Mikä farssi. Tunne on sama kuin ostettaessa marketista kuubalainen tomaatti.
Se lennätetään Vietnamiin punnittavaksi. Se juuttuu tulliin, jonka jälkeen tomaatin ostaja saa sähköpostia: kehoituksen lentää Vietnamiin syömään tomaatti.
Olisko loogisempaa ostaa tomaattimurskaa?
Tarina on tämä vanha tuttu: yritin nähdä palkintoja voittaneen norjalaisen elokuvan Helsingissä eikä se tietenkään onnistunut. Sain tyytyä lukemaan elokuvasta amerikkalaisesta julkaisusta. http://www.huffingtonpost.com/marshall-fine/movie-review-iturn-me-on_b_1381970.html Siinä kehuttiin elokuvan mullistavuutta.
Elokuva voi olla norjalainen ja helvetin hyvä. Mutta kukaan ei katso sitä Helsingissä elokuvateattereissa.
Miksi? Vaikkapa salien vähyyden vuoksi. Me tarvitsemme uuden elokuvateatterin. Nyt heti, eikä mitään Guggenheim-urpoilua. Paikka voisi muistuttaa vaikkapa Kulturhusetia Tukholman keskustassa.
kuva: kimmo laakso
Elokuvien omituinen ansaintologiikka on ollut jo kauan tiedossa.
Jos katsojia ei tule ensimmäisen kahden viikon aikana tarpeeksi elokuva on "flopannut". Tämän seurauksena pienempien elokuvien on todella vaikea kilpailla Hollywood-tuotantojen levitysmuskelia vastaan.
"Olisi hirveen toivottavaa että Helsingissä olisi joku toisentyyppinen elokuvateatteri" sanoo Sari Selander Bio Rex Distributionista. Hän tuntee puuhailijoita sekä yksityisellä että julkisella sektorilla jotka ovat kaavailleet uutta leffateatteria Helsinkiin.
Myös Helsingin Kaupungilla on ollut vireillä hanke elokuvatalosta. Tätä teatteria tulevaisuudessa pyörittäisi jokin muu kuin F-llä alkava teatteriketju. On puhuttu että sen paikka olisi uuden keskustakirjaston yhteydessä- seikka joka tekee kyseisen projektin aina vain houkuttelevammaksi.
Vastaavia sosiaalisia elokuvateattereita ovat mm. Tukholman ytimessä, Kulturhusetissa toimiva Klarabiografen. Itseasiassa näitä hyvin tarpeellisia cinesossuja näyttää olevan hyvin monessa maailman kaupungissa -muttei yhtäkään Suomessa.
Pohjoismaisia elokuvia on ilmeisesti vaikeampi myydä suomalaisille levittäjille kuin vaikkapa "pienen" budjetin jenkkiläistä artsuleffaa. Mistä tämä johtuu? Tätä tuumaillessa, nähdäkseni elokuvan minun olisi täytynyt lentää Yhdysvaltoihin...
Taustalla on salien väheneminen ja siihen liittyvät seikat. Vuonna 2002 Helsingissä esitettiin elokuvia 53 elokuvateatterisalissa.
Vuonna 2007 toiminnassa oli enää 38 salia.
Jotta elokuva kannattaisi taloudellisesti, sen täytyy saada ainakin 5-10 000 katsojaa. Hollywood-elokuvien budjeteista suurin osa menee tätä nykyä markkinointiin. Vastaaviin kampanjoihin ei tunnu riittävän yksinkertaisesti pääomaa Euroopassa.
Toiseksi elokuvasaleja on liian vähän suhteessa ensi-iltoihin. (keskimäärin kuusi viikossa) Sen johdosta elokuvat kilpailevat katsojista raivon vallassa - vain kovaäänisellä 9-DD-tyyppisellä kikkailulla on toivoa saada tarpeeksi katsojia.
Sen lisäksi kiertokulku on liian nopea kuten yllä todettiin.
Mutta tätä odotellessa norjalaisia (ja myös muita pohjoismaisia) elokuvia on levitetty suomalaisiin elokuvateattereihin Pohjoismaisen elokuva- ja televisiorahaston Nordic High Five-nimisen tukikonseptin turvin.
Viime vuonna nähty Sairaan onnellinen oli Nordic High Five- tuettu.
Tulevia High Five elokuvia on ainakin syksyllä nähtävä Snabba cash 2. http://www.youtube.com/watch?v=bIgdLJZGu-M
6 kommenttia
Anonyymi
12.4.2012 14:52
Kyllä ehdottomasti tarvittaisiin sellainen teatteri, johon mahtuisivat myös ne elokuvat jotka eivät ehdi löytää katsojia multiplexissä. Paitsi pohjoismaisia myös muita eurooppalaisia ja myös amerikkalaisia pienempiä laatuleffoja, joita kuten hyvin tiedämme ilmestyy jatkuvasti mutta ei meikäläisille kankaille. Lasipalatsin Rex on iso, ehkä liian iso tällaiseen käyttöön, mutta sen paikan näkisin mieluusti säännöllisesti oikeassa käytössään, en vain festarien aikaan. Kulturhusetin konsepti on kiva, mutta keskustakirjastoa emme saa vielä useampaan vuoteen... Herättäkää Rex!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.4.2012 07:36
Kyse on yritystoiminnasta. Se ei kannata jos tuote ei tuota enemmän rahaa kuin mitä sen tarjoaminen maksaa. Tämä on vähän sama juttu kuin reilun kaupan banaaneissa. Minä en osta niitä koska maku ei miellytä yhtä paljon tai enemmän kuin kilpailijansa ja ne ovat kalliimpia kuin kilpailijansa. Tuote on siis heikko, se ei ole fiksu sijoitus kuluttajalle.
Eräs kaverini totesi ettei häntä oikeasti kiinnosta onko salaatti luomua vai jotain supertehoviljeltyä matskua. Se, että ruoka on halpaa ja hyvää on olennaisempaa kuin se, onko se viherkasvi eettisesti oikein viljelty. Tuskin porkkanaa kiinnostaa onko se kasvatettu isolla maatilalla vai jonkun takapihan pienviljelmässä. Olennaista on se, että hyödykkeen kuluttaja saa vastinetta rahalleen. Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, on äärimmäisen harvinaista että kuluttaja saa vastinetta rahalleen edes ns. ison budjetin leffoissa saati sitten pienemmissä jotka joku on ohjannut ja kuvannut LSD-sumussa käsikameralla. Tuollaisista lievästi sanottuna happoisista tekeleistä nyt kuitenkin on kyse lähes aina kun jotain pikkubudjetin leffaa ylistetään ja sen hienouden näkeminen vaatii vastaavassa päihtymyksen tilassa sen leffan katsomista.
Sw8
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kimmo Laakso
13.4.2012 11:04
Heip,
Vastaa kommenttiinOlen samaa mieltä, elokuvat ovat yritystoimintaa. Mutta toisin kuin yllä annetaan ymmärtää, tässä Helsingin leffatilanteessa ei ole kyse mistään markkinoiden demokratiasta jota kannattaisi juhlia. Minua hämmästyttää aina uudelleen tämä höpötys siitä että vapaa kilpailu tuottaa kuluttajalle parhaan mahdollisen edun joka näkyy vaikkapa laajana valikoimana. Helsingin elokuvatarjonta osoittaa että tämä väite on paskapuhetta. Vapaan kilpailun tulos näyttää olevan tilanne jossa toimijat vähenevät ja pian ollaan tilanteessa jossa kilpailua ei enää ole kuten huomaamme pitkien elokuvien esittämisen suhteen.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
13.4.2012 11:56
"Vapaan kilpailun tulos näyttää olevan tilanne jossa toimijat vähenevät ja pian ollaan tilanteessa jossa kilpailua ei enää ole kuten huomaamme pitkien elokuvien esittämisen suhteen."
Kyllähän tää pätee melkein joka asiassa, mutta minkäs teet. Se, että pienet toimijat ei pärjää kilpailussa isoja vastaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että kuluttajalle kelpaa bulkkipaska.
Sitä paitsi nykyäänhän leffatilanne on loistava, kun käytännössä kaikki julkaistut leffat on tilattavissa kotiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.4.2012 18:32
Kotiteatterissa on myös ne hyvät puolet, että harvemmin on joku idiootti potkimassa tuolinselkämystä, selittämässä seuraavan kohtauksen juonta tai repimässä bootseja pois viikkoja vanhojen sukkien päältä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2012 21:31
Ei bulkkipaskalla ole asian kanssa mitään tekemistä. Leffa nyt vaan on halvempi asiakaskunnan yksittäiselle taistelijalle jos se näytetään kerralla vaikka sadalle katsojalle kuin että se näytettäisiin esimerkiksi 10 katsojalle. Jos ei pysty tarjoamaan kohtuullisella hinnalla palvelua niin ihminen hakee sen sieltä missä hinta ja laatu kohtaavat parhaalla tavalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin