Naiset ovat naisia ja miehet laukeavat kuudesti. Niinpä niin.Kyseessä on ikivanha juttu, länkkärit ovat jälleen palaamassa koska ihmiset kaipaavat perinteisiä arvoja. Coenien uusin True Grit eli Kova kuin kivi on täydellisen konservatiivinen. Mutta silti siinä on jotain hyvin ei-perinteistä. En muista nähneeni westerniä jossa käytetään yhtä paljon sivistyssanoja. Outoa on myös se että katsomiskokemus ei ole välttämättä vastenmielinen. Kaljapullon kokoinen tyttönen Mattie Ross on elokuvan 14-vuotias koston enkeli joka pistää ikisinkut läskit pyssysankarit komennukseen. Miehet ovat tässä elokuvassa nössöjä. Opetus tuntuu olevan: paras palkkionmetsästäjä on keskijakauksella varustettu teinityttö.
Ainoa asia joka seisoo on revolveri.
Elokuvan alkuperäinen versio julkaistiin vuonna 1969, samana vuonna jolloin sodanvastaiset mielenosoitukset riehuivat Yhdysvalloissa. Tällöin pääosaa esitti John Wayne. Se oli elokuva jota katsottiin valkoisessa talossa ja Richard Nixon, presidentti kehui elokuvaa. Orkkis True Grit ilmestyi aikana jolloin western katsottiin kuolleeksi. Sen katsottiin edustavan jotain hyvin kulunutta ja machoa.
Oli yhä enemmän vallalla käsitys ettei elokuviin kannattanut koodata mitään nationalistisia arvoja tai perinteisiä sukupuolirooleja. Kesällä 1969 elokuvissa nähtiin myös Easy Rider. Tämä elokuva jos joku näytti puhuvan selvää kieltä.
Ei ole mitään Amerikkaa jonka halki voisi miehekkäästi ratsastaa oli kulkuneuvo sitten moottoripyörä tai hevonen.
Tätä arvojen sekaannusta heijastelivat True Gritin aikoihin julkaistut antiwesternit. Perhearvot eivät ole kunniassa Keskiyön Cowboyssa (1969) joka jälkikäteen katsottuna ennakoi Brokeback Mountainia. Ei ainoastaan vihjailla että elokuvan lehmipoika tykkää pojista. Hän myös polttaa marihuanaa ja yrittää luoda uran mieshuorana. Ja Andy Warholin Yksinäiset Cowboyt vei länkkärien camp-hengen tappiin saakka. Kirjaimellisesti. Hän osoitti että pyssyillä toisiaan osoittavat miehet olivat symbolinen ele.
Todelliset miehet osoittelevat pippeleillä.
Rossin kivikovuus ei ole paukuttelua eikä nyrkkeilyä. Hän on kova koska hänellä on periaatteita. Hänellä on moraalista selkärankaa. Sitäpaitsi hän osaa latinaa. Tässä näyttää olevan katsojille oikea naisen malli jota koulutytötkin voivat ihailla.
Hänen pippelillä varustettu peilikuvansa on Matt Damonin esittämä Texas Ranger joka niinikään on kirjakieltä käyttävä pyssymies. Damonin esittämä Le Boeuf on täydellinen perheenisä (ilman perhettä)jolla on periaatteita. Hän käyttää väkivaltaa, mutta hallitusti. Hän samaan aikaan sekä isä että rakastaja.
Näyttää siis, että jos westerneihin on uskominen kunkin aikakauden perhe ja muut arvot näkyvät länkkärissä kuin peilissä. Brokeback Mountainista on nyt kulunut kuusi vuotta. Mihin on tultu? Coenien Kova kuin kivi tuntuu osoittavan yhden version paljon puhutusta miehisyyden kriisistä. Kyllä. Miehet ovat ihan pihalla ja tästä on osoituksena se että remaken loppu ei sisällä sitä miehekästä optimimia jota edeltäjänsä. Yksinäinen sankari (Jeff Bridges) on John Wayneen verratuna munaton. Hän ei ole taitava pyssyn heiluttaja. Ei ihme että varapresidentti Dick (!)Cheneyn tytär Liz on ilmoittautunut leffan faniksi. Kyse on kehityksestä jonka sanotaan alkaneen jo vuonna 1993 elokuvasta Falling Down. Siinä sankari (Michael Douglas) on ihan naisten armoilla. Hän on sekaisin eikä perinteisen jyskyttelyn avulla saa hommaa hanskaan.
Brittiläisen feministin Lindsey Germanin mukaan miesten kriisi on ihan tosi juttu. Se ei ole elokuvaa.
"Miehet ovat nykyään paljon lähempänä naisia asenteissaan suhteessa ulkonäköön. Mikään ei näytä nyt menevän miehillä kohdallaan. Heitä uhkaavat joko uranaiset tai heidän oma epäonnistumisensa. Heillä on vain kauhea tunne menetyksestä ja ikävä kulta-aikaan jolloin sekä miehet että naiset tiesivät oman paikkansa"