Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olin entisessä suhteessa 8vuotta. Suhteemme oli täydellinen. Viimeinen puoli vuotta oli riitaisaa ja olin itse henkisesti aivan loppu opiskelun ja työnteon takia. Yhtenä iltana olin lähdössä laivalle kavereideni kanssa, laivamatkalla riitelimme puhelimessa silloisen mieheni kanssa. Laivalla tuli juotu liikaa ja päädyin sänkyyn nykyisen mieheni kanssa. Erohan siitä tuli kun selvisi että olen pettänyt laivareissulla.

Eromme jälkeen olemme eksäni kanssa pysyneet hyvissä väleissä ja olemme hyviä kavereita, olemme olleet yhteisissä illanistujaisissa ym. Meillä on eksäni kanssa todella hauskaa ja mukavaa yhdessä. Olemme puhuneet paljon ja olen saanut anteeksi tekoni. Nyt minulla on pää aivan pyörällä omien tunteideni kanssa, mitä minun kuuluisi tehdä? erota nykyisestä miehestäni ja jatkaa elämääni yksin onnellisena vai palata joskus eksäni kanssa yhteen jolla on samallaiset arvot kanssani ja jonka kanssa ollaan jo kerran rakennetty yhteinen elämä?

Hukassa oleva 25v nainen

VASTAUS: Pohdit kahta miessuhdettasi ja omaa elämääsi niiden keskellä. Molemmissa suhteissa on ollut hyvää ja onnellista aikaa, mutta myös riitaisuutta ja tyytymättömyyttä.

Ensimmäisen suhteen loppuaikoina kerrot olleesi uupunut opiskelun ja työnteon takia. Sellainen vaikuttaa ilman muuta myös parisuhteeseen. Yrittäessäni saada mielessäni kokoon elämäsi palapeliä, mietin, oliko toinen suhde alkanut jo ensimmäisen aikana vai alkoiko se silloin laivamatkalla. Olisikohan ensimmäinen suhde jatkunut ilman pettämistä vai olisiko se kaatunut riitelyyn ym joka tapauksessa?

Uudessa suhteessa alkuvaihe etäsuhteessa oli ihanaa, mutta yhteen muuton ja arjen myötä alkoivat hankaluudet. Jos edellisessä suhteessasi osa ongelmaa oli ollut se, että työtä oli ollut liikaa, oli tilanne nyt päinvastainen, kun miesystäväsi istui kotona työttömänä. Nyt sinä olet takaisin kotiseudullasi ja mies vieraalla paikkakunnalla ilman työtä. Onko niin, että hänelle riittäisi pelaaminen, kontaktit omiin kavereihin netin kautta ja silloin tällöin leffailta sinun kanssasi? Kuulostaa siltä, että sinulle sellainen ei riitä. Kaipaat enemmän menemistä ja tekemistä, aktiivisempaa elämää.

Yritin kartoittaa tunnepuoltasi sellaisena kuin se kirjeessäsi näyttäytyy. Kerrot, että ensimmäinen suhde oli täydellinen viimeiseen puoleen vuoteen saakka. Nyt teillä on taas mukavaa yhdessä ja olet saanut pettämisen anteeksi. Vanhat tunteet ovat ilmeisesti lämmenneet uudelleen. Toisen miesystäväsi kanssa suhde oli ruusuinen niin kauan kuin se oli etäsuhde. Nyt parin vuoden jälkeen vihaat samoja asioita, jotka aluksi tuntuivat hyviltä. Kaipaat yhteistä tekemistä ja olet joutunut pettymään monissa toiveissasi, vaikka olet pyrkinyt itse olemaan joustava. Niinpä vanha suhde on niin sanotusti alkanut janottaa. Mietit kannattaisiko vaihtaa takaisin eksään.

Jokaisessa meissä on viehättäviä ja vähemmän viehättäviä puolia, riippuen myöskin vähän näkökulmasta. Tyypillistä on, että parisuhteen toisessa kehitysvaiheessa symbioosivaiheen jälkeen, juuri ne aluksi ihanilta tuntuneet piirteet alkavat ärsyttää. Jos rakkaus ja halu pysyä yhdessä kestävät, päästään jonkin ajan kuluttua taas tasapainoisempaan vaiheeseen, jossa voidaan hyväksyä toinen kaikkine ominaisuuksineen ja yhdessä olo on taas helpompaa.

Ehdotat, ettet ensisijaisesti miettisikään valintaa näiden kahden miehen välillä, vaan keskittyisit siihen vaihtoehtoon, jonka sivulauseessa mainitsitkin. Miten eläisit niin, että olisit itse onnellinen? Mieti ensin mitä itse haluat, tarvitset, toivot elämältäsi nyt ja tulevaisuudessa. Millaista elämää haluat elää? Mitä asioita et halua elämääsi? Sen jälkeen voit sitten miettiä, haluatko ylipäätään tässä elämänvaiheessa asua tai olla suhteessa jonkun kanssa.

Lämpimin terveisin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ollut neljä vuotta parisuhteessa mieheni kanssa, josta reilu kaksi vuotta asuttu yhdessä. Molemmilla on pari lasta aiemmista liitoista, jo nyt aikuisia sekä omillaan. Myös iäkäs äiti on puolisollani. Ongelmani ei ole niinkään alkujaan meidän kahden suhde vaan uusperheen ihmissuhteet, jotka vielä kärjistyvät juhla-aikoina. Minun lapseni pitävät miehestäni ja suhteet ovat toimivat ja ystävälliset. Heidän käyntinsä ovat mukavia meille molemmille. Mieheni on hyvin herkkä ja kiltti ihminen, mihin alkujaan hänessä ihastuinkin oman eroni jälkeen. Nyt se kiltteys ärsyttää, sillä miehen äiti saa jatkuvasti puuttua elämäämme ja moittia minua. Puheluita on vähän väliä miehelleni, vaikka käyntejä ei niinkään koska hän ei pidä minusta. Mutta kun hän tulee käymään, hän ei niistä etukäteen ilmoita.

Kärsin tilanteesta kovasti, olemme vielä ainoastaan kihloissa ja häitä on suunniteltu mutta olen alkanut empiä haluanko tällaiseen tilanteeseen enää jäädä. Rakastan miestäni, minusta hänen pitäisi puolustaa minua ja pitää arvossa että perhe myös kunnioittaisi minua. Miten voisimme päästä tässä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun? Jos puhun miehelleni, hän vain herkistyy että miten minua rakastaakaan, mutta ei taas seuraavan kerran kykene olemaan tukenani.

Yksinäinen, 53v

VASTAUS: Parisuhteessakin voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Kuvaat miten sinun yksinäisyys syntyy, kun miehen äiti ei tunnu hyväksyvän sinua ja hän myös sekaantuu liikaa elämäänne. Olet toivonut, että mies tukisi sinua, mutta hän ei halua vastustaa äitinsä mielipiteitä ja tahtoa ja vetoaa siihen, että äiti on jo iäkäs.

Se, että joku on jo iäkäs, ei tietenkään oikeuta ketään käyttäytymään huonosti. Ikä ei ole este käydä selventäviä keskusteluja. Moni iäkäs loukkaantuisi, jos heille sanottaisiin, että nyt pitäisi käydä tärkeitä keskusteluja, mutta ei sinun kanssasi voi, kun olet jo niin vanha. Väistely ei ole kunnioittamista, vaan ongelmien peittelyä. Miehen äiti ei kuulosta vielä kovin heikolta ja avuttomalta niin, että häntä pitäisi erityisesti suojella. Ainakin hän jaksaa hyvin puuttua teidän kahden elämään.

Ikää voi muutenkin pohtia tässä teidän tilanteessa. Olette kumpikin jo oikeasti aikuisia ja lapsetkin ovat. Tämä voisi olla elämäntilanne, jossa voisitte aivan rauhassa rakentaa kahden aikuisen parisuhdetta. Jostakin syystä miehen äiti pääsee nyt tunkeutumaan teidän maailmaanne.

Selventäviä keskusteluja tunnut kaipaavan. Rohkaisen niitä käymään. Totta kai mies voisi asettua sinua puolustamaan. Hänen luonne ja tavat toimia suhteessa äitiinsä on pitkän kehityksen tulos. Onko hän ollenkaan valmis tarkastelemaan omaa tapaansa toimia? Asia on hänelle selvästikin hankala. Jos hän ei ole valmis yhteistyöhön sinun kanssa tässä asiassa, jää asian edistäminen enemmän sinun vastuulle. Kuinka suoraan, lempeästi, kohteliaasti, mutta lujasti olet pystynyt sanomaan, että tämä nykyinen käytäntö ei voi jatkua? Voitko vetää itse rajat? Mikä on sinun kannaltasi hyväksyttävää?

Se on totta, että miehen on varmasti vaikea valita äidin, lasten tai sinun välillä, mutta joitakin valintoja elämässä on välillä tehtävä. Voiko keskustelua muuttaa niin, että päätökset, sanat ja valinnat eivät tuntuisi näin jyrkiltä? Sinun ajatus tuntuu olevan, että anoppi pysyisi vähän kauempana ja lakkaisi moittimasta sinua. Nämä ovat kohtuullisia tavoitteita. Ei tuo tarkoita, että kaikki välit pitää katkaista.

Kun ryhdytte näistä keskustelemaan miehesi kanssa, painetta voi pienentää, jos toteatte, että tavoite on yhteinen. Molemmat kaiketi haluaa, että teidän kahden parisuhde kohenee? Se on tässä oleellisinta ja sen eteen teette yhdessä töitä. Jos syntyy yhteinen ajatus, että etsitte tässä parempaa yhteyttä toisiinne ja tilaa yhteiselle elämälle, saattaa aika monet asiat lähteä muuttumaan? Kumpikaan teistä kahdesta ei ainakaan halua olla toiselle hankala?

Jos mies vaikuttaa ”liian kiltiltä”, häntä voisi yrittää rohkaista olemaan kiltti myös itselle ja omalle puolisolleen. Sinun kannalta ei ole kiltteyttä, että hän ei sinua puolusta. Onko molempien aika kuunnella omia tarpeita? Johtaako sinun omien tarpeittesi kuuntelu kauemmas miehestä? Jos mies haluaa elää kanssasi, hän voi ehkä vielä miettiä miten voisi raivata tilaa teidän parisuhteelle? Tärkeää on, että olet noussut puolustamaan itse itseäsi ja kuuntelet omia tarpeitasi. Suunta näyttää oikealta. Et halua enää olla parisuhteessa yksin.

Hyvää alkuvuotta
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen ja olen joutunut henkisesti vaikeaan tilanteeseen. Olen ollut nykyisessä työssäni vajaat 5kk. Ensimmäisestä työpäivästä lähtien kun näin yhden asiakkaistani jäi katseemme kiinni toisiimme. Kuukausi meni vilisten ja opetellen uusia asioita, niin ei suhteemme edennyt mihinkään mikä oli sinänsä ihan hyvä. Työ ruvettua olee tutumpaa ja luonnistumaan rutiiniomaisesti rupesi olemaan ajatuksissa hiukan aikaa enemmän jutella asiakkaille, koska ei mennyt enää säätämiseksi.

Halusin kirjoittaa tänne, koska en tiiä kenelle voisin keskustella ilman että asia kävisi ilmi. Mutta tartten ulkopuolisen mielipidettä asiaan. Mitä teen. menenkö hänelle töihin ja nautin vaan seurasta ja tyydyn olee vaan ystävä. Vai jäänkö nykyiseen työhöni josta on työnkuvan muuttuttua hiukan jopa jo epämielyttävä. Vai lähdenkö koittaa aloittamaan puhtaalta pöydältä jossain muualla.

Rakastunut sähkönainen...

VASTAUS: Kuulostaa todella aika mutkikkaalta. Olet ihastunut mieheen, joka ilmoitti seurustelevansa toisen naisen kanssa. Sekin suhde on uusi. Lisäksi olet laittanut varoja kiinni yhteisiin hankkeisiin. Salaatte suhdettanne muilta ja lisäksi hän houkuttelee sinua töihin. Ei ihme, että pää alkaa olla pyörällä ja olet lähtenyt etsimään selvempiä kuvioita.

Tuosta taloudellisesta kytköksestä et paljon kerro. Onko siitä kuinka vaikea tai helppo irrottautua? Se on varmaankin aika merkittävä kuvio, mutta näissä asioissa on usein monia vaihtoehtoja, jos hyvää tahtoa löytyy.

Kuva, jonka annat miehestä, pistää kysymään, että mitä hän oikein tavoittelee? Sitä varmaan paljon pohdit itsekin. Oletko hänelle jokin seikkailu, työkaveri, salainen ihastus, ystävä vai tukihenkilö? Joka tapauksessa hän ei näytä täysillä keskittyvän omaan parisuhteeseensa, kun yrittää pitää samaan aikaan yllä tällaista salaista suhdetta sinuun. Salaisuuksien kantaminen vie paljon voimia, kun pitää pelätä mitä paljastuu, koska ja kenelle.

Melko kummalliselta kuulostaa, että mies yrittää hankkia sinulle potkuja ja vaatii sinua tilille liikkumisestasi. Onko hän mustasukkainen sinusta, vai mitä kummallista kontrollointia tämä on? Ei hän taida kuitenkaan sinulle pelkästään mitään hyvää toivoa? Tästä saa kuvan, että hän yrittää jotenkin hallita sinua.

Kyseletkin jo, että pitäisikö aloittaa puhtaalta pöydältä? Siihen en voi mitään yksiselitteistä vastausta antaa, mutta näyttää siltä, että asiat pitäisi hänen ja sinun välillä avata ja selvittää. Mitä tapahtuu, jos kerrot avoimesti miten näet tilanteen ja kerrot sen mahdottomuudesta sinun kannaltasi? Haluaisitko suhteen tämän miehen kanssa?

Jos mies on tosissaan tuossa ystävyysasiassa ja pitää teidän suhdettanne ystävyytenä, mitä se sinulle tarkoittaa? Kyse ei oikein ole tasavertaisesta ystävyydestä, kun siinä on mukana näitä haaveita suhteesta. Jos mies, kuten näyttää, haluaa olla nykyisessä suhteessa, sinulle taitaa jäädä jäljelle surut, itkut ja luopumisen vaikeus. Irti päästäminen ja luopuminen ei ole aina kovin helppoa. Mitä tiedät itsestäsi tässä asiassa? Osaatko yleensä jättää taakse asioita, kun ne ajautuvat tällaisiin umpikujiin. Miten toimit, kun haluat päästää irti? Nämä ihastumiset ovat huumaavia ja siksi joskus vaikeita laittaa poikki, mutta kahden suhteen ylläpitäminen samaan aikaan tuskin onnistuu.

Toivon ja uskon, että suunnat löytyvät.
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Kaipaamme apua tai ainakin vähän eri näkökulmaa tilanteeseen.

Emme siis tiedä kuinka tästä jatketaan. Vetovoima välillämme on todella vahva ja tavallaan on onni että välimatkamme on myös pitkä. On vaikeaa ottaa selvää olemmeko yhdessä vain riippuvuudesta toiseen ihmiseen (ja hyvään seksiin) vai onko se jotain arvokkaampaa jota olisi syytä vaalia. Pelkään menettäväni hänet ja pelkään tekeväni virheen olipa suunta mikä tahansa.

-Neiti 35v.-

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet loppuelämäsi kannalta tärkeän kysymyksen äärellä.

Parisuhteen alkuun liittyy kaksi tärkeää tekijää, joiden molempien tulee olla kohdallaan, jotta jatko voi olla mahdollinen. Ensimmäinen on ajoitus. Teillä se ei ainakaan silloin puoli vuotta sitten ollut sopiva. Miesystävälläsi oli takana tuore ero pitkästä suhteesta ja kuvasit häntä ihmisraunioksi. Niinpä päätittekin, ettette edes ajattele mitään vakavaa, vaan nautitte vaan toistenne seurasta ja hyvästä seksistä. Rakastellessa kehossa erittyy hormoneita, jotka vaikuttavat meihin niin, että kiinnymme seksikumppaniimme. Toinen tekijä onkin tunteet. Tässä puolen vuoden aikana tunteenne ovat vahvistuneet. Kun lisäksi viihdytte hyvin yhdessä ja teillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita, niin ei ihme, että olette miettineet vakavampaa suhdetta.

Yksi kysymys onkin, missä vaiheessa ajoitus voisi olla sopiva. Sekä teidän molempien että suhteenne kannalta olisi tärkeää, että miesystäväsi olisi saanut käsiteltyä eroon liittyviä tunteitaan. Siis surua, vihaa, pettymystä, loukkaantumista, syyllisyyttä jne. Kaikki tämä ottaa aikaa. Eroryhmät ja -seminaarit ovat hyvä apu. Niistä saa sekä ammatillista että vertaistukea. Sama koskee tietysti myös sinun niitä kokemuksiasi, joihin hylätyksi tulemisen pelko on liittynyt.

Toinen kysymys liittyy mainitsemaasi negatiivisten tilanteiden ja tunteiden käsittelyyn. Paljon auttaa jo se, että on edes jonkun verran selvillä omista haavoistaan ja herkistä kohdistaan. Edellä mainitsemani erotyöskentely liittyy osaltaan tähän. Sen lisäksi on hyvä ymmärtää omaa taustaansa eli sitä, millaisessa perheessä on kasvanut, minkä verran hellyyttä saanut, mitä on joutunut pelkäämään jne. Tätä tutkimusmatkaa voi toki tehdä myös yhdessä. Mikäli päädytte jossain vaiheessa seurustelusuhteeseen ja asumaan yhdessä, kannattaisi harkita hakeutumista pariterapiaan, jossa saisitte ohjausta riitatilanteiden ja vaikeiden tunteiden käsittelyyn.

Kerroit, että on vaikeaa ottaa selvää syistä, miksi olette yhdessä. Se onkin tärkeä kysymys. Aloita siitä, että mietit, miksi sinä olet hänen kanssaan. Mistä sinun kohdallasi on kysymys: riippuvuudesta, yksin olemisen pelosta vai rakkaudesta? Sinun osuutesi tässä suhteessa on 50%, ei enempää eikä vähempää. Toinen puoli on miesystävälläsi, tasan saman verran. Selvitä sinä itsellesi omat tunteesi, ajatuksesi, toiveesi, tarpeesi ja pelkosi tähän suhteeseen liittyen. Sen jälkeen olet jo selvemmillä vesillä.

Jos ajattelet, että teet virheen joka tapauksessa, suljet itsesi häkkiin. Mitä jos ajattelisit, että asiat menevät loppujen lopuksi juuri niin kuin on tarkoitettu?

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ollut kahdeksan vuotta yhdessä nykyisen miehen kanssa. Lapsia odottaessa jo raskausaikana kielsi seksin, ei halunnut. Nyt lasten syntymän jälkeen en edelleenkään saa seksiä. Nuorin 2v 9kk. Lasken kuukautisista 4 kuukautiset menneet eli seksiä en ole saanut liki 5 kuukauteen. Petin miestäni kerran, 2 vuotta sitten, se ilmeisesti rikkoi kaiken. minusta taas naisena tuntuu pahalta kun mies on puhelimenssa kanssa, vaimoon ei koskaan kiinnitä huomiota, ellen pyydä esim. pusua.

VASTAUS: Kuulostaa siltä, että teillä on edessänne perinpohjaisen keskustelun ja pohdinnan paikka. Arvelet, että kaksi vuotta sitten tapahtunut pettäminen on rikkonut kaiken. Tämä asia pitäisi koittaa selvittää, niin kivuliasta kuin se onkin. Onko pettäminen aikanaan keskusteltu riittävän perusteellisesti? Onko miehellesi jäänyt siitä katkeruutta? Pettämisen jälkeenkin on täysin mahdollista palata hyvään parisuhteeseen, kun asia on läpityöskennelty juurta jaksain. Jotkut ovat kokeneet suhteen olevan parempi kuin koskaan, kun kriisi on yhdessä selvitetty. Uskottomuuskriisistä selviämiseen auttavat usein pettäneen osapuolen aito ja vilpitön katumus, pahoillaan olo ja anteeksi pyyntö. Toiseksi on tarpeellista ymmärtää niitä syitä, jotka ovat johtaneet pettämiseen. Sinun kohdallasi se voi olla se, että olet saanut aivan liian vähän sitä huomiota, läheisyyttä ja seksiä, mitä olet kaivannut. Mikäli petetty osapuoli ymmärtää näitä syitä, hänen on helpompi antaa anteeksi.

Tässä ei taida auttaa muu, kuin että otat asiat aivan rohkeasti puheeksi. Kerro, että kaipaat muutosta. Puhu avoimesti niistä asioista, jotka sinua häiritsevät, eli seksin ja huomion puutteesta ja puhelimella roikkumisesta. Kysy onko tässä takana pettäminen, vai kenties jokin muu. Sain sellaisen käsityksen, että seksittömyyttä oli jo ennen pettämistä. Onko mahdollista, että seksihalunne vain ovat niin totaalien erilaiset? Onko jotain, mitä voisitte yhdessä tehdä, että seksielämänne vilkastuisi? Onko hänellä jotain toiveita, joita hänen on vaikea kertoa? Mikäli keskustelu ei tunnu onnistuvan kahden kesken, suosittelisin ammattilaisen puoleen kääntymistä. Sellaisia löytyy esim. paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksesta. Mikäli mies ei suostu keskustelemaan kahden kesken tai ammattilaisen kanssa, on sinun tehtävä omat päätöksesi. Oletko halukas jatkamaan liittoa, jos mitään muutosta ei tule?

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen elämäni onnellisimmassa suhteessa ja rakastan miestäni täydellisen paljon. Olemme edenneet nopeasti suhteessamme, yhteenmuutto tapahtui jo parin kk seurustelun aloittamisen jälkeen käytännön syistä ja mies kosi reilu vuoden seurustelun jälkeen. Ensi tapaamisesta lähtien on ollut selvää että hän on elämäni mies. Takana on molemmilla pitkiä parisuhteita, minulla mm. 8 vuoden avioliitto jossa oli miehen osalta pettämistä, fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja paljon päihteitä. Vaikka erosta on aikaa, on se jotenkin jättänyt pienen epävarmuuden jäljen.

Olemme menossa naimisiin ensi vuonna. En tiedä miten ottaa tätä kaikkea puheeksi miehen kanssa antamatta itsestäni täysin seinähullua vaikutelmaa. 99% Järki sanoo ettei tässä mitään, mutta minulla on outo tunne, joka sanoo että olen laastari miehelleni joka roikkuu edelleen exässä. Onko ihan älytöntä vetää tällaisia johtopäätöksiä edellämainituista asioista? Olen kuumeisesti miettinyt miten ottaa tämä aihe puheeksi saamatta aikaan riitaa, syyllistämättä miestä ja ennen kaikkea paljastamatta että olen kreisi stalkkeri :( Ennenkaikkea: ylireagoinko??
Olemme kolmekymppisiä molemmat.

Vainoileva stalkkeri

VASTAUS: Olet kuumeisesti miettinyt, miten otat epäilyksesi ja hankalalta tuntuvat kysymykset puheeksi. Tässä pohdinnassa kuulostaa olevan mukana jo se ajatus, että aiot ottaa asian esiin. Pelkäät, että tästä tulee riitaa ja mietit miten aloittaisit keskustelun.

Tilannettasi voi pohtia molempien kannalta ja siihen voisi löytää useita erilaisia lisäkysymyksiä. Mistä kertoo se, että sinulle tuli tarve stalkata? Voi johtua siitä, että et ole ihan varma itsestäsi? Jostakin epävarmuus nousee? Sinulla on joko aivan oikea tulkinta siitä, että mies muistelee entistä kumppaniaan tai sitten ei? Voi olla, että mies ei ajattele asiaa sinun kannaltasi ja käy tykkäämässä kuvista kohteliaisuudesta? Tai sitten hän haluaa pitää jotakin heikkoa yhteyttä entiseen kumppaniin? En täältä kaukaa pysty tietenkään vastaamaan siihen mitä mies ajattelee. Ehkä sitä todella silloin pitää kysyä häneltä?

Kertomuksesi kuvaa ristiriitaista oloasi. Kerrot miten mies on ihana ja suhteenne hyvin onnellinen, mutta sitten tämä asia on alkanut vaivaamaan. Yksi ehdotus voisi olla, että aloitat keskustelun juuri noilla sanoilla, kun kirjoitat: ”En oikein tiedä miten aloittaisin tämän keskustelun…”

Voitko sanoa hänelle, että pelkäät antavasi itsestäsi ”seinähullun” vaikutelman ja pelkäät myös, että asiasta saattaa tulla riitaa, mutta sinun on tärkeää kysyä, koska asia vaivaa? Voisitko sitten kertoa, että olet huomannut some -liikenteen ja sen, miten mies tykkää entisen kumppanin kuvista? Kerro, että haluat puhua tästä siksi, että teidän kahden tunneyhteys säilyisi hyvänä ja paranisi.

Jos otat tämän puheeksi, saat selville jotakin oleellista. Jos tästä tavasta puhua syntyy iso riita, on sekin tärkeä tieto ja viesti ja sitten hoidatte seuraavaksi sitä asiaa. Avoimuuteen kannattaa yleensä pyrkiä. Voi olla, että asia on paisunut mielessäsi liian suureksi, tai sitten ei. Yleensä asiat selviävät, kun niihin tartutaan. Mies saattaa oivaltaa, että olet suhteen ja teidän kahden puolella, kun käynnistät keskustelun.

Hyvää alkuvuotta!
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen 28vuotias yh äiti kahdelle sijoitetulle lapselleni. Exän lapsia. Ja elin sen kanssa 3v ja oli alkoholi ja väkivaltainen koko suhteen ajan. Se ei tapaile lapsia jne. Poissa kuvioista fpr ever. No tapasin nyt 3v sitten miehen ja olimme seksisuhteessa pitkään noin 1v. Ja nyt olen majaillut hänen luonaan 4kk. Hän sanoo kysyessäni seurustellaanko ettei seurustella että katsotaan hitaasti mihin tämä vie...olen odpttanut jo täs ns tapailu vaiheessa vuoden ja edeleen on miehe. Vastaus edetään hitaasti. Emme käyträydy edes kuin suhteessa muutakuin omalta osaltani. Ns hyväksikäyttö suhdekko? Pelottaa että tämä mies vaon on seksin takia kanssani,kysynyt ja vastannut että näin asia ei ole hän sanoo. Kauanko minun pitäiai muka jaksaa odottaa tässä ns tapailu vaiheessa vielä.??! Olenko vain korvike ja toinen vaihtoehto kunnes tulee parempi eteen. ?

VASTAUS: Kerrot, että olet tavannut tämän uuden miehen kolme vuotta sitten. Aluksi oli seksiä ja sitten päätit muuttaa miehen luokse neljä kuukautta sitten. Nyt pohdit, että onko kyseessä jonkinlainen hyväksikäyttösuhde, kun mies ei halua sitoutua. Sinulla on taustalla lastesi isän kanssa suhde, jossa oli väkivaltaa ja liiallista alkoholin käyttöä. Tämä on saanut sinut olemaan varuillaan. Lapset ovat nyt sijoitettuna. Heistä et kovin paljon muuta kerro.

On varmaan aika viisasta kysellä tuossa vaiheessa sekä tältä uudelta mieheltä, että itseltäsi, mitä olet tai olette nyt tekemässä. Kuulen, että toivoisit nyt kestävää ja tasaveroista parisuhdetta. Joitakin merkkejä tuosta on olemassa. Olet tavannut miehen perheenjäseniä ja mies yrittää vakuuttaa, että on tosissaan kanssasi.

Kerrot kuitenkin, että on aika paljon huolia ja epäilyjä. Mies ei toimi, niin kuin parisuhteessa elävä mies toimii. Tämäkin mies juo välillä liikaa. Hän ei halua olla sinun ystävien seurassa. Sitoutumisen suhteen juttu näyttää olevan huteralla pohjalla. Jos te asutte yhdessä ja harrastatte seksiä ja sinun täytyy kysyä häneltä, että seurusteletteko ja mies vastaa, että edetään hitaasti, ei seurustella. Mistä se kertoo?

Kuulostaa siltä, että hän ei todella ole valmis seurustelemaan, saati rakentamaan kanssasi luottamuksellista parisuhdetta. Olet varmaan siinä asiassa oikeilla jäljillä. Ristiriita on iso. Elätte yhdessä kuin pariskunta, mutta toinen ei myönnä edes seurustelevansa kanssasi. Nyt on todella aiheellista pohtia, mistä on kyse?

Epäröintiin voi olla monia syitä. Viittaat pettymyksiin aiemmissa parisuhteissa. Se voi todella olla yksi selitys, mutta voi olla paljon muitakin syitä. Joskus sitoutuminen on hankalaa kauempaa lapsuudesta nousevien kokemusten myötä, joskus kyse on muista asioista. Surullista sinun kannalta on, jos epäilyksesi osuvat oikeaan ja mies on sillä tavalla itsekeskeinen, että ei ajattele muuta kuin omaa etuaan. Hänelle teidän nykyinen ”juttu” on toimiva ja sinulle se ei nyt tunnu riittävältä.

Joka tapauksessa noin isojen kysymysten kanssa on varmaankin mahdotonta jatkaa tai ei ainakaan täältä kauempaa katselleen tunnu kovin järkevältä jatkaa samalla kaavalla. Jotakin selvyyttä olet lähtenyt etsimään. Se on hyvä asia. Se varmaankin löytyy. Yritä vielä käydä miehen kanssa selventävä keskustelu, jos haluat yrittää. Sano avoimesti, että et ole nyt tyytyväinen ja kerro mitä kaipaat. Jos et hänestä saa kumppania rakentamaan suhdetta, on seuraavaksi sinun itse mietittävä mitä tahdot. Jos olo jatkuu noin huonona ja tunnet olevasi jonkinlainen hätävara, kunnes mies löytää jonkin paremman, se ei kuulosta oikein mielekkäältä parisuhteen olotilalta.

Sinä olet arvokas ja tärkeä. Saat arvostaa itseäsi, eikä ketään saa kohdella, kuin varapyörää. Hyvä, kun olet lähtenyt selvittämään tilannetta. Noin isojen kysymysten kysyminen vaatii rohkeutta ja olet homman nyt aloittanut. Uskon, että jotakin selviää.

Hyvää uutta vuotta!
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa olleet 1,5 vuotta yhdessä, asumme erillään ja pääsääntöisesti näemme viikonloppuisin. Mutta itse asiaan. Reipas puoli vuotta sitten alkanut etääntyminen, joka näkyy sillä että mieheni ei halua läheisyyttä eikä myöskään sitä anna vaikka monesti olen siitä hänelle suoraan sanonut että minä kaipaan sitä ja tuntisin itseni rakastetuksi. Eli läheisyys, seksi, juttelu/omista suunnitelmista kertominen ovat jääneet erittäin vähälle. Näistä on puhuttu monta monta kertaa miehen kanssa kasvotusten mutta ei tapahdu muutosta. Olen ehottanut pariterapioita ym. Mutta miehelle ei käy mikää mitä ehdotan. Kertoo vaan että voiko ihmisen luonnetta muuttaa jos ei kaipaa läheisyyttä.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot seurustelusta, jossa tapaatte etupäässä viikonloppuisin. Olet huolissasi etääntymisestänne ja kärsit läheisyyden puutteesta.

Parisuhteen intiimi läheisyys koostuu kahdesta eri osa-alueesta: henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä. Henkistä läheisyyttä ylläpitää keskustelu ja omien ajatusten, tunteiden, toiveiden ym. jakaminen. Fyysinen läheisyys taas syntyy kosketuksen kautta, se tarkoittaa sekä rakastelua että muunkinlaista hellyyttä. Kerrot, että molemmat näistä läheisyyden alueista ovat olleet teillä jo jonkin aikaa huonolla tolalla. Ei ihme, että olet huolissasi suhteestanne, ovathan nämä asiat parisuhteen olennaista ydintä.

Hyvä, että olette puhuneet asiasta ja olet ilmaisut omia tunteitasi. Kun kaipaat läheisyyttä ja tulet siinä torjutuksi, on ymmärrettävää, että tunnet itsesi arvottomaksi. Luin riviesi välistä, että olet joutunut epäilemään miesystäväsi rakkautta sinua kohtaan. Läheisyyden puuttuessa et tunne itseäsi rakastetuksi ja mietit, olisiko syynä olla miehesi tunteiden hiipuminen, pelko tai joku toinen nainen. Mies itse kertoo olevansa luonteeltaan sellainen, ettei kaipaa läheisyyttä ja arvelee, ettei pysty siinä asiassa muuttumaan. Onko sinulla tietoja hänen aikaisemmista suhteistaan? Onko sama ilmiö toistunut ennenkin? Me ihmiset olemme kovin erilaisia sen suhteen, kuinka paljon haluamme ja tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä. Mikäli kyse oikeasti on siitä, ettei miehesi kaipaa läheisyyttäsi lähtöpusua enempää, tulee sinun mietittäväksesi se, riittääkö se sinulle.

Olette useaan kertaan päätyneet eroratkaisuun, mutta päättäneet aina jatkaa yhdessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: 1. mistä olette halunneet eroon? ja 2. mikä on saanut teidät kuitenkin pysymään yhdessä? Mitä erossa on sellaista, mitä ette ole halunneet? Onko kyse ollut yksinäisyyden pelosta ja/tai tottumuksesta vai oikeasti siitä, että rakastatte toisianne. Onko kohtaan 1 eli eroon johtaneisiin syihin tullut muutosta? Jos syyt erota eivät ole ratkenneet tai helpottuneet, olette saman tilanteen edessä yhä uudelleen. Se kuulostaa rankalta ja voimia vievältä. Kerrotkin olevasi avuton ja väsynyt.

Ulkopuolinen keskusteluapu on aina hyväksi, jos asioista puhuminen ei kahden kesken tahdo onnistua. Miehesi ei kuitenkaan ole ollut siihen halukas. Voit toki hakea sitä myös itseksesi, mikäli haluat selvitellä tunteitasi ja ajatuksiasi. Tärkeää onkin, että itse pohdit, mitkä asiat sinulle ovat parisuhteessa tärkeitä ja millä tavalla voit itse vaikuttaa niihin ja mitkä ovat asioita, joista voit joustaa. Mieti myös sitä, haluatko joka tapauksessa jatkaa tätä suhdetta, mikäli tilanne tulee pysymään ennallaan vai oletko valmis jatkamaan elämää yksin.

Toivon sinulle viisautta ja rohkeutta elämääsi ja sen tärkeisiin valintoihin.

Lämmöllä,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Elän avoliitossa minua hieman vanhemman miehen kanssa. Suhteemme alkoi joitain vuosia sitten kosteissa firman juhlissa. Olimme tunteneet toisemme kauan ja ajattelin etten koskaan voisi alkaa vakavaan suhteeseen moisen kanssa...toisin kävi. Tapailimme toisiamme jonkun aikaa ennen kuin molemmat erosimme puolisoistamme. Oma puolisoni ymmärsi että emme voi olla yhdessä, mutta toisen osapuolen puoliso ei. Mies kävi eron jälkeen joitakin aikoja hänen luonaan harrastamassa seksiä ja nainen lähetteli itsestään seksivideoita ja kuvasi myös heidän seksiään. Minulla meni luottamus mieheen jo suhteemme alkumetreillä ja ei hänkään luottanut minuun. Olen hyvin onnellinen ja harrastamme hyvää seksiä joka päivä, silti mietin aina että pitääkö mies exään tai muihin naisiin yhteyttä koska tiedän millainen häntäheikki hän on ollut aina.

VASTAUS: Luettuani kysymyksesi muutamaan kertaan, palasin aina yhteen ja samaan kohtaan. Siihen kohtaan, missä kirjoitat luottamuksesta. Jos tapaisin sinut, kysyisin ensiksi, mitä sinulle luottamus merkitsee. Ja mitä sinulle merkitsee se, ettei sitä ole suhteessanne. Kerrot, että luottamus hävisi suhteestanne jo heti alkuvaiheessa, eikä sen ole koskaan rakentunutkaan.

Itse ajattelen, että luottamus on se perusta, jonka varaan suhteessa kaikki rakentuu. Ilman sitä on koko suhde aika hataralla pohjalla. Jatkat kertomalla, että suhteenne on muuten hyvä ja olet hyvin onnellinen. Kuitenkin vähän ajan päästä palaat samaan kysymykseen luottamuksesta ja mietit, voitko rakentaa yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa, johon et luota. Tuntuu siltä, että tilanteesi on hiukan ristiriitainen; osa sinusta on onnellinen ja tyytyväinen, osa epävarma ja epäileväinen.

Ehkä teidän kannattaisi keskustella näistä kysymyksistä yhdessä. Mitä luottamus teille merkitsee? Miksi miehesi ei luota sinuun? Suhteen alussa koetut asiat vaikuttavat usein voimakkaasti koko suhteen luonteeseen, mutta on myös mahdollista päästä niistä yli ja antaa anteeksi. Jos koette molemmat että suhteenne on arvokas ja haluatte pitää siitä kiinni, on teidän syytä aloittaa rehellinen asioista puhuminen. Jos ette pysty siihen kahdestaan, kannattaa hakea apua.

Jokainen ansaitsee suhteen, joka perustuu luottamukselle. Jokaisella on oikeus olla turvallisessa suhteessa. Mutta se tarkoittaa myös vastuuta. Aikuisuuteen kuuluu kyky olla luottamuksen arvoinen ja luottaa myös toiseen ihmiseen. Aina se ei onnistu helposti, mutta pysyvän parisuhteen luominen on askel sitä kohti. Onnea matkaan!

Perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Olen 21v mies, tyttöystäväni on pian 19v. Olen seurustellut tämän hetkisen tyttöystäväni kanssa noin vuoden verran. Tyttöystäväni on kaikin puolin hieno ihminen ja niin täydellinen kuin vaan voi ikinä olla. Meillä on yhdessä todella ihanaa molemmin puolin ja kaikki on ihan täydellistä kun saa olla yhdessä viikonloput. Mutta ongelmana olen minä. Minulla ei ole syytä olla mustasukkainen koska tyttöystäväni ei ole ikinä pettänyt ja jakaa kaiken kanssani ja on rehellinen minulle. Olen todella mustasukkainen, ehkä sairaan mustasukkainen ihminen jo edellisistä parisuhteista. Edellinen parisuhde päättyi kun tyttöystäväni lähti työharjoitteluun ulkomaille ja tulin petetyksi silloin. Tämä varmasti liittyy tämän hetkiseen tilanteeseen. Haluan kokoajan tietää missä hän menee, mitä tekee, kenen kanssa etc... vaikka aihetta ei ole tai ikinä käynyt mitää miks huolestuisin niin kuitenki tuntuu aina että nyt on jotain hämärää. Täydellisempää naista ei ole kuin hän mutta en halua olla tälläinen kuitenkaan... olen myös puhunut hänen kanssa asiasta. Jaamme muutenki kaikki asiat toistemme kanssa. Tuntuu että pilaan vaan kaiken tällä tavalla. Puhuttuamme hän sanoikin että se alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Olemme molemmat tietoisia ja olemme yrittänyt selvitellä asiaa ja hänelle on helppo puhua ja meidän on helppo keskustella mutta nyt tarvitsen kyllä muitakin neuvoja! Kiitos!

Epätoivoinen mustis -95

VASTAUS: Kiitos viestistäsi jossa rehellisesti ja rohkeasti katsot itseäsi peiliin. Sanot, että ”ongelmana olen minä”. Se lienee ainakin osin totta sekä sinun kohdallasi että myös yleisemminkin mustasukkaisuuden kohdalla. Mustasukkaisuus on usein yksilön ”ongelma” joka aiheuttaa parisuhdeongelmia. Sinun tapauksessasi on hienoa ja toivoa antavaa, että pystyt näkemään tämän ja myös liittämään sitä aikaisemmin kokemaasi, eli petetyksi tulemiseen aikaisemman tyttöystäväsi taholta. Mustasukkaisuudessa on usein kysymys pohjimmiltaan menettämisen pelosta ja turvattomuuden tunteesta. Ja kuten itsekin pohdit, niin vaarana on, että käyttäytymällä mustasukkaisesti, mm. kontrolloimalla, pilaa kaiken ja huonoimmillaan aiheuttaa käyttäytymisellään juuri sen mitä pelkää, eli suhteen päättymisen eroon.

Kuvaat tyttöystävääsi ja suhdettanne monin superlatiivein ”kaikki on ihan täydellistä kun saa olla yhdessä”, ”tyttöystäväni on niin täydellinen kuin vaan voi ikinä olla”, ”täydellisempää naista ei ole kun hän”. On tietenkin ihanaa kun olet löytänyt ihmisen, jonka kanssa sinun on hyvä olla. Mietin kuitenkin sitä, miltä minusta tuntuisi olla täydellisen ihmisen kanssa? Se tuntuisi pelottavalta ja voin kuvitella, että se herättäisi mm. menettämisen pelkoja. Olen löytänyt tällaisen kultakimpaleen, jonka kanssa elämä on rikasta. Mitä jos menetän sen? Jos joku vaikka vie sen tai en itse ole riittävän taitava pitämään siitä huolta? On upeaa kun saa nauttia hyvästä rakkaussuhteesta. Kokemukseni mukaan toisen puolison tai parisuhteen idealisointi on kutenkin vaarallista. Täydellisillä elämillä on taipumus romahtaa. Täydellisillä puolisoilla on taipumusta tippua tai hypätä jalustaltaan. En tarkoita kiistää sitä, etteikö tyttöystäväsi olisi monin tavoin ihana. Mietin kuitenkin sitä, tarvitsetko sinä johonkin noita superlatiiveja? Miltä tuntuisi tarkastella sekä häntä, että suhdettanne kaikkine puolineen, hyvine ja huonoine? Sellainen suhde voisi olla helpompi sekä sinulle että hänelle. Kerrot, että teidän on helppo keskustella. Se on hienoa ja voisittekin yhdessä pohtia tuota edellä kirjoittamaani. Miten hän kuvaisi suhdettanne? Miltä hänestä tuntuu olla noin täydellinen nainen?

En väsy koskaan toistamaan sitä, että parisuhteessa kyky läheisyyteen ja kyky erillisyyteen ovat yhtä tärkeitä. Ne ovat kuin kolikon kaksi puolta. Ilman toista ei ole myöskään toista. Ilman kykyä erillisyyteen ei ole pidemmän päälle myöskään läheisyyttä. Erillisyys tarkoittaa vaikka mitä, mutta esimerkiksi konkreettista kykyä olla erossa ilman suurta ahdistusta. Se tarkoittaa myös sitä, että me kestämme toisen erilaisuutta ja sitäkin erilaisuutta, joka ei ole toiveittemme mukaista. Toisen ei tarvitse olla täydellinen voidaksemme rakastaa täysillä.

Kuvaat itseäsi sairaan mustasukkaiseksi. Jos mustasukkaisuutesi on omankin arviointisi mukaan hyvin voimakasta ja mustasukkaisuuden tunteet heräävät täysin ilman ulkoisia syitä, niin suosittelen, että haet itsellesi ulkopuolista ammattiapua. Lievemmässä tapauksessa riittää yleensä, että suhteen vakiintumisen myötä turvallisuudentunne kasvaa vähitellen ja mustasukkaisuus vähitellen lievenee.

Toivotan kaikkea hyvää Sinulle ja teille!
perheneuvoja Helena