Eräs kiistanalainen amerikkalaisten metsästysohjelmien piirre on kill shot.
Kuten pornoelokuvien tärkein kohtaus jossa näytetään siemensyöksy, kill shot kuvaa kuulan työntymässä eläimen vartaloon. Kill shotit ovat herättäneet eläinsuojelupiireissä närkästystä ja jotkut vertaavat niitä pornografisiin snuff-väkivaltaelokuviin. Joku aika sitten kill shot oli kielletty, mutta nykyään sen käyttö on metsästysohjelmien perustavaraa. Kuten pornografia-debatti, kill shot on herättänyt laajan keskustelun sopivan näyttämisen rajoista.
Soft-core politiikkaa tappolaukauksiin edusti vielä muutama vuosi sitten Disneyn omistama tv-kanavan ESPN:n metsästysohjelma. Eläinten dramaattista kaatumista ampumisen jälkeen ei näytetty. Ohjelman alussa ilmestyi varoitusteksti heikkohermoisille.
Metsästyksen ja amerikkalaisen median suhde on monimutkainen ryteikkö johon paatunutkin metsämies voi eksyä. Puhe metsästyksen ja pornon yhteydestä on saanut jotkut metsämiehet raivoihinsa. Loistavan ja lukemisenarvoisen kirjan In Defence of Hunting kirjoittaja James Swan on jo vuosia puolustanut metsämiesten mainetta.
Hän on sitä mieltä että metsästyselokuvat ovat syypää metsästäjien maineen menetykseen.
Eritoten Disneyn lastenelokuvat ovat Swanin mukaan eräs tärkeimmistä reippaiden pyssymiesten kunnian lokaajista.
Bambi, Disneyn jättisuosittu animaatio vuodelta 1942 on tunnettu lapsi-ja naisyleisön suosikki. Siinä on hyvin mustavalkoinen juonikuvio. Metsästäjä on paha perkele joka uhkaa sulloa pikku Bambin täyteen lyijyä. Hän on kuin terroristi, kommunisti, arabialainen tai huumekauppias: uhka kunnollisen perhe-elämän harmonialle.
Sama kaava on säilynyt lastenelokuvissa nykypäivään saakka. Metsästäjät ovat pahoja.
Sanomattakin on selvää: tämä on väärin.
Aikuisten elokuvista Kauriinmetsästäjät (1978) teki kaikille tutuksi pahamaineisen syklin jossa metsästäjät, eläinten tappamisen lisäksi päätyvät tappamaan ihmisiä.
Kauriinmetsästäjät vakiinnutti käsityksen jonka mukaan metsästyskaverit ryyppäävät, ovat holtittomia sotaveteraaneja ja kärsivät PTSD:stä tai sotaneuroosista. Tätä sykliä seuraavien leffojen määrä on loputon mutta maininnan arvoinen on kauhuklassikko Hunter's Blood (1986) jonka Swan sisällyttää listaansa "kaikkien aikojen surkeimmat metsästyselokuvat". Hunters Blood on juoneltaan kuin Syvä Joki (1972).
Hunters Bloodin salametsästäjät muistuttavat Boormanin elokuvan kaurahattu-homoja: he kiduttavat ja lopulta tappavat kaupungista saapuneet kauriinmetsästäjät.
Swan on huolissaan Hollywoodin metsämiesmyytistä ja kysyy kirjassaan milloin saamme nähdä elokuvia kunnollisista metsämiehistä.
Toisin kuin Swan, minä olen sitä mieltä että suurin osa tässä blogissa mainituista metsästyselokuvista on loistavia. Jos olet nähnyt lähiaikoina loistavan hunter-leffan jaa kokemuksesi tänne pliis!
Yhdysvalloissa aseiden hankinta on kasvanut vuodesta 2008 alkaen. Tämä nähdään yleisesti seurauksena pelosta että uusi presidentti -setä Obama- jossain vaiheessa ryhtyy rajoittamaan aseenkanto-oikeuksia. Urheiluammuntaa seuraileva instanssi, National Shooting Sports huomasi että viimeisen puolen vuoden aikana aselupien määrä on kohonnut.
Syy: tarve puolustaa itseä ja kotia.
Outdoor Channel tarjoaa pyssyilyn ystäville kokonaisen kahdentoista ohjelman herkkumenun. The Best Defence on yksi niistä. Eräs toinen suosittu on nimeltään American Guardian TV. Sen ohella Sportman-kanava tarjoaa vinkkejä ohjelmassa Handguns and Tactical Impact kuinka raivata koti ja varautua yöllisten hyökkääjien varalle.
Mutta myös erilaiset kalastus -ja metsästysohjelmat ovat kasvattaneet suosiotaan. Samaan aikaan tosiasiallinen metsästys ja muu ulkona paukuttelu -niin tarkkailijat sanovat- on laskussa.
Vaikka tv:n metsästysgenrellä ei tunnukkaan olevan tekemistä rock'n rollin kanssa, useissa ongintaohjelmissa soi räyhäkäs sähkökitara taustalla.