KYSYMYS: Nyt tulee asiaa pitkän kaavan mukaan, sillä en halua asiasta kenenkään kanssa jutella, mutta pakko avautua.
En ole ollut täysin uskollinen. Tiesin, ja kai halusin sitä jo kauan. Toista naista, jonka kanssa juttu jäi todella alkutekijöissään kesken useita vuosia sitten, ennen kuin nykyiseni edes tapasin. Toinen nainen asuu maailman toisella puolen ja oli tulossa käymään Suomessa. Hän tiesi, että olen seurustellut yli 5 vuotta nykyiseni kanssa. Nykyinen itse on työkomennuksella ulkomailla, ollut jo usean kuukauden ajan.
Lähtökohdat olivat petollisen hyvät siihen, että toisen naisen kanssa saimme viettää yhdessä aikaa. Toivoin tavallaan, että hän seurustelisi itsekin jonkun kanssa tai että häneltä en saisi mitään kiinnostuksen merkkiä, sitä mitä kauan aikaa sitten häneltä sain. Halusin olla täydellinen mies omalle naiselleni. Olen tyytyväinen parisuhteeseeni, elämme hyvää arkea, olemme kestäneet aikaisemmat ulkomaan komennukset ja muut vaikeudet. En vain ole koskaan halunnut kihloihin tai miettinyt naimisiin menoa. Nuorempana nämä asiat olivat jopa ajatuksen tasolla helpompia, mutta nainen itse torppasi ne jo silloin. Silti tuntuu, että haluan yhä olla hänen kanssaan, koska meillä on niin paljon yhteistä, ja ennen kaikkea, rakastamme toisiamme.
Ensimmäiset päivät vanhan tuttuni kanssa tuntuivat hyviltä. Olihan vanhaa kaveria kiva nähdä. Välillämme kuitenkin oli jotain, niin kuin oli ollut vuosia sitten. Sitä ei pystynyt estämään. Hänen reissunsa viimeistä edellisenä päivänä, tai, yön tunteina kesäyössä kävellessämme se tapahtui. Puhuimme menneisyydestämme ja olimme lähekkäin. Muistelu tuntui mukavalta. Perhosia oli vatsassa. Suutelimme. Niin kuin olisi pitänyt tehdä silloin viime vuosikymmenellä, nuorena poikana. Niin kuin se silloin jäi tekemättä ja odotti vain aikaansa milloin se tapahtuisi. Nyt se tapahtui, kun minulla on hyvä parisuhde. Vatsassani ei ollut enää perhosia, vaan kokonainen eläintarha. Hän sanoi, että suuteleminen oli virhe, koska hän toivoi sen olevan huonoin suudelma koskaan ikinä. Ei kuulemma ollut, vaan päinvastoin. Se oli virhe, koska nyt tunteet olivat todellisia. Molemminpuolin. Mutta sen hetken. Hän poistui maasta ja todennäköisesti en häntä taaskaan moneen vuoteen näe.
Kävimme tämän jälkeen melko paljon vielä keskustelua asiasta ja tunteistamme. Niitä toden totta oli. Voisin osaltani puhua ihastuksesta. Molemmat vain tietävät, että se on elämäntilanteidemme takia mahdotonta. Minulla on tyttöystävä, jota rakastan. Ja vaikkei olisi, välimatka olisi todennäköisesti este. Koska tiesin etten tule tätä toista naista todennäköisesti lähes koskaan näkemään, olin valmis tekemään teon. Halusin ehkä, että ympyrä sulkeutuisi.
Minua ei vaivaa asia, sillä jollain vinoutuneella mielellä koin sen olevan oikein. Nautin siitä tunteesta. Kukapa ei, kun kihelmöinnin tuntee päästä varpaisiin? Koin, ettei asia voi jäädä häiritsemään minua, sillä kun hän on poissa silmistä, on hän myös poissa mielestä. Vastapuoli tuntuu olevan, epätoivoinen, sillä hän kokee, että mikään täydellinen ei voi hänen kohdallaan vain toimia. En tiedä mitä ajatella, koska häntä tunteiden nouseminen pintaan vaivaa selvästi enemmän.
Tosiasioita ovat, että tyttöystäväni tulee pian takaisin. En halua häntä satuttaa, joten en todennäköisesti aio kertoa tapahtuneesta. Tällöin toista sattuu. Mitä voin hänelle sanoa? Mitään en voi hänelle luvata, eikä se olisi edes inhimillistä. Tiedän kuitenkin, kuka olisi sydämessäni, jos joskus yksin jäisinkin. Onko normaalia ajatella näin? Miksi en voi olla nykyiselle naiselleni se täydellinen mies, joka ei koskaan olisi tehnyt tuota tekoa eikä koskaan ajattelisi toisesta näin? Häntä kuitenkin rakastan, ja tiesin sen ennen sekä jälkeen tapahtuneen.
Miki, 26
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Hienoa, että halusit luottaa meihin ja jakaa tämän tärkeän tapahtuman. Nuoruudessa eri syistä kesken jääneet suhteet jäävät usein jollakin tavoin kummittelemaan. Kun arkitodellisuus ei ole päässyt niitä pilaamaan, ne jäävät fantasioiden varaan ja näin ollen pysyvät aina kauniina ja ihanina, mahdollisuutena onneen. Monesti vanhan ihastuksen myöhemmin tavatessaan saattaa huomata, että sitä muistojen ihanaa tyttöä/poikaa ei enää olekaan, vaan tilalla on vanhentunut, aika arkinen nainen tai mies. Mutta toisinkin voi käydä, niin kuin kerroit. Kipinä onkin säilynyt yli vuosien ja leimahtaa uudelleen, kun siihen on mahdollisuus. Teille kävi niin ja se sai molemmat hämmennyksen valtaan.
Jotenkin luen riviesi välistä, ettei se ehkä kuitenkaan tullut kummallekaan ihan yllätyksenä.
Kerroit, että olet itse halunnut sitä jo kauan ja niin kenties tämä nainenkin, kun oli halukas sinua tapamaan. Helpompaa teille molemmille olisi varmasti ollut, jos tapaamisemme olisi ollut pettymys, niin kuin nainen sen ilmaisi: olisi ollut ”huonoin suudelma koskaan, ikinä”. Nyt hyvältä tuntunut yhdessäolo huipentuen ihanaan suudelmaan ja valtaisaan kihelmöintiin loi taas pohjaa uusille fantasioille, joita jäätte eri puolilla maapalloa kantamaan.
Jotenkin saan silti sellaisen kuvan, että sinä olet tapahtuneen kanssa varsin ok. Niin kuin kirjoitit, koit ympyrän sulkeutuneen ja tapaaminen tuntui olevan jollain tapaa oikein. Onkohan niin, että enemmän kuin itseäsi ja omia tunteitasi, mietit nyt näitä kahta naista ja heidän tunteitaan. Toista naista asia vaivaa enemmän kuin sinua ja kuvasit hänen oloaan epätoivoiseksi. Ilmeisesti hänellä ei oikein ole ollut onnea miessuhteissaan. Eikä ole siis nytkään, kun ihastui varattuun mieheen maailman toisella puolella. Sinun kannattaa varmaan nyt miettiä, kuinka paljon vaiko ollenkaan kannattaa pitää häneen yhteyttä. Kannattaako lyödä vettä kiukaalle, kun ei kuitenkaan ole mahdollista saunoa?
Tässä kohtaan viimeistään astuu kuvaan nykyinen tyttöystäväsi. Kerrotko hänelle tapahtuneesta vai et, se sinun täytyy itse ratkaista. Se koskee siis jo tapahtunutta. Toinen asia koskee tulevaa, eli tuo mistä jo edellä mainitsin. Tyttöystäväsi palaa pian kotiin. Suosittelen lämpimästi, että keskityt silloin häneen etkä enää ylläpidä suhdetta mannerten yli tuohon toiseen.
Se, että tunnet syyllisyyttä suhteessa tyttöystävääsi, kertoo minulle, että olet kunnon mies. Rakastat häntä ja haluat olla hänelle täydellinen mies. Kuulostaa tosi kauniilta. Pidä se. Elämä ei aina mene suoraviivaisesti ja ilman mutkia matkassa. Muitakin viehättäviä ihmisiä tulee vastaan ja ihastumisia tapahtuu, se on ihan normaalia. Itse kuitenkin teet valinnan, mitä polkua lähdet seuraamaan.
Tässä kohdin mieleeni nousee niin vahvasti eräs Tommy Tabermannin runo, että haluan jakaa sen kanssasi:
”Voit valita
tuhansista teistä.
Voit valita
ja voit erehtyä.
Kunhan vain valitset oikein
mihin kohtaan, kenen syliin,
painat lopulta pääsi.”
Toivon sinulle viisautta valita oikein ja paljon onnea ja rakkautta sillä tiellä!
Perheneuvoja Paula