.

Myös Helsingin Kaupungilla on ollut vireillä hanke elokuvatalosta. Tätä teatteria tulevaisuudessa pyörittäisi jokin muu kuin F-llä alkava teatteriketju. On puhuttu että sen paikka olisi uuden keskustakirjaston yhteydessä- seikka joka tekee kyseisen projektin aina vain houkuttelevammaksi.

Vastaavia sosiaalisia elokuvateattereita ovat mm. Tukholman ytimessä, Kulturhusetissa toimiva Klarabiografen. Itseasiassa näitä hyvin tarpeellisia cinesossuja näyttää olevan hyvin monessa maailman kaupungissa -muttei yhtäkään Suomessa.

Pohjoismaisia elokuvia on ilmeisesti vaikeampi myydä suomalaisille levittäjille kuin vaikkapa "pienen" budjetin jenkkiläistä artsuleffaa. Mistä tämä johtuu? Tätä tuumaillessa, nähdäkseni elokuvan minun olisi täytynyt lentää Yhdysvaltoihin...

Taustalla on salien väheneminen ja siihen liittyvät seikat. Vuonna 2002 Helsingissä esitettiin elokuvia 53 elokuvateatterisalissa.
Vuonna 2007 toiminnassa oli enää 38 salia.

Jotta elokuva kannattaisi taloudellisesti, sen täytyy saada ainakin 5-10 000 katsojaa. Hollywood-elokuvien budjeteista suurin osa menee tätä nykyä markkinointiin. Vastaaviin kampanjoihin ei tunnu riittävän yksinkertaisesti pääomaa Euroopassa.

Toiseksi elokuvasaleja on liian vähän suhteessa ensi-iltoihin. (keskimäärin kuusi viikossa) Sen johdosta elokuvat kilpailevat katsojista raivon vallassa - vain kovaäänisellä 9-DD-tyyppisellä kikkailulla on toivoa saada tarpeeksi katsojia.

Sen lisäksi kiertokulku on liian nopea kuten yllä todettiin.

Mutta tätä odotellessa norjalaisia (ja myös muita pohjoismaisia) elokuvia on levitetty suomalaisiin elokuvateattereihin Pohjoismaisen elokuva- ja televisiorahaston Nordic High Five-nimisen tukikonseptin turvin.
Viime vuonna nähty Sairaan onnellinen oli Nordic High Five- tuettu.

Tulevia High Five elokuvia on ainakin syksyllä nähtävä Snabba cash 2. http://www.youtube.com/watch?v=bIgdLJZGu-M

Tänään kankaalla-blogi vierailee oudossa ympäristössä -sossussa.
Siihen on perusteensa, sillä Helsingin kaupungin Sosiaalivirasto on nyt virallisesti tuomassa itseään Av-kulttuurin piiriin.My e-Design on World Design Capital Helsinki 2012 -statuksen saanut kehityshanke.
Lyhykäisyydessään: tämä hanke viraalivideoineen liittyy kansalaisten sähköiseen asiointiin virastoissa.

Miten sossu ja design liittyvät toisiinsa?

Hankkeen suunnittelija Tomi Tommolan mukaan kyse on palvelumuotoilusta.

"Me autetaan ihmisiä kehittämään niiden nettipreesensiä. Se vaatii designia" Tommola sanoo.

Motto on itsepalveluyhteiskunta. Ei enää jonoja.

Videon tarkoitus on osaksi tehdä tutuksi itsepalveluyhteiskunnan peruskäsitteitä. Se on pieni johdatus suureen muutokseen.

Tunnelma on kuin ensimmäisellä miehitetyllä kuulennolla.
My e-Design videon 3d-estetiikka ei ole saanut kaikkia hihkumaan riemusta. Toiset eivät ole olleet aivan varmoja onko kyse ironiasta. Tässä poimintoja käyttäjien kommenteista You Tube-palvelussa.
Nimimerkki Herttoniemi suivaantuu: "Oikeasti nyt hommaan joku roti. Julkista rahaa ei saa käyttää näin." (40 yläpeukkua)
Lxipixion puolestaan sivaltaa: "Aivan hirveän näköstä kasari-matskuu"
Nimimerkki werre2: "Paras video You Tubessa. Hyvä, että Suomessa piisaa osaamista."
Nimimerkki olinki3 täräyttää: "Ihan kiva, mikäli tama oli tehty 80-luvulla, aikana jolloin Suomi oli viela Neuvostoliiton alusmaita."
Yleisin reaktio videon näkemiseen on epäuskoinen, huvittunut tyrmistys.

Hämmennyksestä inspiroituneena blogitoimitus otti yhteyttä My e-Design projektikoordinaattoriin, Junno Kaarnaan.
Kaarna on käsikirjoittanut videon. Tässä hän seisoo.

kuva:talent studio

Kaarnassa on 1970-luvun brittiläisten gangsterileffojen charmia. Kaarna on stailannut videon visuaalisen ilmeen. Kaarna on aikaisemmin ollut työssä Soneralla.

Hänen kynästään ovat nyt jo klassikoksi muotoutuneet lainit kuten "Olet Mr. Nobody jos et ole netissä" sekä "Siirrymme palveluista itsepalveluihin".

Projektikoordinaattori Kaarna,miksi tämä video kutkuttavinen laineineen ja kömpelöine grafiikoineen on tuntunut monista vanhanaikaiselta vaikka se nimellisesti on uusinta uutta? Monille ei ole ollut selvää oletteko tosissanne?
"Ollaan epäonnistuttu jos se nähdään huumorina. Tottakai visuaalisen alan ammattilainen saattaa katsoa että tämä olisi voisi tehdä paremmin. Seuraava versio tulee olemaan pro-tasoinen. Tämä oli omin voimin toteutettu video hankkeen julkistamistilaisuutta varten."
Mikä on itsepalveluyhteiskunta?
"Vanha toimintamalli jossa juostaan virastoissa ja jonotetaan on tuhlausta ja järjetöntä. Itseasiassa julkishallinto ja kaupalliset toimijat toimittavat kaikki palvelut nettiin. Voit hoitaa elämänpiirisi palvelut netissä"
Emmekö me nimenomaan ole kyllästyneitä tähän itsepalvelumeininkiin. Haluamme palveluita mutta emme saa niitä?
"Arvaa miksi ne ei saa sitä palvelua? Ne ei osaa hakea sitä oikealta henkilöltä!"
Mikä on nettipresenssi?
"Virtuaalinen identiteetti. Monet työnantajat googlaavat työnhakijat. Jos sinulla on hyvä nettipresenssi, olet hyvissä asemissa. Julkishallinto yrittää tuotteistaa tätä asiaa My e-Design -hankkeessa.Me kootaan yhteen e-palvelunavigaattori. Se tulee olemaan leijukeapplikaatio"
Anteeksi mikä?
"Siis kyse on visuaalisesta sovelluksesta, kuin supermarketissa. Julkihallinnossa ei ole brändejä, tuotemerkkejä tai tunnisteita kuten "Bio Luvil" Jos menet virastoon siellä ei löydy palveluista kertovia tai opastavia kuvallisia tunnisteita. Tuo You Tuben videon 3d-kuva kaupungista symboloi tätä: kun toimit fyysisessä maailmassa ja näet virastokompleksin et näe mitään merkkejä, logoja neonvaloja että täältä saa sitä tai tätä .."

Toisinaan olen järkyttynyt: kuinka täynnä salaisuuksia kaupunki on. Ajattele: Helsingissä on taloja joihin sinä et KOSKAAN tule astumaan jalallasi. Halu urkkia helsinkiläisiä taloja olisi mielestäni festivaalin arvoinen, hiukan samantapaisen kuin Lontoossa: http://www.londonopenhouse.org/
Toisaalta voin aloittaa Urk.com-festarini nyt etukäteen, ennenkuin sitä on järjestetty.
Annankadulla, numero 25:ssä, todella huomaamattomissa sijaitsee Slovakian suurlähetystö. Siellä barokkimaista nimeä käyntikortissaan juhlistava Ambassador Extraordinary and Pleninpotentiary of Slovak Republic H. E. Juraj Podhorský yhdessä Aki Kaurismäen kanssa on järjestämässä slovakialaisten leffojen festivaalia.
http://arkadin.wordpress.com/2012/03/06/kuvia-ja-unelmia-slovakialaisen-elokuvan-juhlasarja/
Pyydän herra H. E. Juraj Podhorskýä asettumaan valokuvaan Slovakian presidentin kanssa.Samaan aikaan neiti Zuzana Volovarova käy hakemassa brosyyreja toimistosta.

by: kimmo
Tunnelma on hiljainen. Meno on miellyttävällä tavalla outo, sillä aluksi tuntuu epäselvältä miksi olen tullut paikalle.Lattialla on kokolattiamatto. Puhumme politiikasta. Sosiaalidemokraattien vaalivoitosta Slovakiassa. Siitä että Slovakiaa pidetään Euroopan Detroitina, koska siellä valmistetaan paljon autoja.Siitä että slovakialaiset ovat vieraanvaraisia. Kuin vahvistaakseen tämän suurlähettiläs sanoo että voin tulla milloin vain kahville jatkossakin. Ja tietenkin elokuvista. I Love You Love on elokuva elokuva jota H. E. Juraj Podhorský ei nähnyt 1980-luvun Tsekkoslovakiassa, se oli kielletty. Suurlähettiläs siis on vähintään innoissaan kun se on nyt festivaalin ohjelmistossa. Suurlähettiläs sanoo että Suomi on monessa mielessä kuin Slovakia: Siellä asuu viiden miljoonan kansa ja siellä pidetään jääkiekosta.
Juomme kahvia posliinilta.
Sanon että tässä sosiaalidemokratiameiningeissä me ainakin eroamme. Suomessa koko sana on nykyään vitsi. Eräs syy miksi sosdemarit voittivat Slovakiassa oli lupaus sosiaaliturvasta. Kukaan ei olisi odottanut että voitto olisi näin murskaava. On kulunut 20 vuotta siitä kun Slovakiassa viimeksi ei ollut koalitiohallitusta.
Sitten suurlähettiläs sanoo että oikean ja vasemman ero on hämärtynyt.
Kysyn ovatko nyt festareilla nähtävät elokuvat yhtä vasemmistolaisia kuin Kaurismäen elokuvat; onko niissäkin karismaattisia häviäjiä. Vastaus on enemmän myöntävä kuin kieltävä. Mutta suurlähettiläs ei oikein komppaa jakoa oikealla ja vasemmalla oleviin ohjaajiin.
"Entä Guggenheim" kysyy H. E. Juraj Podhorský.
" Entä jos sen pystyttäisi Keilaniemeen ajattelen. Yritän olla diplomaattinen koska suurlähettiläs mainitsee olevansa kotoisin Espoosta, Suomen uudesta pääkaupungista.
Vaihdamme puheenaihetta. Suomessa ollessaan suurlähettiläs on huomannut että täällä kuntoillaan paljon.
"Joo, se on sairasta" sanon.
"Meillä ei ole läheskään näin paljon sauvakävelijöitä" hän toteaa kaihoisasti.
"Se on teidän onnenne" vastaan.