Olen ollut yhdessä vaimoni kanssa jo reilu kaksi vuotta. Hän on alusta alkaen ollut todella mustasukkainen, mutta tosipaikan tullen hän kieltää sen ehdottomasti. Hän katsoo kelloa, kun lähden salille ja jos hänen mielestään minulla menee liikaa aikaa, hän epäilee, että olen ollut pettämässä. Hän ihmettelee, kun en halua hänen kanssaan lähteä mihinkään, sillä joka kerta alkaa riita, että taas katsoit tuota ja tuota naista. Kävin traumaterapiassa ja hän epäili, että petän häntä terapeutin kanssa. Hän lukee tekstiviestini, tarkastaa Facebookin jne.
Hän saa myös hirveitä raivokohtauksia, aikaisemmin hän saattoi uhata tappaa itsensä ja samalla löi minua, puri, rikkoi kaiken. Pakko soittaa poliisi.
Nyt olen ollut kotoa pois muutaman päivän. Nyt hän syyllistää minua, ja sanoo että lapsilla on ikävä. Kolme lasta, yksi yhteinen n. seitsemän kuukautinen vauva. Tuntuu, että hän satuttaa joka päivä henkisesti. Ei auta raha-asioissa. Minun kuulemma pitää miehenä elättää perhe, eli minun rahat on perheen rahaa ja hänen äitirahat + muut lisät hänen rahaansa. Alkaa usko loppua.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Olipa karua kuvausta perhe-elämästä.
Kerroit, että olette olleet yhdessä avovaimosi kanssa jo kaksi vuotta. Minun näkökulmastani se voisi olla myös vasta. Näiden kahden vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olette tavanneet toisenne, ihastuneet, tutustuneet, muuttaneet yhteen, muodostaneet uusperheen ja saaneet yhteisen lapsen. Varsin lyhyessä ajassa on tapahtunut monia isoja asioita, jotka jo yksinäänkin vaatisivat aikaa ja sopeutumista.
Et kertonut taustoistanne, mutta avovaimollasi ainakin on takana myös ero vanhempien lastensa isästä/isistä. Jotain rankkaa sinäkin olet jo aiemmin kokenut, kun mainitsit traumaterapiasta.
Kirjoitit, että avovaimosi on alusta asti ollut sinusta mustasukkainen. Joskus mustasukkaisuus nousee ihan aiheesta ja oikeasta syystä, joskus ihmisen omasta epävarmuudesta ja aiemmista petetyksi ja/tai jätetyksi tulemisen kokemuksista. Naisesi voimakkaista reaktioista päätellen luottamus tuntuu olevan hänelle erityisen vaikeaa.
Itsemurhalla uhkailu on voimakas ase. Mikäli tiedät hänellä olleen aiempia itsemurha-ajatuksia tai -yrityksiä, tilanne tulee ottaa vakavasti. Uhkailut samoin kuin raivokohtaukset kertovat hänen epätoivostaan ja pahasta olostaan. Niihin hän tarvitsee perheen ulkopuolista apua. Kehota häntä hakemaan pikaisesti itselleen apua ja mene tarvittaessa ensimmäiselle käynnille mukaan. Terveyskeskus- tai neuvolalääkäri voi kirjoittaa lähetteen paikalliselle psykiatrian poliklinikalle.
Koet, että hän satuttaa sinua jatkuvasti henkisesti. Kontrollointi, lyöminen ja pureminen kuuluvat kaikki lähisuhdeväkivallan muotoihin, samoin tavaroiden rikkominen. Tällaiseen kohteluun sinun ei tietenkään pidä suostua. On myös lapsille vahingollista elää perheessä, jossa on väkivaltaa.
Ymmärrän, että etäisyyden ottaminen riitatilanteessa oli varmasti tarpeellista. Mietin nyt sitä, miten avovaimosi mahtaa pärjätä kolmen lapsen kanssa, joista yksi on vielä vauva. Tarvitsette varmasti keskusteluapua tilanteen selvittämiseen myös yhdessä. On tärkeää selvittää, onko yhteiseloa mahdollista jatkaa ja millä ehdoilla tai mikäli päädytte eroon, miten lasten mahdollisimman hyvä hoito turvataan? Keskusteluapua voitte saada neuvolan kautta, kunnallisista perheneuvoloista tai kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksista, yhteystiedot löytyvät täältä:
www.evl.fi > Apua ja tukea > Ihmissuhteet > Perheneuvonta.
Muista, että sinun on tärkeää pitää huolta paitsi lapsista, myös itsestäsi isänä. Siinä olet korvaamaton.
Kannustavin terveisin
Paula, perheneuvoja