KYSYMYS: Tuli juuri pienten mutkien kautta selville, ettei kumppanini ehkä tunne olevansa sen sukupuolinen kun hänet on syntymässä määritelty. Ilmoitti myös, ettei ole vielä valmis puhumaan tästä sen enempää, mutta ei ilmeisesti halua kuitenkaan korjata sukupuoltaan, mutta ei tunne vahvasti olevansa kumpaakaan binäärisistä sukupuolista. Oloni on hieman hämmentynyt, mutta haluaisin kuitenkin tietää kuinka tukisin häntä. Rakastan häntä tietysti yhä, vaikka tieto tulikin yllättäen.
Cargo, 25v
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi, joka käsittelee tärkeää, mutta vaikeaa asiaa. Minuun tekee suuren vaikutuksen se, miten lähestyt asiaa. Ensinnäkin myönnät, että olet hämmentynyt, toiseksi kerrot, että haluat tukea rakastettuasi ja kolmanneksi ehkä se tärkein: kerrot, että rakastat häntä.
Viimeinen lause kertoo olennaisen asian. Rakastat ensisijaisesti ihmistä, et hänen sukupuoltaan tai sukupuoli-identiteettiään. Tämä antaa parhaimman mahdollisen pohjan hänen tukemiselleen. On kuitenkin hyvä tunnistaa, se hämmennys, mitä kyseinen tieto on sinussa saanut aikaan. On hyvä tunnistaa se, eikä vain torjua ja yrittää olla, kuin asia ei koskettaisi ollenkaan. Ole itsellesi rehellinen, niin hänkin voi olla.
Kerroit, että kumppanisi ei ole vielä valmis puhumaan asiasta enempää. Anna hänelle (ja itsellesi) aikaa. Hän puhuu, kun on siihen valmis. Kyseessä on iso asia. Voi olla, että hän tarvitsee aikaa käsitelläkseen sitä ensin itse. Paras tapa valmistaa maaperää luottamukselle ja keskustelulle on pysyä lähellä, tukea ja viestittää monin eri tavoin, että välittää toisesta, eikä ole lähtemässä tai hylkäämässä.
Jossain vaiheessa kumppanisi on varmaan valmis ottamaan vastaan tukea, tietoa ja apua myös ulkopuoliselta, auttavalta taholta. Tukea saa esimerkiksi Setan kautta. Heillä on mm. valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu Sinuiksi. Lisätietoja saat Setan verkkosivuilta. Myös sinulla on oikeus saada tukea, vaikka kumppanisi ei olisi vielä siihen valmis.
Toivottavasti sait vastauksestani jotain itsellesi. Kuten sanottua, arvostan asennettasi. Jos meillä on rakkautta, on meillä jo paljon. Älä kuitenkaan unohda itseäsi ja sitä, että asia saattaa herättää sinussa monenlaisia tunteita. Niihin kaikkiin sinulla on oikeus.
KYSYMYS: Olen kolmikymppinen ja onnellisesti naimisissa perus-heteromiehen kanssa. Seksinkin suhteen halut ja nautinnot osuvat enimmäkseen yksiin.
Viime vuosien aikana olen muutamien elämäntapahtumien ohjaamana huomannut, että transihmisyys on minua konkreettisesti koskettava asia. Tähän asti olen ollut ei-niin-tyttömäisistä asioista pitävä nainen, ja yrittänyt venyttää naisen roolia maskuliinisempaan suuntaan. Nyt lasten saamista pohdiskellessamme ja kokeillessamme puolisoni kanssa huomasin, että en oikeastaan koe olevani nainen, enkä koe kykeneväni lisääntymään naisten tapaan, vaikka fyysisesti se olisikin mahdollista. Jos en ole nainen, mitä sitten olen? Pohdiskelen omaa sukupuoltani nyt viimein tietoisesti.
En ole aina tiennyt olevani mies tai toivonut olevani poika, kuten monissa transsukupuolisten ihmisten kertomuksissa kuulee. Kyse ei ole kuitenkaan vain pukeutumisesta tai vain käyttäytymisrooleista tai tasa-arvoisesta toiminnasta maailmassa. Kun olen alkanut sallia itselleni ajatukset trans-ihmisyydestä, olen huomannut iloitsevani sellaisesta yllättävästä ajatuksesta kuin “mitä jos minulle kasvaisi parta”, ja pidän urheilun mukanaan tuomasta lihasmassasta. Tällaiset ajatukset ovat mielessäni olleen niitä, joita ei kuulu miettiä tai joita ei ainakaan kuulu sanoa ääneen. Ennemminkin kuuluu pyrkiä sopeutumaan olemaan tavallinen nainen. Mitä jos se ei minulta enää onnistu?
Olen toki lukenut lehdistä vaikkapa Marja-Sisko Aallosta. Asia on silti sellainen jonka ei kuvittelisi sattuvan omalle kohdalleen. Tuntuu siltä, että opin nyt tuntemaan oman itseni uudestaan. Se on paitsi hauskaa, myös jännittävää ja pelottavaa. En olekaan sellainen kuin olen kuvitellut. Jos saan valita omista lähtökohdistani, mitä teen ja millainen olen, en toimikaan enää kuten olen tottunut ja kuten naisilta odotetaan. Konkreettisesti en meikkaa, käytän välillä kauluspaitaa, valitsen kaupasta boksereita. Vielä enemmän kyse on sisäisestä tunteesta. Kuka olen? Mitä parisuhteelleni käy? Toivon voivani olla minä, vaikken vielä ihan tiedä mitä se tarkoittaa. Rakastan puolisoani. Seksuaalisuuteni en ole kokenut muuttuvan, vaan tunne että olen kiinnostunut nimenomaan miehistä (ja varsinkin puolisostani) on pysynyt samana. Mitä voin tehdä, jotta myös parisuhteemme pysyy edelleen hyvänä?
VASTAUS: Hyvä kysyjä! Kylläpä viestisi teki minut iloiseksi ja sydämeni täyttyi riemullisesta myötätunnosta! Toivon, että vastaukseni ei kuullosta tilannettasi vähättelevältä, mutta toisaalta et itsekään kuvaile viestissäsi ahdistusta tai hätää, enemmän kiinnostusta, uteliaisuutta ja ehkä hämmennystä. Onneksi olkoon, voin tuskin kuvitella parempaa näkökulmaa omaan sukupuoleensa ja identiteettiinsä! Voin vain rohkaista sinua jatkamaan samalla linjalla ja ehkä hakeutumalla keskusteluihin muiden samoja asioita pohdiskelevien kanssa. Heitä löytyy vaikkapa SETA:n kautta.
On kadehdittavaa, kuinka hienosti tunnut suhtautuvan persoonasi rikastumiseen. Olet löytänyt uusia puolia itsestäsi ja pohdit miten niihin suhtautua ja niiden kanssa elää. Valitettavasti elämme heteronormatiivisessa maailmassa, jossa värit ovat pääasiassa selkeitä ja pysyviä. Mietit mitä tehdä, kun palettiisi kuluu laajempi skaala sateenkaaren eri värejä. Toivon, että voit värittää maailmasi omilla väreilläsi ja piirtää siitä oman näköisesi. Realiteetti on kuitenkin se, että aina se ei ehkä ole helppoa.
Kysyt mitä sitten olet, jos et ole nainen? Toivoisin, että vastaukseksi riittäisi jossain vaiheessa, että sinä olet sinä. Ja hyvä niin. Erilaisia nimikkeitä ja kategorioita on laadittu tekemään vaikeat asiat helpoiksi. Mutta elämä on äärettömän rikas ja monimuotoinen. Ei se mahdu normeihin eikä rajoihin. Itse ymmärrän, että yksi elämän tarkoitus on jatkuva muuntelu. Elämä tuottaa jatkuvasti uusia kokeiluja, versiota ja muotoja kehittyäkseen/kulkeakseen eteenpäin. Miksi sukupuoli tekisi
tästä poikkeuksen?! Elämä on rikas, toivon, että voit antaa itsellesi luvan nauttia sen antimista.
Seuraava kysymyksesi tuntuisikin liittyvän siihen, miten elämänkirjo kohtaa kulttuurin. Koet, että sinulta odotetaan sopeutumista ja vaikenemista ennemmin kuin omaperäisyyttä ja rehellisyyttä. Kysyt, mitä jos se enää onnistukaan?! Voinko kuulla tuossa jo enemmänkin, mitä jos et enää edes tahdo ojentautua normin mukaisesti? Onko sinulla oikeus omanlaiseesi elämään, onko sinullakin oikeus olla oma itsesi, eikä vain "normiheteroilla"?! Kysynkin ketä säästelet, itseäsi vai muita? Näihin pohdintoihin voit löytää apua ja tukea paitsi SETAsta myös SEXPOsta.
Kipeimmältä tuntuva kysymyksesi liittyy siihen, miten säilyttää hyvä suhde mieheesi. Yksinkertaisimmillaan kysymys on kai rakkaudesta. Jos rakkaus riittää, eikö se ylitä sellaiset kysymykset kuin sukupuoli? Tämä on kirkollisen toimijan tarjoama palvelu. Kristillisen etiikan ydin on rakkaus, joka voittaa kaiken ja seisoo pystyssä vielä kun kaikki muu on tuhoutunut. Kristityt uskovat, että jokainen on hyvä ja Jumalan rakastama sellaisenaan. Toivon, että te miehesi kanssa voitte rakentaa keskinäisen rakkautenne, luottamuksen ja turvallisuuden varaan. Noihin verrattuna kysymys sukupuoli-identiteetistä on kuitenkin aika pieni.
Tämä maailma ei kaadu tai seiso sukupuoli-identiteetin varassa, vaan sen varassa, missä määrin kykenemme rakastamaan ja kunnioittamaan toinen toisiamme.
Olet suurten kysymysten äärellä ja se vetää mielen hiljaiseksi ja nöyräksi. Toivon sinulle aikaa ja rauhaa pohdiskella näitä ja kaikkia eteen tulevia kysymyksiä. Sinä tunnet miehesi ja läheisesi ja tiedät, mikä on paras tapa jakaa heidän kanssaan uusia kysymyksiäsi ja oivalluksiasi. Ehkä itse toivoisin vastaavassa tilanteessa, että asiasta puhuttaisiin minun kanssani rauhassa, salailematta, mutta vain sopivan kokoisina annoksina. Itse toivoisin, että myös minun kysymyksille, ahdistukselle ja hämmennykselle olisi tilaa. Voi olla hyvä tietää, että SETA ja SEXPO tarjoavat pareille apua myös tällaisissa tilanteissa. Myös jotkut perheneuvojat ja yksityiset terapeutit ovat harjaantuneita auttamaan ihmisiä ja pareja kuvaamasi kaltaisissa tilanteissa. Kysymys kuitenkin kannattaa ottaa esiin heti ajanvaraamisen yhteydessä, jotta vältyt/vältytte mahdollisilta turhilta pettymyksiltä.
Kysymys raskaudesta ja mahdollisesta lapsesta on sekin oma iso aiheensa, johon en puutu tämän kirjoituksen puitteissa sen enempää kuin, että mielestäni sinulla on oikeus lapsen hankintaan, vaikka kokisit itsesi umpimieheksi, tai vaikka tuntisit olevasi suloisin nainen, sinun ei tarvitse haluta lapsia. Iästäsi päätellen sinulla on vielä aikaa pohtia kysymystä. Toivottavasti voit osallistaa myös miehesi tähän keskusteluun aikanaan.
Toivon sinulle hyvää, kiinnostavaa ja värikylläistä elämää!
Iiris perheneuvoja
Lopuksi vielä videoleike, josta toivon olevan apua ja iloa sinulle.
