Voi olla että olen juonut liikaa viinaa, aion kehua Teemu Nikin ohjaamaa esikoiselokuvaa 3 Simoa.
http://www.youtube.com/watch?v=dxgKmsVxs2k
Siksikö, että se on tarina kahdesta varkaasta? Juuri siksi. Olen saanut tarpeekseni varkaille vittuilusta. Kuka varkaita enää puolustaa? Äskettäin aamun Hesari aloitti ruoskimalla rehellisiä rikollisia "Yhteiskunnan ei pidä tukea rikollisuutta" (Hs 1.8. 2012)
Mutta jos katsomme totuutta karvoihin, harva hyvä elokuva tulee toimeen ilman rikollisuutta. Ilman rikollisia esikuvia, viihde olisi paljon köyhempää. Kunnialliset isukit ahmivat olohuoneittensa sohvilla surutta tarinoita mafiosoista, ja seuraavat dekkareissa kun tatuoidut pojat imevät koksua sieraimeen, samalla kun vaimo tuo hillovoileipää olkkariin.
Pahikset ovat bensa, joka sytyttää elokuvan liekkeihin. Tavallaan kaikki tarinoiden kuluttajat tukevat rikollisuutta. Vaikka rikollisilta evättäisiinkin työttömyystuki, ei heiltä voi evätä sitä epäsuoraa tukea jonka herkullinen tarina katsojassa aikaansaa. Rikolliset ovat se syntipukki, jota ilman me tavikset emme voi tuntea olevamme todellisuudessa kunniallisia.
3 Simon katsoja kokee juuri tämän ristiriidan; hän komppaa päähenkilöitä, samalla kun kuuntelee näiden soljuvaa dialogia. Silti hän tietää että tyypit ovat asuntovarkaita.
Ohjaajan mukaan dialogille annettiin painoarvoa elokuvaa tehtäessä. Ilmeisesti Suomessa ei yleensä kiinnitetä tähän huomiota, eikä tehdä elokuvia joissa dialogi todella toimii. Niinpä 3 Simon kohdalla aikaa meni dialogin treenaamiseen enemmän kuin itse kuvauksiin. Näyttelijät eivät olleet ammattilaisia. Kenties juuri tästä syystä tulos on miellyttävä.
3 Simossa siis puhutaan paljon. Tässä tapauksessa puhuminen on kultaa.
3 Simoa on monessa mielessä velkaa Coenin veljesten leffoista tutuille kusisille paikoille. Siis tilanteille jotka ovat tyyppiä: jos x saa tietää että y ei olekaan z kuten hän luulee, tapahtuu kauheita, varsinkin jos p saa tietää. Pahimmassa tapauksessa joku saa kuulan kalloonsa. Sekaannukset johtuvat usein siitä, että eri henkilöt kusettavat tai salaavat identiteettinsä. Kuka kukin on oikeasti-tyyppiset tilanteet ovat oikeastaan vanha keksintö; jo Shakespeare perusti komediansa sekaannuksille.
Ohjaaja totesi Coenin veljien leffat suureksi innoittajakseen. 3 Simossa, kuten edellisisäkin, on jälkiä 1930-40-lukujen screwball-komedioista. Toisin kuin romanttisissa komedioissa, henkilöt ovat usein lapsenomaisia (3 Simon Simo/Lasse), näillä on paljon vapaa-aikaa (Varkailla ei ole kiire). Tyypillisesti screwball-komedioissa päähenkilöiden ihmisuhteet eivät ole tyydyttäviä. 3 Simossa hahmo nimeltä Simo on saattanut raskaaksi ravintolahoidon, mutta hänellä ei ole aikomustakaan ottaa hoitoa ja sen seurausta hoitoonsa.
kuva:suomen filmikamari
Tapasin Simoa näyttelevän nuoren miehen tänään leffateatterin aulassa. Kysyin millainen statement kätkeytyi elokuvaan. Mies Simon hahmon takana totesi osuvasti screwball- komedioiden perusopetuksen: raha ei ole kaikki.
Simon rikos ei ole se että hän nyysii pöytähopeita, vaan se että hän ei pakoilee vastuutaan isänä.
Jututin myös yllä mainittua ravintolahoitoa, siis PMMP-yhtyeestä tuttua Paulaa. Kysyin oliko vaikea laskeutua epätoivoisen lähiö-äidin kokemuksen tasolle. Ei kuulemma ollut. "En ole itsekään mikään kulttuuriperheen kasvatti" hän sanoi.
Kirjoitettaessa soi Clash: London Burning
