Hevonen menee suihkuun ja lukee olohuoneessa lehteä. Hevonen ottaa pianotunteja seksikkäältä Tammalta. Muita "perheeseen" kuuluvia ovat Intiaani ja Lehmipoika. Kyseessä on belgialainen stop-motion animaatio Panique au Village. Ovathan belgialaiset antaneet maailmalle paljon hyvää, Tintin ja Jean-Claude Van Dammen. Miksei siis seksikkäitä hevosiakin. Toisin kuin amerikkalainen veljensä Toy Story, tämä elokuva on hyvin epäamerikkalaisella ja kiinnostavalla tavalla kummallinen. Yksi hahmoista saa synttärilahjaksi miljoona tiiltä. Alkaa talon rakennus. Merihirviöt hyökkäävät. Hevosen pianotunti keskeytyy. Joku soittaa puhelimella, Anteeksi onko Hevonen kotona. Kyllä, odottakaa hetki. Niin alkaa Hevosen, Intiaanin ja Lehmipojan seikkailu. Kenties Panique Au Village on sukua sille yllykkeelle joka jokaisessa terveessä lapsessa toivottavasti syntyy.Staattiset barbit pitää saada liikkeseen riisua ja panna päällekkäin ja sitten nykimään lantiotaan. Ne täytyy panna leivänpaahtimeen ja niiden päätä täytyy vähän hieroa raastimella.
Arthouse ohjaajat Stéphane Aubier, Vincent Patar ovat systemaattisesta hyödyntäneet lapsellista fantasiaa tavalla jossa on enemmän outoa särmää kuin Pixarin tuotoksissa. Kaksikon low-fi toy story on hauska sekä aikuisen että lapsen mielestä. Jos olisin isä pakottaisin kakarat katsomaan tätä. Se perustuukin belgialaiseen illalla näytettävään tv-ohjelmaan.
Joidenkin kriitikoiden mielestä tämä on ranskankielisen maailman versio Wallacesta ja Gromitista.Itseasiassa elokuvan levittäjänä toimii studio Aardman joka on myös W&G:n takana. On kuin joku olisi tehnyt animaation kännissä. Mutta Panique au Village on myös todella taitavasti tehty. Niitä harvoja animaatioita jotka pääsivät mukaan Cannesiin.
Kirjoitettaessa soi Edison Lighthouse: Love Grows
