Suhdeklinikan artikkelisarjassa etsitään ratkaisuja parisuhteen pahimpiin solmukohtiin. Viime kerralla kävimme läpi pettämistä parisuhteessa. Tällä kertaa aiheena on eroaminen.
Uusi artikkeli julkaistaan Suhdeklinikalla kerran kuukaudessa.
Teksti: Mirja Wuokko
______________________________________________________________________________
Parisuhteeseen on turha lähteä kuvittelemalla, että jokainen tuleva päivä on ihanaa harmoniaa.
Perheneuvoja Heikki Kruusin mielestä jokaisessa parisuhteessa on olemassa perusristiriita, joka juontuu kahden ihmisen erilaisesta menneisyydestä. Kumppanit ovat kasvaneet erilaisissa perheissä ja oppineet erilaiset tavat kommunikoida. Riita on yritys sovittaa yhteen kaksi toivetta, tavoitetta ja näkemystä elämästä.
Miten löytää yhteys toiseen ja samalla säilyttää oma itsenäisyytensä ja oma tilansa? Kruusin mukaan kommunikaatio- ja riitelytaitojen opettelulla pari voi löytää tavan toteuttaa unelmansa ja toiveensa. Parisuhde on jatkuvaa tasapainoilua kahden perustarpeen - läheisyyden ja erillisyyden - välillä.
Tiedostamattomat odotukset
”Parien vuorovaikutusta säätelevät tiedostamattomat myytit, fantasiat ja uskomukset, sekä salaiset sopimukset ja käsikirjoitukset, joihin liittyy esimerkiksi utopistisia odotuksia kumppanin suhteen. Hänen odotetaan toimivan omien vanhempien aiheuttamien pettymysten korvaajana ja haavojen parantajana.”
Kruusin mukaan monia yhdistää lapsuudenkokemus omien tunteiden ja tarpeiden huomiotta jättämisestä. Jokaisella on omat lapsuuden haavansa. Vanhemmilta ei ole saatu riittävästi ymmärrystä ja tukea, tai tilaa itsenäistyä. Näitä sitten haetaan kumppanilta korkojen kera.
”Kokemukset näyttävät aluksi vetävän kumppaneita toistensa luo. Myöhemmin selviää, että kipeät lapsuudenkokemukset saattavat toistua myös parisuhteessa. Toki parisuhde voi tarjota korjaavia kokemuksia erilaisiin vaillejäämisiin, mutta toisaalta varsinkin riitojen yhteydessä saattaa tuntua siltä, että kumppani ei pystykään tuomaan parantavaa turvallisuudentunnetta, vaan lapsuudesta tuttu turvattomuus on jälleen totta”, Kruus kuvailee.
”Useinkaan riidassa ei varsinainen ongelma ole asia, josta riidellään, vaan se kuinka turvalliseksi tai turvattomaksi suhde koetaan. Juuri tästä syystä näyttää siltä, että riidoissa ei pysytä asiassa, vaan kaivellaan vanhoja tai mennään henkilökohtaisuuksiin”, Kruus valaisee.
Hämärät valinnat
Kukaan nuori ihminen ei valitse puolisokseen henkilöä, joka pahoinpitelee häntä. Nämä ominaisuudet kulkevat usein yhdessä päinvastaisen ominaisuuden kanssa.Puolisonvalinnassa voi olla monia tiedostamattomia puolia. Omasta lapsuudesta omaksutut mieltymykset, tottumukset ja pelot voivat johtaa parinvalintaan, jossa ristiriidat korostuvat. Joudutaan ojasta allikkoon.
”Kukaan nuori ihminen ei valitse puolisokseen henkilöä, joka pahoinpitelee häntä, vaan nämä ominaisuudet kulkevat usein yhdessä jonkin toisen, ehkä päinvastaisen ominaisuuden kanssa. Kumppani saattaa aluksi vaikuttaa huomioivalta ja huolehtivalta ja olla myöhemmin väkivaltainen ja mustasukkainen”, Kruus kertoo.
Lapsuudenkodin alkoholistivanhempi voi lisätä riskiä valita omaksi puolisoksi juoppo. Ulkopuolisille voi olla hämmentävää, kun lapsuuden päihdeperheestä päässyt toteuttaa samaa kuviota omassa parisuhteessaan. He eivät aavista, miten tutulta samasta riippuvuudesta kärsivä henkilö tuntuu.
”Jos esimerkiksi isä on alkoholisti, on lapsella tarve parantaa isä. Alkoholistivanhemmassa voi myös olla piirteitä, jotka ovat hyviä selvin päin. Ei kukaan valitse toista sen takia, että tämä käyttää paljon alkoholia, vaan koska tämä on muulloin esimerkiksi turvallinen”, Kruus selittää.
Toistuvat riidat
Kruusin kokemuksen mukaan pareilla on usein neljästä viiteen toistuvaa riidanaihetta.
”Jumiutuneet riidat kulkevat saman kaavan mukaan. Tietyt aiheet toistuvat aina kun jompikumpi ottaa esille asian. Se voi olla yhteinen aika, raha, toisen lapset tai mikä tahansa aihe, joka menee aina samaa kaavaa”, Kruus valottaa.
Voi tulla riitaa esimerkiksi siitä, että kauppaan lähtiessä toinen on sitä mieltä, että tulisi olla tiukka lista, jota noudatetaan, ja toisen mielestä se on tylsää. Terapiassa raaputetaan esiin tuntemusten taustaa. Listanlaatijan tarkkuus voi kummuta lapsuudenkodin niukkuudesta. Jos aina on ollut rahasta pulaa, voivat toisen tuhlailevaisuus ja heräteostokset aiheuttaa kumppanissa turvattomuuden tunnetta. Ihmiset eivät aina halua tai osaa kertoa taustalla olevista tunteistaan tai toiveistaan.
Vakioriidan saa selvitettyä vasta kun jompikumpi tai molemmat älyävät vaihtaa raidetta. Uusi näkökulma tai käsittelytapa aiheeseen voi tuoda ratkaisun.
Perhekulttuurin erot
”Mitä tunteita on ollut sopiva ilmaista? Saako ilmaista esimerkiksi vihaa? Miten vihan tunnetta ilmaistaan?Jokainen on oppinut lapsuudessaan erilaiset tavat elää. Kruus jakaa perhekulttuurin erot kahteen isoon osa-alueeseen:
1. Perheen tavat toimia
Oman lapsuudenkodin toimintakulttuuri saattaa istua sitkeästi ihmisessä. Henkilö ei välttämättä itse tiedosta, että hänen käsityksensä asioista voi olla aivan erilainen kuin kumppanilla. Kummankaan toimintatapa ei välttämättä ole sinänsä väärä tai oikea.
”Esimerkiksi syödäänkö yhdessä joka päivä, vai vaan sunnuntaisin. Toinen on ehkä elänyt perheessä, jossa jokainen käy erikseen jääkaapilla”, Kruus kertoo.
2. Tunteiden ilmaisu
”Mitä tunteita on ollut sopiva ilmaista? Saako ilmaista esimerkiksi vihaa? Miten vihan tunnetta ilmaistaan? Onko niin, ettei asia jää kellekään epäselväksi? Lentävätkö tavarat? Vai ollaanko viikkotolkulla mykkäkoulussa? Onko lapsena ollut mahdollisimman huomaamaton, sellainen joka ei näytä omia tunteitaan?”, Kruus kysyy.
”Jokaisella perheellä on oma tapansa käsitellä erimielisyyksiä ja oma tyylinsä ilmaista ja olla ilmaisematta tunteita. Riitely ja tunteiden ilmaisu on osa perhekulttuuria. Jokainen parisuhde on tässä mielessä kaksikulttuurinen”, Kruus sanoo.
”Seurusteluaikana tai silloin, kun ei ole lapsia, nämä asiat saattavat olla pinnan alla. Kun tulee lapsi, pinnan alta nousevat usein toiveet ja pelot. Nuorille pareille sanon, että te luotte nyt ihan oman perhekulttuurin ja tavat ja säännöt. Ei ole mahdollista pitää vain omaa kulttuuria sieltä lapsuudenkodista.”
Nalkuttava muija ja mykkä mies?
Usein väitetään miehillä ja naisilla olevan erilaiset tavat riidellä. Kruus on hyvin varovainen nimeämään tiettyjä tapoja naisten tai miesten ominaisuuksiksi.
”Mies tai nainen voi nalkuttaa. Nalkuttaminen on epätoivoista oman asian esille tuomista, kun toinen ei tunnu kuuntelevan”, Kruus valaisee.
”Tietoinen tai tiedostamaton tyytymättömyys suhteessa aiheuttaa sen, että purkaa kiukkua tai pettymystä toiseen. Ihminen voi tihkua kiukkua. Hän voi nalkuttaa, että miksi et tyhjennä astianpesukonetta, tai miksi jätit vaatteet lattialle, vaikka taustalla on jokin isompi asia, jota ei pysty sanomaan.”
”Erimielisyyksien ja riitojen taustalla voi olla myös ajatus, että millä tavalla kumppani auttaa minua toteuttamaan omia unelmiani, ja millä tavalla tämä estää minua”, Kruus paljastaa.
Neljä väärää tapaa riidellä
Kommunikaatiotyyli voi ylläpitää riitaa. Silloin asia ei muutu, vaikka sitä käsittelisi kahden viikon päästä uudestaan.Kruus esittelee neljä huonoa tapaa riidellä. Ne ovat professori John Gottmanin neljäksi hevosmieheksi nimeämät negatiiviset keinot, joiden ohjaksissa mennään metsään.
1. Repivä kritiikki
2. Ivallinen halveksunta
3. Puolustuskäyttäytyminen
4. Vaikenemisen muuri
Kritiikki ja halveksunta saavat toisen puolustuskannalle tai vastaamaan vihalla ja vastahyökkäyksellä, mikä johtaa ilmiriitaan.
Puolustuskäyttäytyminen ei myöskään ratkaise mitään, sillä poteroon kaivautumalla ei pystytä ottamaan asiasta vastuuta. Vaikeneminen on tutkimusten mukaan hyvin tuhoisaa suhteelle. Toiseen ei viitsitä edes reagoida. Huonot riitelytaidot voivat tulehduttaa parisuhteen jo pienissäkin ongelmissa.
”Kommunikaatiotyyli voi ylläpitää riitaa. Silloin asia ei muutu, vaikka sitä käsittelisi kahden viikon päästä uudestaan”, Kruus kertoo.
Kruusin mukaan tutkimuksissa on ilmennyt, että konflikteista vain noin 30 prosenttia on ratkaistavissa. Riitelyn taitoa on oppia ratkaisemaan ne ongelmat, jotka ylipäätään voidaan ratkaista. Pysyvien ongelmien suhteen pitäisi oppia jakamaan ja käymään dialogia, sekä yksinkertaisesti opetella elämään ongelmien kanssa.
Riidan ja väkivallan ero
”Riita ja väkivalta ovat eri asioita. Riitaan tarvitaan aina kaksi, joista kumpi tahansa voi antaa periksi tai joustaa. Riidan ja väkivallan erottaa toisistaan pelko. Jos on pelkoa, on myös väkivaltaa”, sanoo Kruus 20 vuoden kokemuksellaan väkivaltaisten miesten auttamisessa.
Riitelyn välttäjät
Jotkut parit kehuvat, etteivät koskaan riitele. Onko mahdollista olla aina samaa mieltä ja kivoissa tunnelmissa?
Kruusin mukaan riitelyn välttäminen on usein haitallisempaa kuin riitely.
”Mikä ei tule yhdessä puhutuksi, tulee jonkun kannettavaksi. Perhesalaisuudet saattavat olla myrkyllisiä, jopa vaarallisia”, Kruus varoittaa.
Puhe ei saa kuitenkaan olla mitään jatkuvaa painostusta.
”Vanhojen asioiden ottaminen esille yhä uudestaan on turhaa ja jopa vahingollista. Jos kumppani tietää jo mielipiteeni asiasta, jos on pyydetty ja annettu anteeksi, ja jos asian esille ottaminen ei todennäköisesti tuo mitään uutta, eikä rakenna suhdetta, niin miksi ottaisin asian taas puheeksi? Joidenkin asioiden pitää vaan antaa olla.”
Kruusin mukaan jotkut onnistuvat riitelemään niin sivistyneesti ja turvallisesti, etteivät itse määrittele dialogiaan riitelyksi.
”Ei ole mahdollista, että ollaan aina samaa mieltä. Jotkut parit osaavat vaan ratkaista riidat niin hyvin riitelemällä, ettei se tunnu riidalta”, Kruus valaisee.
Pullamössösukupolvea vai ei?
Vanhemmat ihmiset sanovat usein, että nuoret eroavat liian helposti, tai että ihmiset ovat tottuneet liian helppoon elämään, eivätkä siedä pettymyksiä, myöskään parisuhteessa.
Kruusilla on uusi näkökulma väitteeseen.
”Nykyajan nuoret aikuiset ovat joutuneet kokemaan enemmän pettymyksiä kuin vanhempi polvi. Esimerkiksi monen omat vanhemmat ovat eronneet. 50-luvulla naimisiin menneet ovat pysyneet hyvin naimisissa, mutta nuorten omat vanhemmat eivät. Nuorilla pareilla on taustallaan aiempaa enemmän pettymyksiä ja turvattomuutta”, Kruus kertoo.
Monia nuoria aikuisia voi riitely pelottaa.
”Monella on kokemusta siitä mihin tämmöinen riitaisuus voi johtaa. Riidan pitäisi olla turvallinen. Vaikka nyt riidellään, toinen ei lähde mihinkään. Monilla on sellainen kokemus omista vanhemmista, että riita johtaa eroon”, Kruus valaisee.
Näin riitelet oikein
Kruusin mielestä moni pari ei huomaa, että oma käytös kotona on sellaista, ettei kenellekään tulisi mieleen toimia niin esimerkiksi työpaikalla. Töihin lähtiessä saatetaan yhtäkkiä huudella puolisolle ovenraosta jostain isosta asiasta perään. On selvää, että sellainen nostattaa kiukkua, eikä asiaa edes voida ratkaista silloin.
”Mitä siitä tulisi, jos töissäkin jostain isosta asiasta vaan heitettäisiin käytäväpuheena jotain kiireessä toiselle? Varatkaa isoille asioille aikaa ja sopiva paikka”, Kruus ohjeistaa.
Hyvän riidan ainekset:
1. Alkaa ja loppuu
2. Pehmeä aloitus
3. Minä-viestit
4. Suora tunteen ilmaisu
5. Monologista dialogiin
6. Aikalisä
”Hyvään riitelyyn ei liity väkivaltaa, eikä pelkoa. Hyvällä riidalla on alku ja loppu. Pyritään dialogiin, jossa tavoitteena ei ole saada toista muuttumaan, vaan dialogiin kuuluu toisen kuunteleminen ja mielenkiinto toisen näkemystä kohtaan. Ihminen on valmis oppimaan ja ymmärtämään jotain. Hyvässä riidassa ihminen suostuu siihen, että toinen voi vaikuttaa minuun ja mun mielipiteisiin”, Kruus sanoo.
Kruusin mukaan hyvään riitaan kuuluu suora tunteen ilmaisu. Mykkäkoulu on epäsuoraa tunteen ilmaisua. Hyvässä riidassa kumpikin voi joustaa ja molemmilla on kyky ja halu tehdä kompromissi.
”Jos riidan ainoa tavoite on saada toinen ajattelemaan samalla tavalla kuin minä, johtaa se helposti ivallisuuteen ja tuhoavaan käytökseen. Jos valmiiksi ajattelee, että minä tiedän, mikä on hyvää ja huonoa, oikein ja väärin, ei voi oppia mitään”, Kruus sanoo.
Kruus suosittelee pehmeää aloitusta ja minä-viestintää.
”Joittenkin parien kanssa tätä oikein harjoitellaan. Pehmeä aloitus ilman kritiikkiä on paljon helpompi ottaa vastaan. Toinen reagoi paljon positiivisemmin”, Kruus neuvoo.
”Koskaan sä et järjestä meille yhteistä aikaa!” -syytökseen ja kritiikkiin vastataan yleensä puolustautumalla tai vastahyökkäyksellä.
”Kyllähän mä silloin ja silloin järjestin. Koska ite järjestit mitään kivaa!” on tavallinen vastareaktio.
”Jos esittää asian niin, että voitaisko me järjestää semmonen kiva kahdenkeskinen hetki, kun oli silloin viimeksi niin kivaa, niin kumppanilla on ihan toisenlainen reaktio pyyntöön”, Kruus neuvoo.
Kruus vinkkaa mahdollisuuden käyttää aikalisää.
”Kiihtyneessä tilassa riita on harvoin rakentavaa. Aikalisä on yhdessä sovittu tapa rauhoittaa tilanne. Molempien tulee silloin kunnioittaa sitä. Aikalisän jälkeen molemmat kertovat vielä lyhyesti, mitä tapahtui ja miltä se tuntui”, Kruus selventää.
Nuoret tarvitsevat neuvontaa
”Viime aikoina ihan nuoret ovat löytäneet mahdollisuuden tulla pariterapiaan. Ennen tyypillinen eroava pari oli murrosikäisen tai kotoa pois muuttavan lapsen vanhemmat. Nyt ihan erotilastoissakin näkyy muutos. Eroa harkitsevat eniten pienten lasten vanhemmat”, Kruus sanoo.
Kruus harmittelee ensimmäistä lastaan odottaville suunnattujen perhevalmennusten säästöjä. Nuoria pitäisi valmentaa varautumaan arjen yllätyksiin. Kruusin mukaan jokaiselle ensimmäistä lastaan odottavalle vanhemmalle sopisi luento ”mitä parisuhteelle tapahtuu, kun naisesta ja miehestä tulee äiti ja isä”.
”Paljon on pienen lapsen vanhempia, jotka kaipaavat ihan käytännön ohjeita erilaisista asioista. Tarvitaan tietoa esimerkiksi siitä, mitä väsymys tekee ihmiselle”, Kruus kertoo.
”Nuorille tulee hätä, että itsessä on jokin vika. Tietyt heräävät tunteet ovat ihan tavallisia. Esimerkiksi isän ja äidin rooli tai yksinkertaisesti väsymys voi aiheuttaa sen, että seksi ei kiinnosta juuri nyt. Silti ei pitäisi unohtaa päivittäisiä hellyyden osoituksia. Jokainen pari joutuu vanhemmuuden myötä etsimään uudestaan keskinäistä läheisyyttä ja yhdessä olemisen tapaa”, Kruus lohduttaa.
Ihmisten olisi ehkä hyvä myös tiedostaa, että perhe-elämälle astetut toiveet ovat usein kohtuuttomat.
”Tunnetason odotukset ovat kasvaneet isoiksi. Enää ei riitä se, että me pärjätään ja kasvatetaan lapset. Ennen odotukset olivat käytännöllisempiä. Nyt tunnetason odotukset ovat niin latautuneita, ettei arjessa kestetä. Halutaan säilyttää tietty tunnetaso koko ajan, ei riitä, että puoliso on hyvä vanhempi.”
Kruusin mukaan parisuhteen perusristiriita täytyy joka tapauksessa saada sovittua.
”Jos on parisuhteessa, täytyy luopua jostakin. Jos haluaa elää yksin vapaana, voi hintana olla yksinäisyys.”
Onko pakko puhua?
”Joskus puhuminen ei enää tuo mitään uutta, tai ei rakenna suhdetta mitenkään. Jos toisen mielestä asiaa pitää vielä kuitenkin käsitellä, niin voidaan kysyä: mitä pitäisi tapahtua, että asia olisi mielestäsi loppuun käsitelty?”
Yhteys toiseen on parisuhteen perustarve. Mistä tulee yhteyden tunne? Kruus vastaa:
1. Puhumisesta, siitä että asiat voidaan jakaa verbaalisesti.
2. Tekemisestä yhdessä.
3. Fyysisestä läheisyydestä, kosketuksesta, hellyydestä ja seksistä.
”Yleensä yhteyden tunne tulee kaikista näistä. Jos henkilö kokee, että yhteys tulee ennen muuta verbaalisesta jakamisesta, niin silloin tämän ihmisen kannalta on pakko puhua, jotta voisi kokea yhteyttä”, Kruus selventää.
”Kommunikaatio parisuhteessa on enimmäkseen muuta kuin puhumista, ja hyvä niin. Mutta ristiriidat on selvitettävä puhumalla, koska se jättää vähiten tilaa väärille tulkinnoille.”
28 kommenttia
shiwan8
24.4.2014 19:06
1. Repivä kritiikki
2. Ivallinen halveksunta
3. Puolustuskäyttäytyminen
4. Vaikenemisen muuri
Riitaan liittyvät 1 ja 2, joskus 3. 4 ei liity koskaan riitaan. Se voi olla sellaisenaan väkivaltaa, mutta yleensä se on seurausta siitä, pääasiassa kohdista 1 ja 2.
Muuten tuo on sen verran tyhjentävä teksti, että se pitäisi saada pakolliseksi ulkoa opettelemisen vaateeksi kaikille kouluasteille peruskoulun jälkeen. Tämä, kuten niin moni muukin nykymaailman iso ongelma on suoraan feminismin seurausta. Tässä tapauksessa joidenkin naisten päihin on iskostunut ajatus siitä, ettei miehellä ole ns. ihmisarvoa ja kumppania kohtaan kaikki on sallittua. Joidenkin miesten pää ei sellaista siedä ja sitten seuraa henkistä ja/tai fyysistä vastapahoinpitelyä.
Seurauksena on kahdenlaista jälkikasvua. 1) Niitä joille jää mielikuva siitä kuinka miestä saa hakata fyysisesti ja henkisesti niin kauan kuin hakkaaja on nainen ja 2) niitä jotka ovat sitä mieltä, että kun nainen lähtee asiattomalle linjalle niin miehellä on oikeus pistää vähintään samalla mitalla takaisin, vaikka sitten nyrkillä.
Miksi se konsepti on niin vaikea, että kunnioitettaisiin ihmisiä ihmisinä ilman, että jaettaisiin kunnioitusta sukupuolen perusteella?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
26.4.2014 11:04
Vaikenemisen muuria käytetään ahkerasti myös ihan oma-aloitteisesti silloinkin, kun vastapuoli ei ole siihen aihetta antanut. Vedotaan vaikka siihen, että "eksät/naiset on olleet mulle julmia joten miksi mä sun luulisin olevan erilainen ja puhuisin sulle, oothan säkin nainen".
Puhun tietty vain omasta kokemuksesta sekä omista havainnoistani.
shiwan8
2.5.2014 09:38
Jos ei anneta syytä olettaa, että tilanne olisi eri kuin muiden ihmisten kanssa niin miksi pitäisi lähteä vasten luontoaan (lue kokemuksen luomaa itsesuojeluvaistoaan) asettamaan itseään alttiiksi hyökkäykselle?
Dia
3.5.2014 19:43
"Jos ei anneta syytä..."
Niin, jos. Entä jos annetaan syy, mikä selitys on tarjolla sitten?
Ymmärrän hyvin, että aina kerrallaan vain yhden tekijän muutoksella yhtälön tuloksen pysyminen samana ei ainakaan kannusta jatkamaan kokeilua. Muutokseen tarvitaankin myös omaa osallistumista.
Minä en rankaise miehiä eksieni(kään) virheistä. Annan jokaiselle ihmiselle ns. luottamuslimiitin, ja se katoaa tai kasvaa vain sen ihmisen omasta toimestaan. Ehkä siksi minun on niin helvetin vaikea seurata sivusta hiljaa selitysviidakkoa ja tekopyhyyttä, joilla ihmiset rationalisoivat omaa pelkuruuttaan.
Toistan vielä:
Puhun tietty vain omasta kokemuksesta sekä omista havainnoistani.
shiwan8
5.5.2014 21:41
Jos oikeasti annetaan syy olettaa muuta niin sitten on syytä olettaa muuta. Se, että toinen sanoo toimivansa toisin kuin vaikka 10 edellistä tapausta ei todista mitään. Ne 10 edellistäkin tapausta kun ovat melkein varmasti vannoneet toimivansa toisin kuin todellisuudessa toimivat.
Tosin jos se uusi oletus ei päde edes sen yhden kerran niin on syytä palata olettamaan mitä oletti aiemmin, jos siis se aiempi oletus kuvaa tätä poikkeusta paremmin eikä ole positiivisempi. Homma kun menee niin, että kun kerran saa ihmiseltä huonoa käytöstä osakseen jostain asiasta niin on syytä olettaa, että saa jatkossakin. Kiva jos jää ainoaksi kerraksi, mutta ei sen varaan ole enää järkevää laskea.
Jos tulee turpaan on aivan sama onko tapahtuma fyysinen vai henkinen selkäsauna vai jopa molempia. Jos niin käy niin pitää valmistautua siihen, että niin käy uudestaankin. Jos on niin hyvä tuuri, että omalla toiminnalla voi aidosti ratkaisevasti vaikuttaa siihen tuleeko tukkaan vai ei niin silloinhan niin kannattaa tehdä. Jos nyt esimerkiksi sillä, ettei fyysisesti tai henkisesti hyökkää toisen kimppuun saa pidettyä huolen siitä, ettei se toinenkaan lähde sille linjalle, niin kannattaa yksinkertaisesti olla hyökkäämättä. Jos taas joutuu hyökkäyksen kohteeksi tekemällä sen mitä on pyydetty niin on yksinkertaisesti typeryyttä tehdä sen nimenomaisen asian suhteen niin kuin on pyydetty jatkossa. Lisäämällä riskitilanteiden määriä kasvattaa myös todennäköisyyksiä riskin toteutumiselle. Se nyt vaan ei oo siistii saada feissiin varsinkin jos syy on jokin tyhjänpäiväinen juttu.
Dia
6.5.2014 00:53
Toistan vielä:
Puhun tietty vain omasta kokemuksesta sekä omista havainnoistani.
En näe mitään järkeä siinä, että läpikävisin kanssasikaan epämääräisiä yleistyksiä ja jossitteluja sekä skenaarioita, joissa on yllättäen muuttuvia tekijöitä - aina sen mukaan, mihin suuntaan tapausta pitää hioa. Se on moneen kertaan kokeiltu ja on edelleen täysin turhaa minulle.
Voit toki jatkaa. :)
shiwan8
6.5.2014 17:22
En nyt ihan ymmärrä näitä "muuttuvia" tekijöitä. Minä toimin aina sen informaation pohjalta mitä minulla on. Jos toinen keskustelija lisää jonkin elementin pohdittavaan skenaarioon kertomatta siitä minulle niin minun on mahdoton reagoida siihen. Silloin homma näyttää molemmille siltä, että puhe on samasta asiasta vaikka ei ole. Silloin on turha syyttää muita siitä, että itse muuttaa jotain käsiteltävässä tilanteessa. Senkin takia en niin itse tee.
Näin
24.4.2014 20:28
"Tässä tapauksessa joidenkin naisten päihin on iskostunut ajatus siitä, ettei miehellä ole ns. ihmisarvoa ja kumppania kohtaan kaikki on sallittua."
Naisilla on usein tapana vatvoa kahden väliset riidat kokonaisen naislauman kanssa. Päätelmä on lähes poikkeuksetta sama: mies tekee väärin. Tähän on helppo päätyä, miehen mielipide ei tällöin tule ilmaistuksi ja kavereitten kanssa on muutenkin kivaa olla samaa mieltä.
Tätä kollektiivista epämääräistä kyhäelmämielipidettä käytetään miestä vastaan, "senkin mielestä olet väärässä". Aika nurkkaanajettu asetelma miehen kannalta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
25.4.2014 11:31
Jep. Se on hupaisaa kuinka haetaan vertaistukea ihmisiltä joilla ei ole asiasta mitään käryä ja sen perusteella aletaan osoittelemaan sormella. :D
Naiskuuntelija
25.4.2014 13:17
Aika erikoinen käsitys. Ystäväni uskoutuvat minulle useinkin, mutta harvoin naiset kertovat parisuhteensa intiimejä asioita. Ovat lojaaleja kumppanilleen.
Jos joudun kuuntelemaan ihmisten suhdeongelmia, olen siitä ehkä ärsyttävä kuuntelija, että pyrin avaamaan kertojalle toisen näkökulmaa ja motiiveja. Uskon monen muunkin toimivan näin.
Väite naisten huonoista suhdetaidoista ei tutkimusten valossa päde. Naisilla on ryhmätasolla monia yleisesti hyvinä pidettyjä ihmissuhdetaitoja, kuten taito verbalisoida, kyky asettua toisen ihmisen asemaan, kyky havainnoida omia ja muiden tunteita ja motiiveja jne.
Monet naiset tuulettavat kiukkuaan ystävilleen, jotta jaksavat taas palata kotiin kohtaamaan arjen vastoinkäymiset. Ystävyyssuhteet tukevat parisuhdetta.
Ikävää jos teillä on ihan päinvastaisia kokemuksia. Olisiko parineuvonnasta apua? Ottakaa vaikka miesneuvoja.
Dia
26.4.2014 11:13
Naiskuuntelija: tunnistin tekstistäsi oman käytökseni.
Usein auttaa, kun kiihtynyt kaveri saa ensin avautua ja ns. päästää höyryt pihalle, minkä jälkeen hän jaksaa myös kuunnella ja kuulla sekä keskustella. Aika usein käy vielä niin, että rauhoituttuaan hän pystyykin olemaan empaattisempi ja jopa näkee isomman kuvan eikä vain omaa versiotaan tapahtuneesta.
Teen duunissakin samaa: jos joku tulee valittamaan työkaverista, tuon esiin erilaisia näkökulmia asiaan puolueellisuuden sijaan. Voisihan sitä olla hiljaakin, mutta jos mulle tullaan kertomaan jostain, niin näen sen lupana osallistua keskusteluun itselleni ominaisella tavalla.
Tuntemani miehetkin avautuvat asioista, eivätkä hekään ole sen puolueettomia kuin naiset. Ihmiselle ylipäätään, sukupuoleen katsomatta, on ominaista tarkkailla asioita ensisijaisesti (ja joskus ainoastaan) omasta näkökulmasta. siinä niitä virheitä sitten tapahtuu.
Muistan tarkkailleeni jo lapsena leikkikenttien penkeillä istuvia nuoria äitejä, jotka istuivat porukassa ja ruotivat miehiään kilpaa. Ihmettelin jo pienenä, miksi he ovat niin ikäviltä kuulostavien miesten kanssa. :D
Ideaalitilassahan ongelmat käydään läpi sen kanssa, johon ne liittyvät. Tietty tilanteissa, missä toinen "keskustelee" vaikenemisen muuria soveltaen, voi olla haasteellista ymmärtää ja jaksaa, mutta on tapoja selvitä siitäkin.
shiwan8
26.4.2014 14:55
Joo siis naisilla ON niitä taitoja. Sitä ei pidä kiistämän. Se, että niitä käytettäisiin siinä tarkoituksessa mihin ne positiivisimmillaan sopivat on sitten täysin eri asia. Minulle on yksi exä jopa avautunut kun ei saanut komppausta kiukulleen mokattuaan itse eikä sitten voinut kääntää asiaa minun syykseni muiden avustuksella.
Naisissa on viisaita yksilöitä ja onnekas on se mies joka sellaisen kanssa onnistuu pariutumaan. Melkein kaikki muut menevät sitten vähemmän onnekkaalla linjalla tai hyväksyvät sinkkuuden olevan ainoa tila missä mies ei nykypäivänä automaattisesti (poikkeuksia lukuun ottamatta) joudu kyykytysyrityksien kohteeksi. Nämä Diablessen nuoruuden muistikuvat ovat se standardi. Olen saanut kokea tämän viimeksi tänään (joskin on epäselvää oliko kyse hyvästä vai pahasta) ja vieläpä ihmiseltä jonka nimeä en edes tiedä.
On jotenkin tosi koomista nähdä kuinka yksittäiset naiset eivät tunnista itseään stereotypiasta ja vetävät siitä päätelmän että stereotypia ei päde. Se stereotypia on olemassa ihan syystä.
Esimerkki rapakon takaa, millaista siis tuskin siinä mittakaavassa tapahtuu tässä maassa mutta pienemmässä mittakaavassa jatkuvasti: Nainen ajaa autolla 17v. pojan yli joka kuolee pari tuntia sen jälkeen vammoihinsa. Samainen nainen on nyt haastanut perheen oikeuteen ja vaatii yli miljoona dollaria korvauksia elämänlaatunsa laskettua kun ajoi tämän pennun yli. Hän siis ajoi pannun yli tämän takaa joten kyse ei ole edes mistään risteysmokasta tmv.
Toisena esimerkkinä eräs mimmi on seksuaalisesti hyväksikäyttänyt 18 kuukauden henkisen iän omaavaa vammaista miestä ja nyt helvetillinen lakimies- ja tutkija-armeija koittaa kääntää asian niin, että koska kyseessä oli mies ei henkisellä iällä ole väliä.
Populaarikulttuuri on myös täynnä näitä kannustusbiisejä naisten vastuuttomuuteen. Heitetään esimerkiksi Frankeen F.U.R.B. jossa vastuun kantamisesta hoilataan seuraavalla tavalla: "Fuck what I did was your fault somehow."
Ihan perus miesten kärsimiä toimintamalleja parisuhdeympyröistä. Ensimmäisessä tyritään itse ja syydetään vastuu muualle ja toisessa haetaan vertaistukea ja komppausta muualta jolla sitten yritetään saada kärsinyt taho luovuttamaan asiansa suhteen. Legendaarisin lienee kuitenkin tämä: http://www.memes.com/img/100594 :)
Ei niin, että naiset olisiva pahoja tmv. Miehet tekisivät niin itsekin jos voisivat. Se on kuitenkin täysin toivoton argumentti, että eivät naiset toimi noin koska "minä" en niin toimi. Jotkut eivät toimi noin, se on totta. Pääosa kuitenkin toimii. Minun sukupolveni naisia on nimenomaan opetettu välttelemään vastuuta. Seuraava polvi näyttäisi olevan fiksumpaa sakkia.
Dia
29.4.2014 23:46
eh, shiwan hei. LAPSUUSKUVAT. Ei nuoruuskuvat. :D
Dia
29.4.2014 23:57
Tuossa yliajojutussa tekijän sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Hullu on hullu vaikka olisi kaksineuvoinen. Jos "henkisesti lapsi" -juttu olisi selkeä, siitä ei saisi kompleksista oikeusjuttua aikaiseksi, koska yhden lääkärin lausunto riittäisi.
Frankien biisi LOL. Ei vaan voi ottaa tosissaan. Muutenhan pitäisi nostaa hirveä haloo myös "Nyrkillä tapettavasta huorasta" (joka herättää jostain syystä hilpeyttä erityisesti niiden miesten keskuudessa, jotka eivät ole osanneet hoitaa naissuhteitaan hyvin ja ovat katkeroituneita ja yksin).
Ihmisten olisi ihan hyvä välittää toisistaan eikä luetella toistensa vikoja tai laskea, kuka on tehnyt kenellekin enemmän pahaa ja onko siinä sukupuoli miten olennainen tekijä.
Surullista. Helvetin surullista. Eikä lainkaan koomista.
shiwan8
30.4.2014 13:32
Yliajojutussa on sukupuolella sen verran merkitystä, että jos kyseessä olisi mies, jopa se lakimies olisi nauranut jäbän pihalle firmastaan. Juttua ei olisi olemassakaan jos kyseessä ei olisi nainen. Samalla tavalla, jos hän olisi mies olisi hän saanut tuomion yliajosta. Hullu on kyllä hullu, mutta hulluus on ok vain jos hullu on nainen.
Jos lekuri on kerran sen tyypin 18kk henkiseen ikään arvioinut niin onhan se juttu selkeä. Ainoa epäselvä asia on se, vaikuttaako sukupuolisiihen katsotaanko tapahtuman laillisuus sukupuolen mukaan vammaisilla naisilla siitä henkisestä iästä ja vammaisilla miehillä fyysisestä, vai tulkitaanko tilannetta sukupuolettomasti henkisen iän perusteella niin kuin aiemmin. Jutussahan ei sinällään ole mitään epäselvää. Sitä monimutkaistaa vain se armeijallinen naissovinisteja ja manginoja joiden mielestä on ihan ok, että miehiä kohdellaan huonommin kuin naisia.
Nyrkillä tapettavasta huorasta on noussut aikanaan melkoinen haloo. Ero on vain siinä, ettei kukaan ota sitä tosissaan minään moraalisena ohjenuorana toisin kuin FURBia joka kiteyttää kiitettävästi länsimaisen toiminnan naissukupuolen osalta yleisellä tasolla.
Ihmisten OLISI ihan hyvä välittää toisistaan eikä luetella toistensa vikoja tai laskea, kuka on tehnyt kenellekin enemmän pahaa ja onko siinä sukupuoli miten olennainen tekijä. Niin ei kuitenkaan tapahdu. Arvaatko miksi?
On se kieltämättä melko synkkää, että jatkuvasti joutuu avaamaan länsimaisen kulttuurin sudenkuoppien sisältöä länsimaisen kulttuurin edustajille ja vielä järjestäen vain sen yhden sukupuolen edustajille. Toisen sukupuolen edustajat järjestäen paitsi ymmärtävät, niin myös myöntävät omat mokansa ja hyväksyvät ne olemassa olevina asioina. Yhden koittaa milloin kukin selittää syyttömäksi kaikkeen siihen mihin sen milloin mikin edustaja syyllistyy milloin missäkin tilanteessa.
Tämä on kuin koittaisi selittää muslimille, että naisten kivittäminen nyt vaan on väärin...paitsi että he tuskin koittaisivat selittää sharian epäinhimillisiä kuolemantuomioita sillä miten penaalista heidän mielestään länsimaat ovat.
Dia
1.5.2014 01:01
Yliajojuttuun: spekulaatiota, että mies olisi naurettu pihalle lakifirmoista. He eivät katso sukupuolta, ellei sitä voi hyödyntää jutun voittamisessa.
Epäiltyyn hyväksikäyttöön: jos asia olisi selkeä, siitä ei nousisi uusi selonteko.
Edelleen LOL tohon biisiosioon. En tunne sun ohella muita, jotka ottavat ton biisin tosissaan.
On varmasti todella, todella rasittavaa joutua selittämään järjestään vain toisen sukupuolen edustajille, miten pahoja ihmisiä he ovat, miten väärin he toimivat ja miten heidän pitäisi vielä muuttuakin ollakseen "oikeita". Verrataan heitä vielä vähän uskontoon, niin sivuraide on saavutettu.
Onneksi mä en ole noin mustavalkoinen. Ihmisen järkevyys ei ole hänen sukupuolestaan kiinni.
shiwan8
2.5.2014 09:32
Yliajojuttuun: Olet aivan oikeassa. Koska miesten odotetaan kantavan vastuun teoistaan ei sitä juttua olisi koskaan kukaan ottanut vastaan. Voittamiselle ei ole mahdollisuuksia ellei ajaja ole nainen eikä moraalisesti kestävässä ympäristössä olisi silloinkaan.
Epäiltyyn hyväksikäyttöön: Se on selkeä. Kyse on vain siitä, ettei feministi halua kantaa vastuuta eivätkä kanssasisarensa halua, että totuus feminismistä saatettaisiin julkiseen tietoon.
Biisiosioon: Nyt kaivataan sitä lainausta jossa minä suoraan sanon ottavani sen kipaleen tosissaan. Muutoin tuo väitteesi on osaltani silkka valhe.
On rasittavaa joutua selittämään normaaleille ihmisille ylipäätänsä, ettei heissä ole ole mitään sellaista ominaisuutta joka tekisi heistä automaattisesti syyntakeettomia tai oikeutettuja toimimaan vahingollisesti ympäristöään kohtaan. Sukupuoli sinällään ei liity tähän muuten kuin siten, että miehet eivät kiellä toimivansa niin jos niin toimivat, he eivät vain välitä siitä ettei heidän toimintansa ole moraalisesti kestävää.
Missä kohdassa olen väittänyt, että ihmisen järkevyys on kiinni sukupuolesta? Missä kohdassa olen toiminut mustavalkoisesti?
Juuri nyt näyttää siltä, että toimit juuri niin kyseenalaisesti kuin olen tässä sanonut joidenkin naisten toimivan. Väität minun tehneen asioita joita en ole tehnyt ja syytät minua sellaisista ajatuskuvioista jotka itsekin faktana tiedät olevan muuta kuin todelliset ajatuskuvioni. Herää kysymys siitä, mikä motiivisi noille teoille on? Ainoa asia mitä saat tuolla aikaan on se, että lokeroit itsesi niiden käytöskyvyttömien/-haluttomien ja vastuuttomien ryhmään.
Dia
3.5.2014 20:10
Missä kohdassa olen väittänyt, että ihmisen järkevyys on kiinni sukupuolesta?
Kirjoitit: "Hullu on kyllä hullu, mutta hulluus on ok vain jos hullu on nainen."
Nyt kaivataan sitä lainausta jossa minä suoraan sanon ottavani sen kipaleen tosissaan.
"Nyrkillä tapettavasta huorasta on noussut aikanaan melkoinen haloo. Ero on vain siinä, ettei kukaan ota sitä tosissaan minään moraalisena ohjenuorana toisin kuin FURBia joka kiteyttää kiitettävästi länsimaisen toiminnan naissukupuolen osalta yleisellä tasolla."
Sä voit esittää lisää argumentteja tai "argumentteja" ja varmaan osaatkin kääntää jutut sellaiseen valoon, että mä oon ymmärtänyt sun tekstit väärin ja/tai kuvitellut kaiken ym. => naisen vika.
Tunnet minut hyvin ja tiedät itsekin, etten ole tuon ylempänä kirjoittamasi viestin viimeisessä kappaleessa luettelemiasi asioita. Minusta näyttää siltä kuin olisit sortunut wilaveröintiin mutta haluan kovasti uskoa erehtyneeni.
Tämä julkinen kirjoittelu näyttää olevan jokin "näytön paikka". Livenä käyttäydyt hyvinkin eri tavalla kuin täällä cityssä, mm. valitset sanasi paremmin etkä ainakaan näytä olevan sotajalalla tai showoffaamassa. Ehket ole noita asioita täälläkään, ehkä minä vain kuvittelin kaiken.
Minä tiedän itsekin, kuka ja millainen olen. Minulla on kuitenkin taas kerran tavattomia vaikeuksia tietää, kumpi linjauksesi on todellinen: se, mitä täällä julkisesti kirjoitat, vai se, mitä kahdenkeskisissä keskusteluissamme sanot. Kontrasti kun on melkoinen.
Kaiken sen perusteella mitä tiedän sinusta, en näe järkeväksi jatkaa dialogia kanssasi niin kauan kuin merkit osoittavat suunnan olevan taas sivuraiteella.
Kuten kirjoitit: "-- (miehet) eivät vain välitä siitä ettei heidän toimintansa ole moraalisesti kestävää."
Minulle on taas tärkeää toimia reilusti. Siksikään en halua enää osallistua tähän... mitä se ikinä nyt onkaan.
En leimaa tapaasi toimia hyväksi tai huonoksi. Se ei vaan sovellu minulle. Tälläkään kertaa. Ehkä tällä kertaa olen vain niin fiksu, etten provosoidu jatkaamn tätä. Mitä ikinä se onkaan. I should know better.
:)
shiwan8
4.5.2014 00:53
Niin tein. Tuossa ei ole mitään sen suuntaistakaan mistä voisi päätellä, että järkevyys olisi mielestäni kiinni sukupuolesta. Tuossa totean vain sen faktan, että sekoilu on sallitumpaa naisille kuin miehille.
----------------
Tuo ei tarkoita sitä, että minä ottaisin sen kipaleen tosissaan. Se, että sen mukainen toimintamalli on standardi länsimaissa on kulttuurillinen tosiasia nykyaikana ei tarkoita sitä, että minä olisin sitä mieltä, että se on ok, fiksua tai että niin pitäisi olla koska joku biisi antaa siitä esimerkin. Kuten tuossa totesin, kappale kiteyttää länsimaisen naisen tyypillisen toimintamallin. En ottanut mitään kantaa siihen otanko minä sen tosissaan vai enkö ota.
----------------------------
Se, että olet ymmärtänyt asian eri tavalla kuin olen sen kirjoittanut ei liity mitenkään sukupuoleen. Yksiselitteisesti en ole sanonut mitään sen suuntaistakaan mitä nyt väitit minun sanoneen ja jonka koitit noilla lainauksillasi todistaa.
Tunnen sinut riittävän hyvin, etten yksinkertaisesti ymmärrä mistä sait revittyä nuo väitteesi ja vielä tultua siihen tulokseen, että ne pitäisivät paikkaansa tai olisivat mitenkään liitoksissa minun kirjoituksiini tai sanomisiini. Minun tekstieni sisältö ei voi millään korrektilla tulkinnalla siihen johtaa.
"Sorruin" vaatimaan todisteita minua koskeneille väitteille joitka eivät pidä mielestäni paikkaansa. Sain todisteet siitä, että minua koskeneet väitteesi eivät pidä paikkaansa. Aion jatkossakin vaatia näyttöä kun joku väittää minua koskien asioita jotka eivät pidä tietääkseni pidä paikkaansa.
En ole sotajalalla. Vaadin reilua peliä ja pidän ihmisiä sanoistaan ja teoistaan vastuullisina. Jos sen kanssa ei kykene elämään ei kannata esittää minulle väitteitä joiden sisältö ei pidä paikkaansa.
Linjaus on se, että jos väittää jotain, varsinkin jos väittää minun olevan jotain mieltä jota en voi allekirjoittaa tai tehneen jotain mitä en ole mielestäni tehnyt, niin silloin pitää kyetä osoittamaan väitteensä todeksi. Jos ei kykene on valehdellut mikäli asia ei ole edes epäselvä.
Jos sinulle on tärkeää toimia reilusti, miksi esitit väitteitä minusta jotka eivät pidä paikkaansa edes sen materiaalin perusteella jonka tarjosit todisteeksi väitteittesi totuudenmukaisuudesta? Sinä nyt kuitenkin tiedät etteivät ne väitteesi pitäneet paikkaansa.
Jos reilu peli ei sovellu ihmiselle niin silloin ei kannata aloittaa peliä minun tai kenenkään muunkaan sitä vaativan kanssa. Väjäämätön seuraus kun on se, että joutuu osoittamaan olevansa oikeassa jos päättää väittää jotain mikä on syytä kyseenalaistaa.
Dia
4.5.2014 11:07
Ymmärrän, että pidät omaa peliäsi reiluna. Minä en pidä sitä sellaisena.
Kuten kerroin sinulle myös cityn ulkopuolella eilen, annoin liikaa painoarvoa jutuillesi.
Koitan olla jatkossa tarttumatta mielipiteisiisi, sillä en osaa pelata peliä sinun säännöilläsi, joita joskus kutsut totuudeksikin.
shiwan8
4.5.2014 20:49
Millä tavalla on epäreilua vaatia näyttöä kun joku esittää perättömän väitteen koskien minua? Kuka muu siitä kärsii kuin se, joka perättömän väitteen esittää? Pitäisikö valheiden vain antaa olla? Eikö itseään saa puolustaa häpäisy-yrityksiä vastaan?
Mitä epäreilua siinä on, että odottaa muiden puhuvan totta varsinkin kun kyse on itseä koskevista puheista?
Dia
6.5.2014 00:57
Kerroin sulle jo cityn ulkopuolella, miksi en näe järkeä jatkaa keskustelua kanssasi ja miksi se oli virhe puoleltani tälläkin kertaa.
En osaa pelata sinun "säännöilläsi" enkä sinun pelejäsi. Ja vaikka osaisinkin, olo olisi kuin Liisalla Ihmemaassa, kun korttipelin säännöt muuttuvat ja kootut selitykset kukoistavat.
Ei kiitos.
shiwan8
6.5.2014 01:24
Eihän tässä ole mitään epäselvää.
- Esitit väitteen jonka sisällön kiistin.
- Pyysin näyttöä.
- Tarjosit näyttöä mutta et sellaista joka tukisi väitettäsi.
- Lisäksi tämä asia on käsitelty väitteittesi osalta vuoden sisään jo ainakin kerran aikaisemmin joten tiesit jo mikä kantani on.
- Esitit silti väitteen joka on suoraan vastoin sitä kantaani jonka olet nyt ainakin kahdesti minulta kuullut.
- Nyt sitten pakoilet vastuuta ja koitat bonuksena vielä häpäistä minut julkisesti syyttämällä minua asioista joihin en ole syyllinen.
Jos minun sääntöjeni mukaan ei pysty "pelaamaan" niin vika ei ole säännöissä. Ensinnäkään ne eivät ole muuttuneet sinä aikana kertaakaan kun sinä minut olet tuntenut. Toisekseen ne ovat hyvin yksinkertaiset: Jokainen on vastuussa omista teoistaan/puheistaan sukupuoleen, "rotuun", uskontoon tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn katsomatta.
Jos ei pysty kantamaan vastuuta sanoistaan eikä olemaan rehellinen niin minun kanssani ei kannata jutella.
Dia
8.5.2014 20:38
Sinulla on oikeus nähdä asiat omalla tavallasi. :)
NOMAD_1
12.5.2014 21:44
On mielenkiintoista seurata tätä keskustelua ulkopuolelta. Shiwanin kanssa on täysin turha väitellä, koska hän on lähtökohtaisesti päättänyt olevansa oikeassa - ja säännöt mukautuvat tämän tarpeen täyttämiseksi. Se on vähän niin kuin jousiammuntaa, jossa taulu maalataan ammutun nuolen ympärille - ja aina osuu napakymppiin.
Ja mitä itse aiheeseen tulee, niin on käsittämätöntä, miten Shiwan voi väittää naisten pääsevän helpommalla, ja tehdä tämän kahden yksittäisen esimerkin turvin. Shiwan kun on moneen otteeseen painottanut minulle, miten tärkeää yleinen on, ja miten vähän yksittäiset tapaukset painavat. Tämä on vieläkin käsittämättömämpi kanta, koska vaikka käytän yksittäisiä vastaesimerkkejä, niin yleisesti argumentoin erittäin korkealla käsitteellisellä tasolla (ja vastaesimerkit ovat yksi keskeisimmistä tekijöistä hypoteettis-deduktiivisessa tieteen metodologiassa, joka on empiirisen tieteen perusta). Edelleen käsitteellinen analyysi eli tieteenfilosofia on kaiken tieteen takana. Historiallisesti katsottuna kaikki erityistieteet ovat syntyneet filosofiasta, kun ne ovat kehittäneet oman empiirisen tutkimusmenetelmänsä. Filosofia on kuitenkin edelleen tieteen äiti ja tieteenfilosofia elintärkeä tuki tieteen edistymiselle.
Toisekseen Shiwanin väite siitä, että naiset pääsisivät helpommalla on täyttä roskaa. Eikö naisia ole historiassa arvioitu juuri miehiä tiukemmin kriteerein? Noitaroviot syttyivät jo keskiajalla ja ne olivat selvä tekosyy päästä eroon "huonoista naisista" - siis niistä, jotka eivät alistuneet patriarkaatin asettamaan kaksinaismoralismiin. Sitten kun ihmisiä ei enää saanut polttaa, niin "huonot naiset" leimattiin huoriksi. Oikeat huorat saivat tosin olla rauhassa, mikä on ymmärrettävää, kun katsoo, ketä he palvelivat (siis rikkaita ja vaikutusvaltaisa miehiä). Nykyaikana ollaan tosin menty paikoitellen jo liiallisuuksiin ja väite, jonka mukaan feminismi=tasa-arvo ilman lisämääreitä on perätön. Tämä on kuitenkin inhimillistä: miksi naiset luopuisivat tehokkaasta aseesta edistää omaa etuaan, jos se edelleen toimii niilläkin elämän osa-alueilla, joissa tasa-arvo on saavutettu tai jopa ylitetty. Korjattavaa alkaa olla molempiin suuntiin, mutta en tässä ota kantaa, kumpi sukupuolista on kokonaisuuden suhteen enemmän riistetty (veikkaisin, että naiset suhteessa korkeapalkkaisiin töihin ja virkoihin, mutta toisaalta kaikkein huonoimmat ja kurjimmat yhteiskunnan kolkat ovat vahvasti "miehitettyjä").
Shiwan on selvästi huomannut, miten naiset ovat saavuttaneet tasa-arvoa ja paikoitellen menneet siitä yli. Hän kuitenkin yleistää tämän koskemaan kaikkea ja tekee käänteisen feministeille ominaisen virheen: siinä, missä feministit pitävät itseään tasa-arvon puolustajina, Shiwan näkee, että sovinismi= tasa-arvo (tai tarkalleen ottaen "näkee", koska on sokea omalle kaikenkattavalle naiset-yrittävät-haalia-ansaitsematonta-hyötyä-kaikilla-elämän-osa-alueilla -asenteelleen). Juuri tästä syystä hänen kanssaan on täysin turha väitellä tästä tai juuri mistään: Shiwan ampuu tieteen tarjoamana totuutena/tosiasiana pitämänsä nuolen, maalaa taulun sen ympärille ja vaatii vastapuolta todistamaan, ettei nuoli ole napakympissä. Tällaisen jousiammuntakisan voittamiseen tarvittaisiin sitä kuuluisaa Robin Hoodin vastustajan nuolen halkaisevaa napakymppiä (joka tarkalleen ottaen on vasta tasapeli - jotain mitä Shiwankaan ei koskaan myöntäisi).
Ja mitä kirjoitetun tekstin ja keskustelun eroihin tulee, niin keskustelussa on niin helppo puhua toistensa ohi, kun sanotusta ei jää mitään pysyvää dokumenttiä. Edelleen, jos johonkin palataan, niin sitä voi aina muokata paremmin uuteen tilanteeseen sopivaksi ja ajatella, että näinhän minä aikaisemminkin sanoin, koska tuo kuulostaa niin järkevältä ja hyvältä. Shiwan on tosin täysin sokea myös kirjoittamalleen tekstille ja turvautuu useimmiten valehtelusyytöksiin, kun muu ei auta - tai sitten hän haukkuu henkilöön kohdistuvasta argumentoinnista. Molemmat näistä on jo tullut esiin tässäkin ketjussa. Ja jos edelliset eivät auta, niin Shiwan heittää olkiukko-syytöksen - siis väittää, että vastapuoli on vääristänyt Shiwanin argumentit helposti kaadettavaksi kokonaisuudeksi. Tämä tosin on mahdotonta, koska Shiwanin "argumenttien" heikkous ei vaadi vastaväittäjältä mitään, puhumattakaan vääristelystä. Shiwan sanoo, ettei hänen tarvitse todistaa täällä mitään, koska tämä on vain blogikommentointia, ja sitten hän esittää oman kantansa tieteen viimeisimpinä tutkittuina tuloksina/totuutena/tosiasioina. Sanalla sanoen Shiwanin kommenteista ei voi tehdä olkiukkoa, koska ne ovat jo sellainen - ei niin, että Shiwan itse tätä koskaan ymmärtäisi. Täälläkin palstalla on todettu, että "tulee rumaa jälkeä, jos Shiwan joskus ymmärtää, kuinka yksinkertainen olento hän on". Mutta kenties pitäisi lopetella, jotta ei tulisi rumaa jälkeä...
NOMAD_1
12.5.2014 21:55
PS. Eikö Heikki Haavisto ajanut naisen hengiltä, pakeni paikalta ja jäi kotoaan kiinni humalassa. Selitys oli, että täytyi ottaa muutama naukku hermojen rauhoittamiseksi. Ja Haavistosta tehtiin muistaakseni tämän jälkeen ulkoministeri. Serkku ihmetteli, ettei Haavisto enää pääsisi poliisikouluun, mutta ministeriöön kylläkin. Ja tätä esimerkkiä ei tarvinnut edes hakea rapakon takaa eli älyttömien oikeusjuttujen luvatusta maasta...
Näin
28.4.2014 07:59
"Väite naisten huonoista suhdetaidoista ei tutkimusten valossa päde. Naisilla on ryhmätasolla monia yleisesti hyvinä pidettyjä ihmissuhdetaitoja, kuten taito verbalisoida, kyky asettua toisen ihmisen asemaan, kyky havainnoida omia ja muiden tunteita ja motiiveja jne."
1. Kirjoitukseni ei sisällä yleistävää väitettä naisten huonoista suhdetaidoista. Jos väität näin, laitatko suoran lainauksen tekstistäni, jossa esitän tämän väitteen?
2. Mihin tutkimukseen viittaat?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
King Diamond
30.5.2020 14:02
Ei riitely kuulu parisuhteeseen, se on yksilöllistä, jotkut riitelee suhteessa, ei kaikki.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin