KYSYMYS: Olemme olleet 35 vuotta yhdessä mieheni kanssa ja meillä on 20-vuotias tytär. Tyttären syntymän jälkeen liittomme oli pienemmässä ja vähän isommassa kriisissä mutta selvisimme siitä hyvin, tai näin ainakin kuvittelin. Olen luullut että suhteemme on ollut viimevuodet paremmalla mallilla mutta nyt mieheni uhkaa erota koska ei kuulemma ole enää tunteita vaikka olemme tehneet ja teemme paljon yhdessä asioita. Hänellä on ilmeisemmin pahanlaatuinen ikäkriisi meneillään. Suhteemme on kyllä ollut välillä melkoista vuoristorataa mutta noin päällisin puollin kaikki on kunnossa. Keskustella emme osaa joka on rasite suhteessamme. Mieheni on pettänyt minua ainakin kerran noin viisi vuotta sitten. Rakastan kuitenkin kaikesta huolimatta miestäni enkä haluaisi millään luopua hänestä. Olen ns. kasvanut häneen kiinni. Hän ei suostu lähtemään terapiaan, mitä voin tehdä?

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Teillä on miehesi kanssa pitkä liitto, joka on kestänyt monenlaiset vaiheet. Tämä kertoo hyvää sitkeydestänne ja kestävyydestänne erilaisissa elämäntilanteissa. Ette luovuta helposti! Kerrot myös matkan varrella kohdatuista vaikeuksista. Lapsenne syntymän aikoihin oli hankalaa ja joitakin vuosia sitten miehesi petti sinua. Mieleeni tulee ajatus, että nämä ja ehkä muitakin ongelmakohtia suhteessanne on ehkä ohitettu sen kummemmin niitä käsittelemättä. Silloin voi käydä niin, että senhetkinen kriisi tasoittuu ja elämä jatkuu päällisin puolin hyvin, mutta tyytymättömyyttä jää kasautumaan toisen tai molempien mieleen. Jossain kohdassa kaikesta pureskelematta niellystä kehkeytyy sitten niin iso pala, että eron uhka nousee kuin ukkospilvi kirkkaalta taivaalta. Ei ole tapahtunut mitään yhtäkkisen järisyttävää, mutta toinen puolisoista kokee, että hänen mittansa on tullut täyteen.

Jos miehellesi on käynyt näin, olisi tärkeätä päästä puhumaan asioista. Jos mies ei ole innostunut puhumisesta, asiasta voisi neuvotella vaikkapa niin, että kysyisit, voisitteko keskustella 15 minuuttia ja sitten lopettaa sillä erää, mutta sopia jatkosta seuraavana päivänä. Voisit myös kokeilla omien ajatustesi kirjoittamista paperille tai sähköpostiin ja kirjeen antamista hänelle. Kirjoitettuasi nuku yön yli ja lue teksti uudelleen, jotta siitä ei tule toiselle syyttelevää vaikutelmaa. Kerro omista tunteistasi ja toiveistasi ja siitä, että haluat ymmärtää miestäsi ja tietää, mistä on kysymys.

Tuntuu toki sinun näkökulmastasi epäreilulta, että mies on mielessään käsitellyt liitossanne kokemiaan ongelmia niin pitkälle, että on tullut eropäätökseen asti, ja vasta siinä kohdassa kertoo sinulle asiasta. Ymmärrän, että tuo toimintatapa kertoo puhumisen vaikeudesta. Juuri tuo pettymysten, loukkaantumisten ja omien tarpeiden sekä toiveiden puhumatta jättäminen puolestaan vaikuttaisi olevan ongelmanne ydin.

Voisiko pariterapiaakin vielä ehdottaa niin, että miehesi tulisi yhden kerran kokeilemaan? Sen jälkeen hän voisi päättää, tuntuisiko mielekkäältä jatkaa käyntejä. Voisiko suomalainen mies yhden terapiakerran kestää?

Toivon, että tavalla tai toisella pääsette puhumisen alkuun. Huolehdi omasta jaksamisestasi ja hae tarvittaessa keskusteluapua itsellesi.

Voimia ja elämäniloa!
Päivi, perheneuvoja