Dubai on rakentunut vauhdilla viimeisen 30 vuoden aikana. Aavikolle rakennettu kaupunki kasvaa edelleen ja koko ajan Dubaissa näkyy nostureita ja rakennustyömaita. Arabiemiirikunnissa hiekka ja aavikko on tärkeä osa paikallisten kulttuuria, joten päätän tutustua siihen lähemmin.
Aavikkoon voi tutustua esimerkiksi menemällä ajelemaan sinne nelivetoautojen safarilla tai moottoripyörällä. Aavikolle järjestetään myös illallisreissuja, missä aavikolla nuotion ääressä nautitaan illallista perinteiseen tyyliin. Olen varannut aavikolle moottoripyöräilyseikkailun.
Herään varhain aamulla, sillä aamulla on riittävän viileä keli prätkäilyyn. Aavikolla kesällä lämpötila päivällä saattaa nousta kesällä jopa 45 asteeseen ja sellaisessa kelissä prätkäily on ihan mahdotonta. Nyt helmikuussa päivälläkin lämpötila on onneksi moottoripyöräilyyn sopiva 24 astetta.
Käyn huikealla aamupalalla hotellimme JW Marriot Marquisin Kitchen6 aamupalaravintolassa. Aamupalalla on tarjolla kaikkea mitä voi kuvitella tarvitsensa. Kysyn vitsin vuoksi kokilta onko mustaa makkaraa. Yllätyksekseni hän tuntee mustan makkaran ja sanoo, että sitä kysytään niin vähän, että he eivät ole ottaneet sitä valikoimiin. Nautiskelen Kitchen6:n raikkaista hedelmistä, pekonista, kokin tekemästä munakkaasta, jugurteista, myslistä, raikkaista mehuista ja lattesta. Parasta tässä aamupalaravintolassa on, että täältä lähtiessä voi napata vielä yhden latte kahvin mukaan.
Katso myös samasta paikasta 360 video jota voit käännellä ja katsella ympäriinsä.
Moottoripyöräseikkailufirma on varannut minulle noudon hotellilta. Tunnin ajomatkan jälkeen olemme saavumme Dubaista hieman toisen emiraatin, Sharjahin puolelle keskelle aavikkoa. Sinne on rakennettu mikroautorata, maastoautosafarien tukikohta ja täällä odottaa myös meidän ryhmän moottoripyörät seikkailijoita.
Meitä on lähdössä 4 hengen ryhmä. 2 opasta ja 2 asiakasta. Puemme päällemme kunnon turvavarusteet. Offroad moottoripyöräilssä ihan ehdotonta on käyttää turvakenkiä ja kunnon kypärää. Puen päälleni myös polvisuojat, kyynersuojat, olkasuojat sekä rintapanssarin. Näin kaatuminen on turvallisempaa. Oppaamme sanoo, että jos ei kaadu, niin ei ole ollut riittävän hauskaa. Jännittää hieman.
Olemme lähdössä neljän tunnin seikkailulle. En ole ennen ajanut hiekalla näin pitkää matkaa. Tunnustelen hiekkaa kädellä. Se on niin hienoa hiekkaa, kuin hienoa kevyttä sokeria joka valuu sormien välistä pois.
Lähdemme ajamaan kohti Fossil Rock -kalliota. Kalliota, jossa on fossiileja. Kallio oli ennen kokonaan paljaana, mutta nyt se on peitetty hiekalla, jotta fossiilit säilyvät paremmin. Matkan ensimmäiset puoli tuntia menee opettelussa, mutta kun vauhti lisääntyy ja tuntuma paranee, niin alan nauttia yhä enemmän ajosta ja dyyneillä surffailusta.
Hiekalla ajoa voisi verrata surffailuun, pehmeässä lumessa moottorikelkkailuun tai puuterissa lumilaudalla laskemiseen. Vauhtia pitää olla paljon, että ajosta tulee sulavaa. Ohjaaminen tapahtuu painoa siirtämällä ja kaasua vääntämällä. Dyynit ovat valtavia. Välillä kaadun pehmeään hiekkaan ja se tuntuu lähes samalta kuin kaatuisi pumpuliin. Välillä oppaamme kiihdyttää dyynin harjannetta kohti ja hyppää ilmaan. Dyyneillä pomppiminen ja kaasuttelu on yllättävän hauskaa, mutta raskasta ja haastavaa hommaa. Varovainenkin pitää olla, ettei tipahda dyynin reunalta mukkelismakkelis alas.
Katso myös 360 video jota voit käännellä sitä katsella ympäriinsä.
Saavumme Fossil Rockille. Kiipeäminen ei ole helppoa, sillä ylämäkeä pitkin ajaessa pitää vauhtia olla todella paljon, ettei vauhti hyydy hiekkaan. Ylös päästyämme nautimme näkymästä. Näkymä on huikea: aavikkoa joka puolella, edessä jyrkänne, joka vastaa laskettelurinteiden asteikolla haastavinta mustaa rinnettä. Oppaamme kertoo minulle, että lähdemme tauon jälkeen siitä alas. Luulen että hän vitsailee.
Tauon jälkeen minulle paljastuu, ettei oppaamme vitsaillutkaan alamäestä. Hän opastaa minua, että pidä vaihde ykkösellä, älä kaasuta, seiso ja pidä paino takana, niin pystyt laskettelemaan jyrkän hiekkarinteen alas. Opas lähtee alas. Seuraavaksi on minun vuoroni. Pääsen pari metriä ja kaadun. Nostan hiki hatussa prätkän pystyyn ja jatkan laskeutumista. Seuraavat 150 metriä rinteestä pysyn pystyssä ja hoksaan tekniikan. Tämähän on hauskaa! Rinne alkaa loppua, käännän lisää kaasua, laitan vaihteen isommalle ja nautin vauhdin hurmasta!
Kamelilauma tulee meitä vastaan dyynien keskellä. Hidastamme ja ohitamme toisemme ihmetellen. Kameli on yllättävän rauhallinen eläin. Kamelit jäävät taakse ja kaasuttelemme mutkitellen pitkin dyynejä eteenpäin.
Neljän tunnin seikkailun jälkeen olemme aivan puhki. Olemme ajaneet 90 kilometriä ja pitäneet neljä taukoa. Olen kaatunut 5 kertaa turvallisesti ja voin rehellisesti sanoa, että nyt olen kokenut aavikon.
Palaan hotellille. Maailman korkeimman hotellin, JW Marriot Marquis Dubain altailla on mukava rentouttaa lihaksia päivän urheilusuorituksesta. Tarjoilija tuo minulle mojiton ja herkullisen Ceasar salaatin. Nautin auringosta. Välillä pulahdan uimassa. Uima-altaan vesi on mukavan lämminta. Ajattelen: Dubai on kiva kaupunki ja aavikolla käynti kannatti.
Ilta lähestyy ja päätämme mennä hotellissamme olevaan yökerhoon katsomaan auringonlaskua. The Vault -yökerho on maailman korkeimman hotellin, JW Marriott Marquis Dubain 71 kerroksessa ja sieltä näkee upeasti auringonlaskun. Tänä iltana ei ole minimikulutusrajaa, joten yhden drinkin hinnalla voimme nauttia auringonlaskusta. Burj Khalifa ja purjehotelli Burj Al Arab näkyvät ikkunoista. Aurinko laskeutuu meren syliin värjäten taivaan sinipunaiseksi. Nautimme The Vaultin 360 näkymistä. Suosittelen vahvasti!
Seikkailu Dubaissa jatkuu. Lue minkälainen on maailman ainoa 7 tähden hotelli.
Lue myös edellinen kertomus Osa 2/5: tanssivat suihkulähteet & maailman korkein rakennus.
Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä
City, Eat, TableOnline, Improve Media, Vivas, Telsu, Auto1